KHO:2002:6

Sairausajan palkka - Takaisinperintä - Palomiesten lakko - Järjestäytymätön - Virkaehtosopimus

Viranhaltijalla oli oikeus virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaan aikaprioriteettiperiaatetta noudattaen myös lakonaikaisen työkyvyttömyyden ajalta, kun samasta sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys oli alkanut ennen lakkoa.

Vaatimus käsiteltiin hallintoriitana vastaavista syistä kuin vuosikirjaratkaisussa KHO:1999:80.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hallinto-osaston taloustoimisto oli perinyt palomies P:ltä takaisin sairausloma-ajalta 4.-7.3.1995 maksetun palkan yhteensä
1 171,83 markkaa, koska P:n oli katsottu osallistuneen tuona aikana Suomen Palomiesliiton SPAL ry:n 20.2.1995 alkaneeseen ja 27.4.1995 loppuneeseen lakkoon.

Helsingin kaupunginhallitus on 14.10.1996 jättänyt P:n valituksen taloustoimiston päätöksestä toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

Uudenmaan lääninoikeus on päätöksellään 23.10.1997 nro 659/2 hylännyt P:n valituksen. Päätöksen perustelujen mukaan kaupunginhallituksen on tullut jättää P:n tekemä valitus tutkimatta. Kysymys P:n oikeudesta sairausajan palkkaan lakon ajalta koskee virkaehtosopimuksen tietyn sopimuskohdan tulkintaa. Sen ratkaiseminen, miten virkaehtosopimusta on asiassa tulkittava ja onko kaupungin
menettely ollut asiassa virkaehtosopimuksen mukaista, kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen asialliseen toimivaltaan.

Korkein hallinto-oikeus on 31.12.1999 antamallaan päätöksellä taltionumero 4409 kumonnut ja poistanut lääninoikeuden päätöksen ja siirtänyt asian Helsingin hallinto-oikeudelle hallintoriita-asiana käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan P ei ole minkään neuvotteluoikeuden omaavan viranhaltijayhdistyksen jäsen. Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 ja 2 momentissa on kanteennostamisvalta annettu virkaehtosopimuksen osallisille ja, tietyin edellytyksin, sopimuksiin sidotuille. Sanotussa säännöksessä ei anneta järjestäytymättömälle virkamiehelle kanteennostamisvaltaa.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 §:n viranhaltijaan kohdistuva muutoksenhakukielto koskee tilanteita, joissa hänellä tai viranhaltijayhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa. Viranhaltijayhdistyksellä on
aina tämä mahdollisuus, mutta järjestäytymättömällä tai neuvotteluoikeuden omaavaan viranhaltijayhdistykseen kuulumattomalla viranhaltijalla ei ole mahdollisuutta velvoittaa virkaehtosopimukseen osallisena sidottua yhdistystä nostamaan kannetta puolestaan. Viimeksi mainitun lainkohdan perustelujen (HE 13/1970 vp. s. 10) mukaan ei ollut asianmukaista, että samassa asiassa olisi käytettävissä kaksi erilaista oikaisukeinoa. Säännöksellä oli tarkoitus sulkea pois mahdollisuus valittaa 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisessa asiassa annetusta päätöksestä, jos viranhaltijayhdistyksellä tai virkamiehellä olisi oikeus panna asiaa koskeva kanne vireille työtuomioistuimessa.

P:n vaatimus sairauslomaan ja sairausloma-ajan palkkaan on luonteeltaan hallitusmuodon 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianomaisen oikeuksia koskeva asia, jota koskeva päätös on oikeus saada tuomioistuimen tai vastaavan riippumattoman lainkäyttöelimen ratkaistavaksi.

Edellä mainituilla perusteilla kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 § ei estä viranhaltijaa hallintolainkäytön järjestyksessä vaatimasta palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etua sellaisena kuin se on hänelle suoritettava, vaikka vaatimuksen ratkaiseminen edellyttää virkaehtosopimuksen tulkintaa, jos
viranhaltija ei työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n vuoksi voi saattaa asiaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin (586/1996) mukaan julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee lääninoikeus. Lääninoikeuden olisi siten tullut käsitellä asia hallintoriita-asiana.

Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

P on hallintoriita-asiassaan vaatinut, että Helsingin kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle takaisin peritty palkka 1 171,83 markkaa. Lisäksi P on vaatinut, että hänen oikeudenkäyntikulunsa lääninoikeudessa, korkeimmassa
hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa korvataan 4 401 markalla laillisine korkoineen. P on luopunut vaatimuksestaan koron suorittamisesta palautettavalle
palkalle.

P on lausunut, että lääkäri on ennen palomiesten 20.2.1995 alkanutta lakkoa 17.2.1995 todennut hänet työkyvyttömäksi ajalla 17.2.-3.3.1995. P on saman sairauden perusteella todettu työkyvyttömäksi jatkolääkärintodistuksen
perusteella ajalla 3.3.-7.3.1995. Kyseessä on nimenomaan sama sairaus ja sairausloman keskeytymätön jatkaminen. Sairausloman jatkaminen on johtunut yksinomaan hoidollisista seikoista. P ei ole välillä palannut töihin tai jäänyt lakkoon. Tästä huolimatta Helsingin kaupunki on perinyt häneltä 1 171,83 markkaa palkkaa takaisin ajalta 4.-7.3.1995. Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 95 ja 96 §:n mukaisesti viranhaltijalla on oikeus sairauslomaan ja oikeus palkkaan sairausloman ajalta. Sairausloman ja lakon välisessä suhteessa on ratkaisevaa aikaprioriteettisääntö eli se kumpi on alkanut ensin. Tällöin sairausloman on katsottava alkaneen silloin, kun lääkäri on sairausloman myöntänyt ja todennut sen tarpeellisuuden. Sillä, milloin työnantaja on sairausloman myöntänyt, ei ole merkitystä. Sairausloman tosiasiallinen
alkamisajankohta ratkaisee. Myöskään jatkosairausloman myöntämishetkellä ei ole merkitystä, jos kysymys on saman sairauden keskeytymättömästä jatkumisesta. Kun P:n sairaus ja sairausloma ovat alkaneet ennen lakkoa, sairausloman palkan takaisin periminen on ollut aiheetonta. P ei ole myöskään hyväksynyt palkan takaisinperinnän perustetta. Kaupunki ei ole kiistänyt vaatimuksen määrää.

Helsingin kaupunginhallitus on selityksessään todennut, että kaupungin pelastuslaitos on perinyt P:lta takaisin sellaista sairausajan palkkaa, jota oli maksettu lakon aikana annettujen lääkärintodistusten perusteella. Sairausajan palkan takaisinperintä on perustunut siihen, ettei lakon toimeenpanevan järjestön jäsenille myönnetä lakon aikana virkavapautta tai työlomaa. P on lakon aikaisen työkyvyttömyyden jälkeen jäänyt lakkoon tulematta ensin töihin.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hallintolainkäyttölain 69 §:n nojalla velvoittanut Helsingin kaupungin palauttamaan P:lle sairausajalta takaisin perityn palkan 1 171,83 markkaa. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Helsingin kaupungin korvaamaan P:n oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut seuraavaa.

Asiakirjojen mukaan lääkäri on 17.2.1995 ennen palomiesten 20.2.1995 alkanutta lakkoa todennut P:n sairauden johdosta työkyvyttömäksi ajalla 17.2.-3.3.1995. Lääkäri on edelleen 3.3.1995 antamallaan lääkärintodistuksella todennut P:n
työkyvyttömäksi sairauden perusteella ajalla 3.-7.3.1995. Asiassa ei ole väitetty, että P:n sairaus ja työkyvyttömyys eivät olisi olleet todellisia tai että P olisi sairautensa aikana osallistunut lakkotoimenpiteisiin. Asiassa ei ole myöskään kiistetty sitä, että kysymyksessä on ollut keskeytymätön työkyvyttömyyden jatkuminen.

Hallinto-oikeus katsoo, että viranhaltijalla on oikeus kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) 95 ja 96 §:n mukaiseen palkkaan myös lakonaikaisen sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden ajalta silloin, kun työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa eikä viranhaltija ole työkyvyttömyysaikanaan osallistunut lakkotoimenpiteisiin. Viranhaltijan oikeus
sairausajan palkkaan ei ole riippuvainen siitä, onko työnantaja ennen lakon alkamista tai sen jälkeen KVTES 95 §:n nojalla myöntänyt viranhaltijalle sairauslomaa. Merkitystä ei tässä suhteessa ole silläkään, onko sairauslomaa pyydetty tai työkyvyttömyydestä ilmoitettu työnantajalle ennen lakon alkamista. Kun P:n sairauteen perustuva yhtäjaksoinen työkyvyttömyys on alkanut 17.2.1995 eli ennen lakkoa ja päättynyt 7.3.1995, on P:n työnteon myös ajalla 3.-7.3.1995 katsottava estyneen sairauden eikä lakon johdosta, vaikka viimeksi mainittua työkyvyttömyysaikaa koskeva lääkärintodistus on annettu lakon aikana. Hänellä on siten tältä ajalta ollut oikeus saada sairausloma-ajan palkka kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 95 ja 96 §:n nojalla. Helsingin pelastuslaitoksella ei ole ollut oikeutta palkan takaisinperintään.

Kysymyksessä olevan palkan takaisinperintä on P:n kohdalla perustunut Helsingin pelastuslaitoksen ilmoitukseen, jonka mukaan P:lle on maksettu liikaa sairausajan palkkaa. P on allekirjoituksellaan sitoutunut maksamaan takaisin liikaa maksetun palkan 1171,83 markkaa. Kun sitoumus on perustunut
virheelliseen käsitykseen takaisinperinnän oikeutuksesta, sitoumuksella ei ole vaikutusta palkan palautusvelvollisuuteen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan. P on lääkärintodistuksen perusteella ollut työkyvytön 17.2.-3.3.1995. Hänet on todettu 3.3.1995 annetun lääkärintodistuksen perusteella työkyvyttömäksi 3.-7.3.1995. Hän on lakon aikaisen työkyvyttömyyden
jälkeen jäänyt lakkoon tulematta ensin töihin. P on tehnyt työnantajan kanssa kirjallisen sitoumuksen liikaa maksettujen sairausajan palkkaetujen takaisin maksamisesta. Sairausajan palkan takaisinperintä on perustunut siihen, ettei lakon toimeenpanevan järjestön jäsenille myönnetä lakon aikana virkavapautta tai työlomaa. Tämä ilmenee erityisesti työtuomioistuimen ratkaisusta TT:1985-7. Lakon sattuessa lakkoon osallistuneella viranhaltijalla on oikeus sairausajan palkkaetuihin aikaprioriteettisäännön perusteella sellaisen sairauden vuoksi myönnetyn virkavapauden ajalta, joka on sekä myönnetty että alkanut ennen lakkoa. Muissa tapauksissa lakon ajalle sattuneelta sairausajalta maksetaan palkkaa ainoastaan silloin, kun on kysymyksessä suojelutyön aikainen sairausloma. Lakon aikaisen voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja
työehtosopimuksen 95 ja 96 §:n mukaan viranhaltijalla on oikeus saada sairauslomaa, jos hän on sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa. Lähtökohtana on, että normaalitilanteessa viranhaltija ilman sairauden aiheuttamaa estettä olisi työnantajan käytettävissä. Lakon aikana viranhaltija on työnantajan käytettävissä ainoastaan mahdollisissa suojelutyötilanteissa. P on lakon aikaisen
työkyvyttömyyden jälkeen jäänyt lakkoon tulematta ensin töihin. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 21.1.1997 päivätyssä keskusneuvottelupöytäkirjassa, joka koski toimihenkilöiden neuvottelujärjestön TNJ ry:n lakon aikaisiin palvelussuhteen ehtoihin liittyviä erimielisyyksiä Helsingin ja Vantaan kaupungeissa, on sovittu kohdassa 2 sairausajan palkkaa koskevista
erimielisyyksistä. Osapuolet ovat sopineet, että Helsingin kaupungin paikallisneuvottelupöytäkirjasta ilmenevällä työntekijällä ei ole oikeutta palkalliseen jatkosairauslomaan lakon aikana esitetyn uuden lääkärintodistuksen perusteella.

P on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 732 markalla korkoineen.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Sillä seikalla, että viranhaltija sairasloman päätyttyä ei ole palannut työhön, vaan on osallistunut lakkoon, ei ole asiakirjoista ilmenevissä olosuhteissa merkitystä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Helsingin kaupunki velvoitetaan hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan P:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 732 markalla/123,11 eurolla viivästyskorkoineen, mikä määräytyy korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Erkki Onikki, Ritva Koljonen, Esa Aalto,Pirkko Ignatius ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.