26.3.2010/640

Arvonlisävero - Soveltamisala - Verovelvollisuus - Vastike - Kiinteistöhallintapalvelun oma käyttö - Terveyden- ja sairaanhoitotoiminta - Kuntoutustoiminta - Direktiivin vaikutus

Säätiö harjoitti muun ohella ylläpitämässään kuntoutuskeskuksessa kuntoutustoimintaa. Säätiön kuntoutustoiminta perustui lääninhallituksen myöntämään toimilupaan ja oli yleisestä terveydenhuollosta annetun lainsäädännön mukaista. Kuntoutuskeskuksessa säätiö tarjosi lääkinnällisiä kuntoutuspalveluja, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä kursseja sekä sydänkursseja ja kuntoutuslaitoshoitoa, ja ammatillisia kuntoutuspalveluja, kuten kuntoutustutkimuksia sekä ASLAK- ja TYK-kuntoutuksia, sekä geriatrian kuntoutuspalveluja, kuten sotainvalidien ja -veteraanien kuntoutuspalveluja. Myös muita kuntoutuspalveluja tarjottiin.

Säätiön kuntoutuskeskus tuotti palveluja Kelalle tarjouskilpailun perusteella. Kelan korvauksen määrä oli sidottu Kelan laatimaan pisteytysjärjestelmään. Sopimuksessa määrättiin eri palveluihin, kuten kuntoutuspalveluun, majoitukseen ja ravintoon liittyvien korvausten suuruus vuorokaudelta. Kela maksoi korvauksen sovituista palveluista säätiölle laskun perusteella. Sopimuksessa todettiin muun ohessa, että palveluntuottaja (säätiö) ei pääsääntöisesti perinyt kuntoutujalta asiakasmaksua, omavastuuosuutta tai muuta lisämaksua kuntoutusprosessista. Kela korvasi myös säätiön järjestämiä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja eli mielenterveyskursseja, sydänkursseja sekä allergia- ja astmakursseja. Kela vahvisti kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssien hinnat vuorokausi- tai käyntikertakohtaisesti. Geriatrian kuntoutuspalveluista säätiö sai korvauksen Valtiokonttorilta. Valtiokonttori valitsi palvelujen tuottajan tarjouskilpailun perusteella. Valtiokonttori toimitti tarjouskilpailuun osallistuneille sotainvalidien ja -veteraanien kuntoutus- ja hoitolaitoksille laatupisteet ja hoitopäivähinnat. Valtiokonttorin laatuvaatimukset olivat vähimmäisehto palvelun tuottamiselle. Nämä laatuvaatimukset muodostivat niin sanotun perushinnan, jonka osuus hinnoittelussa oli 85 prosenttia. Lisäksi laitoksilla oli mahdollisuus saada lisäpisteitä erityisosaamisesta, jonka osuus hinnoittelussa oli 15 prosenttia. Säätiö oli perinyt osalta kuntoutettavia korvauksen majoittumisesta kuntoutuskeskuksessa niissä tilanteissa, joissa kuntoutettava asui kaukana ja saapuu kuntoutukseen jo kurssia edeltävänä päivänä. Perittyjen korvausten osuus verrattuna kuntoutuskeskuksen yleistuilla tuetun osuuden määrään oli alle 0,4 prosenttia.

Säätiön omistuksessa ja hallinnassa olevia kuntoutuskeskuksen käytössä olevia kiinteistöjä käytettiin pääosin säätiön harjoittamassa verosta vapaassa kuntoutustoiminnassa. Säätiön harjoittama kuntoutustoiminta oli kysymyksessä olevilta osin kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY) tarkoitetulla tavalla vastikkeellista. Säätiön kuntoutustoimintaansa varten Kelalta ja Valtiokonttorilta saamat korvaukset olivat vastiketta suoritetuista kuntoutuspalveluista. Kysymys oli Kelan ja Valtiokonttorin kuntoutusasiakkaiden puolesta säätiölle maksamista korvauksista eli vastikkeista säätiön kuntoutusasiakkaille suorittamista kuntoutuspalvelusta. Tällainen toiminta oli kuudennen arvonlisäverodirektiivin ja myös arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvaa taloudellista toimintaa. Säätiö oli näin ollen tämän toiminnan osalta arvonlisäverolaissa ja kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu verovelvollinen, vaikka kysymys olikin verosta vapautetusta toiminnasta. Kuntoutustoiminnan käytössä olevat kiinteistöt olivat näin ollen arvonlisäverolain ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvassa käytössä. Koska kysymyksessä olevia kiinteistöjä käytettiin tässä tarkoituksessa, näillä kiinteistöillä suoritettavien kiinteistöhallintapalvelujen verokohtelua oli arvioitava tästä lähtökohdasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi sen vuoksi, että säätiö suoritti kysymyksessä olevat kiinteistöhallintapalvelut verovelvollisen ominaisuudessa siltä osin kuin kiinteistöjä käytettiin edellä mainituin tavoin säätiön verosta vapaassa kuntoutustoiminnassa. Säätiön oli suoritettava kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön arvonlisäveroa kysymyksessä oleviin kiinteistöihin omalla henkilökunnalla suorittamistaan kiinteistöhallintapalveluista.

Arvonlisäveron palautushakemukset tilikausilta 1.1.-31.12.2002, 1.1.-31.12.2003 ja 1.1.-31.12.2004.

Vrt. KHO:2009:84.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti, 4 §, 32 §, 34 §, 73 § ja 79 § 1 momentti
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 2 artikla 1 kohta, 4 artikla 1, 2 ja 3 kohta, 6 artikla 2 kohta b alakohta ja 3 kohta, 11 artikla A kohta 1 alakohta a alakohta sekä 13 artikla A kohta 1 alakohta b ja c alakohta
Euroopan neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 2, 9, 26, 27, 73 ja 132 artiklat