KHO:2002:74

Purkamislupa - Rakennussuojelu - Toimenpidekielto - Asemakaavamerkintä - Entinen liikerakennus

Rakennuksen omistajat olivat hakeneet lupaa saada purkaa vuonna 1904 rakennetun entisen liikerakennuksen. Rakennus sijaitsi alueella, jossa oli asemakaavana voimassa 11.4.1979 vahvistettu rakennuskaava. Asemakaavan merkintöjen ja -määräysten mukaan rakennusta ei ollut osoitettu kaavassa suojeltavaksi. Korkein hallinto-oikeus lausui päätöksensä perusteluissa muun ohella, että purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Rakennuksen suojelu oli rakennussuojelulain nojalla vireillä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä oleva rakennus saattoi olla rakennussuojelulain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu suojelukohde. Purkamisluvan myöntäminen saattaisi näin ollen merkitä rakennussuojelulaissa tarkoitetun suojelukohteen hävittämistä. Lisäksi oli otettava huomioon, että alueella asemakaavana voimassa oleva rakennuskaava oli vahvistettu yli 20 vuotta sitten ja ennen kuin rakennuslain silloisiin rakennuskaavaa koskeviin säännöksiin oli rakennussuojelulain säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat kaavan laatimissäännöt. Näissä olosuhteissa ja kun myös otettiin huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ssä ja 60 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla, maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuja purkamisluvan myöntämisen edellytyksiäkään ei voitu katsoa olevan olemassa, ennen kuin rakennuksen suojelemisesta rakennussuojelulain nojalla tai asemakaavaa muuttamalla oli päätetty.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 127 § 1 mom. ja 139 § 1 mom.

Ks. myös KHO:2002:73.

Kort referat på svenska

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toivakan kunnan rakennustarkastaja on 5.10.2000 antamallaan päätöksellä myöntänyt kiinteistöyhtymä Rauno Vihriälälle ja Risto Vihriälälle luvan purkaa Toivakan kunnan Toivakan kylässä olevalla Ukkolan tilalla RN:o 5:67 sijaitsevan entisen liikerakennuksen, koska purkaminen ei merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista (maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentti). Kysymyksessä oleva tila sisältyy asemakaavana voimassa olevassa Kirkonseudun rakennuskaavassa yhdistettyjen liike- ja asuntokerrostalojen (ALKII) korttelialueeseen 18.

Ympäristölautakunta on 14.12.2000 tekemällään ja julkipanon jälkeen 21.12.2000 antamallaan päätöksellä hylännyt Keski-Suomen ympäristökeskuksen oikaisuvaatimuksen ja pysyttänyt rakennustarkastajan päätöksen. Perusteluissaan ympäristölautakunta on lausunut seuraavaa:

Omistaja ei tule kunnostamaan kiinteistöä. Rakennuksen kunto on 10 vuotta sitten tehdyn rakennusinventoinnin jälkeen merkittävästi huonontunut. Rakennuksessa ei ole putkistojen huonosta kunnosta johtuen ollut lämmitystä vuosiin ja myös sen katto on huonokuntoinen. Rakennus sijaitsee keskeisellä alueella ALK-tontilla ja se vaikeuttaa tontin käyttöä uudisrakentamiseen. Rakennuksella ei nykyisellään ole paikallista maisemallista arvoa. Rakennuksella makasiineineen ei myöskään ole niin suurta paikallista rakennushistoriallista arvoa, että se tulisi säilyttää, eikä purkaminen aiheuta maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen arvojen hävittämistä. Rakennuksen entistäminen 1900-luvun alkupuolen asuun ja kunnostaminen käyttökuntoon on taloudellisesti kohtuuttoman kallista. Paikallista rakennushistoriaa jää kirkonkylän keskustaan edustamaan kunnossapidetty entinen kunnantalo viereisellä tontilla.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on toimitettuaan asiassa katselmuksen Keski-Suomen ympäristökeskuksen valituksesta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen seuraavilla perusteilla:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa muun ohella asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Rakennussuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitetun suojelun kohteita ovat sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja rakennetut alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta.

Rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Rakennuksesta ja sen ympäristöstä saatu selvitys

Keski-Suomen museon vuonna 1990 laatiman Toivakan rakennusinventoinnin mukaan purkuluvan kohteena oleva rakennus, niin sanottu Ukkosen kauppa on valmistunut vuonna 1904 ja sen rakennutti kauppias Ananias Ukkonen. Sama kauppaliike toimi rakennuksessa vuoteen 1966 saakka. Kaupan tiloissa toimivat jonkin aikaa myös Toivakan Säästöpankki ja kunnankirjasto. Vuoden 1966 jälkeen rakennus on ollut vuokrattuna eri yrittäjille. Rakennus on pääosin ollut tyhjillään 1980-luvulta saakka eikä sitä ole talviaikaan lämmitetty.

Rakennus on hirsirakenteinen ja sen perustukset ovat lohkokiveä. Rakennuksen ulkovuoraus on yläosasta pystyssä olevaa helmiponttilaudoitusta ja alaosasta vaakaponttilaudoitusta. Väriltään rakennus on vaaleankeltainen ja sen katteena on peltikatto. Alkuperäiset ikkunat ovat malliltaan T-ikkunoita ja rakennuksessa on lisäksi segmentinmuotoinen kattoikkuna. Kaupparakennuksen vanha osa on tien suuntainen. Rakennukseen on 1950-luvulla rakennettu pihaan päin vinkkeliin oleva lisäsiipi. Laajennuksen yhteydessä sisäpihalta on poistettu alkuperäiset kuistirakenteet ja tehty pihan puolelle uusi kuisti, rakennuksen pohjoisseinälle on tehty 1950-luvun malliin isot liikeikkunat ja Toivakantien puolelta on kaksi vanhaa ikkunaa peitetty. Samalla tontilla sijaitsee myös hirsinen makasiini, jonka jatkeena on matalampi pellillä ulkovuorattu lautarakenteinen osa.

Rakennus sijaitsee voimassa olevan vuonna 1983 rakennuskaavana vahvistetun asemakaavan mukaan yhdistettyjen liike- ja asuntokerrostalojen korttelialueella (ALKII). Tontti on suuruudeltaan 6500 m² Kortteli rajoittuu idässä Toivakantiehen ja liikerakennusten korttelialueeseen, jolla sijaitsee muun muassa pankki ja kauppa. Myös korttelin koillispuolella sijaitsee liikerakennusten korttelialue. Korttelista pohjoiseen päin sijaitsee vanha kunnostettu kunnantalo.

Keski-Suomen museon laatiman rakennusinventoinnin mukaan rakennus on vanhimpia kylän raitin varrella jäljellä olevia liikerakennuksia. Rakennuksella on paikallista maisemallista, rakennushistoriallista ja historiallista arvoa. Museoviraston 13.7.2001 antaman lausunnon mukaan kaupparakennuksella ja sen makasiinilla on huomattavaa paikallista merkitystä Toivakan taajaman lähes ainoana 1800- ja 1900-lukujen vaihteen säilyneenä rakennuksena.

Johtopäätökset

Rakennus ja sen pihapiirissä oleva makasiini sekä lähistöllä oleva vanha kunnantalo edustavat vanhaa rakennuskantaa uudempien rakennusten joukossa. Vaikka rakennus ei ole säilynyt alkuperäisessä muodossaan, sen eri aikakausilla rakennetut osat edustavat aikakausiensa rakentamistapaa. Lisäksi 1950-luvulla tehty lisäsiipi isoine liikeikkunoineen ilmentää tuon aikakauden liike-elämän vilkastumista. Rakennuksessa on yhtäjaksoisesti toiminut kauppa yli 60 vuoden ajan kolmen eri kauppiaan toimesta. Rakennus on näin ollen historiallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas.

Rakennus on isokokoinen ja se sijaitsee keskeisellä paikalla Toivakan kirkonkylän raitilla. Rakennus on hallitseva ja merkittävä osa kirkonkylän maisemaa. Rakennus on tosin huonokuntoinen sekä sisältä että ulkoapäin, mutta kuitenkin korjauskelpoinen. Huolimatta nykyisestä kunnostaan rakennus on esteettisesti arvokas. Se on kaunis ja sillä on myös maisemakuvallista kauneusarvoa.

Rakennuksen purkaminen merkitsisi näissä olosuhteissa rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Ympäristölautakunnan päätös on siten lainvastainen.

SELVITYS RAKENNUSSUOJELULAIN MUKAISESTA TOIMENPIDEKIELLOSTA

Keski-Suomen ympäristökeskus on 20.4.2001 tekemällään päätöksellä, saatuaan tiedon Toivakan rakennustarkastajan kiinteistöyhtymä Rauno Vihriälälle ja Risto Vihriälälle 5.10.2000 myöntämästä kysymyksessä olevan entisen liikerakennuksen purkamista koskevasta luvasta, kieltänyt ryhtymästä mainitun rakennuksen ja siihen välittömästi liittyvän pihapiirin kulttuurihistoriallista arvoa vaarantaviin toimenpiteisiin.

Korkein hallinto-oikeus on 26.9.2001 antamallaan päätöksellä taltionumero 2314 hylännyt kiinteistöyhtymä Rauno Vihriälän ja Risto Vihriälän valituksen edellä mainitusta ympäristökeskuksen rakennussuojelulain mukaista toimenpidekieltoa koskevasta päätöksestä.

KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

Toivakan ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Viranomaiset eivät ole vuosina 1990-1991 suoritetun rakennusinventoinnin jälkeen osoittaneet varoja rakennuksen suojelemiseen. Myöskään Toivakan kunnalla ei ole varoja rakennuksen suojelun toteuttamiseen. Rakennuksen suojelemiseksi ei ole myöskään tehty mitään suunnitelmaa perinne-, kauneus- tai muiden arvojen säilyttämiseksi, vaikka rakennuksella on paikallinen historiallinen suojeluarvo.

Rauno Vihriälä ja Risto Vihriälä ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että Keski-Suomen ympäristökeskuksen 20.4.2001 tekemä rakennussuojelulain mukaista toimenpidekieltoa koskeva päätös kumotaan.

Rakennusviranomaiset totesivat kysymyksessä olevan Ukkosen kaupparakennuksen asuinhuoneistot asuinkelvottomiksi 1980-luvun alussa, jolloin niiden vuokraus lopetettiin ja rakennus jäi tyhjilleen. Rakennus on ollut viimeiset 20 vuotta lämmittämättömänä. Rakennus on tällä hetkellä erittäin huonossa kunnossa. Toivakan kunnan palopäällikkö on 30.1.2001 määrännyt rakennuksen käyttökieltoon. Rakennuksen kunnolle on annettava merkitystä arvioitaessa rakennuksen suojeluarvoa. Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon se, mitä haittavaikutuksia rakennuksen säilyttämisestä syntyy tilanteessa, jossa kunta, valtion viranomaiset ja omistajat eivät ole halukkaita jatkotoimenpiteisiin.

Ukkosen kaupparakennus, siinä muodossa kuin se oli 1950-luvulle asti, edusti 1900-luvun alun arkkitehtuuria. Tuolle ajalle tyypilliset piirteet on kuitenkin lopullisesti poistettu rakennuksesta. Rakennus ei myöskään edusta myöhempien aikakausien arkkitehtuuria. Myöhemmin lisätyt osat ovat rapistuneet ja rikkoutuneet korjauskelvottomiksi. Lisärakentamista ei ole myöskään toteutettu aikakaudelleen erityisen tyypillisellä tavalla.

Ukkosen kaupparakennukseen ei liity erityisiä historiallisia arvoja. Rakennuksella ei ole nykyisellään myöskään paikallista maisemallista arvoa. Toivakan kunta on nimenomaan toivonut rakennuksen purkamista, koska se rumentaa kuntakeskuksen maisemaa. Kysymys ei ole myöskään erityisen harvinaisesta kohteesta. Laajennuksen jälkeen rakennus ei liioin ole kaunis.

Keski-Suomen museo on suorittanut vuosina 1990-1991 Toivakan rakennusinventoinnin. Tässä arvioinnissa Ukkosen kaupparakennusta ei ole luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Rakennusinventoinnin jälkeen rakennukselle ei ole tehty kuntoarviota eikä kunnostussuunnitelmaa eikä omistajiin ole oltu yhteydessä kiinteistön kunnostamiseen liittyen. Ympäristö- ja museoviranomaiset eivät ole myöskään ennen purkamisluvan hakemista ryhtyneet toimenpiteisiin rakennuksen suojelemiseksi joko asemakaavalla tai rakennussuojelulain nojalla.

Purkamisluvan edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon luvan myöntämättä jättämisen kohtuullisuus rakennuksen omistajan kannalta. Sellaisessa tapauksessa, jossa suojelu kaavalla ei ole mahdollista siksi, että suojelumääräys olisi omistajaa kohtaan kohtuuton, ja jossa myöskään rakennussuojelulain mukaiset suojelun edellytykset eivät täyty, ei purkamislupaa tule evätä. Omistajan kannalta ei voi olla kohtuullista eikä tarkoituksenmukaista, että rakennuksen purkaminen kielletään, mutta sitä ei kuitenkaan suojella. Tällöin omistajalle asetettaisiin merkittävä kiinteistön käyttöä koskeva rajoitus, josta omistajalla ei olisi suojelumääräyksen puuttuessa oikeutta saada korvausta.

Keski-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt, että Rauno Vihriälän ja Risto Vihriälän vaatimus toimenpidekiellon kumoamisesta on jätettävä tutkimatta ja valitukset muilta osin hylättävä.

Ukkosen kaupparakennuksella ja sen makasiinilla on Museoviraston lausunnon mukaan huomattavaa paikallista merkitystä. Kirkon ja entisen kunnantalon lisäksi kirkonkylässä ei ole säilynyt muita 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rakennuksia. Vanha kauppa antaa historiallista syvyyttä Toivakan kirkonkylän taajamalle. Se, että rakennusta on korjattu ja laajennettu 1950-luvulla tuon ajan tyyliin, ei poista rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.

Ukkosen kaupparakennusta ei ole suojeltu kaavalla, koska Toivakan kirkonkylän asemakaava on tältä osin peräisin 1970-luvulta, jolloin rakennussuojelua ei otettu rakennuskaavoituksessa samalla tavoin huomioon kuin tämän päivän asemakaavoituksessa. Toivakan kunta on julkaisemassaan Toivakan kunnan ydinkeskustan ympäristösuunnitelmassa todennut, että osa keskustan rakennuskaavasta on vanhentunut ja että kulttuurihistoriallisiksi kohteiksi luokiteltuja rakennuksia ei ole otettu lähes lainkaan huomioon ja että rakennuskaava tulisi ajantasaistaa sekä ottaa samalla huomioon kulttuurihistorialliset rakennuskohteet. Ukkosen kauppakiinteistö on tässä julkaisussa otettu esimerkiksi kirkonkylän viihtyisää ilmettä luovasta moni-ikäisestä rakennuskannasta.

Valtioneuvoston rakennusperintöstrategiaa koskevassa päätöksessä 13.6.2001 on todettu, että karkean arvion mukaan ennen vuotta 1921 valmistuneita rakennuksia on Suomessa jäljellä noin viisi prosenttia nykyisten rakennustemme lukumäärästä. Tähän nähden Ukkosen kaupparakennuksen ikäisiä vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteesta peräisin olevia rakennuksia on Suomessa todella vähän. Suojeltavalla rakennuksella ei tarvitse olla valtakunnallista arvoa, vaan myös paikallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita rakennuksia on suojeltava.

Keski-Suomen ympäristökeskus on määrännyt rakennuksen toimenpidekieltoon siitä syystä, että rakennuksen purkaminen estyisi ja sen suojelu voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti. Mikäli rakennus puretaan, viedään mahdollisuudet saattaa Toivakan kirkonkylän vanhentunut asemakaava maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjen asemakaavan sisältövaatimusten edellyttämään kuntoon.

Toivakan ympäristölautakunta on Rauno Vihriälän ja Risto Vihriälän valituksen johdosta antamassaan selityksessä ja ympäristökeskuksen lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa.

Rauno Vihriälä ja Risto Vihriälä ovat selityksessään yhtyneet ympäristölautakunnan valitukseen ja vastaselityksessään uudistaneet aikaisemmin esittämänsä sekä vaatineet, että Keski-Suomen ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 1 342 euroa laillisine korkoineen.

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Tutkimatta jäävä vaatimus

Korkein hallinto-oikeus ei maankäyttö- ja rakennuslain mukaista purkamislupa-asiaa käsitellessään tutki Rauno Vihriälän ja Risto Vihriälän valituksessa esitettyä vaatimusta Keski-Suomen ympäristökeskuksen 20.4.2001 tekemän toimenpidekieltoa koskevan päätöksen kumoamisesta. Rakennussuojelulain mukaista toimenpidekieltoa koskeva asia on jo korkeimman hallinto-oikeuden 26.9.2001 tekemällä päätöksellä taltionumero 2314 lainvoimaisesti ratkaistu.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n mukaan asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Mainitun lain 60 §:n 1 momentissa säädetään, että kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa säädetään rakennussuojelusta asemakaava-alueella. Mainitun säännöksen mukaan asemakaavaa laadittaessa muun ohella rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Lisäksi asemakaavassa voidaan mainitun lain 57 §:n 2 momentin nojalla antaa rakennuksen suojelemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Saman pykälän 3 momentin mukaan asemakaavaan voidaan ottaa 2 momentin säännöksen estämättä rakennussuojelulain 2 §:ssä tarkoitetun kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. Oikeudesta korvaukseen tässä tapauksessa on voimassa mitä rakennussuojelulain 11 §:ssä sekä 12 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään. Korvausvelvollinen on kuitenkin kunta. Kunnan korvausvelvollisuus ei koske julkisyhteisöjen omistamia rakennuksia.

Rakennussuojelulaissa tarkoitettuja suojelun kohteita ovat mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukaan sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja rakennetut alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennukseen luetaan kuuluvaksi sen kiinteä sisustus. Rakennussuojelulain 2 §:n 2 momentin mukaan suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa ja rakennuksen kiinteää sisustusta sekä siltaa, kaivoa tai muuta sellaista rakennelmaa samoin kuin rakennukseen liittyvää puistoa taikka muuta vastaavaa rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentissa todetaan, että rakennussuojelusta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennussuojelulain mukaiseen menettelyyn voidaan kuitenkin ryhtyä myös 1 momentissa tarkoitetulla alueella, mutta rakennus voidaan määrätä suojeltavaksi vain, milloin suojelu ei ole mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, milloin rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla tai milloin rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä taikka milloin siihen muutoin on erityisiä syitä.

Rakennussuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla päättää alueellinen ympäristökeskus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös on saman pykälän 2 momentin mukaan alistettava ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Kun rakennuksen suojelua koskeva asia on pantu vireille ja kun kyseessä saattaa olla rakennussuojelulaissa tarkoitettu suojelukohde, alueellisen ympäristökeskuksen tulee rakennussuojelulain 9 §:n 1 momentin nojalla kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtyminen. Kielto on saman pykälän 2 momentin mukaan voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Ympäristökeskuksen on pykälän 3 momentin mukaan käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

Rakennuksen purkamisluvan tarpeesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentissa, jonka mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään. Pykälän 2 momentin mukaan lupaa ei tarvita, jos voimassa oleva rakennuslupa, maankäyttö- ja rakennuslain mukainen katusuunnitelma tai yleisistä teistä annetun lain mukainen hyväksytty tiesuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattava vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana. Pykälän 3 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan purkamisesta on, jollei purkamiseen tarvita lupaa, kirjallisesti ilmoitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle ennen purkamistyöhön ryhtymistä. Rakennusvalvontaviranomainen voi mainitun ajan kuluessa perustellusta syystä vaatia luvan hakemista.

Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 67 §:n mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee 14 päivän kuluessa rakennuksen purkamisilmoituksen saatuaan tiedottaa siitä muun ohella alueelliselle ympäristökeskukselle, jos purkaminen voi merkitä historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen taikka kaupunkikuvan tai rakennetun ympäristön turmeltumista. Lisäksi kunnan tulee mainitun asetuksen 69 §:n mukaan lähettää tieto purkamisluvasta alueelliselle ympäristökeskukselle viipymättä luvan myöntämisen jälkeen. Alueellisella ympäristökeskuksella on maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä.

Purkamislupajärjestelmän perusteet

Purkamislupajärjestelmä sisällytettiin rakennuslakiin lainmuutoksella 674/1975. Alueella, jolla oli voimassa rakennuskielto asemakaavan tai rakennuskaavan laatimista tai muuttamista varten, ei ilman rakennuslupaviranomaisen lupaa saanut purkaa rakennusta tai sen osaa. Lupa voitiin myöntää, milloin toimenpiteen ei havaittu tuottavan huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle tai asutuksen muullekaan järjestämiselle. Muutoksen perusteluissa todettiin, että rakennuksen purkaminen voi huomattavasti haitata kaavoituksen toteuttamista, milloin laadittavassa kaavassa on tarkoitus käyttää hyväksi olemassa olevaa rakennuskantaa. Jos pyrkimyksenä esimerkiksi oli säilyttää rakennuksen julkisivu kaavassa annettavaa suojelumääräystä käyttämällä, rakennuksen purkaminen kaavoitustyön tai kaavan käsittelyn ollessa kesken merkitsisi kaavoituksen tarkoitusperien vaarantumista.

Purkamisluvan tarvetta koskevissa maankäyttö- ja rakennuslain perusteluissa (HE 101/1998 vp.) todettiin, että purkamisen luvanvaraisuus laajennetaan rakennuskieltoalueiden lisäksi koskemaan asemakaava-alueita. Hallituksen esityksessä korostettiin, että asemakaava-alueilla purkamismahdollisuus on yleensä ratkaistu kaavassa. Rakennuskieltoalueilla tilanne on samantyyppinen kuin rakennuslain voimassa ollessa.

Purkamislupajärjestelmä liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta, ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi joko ajanmukaisella kaavalla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelulla. Tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulain nojalla päätetä suojella, sen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Purkamisluvan edellytykset valituksenalaisessa asiassa

Kysymyksessä oleva entinen liikerakennus sijaitsee Toivakan kunnan Toivakan kylässä olevalla Ukkolan tilalla RN:o 5:67, jolla on asemakaavana voimassa 11.4.1979 vahvistettu Kirkonseudun rakennuskaava. Rakennuksen purkaminen on siten edellyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa.

Se Ukkolan tilaan kuuluva alue, jolla rakennus sijaitsee, sisältyy kaavan yhdistettyjen liike- ja asuntokerrostalojen (ALKII) korttelialueeseen 18. Asemakaavan kaavamerkintöjen ja -määräysten mukaan rakennusta ei ole osoitettu kaavassa suojeltavaksi.

Asiassa saadun selvityksen mukaan rakennuksen suojelu on rakennussuojelulain nojalla vireillä. Keski-Suomen ympäristökeskus on 20.4.2001 tekemällään päätöksellä, saatuaan tiedon rakennustarkastajan myöntämästä kysymyksessä olevan rakennuksen purkamista koskevasta luvasta, määrännyt rakennuksen rakennussuojelulain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimenpidekieltoon. Kielto on pykälän 2 momentin mukaisesti voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Ympäristökeskuksen on pykälän 3 momentin mukaan käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa "Rakennuksesta ja sen ympäristöstä saatu selvitys" mainituilla perusteilla, että kysymyksessä oleva entinen liikerakennus saattaa olla rakennussuojelulain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu suojelukohde. Purkamisluvan myöntäminen saattaisi näin ollen merkitä rakennussuojelulaissa tarkoitetun suojelukohteen hävittämistä. Lisäksi on otettava huomioon, että alueella asemakaavana voimassa oleva rakennuskaava on vahvistettu yli 20 vuotta sitten ja ennen kuin rakennuslain (370/1958) silloisiin rakennuskaavaa koskeviin säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat kaavan laatimissäännöt. Näissä olosuhteissa ja kun myös otetaan huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ssä ja 60 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla, maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuja purkamisluvan myöntämisen edellytyksiäkään ei voida katsoa olevan olemassa, ennen kuin rakennuksen suojelemisesta rakennussuojelulain nojalla tai asemakaavaa muuttamalla on päätetty.

Edellä lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla ympäristölautakunnan päätös on kumottu.

Asian näin päättyessä Rauno Vihriälälle ja Risto Vihriälälle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Marjatta Kaján, Niilo Jääskinen ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.