KHO:2008:42

Rahankeräys - Rahankeräyslupa - Keräystunnus

Näkövammaisten Keskusliitto ry:n rahankeräyslupaa ei voitu hylätä, vaikka rahankeräysvetoomuksen vastaanottajalle lähetettiin Annansilmät-kalenteri. Kalenterilla ei ollut itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Rahankeräyslaki 1 §, 3 § ja 9 § 4 kohta

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.9.2007 nro 07/0534/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen lääninhallitus on päätöksellään 22.12.2006 myöntänyt Näkövammaisten Keskusliitto ry:lle luvan rahankeräyksen toimeenpanemiseen 1.1. ja 31.12.2007 välisenä aikana koko maan alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Lääninhallitus on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin keräystapana olisi vetoomusten postittaminen siten, että vetoomuksen liitteenä olisi kalenteri, postikortteja tai näkemiseen liittyviä tuotteita. Päätöksen perusteluna on mainittu rahankeräyslain 3 §, jonka mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeetta ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Näkövammaisten Keskusliitto ry on valittanut lääninhallituksen päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaatinut lääninhallituksen päätöksen muuttamista siten, että rahankeräyslupa hyväksytään kaikilta osin.

Valituksessa on lausuttu, että lääninhallituksen hylkäyspäätöksessä kalenterilla tarkoitetaan Annansilmät-kalenteria, joka on liittynyt rahankeräykseen jo vuodesta 1991. Kalenteri sisältää runsaasti tietoa näkövammaisuudesta. Vuoden 2007 kalenterissa on aiheena näkövammaiset lapset. 12 kalenterisivun lisäksi kalenterissa on kiinteästi 3 sivua näkövammaistietoutta. Näin ollen kalenterilla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Näkemiseen liittyvät tuotteet on katsottava myös näkövammaistietoutta edistäväksi asiaksi eikä niillä ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa niissä olevien näkövammaisuutta tai Näkövammaisten Keskusliittoa koskevien tietojen takia.

Vuonna 2007 rahankeräysanomuksessa mainitut tuotteet noudattavat aikaisempien vuosien käytäntöä. Eduskunnan hallintovaliokunta on todennut, että esimerkiksi käytännössä vailla vaihdanta-arvoa olevia kirjeensulkijamerkkejä, jotka lähinnä symbolisoivat toimeenpantavaa rahankeräystä, on pidettävä sallittuina keräystunnuksina. Annansilmät- kirjeissä lähetettyjä kalenteria ja muita oheistuotteita on kirjeen saajien palautteiden perusteella pidetty nimenomaan tällaisina Annansilmät -rahankeräyksen symboleina eikä kaupallisina tuotteina.

Etelä-Suomen lääninhallitus on antanut lausunnon.

Näkövammaisten keskusliitto ry on antanut vastaselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen siltä osin kuin Näkövammaisten Keskusliitto ry:n hakemuksessa on kysymys Annansilmä-kalenterin liittämisestä postitse lähetettyyn rahankeräysvetoomukseen.

Valitus on hyväksytty ja Etelä-Suomen lääninhallituksen päätös on kumottu siltä osin kuin Näkövammaisten Keskusliitto ry:n hakemus sallia yhden postikortin tai näkemiseen liittyvien tuotteiden liittäminen rahankeräysvetoomukseen on hylätty.

Päätöksen perusteluina hallinto-oikeus on Annansilmät-kalenterin osalta lausunut seuraavaa:

Sovellettavat oikeusohjeet

Rahankeräyslain 3 §:n mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Saman lain 9 §:n 4 kohdan mukaan kiellettyä on järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Saman lain 16 §:n 1 momentin mukaan lupaan voidaan liittää rahankeräyksen toimeenpanoa, rahankeräyksellä saatujen varojen käyttötarkoitusta ja rahankeräysten toimeenpanon valvontaa koskevia ehtoja.

Lain esitöistä saatava selvitys

Hallituksen esityksessä 102/2005 todetaan, että pääsääntöisesti rahankeräykset tulisi toimeenpanna siten, ettei rahankeräykseen osallistuvalle anneta mitään hänen lahjoittaessaan rahaa keräykseen, vaan rahalahjoitus perustuisi vain kansalaisen auttamishaluun. Rahankeräyksen määritelmän avulla pyritään rajaamaan rahankeräys yksinomaan vastikkeettoman rahan keräämiseen. Monille keräykseen osallistujille ja varsinkin rahankeräyksen toimeenpanijoille on kuitenkin tärkeää, että rahankeräykseen osallistuville lahjoitetaan kiitokseksi keräykseen osallistumisesta esimerkiksi kerääjää taikka keräystä symbolisoiva rintamerkki tai pinssi, jonka he voivat kiinnittää näkyviin. Näin he myös voivat välttää uudet vetoomukset osallistua rahankeräykseen, kun merkki siitä, että he ovat jo osallistuneet keräykseen, on selkeästi näkyvissä keräystunnuksen muodossa.

Jos rahankeräyksen toimeenpanija katsoo tarkoituksenmukaiseksi sen, että keräykseen osallistuvalle annetaan keräystunnus, sen tulee olla vähäarvoinen ja vain muistoarvoa omaava. Ehdotetun rahankeräyslain määritelmän mukaan tällaista tunnusta kutsuttaisiin keräystunnukseksi. Keräystunnuksella tarkoitettaisiin nimenomaan erilaisia toimeenpantavaa rahankeräystä symbolisoivia pinssejä taikka liimattavia tai muunlaisia merkkejä (esimerkiksi vakiintuneesti toimeenpantujen rahankeräysten tunnuksina on käytetty muun muassa "vappukukkaa" ja "punaista sulkaa"). Keräystunnuksen antaminen olisi poikkeus rahankeräystoiminnan ehdottoman vastikkeettomuuden vaatimuksesta. Tehdyn rahalahjoituksen suuruudella ei olisi mitään vaikutusta sallitun keräystunnuksen määrittelyssä tai mahdollisesti annettavan keräystunnuksen sallittuun rahalliseen arvoon.

Rahankeräyslain uudistuksen yhtenä keskeisimpänä tavoitteena on rahankeräysten erottaminen muusta varainhankinnasta, erityisesti kaupankäynnistä, yhdistyksen jäsenhankinnasta ja arpajaisten toimeenpanosta. Rahankeräykseen osallistuvan henkilön tulee tietää, mihin ja millä tavalla valvottuun toimintaan hän osallistuu.

Eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnössä 25/2005 vp. todetaan, että rahankeräyksiä on nykyisin toimeenpantu laillisesti esimerkiksi siten, että yleisölle on lähetetty kirjeensulkijamerkkejä tilillepanolomakkeen ohessa. Tällaisia käytännössä vailla vaihdanta-arvoa olevia kirjeensulkijamerkkejä, jotka lähinnä symbolisoivat toimeenpantavaa rahankeräystä, on pidettävä sallittuina keräystunnuksina. Sen sijaan posti- tai joulukorttien lähettäminen rahankeräykseen liittyvän vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvan tilillepanolomakkeen ohessa saattaa muodostaa ongelmallisemman tilanteen. Esimerkiksi Invalidiliitto on vakiintuneesti lähettänyt mainituin tavoin yleisölle joulukortteja, joiden kuvitus perustuu vaikeasti vammaisten taiteelliseen luomukseen. Korteista ilmenee myös luvan saajan, Invalidiliiton, nimi. Tällaisilla korteilla on vain vähäinen vaihdanta-arvo. Ne symbolisoivat myös toimeenpantavaa rahankeräystä. Tällaisessa tapauksessa joulukortteja on pidettävä sallittuina keräystunnuksina.

Hallintovaliokunnan mukaan oikeudellinen arviointi on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti ilmenneiden seikkojen perusteella. Tarkoitus ei ole sallia rahankeräyslainsäädännön kiertämistä, mutta ei myöskään estää normaalin kaupankäynnin piiriin hyväksyttävästi sijoittuvaa toimintaa tai tulkita keräystunnusta koskevaa käsitettä liian tiukasti.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Lain esitöistä saatavan selvityksen mukaan rahankeräys on selkeästi vastikkeetonta toimintaa. Se on selvästi erotettava kaupallisesta toiminnasta, jonka tarkoitus voi sinänsä olla sama eli rahan kerääminen hyväntekeväisyystarkoitukseen. Lahjoittajalle on sallittua antaa vastikkeeksi vain symbolinen keräystunnus. Laissa ei ole määritelty, millainen esine on hyväksyttävä keräystunnus. Hallituksen esityksen mukaan tällainen tunnus voi olla esimerkiksi pinssi tai tarra. Eduskunnan hallintovaliokunta on hallinto-oikeuden käsityksen mukaan laventanut jonkin verran tätä käsitettä todetessaan, että vastikkeeksi voidaan antaa kirjeensulkijamerkkejä ja ainakin joissain tapauksissa joulukortteja. Edellä mainituilla esineillä on kuitenkin vähäistä itsenäistä vaihdanta-arvoa, koska lahjoittaja voi käyttää niitä hyväkseen esimerkiksi lähettämällä kortin.

Annansilmät-kalenterilla on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan vähäistä suurempi vaihdanta-arvo ja sen saadessaan lahjoittajalle voi syntyä sellainen käsitys, että hän ostaa kyseisen tuotteen lahjoittaessaan rahaa yhdistyksen tilille. Kalenterin lähettäminen vetoomuksen yhteydessä ei siten ole sallittua.

Sovellettuina oikeusohjeina on viitattu rahankeräyslain 3 §:ään, 6 §:n 4 kohtaan ja 16 §:n 1 momenttiin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Näkövammaisten Keskusliitto ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan myös siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen valituksen. Annansilmät-kalenterin lähettäminen vetoomuksen yhteydessä on rahankeräyslain mukaista. Annansilmät-kalenteri on perinne jo 1980-luvun lopulta lukien. Kalenteri sisältää runsaasti informaatiota näkövammaisuudesta ja Näkövammaisten Keskusliiton toiminnasta. Tämän vuoksi kalenterilla ei ole katsottava olevan itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Annansilmät-kalenteria on pidettävä samalla tavoin sallittuna keräystunnuksena kuin vetoomuskirjeen liitteenä lähetettävä postikortti ja näkemiseen liittyvät tuotteet.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Etelä-Suomen lääninhallitus on lausunnossaan esittänyt, että Annansilmät-kalenteria on pidettävä kulutushyödykkeenä ja se on tarkoitettu ripustettavaksi seinälle. Vuoden jokaista kuukautta varten on oma sivu, jossa on myös ajankohtaan sopivia kuvia.

Rahankeräyslaissa tarkoitettujen vastikkeettomien, luvanvaraisten rahankeräysten lisäksi yleishyödylliset yhteisöt voivat hankkia varoja muun muassa myymällä erilaisia tuotteita, joista tuloverolain 23 §:ssä mainittujen tuotteiden osalta myynnistä saatua tuloa ei edes pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona.

Yleishyödyllinen yhteisö voi lähettää tuotteitaan kansalaisille ostettavaksi myös postitse. Näkövammaisten Keskusliitto ry voisi niin halutessaan postittaa kalenteriaan koteihin, edellyttäen, että kalenterin mukana olevassa kirjeessä ei ole mitään rahankeräyslaissa tarkoitettuun rahankeräykseen viittaavaa.

Rahankeräyslain (255/2006) tarkoituksena on muun muassa selventää eroa vastikkeettoman rahankeräyksen ja muun yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankinnan välillä. Tämän vuoksi keräykseen osallistujalle saa rahankeräyslain 3 §:n 2 momentin mukaan antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen, jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Toisaalta rajankeräyslain 9 §:n mukaan on kiellettyä järjestää rahankeräys muun muassa tavalla, jossa kaupankäynti ja rahankeräys on ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään. Rahankeräyksen toimeenpano vastoin mainittua kieltoa on säädetty rikoslain 17 luvun 16 b §:n 2 kohdassa rahankeräysrikoksena rangaistavaksi.

Jos nyt sallittaisiin rahankeräyksen toimeenpano tavalla, jossa kansalaisiin vedottaisiin postittamalla valtioneuvoston rahankeräyksistä antaman asetuksen (503/2006) 4 §:ssä edellytetyt tiedot sisältävä kirje sekä Annansilmät-kalenteri, menettely olisi omiaan hämärtämään eroa vastikkeettoman rahankeräyksen ja vastikkeellisen kaupan ja muun varainhankinnan välillä ja siten lain tarkoitus olisi vaarassa vesittyä.

Näkövammaisten Keskusliitto ry on antanut vastaselityksen. Etelä-Suomen lääninhallituksen kanta, että Annansilmät-kalenteri olisi kaupallinen tuote ja aiheuttaisi kalenterin saajassa käsityksen, että hän ostaa kalenterin, on väärä. Jokainen lahjoittarekisterin postituslistan vastaanottaja on saanut kalenterin mukana kirjeen, jossa lausutaan muun muassa, että "Lähetämme Sinulle tervehdyksenä Annansilmät-kalenterin vuodelle 2007" ja "Kansalaisten vapaaehtoisella avulla on edelleen ratkaiseva merkitys näkövammaistyössä. Alla olevalla tilisiirtokortilla olet edelleen tukemassa liittomme palvelujen järjestämistä. Olemme kiitollisia, jos voit auttaa meitä näkövammaistyössä." Näin ollen ei voi syntyä sellaista käsitystä, että kalenterin ja saatekirjeen postitse saava kansalainen olisi velvollinen maksamaan kalenterista eli ostamaan sitä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen lääninhallituksen päätökset valituksenalaiselta osalta. Enemmän lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Perustelut

Rahankeräyslain (255/2006) tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Tätä lakia sovelletaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan rahankeräysten toimeenpanemiseen.

Rahankeräyslain 3 §:n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Rahankeräyslain 5 §:n 1 momentin mukaan rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla (rahankeräyslupa).

Rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdan mukaan kiellettyä on järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Hallituksen esityksessä rahankeräyslaiksi sekä laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja rikoslain muuttamisesta (HE 102/2005 vp) rahankeräyslain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun muassa todettu, että rahankeräyksen määritelmän avulla pyritään rajaamaan rahankeräys yksinomaan vastikkeettoman rahan keräämiseen. Samoin on lausuttu, että jos rahankeräyksen toimeenpanija katsoo tarkoituksenmukaiseksi sen, että keräykseen osallistuvalle annetaan keräystunnus, sen tulee olla vähäarvoinen ja vain muistoarvoa omaava.

Hallintovaliokunta on mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (HaVM 25 2005 vp) esittänyt esimerkkinä sallitusta keräystunnuksesta Invalidiliiton lähettämät joulukortit, joiden kuvitus perustuu vaikeasti vammaisten taiteelliseen luomukseen ja joista ilmenee myös luvan saajan, Invalidiliiton, nimi. Mietinnön mukaan tällaisilla korteilla katsottiin olevan vain vähäinen vaihdanta-arvo ja ne symbolisoivat myös toimeenpantavaa rahankeräystä. Hallintovaliokunnan mietinnössä lausuttiin myös, että oikeudellinen arviointi on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti ilmenneiden seikkojen perusteella ja että tarkoitus ei ole tulkita keräystunnusta koskevaa käsitettä liian tiukasti.

Annansilmät-kalenteri on Näkövammaisten keskusliitto ry:n toimittama tuote, joka sisältää tietoa näkövammaisuudesta. Vuoden 2007 kalenterissa oli aiheena näkövammaiset lapset ja 12 kalenterisivun lisäksi siinä oli kolme sivua näkövammaistietoutta. Tällaisella kalenterilla, jota yhdistys on jo vakiintuneesti lähettänyt rahankeräysvetoomuksen mukana, ei ole rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa, vaan se pikemminkin symbolisoi yhdistyksen toimeenpanemaa rahankeräystä. Annansilmät-kalenteria on näin ollen pidettävä rahankeräyslain 3 §:ssä tarkoitettuna keräystunnuksena, jonka saa antaa vastikkeeksi keräykseen osallistujalle.

Edellä mainitulla perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhdistyksen hakemusta ei voida hylätä Annansilmät-kalenterin lähettämisestä johtuen. Näin ollen hallinto-oikeuden ja lääninhallituksen päätökset on tältä osin kumottava. Kun aika, joksi rahankeräyslupaa on haettu, on kulunut, asiaa ei ole enää syytä palauttaa lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi, vaan enemmän lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Sakari Vanhala ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.