KHO:2007:66

Rakennuslupa - Valitusluvan tarve - Valituslupa - Tutkimatta jättäminen - Valitusoikeus

Hallinto-oikeus oli jättänyt valitusoikeuden puuttumisen perusteella tutkimatta valituksen rakennuslupaa koskevasta päätöksestä. Maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin (1441/2006) mukaan muun ohella rakennuslupaa koskevassa asiassa hallinto-oikeuden päätökseen, jolla ei ole muutettu valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä, saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Kun hallinto-oikeus oli jättänyt valituksen tutkimatta eikä näin ollen ollut muuttanut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä, asia tutkittiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituslupa-asiana.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 190 § 3 mom.
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 mom.

Kort referat på svenska

Päätös, jota valituslupahakemus koskee

Salon rakennus- ja ympäristölautakunta on 11.4.2007 tekemällään päätöksellä myöntänyt Salon kaupungille luvan saada rakentaa viiden vuoden ajaksi tilapäisenä rakennuksena kolme kerrosalaltaan 328 neliömetrin suuruista asuntolarakennusta ja yhden kerrosalaltaan 26 neliömetrin suuruisen teknisen tilan/jäterakennuksen Salon kaupungin Rappulan kaupunginosan (19) korttelissa 27 sijaitsevalle tontille nro 1.

Turun hallinto-oikeus on 3.7.2007 antamallaan päätöksellä numero 07/0193/1 jättänyt valitusoikeuden puuttumisen perusteella tutkimatta A:n asiakumppaneineen tekemän valituksen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä sekä vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä on viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla, sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa, sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, sekä kunnalla.

Valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on lisäksi sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa. Valitusoikeus rakennusluvastakin voi syntyä tällä perusteella, jos rakennuslupa on myönnetty ilman poikkeamislupaa, vaikka tällainen päätös olisi ollut tarpeen.

Alueen kaava ja rakennushanke ympäristöineen

Alueella on voimassa asemakaava, jossa rakennuspaikkana oleva korttelin 27 tontti 1 on asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK-43). Tontilla on kaavassa kuusikerroksisen, kerrosalaltaan 2 800 neliömetrin suuruisen rakennuksen rakennusala ja yksikerroksisen, kerrosalaltaan 1 200 neliömetrin suuruisen autonsäilytyspaikan rakennusala.

Luvan mukaisessa hankkeessa on kysymys kolmen kerrosalaltaan 328 neliömetrin suuruisen yksikerroksisen asuntolarakennuksen ja kerrosalaltaan 26 neliömetrin suuruisen jätekatoksen ja teknisen tilan rakentamisesta kiinteistölle. Rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on 1 010 neliömetriä. Asuinrakennukset sijoittuisivat osittain asemakaavan mukaisen rakennusalan ulkopuolelle, lähimmillään 4 metrin etäisyydelle tontin rajasta.

Valitusoikeus

A ja hänen asiakumppaninsa ovat asunto-osakeyhtiön, joka myös on valittajana asiassa, osakkeenomistajia. Yhtiön hallitseman kiinteistön etäisyys rakennuspaikkaan on noin 90 metriä. B:n ja hänen asiakumppaneittensa hallitsemien kiinteistöjen ja rakennuspaikan välinen etäisyys on lyhimmilläänkin noin 150 metriä.

Kaikki valittajien hallitsemat kiinteistöt sijaitsevat rakennuspaikkaan nähden Isohärjänkadun vastakkaisella puolella. Isohärjänkadun ja kevyenliikenteenväylän lisäksi niiden ja rakennuspaikan väliin jää ainakin rakennuspaikan naapuritontti, tontti numero 2, joka sekin on asemakaavan asuinkerrostalojen korttelialuetta. Myös tämän tontin osalta kaava on toteutumatta.

Valittajat eivät ole rakennuspaikan viereisen tai vastapäätä sijaitsevan alueen omistajia tai haltijoita. Rakennuspaikan ja valittajien kiinteistöjen välinen etäisyys sekä näiden väliin jäävä kaavan mukainen rakennuspaikka huomioon ottaen lupapäätös ei olennaisesti vaikuta valittajien hallitsemien kiinteistöjen rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Kun rakennuspaikka lisäksi on asemakaavassa osoitettu asuinkäyttöön, ei hakemuksen mukaisen hankkeen voida katsoa vaikuttavan välittömästi valittajien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin.

Valittajat ovat valittaneet päätöksestä myös sillä perusteella, että muun kuin tilapäisen rakennusluvan myöntäminen hankkeelle olisi edellyttänyt voimassa olevasta asemakaavasta poikkeamista, eikä rakennuksia voida pitää tilapäisinä. Voimassa olevan asemakaavan sisältö huomioon ottaen ja kun lisäksi otetaan huomioon rakennusten käyttö asumistarkoitukseen, niiden koko, sijoittelu ja kerrosluku sekä hankkeen maankäytölliset vaikutukset, ei valittajilla ole valitusoikeutta asiassa myöskään sillä perusteella, että hankkeella olisi huomattavaa vaikutusta heidän asumiseensa, työntekoonsa tai muihin oloihinsa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin ja 193 §:n.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on muutoksenhaun osalta mainittu, että maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valituslupahakemus ja valitus

A asiakumppaneineen on pyytänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja heidän valituksensa tutkitaan. Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on kumottava asemakaavan ja lain vastaisena. Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Perustelut:

Maaliskuun 1. päivänä 2007 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin (1441/2006) mukaan muun ohella rakennuslupaa koskevassa asiassa hallinto-oikeuden päätökseen, jolla ei ole muutettu valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä, saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentin mukaan korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa, jos mainitussa momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos asiassa tarvitaan valituslupa, valitus ei hallintolainkäyttölain 31 §:n 3 momentin mukaan estä täytäntöönpanoa. Korkein hallinto-oikeus voi kuitenkin hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin nojalla kieltää täytäntöönpanon.

Hallituksen esityksessä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (81/2006 vp) pyrittiin edistämään yhteiskunnan mahdollisuuksia parantaa asuntojen tarjonnan edellytyksiä maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Erityksessä pyrittiin muun ohella vähentämään muutoksenhausta aiheutuvaa viivettä. Yhtenä keinona viiveen vähentämiseksi ehdotettiin otettavaksi käyttöön valituslupajärjestelmä rakennuslupaa koskevissa asioissa sellaisissa tilanteissa, joissa hallinto-oikeus ei ole valituksen johdosta muuttanut hallintoviranomaisen päätöstä tai sen määräyksiä tai ehtoja. Mainitun 190 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu tarkoituksena olevan, että milloin asia on ratkaistu samalla tavalla hallintoviranomaisessa ja hallinto-oikeudessa, jatkovalitus olisi mahdollinen vain valitusluvalla. Asiassa on siten samanlainen hallintoviranomaisen ja hallinto-oikeuden ratkaisu. Asian ratkaiseminen samalla tavalla tarkoittaisi päätöstä, sen määräyksiä ja ehtoja, mutta ei perusteluja tai muuta varsinaisen lupapäätöksen asiasisältöön kuulumatonta. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi tilannetta, jossa naapurin valitus on hallinto-oikeudessa hylätty ja rakennuslupa pysytetty sellaisenaan.

Salon rakennus- ja ympäristölautakunta on 11.4.2007 myöntänyt Salon kaupungille luvan saada rakentaa viiden vuoden ajaksi tilapäisenä rakennuksena kolme asuntolarakennusta ja yhden teknisen tilan/jäterakennuksen. Hallinto-oikeus on jättänyt rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen perusteella. Lautakunnan päätös on siten pysynyt voimassa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentissa tai sitä koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole erikseen mainittu tilannetta, jossa rakennuslupaa koskevaa päätöstä ei ole hallinto-oikeudessa muutettu, koska valittajilta on hallinto-oikeuden mukaan puuttunut valitusoikeus eikä hallinto-oikeus siten ole tutkinut valitusta eikä ottanut kantaa asiaratkaisuun. Jos asiassa sovellettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin mukaista rajoitusta, kysymys valittajan valitusoikeudesta tai sen puuttumisesta jäisi hallinto-oikeuden ainoana käsittelyasteena tekemän ratkaisun varaan, mikäli valituslupaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei myönnetä. Valitusoikeuden osalta ei siis olisi kahta samanlaista, lainkohdan perusteluissa tarkoitettua ratkaisua. Kun kuitenkin otetaan huomioon lainkohdan sanamuoto ja lainmuutoksen tarkoitus, valitus hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla ei ole muutettu rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä, on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä valituslupa-asiana.

Sen perusteella, mitä A asiakumppaneineen on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentissa ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa (698/2005) säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Jukka Mattila ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.