KHO:2002:79

Maankäyttö ja rakentaminen - Poikkeaminen - Suunnittelutarve ranta-alueella - Maanomistaja ennen 10.5.1996 - Kohtuullistamissäännöksen soveltaminen

Ranta-alueella, jota poikkeamishakemus koski, oli pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu suunnittelutarve. Tällaisella alueella ei sovelleta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 6 momentissa tarkoitettua kohtuullistamissäännöstä, vaikka rakennus sijoittuisi 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulle ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 mom., 2 mom. ja 6 mom. sekä 171 ja 172 §

Kort referat på svenska

Jorma Heikka on hakenut lupaa saada rakentaa kerrosalaltaan 120 neliömetrin suuruisen lomarakennuksen, 40 neliömetrin suuruisen varastorakennuksen ja 24 neliömetrin suuruisen saunarakennuksen Pellon kunnan Matinlompolon kylässä sijaitsevalle Mäntymäen tilaan RN:o 5:104 kuuluvalle noin 7 200 neliömetrin suuruiselle määräalalle ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Lapin ympäristökeskus on 23.11.2000 antamallaan päätöksellä hylännyt hakemuksen.

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Heikan valituksen. Perusteluinaan hallinto-oikeus on esittänyt seuraavan:

Rakentaminen rantavyöhykkeelle ja -alueelle

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Lainkohdan 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Edellä mainitun pykälän 6 momentin mukaan, jos hakemus 1 momentin rajoituksesta poikkeamiseen koskee aluetta, jonka omistusoikeus on siirtynyt hakijalle ennen 10 päivää toukokuuta 1996 ja jota koskevan kaavan laatimista ei ole kohtuullisessa ajassa pantu vireille maanomistajasta riippumattomasta syystä, lupaa ei ilman painavaa syytä saa evätä, jos rakennus tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön ja kunta puoltaa hakemusta eikä rakentaminen vaaranna luonnon tai maiseman arvoja.

Heikka ei ole esittänyt selvitystä, joka osoittaisi, että kaavan laatimista ei ole kohtuullisessa ajassa pantu vireille hänestä riippumattomasta syystä. Syytä ympäristökeskuksen päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 6 momentin säännösten nojalla ei siten ole.

Rakennuskiellosta poikkeaminen

Asiakirjoihin ei sisälly selvitystä rantavyöhykkeen ulkopuolisella ranta-alueella olevasta rantaan tukeutuvasta loma-asutuksesta. Sen seikan arvioiminen, onko kysymyksessä rakentaminen ympäristökeskuksen päätöksessä mainitulle maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitetulle ranta-alueelle, ei ole mahdollista. Mikäli kysymyksessä ei ole mainitussa lainkohdassa tarkoitettu suunnittelutarve, sijoittuu rakennus asemapiirroksesta saatavan selvityksen mukaan rantavyöhykkeelle, jolla on voimassa mainitun lainkohdan 1 momentissa tarkoitettu rakennuskielto.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 ja 3 momentin säännösten mukaan alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa edellä mainituista rakennuskielloista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n mukaan poikkeaminen ei saa:
1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön järjestämiselle;
2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä
3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Mäntymäen tila RN:o 5:104 sijaitsee Lankojärven rannalla ja rakennuspaikka on pinta-alaltaan 7 200 neliömetriä. Heikan ilmoituksen mukaan tilalla on rantaviivaa 370 metriä. Rakennuspaikka sijoittuu kunnanvaltuuston hyväksymässä Lankojärven yleiskaavassa maa- ja metsätalousalueelle (M). Emätilaksi katsottavalla Siirtolan tilalla RN:o 5:42 on Lankojärven rantaviivaa noin 1 100 metriä. Emätilan rantaviiva on jakautunut tiloille RN:ot 5:46, 5:55, 5:56, 5:67, 5:87, 5:88, 5:103 ja 5:104. Tilalla RN:o 5:46 on kaksi lomarakennusta sekä vanha talouskeskus ja tiloilla RN:ot 5:55, 5:56, 5:67, 5:88 ja 5:103 lomarakennus. Hakemukseen suostuminen tarkoittaisi kantatilakohtaisen mitoituksen nousemista yhdeksään asuntoon rantaviivakilometriä kohden.

Kun otetaan huomioon emätilan rantaviivan pituus, emätilasta muodostuneilla tiloilla tapahtunut rakentaminen ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun kaavoitukselle asettamat vaatimukset, hakemukseen suostuminen tuottaisi maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Oikeudellisia edellytyksiä poikkeamisluvan myöntämiselle ei siten ole. Ympäristökeskuksen päätös, jolla on hylätty Heikan kysymyksessä olevaa rakennushanketta koskeva hakemus, ei näin ollen ole lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jorma Heikka on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että lupa myönnetään.

Heikka on uudistanut asiassa esittämänsä valitusperusteet. Pellon kunnan antaman lausunnon mukaan Lankojärven länsipuolella on voimassa valtuuston 18.3.1985 hyväksymä oikeusvaikutukseton Lankojärven yleiskaava. Pellon kunnan kaavoitusohjelma vuosille 2001 - 2003 ei sisällä Lankojärven alueen kaavoitusta eikä sellaista ole suunnitelmissa myöhemminkään. Myöskään rantakaavan laatiminen tuolle alueelle ei ole järkevää, koska alueella on jo runsaasti mökkiasutusta, ja muu rakentaminen on järjestetty asianmukaisesti.

Heikka on omistanut alueen vuodesta 1971 lukien, joten häneen tulee soveltaa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 6 momenttia. Rakennus rakennettaisiin suurelle 7 200 neliömetrin rakennuspaikalle ja vapaata rantaviivaa on noin 370 metriä. Luvan myöntäminen ei aiheuta luonnolle tai maisemalle mitään haittaa, rakennus tulee Heikan henkilökohtaiseen käyttöön ja Pellon kunta on puoltanut hakemusta. Poikkeuslupa olisi tullut myöntää Heikalle, koska painavia syitä sen epäämiselle ei ole olemassa. Rakennuspaikka on sellaisella alueella, että se ei vaikeuta kaavan toteuttamista eikä loukkaa maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta, koska tilalle jää vielä runsaasti rantaa rakentamisen jälkeenkin ja hakijana on tilan omistaja.

Lapin ympäristökeskus on antanut lausunnon, jossa se on katsonut, että alueella on maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentin mukainen suunnittelutarve, jolloin saman pykälän 6 momenttia ei sovelleta.

Heikka on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 6 momentin mukaan jos poikkeamista saman pykälän 1 momentin rajoituksesta koskeva hakemus koskee aluetta, jonka omistusoikeus on siirtynyt hakijalle ennen 10 päivää toukokuuta 1996 ja jota koskevan kaavan laatimista ei ole kohtuullisessa ajassa pantu vireille maanomistajasta riippumattomasta syystä, lupaa ei ilman painavaa syytä saa evätä, jos rakennus tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön ja kunta puoltaa hakemusta eikä rakentaminen vaaranna luonnon tai maiseman arvoja. Mitä sanotussa 6 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske aluetta, jonka kohdalla on mainitun pykälän 2 momentin mukainen suunnittelutarve.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin säännöstä vastaava, suunnittelutarvetta rantavyöhykkeellä koskeva säännös sisällytettiin nyttemmin kumotun rakennuslain 6 a §:ään 1.1.1997 voimaan tulleella lailla 1097/1996. Viimeksi mainitun pykälän yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys 79/1996 vp) mukaan rantojen suunnittelutarve ulotettiin pääasiassa rakentamattomina säilyneille ranta-alueille. Perusteluista käy edelleen ilmi, että nykyistä maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 6 momenttia vastaava rakennuslain 6 a §:n 5 momentti sisällytettiin lakiin maanomistajan tilanteen kohtuullistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joilla alueella ei ole painettakaan runsaampaan rakentamiseen, jolloin rakentamisen mahdollistavan kaavan laatiminen hyvin vähäisen rakentamisen vuoksi voi olla kohtuutonta.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys alueen rakentamistilanteesta ja kiinteistönmuodostuksesta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että poikkeamishakemuksessa tarkoitetulla ranta-alueella on pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu suunnittelutarve. Saman pykälän 6 momentin säännöstä ei näin ollen sovelleta, vaikka rakennus on suunniteltu sijoitettavaksi pykälän 1 momentissa tarkoitetulle ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, syytä hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Marjatta Kaján, Niilo Jääskinen ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Jaana Moilanen.