KHO:2002:11

Holhoustoimi - Edunvalvojan määrääminen - Edellytykset - Maistraatin toimivalta - Oma hakemus - Valitustie

A oli pyytänyt kaupungin yleistä edunvalvojaa määrättäväksi edunvalvojakseen. A:n oli katsottava ymmärtäneen asian merkityksen. Maistraatti oli holhoustoimesta annetun lain 8 §:n ja 12 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ollut toimivaltainen asiassa ja voinut määrätä A:lle edunvalvojan. Maistraatin päätökseen haettiin muutosta holhoustoimesta annetun lain 87 §:n mukaisesti hallinto-oikeudelta.

Laki holhoustoimesta 8 §, 12 § 1 mom. 2 kohta, 86 § ja 87 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Maistraatti on 11.1.2001 A:n tekemän hakemuksen mukaisesti määrännyt kaupungin yleisen edunvalvojan A:n edunvalvojaksi 11.1.2001 lukien. Edunvalvojan tehtävänä on hoitaa päämiehen kaikkia taloudellisia asioita.

A on valittanut maistraatin päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että maistraatin päätös kumotaan. A:lle ei tule määrätä edunvalvojaa. Lisäksi A on vaatinut, mikäli valitusta ei hyväksytä heti, että asiassa on järjestettävä suullinen käsittely, jossa häntä on kuultava henkilökohtaisesti. Vielä A on vaatinut, että hänelle myönnetään maksuton oikeudenkäynti ja hänen avustajakseen määrätään asianajaja B.

Perusteluinaan A on todennut, että hän myöntää allekirjoittaneensa edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen. Hän on edelleen myöntänyt, että hänelle on maistraatin toimesta selvitetty, mitä edunvalvojalla tarkoitetaan ja mitä edunvalvojan määrääminen saattaa merkitä. Tästä huolimatta A ei ole ymmärtänyt asian eikä päätöksen merkitystä. Edunvalvojan määräämisen jälkeen A:lla ei tosiasiallisesti ole mahdollisuutta käyttää omia varoja. A ei ole halunnut, että hänen oikeustoimikelpoisuuttaan vähäiseltäkään osin rajoitetaan. A kykenee huolehtimaan ja vastaamaan itsestään ja omaisuudestaan ilman määrättyä edunvalvojaa.

Maistraatti on lausunnossaan todennut, että A on itse hakenut edunvalvojaa 7.9.2000 allekirjoittamallaan hakemuksella. Maistraatti on kuullut A:ta henkilökohtaisesti 17.11.2000. Tällöin läsnä ovat olleet A, kotiavustaja, henkikirjoittaja ja apulaistarkastaja. A on tehnyt edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen yhdessä kaupungin sosiaalityöntekijän kanssa. A on kertonut ongelmistaan taloudellisten asioiden hoitamisessa ja avun tarpeestaan tässä tilanteessa. Hän on ilmoittanut kaupungin yleisen edunvalvojan voivan toimia hänen edunvalvojanaan. Kysyttäessä A on ilmoittanut pitävänsä 7.9.2000 allekirjoittamansa hakemuksen edelleen voimassa. Kuulemisen yhteydessä maistraatin edustajat ovat kertoneet A:lle edunvalvojan määräämisen edellytykset, tarkoituksen ja merkityksen sekä maistraatin toimivallan tehdä päätös asiassa.

A on 22.12.2000 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan halukas henkilökohtaisen edunvalvojan määräämiseen ja ymmärtää tuohon liittyvien asioiden merkityksen.

Lääkärinlausunnon ja henkilökohtaisen kuulemisen perusteella maistraatti on katsonut, että A on kyennyt ymmärtämään asian merkityksen ja on tietoisesti pyytänyt tiettyä henkilöä edunvalvojakseen. Maistraatti on katsonut, että A on lääkärinlausunnon, kaupungin sosiaalityöntekijän lausunnon ja oman kertomuksensa mukaan ollut sairautensa ja heikentyneen terveydentilansa vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan ja huolehtimaan itsestään ja varallisuudestaan.

Päämiehen tueksi ja avuksi määrätty edunvalvoja ei rajoita päämiehen omaa toimikelpoisuutta. A:n valituskirjelmässä esittämä käsitys siitä, että hänen oikeustoimikelpoisuuttaan olisi maistraatin päätöksellä rajoitettu, on näin ollen virheellinen.

Mikäli A on edunvalvonnan kestäessä kokenut edunvalvonnan itselleen epämieluisana ja muuttanut käsitystään edunvalvonnan tarpeesta, vapauttamista koskeva hakemus on osoitettava käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Suullisen käsittelyn järjestämiseen asian selvittämisen vuoksi ei ole tarvetta.

A on antamassaan vastineessa todennut, että lääkärinlausunnosta on maistraatin mielipiteen vastaisesti pääteltävissä, ettei edunvalvonnan asettamisen tarvetta ole. Lääkärinlausunto ei anna tukea sille päätelmälle, että A olisi sairauden ja heikentyneen terveydentilan vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan ja huolehtimaan itsestään. Maistraatti on lausunnossaan korostanut sitä, että A on ymmärtänyt asian merkityksen, jolloin hänellä on katsottava olevan myös riittävä ymmärrys hoitaa taloudellisia ja muita asioita. Suullinen käsittely on järjestettävä asiassa, jotta hallinto-oikeus voi kuulustella A:ta ja hän voi itse kertoa olosuhteensa ja mahdollisuutensa hoitaa asiansa.

Asianajaja B:n 1.6.2001 päivätyn laskun mukaan hänen palkkiovaatimuksensa on ollut 2 500 markkaa ja sille arvonlisäveroa 550 markkaa eli yhteensä 3 050 markkaa.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen avustajan määräämisestä.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

Suullinen käsittely

Sen selvittämiseksi, onko A kyennyt valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan ymmärtämään asian merkityksen ja kun edunvalvojan lakkauttamista koskeva asia kuuluu käräjäoikeudelle, ei ole tarpeen järjestää suullista käsittelyä.

Pääasia

Holhoustoimesta annetun lain 8 §:n mukaan jos täysi-ikäinen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa, tuomioistuin voi määrätä hänelle edunvalvojan. Saman lain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuimen ohella myös holhousviranomainen voi määrätä edunvalvojan henkilölle, joka 8 §:n mukaan on edunvalvonnan tarpeessa. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tällöin edunvalvojan määräämisen edellytyksenä on, että se, jonka etua olisi valvottava, kykenee ymmärtämään asian merkityksen ja että hän pyytää tiettyä henkilöä määrättäväksi edunvalvojakseen.

Sosiaalityöntekijän 3.10.2000 antaman lausunnon mukaan A on vuoden 2000 aikana käynyt muutamia kertoja sosiaalitoimistossa kysymässä neuvoja laskujen hoitamiseen. Usein on tullut vaikutelma siitä, että A on neuvoton siinä, miten laskut ja vastaavat asiat hoidetaan. Hän ei ole myöskään osannut antaa toimeentulotukihakemukseen vaadittavaa selvitystä perheen kuukausittaisista menoista. Kotipalvelun ja A:n kanssa on sovittu, että kodinhoitajat auttavat käynneillään suunnittelemaan rahataloutta. Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut, koska A:n kanssa ei ole päästy sellaiseen avoimeen yhteistyöhön, että olisi varmaa, että raha-asiat hoituisivat. Kodinhoitajien mukaan A ei osaa itse suunnitella esimerkiksi ruokaostoksia ja lääkkeet saattavat jäädä kokonaan hankkimatta, jollei niistä erikseen muistuteta. Kodinhoitajien mukaan A pyytää apua laskujen hoitamisessa, mutta neuvojen ymmärtäminen ei ole varmaa ja A ei osaa hätäillä, jos laskut ovat maksamatta.

Lääketieteen lisensiaatti D:n 22.12.2000 antaman lääkärinlausunnon mukaan A tarvitsee edunvalvojaa lähinnä raha-asioiden seurannassa, laskujen maksamisessa sekä entisen maaseudulla olevan kiinteistön asioiden huolehtimisessa. Lausunnon mukaan A on halunnut henkilökohtaisen edunvalvojan, koska hän on kokenut talousasioiden hoitamisen ajoittain hankalaksi. Lääkärin käsityksen mukaan A ymmärtää edunvalvojan määräämistä koskevan asian merkityksen ja häntä voidaan henkilökohtaisesti kuulla asiassa.

A on 7.9.2000 allekirjoittamallaan hakemuksella pyytänyt, että kaupungin yleinen edunvalvoja määrättäisiin hänen edunvalvojakseen taloudellisten asioiden hoitoa varten. Häntä on kuultu 17.11.2000 henkilökohtaisesti. Tällöin A on kertonut ongelmistaan taloudellisten asioiden hoitamisessa ja avun tarpeestaan tässä tilanteessa. Kysyttäessä A on ilmoittanut pitävänsä 7.9.2000 allekirjoittamansa hakemuksen edelleen voimassa. Kuulemisen yhteydessä maistraatin edustajat ovat kertoneet A:lle edunvalvojan määräämisen edellytykset, tarkoituksen ja merkityksen.

Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka tukisivat A:n väitettä siitä, ettei hän ollut pyynnön tehdessään kyennyt ymmärtämään asian merkitystä.

Edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että A on hakiessaan edunvalvojan määräystä kyennyt ymmärtämään asian merkityksen ja siten esittänyt pätevän pyynnön edunvalvojan määräämiseksi. Kuopion seudun maistraatti on siten ollut toimivaltainen asiassa ja on voinut määrätä A:lle edunvalvojan.

Jos A katsoo, ettei hän enää ole edunvalvonnan tarpeessa, hänen tulee tehdä edunvalvojan tehtävän lakkauttamista koskeva hakemus käräjäoikeudelle.

Avustajan määräys

Asian laatuun nähden A on kyennyt ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa mainittujen säännösten lisäksi ottanut huomioon holhoustoimesta annetun lain 86 §:n, hallintolainkäyttölain 38 §:n, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n 1 momentin 4 kohdan, 2 §:n, 10 §:n ja 15 §:n 1 momentin sekä yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen 6 §:n ja 15 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt hänen vaatimuksensa suullisen käsittelyn järjestämisestä, hänen valituksensa ja vaatimuksensa avustajan määräämisestä. Edunvalvojan määräämistä koskeva ratkaisu on poistettava ja oikeudenkäyntiavustajaksi tulee määrätä tässä asiassa häntä avustanut asianajaja B ja avustuksesta johtuvat kulut tulee määrätä maksettavaksi valtion varoista. A on lisäksi pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn hänen itsensä kuulemiseksi siinä tarkoituksessa, kykeneekö hän hoitamaan ilman edunvalvojaa omat asiansa tai palauttaa asian hallinto-oikeuteen hänen kuulemistaan varten.

Perusteluinaan A todennut, että hän oli erehtynyt allekirjoittaessaan 7.9.2000 edunvalvojan hakemista tarkoittavan asiakirjan. Asiakirjan oli laatinut toinen henkilö. Lääkäri D on 13.10.2000 antamassaan lääkärintodistuksessa katsonut, ettei A:n terveydentilassa ole ollut mitään sellaista seikkaa, mikä edellyttäisi potilaan asettamista holhoukseen tai uskotun miehen määräämistä tai muuhunkaan vastaavaan toimenpiteeseen. Lisäksi D on todennut, että asiassa on keskustelu edunvalvojan tarpeellisuudesta ja potilas ei itsekään ymmärrä millä perusteella tuollaista asiaa on otettu esille. Lääkäri D:n lausunto osoittaa, että edunvalvojan määräämiselle ei ole ollut perustetta.

Maistraatti on lausunnossaan esittänyt valituksen hylättäväksi. Perusteluinaan maistraatti on katsonut, että A:sta täydennetystä lääkärinlausunnosta ilmenevien seikkojen sekä henkilökohtaisen kuulemisen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella A on kyennyt ymmärtämään tämän asian merkityksen. A on hakenut edunvalvojan määräystä itselleen ja on tietoisesti pyytänyt tiettyä henkilöä määrättäväksi edunvalvojakseen. A on hänestä esitetyn lääkärintodistuksen ja kaupungin sosiaalityöntekijän lausunnosta ilmenevien seikkojen vuoksi sekä oman kertomuksensa mukaan sairautensa sekä heikentyneen terveydentilansa vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan ja huolehtimaan itseään ja varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa.

Sen selvittämiseksi, onko A kyennyt valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan ymmärtämään asian merkityksen ja kun edunvalvojan lakkauttamista koskeva asian kuuluu holhoustoimesta annetun lain 17 §:n 3 momentin mukaan käräjäoikeudelle, ei ole tarpeen järjestää suullista käsittelyä.

A on antanut vastaselityksen. Vastaselitykseen on liitetty asianajaja B:n palkkiota koskeva lasku, jossa on pyydetty palkkiona 2 000 markkaa ja sille arvonlisäveroa 440 markkaa eli yhteensä 2 440 markkaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Kun otetaan huomioon, että maistraatin päätös on perustunut A:n hakemukseen, hänen henkilökohtaiseen kuulemiseensa ja hänestä annettuun lääkärinlausuntoon sekä asiakirjoista saatava selvitys, siitä onko A ymmärtänyt asian merkityksen maistraatin päättäessä edunvalvojan määräämisestä hänelle, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole valituksessa tarkoitetun selvityksen esittämiseksi tarpeen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n hylkää A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole syytä siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa edunvalvojan määräämisestä.

Maksuton oikeudenkäynti

A ei kykene vaikeuksitta suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja eikä kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa hallinto-oikeudessa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus määrää A:n oikeudenkäyntiavustajaksi maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla asianajaja B:n.

Asianajaja B:lle maksetaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen (359/1998) 6 § ja 15 §:n mukaisena kohtuullisena neljän työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä hallinto-oikeudessa 2 000 markkaa/336,38 euroa ja kohtuullisena kahden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 000 markkaa/168,19 euroa. Kokonaispalkkioksi, mikä määrä sisältää arvonlisäveron 111 euroa, muodostuu siten 615,57 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Hannu Koskinen, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Hannele Klemettinen.