11.5.2009/1115

Maankäyttö ja rakentaminen - Suunnittelutarveratkaisu - Poikkeamispäätös - Ajallinen järjestys - Oikeusvaikutteinen yleiskaava - Yleiskaavan ohjausvaikutus suunnittelutarveratkaisuun

Rakennushankkeessa oli kysymys asuinrakennuksen ja talousrakennuksen rakentamisesta maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla suunnittelutarvealueella. Alueelle ei ollut hyväksytty asemakaavaa. Rakennuspaikka sijaitsi oikeusvaikutteisen yleiskaavan maa- ja metsätalousalueella, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja/tai ympäristöarvoja (MU). Rakennuslain 31 §:n 1 momentin mukaan oli määrätty, että alueelle saa rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia, ei asuin- ja lomarakennuksia.

Suunnittelutarvealueella rakentamisen tuli ensisijaisesti perustua alueelle hyväksyttyyn asemakaavaan. Myönteinen suunnittelutarveratkaisu korvasi siten rakennushanketta koskevilta osin alueen asemakaavoituksen. Suunnittelutarveratkaisua ei voitu myöntää rakennushankkeelle, jota ei olisi ollut mahdollista osoittaa asemakaavassa. Tämän vuoksi yleiskaavan ohjausvaikutus asemakaavoitukseen oli otettava huomioon arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella suunnittelutarveratkaisusta tulevalle kaavoitukselle aiheutuvaa haittaa.

Sen sijaan yleiskaavasta aiheutuvaa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukaista rakentamisrajoitusta ei otettu huomioon suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä harkittaessa. Erillinen maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeaminen yleiskaavasta oli kuitenkin tarpeen ennen kuin rakennushankkeelle voitiin myöntää rakennuslupa. Suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen ajallisesta järjestyksestä ei ollut laissa säädetty. Suunnittelutarveratkaisu voitiin tehdä ennen kuin kysymys poikkeamisesta maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentista oli ratkaistu.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 42 § 1 momentti, 54 § 1 momentti ja 137 § 1 momentti

Ks. myös KHO:2004:28.