KHO:2009:45

Alueellisen maaseutuohjelman mukaiset yritystuet - Virheellinen tukitaso - Takaisinperintä - Viranomaisen virhe - Luottamuksensuoja

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus oli alkuperäisillä tukipäätöksillään myöntänyt tuet A:lle väärän tukitason mukaisina. Väärää tukitasoa oli sovellettu myös tukien maksamista koskevissa päätöksissä. Tuet oli näin ollen myönnetty ja maksettu väärin perustein. Koska kysymys oli viranomaisen virheestä, takaisinperittävää määrää oli kohtuullistettu siten, ettei takaisinperittävälle maksulle peritty korkoa ennen takaisinperintäpäätöksessä mainittua eräpäivää.

Väärällä perusteella myönnetty ja maksettu tuki voitiin määrätä takaisin maksettavaksi maaseutuelinkeinojen rahoituslain perusteella. Alkuperäiset tukien maksamista koskevat päätökset eivät tässä tilanteessa muodostaneet A:lle luottamuksensuojaa. Takaisinmaksusta ei voinut tässä tilanteessa vapautua silläkään perusteella, että vaatimus viranomaisen virheen havaitsemisesta olisi ollut kohtuutonta. Takaisinperittävän maksun eräpäivää siirrettiin kuitenkin kohtuulliseksi katsotulla tavalla eteenpäin.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muutettu 44/2000 ja 274/2003) 46 §
Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta (31/2002, muutettu 1364/2002) 5, 27, 60, 62 ja 63 §
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §
Hallintolaki (434/2003) 5, 6 ja 50 §
Komission asetus (EY) N:o 2419/2001 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 49 artikla

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös 10.1.2008 dnro 229/1/2007

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on 6.7.2007 päättänyt periä A:lta takaisin maksettua yritystoiminnan investointiavustusta.

"Perunan pakkauskone" -hanketta koskevan päätöksen mukaan valittajalle olisi pitänyt maksaa tukea enintään 25 prosentin tukitason mukaan 8 375 euroa hänelle maksetun 13 400 euron sijasta, joten tukea peritään takaisin näiden summien erotus eli 5 025 euroa. "Perunan pakkaus/kone- ja laitehankinnat" -hankkeen osalta TE-keskus on päättänyt, että tukea peritään takaisin 13 987,40 euroa, koska tukea olisi pitänyt maksaa enintään 23 312,32 euroa, mutta sitä on maksettu 37 299,72 euroa. "Perunankäsittelytilat" -hanketta koskevan päätöksen mukaan tukea on maksettu 97 228,80 euroa vaikka tukea olisi pitänyt maksaa enintään 60 768 euroa. Niinpä tukea peritään takaisin 36 460,80 euroa. Valituksenalaisten päätösten mukaan takaisinperittäville tuille ei peritä korkoa.

Tuensaajan hakemuksen vireille tullessa on tukitasoa määrättäessä ja tukea maksettaessa tullut soveltaa maa- ja metsätalousministeriön asetusta maatilatalouden rakennetuen ja vastaavaan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta (31/2002, muutettu 1364/2002). Tuen saajan investointi on toteutettu Tammisaaren kaupungissa, ei sen saaristo-osassa. Sanotun ministeriön asetuksen liitteen 2 mukaan Tammisaari on muilta kuin saaristo-osiltaan tavoite 1 -alueen ulkopuolinen muu kuin harvaan asutun ja ydinmaaseudun kunta.

Asetuksen 60 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan tällaisissa kunnissa investointitukea voidaan myöntää enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) on myöntänyt ja maksanut tuen 40 prosentin tukitason mukaisesti eli ylittäen ministeriön asetuksen ja EY:n komission hyväksymän Alueellisen maaseutuohjelman eli ALMA-ohjelman salliman 25 prosentin enimmäistukitason. Koska tukea olisi pitänyt maksaa tuensaajalle enintään 25 prosentin tukitason mukaan maksetun 40 prosentin tukitason sijasta, tukea on perittävä takaisin sanottujen määrien erotus.

Perusteeton tuki on myönnetty ja maksettu viranomaisen virheellisen menettelyn johdosta, joten takaisinperittävää määrää kohtuullistetaan siten, ettei sille peritä korkoa. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 52 §:n 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi erityisestä syystä päättää, että takaisinperittävälle tuelle maksettavasta korosta voidaan luopua osaksi tai kokonaan. Ministeriö on tehnyt tätä koskevan päätöksen 10.10.2006. Ministeriö on kuitenkin päättänyt olla myöntämättä vapautusta viivästyskoron perimisestä.

A on valittanut TE-keskuksen päätöksestä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan ja vaatinut ensisijaisesti, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunta kumoaa valituksenalaiset päätökset ja pitää voimassa valittajalle myönnetyt yritystuet alkuperäisten päätösten mukaisina. Toissijaisesti hän on vaatinut, että asia palautetaan TE-keskuksen uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi A on vaatinut TE-keskuksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa valituslautakunnassa lainmukaisine korkoineen.

Valittaja on toiminut vilpittömästi ja hyvässä uskossa. Virhe tukitasossa johtuu yksin TE-keskuksen toiminnasta. Hakemusta tehdessään ja myöhemminkin valittaja on toiminut viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti. Tieto 40 prosentin tukitasosta on saatu TE-keskuksen virkamiehiltä jo ennen avustushakemuksen laatimista ja se on olennaisesti vaikuttanut valittajan tekemiin liiketoimintasuunnitelmiin ja investointipäätöksiin. Valittaja on toteuttanut hankkeet esitettyjen suunnitelmien ja avustuspäätöksissä asetettujen ehtojen mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö on myös tarkastanut hankkeet vuosina 2003 ja 2005. Tarkastushavaintojen mukaan esimerkiksi hankkeiden ohjelmanmukaisuudessa ei ole ollut huomautettavaa.

Komission asetuksessa 2419/2001 säädetään, että tukien palautusvelvollisuutta ei sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen itsensä tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä viljelijä ole voinut kohtuudella havaita virhettä. Virheelliset päätökset on tehty varsin kokeneiden ja korkea-arvoisten virkamiesten toimesta, eivätkä hekään ole havainneet kyseessä olevaa virhettä. Myös asian myöhempi selvittely on vienyt hallintovirkamiehiltä ja -juristeilta yli vuoden. Tämä kertonee asian vaikeaselkoisuudesta, eikä virhettä voida pitää niin selvänä ja yksinkertaisena, että se olisi ollut valittajan "kohtuudella havaittavissa".

Takaisinperittäväksi päätetty määrä lienee valtion kannalta vähäinen. Sen sijaan hallintopäätösten luotettavuus ja pysyvyys sekä hallinnon uskottavuus ovat julkisen edun kannalta kaikkein tärkeimpiä seikkoja. Valittajan käsityksen mukaan virkamiehen tekemän virheen korvaaminen on valtion vastuulla (isännänvastuu).

Valittaja vetoaa luottamuksensuojan periaatteeseen. Jos se ei estäisi maksettujen tukien takaisinperintää, silloin ei olisi enää mitään luottamuksensuojaa. Vakiintuneesta oikeusperiaatteesta luovuttaisiin kokonaan, mikä aiheuttaisi hyvin suuren muutoksen suomalaiseen hallintokäytäntöön. Yrittäjä on sitoutunut hankkeisiin monin eri tavoin eikä hän voi vapautua omista sitoumuksistaan TE-keskuksen virheeseen vedoten. Tämän vuoksi hänen on voitava luottaa vuosia sitten tehtyjen tukipäätösten pysyvyyteen.

Hallintolain mukaan asiavirheen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää asianosaisen suostumusta. Valittaja ei ole sellaista suostumusta antanut. Valittajan käsityksen mukaan maaseutuelinkeinojen rahoituslain 46 §:ää ei voida soveltaa tässä tapauksessa. Kyseistä säännöstä ei ole lainkaan tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa tuen takaisinperintä johtuu yksin viranomaisen virheestä. Koska erityissäädöksiä asiasta ei ole, TE-keskuksen olisi tullut soveltaa hallintolakia yleislakina. Sen ja yleisten hallinto-oikeudessa noudatettavien periaatteiden mukaan tukien takaisinperintä ei ole mahdollista.

Tuen takaisinperintä aiheuttaisi valittajalle vakavia taloudellisia vaikeuksia, jotka vaarantaisivat koko yritystoiminnan jatkuvuuden. Tämänkin vuoksi tuen takaisinperinnästä tulisi kokonaan luopua tai ainakin takaisinperittävää määrää tulisi merkittävästi kohtuullistaa.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n tekemän valituksen takaisinperintäpäätöksestä. Valituslautakunta on hylännyt myös A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti.

Sovellettava tukitaso ja tuen takaisinperintä

Maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (31/2002, muutettu 1364/2002, jäljempänä kohdentamisasetus) 5 §:ssä säädetään tuettavista kohteista. Säännöksen 1 momentin 16 kohdan mukaan tukea voidaan myöntää kyseisessä asetuksessa säädetyin tavoin muuhun yritystoimintaan kuin maa- ja metsätalouteen liittyviin investointeihin. Tukikelpoisesta maatilan muusta yritystoiminnasta määrätään tarkemmin asetuksen 27 §:ssä.

Kohdentamisasetuksen 60 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan tukea 27 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin voidaan myöntää tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 40 prosenttia investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista. Saman momentin 4 kohdan nojalla tukea voidaan myöntää tavoite 1 -alueen ulkopuolella liitteessä 2 tarkoitetuissa muissa kuin harvaan asuttuun tai ydinmaaseutuun kuuluvissa kunnissa enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Edelleen kohdentamisasetuksen 62 §:ssä todetaan, että tukea myönnettäessä tukitaso ratkaistaan sen liitteen 2 mukaisen aluejaon perusteella, joka oli kuntien osalta voimassa 31 päivänä joulukuuta 2000. Asetuksen liitteen 2 mukaan Tammisaari on saaristo-osia lukuun ottamatta tavoite 1 -alueen ulkopuolinen muu kuin harvaan asuttuun tai ydinmaaseutuun kuuluva kunta. Kohdentamisasetuksen 63 §:n 2 momentin (muutettu 1364/2002) nojalla asetusta sovelletaan sellaisiin 1 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä koskeviin tukihakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille 1 päivänä tammikuuta 2002 tai sen jälkeen.

TE-keskus on 9.7.2002, 28.3.2003 ja 22.4.2003 antamillaan tukipäätöksillä myöntänyt valittajalle tukea kolmeen Alueellisen maaseutuohjelman mukaiseen yrityshankkeeseen. Hankkeita koskeneet hakemukset ovat tulleet TE-keskuksessa vireille 4.3.2002, 20.8.2002 ja 27.2.2003, joten kyseisiin hankkeisiin on tullut soveltaa edellä mainittua kohdentamisasetusta. Hankkeiden sisältönä on ollut perunan pakkaukseen ja jatkokäsittelyyn liittyvien tilojen ja laitteiden rakentaminen ja hankkiminen eli investoinnit ovat koskeneet maatilan muuta yritystoimintaa. Koska investoinnit on toteutettu mantereella Tammisaaressa, kohdentamisasetuksen 27 ja 60 §:n nojalla tukea on voitu myöntää enintään 25 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. TE-keskuksen antamissa tukipäätöksissä hankkeiden julkisen rahoituksen osuudeksi on kuitenkin määrätty 40 prosenttia hankkeiden hyväksytystä kokonaisrahoituksesta. Tältä osin tukipäätökset ovat siis virheellisiä.

TE-keskus on 23.8.2002 antamallaan maksatuspäätöksellä hyväksynyt "Perunan pakkauskone" -hankkeen aiheuttamia kustannuksia 33 500 euroa ja valittajalle on maksettu tukea 13 400 euroa. "Perunan pakkaus/kone- ja laitehankinnat" -hankkeen osalta TE-keskus on 5.3.2004 ja 26.5.2005 tekemillään maksatuspäätöksillä maksanut tukea yhteensä 37 299,72 euroa 93 249,29 euron hyväksytyille hankekustannuksille. Edelleen TE-keskus on 8.8.2003 ja 4.6.2004 antamillaan maksatuspäätöksillä hyväksynyt "Perunankäsittelytilat"-hankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi 243 072 euroa, ja näiden kustannusten perusteella valittajalle on maksettu tukea yhteensä 97 228,80 euroa. Kaikissa sanotuissa maksatuspäätöksissä valittajalle on maksettu tukea 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Siten myönnetyt tuet on myös maksettu virheellisen tukitason mukaisina.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999, jäljempänä rahoituslaki) 46 §:ssä säädetään tuen ja valtionlainan takaisinperimisestä tuen saajalta. Säännöksen 3 momentin 1 kohdan mukaan tuen tai valtionlainan maksaminen voidaan lakkauttaa ja ne voidaan määrätä osaksi tai kokonaan heti takaisin maksettavaksi, jos tuki tai laina on myönnetty tai maksettu väärin perustein. Saman säännöksen 4 momentin (muutettu 274/2003) nojalla tuen takaisinperimisestä ja maksamisen lakkauttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus. Tuki on perittävä takaisin kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon takaisinperimisen peruste ja henkilön maksukyky. Tuen takaisinperimiseen ei saa ryhtyä enää sen jälkeen, kun 10 vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta. TE-keskuksen alkuperäisten tukipäätösten yleisehdoissa on kohdassa "Tuen takaisinperiminen" toistettu nämä säännökset tuen takaisinperinnästä ja sen edellytyksistä.

TE-keskus on 6.7.2007 antamillaan valituksenalaisilla päätöksillä päättänyt yritys-tukien perimisestä osittain takaisin. "Perunan pakkauskone" -hanketta koskevan päätöksen mukaan valittajalle olisi pitänyt maksaa tukea enintään 25 prosentin tukitason mukaan 8 375 euroa hänelle maksetun 13 400 euron sijasta, joten tukea peritään takaisin näiden summien erotus eli 5 025 euroa. "Perunan pakkaus/kone- ja laitehankinnat" -hankkeen osalta TE-keskus on päättänyt, että tukea peritään takaisin 13 987,40 euroa, koska tukea olisi pitänyt maksaa enintään 23 312,32 euroa mutta sitä on maksettu 37 299,72 euroa. "Perunankäsittelytilat" -hanketta koskevan päätöksen mukaan tukea on maksettu 97 228,80 euroa vaikka tukea olisi pitänyt maksaa enintään 60 768 euroa. Niinpä tukea peritään takaisin 36 460,80 euroa. Valituksenalaisten päätösten mukaan takaisinperittäville tuille ei peritä korkoa.

Valituslautakunta toteaa, että TE-keskus on alkuperäisillä tukipäätöksillään myöntänyt tuet valittajalle väärän tukitason mukaisina. Väärää tukitasoa on sovellettu myös tukien maksamista koskevissa päätöksissä. Sovellettava tukitaso on eräs myönnettävän tuen määrään vaikuttavista perusteista, ja siksi tuet on myönnetty ja maksettu väärin perustein. Rahoituslain 46 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan väärällä perusteella myönnetty tai maksettu tuki voidaan määrätä osaksi tai kokonaan heti takaisin maksettavaksi. Toisin kuin valittaja esittää, sanottu rahoituslain säännös siis soveltuu nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. TE-keskuksen antamat takaisinperintäpäätökset on tehty kohtuullisen ajan kuluessa tukien maksamisesta, ja TE-keskus on kuullut valittajaa takaisinperittävistä tuista. Näin ollen rahoituslaissa tuen takaisinperinnälle asetetut edellytykset täyttyvät valittajan kohdalla.

Rahoituslain 46 § jättää viranomaiselle harkintavaltaa tuen takaisinperinnän suhteen, ja TE-keskuksen on katsottava käyttäneen tätä harkintavaltaa valituksenalaisia päätöksiä antaessaan. Ottaen huomioon tapauksen olosuhteet, takaisinperinnän kohdistumisen vain osaan tukia, tukien takaisinmaksulle asetetun aikataulun sekä takaisinperittävien tukien korottomuuden, valituslautakunta katsoo, että tukien osittaista takaisinperintää ei ole pidettävä valittajan kannalta kohtuuttomana toimenpiteenä. Se seikka, että tukien myöntäminen ja maksaminen liian suuren tukitason mukaisina on johtunut TE-keskuksen tekemästä virheestä, ei anna aihetta asian erilaiseen tulkintaan. TE-keskuksen antamia valituksenalaisia päätöksiä ei siten ole syytä muuttaa.

Lisäksi valituslautakunta toteaa, että myös julkisen taloudellisen edun turvaaminen sekä tuen saajien yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu edellyttävät säännösten vastaisesti myönnettyjen ja maksettujen tukiosuuksien perimistä takaisin. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkiin tuen hakijoihin ja saajiin sovelletaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Väärin perustein myönnetyt ja maksetut liian suuret tuet ovat vahvistaneet perusteettomasti valittajan asemaa suhteessa muihin saman alan elinkeinonharjoittajiin, ja virheellisten tukien voidaan siten katsoa vääristäneen kilpailua. Näiden syiden vuoksi säännösten vastaisesti myönnettyjen ja maksettujen tukien takaisinperiminen ei loukkaa valittajan tai muiden tuen saajien yhdenvertaista ja tasapuolista kohtelua. Valittaja ei myöskään ole osoittanut, että tukien osittainen takaisinperiminen olisi yrittäjälle taloudellisesti kohtuutonta esimerkiksi uhkaavan maksukyvyttömyyden tai muun vastaavan syyn perusteella. Valtiolla työnantajana oleva isännänvastuu virkamiehen virheellisestä menettelystä ei sekään estä tukien perimistä takaisin.

Muiden valittajan esittämien säännösten soveltuminen asiaan

Valittaja on vedonnut asiavirheen korjaamista koskevaan hallintolain (434/2003) 50 §:ään. Kyseisen säännöksen 1 momentissa todetaan, että jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen. Säännöksen 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

Valituslautakunta toteaa, että tukien myöntäminen ja maksaminen väärän tukitason mukaisena on ilmeisen väärää lain soveltamista. Siksi tukitason alentamista 40 prosentista 25 prosenttiin on tosiasiallisesti pidettävä alkuperäisten tukipäätösten korjaamisena tukiprosentin osalta valittajan vahingoksi. Hallintolain mukaan se edellyttää valittajan antamaa suostumusta.

Hallintolain 5 §:n 1 momentissa säädetään, että jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta. Rahoituslaki sisältää hallintolaista poikkeavia säännöksiä tuen takaisinperinnästä, ja siten kyseisiä säännöksiä on erityislakina sovellettava hallintolain sijasta. Koska rahoituslain 46 § mahdollistaa väärin perustein myönnetyn tai maksetun tuen perimisen takaisin ilman asianosaisen antamaa suostumusta, TE-keskus on valituksenalaisilla päätöksillään voinut määrätä liikaa maksetut tukiosuudet perittäväksi takaisin vastoin valittajan tahtoa. Kuten edellä on jo todettu, valituslautakunta katsoo TE-keskuksen tehneen takaisinperintäpäätökset kohtuullisen ajan kuluessa tukien maksamisesta.

Komission asetuksen (EY) N:o 445/2002 (muutettu 963/2003) 62 a artiklassa ja sen myöhemmin korvanneen komission asetuksen (EY) N:o 817/2004 71 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jos tuki on maksettu aiheettomasti, maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten myönnettävän tuen saajan on korvattava nämä määrät komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 49 artiklan mukaisesti. Sanotun 49 artiklan 1 kohdan mukaan viljelijän on palautettava aiheettomasti maksetut määrät. Saman artiklan 4 kohdan nojalla palautusvelvollisuutta ei sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä viljelijä ole voinut kohtuudella havaita virhettä.

Valituslautakunta toteaa, että valittajalle maksetut yritystuet ovat maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten myönnettyjä tukia, ja sanottujen viittaussäännösten nojalla komission asetuksen 2419/2001 49 artiklaa ja sen 4 kohtaa on sovellettava myös niiden takaisinperintään. Oikea tukitaso on kuitenkin käynyt selvästi ilmi edellä mainitun kohdentamisasetuksen 60 ja 62 §:stä sekä liitteestä 2. Sen vuoksi ei voida katsoa, ettei valittaja ole voinut kohtuudella havaita viranomaisen tekemää virhettä. Sanottu komission asetuksen säännös ei siksi anna aihetta muuttaa valituksenalaisia päätöksiä.

Luottamuksensuojan periaate

Valittaja on vedonnut asiassa myös luottamuksensuojan periaatteeseen. Se on tunnustettu sekä Euroopan yhteisön että Suomen oikeudessa yleisenä oikeusperiaatteena. Hallintolain 6 §:ssä todetaan, että viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Valituslautakunta toteaa, että TE-keskuksen antamat alkuperäiset tukipäätökset ovat perustuneet virheelliseen säännösten soveltamiseen. Valittajalla ei ole ollut oikeutta 40 prosentin tukitason mukaisiin tukiin eikä hänelle siksi ole voinut muodostua asiassa perusteltua legitiimiä odotusta sellaisten saamisesta. Tukien maksamista koskevat päätökset eivät nekään muodosta valittajalle perusteltua legitiimiä odotusta 40 prosentin tukitasosta, koska tukien myöntäminen ja maksaminen on tapahtunut selvästi säädetyn tukiprosentin vastaisesti. Suomen lainsäädännön ja Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan tuen saajalla on oikeus luottaa vain lain ja asetusten sekä Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaisiin päätöksiin. Näin ollen luottamuksensuojan periaate ei anna aihetta valituksenalaisten päätösten muuttamiseen.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä kyseisessä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Saman säännöksen 2 momentin nojalla harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valittaja on vaatinut TE-keskuksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa lainmukaisine korkoineen myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti. Valituslautakunta katsoo, että asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen vuoksi vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset valituslautakunta on tehnyt ratkaisulauselmasta ilmenevän päätöksen.

Oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 (muutettu 1783/2003) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 33, 37, 41 ja 44 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1258/1999 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 8 artikla

Komission asetus (EY) N:o 2419/2001 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 49 artikla

Komission asetus (EY) N:o 445/2002 (muutettu 963/2003) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 62 a ja 65 artikla

Komission asetus (EY) N:o 796/2004 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 73 ja 80 artikla

Komission asetus (EY) N:o 817/2004 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 71 ja 74 artikla

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §

Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muutettu 44/2000 ja 274/2003) 2, 10, 13, 46, 52, 53 ja 64 §

Hallintolaki (434/2003) 5, 6 ja 50 §

Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä (609/2000) 95 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta (31/2002, muutettu 1364/2002) 1, 5, 27, 60, 62 ja 63 § sekä liite 2

Maa- ja metsätalousministeriön asetus maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan suoritteista perittävistä maksuista (1407/2007) 1 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan valituksenalaisen päätöksen ja pitää voimassa valittajalle myönnetyt yritystuet alkuperäisten Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen tekemien päätösten mukaisesti tai palauttaa asian uudelleen TE-keskuksen käsiteltäväksi ja velvoittaa Uudenmaan TE-keskuksen korvaamaan valittajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa lainmukaisine korkoineen.

Valittaja uudistaa kaiken asiassa aikaisemmin esittämänsä ja esittää muun muassa seuraavaa:

Valituksenalaisen päätöksenkin mukaan tuki on perittävä takaisin kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon takaisinperimisen peruste ja henkilön maksukyky. Koska tukien maksamisesta on kulunut jo useita vuosia ja virheellisen tukitason soveltaminen johtuu kokonaan viranomaisen virheestä, niin valittajan käsityksen mukaan tukien takaisinperintään ei ole lainmukaisia edellytyksiä.

Takaisinperittäväksi päätetty summa on valittajan maksukyvyn kannalta merkittävä. Ottaen huomioon takaisinperittävän summan suuruuden ja takaisinperinnän perusteen, takaisinperintää voidaan pitää kohtuuttomana. Valittaja ei ole myöskään voinut kohtuudella havaita viranomaisen tekemää virhettä siten kuin komission asetuksessa 2419/2001 tarkoitetaan. Hallinnon ammattilaisillekin oikean tukiprosentin selvittäminen on osoittautunut vaikeaksi.

TE-keskus on antanut asiassa lausunnon. Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen luottamuksensuojan periaate soveltuu vain sellaisten hallintopäätösten pysyvyyden turvaamiseksi, jotka ovat alusta asti olleet yhteisöoikeuden mukaisia ja joiden voimassapysymistä vaativa intressi on yhteisön kannalta hyväksyttävä ja laillinen. Siten Suomen lainsäädännön ja Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan tuensaajalla on oikeus luottaa vain lain ja Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaiseen päätökseen, eikä luottamuksensuojan periaate ulotu lainvastaisiin päätöksiin.

Kohdentamisasetuksen mukainen kyseessä olevien hankkeiden enimmäistukitaso on hakijan kunnassa koko Alueellisen maaseutuohjelmakauden eli ALMA-kauden ollut 25 prosenttia. Takaisinperinnässä on hakijaystävällisesti katsottu, että hakijalle olisi myönnetty sallittu enimmäistuki, jolloin nyt takaisinperittävä summa on maksetun tuen ja enimmäistukitason mukaisen tuen erotus, vaikka alkuperäinen harkittu tukitaso olisi voinut olla huomattavasti alhaisempi ja perittävä summa suurempi. Takaisinperintäpäätöksessä tuensaajan maksuvelvollisuutta on lisäksi kohtuullistettu huomattavasti, kun koron perinnästä on luovuttu maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä maksuvapautuksella. Lisäksi tuensaajalle on annettu huomattava maksuaika.

A on antanut asiassa vastaselityksen. Komission asetuksessa 2419/2001 säädetty tukien palautusvelvollisuudesta viranomaisvirheen johdosta vapauttava normi kertoo asiassa noudatettavan yhteisöoikeuden periaatteen. Jos siis korkein hallinto-oikeus katsoo, että mainittua komission asetusta ei voida soveltaa suoraan tähän tapaukseen, niin joka tapauksessa kyseessä olevan asetuksen ilmaisema yleinen oikeusperiaate tulisi ottaa ratkaisua tehtäessä huomioon. Euroopan unionissa on siis selväsanaisesti hyväksytty periaate, jonka mukaan tukien palautusvelvollisuutta ei sovelleta, kun tuki on myönnetty liian korkeana viranomaisvirheen johdosta, eikä yrittäjä ole kohtuudella voinut havaita virhettä.

Enimmäistukitaso hakijan kunnassa ei ole ollut koko kauden ajan 25 prosenttia. Enimmäistukitasoa on laskettu kesken kauden.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus muuttaa maksun eräpäivää. Maksu on suoritettava viimeistään 1.4.2010. Muilta osin korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Kun otetaan huomioon maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa muilta osin kuin siten, että korkein hallinto-oikeus katsoo kohtuulliseksi siirtää maksun eräpäivää eteenpäin.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, korvausta oikeudenkäyntikuluista ei ole määrättävä maksettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää ja Anja Sahla. Asian esittelijä Petri Saukko.