KHO:2007:71

Purku - Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta - Hallintoasia - Korkeimman hallinto-oikeuden toimivalta - Tutkimatta jättäminen

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöstä koskevan purkuhakemuksen tutkiminen ei kuulunut korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta 9 §
Laki työtuomioistuimesta 36 ja 37 §
Hallintolainkäyttölaki 58 ja 64 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisemmat vaiheet

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta vahvisti 7.5.2002 antamallaan päätöksellä työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 1 §:n nojalla, että ravintolamuusikkoja koskeva työehtosopimus, joka on allekirjoitettu 4.1.2001 ja tullut voimaan 1.2.2001 ja johon osallisia ovat olleet työnantajapuolelta Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ja Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto ry sekä työntekijäpuolelta Suomen Muusikkojen Liitto ry, on soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava ja siten yleissitova.

Lautakunnan päätöksessä todettiin lisäksi muun muassa seuraavaa:

Työnantajaliittojen ilmoittamista luvuista voidaan laskea, että järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa on henkilötyövuosina laskettuna noin 350 ravintolamuusikkojen työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa työntekijää.

Suomen Muusikkojen Liitto ry on ilmoittanut, että sen jäsenmäärä tällä sopimusalalla on noin 300 - 400 työntekijää.

Tilastokeskuksen tilastoista tai muulla tavoin ei ravintolamuusikoiden määrää saada selvitetyksi. Työnantajaliitot ja työntekijäliitto ovat ilmoittaneet, että alalla olevien työntekijöiden määrä on noin 500 henkilötyövuotta. Muun selvityksen puuttuessa tätä tietoa voidaan pitää luotettavana.

Kun verrataan toisiinsa yhtäältä ravintolamuusikkoja koskevan työehtosopimuksen tarkoittaman alan koko työntekijämäärää ja toisaalta työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen sidottuisuuspiiriin kuuluvien työntekijöiden määrää, voidaan todeta, että ravintolamuusikkoja koskeva työehtosopimus jo yksistään tällä perusteella on työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveltamisalallaan edustavana pidettävä.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta hylkäsi 2.7.2003 antamallaan päätöksellä hakemuksen ravintolamuusikkoja koskevan työehtosopimuksen yleissitovuuden uudelleen käsittelystä.

Muun muassa osa nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa hakijoina olevista yrityksistä valitti työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 2.7.2003 antamasta päätöksestä työtuomioistuimeen.

Työtuomioistuin hylkäsi valituksen 2.6.2004 antamallaan päätöksellä.

Työtuomioistuin lausui perusteluinaan seuraavaa:

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksen tultua lainvoimaiseksi voi se, jolla lain 10 §:n mukaan on valitusoikeus, kirjallisella hakemuksella vaatia yleissitovuuden vahvistamisasian uudelleen käsittelyä. Hakemuksessa on osoitettava, että työehtosopimuksen vahvistamisen edellytyksissä on tapahtunut olennaisia muutoksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan lautakunta voi viran puolesta ottaa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamista koskevan asian uudelleen käsiteltäväkseen 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Hallituksen esityksessä 157/2000 on edellä mainitun lain 7 §:n 1 momentin perusteluissa todettu, että hakijan on uudelleen käsittelyä koskevassa hakemuksessa osoitettava, että työehtosopimuksen edustavuudessa on lainvoiman saaneen vahvistamispäätöksen jälkeen tapahtunut työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen yleissitovuuden edellytysten kannalta olennaisia muutoksia. Hallituksen esityksen saman pykälän 2 momentin perustelujen mukaan lautakunta voi viran puolesta tutkia yleissitovalle työehtosopimukselle säädettyjen edellytysten täyttymisen, jos aiemmin yleissitovaksi vahvistetun työehtosopimuksen edustavuuden osoitetaan vähentyneen olennaisesti tai vastaavasti jonkun työehtosopimusalan kattavuuden edellisen päätöksen jälkeen nousseen olennaisesti.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden uudelleen käsittelyn edellytyksenä on siten, että työehtosopimuksen edustavuudessa on lainvoiman saaneen vahvistamispäätöksen jälkeen tapahtunut työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen yleissitovuuden edellytysten kannalta olennaisia muutoksia. Valittajat eivät ole hakemuksessaan eivätkä valituksessaan osoittaneet, että ravintolamuusikoita koskevan työehtosopimuksen edustavuudessa olisi yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 7.5.2002 antaman päätöksen jälkeen tapahtunut yleissitovuuden edellytysten kannalta olennaisia muutoksia. Näin ollen perusteita hakemuksen uudelleen käsittelemiselle ei ole.

Hakemus

Suomen Rocktoimistojen Liitto ry kanssahakijoineen on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 21.10.2005 saapuneessa kirjelmässä vaatinut, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 7.5.2002 antama lainvoiman saanut päätös puretaan hallintolainkäyttölain 63 §:n nojalla. Hakijoiden mukaan työehtosopimusosapuolet ovat toimittaneet lautakunnalle työehtosopimusalalla työskenteleviä työntekijöitä koskevia tietoja, jotka ovat osoittautuneet puutteellisiksi ja jopa virheellisiksi. Kun vahvistamislautakunta on laiminlyönyt asian selvittämisvelvollisuutensa ja siihen liittyen hakijoiden kuulemisen, vahvistamislautakunnan päätös on menettelyvirheen ja erehdyksen vuoksi muodostunut asiallisesti vääräksi. Hakijoiden selvityksen mukaan työehtosopimusalalla työskentelevien muusikkojen ja orkesterien solistien kokonaismäärä on huomattavasti paljon suurempi kuin 500 muusikkoa, mihin vahvistamislautakunnan päätös on perustunut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain (56/2001) 1 §:n mukaan työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan tehtävänä on vahvistaa päätöksellään, onko sille työehtosopimuslain (436/1946) 2 §:n nojalla toimitettu valtakunnallinen työehtosopimus työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava soveltamisalallaan.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 9 §:n mukaan työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätökseen haetaan muutosta kirjallisella valituksella työtuomioistuimelta siten kuin tässä laissa sekä työtuomioistuimesta annetussa laissa (646/1974) säädetään.

Työtuomioistuimesta annetun lain 36 §:n nojalla työtuomioistuimen tuomio on lopullinen, mutta sanotun lain 37 §:n perusteella ylimääräinen muutoksenhakemus on tehtävä korkeimpaan oikeuteen.

Ennen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan perustamista vahvistamislautakunnalle nykyään ensiasteena kuuluva oikeudellinen päätöksenteko kuului yleisten tuomioistuinten tehtäviin. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetusta laista tai sen esitöistäkään (HE 157/2000 vp, PeVL 41/2000 vp ja TyVM 13/2000 vp) ei ilmene, että tähän liittyvää päätöksentekoa olisi ollut tarkoitus siirtää miltään osin hallintolainkäytön alaan.

Hallintolainkäyttölain 58 §:n ja 64 §:n mukaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta saa hakea hallintoasiassa tehdyn lainvoimaisen päätöksen purkamista. Harkittaessa korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaisuutta tutkia työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksen purkamista tarkoittavaa hakemusta on todettava, että kysymyksessä oleva asia ei oikeudellisen laatunsa vuoksi kuulu hallintolainkäytön alaan. Tuomioistuimen toimivalta työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisasiassa annetun ratkaisun purkamisessa ei voi myöskään määräytyä sen mukaan, onko lainvoiman saanut ratkaisu tehty ensimmäisessä asteessa eli vahvistamislautakunnassa vai muutoksenhakuasteessa eli työtuomioistuimessa. Kun työtuomioistuimesta annetun lain mukaan työtuomioistuimen ratkaisuun haetaan purkua korkeimmalta oikeudelta, ei korkein hallinto-oikeus ole hallintolainkäyttölain nojalla toimivaltainen tutkimaan purkuhakemusta samanlaisessa asiassa annetusta vahvistamislautakunnan päätöksestä.

Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan purkuhakemuksen kohteena oleva päätös ei ole sellainen hallintoasiassa tehty päätös, jota koskevan purkuhakemuksen tutkiminen kuuluu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus jättää hakemuksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää ja Matti Halén. Asian esittelijä Sami Myöhänen.