25.9.2009/2339

Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito - Kriminaalipotilaan hoidon jatkaminen - Suullinen käsittely - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Hallinto-oikeus oli mielenterveyslain 17 §:n nojalla tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa pitkään olleen henkilön hoidon jatkamista koskevassa asiassa pitänyt suullisen käsittelyn järjestämistä ilmeisen tarpeettomana muun muassa sillä perusteella, että hoidon jatkamisen edellytyksiä tuli arvioida potilaan päätöstä tehtäessä vallinneen terveydentilan perusteella. Valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle valittaja korosti, ettei hänen hallinto-oikeudelle tekemässään pyynnössä ollut ollut kysymys hänen terveydentilansa arvioinnista vaan henkilökohtaisesta vapaudesta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeudenmukainen oikeudenkäynti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappaleen valossa tulkittuna edellyttää, että jos tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito kestää pitkään, hallinto-oikeuden on valittajan hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla tekemästä vaatimuksesta pidettävä kohtuullisin määräajoin suullinen käsittely. Koska valittaja ei kuitenkaan ollut perustellut hallinto-oikeudelle tekemäänsä suullista käsittelyä koskevaa pyyntöä siten kuin valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle oli esitetty, hallinto-oikeus oli esittämillään perusteilla voinut jättää suullisen käsittelyn pitämättä.

Mielenterveyslaki 8 ja 17 §
Hallintolainkäyttölaki 37 ja 38 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 5 artikla 4 kappale