KHO:2002:28

Antopäivä 26.03.2002
Vuosikirjanumero KHO:2002:28
Taltionumero 658
Diaarinumero 2827/3/00

Ulkomaalainen - Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen - Vapaan liikkuvuuden periaate - Maastapoistaminen - Käännyttäminen - Oikeussuojakeinot - Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuva syy - Rikokseen syyllistyminen - Menettelyvirhe - Täytäntöönpano

Kreikan kansalainen ja siten myös Euroopan unionin kansalainen (A) oli vieraillut Suomessa viisumivapaasti turistina. A oli Suomessa oleskellessaan syyllistynyt entiseen puolisoonsa kohdistuneeseen tapon yritykseen, josta hänet oli tuomittu kolmen vuoden kuuden kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Ulkomaalaisvirasto oli käännyttänyt A:n kotimaahansa Kreikkaan sekä määrännyt hänet maahantulokieltoon viideksi vuodeksi. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. A on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut valituksen. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottu ja asia palautettu Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus on määrännyt, että Ulkomaalaisviraston päätöstä on sen kumoamisesta huolimatta noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25.2.1964 annettua neuvoston direktiiviä 64/221/ETY sovelletaan direktiivin 1 artiklan mukaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja. Muun ohella matkailijat ovat direktiivissä tarkoitettuja palvelujen vastaanottajia, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta asiassa C-348/96 (Calfa) ilmenee. - A oli niin ollen, Suomessa vieraillessaan, tullut katsoa palvelujen vastaanottajaksi.

Direktiivin 64/221/ETY 8 artiklan mukaan asianomaisella tulee olla kaikkiin maahantuloa taikka oleskeluluvan epäämistä tai uudistamatta jättämistä taikka maastakarkotusta koskevien päätösten osalta samat hallintotoimia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisilla. - Käännyttämistä koskeva Ulkomaalaisviraston 29.7.1999 päivätty päätös sisältää seuraavan täytäntöönpanoa koskevan lausuman: "Päätöksen täytäntöönpanon toimittaa oleskelupaikkakunnan poliisi tai maastalähtöpaikkakunnan passintarkastaja. Päätös voidaan panna täytäntöön sen estämättä, että siihen on haettu muutosta." Päätös oli asiakirjojen mukaan annettu A:lle tiedoksi 2.8.1999 ja päätös oli pantu täytäntöön seuraavana päivänä eli 3.8.1999.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa 48/75 (Royer) todetaan kappaleessa 57 seuraavaa: "Kun kyse on direktiivin 64/221/ETY 8 artiklassa tarkoitettavassa tuomioistuimessa toteutettavista oikeussuojakeinoista, asianomaisella on vähintään oltava mahdollisuus panna asia vireille ennen karkotustoimenpiteen täytäntöönpanoa ja saada siten täytäntöönpano lykätyksi." Kappaleessa 62 ja tuomiolauselman 4 kohdassa sanotaan lisäksi muista oikeuskeinoista seuraavaa: "Karkotusta ei voida yhteisön oikeuden suojaaman henkilön osalta panna täytäntöön, ellei kyseessä ole asianmukaisesti perusteltu kiireellisyys, ennen kuin asianomainen on voinut käyttää hyväkseen kaikki oikeuskeinot, jotka direktiivin 64/221/ETY 8 ja 9 artiklalla on varmistettu hänellä olevan."

A:n käännyttämistä koskevassa asiassa oli menetelty ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 8 artiklan vastaisesti. Ulkomaalaisviraston päätöksen välitön täytäntöönpano oli perustunut itse päätöksessä olevaan lausumaan. Noista syistä Ulkomaalaisviraston päätös ja hallinto-oikeuden päätös, jossa Ulkomaalaisviraston päätös oli katsottu lainmukaiseksi, oli kumottava ja asia palautettava Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Niin ollen lausuntoa ei annettu käännyttämisen aineellisista edellytyksistä.

A:n maasta poistaminen oli perustunut ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 3 artiklaan ja ulkomaalaislain 37 §:n 3 momenttiin. Päätös oli kumottu menettelyn virheellisyyden vuoksi. Siihen nähden ja ottaen huomioon asiassa käännyttämisen perusteesta esitetyt selvitykset, Ulkomaalaisviraston päätös oli määrättävä edelleen noudatettavaksi päätöslauselmasta ilmenevin tavoin.
(esittelijän eriävä mielipide)

Neuvoston direktiivi 64/221/ETY 1, 3, 8 ja 9 artikla
Ulkomaalaislaki 37 § 3 mom.

Kort referat på svenska

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Porvoon kihlakunnan poliisilaitos on Ulkomaalaisvirastoon 31.12.1998 saapuneessa esityksessään esittänyt, että A karkotetaan maasta vankilasta vapautumisensa yhteydessä ja asetetaan maahantulokieltoon.

Ulkomaalaisvirasto on 29.7.1999 antamallaan päätöksellä käännyttänyt A:n kotimaahansa Kreikkaan sekä määrännyt hänet maahantulokieltoon viideksi vuodeksi päätöksen antopäivästä lukien.

Kielto saapua maahan ilman erityistä lupaa koskee myös saapumista Ruotsiin, Norjaan, Islantiin ja Tanskaan.

Perustelut:

Porvoon kihlakunnan poliisilaitos on 30.12.1998 tehnyt esityksen asianomaisen maasta karkottamisesta. Ulkomaalaislain 1.5.1999 voimaan tulleen (537/1999) 40 §:n 1 momentin mukaan karkottaa voidaan ulkomaalainen, joka on oleskellut maassa oleskeluluvalla. Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 50/1998 vp) mainitaan perusteluissa, että käännyttäminen maastapoistamismenettelynä koskee niitä henkilöitä, joilla ei ole lainkaan ollut oleskelulupaa Suomessa (s. 34). Käännyttämisen perusteista säädetään ulkomaalaislain 37 §:ssä. Koska asianomaisella ei ole ollut oleskelulupaa Suomessa, asia ratkaistaan käännyttämisenä.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän ei täytä lain 8 §:ssä mainittuja maahantulon edellytyksiä. Ulkomaalaislain 8 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan tuomitun vapausrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusti olettaa syyllistyvän Suomessa tai muussa Pohjoismaassa rikokseen, josta on säädetty ankarampi rangaistus kuin yksi vuosi vankeutta.

Ulkomaalaislain 37 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 50/1998 vp) on määritelty yleiseen järjestykseen kuuluvaksi kaikki sellainen toiminta, jolla pyritään takaamaan yhteiskunnan jäsenille turvallinen ja viihtyisä elin- ja toimintaympäristö, torjumaan ja selvittämään rikoksia ja oikeudenloukkauksia sekä ennalta ehkäisemään ja poistamaan häiriöitä (s. 20-21). Euroopan neuvoston, oikeastaan Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi, joka koskee ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamista (64/221/ETY), määrittelee 3 artiklassa, että otsikossa mainittujen toimenpiteiden käyttöönoton tulee perustua yksinomaan kyseisen yksilön omaan käyttäytymiseen.

Asianomainen on tuomittu vapausrangaistukseen. Hän on syyllistynyt tapon yritykseen, joka on kohdistunut hänen puolisoonsa. Asianomaisen lapsi on ollut paikalla todistamassa tekoa. Asiaan liittyvistä Ulkomaalaisviraston käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että asianomaisen entinen puoliso ja hänen lapsensa ovat kokeneet turvallisuutensa uhatuksi asianomaisen käyttäytymisen vuoksi. Heille on muun muassa annettu väestötietojärjestelmään turvakielto sekä muita kieltoja, joiden tarkoituksena on estää heidän osoitetietojensa selvittäminen kyseisen järjestelmän kautta. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että asianomaisen käännyttämiselle Suomesta on olemassa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuva syy, joka perustuu asianomaisen omaan käyttäytymiseen.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklassa määriteltyyn perhe-elämän suojaan viranomaiset voivat puuttua, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai rikollisuuden estämiseksi. Asianomainen on eronnut suomalaisesta puolisostaan, joka on yksin määrätty heidän yhteisen lapsensa huoltajaksi eikä asianomaisella ole lapsensa tapaamisoikeutta. Vedoten edellä esitettyyn sekä yhteisen perhe-elämän puuttumiseen Ulkomaalaisvirasto katsoo, että käännyttäminen ei loukkaa asianomaisen perhe-elämän suojaa mainitun artiklan vastaisesti.

Ulkomaalaislain 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen. Asianomainen ei ole koskaan asunut Suomessa vaan vieraillut maassa turistina. Asianomaisella ei toistaiseksi ole oikeutta tavata Suomessa asuvaa lastaan. Asianomaiselle määrättävä maahantulokielto voidaan ulkomaalaislain 43 §:n 2 momentin mukaan muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi peruuttaa joko kokonaan tai määräajaksi. Asianomaisen kohdalla kokonaisharkinnassa maastapoistamisperusteita on pidettävä painavampina kuin käännyttämistä vastaan puhuvia seikkoja.

Asianomainen voi palata kotimaahansa Kreikkaan ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 30 §:ssä ja 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun alaiseksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Myöskään hallitusmuodon 7 §:n 4 momentti huomioon ottaen palauttamiselle Kreikkaan ei ole estettä.

Lainkohdat:

Ulkomaalaislaki 8 §:n 1 momentin 5 kohta, 37 §:n 1 momentin 1 ja 5 kohta, 38 §, 39 §:n 2 momentti ja 43 §:n 1 momentti
Suomen Hallitusmuoto 7 §:n 4 momentti
Asetus Suomen. Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken passintarkastuksen poistamisesta pohjoismaiden välisillä rajoilla 12.2.1957 tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (178/1958; SopS 10/1958) myöhemmin tehtyine lisäyksineen, 9 ja 12 artikla
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus (SopS 18-19/1990) 3 ja 8 artikla
Neuvoston direktiivi ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta (64/221/ETY), 25.2.1964.

Muutoksenhaku:

Tästä päätöksestä saa ulkomaalaislain 57 §:n 1 momentin mukaan valittaa lääninoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valitusosoitus liitteenä suomeksi ja englanniksi.

Täytäntöönpano:

Päätöksen täytäntöönpanon toimittaa oleskelupaikkakunnan poliisi tai maastalähtöpaikkakunnan passintarkastaja. Päätös voidaan panna täytäntöön sen estämättä, että siihen on haettu muutosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenlaisella päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Perustelut:

A on Porvoon käräjäoikeudessa 19.12.1997 tuomittu 3.11.1997 tapahtuneesta hänen entiseen puolisoonsa B:hen kohdistuneesta tapon yrityksestä 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus ei ole 20.3.1998 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Porvoon käräjäoikeus on 22.7.1999 määrännyt A:n lähestymiskieltoon, joka koskee hänen entistä puolisoaan ja heidän poikaansa. Porvoon maistraatti on 23.9.1998 tekemällään päätöksellä antanut A:n entiselle puolisolle ja heidän pojalleen väestötietojärjestelmää koskevan turvakiellon. A:n ja hänen poikansa tapaamista ei voida järjestää ilman, että A:n entisen puolison olinpaikka olisi vaarassa paljastua. Tämän vuoksi sillä seikalla, että lapsen tapaamisoikeutta koskeva oikeudenkäynti on vireillä, ei ole merkitystä käännyttämisen kannalta.

A:n tekemää rikosta on pidettävä sen laatuisena, että hän sen tehdessään on uhannut yhteiskunnan perustavaa laatua olevaa etua. Näin ollen asiassa on katsottava olevan sellainen yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuva syy, että A on voitu käännyttää ja määrätä maahantulokieltoon.

Sovelletut oikeusohjeet:

Ulkomaalaislaki 37 §:n 3 momentti ja 43 §.

Muutoksenhaku:

Ulkomaalaislain 57 §:n 4 momentin mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus samassa lainkohdassa mainitulla perusteella myöntää valitusluvan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Luvan myöntämiseen on myös muu painava syy.

Käännyttämispäätöksessä ei ole tuotu esiin sellaisia yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuvia syitä, joiden perusteella A olisi voitu käännyttää maasta ja määrätä maahantulokieltoon. Päätöstä tehtäessä ei lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ole otettu huomioon sillä tavoin kuin ulkomaalaislaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät. Päätös vaikeuttaa lapsen oikeuksista annetun yleissopimuksen toteuttamista.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että se on päätösharkinnassaan arvioinut A:n rikosta, sen olosuhteita ja hänen käyttäytymistään ja tullut siihen johtopäätökseen, että hänen maassaoleskelunsa ja maahantulonsa vaarantaisivat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Käännyttämiseen ja maahantulokiellon määräämiseen on siten ollut ulkomaalaislain 37 §:n 3 momentin ja 43 §:n 1 momentin mukainen peruste. Ulkomaalaisvirasto on ottanut huomioon myös A:n perhesiteet eli Suomessa asuvan lapsen. Ulkomaalaisvirasto on, ottaen huomioon A:n käyttäytymisen ja rikollisen toiminnan Suomessa, katsonut, ettei käännyttäminen loukkaa hänen perhe-elämänsä suojaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti.

Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei valituksessa ole tuotu esiin mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat päätöksen olevan lainvastainen ja jotka antaisivat siten aiheen päätöksen kumoamiseen.

A on vastaselityksessään katsonut muun ohella, että Ulkomaalaisviraston päätös on lainvastainen. A on erityisesti korostanut, että hänet on tuomittu rikoksesta, joka on tapahtunut perheriidan yhteydessä. Hän ei ole koskaan aikaisemmin syyllistynyt mihinkään rikokseen. Yhteiskunnan perustavaa laatua olevaan etuun kohdistuvan uhan tulee olla riittävän vakavaa ja todellista. Senlaatuista uhkaa A:n teko ja käyttäytyminen eivät ole voineet aikaansaada.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan.

Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Korkein hallinto-oikeus määrää, että Ulkomaalaisviraston päätöstä on sen kumoamisesta huolimatta noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Perustelut:

1. Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25.2.1964 annettua neuvoston direktiiviä 64/221/ETY sovelletaan direktiivin 1 artiklan mukaan jokaiseen jäsen-valtion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja. Muun ohella matkailijat ovat direktiivissä tarkoitettuja palvelujen vastaanottajia, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta asiassa C-348/96 (Calfa) ilmenee.

Käännyttämistä koskeva Ulkomaalaisviraston 29.7.1999 päivätty päätös sisältää seuraavan täytäntöönpanoa koskevan lausuman: "Päätöksen täytäntöönpanon toimittaa oleskelupaikkakunnan poliisi tai maastalähtöpaikkakunnan passintarkastaja. Päätös voidaan panna täytäntöön sen estämättä, että siihen on haettu muutosta." Päätös on asiakirjojen mukaan annettu A:lle tiedoksi 2.8.1999 ja päätös on pantu täytäntöön seuraavana päivänä eli 3.8.1999.

Tämän vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltion Kreikan kansalaisen A:n käännyttämistä koskevassa asiassa on menetelty ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 8 artiklan vastaisesti. Ulkomaalaisviraston päätöksen välitön täytäntöönpano on perustunut itse päätöksessä olevaan lausumaan. Näistä syistä Ulkomaalaisviraston päätös ja hallinto-oikeuden päätös, jossa Ulkomaalaisviraston päätös on katsottu lainmukaiseksi, on kumottava ja asia palautettava Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Näin ollen lausuntoa ei anneta käännyttämisen aineellisista edellytyksistä.

2. Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentissa säädetään, että jos valitusviranomainen päätöksen kumotessaan palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi, se voi samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin. A:n maasta poistaminen on hallinto-oikeuden pysyttämän Ulkomaalaisviraston päätöksen mukaan perustunut ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 3 artiklaan ja ulkomaalaislain 37 §:n 3 momenttiin. Päätös on edellä kumottu menettelyn virheellisyyden vuoksi. Tähän nähden ja ottaen huomioon asiassa käännyttämisen perusteesta esitetyt selvitykset, Ulkomaalaisviraston päätös on määrättävä edelleen noudatettavaksi edellä päätöslauselmasta ilmenevin tavoin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Tapio Kuosma.

Esittelijän eriävä mielipide:

"1. Korkein hallinto-oikeus poistanee hallinto-oikeuden päätöksen valitusosoituksesta valituslupaa koskevan osan ja tutkinee A:n muutoksenhaun valituksena.

2. Korkein hallinto-oikeus kumonnee hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset.

Koska hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottu ja kun A:n käännyttämistä ja siihen liittyvää maahantulokieltoa koskeva päätös on jo pantu täytäntöön, asian palauttamiseen Ulkomaalaisvirastolle ei ole oikeudellisia edellytyksiä.

Ulkomaalaisviranomaisilla on tämän päätöksen estämättä toimivalta estää A:n maahantulo, mikäli siihen on ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perusteet sekä ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25.2.1964 annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 3 artiklassa tarkoitetut edellytykset.

Perustelut:

1. Asiassa on ratkaistavana A:n valituslupahakemus. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla hänen valituksensa Ulkomaalaisviraston käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevasta päätöksestä on hylätty. A on Kreikan kansalainen ja samalla Euroopan unionin kansalainen. Asiassa on lähtökohtaisesti annettava lausunto seuraavista kysymyksistä: 1) Edellyttääkö A:n valituksen tutkiminen valituslupaa? 2) Onko A:n käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevaa asiaa käsiteltäessä menetelty virheellisesti? 3) Onko Ulkomaalaisviraston päätös muutoin lainvastainen?

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perustamissopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta on tulkittava laajasti (ks. asia C-357/98, Yiadom, tuomio 9.11.2000; asia C-292/89, Antonissen, tuomio 26.2.1991 ja asia C-344/95, komissio v. Belgia, tuomio 20.2.1997), kun taas tähän periaatteeseen kohdistuvia poikkeuksia on tulkittava suppeasti (ks. asia C-357/98, Yiadom, tuomio 9.11.2000; asia 41/74, Van Duyn, tuomio 4.12.1974; asia 67/74, Bonsignore, tuomio 26.2.1975 ja asia 139/85, Kempf, tuomio 3.6.1986). Vastaavasti säännöksiä ja määräyksiä, joilla suojellaan tätä perusvapauttaan käyttäviä yhteisön kansalaisia, on tulkittava heidän hyväkseen (ks. asia C-357/98, Yiadom, tuomio 9.11.2000).

Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25.2.1964 annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: 'Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja.' Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan perustamissopimuksen 49 artiklaan ??entinen 59 artikla?? kirjattuun palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteeseen, joka on yksi perustamissopimuksen perusperiaatteista, kuuluu palvelujen vastaanottajien vapaus mennä toiseen jäsenvaltioon käyttääkseen siellä jotakin palvelua ilman, että siirtymistä rajoitetaan. Palvelujen vastaanottajiksi katsotaan muun ohella matkailijat (ks. asia C-348/96, Calfa, tuomio 19.1.1999 ja asia 186/87, Cowan, tuomio 2.2.1989).

Direktiivin 64/221/ETY 7-9 artiklan tarkoituksena on määrittää ne oikeusturvaa ja menettelyä koskevat vähimmäistakeet, jotka liikkuvuuden vapautta käyttävät yhteisön kansalaiset saavat hyväkseen siinä tilanteessa, jossa he ovat (ks. esimerkiksi asia C-357/98, Yiadom, tuomio 9.11.12000). Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kussakin tapauksessa, onko yhteisön kansalainen saanut hyväkseen sanotut vähimmäistakeet (ks. asia C-175/94, Gallagher, tuomio 30.11.1995).

Ulkomaalaisviraston päätöksestä ei käy nimenomaisesti ilmi, että sen sisältämän täytäntöönpanoa koskevan lausekkeen osalta tai asian käsittelyä koskevan menettelyn osalta muutoinkaan olisi otettu huomioon direktiivin 64/221/ETY 7-9 artiklan säännökset.

Asiakirjojen mukaan A on vieraillut Suomessa viisumivapaasti. Ulkomaalaisviraston päätöksen perustelujen mukaan hän on vieraillut Suomessa turistina. Näin ollen A on, Suomessa vieraillessaan, tullut katsoa palvelujen vastaanottajaksi. Tällä perusteella hänellä on ollut perustamissopimuksen 49 artiklassa tarkoitettuun palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteeseen kuuluva vapaus tulla Suomeen käyttääkseen siellä jotakin palvelua ilman, että hänen maahantuloaan rajoitetaan.

Direktiivin 64/221/ETY 8 artikla merkitsee muun ohella, että maasta poistettavalla Euroopan unionin kansalaisella tulee olla samat hallintotoimia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisella. Muun ohella Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa Pecastaing (98/79), Dzodzi (297/88 ja 197/89) ja Shingara (C-65/95 ja 111/95) on katsottu, että maasta poistettavalla tulee olla ne oikeussuojakeinot, joita kysymyksessä olevassa maassa on yleisesti käytettävissä hallintotoimien osalta. Valituslupaa ei tarvita hallintolainkäyttölain mukaisessa yleisessä muutoksenhaussa valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen vuoksi A ei Euroopan unionin kansalaisena tarvitse valituslupaa valittaakseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla on hylätty hänen valituksensa Ulkomaalaisviraston käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevasta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen valitusosoituksesta on näin ollen poistettava valituslupaa koskeva osa. A:n muutoksenhaku on tutkittava valituksena.

2. Käännyttämistä koskeva Ulkomaalaisviraston päätös on asiakirjojen mukaan annettu A:lle tiedoksi 2.8.1999 ja päätös on pantu täytäntöön seuraavana päivänä eli 3.8.1999.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa 48/75 Royer todetaan muun ohella, että kun kysymys on direktiivin 64/221/ETY 8 artiklassa tarkoitetussa tuomioistuimessa toteutettavista oikeussuojakeinoista, asianomaisella on vähintään oltava mahdollisuus panna asia vireille ennen karkotustoimenpiteen täytäntöönpanoa ja saada siten täytäntöönpano lykätyksi (kappale 57). Saman tuomion kappaleessa 62 ja tuomiolauselman 4 kohdassa sanotaan lisäksi muista oikeuskeinoista seuraavaa: 'Karkotusta ei voida yhteisön oikeuden suojaaman henkilön osalta panna täytäntöön, ellei kyseessä ole asianmukaisesti perusteltu kiireellisyys, ennen kuin asianomainen on voinut käyttää hyväkseen kaikki oikeuskeinot, jotka direktiivin 64/221/ETY 8 ja 9 artiklalla on varmistettu hänellä olevan.' Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei A ole myöskään voinut käyttää hyväkseen direktiivin 7 eikä 9 artiklassa tarkoitettuja oikeussuojakeinoja, korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevassa asiassa on menetelty Euroopan yhteisön oikeuden vastaisesti. Tästä syystä hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottava.

Koska hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottu menettelyvirheen perusteella, lausunnon antaminen Ulkomaalaisviraston päätöksen aineellisesta lainvastaisuudesta ei ole tarpeen."