KHO:2009:34

Valituslupa - Rakennuslupa - Kaavamääräys - Etäisyys - Naapuri - Suostumus

Asemakaavamääräyksen mukaan autosuoja saatiin rakentaa neljää metriä lähemmäs naapurin rajaa vain naapurin suostumuksella. Naapuri oli ennen voimassa olevaa rakennuslupaa antanut suostumuksensa autosuojan rakentamiseen noin kahden metrin etäisyydelle rajastaan. Suostumuksen perusteella ei voitu myöntää lupaa rakennusluvan muuttamiseen niin, että rakennuksen naapurin vastaiselle rajalle sijoitetaan uusi kulkuovi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 § ja 135 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 9.5.2008 nro 08/0457/5

Asian aikaisemmat vaiheet

Helsingin rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaosaston yliarkkitehti oli 23.2.1993 myöntänyt A:lle asiakumppaneineen hakemuksesta rakennusluvan kaksikerroksisen omakotitalon rakentamiseksi Helsingin Tapaninkylän korttelissa 39357 tontille numero 16.

Rakennuslupapäätöksen mukaan rakennuksen autosuoja sijaitsee naapurin suostumuksella kahden metrin etäisyydellä naapuritontin 17 rajasta asemakaavan mukaisen etäisyyden ollessa neljä metriä.

Rakennusluvan myöntämisen yhteydessä vahvistetun asemapiirustuksen mukaan etäisyys autosuojan umpinaisesta ulkoseinästä naapuritontin rajalle on 2,0-2,3 metriä.

Rakennuslupapäätöksen liiteasiakirjoihin oli liitetty B:n ja C:n 9.10.1992 antama kirjallinen naapurin suostumus sijoittaa autosuoja korkeintaan kahden metrin päähän tonttien välisestä rajasta.

B:n ja C:n samassa korttelissa omistamalle tontille 17 on Helsingin maistraatin 20.5.1965 myöntämän rakennusluvan nojalla rakennettu yksikerroksinen omakotitalo.

Nyt kysymyksessä olevan asian aikaisempi käsittely

Helsingin rakennuslautakunta on 3.4.2007 tekemällään ja 6.4.2007 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä hylännyt B:n ja C:n oikaisuvaatimuksen rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaosaston lupayksikön päällikön 20.2.2007 tekemästä päätöksestä, jolla oli myönnetty A:lle asiakumppaneineen rakennuslupa julkisivun muutokseen, jolla pientalon autotalliosaan lisätään käyntiovi Helsingin Tapaninkylän korttelissa 39357 tontilla numero 16.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan. B ja C ovat vuonna 1993 antaneet suostumuksen kyseisen talon rakentamiseen kaavamääräyksissä edellytettyä lähemmäksi tontin rajaa, koska piirustuksissa ei tuolloin ole ollut kulkuovea tai ikkunoita B:n ja C:n rajan lähietäisyydellä. Nyt rakennettava ovi sijaitsisi liian lähellä B:n ja C:n oleskelupihaa ja terassia, ja ovelta olisi suora näköyhteys oleskelupihalle ja olohuoneeseen, joten oven rakentaminen häiritsisi heidän yksityisyyttään. Toisin kuin A asiakumppaneineen on ilmoittanut, tontin rajalla ei ole sireeniaitaa, vaan muutama sireenipensas B:n ja C:n tontin puolella. Oven ja B:n ja C:n talon välinen noin neljän metrin etäisyys muodostaa myös paloturvallisuusriskin. Lisäksi ovi edellyttäisi portaiden rakentamista, mikä ei myöskään ole mahdollista ilman B:n ja C:n suostumusta.

Helsingin rakennuslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen.

A asiakumppaneineen on antanut selityksen.

B ja C ovat antaneet lisävastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on 9.5.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n ja C:n valituksen.

Perustelut:

Tonteilla voimassa olevan asemakaavan numero 8560 kaavamääräyksen mukaan rakennusten vähimmäisetäisyys tontin rajoista on neljä metriä, ellei rakennusrajoin toisin määrätä. Autosuoja ja talousrakennus saadaan naapurin suostumuksella rakentaa neljää metriä lähemmäksi, kuitenkin vähintään puolentoista metrin etäisyydelle naapuritontin rajasta.

B ja C ovat naapureina antaneet vuonna 1992 suostumuksensa A:n asiakumppaneineen autotallirakennuksen sijoittamiseksi korkeintaan kahden metrin päähän tonttien välisestä rajasta. Lautakunnan selvityksen mukaan vahvistetun asemapiirustuksen mukainen etäisyys autosuojan umpinaisesta ulkoseinästä naapuritontin rajalle on 2,0-2,3 metriä. A:n asiakumppaneineen ovat nyt hakeneet lupaa uuden käyntioven rakentamiseksi autotallin B:n ja C:n tontin puoleiseen seinään.

B ja C ovat vastustaneet oven rakentamista vedoten yksityisyytensä häiriintymiseen, lisääntyvään paloturvallisuusriskiin ja siihen, että rakentamisen yhteydessä aikanaan annettu suostumus ei kata myöhempiä muutoksia. B ja C ovat katsoneet, että myös oven edellyttämien, lupapiirustuksista puuttuvien portaiden rakentaminen edellyttäisi heidän suostumustaan.

Asemakaavamääräyksessä on kysymys autosuojan sijoituspaikan vähimmäisetäisyydestä naapuritontin rajaan nähden. Hallinto-oikeus katsoo, että uuden käyntioven rakentaminen autosuojaan ei edellytä naapurin suostumusta, koska autosuojan nykyinen, naapurin antaman suostumuksen mukainen etäisyys naapuritontin rajasta ei muutu.

Lautakunnan selvityksen perusteella uusi ovi vastaa paloluokkaa EI 30 ja täyttää siten Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimukset paloturvallisuuden osalta. Tähän nähden uuden käyntioven rakentamisen voidaan katsoa riittävällä tavalla täyttävän paloturvallisuuden perusvaatimukset rakennusluvan myöntämiseksi.

Suomen rakentamismääräyskokoelman rakennuksen käyttöturvallisuutta koskevia määräyksiä F2 sovelletaan rakennuksen muutostoimenpiteisiin maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:ssä säädetyllä tavalla ottaen huomioon myös saman lain 117 §:n säännökset. Lupapiirustuksessa oven eteen ei ole suunniteltu portaita. Lautakunnan päätöspöytäkirjan mukaan oven kynnyksen ja maanpinnan välinen korkeus olisi noin 30 senttimetriä, A on ilmoittanut sen olevan 19 senttimetriä. Ottaen huomioon mainitun, enimmillään noin 30 senttimetrin korkeuseron ja sen, että asiassa on kysymys autotallin käyntiovesta, jota ei puutarhavälineisiin liittyvän käyttötarkoituksen perusteella voida pitää jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuna, katsoo hallinto-oikeus luvan mukaisen oven täyttävän sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla riittävästi turvallisuuden vaatimukset. Lupa oven rakentamiseen on voitu myöntää hakemuksen mukaisesti ilman oven edessä olevia portaita.

A:n rakennusvalvontavirastolle toimittamista valokuvista ja päätöspöytäkirjassa olevasta lautakunnan esittelijän selvityksestä on todettavissa, että B:n ja C:n tontin rajan tuntumassa kasvaa rivissä useita korkeahkoja lehtipuita tai pensaita. B:n ja C:n olohuoneen ikkunat ovat noin 11 metrin päässä tontin rajasta ja olohuoneen ikkunoiden kohdalla oleva umpinainen, aidattu alue alkaa noin viiden metrin päästä tontin rajasta. Autotallin uusi käyntiovi sijaitsisi lähes vastapäätä B:n ja C:n olohuonetta. Kun otetaan huomioon, että kysymys on autotalliin rakennettavasta käytöltään vähäisestä, umpinaisesta käyntiovesta, ei oven sijoittaminen autotallin B:n ja C:n tontin puoleiselle seinälle tarpeettomasti haittaa naapuria. Kun vielä otetaan huomioon, että B:n ja C:n tontilla kasvava lehtipuurivistö ja pihalla oleva umpinainen aitaus osaltaan lisäävät B:n ja C:n edellyttämää yksityisyyden suojaa, ei oven sijoittaminen piirustuksissa merkittyyn kohtaan laissa tarkoitetulla tavalla tarpeettomasti haittaa B:tä ja C:tä ja lupa oven rakentamiseen on voitu myöntää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n 2 momentin mukaan rakennuspaikalla on tarvittaessa toimitettava katselmus rakennuksen ympäristöön soveltuvuuden selvittämiseksi, rakentamisen vaikutusten arvioimiseksi ja naapurien kuulemiseksi. Katselmuksen ajasta on annettava tieto hakijalle sekä naapureina olevien kiinteistöjen haltijoille.

Lautakunnan puheenjohtaja on käynyt ennen lautakunnan päätöksen tekemistä rakennuspaikalla tutustumassa autotalliin ja oven rakentamisvaihtoehtoihin. Koska B:lle ja C:lle ei ole etukäteen ilmoitettu tästä katselmuksesta eikä heillä siten ole ollut mahdollisuutta olla siinä läsnä, on asiassa menetelty virheellisesti. Ottaen huomioon rakennushankkeen laatu ja laajuus ja se, että näkymä ovelta naapuriin sekä paloturvallisuuteen liittyvät seikat selviävät riittävästi jo A:n rakennusvalvonnalle oikaisuvaatimusvaiheessa toimittamista valokuvista ja lupahakemukseen liittämistä rakennuspiirustuksista, ei hallinto-oikeus kumoa päätöstä menettelyvirheen vuoksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 58 §, 125 § 3 momentti ja 135 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus 50 § 2 momentti 2 ja 4 kohdat

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B ja C ovat pyytäneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan he ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi B ja C ovat muun ohella esittäneet, että hallinto-oikeus on tehnyt päätöksessään vääriä johtopäätöksiä, kun on oletettu, että ovella olisi vain vähäistä käyttöä liittyen puutarhavälineisiin. Asiassa esitetyistä valokuvista ei käy esille todellista näkymää B:n ja C:n oleskelupihalle, terassille ja olohuoneeseen. Ovi tulisi sijaitsemaan suoraan vastapäätä olohuonetta ja haittaisi siten yksityisyyttä. B:n ja C:n pihalla ei ole lehtipuurivistöä, vaan tonttien välillä on matala verkkoaita ja sireenipensas. Hallinto-oikeuden mukaan B:n ja C:n olohuoneen ikkunoiden kohdalla olisi umpinainen aidattu alue, mikä ei pidä paikkansa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n 2 momentin mukaista katselmusta, jossa B ja C olisivat olleet läsnä, ei ole suoritettu.

A on antanut selityksen.

Helsingin rakennuslautakunta on antanut selityksen, jossa on muun ohella todettu, että jos naapuri ei olisi aikanaan antanut suostumusta, rakennuslupaa ei olisi voitu myöntää ja autotalli olisi pitänyt rakentaa asemakaavan edellyttämän 4 metrin päähän tontin rajasta. Objektiivisesti arvioituna kielteiset vaikutukset valittajien tontille ovat vähäisiä. Aiheutuva haitta ei myöskään ole tarpeetonta. Rakennuksen omistajan oikeudet ja tarpeet autotallin järkevään käyttämiseen painavat enemmän kuin naapureille aiheutuva vähäinen haitta.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii B:n ja C:n valituksen.

Valitus hyväksytään. Helsingin hallinto-oikeuden, Helsingin rakennuslautakunnan sekä rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaosaston lupayksikön päällikön päätökset kumotaan.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen rakentamiseen on oltava rakennuslupa. Saman pykälän 3 momentin mukaan muuta rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin.

Saman lain 135 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Pykälän 2 momentin mukaan 125 §:n 3 momentissa tarkoitettuja muutostöitä koskevaa lupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä säädetään.

Oikeudellinen arviointi

Lautakunnan puheenjohtajan käyntiä rakennuspaikalla ei ole pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n 2 momentin mukaisena katselmuksena, vaan rakennusasetuksen 76 §:n 4 momentin mukaisena tarkastuksena. Asian käsittelyssä ei siten ole ollut valituksessa tarkoitettua menettelyvirhettä.

Alueella voimassa olevassa asemakaavassa on määrätty, että rakennusten vähimmäisetäisyys tontin rajoista on 4 metriä, ellei rakennusrajoin toisin määrätä. Autosuoja ja talousrakennus saadaan naapurin suostumuksella rakentaa neljää metriä lähemmäksi, kuitenkin vähintään 1,5 metrin etäisyydelle naapuritontin rajasta.

A:n asiakumppaneineen omistamalle tontille ei ole määrätty asemakaavassa rakennusrajaa. B ja C olivat antaneet naapureina vuonna 1992 suostumuksensa A:n autotallirakennuksen sijoittamiseen kahden metrin etäisyydelle tonttien välisestä rajasta. Rakennuslupa oli annettu 23.2.1993. Asiakirjojen mukaan etäisyys autosuojan umpinaisesta ulkoseinästä naapuritontin rajaan on 2,0-2,3 metriä. A asiakumppaneineen ovat nyttemmin uudella hakemuksella hakeneet lupaa uuden kulkuoven rakentamiseen autotallin B:n ja C:n tontin puoleiseen seinään.

B ja C eivät ole antaneet suostumustaan ovellisen seinän sijoittamiseen neljää metriä lähemmäs rajaansa. Edellytyksiä rakennusluvan myöntämiseen ei siten ole ollut. Sen vuoksi hallinto-oikeuden, rakennuslautakunnan ja lupayksikön päätökset on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Ilkka Pere, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Jaana Moilanen.