KHO:2002:22

Jätemaksu - Vapaa-ajan asunto - Vapautus

Vapaa-ajan kiinteistön jätemaksun perusteena ei sinänsä voi olla se seikka, missä kiinteistön haltijan vakituinen asunto sijaitsee. Kunnassa oli vahvistettu kiinteistöjen lukumäärään perustuva ekomaksu. Yksinomaan vapaa-ajan kiinteistöltä perittävän maksun ollessa olennaisesti alempi se ei ollut jätelain 29 §:n 2 momentin vastainen.

Jätelaki 2 §, 3 § 1 mom. 6 kohta, 11 § 2 mom., 29 § 2 mom., 30 ja 31 §

Kort referat på svenska

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Himangan kunnasta oleva Seija Tikkanen on 28.6.1999 päivätyssä Järviseudun Jätehuolto Oy:lle osoittamassaan kirjelmässä viitannut saamaansa ekomaksulaskuun ja esittänyt, että hänellä on matkaa Perhon kunnassa sijaitsevalle kesämökilleen edestakaisin noin 300 kilometriä. Hän käy mökillä vain muutaman kerran vuodessa, eikä mökkiä vuokrata. Näin ollen vapaa-ajan kiinteistöllä muodostuva jätemäärä on vähäinen. Käyttökertoihin perustuva maksu tai 3 kuukauden maksu olisi kohtuullinen verrattuna jätteiden kertymän eroon, jos mökkiä käytettäisiin joka viikonloppu tai jopa päivittäin. Nyt määrätty ekomaksu on kohtuuton. Tikkanen on vaatinut ekomaksun poistamista.

Tekninen lautakunta on käsitellyt Tikkasen kirjelmän vuotta 1999 koskevasta ekomaksusta tehtynä muistutuksena ja päätöksellään 29.9.1999 (56 §) hylännyt Tikkasen vaatimukset.

Tikkanen on saamansa oikaisuvaatimusohjauksen mukaisesti tekemässään ja 20.1.2000 tekniselle lautakunnalle saapuneessa oikaisuvaatimuksessaan vaatinut teknistä lautakuntaa yksilöimään perustelut, joilla lautakunta on päätöksellään 29.9.1999 hylännyt Tikkasen muutosvaatimuksen.

Tekninen lautakunta on 16.2.2000 tekemällään päätöksellä (22 §) hylännyt Tikkasen oikaisuvaatimuksen.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

Tikkasen valitus hallinto-oikeudelle: Tikkanen on esittänyt, että peritty jätemaksu on mielivaltainen eikä anna vastineeksi mitään. Pelkkä kesämökin olemassaolo ei voi olla maksun peruste. Tikkanen ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen käyttänyt vapaa-ajan asuntoa edes viikon yhtämittaiseen oleskeluun. Hän käy mökillä ainoastaan kesällä muutamina viikonloppuina. Vapaa-ajan kiinteistöllä syntyy ainoastaan talousjätettä, jonka Tikkanen kuljettaa mukanaan Himangalle vakituisen asuntonsa jätekeräykseen. Tikkanen ei tarvitse ekopistettä.

Tikkanen on vaatinut, että teknisen lautakunnan päätös kumotaan ja että vuodelta 1999 peritty ekomaksu poistetaan.

Perhon teknisen lautakunnan lausunto: Lautakunnan 16.2.2000 § 22 tekemä päätös perustuu jätelain velvoitteisiin sekä Perhon kunnan hyväksymiin jätehuoltomääräyksiin ja taksoihin. Kun kiinteistö on vapaa-ajan asuntona ja siellä syntyy jätettä, ei kiinteistön vapauttamiseksi ekomaksusta ole perusteita.

Tikkasen vastine: Perhon kunnassa asuville ei ole määrätty heidän Perhossa omistamilleen vapaa-ajan asunnoille vastaavanlaista ekomaksua kuin ulkopaikkakuntalaisille. Näin ollen Tikkaselta, joka on ulkopaikkakuntalainen, ei voida periä kysymyksessä olevaa vapaa-ajan asunnon jätemaksua.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Jätelain 66 §:n 1 momentin mukaan muutosta kunnan viranomaisen jätelain nojalla antamaan päätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kunnan viranomaisen päätöksestä, joka on annettu jätemaksumuistutuksen johdosta, valitetaan näin ollen hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi teknisen lautakunnan ei olisi tullut liittää Tikkasen muistutuksen johdosta antamaansa päätökseen 29.9.1999 (56 §) oikaisuvaatimusohjeita, vaan valitusosoitus hallinto-tuomioistuimeen. Koska tässä asiassa ei sovelleta oikaisumenettelyä, hallinto-oikeus kumosi ja poisti teknisen lautakunnan oikaisupäätöksen 16.2.2000 (22 §).

Hallinto-oikeus on tutkinut Tikkasen valituksen teknisen lautakunnan päätöksestä 29.9.1999 (56 §) tehtynä valituksena.

Hallinto-oikeus, hyväksyen valituksen ja kumoten teknisen lautakunnan päätöksen 29.9.1999 (56 §) Seija Tikkasen osalta, poisti Tikkaselle vuodelta 1999 määrätyn ekomaksun.

Perustelut

Jätemaksun määräämisen perusteet on säädetty jätelain 29 §:ssä. Tuon lainkohdan mukaan jätemaksun määräämisen yleisinä perusteina ovat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Perusteina saadaan lisäksi ottaa huomioon jätteen keräys- ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella, kunnan keräysvälineiden käyttö sekä kuljetusmatka kuljetettaessa jäte yksittäisenä kuljetuksena. Jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos ympäristönsuojelun tai jätehuollon kannalta on tarpeellista, voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta.

Perhon kunnanvaltuusto on 14.9.1998 hyväksynyt jätemaksutaksan, joka on tullut voimaan 1.1.1999. Tuon jätemaksutaksan mukaan peritään sellaiselta vapaa-ajan asunnolta, jonka haltijalla ei ole vakituista asuntoa Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella, 70 markan ekomaksu vuotta kohti. Sellaisilta vapaa-ajan asunnoilta, joiden haltijoilla on vakituinen asunto edellä sanotun yhtiön toiminta-alueella, ei peritä mainittua maksua.

Jätteen haltijan kotipaikka ei ole jätelain 29 §:n mukaan sallittu jätemaksun määräämisperuste. Edellä sanottu Perhon jätemaksutaksan määräys on jätelain vastainen. Suomen perustuslain 107 §:n mukaan tällaista määräystä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Ekomaksun maksuunpano Tikkaselle on siten tapahtunut vailla laillista perustetta.

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelaki 29 §
Suomen perustuslaki 107 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Perhon kunnassa jätehuolto on järjestetty alueellisen jätehuoltoyhtiön Järviseudun Jätehuolto Oy:n toimesta. Jätemaksutaksan, jonka Perhon kunnanvaltuusto on hyväksynyt 14.9.1998, § 22 mukaan yhtiölle suoritettava maksu muodostuu muuttuvasta jätemaksusta ja kiinteästä jätemaksusta eli ekomaksusta. Taksan mukaan kiinteällä jätemaksulla katetaan alueellisiin keräyspisteisiin kerättävien hyötyjätejakeiden ja ongelmajätteiden keräily- ja käsittelykustannukset. Kiinteällä jätemaksulla voidaan myös kattaa jätehuollon järjestämiseen liittyvistä suunnittelu- ja neuvontatehtävistä aiheutuvia kustannuksia. Hyöty- ja ongelmajätteiden keräystä varten Perhon kuntaan on rakennettu ekopisteitä ja hyötykäyttöasema. Koska kunta edellä sanotulla tavalla huolehtii Tikkasen vapaa-ajan kiinteistöllä syntyvistä jätteistä, Tikkanen on velvollinen suorittamaan kiinteän jätemaksun. Hyväksytyn taksan mukaan vapaa-ajan asunnolta peritään ekomaksu, mikäli kiinteistön haltijalla ei ole vakituista asuntoa Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella. Jätelain 29 §:n 2 momentin mukaan jätemaksun määräämisen perusteina ei sinänsä voi olla se seikka, missä kiinteistön haltijan vakituinen asunto sijaitsee. Hyväksytyn taksan mukaan ne kiinteistön haltijat, joilla on vakituinen asunto Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella joutuvat maksamaan huoneistojen lukumäärään perustuvan ekomaksun, jonka suuruus on 150 markkaa lisättynä arvonlisäverolla. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että vapaa-ajan kiinteistöiltä perittävä ekomaksu 70 markkaa lisättynä arvonlisäverolla on olennaisesti alempi kuin edellä mainittu huoneistojen lukumäärään perustuva ekomaksu, kunnanvaltuusto ei taksan päättäessään ole ylittänyt harkintavaltaansa, eikä taksaa kysymyksessä olevan ekomaksun osalta voida pitää jätelain vastaisena. Taksan mukaista vuodelta 1999 maksuunpantua 70 markan suuruista kiinteätä jätemaksua lisättynä arvonlisäverolla ei voida myöskään pitää kohtuuttoman suurena.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Tikkanen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa todetaan seuraavaa. Perhon kunnan muutoksenhakemuksen perusteiden sisältöön liittyy väite, että kunta huolehtii hänen vapaa-ajan kiinteistöllä syntyvistä jätteistä. Tikkanen huomauttaa, että hän on hakemuksessaan kertonut, ettei kunta ole niistä huolehtinut. Tikkanen ei ole mökin vähäisen käytön vuoksi tarvinnut ekomaksun tarkoittamaa palvelua. Mökin olemassaolosta Tikkanen maksaa kiinteistöveroa, mutta mökin olemassaolo ei voi olla jätemaksun peruste varsinkaan, kun kunnassa sijaitsevat muut vapaa-ajan asunnot ovat maksuista vapaat määrätyllä asumisehdolla varsin laajalla Järviseudun alueella.

Maksuperuste on myös suureen eriarvoisuuteen johtava ja tasa-arvoisuutta loukkaava, jos tarkoitus on periä jätteen tuottamisesta oikeudenmukainen maksu. Tikkanen olettaa, että tarkoituksena on kerätä ekomaksuna vain ne kulut, mitä alueellisiin keräyspisteisiin kerättävien hyöty- ja ongelmajätteiden käsittelyprosessista aiheutuu. Hallinto-oikeuden eriävästä mielipiteestä voi päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että ekomaksua pyritään siirtämään Järviseudun jätehuollon toiminta-alueen asukkailta muiden jätehuoltoyrityksien toiminta-alueella asuvien asukkaiden maksettavaksi. Jos ekomaksua perittäisiin kaikilta huoneistoilta ja kaikilta vapaa-ajan asunnoilta, jäteprosessiin tarvittava maksu olisi kiinteistöä kohden pienempi.

Perhon tekninen lautakunta on antanut vastaselityksen, jossa todetaan, että Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella asuville ekomaksu määräytyy huoneistojen lukumäärän mukaan ja ulkopuolella asuville vapaa-ajan asunnon omistajille 70 markan suuruisen vuosimaksun mukaan. Tikkasen esittämä peruste kotipaikkaan perustuvasta eriarvoisuudesta on virheellinen. Molemmissa tapauksissa ekomaksu perustuu jätelain 29 §:n säännökseen: "Jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos ympäristönsuojelun tai jätehuollon kannalta on tarpeellista, voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta."

Jo yksinomaan perimis- ja hallintokulut huomioon ottaen 70 markan ekomaksua on pidettävä kohtuullisena niin suuruutensa puolesta, kuin muihin jätelain pykälissä mainittuihin, toiminta-alueella asuviin maksuvelvollisiin verrattuna.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Tikkaselle vuodelta 1999 määrättyä 70 markan suuruista ekomaksua koskeva maksuunpano saatetaan voimaan.

Perustelut:

Jätelain 2 §:n mukaan jätelaki koskee jätettä, muun ohella sen syntymisen ehkäisemistä ja hyödyntämisen edistämistä sekä jätehuollon muuta järjestämistä. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätelain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai toiminnan järjestäjää taikka muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka hallinnassa jäte on. Järjestettyyn jätteen kuljetukseen liittymisvelvollisuudesta kunta voi lain 11 §:n 2 momentin nojalla myöntää vapautuksen, jos jätteen määrä on poikkeuksellisen vähäinen ja jos jätteen haltija järjestää itse jätehuollon.

Tikkasen Perhon kunnassa omistamalla kiinteistöllä sijaitsee hänen käytettävissään oleva vapaa-ajan asunto, johon on sovellettava jätelakia. Tikkanen on kiinteistön omistajana ja haltijana lain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu jätteen haltija, joka on velvollinen liittymään alueella järjestettyyn jätteen kuljetukseen. Tikkanen ei ole hakenut kunnalta lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua vapautusta järjestettyyn jätteen kuljetukseen liittymisestä. Hän on näin ollen jätelain 31 §:n nojalla velvollinen suorittamaan kunnan jätemaksun.

Jätemaksu määrätään lain 30 §:n mukaan kunnan vahvistaman jätetaksan mukaan. Jos jätetaksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä, maksu voidaan määrätä taksasta poiketen.

Jätelain 29 §:n 2 momentin mukaan vapaa-ajan kiinteistön jätemaksun määräämisen perusteena ei sinänsä voi olla se seikka, missä kiinteistön haltijan vakituinen asunto sijaitsee. Hyväksytyn taksan mukaan ne kiinteistön haltijat, joilla on vakituinen asunto Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella, joutuvat maksamaan huoneistojen lukumäärään perustuvan ekomaksun, jonka suuruus yhden-kahden huoneiston asuinkiinteistöltä on 150 markkaa lisättynä arvonlisäverolla. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että vapaa-ajan kiinteistöiltä perittävä ekomaksu 70 markkaa lisättynä arvonlisäverolla on olennaisesti alempi kuin edellä mainittu huoneistojen lukumäärään perustuva ekomaksu ei ekomaksua kuitenkaan voida pitää jätelain vastaisena. Taksan mukaista vuodelta 1999 maksuunpantua 70 markan suuruista kiinteätä jätemaksua lisättynä arvonlisäverolla ei voida myöskään pitää kohtuuttoman suurena. Näin ollen perusteita Tikkaselle vuodelta 1999 määrätyn ekomaksun poistamiseen ei ole.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto: "Velvollisuus kunnan jätemaksun suorittamiseen on jätelain 31 §:n mukaan jätteen haltijalla. Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätelain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan muun ohella kiinteistön haltijaa. Tikkaselle on määrätty jätemaksu hänen Perhon kunnassa omistamansa vapaa-ajan kiinteistön osalta. Maksu on kiinteistökohtainen, ei henkilökohtainen, ja se perustuu kiinteistöllä syntyviin jätteisiin jätelain 29 §:ssä säädetyllä tavalla. Jätteen haltijan vakituisessa asunnossa syntyvät jätteet tai niiden perusteella ehkä suoritettava jätemaksu eivät sen sijaan ole jätelain 29 §:n mukaan vapaa-ajan kiinteistön jätemaksuun vaikuttavia perusteita. Sallittu määräämisperuste ei ole myöskään maksuvelvollisen asuinpaikka eikä siten se seikka, että Tikkasen vakituinen asunto on Himangan kunnassa eli muualla kuin niiden seitsemän kunnan alueella, joilla jätehuollosta muun ohella Perhon kunnassa vastaava yksityisoikeudellinen yritys Järviseudun Jätehuolto Oy toimii. Asiassa ei vastaavasti ole merkitystä silläkään, onko Tikkanen ehkä velvollinen suorittamaan jätemaksua vakituisen asuinkiinteistönsä osalta vai ei.

Vakituisella asunnolla ei voi jätemaksun määräämisessä olla merkitystä siksikään, että Perhon kunnan jätemaksutaksa asettaa jätelain 29 §:n vastaisesti samaan, Tikkasta edullisempaan asemaan kaikki ne vapaa-ajan asunnon omistajat, joilla on vakituinen asunto Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella, siitä riippumatta, ovatko he vakituisen asuntonsa perusteella jätelain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja kiinteistön haltijoita eli kiinteistön omistajia, omistajan vertaisia haltijoita tai kiinteistöä hallitsevia vuokraoikeuden haltijoita ja tämän kiinteistön hallintansa perusteella jätemaksuvelvollisia vai eivät. Siinä tapauksessa, että tällainen toiminta-alueen vakituinen asukas hallitsisi vakituista asuntoaan esimerkiksi asuinhuoneiston vuokraoikeuden tai asunto-osakeyhtiön osakkuuden nojalla, hän ei olisi ensinkään jätemaksuvelvollinen huoneiston hallinnan perusteella, ja hänen huoneistoaan vastaava osuus kiinteistön haltijan jätemaksustakin olisi taksan mukaan yleensä vain 50 markkaa vuodessa eli vähemmän kuin vapaa-ajan asunnon jätemaksu 70 markkaa vuodessa. Perhon kunnan jätemaksutaksan mukainen maksuvelvollisuus perustuu näin ollen vapaa-ajan asuntojen osalta pelkästään vakituiseen asuinpaikkaan. Taksa vapauttaa vapaa-ajan asunnon jätemaksusta yksityisen yrityksen toimialuetta seuraten seitsemän kunnan alueella kaikki noissa kunnissa vakituisesti asuvat Perhon kunnassa sijaitsevan vapaa-ajan asunnon haltijat siitä riippumatta, ovatko he vakituisen asunnon osalta jätemaksuvelvollisia vai eivät. Myöskään näin tapahtuvalle kansalaisten asettamiselle eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan ei ole perustetta laissa. Taksa on siten vapaa-ajan asuntojen osalta lainvastainen.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja sovelletut lainkohdat, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä."