KHO:2010:39

Julkinen hankinta - Oikeushenkilö, jonka katsotaan kuuluvan julkishallintoon - Pääasiallinen rahoitus - Hankintalain soveltaminen - Markkinaoikeuden toimivalta

Arvioitaessa sitä, onko kaupungin ja yksityisen säätiön yhdessä omistama kiinteistöosakeyhtiö saanut pääasiallisen rahoituksensa hankintayksiköltä, toiminnan rahoitustapa oli laskettava hankintamenettelyn aloittamishetkenä käytettävissä olleiden tietojen perusteella, vaikka ne olisivatkin olleet vain arvioita. Asiassa ratkaisevana oli pidettävä ajankohtaa, jona kaupunki ja säätiö olivat sopineet kiinteistöosakeyhtiön omistuksellisista järjestelyistä ja kiinteistöosakeyhtiön rakennushankkeen toteuttamisesta.

Kiinteistöosakeyhtiön toiminta kattoi pitkäaikaissairaalan rakentamisen ja ylläpidon. Rakennushanke rahoitettiin kokonaisuudessaan vieraalla pääomalla. Tarkoituksena oli, että yhtiö kerää vieraan pääoman maksuun tarvittavat varat rahoitusvastikkeella, joka peritään osakkailta niiden osakashallintaan tulevien tilojen hankinta-arvojen suhteessa. Ylläpitokustannukset katettiin hoitovastikkeella, jonka suuruuden perusteena käytettiin huoneistojen ja autopaikkojen pinta-alaa.

Kaupunki oli perustanut päätöksentekonsa kiinteistöosakeyhtiön omistuksellisista järjestelyistä ja rakennushankkeen toteuttamisesta siihen, että rahoitusvastikkeella katettu kaupungin osuus rakennuskustannuksista olisi yli puolet. Myös kaupungin osakashallintaan tulevista tiloista maksettava hoitovastike oli suurempi kuin säätiön hallintaan tulevista tiloista maksettava. Näin ollen osakeyhtiön oli katsottava saaneen rahoituksestaan yli puolet kaupungilta, ja kiinteistöosakeyhtiö oli julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Laki julkisista hankinnoista (1505/1992) 2 § 1 ja 2 momentti sekä 9 § 1 momentti (1530/2001)

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeuden päätös 9.5.2008 nro 194/2008

Asian aikaisempi käsittely

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on pyytänyt 14.12.2006 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Kaskenlinnan pitkäaikaissairaalan jäähdytyslaiteurakasta alistettuna sivu-urakkana. Hankinnasta on julkaistu rajoitettua menettelyä koskeva hankintailmoitus Julkiset Hankinnat -lehdessä 12.10.2006/41. Tarjouksia on saatu kolme.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan hallitus on jäähdytyslaiteurakan osalta 16.3.2007 päättänyt hylätä Chiller Oy Turun tarjouksen tarjouspyynnön vastaisena ja valita jäähdytyslaiteurakan sivu-urakoitsijaksi Kylmä-Kariset Oy:n.

Chiller Oy Turku on tehnyt hakemuksen markkinaoikeudelle, jossa se on vaatinut, että markkinaoikeus poistaa edellä mainitun Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan hallituksen 16.3.2007 tekemän päätöksen kokonaisuudessaan ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti Chiller Oy Turku on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan suorittamaan sille hyvitysmaksuna 25 000 euroa korkoineen. Lisäksi Chiller Oy Turku on vaatinut, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5 489,40 eurolla korkoineen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Chiller Oy Turun hakemuksen pääasian osalta tutkimatta ja hylännyt Chiller Oy Turun ja Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Hankintamenettely on aloitettu ennen 1.6.2007. Asiaan sovelletaan siten julkisista hankinnoista annetun lain 1505/1992 (jäljempänä hankintalaki) säännöksiä sellaisina kuin ne olivat julkisista hankinnoista annetun lain 348/2007 tullessa voimaan.

Hakemuksen tutkiminen

Hankintalain soveltaminen hakemuksen kohteena olevaan hankintaan

Käsillä olevassa hankinnassa on kysymys Turun kaupunkiin rakennettavan Kaskenlinnan pitkäaikaissairaalan jäähdytyslaiteurakasta. Hankintamenettely on aloitettu julkaisemalla rajoitettua menettelyä koskeva hankintailmoitus Turun Kaskenlinnan pitkäaikaissairaalan rakennustöiden pääurakasta ja siihen alistetuista sivu-urakoista Julkiset Hankinnat -lehdessä 12.10.2006/41. Kyseisessä hankintailmoituksessa, kuten myös sittemmin julkaistussa tarjouspyynnössä, hankintayksikkönä on mainittu Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan on 31.10.2005 perustanut Ruissalo Säätiö ja Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on 8.12.2005 merkitty kaupparekisteriin.

Edelleen asiassa esitetyn selvityksen mukaan Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat 29.3.2006 sopineet kaupasta, jolla Ruissalo Säätiö on myynyt 49,9 prosenttia Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakekannasta Turun kaupungille, muun osan osakekannasta jäädessä edelleen Ruissalo Säätiön omistukseen. Kyseistä osakekauppaa koskevan kauppakirjan lisäksi Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat samassa yhteydessä allekirjoittaneet sopimuksen, jossa on määritelty sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet koko hankkeessa, kiinteistöosakeyhtiön omistamista, hallintaa ja hallinnointia koskevan osakassopimuksen sekä vuokrasopimuksen, jolla Ruissalo Säätiö on vuokrannut rakennettavan pitkäaikaissairaalan D-rakennussiiven tilat ja Ruissalo Säätiön osakashallinnassa olevat autopaikat Turun kaupungille.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan hallitus on tehnyt jäähdytyslaiteurakkaa koskevan hankintapäätöksen 16.3.2007.

Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa tulee siten ensin ratkaistavaksi kysymys siitä, onko käsillä olevassa hankinnassa katsottava olleen kysymys hankintalaissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta, ja tähän liittyen erityisesti kysymys siitä, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa tullut pitää hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan hankintalakia sovelletaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden kyseisessä laissa tarkoitettujen hankintayksiköiden hankintoihin.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntainliittojen viranomaiset sekä evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta ja niiden seurakunnat;
2) oikeushenkilöt, joiden katsotaan kuuluvan julkishallintoon;
3) yksiköt, joiden toimialaan kuuluu vesihuolto, energiahuolto, liikenteen harjoittaminen tai teletoiminta, siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään;
4) valtion liikelaitoksista annetun lain mukaiset liikelaitokset, jollei asetuksella toisin säädetä; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin kun 1, 2 tai 4 kohdassa mainittujen yksikköjen hankinnan tekemistä varten myöntämän tuen määrä on yli puolet hankinnan arvosta.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin mukaan oikeushenkilön katsotaan kuuluvan julkishallintoon 1 momentin 2 kohdan mukaisesti silloin, kun se on perustettu huolehtimaan tehtävistä yleisen edun tarkoituksessa ilman teollista tai kaupallista luonnetta ja jos:
1) se saa pääasiallisen rahoituksensa 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä;
2) se on 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön valvonnassa; tai
3) sillä on hallinto-, johto- tai valvontaelin, jonka jäsenistä yli puolet on 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön nimittämiä.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on oikeudelliselta muodoltaan kiinteistöosakeyhtiö. Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ei siten ole pidettävä sen paremmin hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kuin 4 kohdassakaan tarkoitettuna hankintayksikkönä. Ottaen huomioon, ettei Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan toimialaan asiassa esitetyn mukaan kuulu vesi- tai energiahuolto, liikenteen harjoittaminen taikka teletoiminta, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ei ole voitu pitää hankintayksikkönä myöskään hankintalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Näin ollen asiassa jää selvitettäväksi, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa tullut pitää hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä hankintalain 2 §:n 1momentin 2 tai 5 kohdan perusteella.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla mikä tahansa hankinnan tekijä voi tulla yksittäisen hankinnan osalta hankintalain soveltamisen piiriin silloin kun lain 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa mainittujen yksikköjen hankinnan tekemistä varten myöntämän tuen määrä on yli puolet hankinnan arvosta.

Edellä mainitun säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laiksi julkisista hankinnoista annetun lain muuttamisesta (HE 69/1997 vp) on kyseiseen säännökseen liittyen todettu, että säännöksen mukaan lakia on sovellettava minkä tahansa yksikön hankinnassa, jos hankinnan toteuttamiseen on myönnetty julkista tukea siten, että tuen nettomäärä on yli puolet hankinnan arvosta. Mikäli julkinen tuki muodostuu korkotuetusta lainasta tai korkotuesta, lakia on sovellettava, mikäli korkotuki tai muu rahoitukseen saatu palautumaton tukiosuus nousee yli puoleen koko hankinnan arvosta. Hallituksen esityksen mukaan säännös perustuu EY:n hankintadirektiiveihin, joissa puhutaan hankintayksiköiden välittömästä tuesta (''contracting authorities subsidize directly'').

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna ei ole saanut kysymyksessä olevaan hankkeeseen edellä selostetun kaltaista hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua julkista tukea. Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ei siten ole tullut pitää hankintayksikkönä kysymyksessä olevan hankkeen osalta myöskään hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.

Asiassa jää siten vielä selvitettäväksi, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa tullut pitää hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Kuten edellä on todettu, hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan hankintayksiköitä ovat oikeushenkilöt, joiden katsotaan kuuluvan julkishallintoon. Hankintalain 2 §:n 2 momentin mukaan puolestaan oikeushenkilön katsotaan kuuluvan julkishallintoon, kun se on perustettu huolehtimaan tehtävistä yleisen edun tarkoituksessa ilman teollista tai kaupallista luonnetta ja jos se saa pääasiallisen rahoituksensa 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä, se on 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön valvonnassa tai sillä on hallinto-, johto- tai valvontaelin, jonka jäsenistä yli puolet on 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön nimittämiä.

Hallituksen esityksessä laiksi julkisista hankinnoista ja laiksi kilpailuneuvostosta annetun lain muuttamisesta (HE 154/1992 vp) on edellä mainitun lain 2 §:n 2 momentin säännöksen osalta todettu, että ratkaisevaa sen arvioinnissa, katsotaanko oikeushenkilön kuuluvan julkishallintoon, on toisaalta yksikön harjoittaman toiminnan luonne ja toisaalta se, onko julkishallinnolla yksikön toiminnassa määräävä asema omistuksen tai muun valvonnan kautta.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin säännöksen tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevat säännökset sekä niitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan mukaan hankintaviranomaisilla tarkoitetaan valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä.

Edelleen mainitun direktiivin 1 artiklan b alakohdan mukaan julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan laitosta:
– joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa,
ja
– joka on oikeushenkilö
ja
– jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (esimerkiksi asia C-18/01, Korhonen ym., tuomio 22.5.2003, Kok. 2003, s. I-5321) on puolestaan katsottu, että se, onko tiettyä laitosta pidettävä julkisoikeudellisena laitoksena, ei riipu siitä, missä määrin kyseisen laitoksen toiminnalla tyydytetään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita. Näin ollen riittää, että oikeushenkilö on katsottava perustetun tyydyttämään ainakin osaksi yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan perustamisen yhteydessä hyväksytyn yhtiön yhtiöjärjestyksen valossa Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan voidaan katsoa perustetun rakennuttamaan ja hallitsemaan sairaalatoimintaa palvelevia rakennuksia. Myös Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksen mukaiseksi toimialaksi on sittemmin merkitty Turun kaupungin Kurjenmäen kaupunginosan korttelissa nro 1 sijaitsevista tonttien nro 4 ja 5 osista muodostettavan tontin omistaminen tai hallitseminen vuokraoikeuden nojalla sekä tontilla olevien pitkäaikaissairaalatoimintaa palvelevien rakennusten rakennuttaminen ja omistaminen.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan on perustanut Ruissalo Säätiö. Asiassa esitetyn mukaan Ruissalo Säätiö on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhteisö, joka tuottaa asumis-, hoito- ja huolenpitopalveluja seniori-ikäisille. Säätiön ensisijainen tavoite ja tarkoitus on seniori- ikäisten elämänlaadun parantaminen.

Sen perusteella, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on perustettu rakennuttamaan rakennukset pitkäaikaissairaalatoimintaa varten, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan voidaan katsoa perustetun tyydyttämään ainakin osaksi yleisen edun mukaisia tarpeita. Kun otetaan huomioon, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan perustanut Ruissalo Säätiö on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhteisö, kyseisten tarpeiden on myös katsottava olleen ainakin osittain muita kuin teollisia tai kaupallisia.

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on perustettu tyydyttämään ainakin osaksi yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita.

Näin ollen sen osalta, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa tullut pitää hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna oikeushenkilönä, jonka katsotaan kuuluvan julkishallintoon, on ratkaisevaa, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osalta täyttynyt jokin edellä mainituista hankintalain 2 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan edellytyksistä.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa on mainittu edellytyksenä, että oikeushenkilö saa pääasiallisen rahoituksensa 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä.

Kuten edellä on jo todettu, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan on perustanut Ruissalo Säätiö. Yhtiön perustamisen jälkeen 29.3.2006 Turun kaupunki on hankkinut Ruissalo Säätiöltä 49,9 prosenttia Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakekannasta, muun osan yhtiön osakekannasta jäädessä edelleen Ruissalo Säätiön omistukseen.

Asiassa esitetyn mukaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan tarkoituksena on rahoittaa pitkäaikaissairaalatoimintaa palvelevien rakennusten rakennuttaminen pankkilainalla, josta aiheutuvat kustannukset on tarkoitus kattaa yhtiön osakkeenomistajilta, eli Ruissalo Säätiöltä ja Turun kaupungilta, perittävällä rahoitusvastikkeella.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksen 5 §:ssä on määrätty osakkeenomistajien velvollisuudesta suorittaa vastiketta hallitsemistaan huoneistoista ja autopaikoista siten, että yhtiökokous määrää vuosittain osakkeenomistajien hallitsemistaan huoneistoista ja autopaikoista yhtiölle suoritettavan vastikkeen suuruuden. Yhtiöjärjestyksen mukaan vastike jaetaan hoitovastikkeeseen ja rahoitusvastikkeeseen niin, että kaikki muut kustannukset kuin ne, jotka yhtiöjärjestyksessä on määrätty perittäväksi rahoitusvastikkeella, katetaan hoitovastikkeella. Hoitovastikkeen suuruuden laskemisen perusteena käytetään huoneistojen ja autopaikkojen pinta-alaa. Yhtiöjärjestyksessä on lisäksi määrätty huoneistojen vastikekertoimet. Rahoitusvastikkeella katetaan yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön rakennusten hankintaan otettujen pitkäaikaisten tai niitä vastaavien lainojen korko-, kuoletus- ja vakuusmenot huoneistojen todellisiin hankintamenoihin perustuen.

Asiassa esitetyn mukaan Kaskenlinnan pitkäaikaissairaalan sairaalarakennusten rakennustyöt on aloitettu vuoden 2007 alussa ja rakennusten tulisi valmistua vuoden 2008 loppuun mennessä. Edelleen asiassa esitetyn mukaan edellä mainittuja, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksessä määrättyjä hoito- ja rahoitusvastikkeita aletaan periä vasta kohteen valmistuttua.

Rakennuskustannusten jakautumisesta ei asiassa esitetyn mukaan ole saatavissa lopullista selvitystä, ennen kuin urakkasopimukset on allekirjoitettu ja hanke on toteutettu. Siitä, miten kyseiset rakennuskustannukset tulevat jakautumaan, on esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja arvioita.

Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 6.2.2006, jossa kaupunginvaltuusto on muun ohella hyväksynyt Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakkeiden hankkimisen Ruissalo Säätiöltä, Kurjenlinnan pitkäaikaissairaalan korvaavien tilojen hankintaan liittyneessä asian esittely ja päätösehdotus -asiakirjassa on todettu, että Turun kaupungin osakashallintaan tulevien tilojen arvioitu kustannus on suurempi kuin Ruissalo Säätiön osakashallintaan tulevien tilojen vastaava kustannus. Kyseisen esityksen liitteenä olleessa oheismateriaalissa on mainittuun kysymykseen liittyen puolestaan tyydytty ainoastaan toteamaan, että "lisäksi on oletettu, että tilat joiden hallintaan kaupungin omistamat osakkeet oikeuttavat, vastaavat arvoltaan 55 prosenttia koko rakennuksen rakennusteknisestä arvosta".

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan rakennustoimikunnan puheenjohtajan allekirjoittaman, 13.10.2006 päivätyn kustannusvertailun mukaan puolestaan Ruissalo Säätiön osakeomistuksen perusteella hallintaan tulevan D-talon rakentamiskustannukset muodostuvat suuremmiksi kuin Turun kaupungin osakeomistuksen perusteella hallintaan tulevan C-talon rakentamiskustannukset.

Kuten edellä on todettu, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksen mukaan rahoitusvastikkeella katetaan yhtiön rakennusten hankintaan otettujen pitkäaikaisten tai niitä vastaavien lainojen korko-, kuoletus- ja vakuusmenot huoneistojen todellisiin hankintamenoihin perustuen. Kyseisen yhtiöjärjestyksen määräyksen valossa osakkaiden lähtökohtana voidaan siten katsoa olleen, että osakkaat tulevat vastaamaan rakennuskustannuksista, kustannusten jakautuessa osakkaiden hallintaan tulevien tilojen todellisten hankintamenojen mukaan. Edellä todetun mukaisesti lopullinen selvitys rakennuskustannusten jakautumisesta on saatavissa vasta, kun hanke on toteutettu. Näin ollen lopullista selvitystä rakennuskustannusten jakautumisen osalta ei tässä vaiheessa ole saatavissa. Rakennuskustannusten jakautumisesta on asiassa esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja arvioita. Tältä osin markkinaoikeus ensinnäkin toteaa, ettei yksin Turun kaupungin sisäisessä päätöksentekoprosessissa esitettyjä näkemyksiä ja olettamuksia rakennuskustannusten jakautumisesta voida pitää osoituksena siitä, mikä on ollut Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakkaiden yhteinen näkemys rakennuskustannusten jakautumisesta tai mikä on ollut itse rakennuttamisesta vastaavan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan arvio kustannusten jakautumisen osalta. Markkinaoikeus siten katsookin, ettei asiassa esitettyjen näkemysten ja arvioiden perusteella ole ollut todettavissa, että Turun kaupungin osuus Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan rakennuttamiskustannuksista tulisi muodostumaan Ruissalo Säätiön osuutta suuremmaksi.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa on mainittu edellytyksenä, että oikeushenkilö on 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön valvonnassa, sekä 2 §:n 2 momentin 3 kohdassa puolestaan edellytyksenä, että oikeushenkilöllä on hallinto-, johto- tai valvontaelin, jonka jäsenistä yli puolet on 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön nimittämiä.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksen 8 §:n mukaan yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä huolehtii hallitus, johon kuuluu kuusi varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä. Samaisen yhtiöjärjestyksen 14 §:n mukaan kevätyhtiökokouksen tehtävänä on muun ohella valita hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet. Yhtiöjärjestyksen 15 §:ssä on lisäksi määrätty, että jokainen osake tuottaa yhtiökokouksessa yhden äänen, eikä äänioikeutta ole rajoitettu.

Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat lisäksi Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakekaupan yhteydessä 29.3.2006 sopineet yhtiön hallinnon osalta siitä, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan hallituksen kuudesta jäsenestä kolme hallituksen jäsentä valitaan aina Turun kaupungin nimeämistä ehdokkaista ja kolme jäsentä Ruissalo Säätiön nimeämistä ehdokkaista. Hallituksen kaksi varajäsentä valitaan puolestaan kummankin osakkaan nimeämistä ehdokkaista. Edelleen kyseisessä sopimuksessa on vielä sovittu siitä, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan puheenjohtajaksi valitaan aina säätiön nimeämä edustaja.

Kun otetaan vielä huomioon se, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakekannasta 50,1 prosenttia on omistanut Ruissalo Säätiö ja 49,9 prosenttia Turun kaupunki, ei voida katsoa, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna olisi hankintalain 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla Turun kaupungin valvonnassa tai että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan johto-, valvonta- tai hallintoelimen jäsenistä yli puolet olisi lain 2 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla Turun kaupungin nimittämiä.

Näin ollen sen osalta, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan kohdalla täyttynyt jokin hankintalain 2 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan edellytyksistä, asiassa muodostuu ratkaisevaksi se, onko Ruissalo Säätiötä tullut pitää mainituissa lain 2 §:n 2 momentin 1, 2 ja 3 kohdissa viitattuna hankintalain 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitettuna yksikkönä.

Ruissalo Säätiö on oikeudelliselta muodoltaan säätiö. Ruissalo Säätiötä ei siten ole pidettävä sen paremmin hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kuin 4 kohdassakaan tarkoitettuna hankintayksikkönä. Näin ollen asiassa jää vielä selvitettäväksi se, onko Ruissalo Säätiötä tullut pitää hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä hankintalain 2 §:n 1 momentin 2kohdan perusteella.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Ruissalo Säätiön pääasiallinen rahoitus on vuosina 2004, 2005 ja 2006 tullut asunto-, hoitopalvelu- ja ruokapalvelutoiminnan tuotoista. Ruissalo Säätiön osalta ei ole siten täyttynyt hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdan edellytys siitä, että se saisi pääasiallisen rahoituksensa pykälän 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä.

Edellä mainittuun liittyen on todettava, että Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat sinänsä keväällä 2006 sopineet lisäksi siitä, että Ruissalo Säätiö vuokraa Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakeomistuksen nojalla hallitsemansa huonetilat Turun kaupungille 25 vuoden vuokra-ajalla pääomavuokran ollessa sidottu Ruissalo Säätiön osakashallintaan tulevien tilojen lopulliseen hankintamenoon. Vuokrasopimuksen mukaan vuokra-aika alkaa kuitenkin vasta sopimuksen kohteena olevan D-talon luovutuksesta. Näin ollen kyseisen vuokrasopimuksen mukainen vuokra-aika ei ole vielä alkanut.

Oikeudellisesta luonteestaan johtuen Ruissalo Säätiöllä ei ole omistajia, osakkaita tai jäseniä.

Säätiölain mukaan säätiöllä on oltava hallitus, joka edustaa säätiötä ja jonka tehtävänä erityisesti on huolehtia säätiön toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä siitä, että säätiön varat sijoitetaan varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla.

Ruissalo Säätiön sääntöjen 5 §:n mukaan sen hallituksessa on vähintään seitsemän ja korkeintaan kahdeksan jäsentä. Kyseisistä hallituksen jäsenistä on Ruissalo Säätiön säännöissä nimetty nimeltä kolme jäsentä hallitukseen eliniäksi. Muiden hallituksen jäsenten osalta säännöissä on puolestaan määrätty, että kyseiset jäsenet valitsee säätiön hallitus kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan siten, että he edustavat monipuolisesti säätiön tarkoitusperiä edistäviä sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjä tai säätiöitä.

Edellä olevan perusteella Ruissalo Säätiön osalta ei ole katsottava täyttyneen myöskään hankintalain 2 §:n 2 momentin 2 kohdan edellytys siitä, että se olisi pykälän 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön valvonnassa, tai lain 2 §:n 2 momentin 3 kohdan edellytys siitä, että sen johto-, valvonta- tai hallintoelimen jäsenistä yli puolet olisi hankintalain 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön nimittämiä.

Koska Ruissalo Säätiön osalta ei ole täyttynyt yksikään hankintalain 2§:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan edellytyksistä, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko Ruissalo Säätiö ollut perustettu huolehtimaan tehtävistään yleisen edun tarkoituksessa ilman teollista tai kaupallista luonnetta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Ruissalo Säätiötä ei ole tullut pitää myöskään hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

Se, että Ruissalo Säätiötä ei ole tullut pitää hankintalain 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitettuna yksikkönä, merkitsee puolestaan, ettei Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ole tullut pitää myöskään hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna oikeushenkilönä, jonka katsotaan kuuluvan julkishallintoon.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ole kysymyksessä olevan hankinnan osalta tullut pitää hankintalain 2 §:ssä tarkoitettuna hankintayksikkönä. Asiassa ei siten ole ollut kysymys hankintalaissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta, eikä markkinaoikeudella tämän vuoksi ole toimivaltaa tutkia hakemusta. Chiller Oy Turun hakemus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on oikeudelliselta muodoltaan kiinteistöosakeyhtiö. Kun yhtiölle ei ole annettu lainsäädännöllä sellaisia tehtäviä, että se voitaisiin rinnastaa viranomaiseen, Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa ei voida pitää hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitettuna julkisena asianosaisena. Käsillä olevassa asiassa oikeudenkäyntikulujen ratkaisemisen osalta ei siten voida ottaa huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä, vaan oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu tulee tehdä ainoastaan pykälän 1 momentin perusteella.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin säännöstä koskevien esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan pääsääntöisenä perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon myös muita seikkoja, joita voisivat mainittujen esitöiden mukaan olla muun muassa asian riitaisuus ja merkittävyys asianosaiselle. Korvausvelvollisuutta määrättäessä ei siten tarvitsisi eikä tulisikaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa, ja kysymys olisi siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.

Asiassa annettava ratkaisu puoltaisi sinänsä sitä, että Chiller Oy Turku velvoitettaisiin korvaamaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan oikeudenkäyntikulut. Kun otetaan kuitenkin huomioon kyseessä olevan asian selvittämiseen liittyneet seikat sekä tästä johtunut asian tulkinnanvaraisuus, markkinaoikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Chiller Oy Turku on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja palauttaa asian markkinaoikeudelle. Toissijaisesti Chiller Oy Turku on vaatinut, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.

Chiller Oy Turku on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Markkinaoikeus on eriävän mielipiteen jättäneen markkinaoikeuden jäsenen perustelujen johdosta toimivaltainen käsittelemään sille asiassa toimitetun hakemuksen.

Markkinaoikeuden toimivaltaisuutta asiassa puoltaa vahvasti myös se, että Chiller Oy Turku ja Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna ovat koko kyseessä olevan tarjous- ja sopimusmenettelyn aikana ja oikeudenkäynnin alkamisenkin jälkeen pitäneet hankintalain soveltamista asiaan itsestäänselvyytenä ja neuvottelujen lähtökohtana. Hankintalain säännöksistä olisi tullut tehdyn sopimuksen osa, jos Chiller Oy Turun tarjous olisi hyväksytty.

Se, että Chiller Oy Turku on jättänyt hakemuksen markkinaoikeudelle, on johtunut yksinomaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan antamasta virheellisestä hakemusosoituksesta. Näin ollen on kaikkea muuta kuin kohtuullista, että Chiller Oy Turku joutuu itse kärsimään oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna (jäljempänä myös Kaskenlinna) on antanut Chiller Oy Turun valituksen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää Chiller Oy Turun valituksen, hylkää Chiller Oy Turun oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ja velvoittaa yhtiön korvaamaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna ei ole julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1-4 kohdissa tarkoitettu hankintayksikkö. Kaskenlinna ei ole saanut hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista tukea. Hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan edellytykset eivät täyty, vaikka perustamiseen liittyisi yleisen edun tarve, jos oikeushenkilö on perustettu kaupallisessa ja teollisessa tarkoituksessa.

Ruissalo Säätiön perustaman ja kokonaan omistaman Kaskenlinnan toimialana oli ja on rakennuttaa pitkäaikaissairaala ja vuokrata se Turun kaupungille. Sittemmin omistusrakenne muuttui niin, että Turun kaupunki tuli Kaskenlinnan osakkaaksi 49 prosentin osuudella.

Koska yhtiön toimialana on rakennuttaa edellä mainittu kohde, alkaa tulonmuodostus vasta kohteen valmistumisen jälkeen. Kaskenlinnan osakkaat tulevat vastaamaan hoito- ja rahoitusvastikkeilla yhtiön kustannuksista ja saavat vuokratuloa. Kuten markkinaoikeuden ratkaisussa on todettu, ratkaisevaa rakennuskustannusten jakautumisessa ei ole Turun kaupungin omassa päätöksentekoprosessissa esittämät arviot, vaan Kaskenlinnan ja sen kaikkien osakkaiden näkemys kustannusten jakautumisesta. Arviota Kaskenlinnan hankintayksikköluonteesta ei voida perustaa vain kaupungin tekemän päätöksen yhteydessä olevaan kustannuslaskelmaan, koska se ei sellaisenaan ole Kaskenlinnaa tai toista kiinteistöosakeyhtiön osakasta sitovaa.

Kaskenlinna ei ole Turun kaupungin valvonnassa, eikä Turku nimitä yli puolta sen hallinto-, johto- tai valvontaelimestä. Kaskenlinna ei ole kaupungin määräysvallan alainen, eikä siten tältäkään osin hankintalain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Kaskenlinna on hankkeen toteuttamista varten ottanut pankkilainan. Ennen pankkilainan nostamista Kaskenlinnan kustannuksista vastasi Ruissalo Säätiö omistajana, lainaamalla yhtiölle rahaa. Myöskään Ruissalo Säätiö ei ole hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Asiassa on sovittu kaupungin toiveesta, että hankkeeseen sovelletaan julkisia hankintoja koskevia menettelytapoja. Tämä ei ole merkinnyt kannanottoa markkinaoikeuden toimivaltaan tai siihen, onko Kaskenlinna hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Markkinaoikeusprosessiin sovelletaan lähtökohtaisesti hallintolainkäyttölakia. Koska Kaskenlinna on kiinteistöosakeyhtiö, on oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu tehtävä hallintolainkäyttölain oikeudenkäymiskaaren periaatteisiin viittaavan säännöksen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oikeudenkäyntikuluja koskevaan ratkaisuun sovellettaisiin oikeudenkäymiskaarta yleisesti. Chiller Oy Turun väite, jonka mukaan Kaskenlinna olisi aiheuttanut sille perusteettoman oikeudenkäynnin, jonka johdosta Kaskenlinna tulisi velvoittaa korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut, on perusteeton.

Valitusosoitus ei ole ollut sisällöllisesti virheellinen. Chiller Oy Turku on ottanut tietoisen kuluriskin valittaessaan markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Chiller Oy Turun valitus on perusteeton ja yhtiö on velvoitettava korvaamaan Kaskenlinnan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kylmä-Kariset Oy:lle on varattu tilaisuus antaa selitys Chiller Oy Turun valituksen johdosta. Yhtiö ei ole antanut selitystä.

Chiller Oy Turku on antanut Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Markkinaoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan markkinaoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Markkinaoikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Perustelut

1. Turun kaupungin ja Ruissalo Säätiön välinen järjestely

Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat 29.3.2006 allekirjoittaneet sopimukset, joiden mukaan sopijapuolten tarkoituksena on ollut sopia järjestelystä, jossa Ruissalo Säätiö myy 49,9 prosenttia Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakkeista Turun kaupungille. Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna rakennuttaa Turun kaupungilta vuokraamalleen tontille pitkäaikaissairaalan, jossa on rakennussiivet C ja D, yhdyskäytävä sekä tarvittavat autopaikat. Ruissalo Säätiön omistamat osakkeet oikeuttavat niiden huoneistojen hallintaan, jotka muodostavat yksikön D ja autopaikat, ja Turun kaupungin omistamat osakkeet niiden huoneistojen hallintaan, jotka muodostavat yksikön C, yhdyskäytävän ja autopaikat. Turun kaupunki on 29.3.2006 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostanut Ruissalo Säätiöltä 49,9 prosenttia Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osakekannasta ja vuokrannut 29.3.2006 päivätyllä vuokrasopimuksella Ruissalo Säätiöltä rakennettavan pitkäaikaissairaalan D-rakennussiiven tilat ja Ruissalo Säätiön osakashallinnassa olevat autopaikat.

2. Sovellettavat säännökset

Asiaan sovellettavan julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992, hankintalaki) 1 §:n 1 momentin nojalla hankintalakia sovelletaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden mainitussa laissa tarkoitettujen hankintayksiköiden hankintoihin.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntainliittojen viranomaiset sekä evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta ja niiden seurakunnat;
2) oikeushenkilöt, joiden katsotaan kuuluvan julkishallintoon;
3) yksiköt, joiden toimialaan kuuluu vesihuolto, energiahuolto, liikenteen harjoittaminen tai teletoiminta, siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään;
4) valtion liikelaitoksista annetun lain mukaiset liikelaitokset, jollei asetuksella toisin säädetä; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin kun 1, 2 tai 4 kohdassa mainittujen yksikköjen hankinnan tekemistä varten myöntämän tuen määrä on yli puolet hankinnan arvosta.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin mukaan oikeushenkilön katsotaan kuuluvan julkishallintoon 1 momentin 2 kohdan mukaisesti silloin, kun se on perustettu huolehtimaan tehtävästä yleisen edun tarkoituksessa ilman teollista tai kaupallista luonnetta ja jos:
1) se saa pääasiallisen rahoituksensa 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä;
2) se on 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön valvonnassa; tai
3) sillä on hallinto-, johto- tai valvontaelin, jonka jäsenistä yli puolet on 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetun yksikön nimittämiä.

3. Ratkaistava kysymys

Markkinaoikeuden päätöksessä esitetyillä perusteilla Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna on perustettu tyydyttämään ainakin osaksi yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita. Näin ollen sen selvittämiseksi, onko Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnaa pidettävä hankintalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna oikeushenkilönä, jonka katsotaan kuuluvan julkishallintoon, on ratkaisevaa, täyttyykö Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osalta jokin edellä mainituista hankintalain 2 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan edellytyksistä.

4. Oikeudellinen arviointi

Hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa on mainittu edellytyksenä, että oikeushenkilö saa pääasiallisen rahoituksensa 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna rahoittaa pitkäaikaissairaalatoimintaa palvelevien rakennusten rakennuttamisen pankkilainalla, josta aiheutuvat kustannukset katetaan sen osakkeenomistajilta, eli Ruissalo Säätiöltä ja Turun kaupungilta, perittävällä rahoitusvastikkeella.

Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan yhtiöjärjestyksen 5 §:n mukaan yhtiökokous määrää vuosittain osakkeenomistajien hallitsemistaan huoneistoista ja autopaikoista yhtiölle suoritettavan vastikkeen suuruuden. Vastike jaetaan hoitovastikkeeseen ja rahoitusvastikkeeseen siten, että kaikki muut kustannukset kuin ne, jotka yhtiöjärjestyksessä on määrätty perittäväksi rahoitusvastikkeella, katetaan hoitovastikkeella. Hoitovastikkeen suuruuden laskemisen perusteena käytetään huoneistojen ja autopaikkojen pinta-alaa. Yhtiöjärjestyksessä on lisäksi määrätty huoneistojen vastikekertoimet. Pääosin vastikekerroin on 1,1, joskin esimerkiksi huoneistojen C1 ja DKK osalta 1,2, huoneiston D1 osalta 1,0 ja eräiden huoneistojen osalta alle 1,0. Rahoitusvastikkeella katetaan yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön rakennusten hankintaan otettujen pitkäaikaisten tai niitä vastaavien lainojen korko-, kuoletus- ja vakuusmenot huoneistojen todellisiin hankintamenoihin perustuen. Osakassopimuksen mukaan yhtiöjärjestyksessä rahoitusvastikkeiden suuruuden laskemisen perusteena käytetään huoneistojen ja autopaikkojen rakentamiseen sitoutuneen vieraan pääoman määrää.

Unionin tuomioistuin (aiemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin) on direktiivien 92/50/ETY, 93/36/ETY ja 93/37/ETY hankintalain 2§:n 2momenttia vastaavan 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan tulkintaa koskevassa tuomiossaan (asia C-380/98, University of Cambridge, tuomio 3.10.2000, Kok. 2000, s. I-8035) todennut, että ne suoritukset, joilla rahallisena tukena rahoitetaan tai edistetään ilman erityistä vastinetta tarkasteltavan yksikön toimintaa, voidaan luokitella edellä mainitun määräyksen mukaiseksi julkiseksi rahoitukseksi. Näin ollen ja edellä mainitut Turun kaupungin, Ruissalo Säätiön ja Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan väliseen järjestelyyn liittyvät seikat huomioon ottaen Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan rahoitusvastikkeena omistajiltaan saamaa tuloa on pidettävä hankintalain 2 §:n 2momentin 1kohdassa tarkoitettuna rahoituksena.

Turun kaupunki on hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Markkinaoikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla Ruissalo Säätiötä ei ole pidettävä hankintalain 2 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitettuna yksikkönä. Hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetetun edellytyksen täyttymisen arvioinnissa on siten ratkaisevaa, saako Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna pääasiallisen rahoituksensa Turun kaupungilta.

Hankintalaissa ei ole säännöksiä siitä, mitä ajankohtaa on pidettävä ratkaisevana arvioitaessa hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdan edellytystä siitä, saako oikeushenkilö pääasiallisen rahoituksensa 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta yksiköltä.

Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa ratkaisussa asiassa C-380/98 todennut, että vaikka direktiiveissä 92/50/ETY, 93/36/ETY ja 93/37/ETY ei annetakaan vastausta siihen kysymykseen, mikä ajanjakso on otettava huomioon laitoksen luokittelemiseksi hankintaviranomaiseksi, ne sisältävät kuitenkin tietyt ennakkoilmoituksen säännöllistä julkaisemista koskevat säännökset, joista voidaan saada kyseessä olevan kysymyksen ratkaisemiseksi hyödyllisiä viitteitä. Unionin tuomioistuin on tähän perustuen katsonut, että yliopiston kaltainen laitos, jonka rahoitus voi vaihdella vuodesta toiseen, oli luokiteltava hankintaviranomaiseksi vuosittaisella perusteella, ja varainhoitovuotta, jonka aikana tietty sopimuksentekomenettely on aloitettu, oli pidettävä asianmukaisimpana ajanjaksona tämän laitoksen rahoitustavan laskemista varten. Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut oikeusvarmuuden ja avoimuuden vaatimuksista seuraavan, että kyseessä oleva laskelma oli tehtävä varainhoitovuoden alussa käytettävissä olleiden lukujen perusteella, vaikka ne olisivatkin vain arvioita. Unionin tuomioistuin on vielä katsonut, että oikeusvarmuuden ja tarjoajien etujen suojeluun liittyvistä vaatimuksista johtuu, että laitokseen, joka sopimuksentekomenettelyn aloittamispäivänä on edellä mainituissa direktiiveissä tarkoitettu hankintaviranomainen, sovelletaan kyseisen sopimuksen osalta näiden direktiivien mukaisia edellytyksiä kyseessä olevan menettelyn päättämiseen asti.

Hankintalaissa tarkoitettujen hankintayksiköiden on hankinnoissaan noudatettava sanotun lain säännöksiä. Näin ollen sen arvioinnin, onko kyseessä hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö, on lähtökohtaisesti tapahduttava ennen hankinnan tekemistä, jotta hankinnan tekijä ja kolmannet tietäisivät, tuleeko hankintamenettelyyn soveltaa hankintalain säännöksiä.

Vaikkakaan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kyseessä yliopiston kaltainen laitos, jonka rahoitus voi vaihdella vuodesta toiseen, on edellä mainitusta unionin tuomioistuimen tuomiosta asiassa C-380/98 saatavissa viitteitä sille, että toiminnan rahoitustapaa laskettaessa on otettava huomioon hankintamenettelyä aloitettaessa käytettävissä olevat luvut, olkoonkin, että ne ovat arvioita.

Edellä lausutun perusteella Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan toiminnan rahoitustapa on laskettava hankintamenettelyn aloittamishetkenä käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Asiassa ei ole esitetty, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan toiminnan rahoitustavasta olisi ennen nyt puheena olevan hankintamenettelyn aloittamista sovittu Ruissalo Säätiön ja Turun kaupungin 29.3.2006 sopimasta poiketen. Näin ollen Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan toiminnan rahoitustapa on laskettava sinä ajankohtana, jolloin Ruissalo Säätiö ja Turun kaupunki ovat edellä kerrotusti sopineet Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan omistuksellisista järjestelyistä ja pitkäaikaissairaalaa koskevan rakennushankkeen toteuttamisesta, käytettävissä olleiden tietojen perusteella, vaikka ne olisivatkin olleet vain arvioita.

Sopimuskokonaisuuden mukaan säätiö omistaa 50,1 prosenttia kiinteistöyhtiön osakepääomasta ja kaupunki vastaavasti 49,9 prosenttia. Kysymyksessä oleva rakennushanke on rahoitettu kokonaisuudessaan vieraalla pääomalla. Yhtiö kerää vieraan pääoman maksuun tarvittavat varat rahoitusvastikkeella, joka peritään osakkailta niiden osakashallintaan tulevien tilojen hankinta-arvojen suhteessa.

Turun kaupunki on perustanut päätöksentekonsa Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan omistuksellisista järjestelyistä ja pitkäaikaissairaalaa koskevan rakennushankkeen toteuttamisesta rakennushankkeesta tuona ajankohtana olleeseen rakennuskustannusarvioon (20,85 miljoonaa euroa) ja sen jakautumiseen Ruissalo Säätiön ja Turun kaupungin osakashallintaan tulevien tilojen kesken siten, että Turun kaupungin osuus rakennuskustannuksista on yli puolet. Myös Ruissalo Säätiön ja Turun kaupungin välillä 29.3.2006 allekirjoitetusta sopimuksesta ja vuokrasopimuksesta ilmenee, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan rakennushankkeesta laadittu rakennuskustannusarvio on tuona ajankohtana ollut mainittu 20,85 miljoonaa euroa.

Edellä olevan mukaan Turun kaupungin osakashallintaan tulevien tilojen kustannus on arvioitu suuremmaksi kuin Ruissalo Säätiön osakashallintaan tulevien tilojen vastaava kustannus. Näin ollen Turun kaupungin yhtiölle maksama rahoitusvastike on suurempi kuin Ruissalo Säätiön maksama. Myös Turun kaupungin osakashallintaan tulevista tiloista maksettava hoitovastike on yhtiöjärjestyksessä määrättyjen vastikekertoimien perusteella suurempi kuin Ruissalo Säätiön osakashallintaan tulevista tiloista maksettava. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että Turun kaupungin ja Ruissalo Säätiön järjestelyn tarkoituksena on ollut, että Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna saa rahoituksestaan yli puolet Turun kaupungilta.

Edellä lausutun perusteella hankintalain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetettu edellytys täyttyy Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinnan osalta. Kiinteistö Oy Turun Kaskenlinna näin ollen on hankintalain 2 §:n 1momentin 2 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Markkinaoikeuden olisi näin ollen tullut tutkia Chiller Oy Turun hakemus.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Markus Ukkola.