KHO:2008:39

Maankäyttö ja rakentaminen - Poikkeaminen - Poikkeuksen tarve - Suunnittelutarve ranta-alueella - Erityinen määräys - Yleiskaavan osa rakennusluvan myöntämisen perusteena - RA-alue - Käyttötarkoituksen muuttaminen - Loma-asunto - Pysyvä asuminen - Kaavamääräykset - Yleiskaavan sisältämä rakentamisrajoitus - Ympäristökeskuksen toimivalta - Kunnan toimivalta - Poikkeamisen edellytykset

Poikkeamishakemus koski lomarakennuksen laajentamista ja sen käyttötarkoituksen muuttamista vakituiseksi asunnoksi rakennuspaikalla, joka 28.6.2004 hyväksytyssä oikeusvaikutteisessa rantaosayleiskaavassa oli osoitettu loma-asuntoalueeksi (RA). Hanke edellytti alueen yleiskaavassa osoitetun käyttötarkoituksen vastaisena poikkeamista maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rakentamisrajoituksesta. RA-alue oli kaavassa ylipäätään tarkoitettu rakentamiseen, ja kaava mahdollisti rakennusluvan myöntämisen ilman asemakaavaa pysyvään asumiseen tarkoitetun rakennuksen rakentamiseksi erillispientalojen alueella (A). Kysymys oli RA-alueiden osalta sellaisesta yleiskaavasta, jossa oli maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisesti määrätty yleiskaavan osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Poikkeusta mainitun säännöksen edellyttämästä suunnittelutarpeesta ei siten edellytetty.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 43 § 2 mom., 44 §, 72 § 1 mom., 125 § 4 mom., 171 § 1 mom., 172 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeuden päätös 6.2.2007 nro 07/0079/2

Luumäen ympäristölautakunnan päätös

Luumäen ympäristölautakunta on julkipanon jälkeen 11.11.2005 (3.11.2005 § 64) antamallaan päätöksellä myöntänyt AA:lle poikkeamisluvan rakenteilla olevan kerrosalaltaan 80 neliömetrin suuruiseksi tarkoitetun lomarakennuksen muuttamiseksi kerrosalaltaan 99,5 neliömetrin suuruiseksi asuinrakennukseksi. Rakennuspaikka on pinta-alaltaan 2 800 neliömetrin suuruinen Jokirannan tila RN:o 1:129 Luumäen kunnan Hietamiehen kylässä.

Asian käsittely Kouvolan hallinto-oikeudessa

CC ja DC ovat valituksessaan vaatineet, että Luumäen ympäristölautakunnan päätös kumotaan ja AA:n poikkeamishakemus hylätään. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

BA oli alun perin hakenut rakennuslupaa 80 kerrosalaneliömetrin suuruisen huvilan rakentamiseen Jokirannan tilalle. Tilan syksyllä 2004 omistukseensa saanut AA on hakenut poikkeamislupaa 99,5 kerrosalaneliömetrin suuruisen asuinrakennuksen rakentamiseen, joten rakennuksen koko on suurentunut olennaisesti.

AA on aloittanut rakennustyöt asuinrakennuksen rakennuspiirustusten mukaan jo ennen poikkeamispäätöksen saamista. Rakennuksesta ei ole tullut järvimaisemaan soveltuvaa. Poikkeamispäätöksen maininta siitä, että rakennuspaikka on vanha eikä lisärakentaminen oleellisesti muuta tilannetta, on virheellinen. Asuinrakennuksen jätevesien imeyttämiseen liittyvien säännösten vaatimukset eivät täyty. Jätevesien imeyttäminen soveltuu lomarakentamiseen, mutta poikkeamispäätöksen mukainen järjestely ei ole hyväksyttävä, sillä asuinrakennuksen talousvesien määrä on olennaisesti suurempi kuin huvilakäytössä olevan rakennuksen.

Luumäen ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään. Lautakunta on muun ohella lausunut, että huomioon ottaen vallitsevat olosuhteet ja etäisyydet pysyvästä lomaasutuksesta rakentaminen ei aiheuta kohtuutonta haittaa naapureille.

AA on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään. AA on lausunut muun ohella, että rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen ei muuta rakennuspaikan olosuhteita. Rakennuspaikka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä maataloutta harjoittavan AA:n kotitilan päärakennuksesta.

CC ja DC ovat antaneet vastaselityksen.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, että oikeusvaikutteisen yleiskaavan mukaisen loma-asunnon rakennuspaikan käyttäminen ympärivuotisen asuinrakennuksen rakennuspaikkana ei kysymyksessä olevissa olosuhteissa aiheuta haittaa kaavoituksen toteuttamiselle tai asutuksen muullekaan järjestämiselle. Poikkeuksen myöntäminen ei johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Ympäristökeskus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Rakennus sijaitsee asemapiirroksen mukaan vähintään 30 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Rakennuspiirustusten perusteella se sopeutuu rantamaisemaan eikä voi haitallisesti vaikuttaa CC ja DC tai muiden naapureiden maisemaan. Rakennus on tavanomainen rantarakennuspaikkojen toteutuksessa. Rakennuspaikka on riittävän suuri kiinteistökohtaisen jätevesihuollon toteuttamiseksi. Mikäli jätevesijärjestelmä toteutetaan valtioneuvoston asetuksen 542/2003 edellyttämällä tavalla, ei ole syytä epäillä järjestelmän toimivuutta oli sitten kysymyksessä loma-asunto tai ympärivuotinen asunto. Rakennuspaikan yleissijaintia jo rakennettuun ympäristöön nähden voidaan pitää alueellisissa olosuhteissa hyvänä. Hietamiehen kylämäiseen pysyvään asutukseen on matkaa noin 2,5 kilometriä ja Taavetin taajamaan, jossa on kunnalliset ja muut palvelut, noin 16 kilometriä.

CC ja DC:lle ja AA:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 6.2.2007 kumonnut ja poistanut Luumäen ympäristölautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kyse rakenteilla olevan 80 neliömetrin suuruisen lomarakennuksen käyttötarkoituksen muuttamisesta ja laajentamisesta kerrosalaltaan 99,5 neliömetrin suuruiseksi asuinrakennukseksi. Rakennuspaikka sijaitsee yleiskaavassa loma-asuntoalueeksi (RA) varatulla alueella. Kaavamääräysten mukaan kullekin vähintään 2 000 neliömetrin suuruiselle rakennuspaikalle saa rakentaa yhden loma-asunnon ja yhden lisärakennuksen, joiden yhteenlaskettu kerrosala on enintään 130 kerrosalaneliömetriä. Haettu rakennustoimenpide ei ylitä kaavassa osoitetun rakennusoikeuden määrää, mutta se poikkeaa yleiskaavan osoittamasta käyttötarkoituksesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 4 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Kun otetaan huomioon edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 4 momentti, lain 72 §:n 1 momentti koskee myös rakennuslupaa vaativaa käyttötarkoituksen muutosta. Sellainen rantavyöhykkeellä sijaitsevan loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttaminen pysyvään asumiseen tarkoitetuksi rakennukseksi, joka ei perustu asemakaavaan tai maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yleiskaavaan, edellyttää siten maankäyttö- ja rakennuslain 23 luvussa tarkoitettua poikkeamispäätöstä.

Poikkeamiseen suostuminen merkitsisi pysyvän asutuksen muodostamista ranta-alueelle, joka on osayleiskaavassa osoitettu ainoastaan loma-asumiseen ja jolla sijaitsee vain loma-asutusta. Hakemuksen kohteena oleva rakennuspaikka ei sijaitse kylärakenteessa, vaan yleiskaavan osoittamalla nauhamaisella loma-asuntoalueella kooltaan pienen Suurijärven rannalla. Alueella ei ole kunnallistekniikkaa. Pysyvä asuminen tuottaa muun muassa jätevesiä huomattavasti enemmän kuin loma-asuminen, ja näin ollen pysyvän asumisen vaatimukset vesi- ja jätevesihuollolle ovat erilaiset kuin loma-asumisen. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun kaavoitukselle asettama vaatimus edellyttää, että muihinkin vastaavanlaisiin hakemuksiin, jotka tarkoittavat yleiskaavan osoittamasta käyttötarkoituksesta poikkeamista, tulisi suostua. Tämä muuttaisi alueen luonteen.

Haetun poikkeamisen myöntäminen aiheuttaa maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle. Kun haettua poikkeamista ei oikeudellisten edellytysten puuttuessa näin ollen voida myöntää, hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa ympäristölautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 44 §, 72 §:n 1 momentti, 125 §:n 4 momentti, 171 §:n 1 ja 2 momentti sekä 172 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

AA on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Luumäen ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan. Lisäksi AA on vaatinut, että CC ja DC velvoitetaan korvaamaan AA:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Poikkeamislupa ei merkitsisi pysyvän asutuksen muodostumista ranta-alueelle eikä alueen luonteen muuttumista. AA:n omistamat tilat muodostavat noin 150 hehtaarin suuruisen tilakokonaisuuden, jolla on tarkoitus harjoittaa pidemmällä aikavälillä maanviljelystä. Ei ole todennäköistä, että AA:n ja hänen puolisonsa asumiseen tarkoitettu rakennus merkitsisi pysyvän asumisen muodostumista alueelle. Poikkeamisen myöntämistä puoltaa muun ohella se, että maanviljelyn jatkuminen ja asuminen omalla tilalla turvattaisiin jatkossa. Alueen luonne tuskin muuttuisi, vaikka muihin vastaavanlaisiin käyttötarkoituksen muutosta koskeviin poikkeamisiin suostuttaisiin. Ei ole todennäköistä, että vastaavanlaisia hakemuksia tehtäisiin siinä määrin, että alueen luonne muuttuisi.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ei hallinto-oikeudelle antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa ole nähnyt estettä poikkeamisluvan myöntämiselle. Ympäristökeskuksen lausunnosta käy ilmi, että jäteveden määrä ei välttämättä ole pysyvässä asutuksessa loma-asutusta suurempi eikä vesi- ja jätevesihuollon järjestäminen suunnitellulla tavalla ole riski ympäristölle.

Luumäen ympäristölautakunta on selityksessään viitannut Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hallinto-oikeudelle antamaan puoltavaan lausuntoon ja todennut, että poikkeamispäätös on maankäyttö- ja rakennuslain hengen mukainen ja kaikille osapuolille oikeudellisesti tasapuolinen. Lautakunta on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Luumäen kunnassa kaikki rannat on yleis- tai asemakaavoitettu. Poikkeamisluvan myöntäminen yksittäistapauksessa ei tee käytännöstä automaattia muiden hakijoiden hyväksi, toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut. Kunnassa vastaavanlaisia poikkeamispäätöksiä on tehty vuosittain muutama eikä yksittäisten tapausten ratkaiseminen kaavoituksella ole tarkoituksenmukaista. Poikkeamislupa on myönnetty rantaosayleiskaavan RA-rakennuspaikalle, jonka kaavan mukainen rakennusoikeus ja rakennusten määrä eivät ylity. Ympäristövaikutuksiltaan yksittäisen asuinrakennuksen ja aktiivikäytössä olevan loma-asunnon ero on vähäinen. Jätevesisuunnitelman on hyväksynyt kunnan ympäristönsuojelusihteeri, joka on pitänyt laitteistoja ja vesien imeytysolosuhteita tarkoitukseen sopivina.

Huvilarakennus, sauna ja varastorakennus ovat valmistuneet. Lopputarkastamatta on huvilan 19,5 kerrosalaneliömetrin suuruinen laajennus ja sen myötä koko rakennuksen ja rakennuspaikan käyttötarkoitus.

CC ja DC ovat selityksessään vaatineet, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään ja että AA velvoitetaan korvaamaan CC:n ja DC:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä ei ole vanha rakennuspaikka. Alueelle ei ole tarkoitettu muodostettavaksi pysyvää asumista. Se rasittaisi alueen pieniä vesistöjä ja muuttaisi alueen luonteen. Poikkeamislupa johtaisi siihen, että muillekin rantatonttien omistajille tulisi yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti myöntää vaadittaessa vastaava lupa käyttötarkoituksen muuttamiseen. Tällöin kaavoituksen tarkoitus loma-asutuksen muodostamisesta alueen järvien rannoille menettäisi merkityksensä.

AA on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että poikkeamislupahakemukset käsitellään yksittäistapauksina eikä luvan myöntäminen merkitse sitä, että lupia jatkossakaan myönnettäisiin ilman yksittäistapauksissa todettuja erityisiä syitä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1) Valitus hylätään. Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2) Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1) Valituksen hylkäämistä koskeva ratkaisu

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus).

Maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n mukaan yleiskaavan käytöstä rakennusluvan perusteena ranta-alueella säädetään 72 §:ssä ja suunnittelutarvealueella 137 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 4 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Lupaa edellyttävänä käyttötarkoituksen muutoksena pidetään muun ohella loma-asunnon käytön muuttamista pysyvään asumiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen mainitussa laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Poikkeamishakemuksessa tarkoitetulla alueella on voimassa Luumäen kunnanvaltuuston 28.6.2004 hyväksymä oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava, jossa Jokirannan tila RN:o 1:129 on osoitettu loma-asuntoalueeksi (RA). RA-aluetta koskevien kaavamääräysten mukaan kullekin vähintään 2 000 neliömetrin suuruiselle rakennuspaikalle saa kaavamääräyksissä lähemmin yksilöidyin tavoin rakentaa yhden loma-asunnon ja yhden lisärakennuksen sekä saunan ja muita talousrakennuksia. Kaavamääräysten mukaan rakennusluvan saa muun ohella RA-alueilla sekä A- eli erillispientalojen alueilla myöntää ilman ranta-asemakaavaa yleiskaavan mukaiseen rakentamiseen.

Käyttötarkoitusta koskevaa RA-merkintää on kysymyksessä olevan rantaosayleiskaavan yksityiskohtaista rakentamista ohjaavan luonteen vuoksi katsottava tarkoitetun sovellettavaksi rakennuslupamenettelyssä ehdottomana. Näin ollen RA-merkintä on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin. Tällaisesta määräyksestä on tarpeen saada poikkeus ennen rakennusluvan myöntämistä, jos rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteutumista. Rakennusluvan myöntäminen lomarakennuksen laajentamiseksi ja sen käyttötarkoituksen muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi edellyttää siten poikkeusta maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädetystä rakentamisrajoituksesta.

Asiassa on lisäksi ratkaistava, poistaako kyseinen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla hyväksytty kaava mainitun lain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetun suunnittelutarpeen pysyvään asumiseen tarkoitetun rakennuksen rakentamiseksi RA-alueelle. Kysymyksessä oleva RA-alue on kaavassa varattu loma-asuntojen rakentamiseen. Loma-asunnon rakentaminen RA-alueelle on kaavamääräyksen nojalla sallittua kaavan mukaisesti ilman poikkeamista. Loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttaminen pysyväksi asunnoksi on puolestaan maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 kohta huomioon ottaen mahdollista kunnan viranomaisen poikkeamispäätöksellä. Kaavassa on myös mahdollistettu pysyvään asumiseen tarkoitettujen rakennusten rakentaminen kaavan A-alueille ilman asemakaavaa.

Vaikka RA-alueen käyttöä ei olekaan kaavassa suunniteltu pysyvän asutuksen muodostamista silmällä pitäen, kyseinen alue on kuitenkin kaavassa ylipäätään tarkoitettu rakentamiseen. Kaavassa on sinänsä mahdollistettu myös pysyvään asumiseen tarkoitetun rakennuksen rakentaminen kaavan mukaisesti ilman poikkeusta, joskaan kaava ei nyt kysymyksessä olevalla alueella voi toimia rakennusluvan myöntämisen perusteena pysyvään asumiseen tarkoitetulle rakennukselle. Poikkeamisen edellytyksiä on maankäyttö- ja rakennuslain 171 ja 172 §:n mukaan arvioitava samalla tavoin siitä riippumatta, tarvitaanko poikkeus vain lain 43 §:n 2 momentista vai myös 72 §:n 1 momentista. Vaikka asiassa on ensi kädessä kysymys siitä, mistä rajoituksesta poikkeus tarvitaan, asian arviointiin vaikuttaa myös se, kuuluuko poikkeamistoimivalta alueelliselle ympäristökeskukselle vai kunnalle. Ainoastaan uuden rakennuksen rakentaminen ilman maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa edellyttää ympäristökeskuksen poikkeamispäätöstä, kun taas käyttötarkoituksen muuttamista koskevat poikkeamislupa- ja rakennusluparatkaisut ovat kunnan viranomaisen toimivallassa.

Edellä lausutuilla perusteilla kysymys on RA-alueiden osalta sellaisesta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yleiskaavasta, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Näin ollen asiaa on arvioitava ainoastaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettuna poikkeuksena yleiskaavan käyttötarkoitusta koskevasta määräyksestä.

Poikkeamiseen suostuminen merkitsisi pysyvän asutuksen muodostamista pienehkön Suurijärven ranta-alueelle, joka on äskettäin hyväksytyssä rantaosayleiskaavassa osoitettu ainoastaan lomaasumiseen ja maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttäisi pysyvän asutuksen sallimista myös alueen muille vastaavassa asemassa oleville maanomistajille, mikä johtaisi suunnittelemattoman pysyvän asutuksen lisäämiseen alueella. Näistä syistä hakemukseen suostuminen aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavan toteuttamiselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle.

Kun haettua poikkeamista ei oikeudellisten edellytysten puuttuessa ole voitu myöntää, hallinto-oikeuden on tullut kumota ympäristölautakunnan päätös ja hylätä AA:n hakemus. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2) Oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva ratkaisu

Koska valitus hylätään ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, AA:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kun otetaan huomioon asian laatu sekä hallintolainkäyttölain 74 §, CC:lle ja DC:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.