KHO:2009:79

Toimeentulotuki - Takaisinperintä - Korvaus aviopuolisolta - Elatusvelvollisuus

Puoliso ei perheen taloudellisista ja muista olosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen ollut tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja sosiaalilautakunnan hakemus puolison velvoittamisesta korvaamaan toisen puolison avioliiton aikana puolisoiden erillään asuessa saama toimeentulotuki hylättiin.

Laki toimeentulotuesta 2 § 2 momentti, 20 § 1 momentti 4 kohta ja 21 §
Avioliittolaki 46 § 1 momentti

Kort referat på svenska

Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

X:n sosiaalilautakunta hakemuksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaati, että A velvoitetaan korvaamaan X:n kaupungille 1 094,57 euroa. A:n silloinen aviopuoliso B oli saanut 4.10.2006 toimeentulotukea yhteensä 1 241,33 euroa, josta on päätetty periä A:lta takaisin 1 094,57 euroa elatusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

A on antanut selityksen ja vaatinut, että hakemus hylätään perusteettomana ja X:n sosiaalilautakunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen. Hakemus on perusteeton, koska A ei ole laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan ja sosiaalivirasto on syyllistynyt useaan menettelytapavirheeseen.

B on vuoden 2005 loppupuolella ja vuoden 2006 aikana viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla lukuisten matkojen yhteydessä. B muutti maaliskuussa 2006 ennalta ilmoittamatta pois heidän yhteisestä asunnostaan Y:n kaupungista ja sen jälkeen kului yli kahdeksan kuukautta siten, ettei A tiennyt, missä B asuu ja oleskelee. A on jäänyt yksin huolehtimaan heidän yhteisestä alaikäisestä lapsestaan sen jälkeen, kun B muutti pois yhteisestä asunnosta. Lapsi asuu 5.4.2006 tehdyn sopimuksen mukaan A:n luona. A on yksin vastannut kaikista yhteisen asunnon ylläpitokustannuksista, samoin lapsen huollosta, kasvatuksesta ja elantomenoista ja huolehtinut muistakin lapsen hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta välttämättömien tarpeiden saannista ja niiden menoeristä. A on ollut vuodesta 1987 lähtien vakituisessa työsuhteessa, nyttemmin pituusleikkurin hoitajana tehden viisivuorotyötä. A on vedonnut lisäksi vanhempiensa kirjalliseen lausuntoon B:n elintavoista ja toiminnasta. B:lle on myönnetty toimeentulotukea puutteellisten esitietojen perusteella ja ilmeisesti vain hänen oman ilmoituksensa perusteella. Tämä ei ole täyttänyt toimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä. Sosiaaliviraston olisi tullut kuulla A:ta ennen toimeentulotuen myöntämistä. A:lle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi myöskään ennen takaisinperintäpäätöstä. X:n sosiaaliviraston perintäsihteeri on 10.10.2006 soittanut A:lle ja ilmoittanut B:n saamasta toimeentulotuesta ja takaisinperinnästä. A:lle ei ole pyynnöstäkään huolimatta toimitettu päätöstä takaisinperinnästä.

Sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen. Viranhaltija on tehdessään toimeentulotukipäätöksen 23.8.2006 selvittänyt, että puolisoiden avioero on laitettu vireille 1.3.2006 ja harkinta-aika on alkanut 20.3.2006. Viranhaltija on myös selvittänyt A:n yhteystiedot ja verotettavat tulot vuodelta 2004 ja ollut puhelimitse yhteydessä A:han. Viranhaltija on ilmoittanut A:lle puolisoiden elatusvelvollisuudesta toisiaan kohtaan siihen saakka, kunnes avioero on selvä. Samalla viranhaltija on ilmoittanut, että mikäli B:lle joudutaan myöntämään toimeentulotukea 1.9.2006 alkaen, tullaan se perimään A:n palkkatuloista. Muistiinpanoihin viranhaltija on kirjoittanut A:n hyväksyvän asian, mutta pyytävän, että B:lle myönnetään toimeentulotukea niin vähän kuin on mahdollista. Sosiaalitoimen tietojärjestelmän merkintöjen mukaan päätös numero neljä toimeentulotuesta syys- ja lokakuulle on lähetetty A:lle 4.10.2006 virkakirjeenä. Saatuaan päätöksen A on soittanut sosiaaliviraston lakimiespalveluun 6.10.2006, jonka jälkeen perintäsihteeri on 10.10.2006 soittanut A:lle. Perintäsihteeri on 11.10.2006 lähettänyt A:lle asiaa koskevan kirjeen, joka viraston käytännön mukaan lähetetään perittävälle henkilölle aina noin viikon kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Perintäsihteeri on 27.10.2006 toimittanut päätöksen numero neljä A:n asianajajalle. Perintäpäätös on 14.12.2006 kumottu 26.10.2006 alkaen sosiaaliviraston saatua tiedon avioeron voimaan tulosta. Päätös on lähetetty tiedoksi A:lle 15.12.2006.

A on antanut selityksen. A ei ole laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan B:n osalta. B:n kustannukset ovat syntyneet hänen omasta syystään hänen lähdettyä omille teilleen ja ovat ylimääräisiä kustannuksia, joista aviopuoliso ei avioliittolain 46 §:n perusteella ole vastuussa. B:llä on ollut Y:n kaupungissa koti ja kaikki siihen liittyvä fasiliteetti, joiden ylläpitokustannuksista A on vastannut kokonaan. Lisäksi A on lähettänyt 1 464 euron laskun oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on päätöksellään velvoittanut A:n suorittamaan X:n kaupungille 1 094,57 euroa.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan korvausta perittäessä on otettava huomioon toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 2 ja 3 momentin säännökset.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta.

Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.

Viranhaltija on 2.10.2006 myöntänyt A:n puolisolle B:lle toimeentulotukea 483,32 euroa syyskuulle 2006 ja 758,01 euroa lokakuulle 2006. Viranhaltija on samalla päättänyt, että myönnetty toimeentulotuki peritään toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n perusteella takaisin Kansaneläkelaitokselta B:lle tulossa olevasta työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella takaisin B:n aviomieheltä A:lta tämän tuloista. A:n avioerohakemus on tullut vireille maaliskuussa 2006 ja avioliitto on päättynyt avioeroon 26.10.2006. X:n kaupunki vaatii nyt A:lta B:lle toimeentulotukena ajalle 1.9.-25.10.2006 myönnettyä 1 094,57 euroa.

A ja B ovat olleet avioliitossa vielä toimeentulotukea myönnettäessä. A on siten avioliittolain 46 §:n mukaisesti velvollinen ottamaan osaa puolisonsa elatukseen eikä ole käynyt ilmi, ettei hänellä olisi ollut toimeentulotukea myönnettäessä varoja, joilla hän olisi voinut huolehtia B:n toimeentulosta. X:n kaupungin vastaselityksessä on viitattu X:n kaupungin sosiaalityöntekijän muistiinpanoon 23.8.2006, jonka mukaan B:n haettua toimeentulotukea elokuussa 2006 sosiaalityöntekijä on ollut 23.8.2006 yhteydessä puhelimitse A:han ja ilmoittanut tälle puolisoiden keskinäisestä elatusvelvollisuudesta. A ei ole selityksessään tähän seikkaan puuttunut. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita epäillä kyseisen muistiinpanon oikeellisuutta, minkä vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että A on ollut 23.8.2006 lukien tietoinen siitä, että hänen puolisonsa on ollut vailla toimeentuloa. A on näissä oloissa laiminlyönyt toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallaan elatusvelvollisuutensa. Näin ollen asiassa on voitu päättää, että B:lle myönnetty toimeentulotuki peritään takaisin A:lta. Takaisin perittävän toimeentulotuen määrää ei ole osoitettu liian suureksi. A on tuloistaan velvollinen korvaamaan X:n kaupungille B:lle toimeentulotukena maksetut 1 094,57 euroa.

Kaupungin menettelystään vastaselityksessä antaman selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on riittävästi ja asianmukaisesti selvitetty toimeentulotuen myöntämisen edellytykset ja A:n elatusvelvollisuuteen liittyvät seikat. A:lle on myös toimitettu asiaa koskeva viranhaltijan päätös numero neljä, minkä jälkeen hänelle on sekä puhelimitse että kirjeitse selvitetty B:lle myönnettyä toimeentulotukea ja takaisinperintää.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut säännökset sekä hallintolain 31 §, 34 § ja 54 § sekä hallintolainkäyttölain 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus toimeentulotuen takaisinperinnästä hylätään.

A on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hallinto-oikeudessa 1 464 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 024,80 eurolla korkolain mukaisine korkoineen.

A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa. Takaisinperintä on kohtuuton ainakin vaaditun suuruisena. A ja hänen puolisonsa B ovat olleet avioliitossa siten, että avioerohakemus on tullut vireille maaliskuussa 2006. A on pitkälti vastannut perheen, johon on kuulunut lisäksi puolisoiden alaikäinen poika, toimeentulosta. Ei ole väitettykään, että hän olisi laiminlyönyt elatusvelvollisuuden silloin, kun perhe on ollut koossa ja asunut Y:n kaupungissa. Toimeentulotukikustannukset ovat johtuneet siitä, että puoliso on muuttanut perheen kodista erilleen. Puolison muuttaminen pois on aiheuttanut perheelle ylimääräisiä kustannuksia myös lapsen hoidon osalta. A ei ole puolison pois muuttamisenkaan jälkeen laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Takaisin vaadittava summa 1 094,57 euroa on suuri ottaen huomioon lyhyen ajanjakson 1.9.-25.10.2006, jolle tukea on myönnetty. A:lle ei ollut puhelinkeskustelussa 23.8.2006 ilmoitettu, että hänen pitäisi korvata kysymyksessä oleva toimeentulotuki takaisin. A on puhelinkeskustelussa todennut, että B on muuttanut pois kotoa eikä hän tiedä B:n olinpaikasta ja hän on huolehtinut ja huolehtii vastedeskin lapsensa hyvinvoinnista.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n sosiaalilautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Sosiaalilautakunta on uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa. Valitus tulee hylätä ja hallinto-oikeuden päätös pysyttää voimassa.

A:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkää X:n sosiaalilautakunnan A:han kohdistaman hakemuksen.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut:

Tosiseikat

X:n sosiaaliviraston viranhaltija on myöntänyt A:n silloiselle aviopuolisolle B:lle toimeentulotukea syys- ja lokakuulle 2006. Samalla viranhaltija on päättänyt, sikäli kuin nyt on kysymys, että toimeentulotuki peritään takaisin aviopuolisolta A:lta tämän elatusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

Puolisot ovat asuneet kysymyksessä olevana aikana erillään. Avioero on pantu vireille hakemuksesta 1.3.2006 ja harkinta-aika on alkanut 20.3.2006. Puolisot on tuomittu avioeroon 26.10.2006.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään X:n sosiaalilautakunnan hakemuksesta velvoittanut A:n suorittamaan X:n kaupungille avioliiton kestoaikaan eli aikaan 1.9.-25.10.2006 kohdistuvan toimeentulotuen 1 094,57 euroa.

A katsoo, että häneltä ei voida periä takaisin hänen entisen vaimonsa saamaa toimeentulotukea. Hänen vaimonsa B muutti maaliskuussa 2006 ennalta ilmoittamatta pois puolisoiden yhteisestä kodista. A on tämän jälkeen yksin vastannut perheen, johon kuuluu hänen lisäkseen puolisoiden alaikäinen lapsi, menoista. Puolison muutto on aiheuttanut A:lle ylimääräisiä kustannuksia erityisesti lapsen hoidon osalta. Lisäksi A on katsonut, että toimeentulotukea myönnettäessä on menetelty virheellisesti.

Sovellettavat säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa, lapsen elatuksesta annetussa tai muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta.

Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Toimeentulotuesta annetun lain 19 §:n sisältämän takaisinperintäkiellon mukaan toimeentulotukea ei saa periä takaisin, ellei tässä luvussa toisin säädetä.

Mainitun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.

Mainitun lain 22 §:n 1 momentista käy ilmi, että takaisinperinnästä päättää sosiaalilautakunnan hakemuksesta hallinto-oikeus. Saman pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys toimeentulotuen myöntämisen syistä sekä korvausvelvollisesta ja tämän edellytyksistä korvauksen suorittamiseen.

Toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko A tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa ja voidaanko hänet siten velvoittaa suorittamaan X:n kaupungille hänen entisen vaimonsa puolisoiden avioliiton aikana saama toimeentulotuki.

Puoliso on toimeentulotuesta annetun lain mukaan velvollinen pitämään huolta puolisonsa elatuksesta siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa säädetään. Elatusvelvollisuus jatkuu avioliiton kestoajan riippumatta siitä, asuvatko puolisot yhdessä vai erillään tai onko avioero pantu vireille.

Viranhaltija on toimeentulotuen myöntäessään selvittänyt B:n toimeentulotuen tarpeen ja ollut yhteydessä myös A:han. Viranhaltijan toimeentulotuen myöntämisen yhteydessä tekemä päätös toimeentulotuen perinnästä elatusvelvolliselta on takaisinperinnän oikeudellinen edellytys. Elatusvelvollisen velvoittaminen toimeentulotuen korvaamiseen kuuluu kuitenkin hallinto-oikeuden toimivaltaan.

A on ollut entiseen puolisoonsa nähden elatusvelvollinen avioliiton päättymiseen saakka. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että A on puolisonsa B:n muuttamisen jälkeen yksin vastannut perheen kuluista ja muun ohella lapsen hoidosta on aiheutunut ylimääräisiä menoja ja se selvitys, mikä puolisoiden olosuhteista on asiakirjoista saatavissa, A:n ei voida katsoa toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallaan laiminlyöneen elatusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus hylättävä.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksesta huolimatta ei ole kohtuutonta, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset, että A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.