KHO:2009:48
Vuosikirjanumero KHO:2009:48
Antopäivä 1.6.2009
Taltionumero 1343
Diaarinumero 3172/1/08
Maankäyttö ja rakentaminen - Rakennuslupa - Valitusoikeus - Poikkeamisen tarve - Hissi - Alueellinen ympäristökeskus
Jos rakennuslupa myönnetään sellaiselle hankkeelle, joka edellyttäisi rakennusluvan lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaista poikkeamista, valitusoikeus rakennuslupaa koskevasta päätöksestä määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamista koskevan 193 §:n mukaisesti siltä osin kuin valitusoikeutta ei lain 192 §:n 1 momentin nojalla olisi.
Asemakaavamääräyksen mukaan rakennuksessa ei saanut suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka olisivat turmelleet porrashuoneen rakennustaiteellista arvoa. Asuinkerrostalon porrashuoneessa C ei ollut sen alkuperäistä asua muuttaneiden toimenpiteiden vuoksi jäljellä sellaisia rakennustaiteellisia arvoja, joita jälkiasennettavan hissin rakentaminen olisi turmellut. Hanke ei tämän vuoksi ollut asemakaavan vastainen eikä sen vuoksi edellyttänyt ympäristökeskuksen myöntämää poikkeamista. Rakennuslupaa koskeva valitusoikeus määräytyi näin ollen maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin perusteella. Ympäristökeskuksella ei ollut asiassa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiin perustuvaa valitusoikeutta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 192 § 1 momentti ja 193 §
Ks. KHO:2002:40, KHO:2002:47, KHO:2003:2 ja KHO:2003:90.
Kort referat på svenska
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 15.9.2008 nro 08/0806/5
Asian aikaisempi käsittely
Helsingin rakennuslautakunta on päätöksellään 20.11.2007 (§ 442), joka on annettu julkipanon jälkeen 23.11.2007, myöntänyt Asunto Oy A:lle rakennusluvan jälkiasennettavan hissin rakentamiseen Helsingin 8. kaupunginosan korttelin 146 tontilla 14 sijaitsevan asuinkerrostalon porrashuoneeseen C.
Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa
Uudenmaan ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan. Asemakaavassa kysymyksessä olevaa asuinkerrostaloa koskee merkintä sr-2, jonka mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa hävittää ilman pakottavaa syytä eikä rakennuksessa saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat kadunpuoleista julkisivua, julkisivun osan muodostavaa vesikattoa tai porrashuoneen rakennustaiteellista arvoa. Asuinkerrostaloa koskee maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu kaavamääräys. Hissin rakentamista ei voida ratkaista suoraan rakennusluvalla, vaan hissin rakentaminen kyseiseen kohteeseen edellyttää ympäristökeskuksen myöntämää poikkeamislupaa.
Helsingin rakennuslautakunta on antanut lausunnon.
Asunto Oy A on antanut selityksen.
Uudenmaan ympäristökeskus on antanut vastaselityksen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on 15.9.2008 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta Uudenmaan ympäristökeskuksen valituksen Helsingin rakennuslautakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Ympäristökeskuksella ei maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan ole valitusoikeutta rakennuslupapäätöksestä. Sen valitusoikeus rakennusluvasta voi kuitenkin perustua 193 §:ään, jos rakennuslupa on myönnetty ilman maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädettyä poikkeusta, vaikka tällainen lupa olisi ollut tarpeen. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kunta ei saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Tällaisen poikkeamisen voi 3 momentin mukaan myöntää alueellinen ympäristökeskus.
Nyt kysymyksessä olevan vuonna 1912 valmistuneen asuinkerrostalon porrashuoneeseen C on esitetty rakennettavaksi jälkiasennettava hissi. Hissi on suunniteltu rakennettavaksi porrassyöksyjen väliin leikkaamalla porrassyöksyistä tilaa hissille. Rakennuksen kahteen muuhun portaaseen on rakennettu hissit 1960-luvulla.
Vuonna 1984 vahvistetussa asemakaavassa rakennus on varustettu suojelumerkinnällä sr-2: "Rakennusala tai sen osa, jolla sijaitsee rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvan kannalta tai muusta niihin verrattavasta syystä arvokas rakennus. Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman pakottavaa syytä hävittää eikä rakennuksessa saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat kadunpuoleista julkisivua, julkisivun osan muodostavaa vesikattoa tai porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Rakennuksessa suoritettavia korjaus- ja muutostöitä tehtäessä on rakennuslupaviranomaisen erityisesti katsottava, että rakennuksen arvo säilyy."
Kaupunginmuseo on lausunnossaan 14.8.2007 todennut, että kysymyksessä olevassa osoitteessa sijaitseva rakennus on osa valtakunnallisesti merkittävää Katajanokan art noveau -aluetta. Rakennuksen C-porras on yhtiön porrashuoneista ainoa lähes alkuperäisessä asussa säilynyt porrashuone. Kaikkien porrashuoneiden asuntojen ovet on uusittu umpioviksi 1960-luvun lopulla, jolloin on menetetty merkittävä porrashuoneiden arkkitehtoninen elementti. Uuden hissin vaatiman tilan leikkaaminen porrassyöksyjen väliin tuhoaa alkuperäisiä rakenteita ja tekee portaasta ahtaan ja nykyistä pimeämmän. Jälkiasennushissin rakentaminen turmelee eittämättä portaan tilallisen ilmeen ja alentaa siten porrashuoneen kulttuurihistoriallista arvoa. Kaupunginmuseon lausunnossa on edelleen esitetty, että jos hissi kuitenkin päätetään rakentaa, niin hissin korin värisävy tulee valita esimerkiksi kaiteen rautaosien kanssa samaksi, vihertävän harmaaksi.
Kaupunkikuvaneuvottelukunta on lausunnossaan 22.8.2007 todennut suunnitelman osalta, että hissin sijoitusta rakennusrungon ulkopuolelle tulee vielä tutkia. Mikäli päädytään esitettyyn sijoitukseen, tulee porrashuoneesta teettää väritystutkimus, johon hissin värisuunnitelma tulee sovittaa. Asemakaavan tarkoittaman porrashuoneiden rakennustaiteellisen arvon ylläpitämiseksi tulisi asuinhuoneistojen ovet palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Neuvottelukunta on periaatteessa puoltanut suunnitelmaa edellä mainituin huomautuksin.
Asunto Oy A:n lisäselvityksen 25.9.2007 mukaan rakennuksen porrashuoneiden ulko-ovet on jo aiemmin uusittu uusvanhoiksi. Porrashuoneiden ikkunat ja parvekeovet ovat uusia. Porrashuoneen seinät on maalattu 1990-luvulla ja seinänpuoleiset kaiteet ja portaan valaisimet on vaihdettu uusiin 1990-luvun lopulla. Vuosisadan alusta aitoina ovat jäljellä vain portaat ja portaiden keskikaide, joka sekin on useaan kertaan maalattu ja huonokuntoinen.
Arkkitehtuuritoimisto X on 2.10.2007 ilmoittanut, että hissikuilun sijoittaminen rakennusrungon ulkopuolelle ei ole mahdollista, hissikuilun väriksi on valittu alkuperäisen mosaiikkiportaan vihertävänharmaa sidosbetonin väri ja että asuinhuoneistojen ulko-ovia ei voida palauttaa alkuperäiseen asuunsa, koska alkuperäiset ulko-ovet on hävitetty.
Kun otetaan huomioon kaupunginmuseon ja kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnot ja niiden johdosta hakemukseen tehdyt muutokset sekä se, että C-porrashuone ei esitetyn selvityksen mukaan ole suurimmalta osaltaan muutoinkaan säilynyt alkuperäisessä asussa, hallinto-oikeus katsoo, että hissin rakentaminen esitetyn suunnitelman mukaisesti C-porrashuoneeseen ei turmele sen rakennustaiteellista arvoa kaavamääräyksen vastaisesti. Hanke ei siten edellytä poikkeamispäätöstä. Ympäristökeskuksella ei näin ollen ole oikeutta valittaa rakennusluvasta maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n nojalla. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella ympäristökeskuksella olisi valitusoikeus asiassa myöskään hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin nojalla.
Sovelletut oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Uudenmaan ympäristökeskus on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan ympäristökeskus on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan.
Hissin jälkiasentaminen kaavassa sr-2-merkinnällä varustetun asuintalon porrashuoneeseen on sellainen rakennustoimenpide, joka ei voi tapahtua ilman maankäyttö- ja rakennuslain 171 ja 172 §:ssä tarkoitettua poikkeamista. Toimivalta rakennuksen suojelua koskevasta määräyksestä poikkeamiseen kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta, mutta on perustellut päätöstään kuitenkin aineellisilla seikoilla ja arvioinneilla porrashuoneen nykytilasta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii Uudenmaan ympäristökeskuksen valituksen.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jonka mukaan ympäristökeskuksen valitus on jätetty tutkimatta, ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä
4) kunnalla.
Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 7 kohdan mukaan alueellisella ympäristökeskuksella on valitusoikeus poikkeamispäätöksestä ja kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä lain 137 §:n mukaisesta päätöksestä.
Oikeudellinen arviointi
Jos rakennuslupa myönnetään sellaiselle hankkeelle, joka edellyttäisi myös maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaisen poikkeamisen myöntämistä, valitusoikeuden rakennuslupaa koskevasta päätöksestä on tulkittava määräytyvän maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamista koskevan 193 §:n mukaisesti siltä osin kuin valitusoikeutta ei lain 192 §:n 1 momentin nojalla olisi.
Kysymyksessä olevalla tontilla voimassa olevassa asemakaavassa on määrätty muun ohella, ettei rakennuksessa saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat porrashuoneen rakennustaiteellista arvoa. Porrashuoneessa C ei ole sen alkuperäistä asua muuttaneiden toimenpiteiden vuoksi jäljellä sellaisia rakennustaiteellisia arvoja, joita jälkiasennettavan hissin rakentaminen voisi turmella. Asunto Oy A:n rakennuslupahakemuksessa tarkoitettu hanke ei tämän vuoksi ole asemakaavamääräyksen vastainen eikä rakennusluvan myöntäminen ole edellyttänyt ympäristökeskuksen myöntämää poikkeamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ää ei näin ollen ole asiassa sovellettava. Asiassa ei ole myöskään maankäyttö- ja rakennuslain ulkopuolisiin säädöksiin pohjautuvaa perustetta ympäristökeskuksen valitusoikeudelle.
Kun otetaan huomioon edellä sanottu sekä hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ja siinä mainitut lainkohdat samoin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden on tullut jättää Uudenmaan ympäristökeskuksen valitus Helsingin rakennuslautakunnan päätöksestä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei näin ollen ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Hannu Ranta. Esittelijä Tuula Pääkkönen.
|
