KHO:2002:47

Rakennuslupa - Vähäinen poikkeus - Valitusoikeus

Valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:ssä säädetyn vähäisen poikkeuksen sisältävästä rakennusluvasta ratkaistiin valitusoikeutta rakennusluvasta koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 175, 192 ja 193 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Porin rakennuslautakunta on 20.8.2001 tekemällään päätöksellä myöntänyt Asunto Oy Porin Jokikodille luvan 296 m²:n suuruisen paritalon ja kahden siihen liittyvän 19 m²:n suuruisen erillisen talousrakennuksen rakentamiseen Porin kaupungin 77. Lukkarinsannan kaupunginosan korttelin 8 tontille 1 (lupa 656/01). Rakennusluvan yhteydessä lautakunta on sallinut vähäisinä poikkeuksina tontin kerrosalan ylittämisen, paritalotontin vähimmäiskoon alittamisen, ajoneuvoliittymän rakentamisen kohtaan, johon ei ole kaavassa sallittu tonttiliittymää, sekä päärakennuksen sijoittamisen 0,75 metrin ja 3 metrin päähän puiston rajoista tontin takaosassa.

Puisto on samassa korttelissa 8 olevan tontin 3 omistajana valittanut rakennuslautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että lautakunnan päätös kumotaan ja hanke asetetaan toimenpidekieltoon, kunnes uusi asemakaavan mukainen rakennuslupa on käsitelty.

Vaatimuksensa tueksi Puisto on esittänyt, ettei luvan yhteydessä sallittuja poikkeamia voida pitää vähäisinä.

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Puiston ja rakennuslautakunnan päätöksestä niin ikään valittaneiden korttelin 8 tontin omistajien Jari ja Rita Syystön valitukset tutkimatta.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluissa, että valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä on viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla, sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa, sekä sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on lisäksi sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa.

Rakennushankkeessa on kysymys kaksi asuntoa käsittävän asuinrakennuksen rakentamisesta 1 102 m²:n suuruiselle tontille, joka voimassa olevassa asemakaavassa on osoitettu erillispientalojen korttelialueeksi (AO-27). Asemakaavan mukaan tontille saa rakentaa yhden asuinrakennuksen, joka saa yli 1 200 m²:n suuruisella tontilla käsittää kaksi asuntoa.

Rakennuspaikan, korttelin 77 tontin nro 1:n ja Tero Puiston omistaman tontin nro 3:n väliin jää saman korttelin samankokoinen tontti nro 2. Jari ja Rita Syystön omistama tontti nro 4 sijoittuu siten, että sen ja rakennuspaikan väliin jäävät tontit nro:t 2 ja 3. Valittajat eivät näin ollen ole viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajia tai haltijoita. Kun myös otetaan huomioon asemakaavan korttelialueen kaavamääräykset sekä nyt kysymyksessä olevan rakennushankkeen laatu, joka muun ohella ei poikkea asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta, rakentaminen ei välittömästi vaikuta valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun eikä olennaisesti vaikuta heidän tonttiensa rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Rakennusluvassa myönnetyt poikkeamiset eivät myöskään huomattavasti vaikuta valittajien asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin. Koska valittajat eivät ole selvittäneet, että heillä olisi asiassa valitusoikeus muullakaan perusteella, valitukset on jätettävä tutkimatta.

Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitaan sovellettuina oikeusohjeina maankäyttö- ja rakennuslain 192 ja 193 § sekä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Puisto on valituksessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja rakennuslautakunnan päätöksestä tekemänsä valituksen tutkimista.

Vaatimuksensa tueksi hän on esittänyt, että poikkeamat asemakaavasta ovat niin merkittäviä, että hankkeelle olisi tullut hakea maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädetty poikkeus. Tontille on sallittu rakentaa paritalo, vaikka kaava sallisi näin pienelle tontille vain yksiasuntoisen pientalon. Rakennusoikeus ylittyy 31 m²:llä eli yli 10 prosentilla. Neljän metrin vähimmäisetäisyydestä naapurin rajasta poiketaan. Ajoneuvoliikenne järjestetään kevyen liikenteen väylän kautta. Nämä poikkeamat muuttavat alueen ulkoista ilmettä ratkaisevasti ja loukkaavat maanomistajien tasapuolista kohtelua, koska muilla ei ole mahdollisuutta vastaaviin poikkeamiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä
4) kunnalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on edellä mainittujen lisäksi sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa, toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen, alueellisella ympäristökeskuksella, sekä muulla viranomaisella toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi sanotun lain 171 ja 172 §:ssä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin myöntää rakennusluvan, milloin on kysymys vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista.

Poikkeamista koskevia maankäyttö- ja rakennuslain menettelysäännöksiä ei ole tarkoitettu sovellettaviksi vähäisen poikkeuksen sisältävään rakennuslupaan. Myöskään valitusoikeutta poikkeamispäätöksestä koskevaa maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ää ei ole säädetty sovellettavaksi haettaessa muutosta vähäisen poikkeuksen sisältävään rakennuslupaan.

Tähän nähden on katsottava, että vain maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ssä tarkoitetuilla on oikeus valittaa rakennusluvasta, jonka yhteydessä on myönnetty vähäinen poikkeus rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista, vaikka muutosta haettaisiinkin sillä perusteella, etteivät sanotut poikkeukset ole vähäisiä.

Valitusoikeus voi rakennusluvastakin kuitenkin perustua maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ään, jos rakennuslupa on myönnetty ilman maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädettyä poikkeusta, vaikka tällainen lupa olisi ollut tarpeen.

Rakennuspaikkana olevan korttelin 8 tontin 1 ja valittajan omistaman korttelin 8 tontin 3 väliin jää rakennuspaikkana korttelin 8 tontti 2. Tähän nähden Puisto ei ole rakennuspaikkaan nähden viereisen tai vastapäisen alueen omistaja tai haltija.

Rakennuslautakunta on päätöksellään myöntänyt Asunto Oy Porin Jokikodille rakennusluvan kaksiasuntoisen erillispientalon ja kahden erillisen talousrakennuksen, yhteiseltä kerrosalaltaan 307 m², rakentamiseen korttelin tontille 1.

Rakennusluvan yhteydessä rakennuslautakunta on myöntänyt seuraavat vähäiset poikkeukset rakentamista koskevista säännöksistä ja määräyksistä:

• asemakaavassa osoitetusta tontin rakennusoikeudesta on poikettu 31 m²:llä, josta 9 m² on sallittua maankäyttö- ja rakennuslain 115 §:n nojalla, jolloin vähäisenä poikkeuksena on sallittu 22 m²:n kerrosalan ylitys,
• tontille on sallittu rakentaa kaksiasuntoinen erillispientalo poiketen kaavamääräyksestä, jonka mukaan kaksiasuntoisen pientalon tontin pinta-alan tulisi olla 1 200 m²,
• sallittu johtaa ajoneuvoliittymä jalankululle ja polkupyöräilylle varatun alueen liittymäkieltoalueelta,
• sallittu sijoittaa päärakennus 0,75 m:n ja 3 m:n päähän puistoon rajoittuvista tontin rajoista tontin takaosassa.

Rakennusluvassa asemakaavasta myönnetyt poikkeukset asemakaavan määräyksistä ovat hankekokonaisuuteen verrattuna niin vähäisiä, että ne ovat olleet myönnettävissä maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n nojalla rakennusluvan yhteydessä. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädetty poikkeus ei näin ollen ole ollut tarpeen. Tähän nähden valitusoikeus ei tule harkittavaksi valittamista poikkeamispäätöksestä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n pohjalta.

Kun otetaan huomioon tonttien 1 ja 3 välinen etäisyys, hankkeen laatu ja laajuus sekä kaavasta ja muista määräyksistä myönnettyjen poikkeusten laatu, rakennusluvan ja edellä mainittujen vähäisten poikkeusten myöntäminen ei voi olennaisesti vaikuttaa Puiston omistaman tontin nro 3 rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen.

Kun rakennusluvan ja edellä kerrottujen vähäisten poikkeusten myöntäminen ei myöskään vaikuta välittömästi Puiston oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen, Puistolla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan oikeutta valittaa rakennuslautakunnan päätöksestä.

Koska hallinto-oikeuden on näin ollen tullut jättää Puiston valitus tutkimatta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Pirkko Ignatius ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Hannu Ranta.