KHO:2007:42

Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle - Lähdevero - SICAV-yhtiö osingonsaajana - Perustamissopimuksen tulkinta

Korkein hallinto-oikeus pyysi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraavaan kysymykseen:

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 48 artikloja sekä 56 ja 58 artikloja tulkittava siten, että niiden turvaamien perusvapauksien toteutumiseksi Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö tai sijoitusrahasto ja Luxemburgin lainsäädännön mukainen SICAV-yhtiö on katsottava vertailukelpoisiksi siitä huolimatta, että aivan SICAV-yhtiötä vastaavaa yhtiömuotoa ei tunneta Suomen lainsäädännössä, kun samalla otetaan huomioon, että SICAV-yhtiötä, joka on Luxemburgin lainsäädännön mukainen yhtiö, ei mainita direktiivin 90/435/ETY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa, jonka viimeksi mainitun direktiivin mukainen Suomen asiassa sovellettava lähdeverosäännöstö on, sekä samalla vielä se, että SICAV-yhtiö on Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan verovapaa tuloverotuksessa? Onko näin ollen mainittujen perustamissopimuksen artiklojen vastaista, että Luxemburgissa asuvaa SICAV-yhtiötä osingonsaajana ei ole vapautettu Suomessa osingosta perittävästä lähdeverosta?

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43, 48, 56 ja 58 artiklat
Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 5 momentti

Kort referat på svenska

1. Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Ennakkoratkaisuhakemus Keskusverolautakunnalle

Hakemuksessaan Keskusverolautakunnalle A Oy on lausunut muun muassa tulevansa olemaan NSICAV:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Oikeudelliselta muodoltaan A Oy:n emoyhtiö NSICAV on Luxemburgin lainsäädännön mukaan perustettu "societé d'investissement à capital variable", eli vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö. N SICAV:n hallinnoinnista tulee vastaamaan A Luxemburg S.A, joka on osa A-konsernia.

N SICAV:n osakkeita tullaan tarjoamaan ensisijaisesti saksalaisille institutionaalisille sijoittajille, kuten vakuutusyhtiöille ja eläkerahastoille. Tarkoituksena on, että N SICAV sijoittaa kiinteistöihin eri puolilla Skandinaviaa noin 400 miljoonaa euroa, josta Suomeen tullaan todennäköisesti sijoittamaan noin 100-140 miljoonaa euroa. N SICAV sijoittaa suomalaisiin kiinteistöihin kokonaan omistamansa A Oy:n kautta. A Oy puolestaan tulee tekemään kiinteistösijoituksia hankkimalla kiinteistöyhtiöiden osakkeita sekä mahdollisesti myös kiinteistöjä suoraan omistukseensa.

A Oy on perustettu elokuussa 2005. Tällä hetkellä sen osakkeet ovat A-konsernin omistuksessa, mutta omistus tullaan siirtämään N SICAV:lle, kun se on perustettu ja toimintakykyinen.

Helsingin verotoimiston 10.10.2005 antaman lähdeveroa koskevan ennakkoratkaisun mukaan NSICAV-yhtiötä on pidettävä tuloverolain 3 §:n mukaisena yhteisönä, joka on myös Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukaan Luxemburgissa asuva ja verosopimuksen etuihin oikeutettu yhteisö.

Lähdeveron perimis- ja maksuvelvollisuutta määriteltäessä on otettava huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat artiklat. Tehdessään sijoituksen A Oy:n osakkeisiin luxemburgilainen yhtiö harjoittaa perustamissopimukseen perustuvia sijoittautumisvapauden ja pääomien liikkuvuuden oikeuksiaan. Suomalaisen A Oy:n suomalaiselle SICAV-yhtiön kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavalle osakeyhtiölle tai muulle vastaavalle kotimaiselle yhteisölle maksama osinko ei olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain eikä tuloverolain nojalla veronalaista tuloa. Jaetusta osingosta ei myöskään pidätettäisi lähdeveroa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa suomalainen listaamaton osakeyhtiö jakaa osinkoa luxemburgilaiselle yhteisölle. Osingon saavaa yhteisöä pidetään Suomen verotuksessa edellä mainitun ennakkoratkaisun mukaisesti tuloverolain 3 §:n tarkoittamana yhteisönä. SICAV-yhtiö ei ole sijoitusrahastodirektiivin (85/611/ETY) tarkoittama sijoitusrahasto. SICAV-yhtiö vastaa olennaisilta juridisilta piirteiltään kotimaista osakeyhtiötä.

Perustamissopimuksen 56 ja 43 artiklan johdosta tulisi toisiaan objektiivisesti vastaavia tilanteita (kotimainen yhtiö maksaa osinkoa kotimaiselle osakkeenomistajalle verrattuna siihen, että kotimainen yhtiö maksaa osinkoa toisessa Euroopan unionin valtiossa asuvalle yhtiölle) kohdella verotuksessa samalla tavoin. Ulkomaalaiselle yhtiölle maksettavaa osinkoa ei voida verotuksessa perustamissopimuksen valossa kohdella epäedullisemmin kuin kotimaisessa relaatiossa maksettavia osinkoja. Koska osinko on kotimaisessa tilanteessa täysin vapautettu verosta, Suomen tulisi rajat ylittävässä tilanteessa menetellä samoin ja vapauttaa osinko lähdeverosta myös silloin, kun osinko maksetaan toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon.

A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua kysymykseen siitä, onko sen lainkaan perittävä lähdeveroa omistajalleen N SICAV:lle maksamastaan osingosta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat artiklat.

Ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna noudatettavaksi lähdeveron perinnässä vuosina 2005 ja 2006, että A Oy:n on perittävä hakemuksessa tarkoitetulle SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta lähdevero.

Perustelut

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Tuloverolain 10 §:n 6 kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä.

Rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (jäljempänä lähdeverolaki) 3 §:n 1 momentin mukaan osingosta on suoritettava lähdeveroa. Lainkohdan 5 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tässä momentissa säädettyä sovelletaan vain, jos osingonsaaja on Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitetaan muun ohella yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan esimerkiksi Luxemburgissa impôt sur le revenu des collectivités tai muuta veroa, jolla kyseessä oleva vero voidaan korvata. Direktiivin liitteen kohdassa i) on lueteltu Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiömuodot, joita 2 artiklassa on tarkoitettu. Lisäksi on tarkoitettu myös muita Luxemburgin yhtiöveron alaisia yhtiöitä.

Hakemuksen mukaan A Oy:stä tulee myöhemmin N SICAV:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Tuleva emoyhtiö on Luxemburgin lainsäädännön mukaan perustettu vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö. Hakemuksen mukaan N SICAV-yhtiö on tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö. A Oy tulee jakamaan emoyhtiölleen osinkoa.

A Oy:n maksaessa luxemburgilaiselle SICAV-muotoiselle emoyhtiölleen osinkoa emoyhtiö saa Suomesta veronalaista tuloa. Kun SICAV-yhtiötä ei mainita edellä mainitun direktiivin liitteen luettelossa eivätkä luxemburgilaiset sijoitusrahastot maksa asuinvaltiossaan tuloveroa, ei emoyhtiötä voida pitää emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuna yhtiönä. Hakijan emoyhtiölleen maksama osinko ei näin ollen ole lähdeverosta vapaata osinkoa.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa on yhteisön sisämarkkinoiden toiminnan takaamiseksi säädetty eräistä vapausoikeuksista. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nämä vapausoikeudet voivat rajoittaa jäsenvaltion sisäisen lainsäädännön säännösten soveltamista silloin kun säännösten soveltaminen johtaisi esimerkiksi siihen, että samankaltaisissa tilanteissa sovellettaisiin erilaisia säännöksiä.

Hakemuksen mukaan Suomesta maksetaan osinkoa rajoitetusti verovelvolliselle vaihtuvapääomaiselle sijoitusyhtiölle, joka asuinvaltiossaan on kokonaan vapautettu maksamasta tuloveroa. Kyseinen sijoitusyhtiö on yhtiömuotona lähinnä verrattavissa suomalaiseen osakeyhtiöön. Hakemuksessa tarkoitettu sijoitusyhtiö ja suomalainen osakeyhtiö kuitenkin eroavat toisistaan muun ohella siten, että kotimaisen osakeyhtiön osakepääoma on sidottu eikä sitä yhtiön toiminnan aikana yleensä saa maksaa takaisin osakkaille. Suomalainen osakeyhtiö on lisäksi asuinvaltiossaan verovelvollinen tuloistaan. Näissä olosuhteissa ja ottaen lisäksi huomioon, että SICAV-yhtiö ei ole emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhtiö, kun taas suomalainen osakeyhtiö on, ei suomalaisen osakeyhtiön ja hakemuksessa tarkoitetun SICAV-yhtiön tilannetta voida pitää eurooppaoikeudessa tarkoitetulla tavalla vertailukelpoisena. Tämän vuoksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vapausoikeuksia koskevan sääntelyn ei katsota estävän edellä mainittujen tuloverolain ja lähdeverolain säännösten soveltamista hakemuksen tilanteessa.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolaki 9 §:n 1 momentin 2 kohta ja 10 §:n 6 kohta
Rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annettu laki 3 §:n 1 ja 5 momentit ja 8 §

2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on vaatinut, että Keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, ettei sen ole ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa perittävä lähdeveroa Luxemburgissa asuvalle SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta.

Kun Luxemburgissa asuva SICAV-yhtiö tekee sijoituksen A Oy:n osakkeisiin, se toteuttaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artiklan mukaista sijoittautumisoikeuttaan ja 56 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta. Mikäli A Oy:n emoyhtiölleen maksamista osingoista peritään Suomessa lähdeveroa, asettaa se SICAV-yhtiön tekemän sijoituksen verotuksessa epäedullisempaan asemaan kuin tilanteessa, jossa sijoituksen olisi tehnyt vastaava kotimainen yhtiö tai yhteisö. Tällainen verosäännöstö on muista Euroopan unionin maista tulevia sijoituksia syrjivänä perustamissopimuksen vastainen.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6a §:n mukaan kotimaisen listaamattoman yhteisön toiselle kotimaiselle yhteisölle jakama osinko ei ole, sijoitusomaisuusosakkeille jaettua osinkoa koskevaa poikkeusta lukuunottamatta, veronalaista tuloa. Sama koskee tuloverolain 33d §:n mukaan verotettavia passiivista toimintaa harjoittavia osakeyhtiöitä.

Lähdeverolain 3 §:n 1 momentin mukaan osingosta on suoritettava lähdeveroa, mutta 3 §:n 5 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuville yhteisöille maksettuja osinkoja koskevaa lähdeverovapautusta sovelletaan kuitenkin vain, jos osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kielletyllä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisia tilanteita kohdellaan eri tavalla, tai erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Nyt esillä olevassa tilanteessa kielletty syrjintä syntyy, kun kotimaisessa ja rajat ylittävässä tilanteessa maksettuja osinkoja kohdellaan eri tavalla. Perustamissopimuksen 43 artiklan ja 56 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla tulisi toisiaan objektiivisesti vastaavia tilanteita kohdella samalla tavalla.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun mukaan A Oy:n on perittävä SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta lähdevero. Yhtiön kotimaiselle SICAV-yhtiön kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavalle suomalaiselle osakeyhtiölle tai muulle vastaavalle kotimaiselle yhteisölle maksama osinko ei sitä vastoin olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6a §:n eikä tuloverolain 33d §:n nojalla veronalaista tuloa. Jaetusta osingosta ei myöskään pidätettäisi lähdeveroa rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla.

Lähdeveron periminen nyt esillä olevassa tapauksessa on mahdollista Luxemburgin ja Suomen välisen verosopimuksen nojalla, mutta jäsenvaltiot voivat verosopimuksella sopia vain sellaisista verotusoikeuden jakoa koskevista määräyksistä, jotka ovat Euroopan yhteisön oikeuden mukaisia. Mikäli lähdeverotuksella asetetaan toiseen jäsenvaltioon maksettu, rajat ylittävä suoritus verotuksellisesti epäedullisempaan asemaan kuin vastaava Suomen sisäisesti maksettu suoritus, rikotaan sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tämän Saksan lähdeverolainsäädäntöä koskeneessa asiassa C-234/01 (Gerritse).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2004:111 Luxemburgin lainsäädännön mukaista SICAV-yhtiötä pidettiin Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana henkilönä, vaikka se oli Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön nojalla tuloverotuksessa verovapaa. Verohallituksen ratkaisusta antamasta lausunnosta ilmenee, ettei sen käsityksen mukaan ole estettä sille, että luxemburgilainen SICAV-yhtiötyyppi olisi tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu kotimaiseen osakeyhtiöön rinnastettava ulkomainen oikeushenkilö.

Keskusverolautakunnan tulkinta, jonka mukaan SICAV-yhtiötä ja kotimaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa verrattavina Euroopan yhteisön oikeuden tarkoittamalla tavalla sillä perusteella, että SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, kun taas kotimaisen osakeyhtiön osakepääoma on sidottu, eikä sitä yhtiön toiminnan aikana yleensä saa maksaa takaisin, ei ole perusteltu. Keskusverolautakunta ei ole esittänyt perusteita sille, miksi vähäinen ero osakepääoman mahdollisen takaisinmaksun osalta olisi yhteisön oikeuden tulkinnan näkökulmasta ratkaiseva. Vaikka SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, sen katsotaan olennaisilta osin vastaavan kotimaista osakeyhtiötä. Lisäksi on otettava huomioon, että myös kotimaisen osakeyhtiön osakepääomaa voidaan alentaa osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n nojalla ilman yhtiöjärjestyksessä olevaa määräystä, osakeyhtiölain 6 luvun 4 §:n nojalla yhtiöjärjestyksessä olevaan määräykseen perustuen tai osakeyhtiölain 7 luvun nojalla.

Verohallitus on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa 2004:111 antamassaan lausunnossa, että Suomen ja Luxemburgin viranomaiset katsovat SICAV-yhtiötyypin täyttävän Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen d alakohdassa olevan yhtiön määritelmän, ja että verosopimuksen yhtiökäsitteestä vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. SICAV-yhtiötä voidaan pitää yhtiökäsitteen perusteella verosopimuksessa tarkoitettuna yhtiönä ja tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja siten verosopimuksen etuihin oikeutettuna yhteisönä.

Saman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2004:111 mukaan se, että SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgin yhteisöverosta ja suorittavat yhteisöveron sijasta taxe d'abonnement -veroa, tarkoittaa merkittävää helpotusta yhtiön verorasituksessa. Verosopimuksen tulkinnassa kuitenkin pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, onko sopimuksessa tarkoitettu henkilö tai yhtiö verovelvollinen eikä niinkään siihen, millainen tämän henkilön tai yhtiön verorasitus on. SICAV-yhtiöihin sijoittaneet osakkaat eivät ole velvollisia maksamaan tuloveroa sijoitusrahastosta saamastaan tulosta, ellei kyseessä ole osingonjako.

SICAV-yhtiö toimii varoja jaettaessa vastaavasti kuin kotimainen osakeyhtiö eli jakaa osakkailleen osinkoa.

Asian ratkaisemisen kannalta ei ole olennaista, verrataanko SICAV-yhtiötä kotimaiseen osakeyhtiöön vai sijoitusrahastoon, koska SICAV-yhtiö voitaisiin rinnastaa myös suomalaiseen sijoitusrahastoon, joka on tuloverolain 3 §:n mukainen yhteisö, mutta saman lain 20 §:n nojalla vapautettu tulon perusteella suoritettavasta verosta. Yhtiön jakama osinko on tuloverosta ja lähdeverosta vapaata kotimaiselle osakeyhtiölle ja sijoitusrahastolle jaettuna, mutta lähdeveron alaista SICAV-yhtiölle suoritettuna. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa esille tuotua tekijää, että SICAV-yhtiö on vapautettu Luxemburgissa maksamasta tuloveroa, ei voida pitää sellaisena perustamissopimuksen kannalta ratkaisevana tekijänä, jonka perusteella yhtiön emoyhtiölleen maksamasta osingosta voitaisiin pidättää lähdevero Suomessa.

Emo-tytäryhtiödirektiivi koskee 2 artiklan mukaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan tuloveroa tai muuta veroa, jolla kysymyksessä oleva tulovero voidaan korvata. Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamia Luxemburgin lainsäädännön mukaisia yhtiömuotoja ovat direktiivin liitteen kohdassa i) tarkoitetut yhtiöt ja muut Luxemburgin yhtiöveron alaiset yhtiöt. SICAV-yhtiötä ei ole mainittu direktiivin liitteessä.

Emo-tytäryhtiödirektiivissä on tiettyjä yhtiömuotoja otettu erityissääntelyn kohteeksi, mutta direktiivillä ei ole rajattu pois direktiivissä mainitsemattomien Euroopan unionin alueella asuvien yhtiöiden oikeutta vedota perustamissopimuksen määräyksiin, eikä SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimukseen siis ole sidoksissa siihen, onko se mainittu emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä. Nyt esillä olevassa tapauksessa taloudellisella toiminnalla on rajat ylittävä luonne ja määrättäessä lähdeveron perimisvelvollisuudesta rajat ylittävien osinkojen osalta on otettava huomioon perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset. On myös todettava, että suomalaista sijoitusrahastoa ei mainita emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä ja kuitenkin se on vapautettu tuloverosta Suomessa, ja kotimaisen listaamattoman osakeyhtiön jakama osinko on verovapaata tuloa kotimaiselle sijoitusrahastolle.

SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimuksen määräyksiin, toteuttaa perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan Euroopan unionin alueella ja välttää syrjivä ja rajoittava verokohtelu unionin alueella ei voi jäädä toteutumatta sen vuoksi, että Suomen yhtiölainsäädäntö ei tunne tarkalleen samankaltaista yhtiömuotoa kuin luxemburgilainen SICAV.

Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös se, mitä Euroopan unionin Komissio on todennut tiedonannossa "KOM (2003) 810 lopullinen" ulkomaille maksettavista osingoista (kohta 3.3.1).

Oikeuskäytännössä rajoitetusti verovelvollisten osingonsaajien perustamissopimuksen määräysten näkökulmasta erilainen kohtelu kotimaisiin osingonsaajiin verrattuna on ratkaistu EFTA-tuomioistuimessa asiassa E-1/04 (Fokus Bank). Yhteisöjen tuomioistuimessa on vireillä asia C-379/05 (Amurta), jossa on kysymys siitä, onko Hollannin sisäisen lainsäädännön mukaan rajoitetusti verovelvollisille maksettavista osingoista perittävä lähdevero sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa.

Hollannissa `s-Hertogenboschin valitustuomioistuin on katsonut osingoista perityn lähdeveron perustamissopimuksen vastaiseksi asiassa, jossa Luxemburgissa asuvalla rajoitetusti verovelvollisella osingonsaajalla ei ollut mahdollisuutta veronhyvitykseen lähdeverosta. `s-Hertogenboschin valitustuomioistuin katsoi, että Luxemburgissa asuva rajoitetusti verovelvollinen osingonsaaja, jolla oli 2,25 prosentin omistusosuus hollantilaisesta yhtiöstä, oli Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tulkinnan näkökulmasta vertailukelpoinen Hollannissa asuviin yhtiöihin nähden. Asiassa on valitettu korkeimpaan oikeusasteeseen.

Vastaavasti kuin edellä kuvatussa asiassa SICAV-yhtiö ei ole oikeutettu veronhyvitykseen Luxemburgissa Suomessa maksettujen lähdeverojen osalta. SICAV-yhtiö ei maksa Luxemburgissa tuloveroa (jonka alainen se kuitenkin lähtökohtaisesti on) Suomesta saamistaan osingoista tai muusta tulosta. Tämä johtaa siihen, että osingosta Suomessa kannettu lähdevero jää lopullisesti emoyhtiötä rasittavaksi kuluksi. Rajat ylittävässä tilanteessa ei ole olemassa mitään vähennysjärjestelmää, joka korjaisi osingon verokohtelun kotimaisten tilanteiden kanssa yhdenmukaiseksi ja syrjimättömäksi.

Uudenmaan veroviraston ja Helsingin kaupungin määräämä veroasiamies on lausunut vastineenaan muun muassa, että jäsenvaltioissa asuville yhteisöille maksettavien osinkojen verotuksessa lähtökohtana ovat emo-tytäryhtiödirektiivin määräykset. Direktiivin mukaan suorasijoitusosingot on vapautettava lähdeverosta. Sen määräykset on pantu Suomessa täytäntöön mainitulla lähdeverolain 3 §:n 5 momentin säännöksellä. Muissa kuin laissa tämän mukaisesti verosta vapautetuissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. Verosopimuksissa suorasijoitusosingot on vapautettu lähdeverosta useiden muidenkin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta. Lähdeverotuksen taso määräytyy verosopimusten nojalla.

SICAV-yhtiö ei täytä emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittuja edellytyksiä. Kun otetaan huomioon Suomen osinkoverotussääntely ja emo-tytäryhtiödirektiivin soveltamisala rajauksineen, on lähellä ajatus, että valituksessa väitetään perustamissopimuksen ja emo-tytäryhtiödirektiivin välillä vallitsevan jonkinasteinen ristiriita.

Valtiovarainministeriö ja Verohallitus ovat lausuneet asiassa muun muassa, että Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotulo verotetaan ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa. Lähdeverolain 3 §:n 1 momentin mukaan osingonsaajan on suoritettava osingosta lähdeveroa, mutta sitä ei suoriteta, jos osinko maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tällöin on edellytyksenä, että osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. SICAV-yhtiötä ei mainita direktiivin liitteen luettelossa eivätkä Luxemburgissa asuvat sijoitusyhtiöt maksa asuinvaltiossaan tuloveroa. Tämän vuoksi SICAV-yhtiötä ei voida pitää emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuna yhtiönä. Siten SICAV-yhtiölle maksettu osinko ei ole lähdeverolain 3 §:n 5 momentissa tarkoitettua lähdeverosta vapaata osinkoa.

Lähdeverolain soveltamisessa tässä asiassa on ongelmana, ettei osinkoa saava SICAV-yhtiö ole emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhtiö. Tällöin yleisesti verovelvollista yhtiötä ja rajoitetusti verovelvollista yhtiötä koskevat erilaiset verosäännökset siten, että rajoitetusti verovelvollisen verokohtelu on ankarampaa. Kansainvälisessä vero-oikeudessa yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten erilainen verokohtelu ei perinteisesti ole aiheuttanut syrjintäväitteitä, koska näiden verovelvollisten olosuhteita ei pidetä toisiinsa verrannollisina. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen erilaisiin olosuhteisiin perustuvan erilaisen verokohtelun olevan lähtökohtaisesti voimassa myös perustamissopimuksen määräyksiä tulkittaessa.

Hallituksen esityksessä 92/2004 käsiteltäessä Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen verokohtelua todetaan, että emo-tytäryhtiödirektiivi velvoittaa poistamaan osinkoa jakavan ja osinkoa saavan yhteisön ketjuverotuksen, jos osingonsaaja hallitsee vähintään 25 prosenttia toisessa jäsenvaltiossa asuvan osinkoa jakavan yhteisön pääomasta. Direktiiviä on muutettu neuvoston direktiivillä 2003/123/ETY niin, että prosenttiraja alenee ensin 20 prosenttiin vuoden 2005 alusta, 15 prosenttiin vuonna 2007 ja 10 prosenttiin vuonna 2009. Alkuperäiset direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön säätämällä osinkotulojen lähdeverovelvollisuuteen poikkeus lähdeverolain 3 §:n 5 momentissa. Hallituksen esityksessä todetaan, että yleisesti verovelvollinen ja rajoitetusti verovelvollinen eivät ole lähtökohtaisesti samanlaisessa asemassa eikä 3 §:n 5 momenttia ole pidetty yhteisön oikeuden kannalta ongelmallisena.

Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen Suomesta saatujen osinkojen verotuksessa lähtökohtana ovat emo-tytäryhtiödirektiivin määräykset. Direktiivin mukaisesti suorasijoitusosingot on vapautettava lähdeverosta ja direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön lähdeverolain 3 §:n 5 momentin säännöksellä. Muissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. SICAV-yhtiö on yhtiömuotona lähinnä verrattavissa suomalaiseen osakeyhtiöön. Kun otetaan huomioon kotimaisen tuloverotuksen kokonaisveroaste ja ulkomaille maksettavien osinkojen osalta niihin sovellettava lähdeverokanta sekä yhtiömuotoihin liittyvät eroavuudet, SICAV-yhtiötä ja suomalaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa nähden siten vertailukelpoisina, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vapausoikeuksia koskeva sääntely olisi esteenä osinkoon kohdistuvalle lähdeverotukselle. Myöskään emo-tytäryhtiödirektiivi ei velvoita poistamaan osinkoihin liittyvää ketjuverotusta.

Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitetaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan artiklassa mainittua veroa tai muuta veroa, jolla se voidaan korvata. Luxemburgin osalta artiklassa mainitaan tällaisena verona "impôt sur le revenu des collectivités"- niminen vero. Direktiivin liitteen kohdassa i) on lueteltu Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiömuodot, joita 2 artiklassa on tarkoitettu. Lisäksi on tarkoitettu myös muita Luxemburgin yhtiöveron alaisia yhtiöitä. SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgissa yhteisöverosta ja ne maksavat sen sijaan varallisuudestaan "taxe d'abonnement" nimistä veroa 0,01 prosentin verokannalla, joten SICAV-yhtiö ei ole direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 10 artiklan mukaan osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingonsaaja asuu. Osingosta voidaan 10 artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaajana on yhtiö, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

Arvioitaessa, onko tietyssä tilanteessa kyse suorasta tai epäsuorasta syrjinnästä, on ensin ratkaistava, onko jäsenvaltion kansalainen tai siellä kotipaikan omaava yhtiö vertailukelpoisessa tilanteessa toisen jäsenvaltion kansalaiseen tai siellä kotipaikan omaavan yhtiön kanssa. Asian C-170/05 (Denkavit International) tosiseikat tapahtuivat vuosien 1987 ja 1989 välillä eli ennen emo-tytäryhtiödirektiivin antamista ja asiassa C-379/05 (Amurta) direktiivin omistusosuusvaatimus ei ole täyttynyt.

SICAV-yhtiö ei ole Luxemburgissa velvollinen maksamaan tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2004:111 katsonut, että SICAV-yhtiötä on pidettävä verosopimuksessa tarkoitettuna verovelvollisena, mutta tämä ei tarkoita sitä, että SICAV-yhtiön olisi yhteisön oikeudellisessa tarkastelussa katsottava olevan objektiivisesti samanlaisessa tilanteessa kuin suomalainen osakeyhtiö. SICAV-yhtiöiden vapauttamiselle tuloverosta Luxemburgissa voidaan antaa merkitystä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon se, että SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei saatujen tietojen mukaan peritä Luxemburgissa lähdeveroa.

Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotuloa verotetaan kahteen kertaan, ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa. Kotimaisissa tilanteissa yhtiön jakaman voiton kokonaisverorasitus muodostuu yhtiön maksamasta verosta ja osakkaana olevan luonnollisen henkilön maksamasta verosta. Kotimaisen yhteisön saama osinko on Suomen klassisessa osinkoverojärjestelmässä verovapaa, koska pyritään estämään kaksinkertaista verotusta useamman kertainen verotus. Osinkojen lähdeverotuksella Suomi turvaa omaa verotusoikeuttaan Suomesta kertyneeseen tuloon tilanteessa, jossa suomalaisen yhtiön viimekätiset henkilöosakkaat ovat toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteisön osakkaita.

Ottaen huomioon osakeyhtiön ja SICAV-yhtiön saaman tulon ja niiden omistajilleen jakaman voiton erilainen verokohtelu, ei tilanteita voida pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että niiden saaman osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää.

Valituksen mukaan N SICAV:n osakkeita on tarkoitus tarjota ensisijassa saksalaisille institutionaalisille sijoittajille. Tämän vuoksi voidaan antaa merkitystä Saksan lainsäännöksille, jotka koskevat saksalaisten sijoittajien ulkomaisesta rahastosta saaman tulon verotusta. Saksalaiset sijoittajat voivat lausunnonantajien saamien tietojen mukaan hyvittää verotuksessaan lähdeveron, joka on peritty rahaston saamasta tulosta Saksassa tai muualla, jos ulkomainen rahasto täyttää tietyt laissa säädetyt ehdot. Suomessa osinkotulosta perittävä lähdevero ei siis jää lopullisesti hyvittämättä, vaikka SICAV-yhtiö ei itse voisi verosta vapautettuna yhtiönä sitä käyttää hyväkseen, koska hyvitys voidaan huomioida SICAV-yhtiön sijoittajien verotuksessa Saksassa.

SICAV-yhtiön kaltainen sijoitusrahasto on objektiivisesti katsottuna erilaisessa tilanteessa kuin sijoitusrahastolain mukainen sijoitusrahasto. SICAV-yhtiö ei ole sijoitusrahastodirektiivissä (85/611/ETY) tarkoitettu sijoitusrahasto. Sijoitusrahaston varat kuuluvat osuudenomistajille ja sijoitusrahaston saaman tulon verotus kohdistuu osuudenomistajaan. Tuloverolain 32 §:n mukaan pääomatuloa on muun ohessa voitto-osuus. Muiden säännösten puuttuessa on voitto-osuus koko määrältään veronalaista. Lähdeverolain 3 §:n 2 momentin ja 7 §:n nojalla suomalaisen sijoitusrahaston rajoitetusti verovelvolliselle sijoittajalle maksamasta voitto-osuudesta peritään 28 prosentin lähdevero. SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei peritä Luxemburgissa lähdeveroa. Suomalainen sijoitusrahasto ei sijoitusrahastolain mukaan voi SICAV-yhtiön tapaan toimia kiinteistörahastona. Sijoitusrahaston ja SICAV-yhtiön omistajilleen jakamien voitto-osuuksien verokohtelut eroavat toisistaan, eikä niiden tilanteita voi pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää.

Vaikka lähdeverolain säännösten katsottaisiin rajoittavan SICAV-yhtiön sijoittautumisvapautta, olisi rajoitukselle oikeuttamisperuste jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jakautumisen säilyttämisessä, verojärjestelmän johdonmukaisuuden turvaamisessa sekä veronkierron estämisessä.

A Oy on vastaselityksissään toistanut aikaisemmat vaatimuksensa siitä, että lähdeveron periminen on valituksessa tarkoitetussa tapauksessa katsottava perustamissopimuksen vastaiseksi syrjiväksi toimenpiteeksi, ja ilmoittanut, ettei se katso, että lähdeveron perimättä jättäminen johtuisi emo-tytäryhtiödirektiivistä tai että sanottu direktiivi olisi perustamissopimuksen vastainen tai että direktiiviä pitäisi soveltaa SICAV-yhtiöihin.

Emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on siinä määrätyissä tapauksissa harmonisoida lainsäädäntöä ja helpottaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Emo-tytäryhtiödirektiivin nojalla ei voida rajoittaa sitä, mitkä yhtiöt ja pääomanliikkeet ovat oikeutettuja nauttimaan Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaisista perusvapauksista. Näiden raja on jätetty pitkälti oikeuskäytännön määritettäväksi.

Tilanne, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa suomalaiselle emoyhtiölleen osinkoa, on merkittäviltä osiltaan objektiivisesti arvioiden verrattavissa tilanteeseen, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa osinkoa SICAV-muotoiselle Luxemburgissa asuvalle emoyhtiölleen. Yhteisön oikeuden ja perustamissopimuksen turvaamien vapauksien vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti näiden tilanteiden on katsottava olevan objektiivisesti arvioiden samanlaisia, eikä emoyhtiön sijaintivaltiolle faktisena erona voida tässä antaa merkitystä. Tilannetta tulee tulkita siten, että SICAV-yhtiö emoyhtiönä on vastaavassa asemassa, kuin missä suomalainen emoyhtiö olisi. Samassa tilanteessa olevia verovelvollisia tulee kohdella samalla tavoin. Tästä poikkeavat toimenpiteet ovat ilman oikeuttamisperustetta perustamissopimuksen vastaista syrjintää. Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevän perusteella lähdeveron perimiseen ei löydy tässä asiassa oikeuttamisperustetta. Kun kotimaisessa relaatiossa veroa ei peritä, ei sitä voida periä myöskään rajat ylittävässä vastaavassa tilanteessa.

Komission tiedonannossa KOM (2003) 810 on todettu, että jäsenvaltio ei voi kantaa lähdeveroa ulkomaille maksettavista osingoista, mikäli vastaavaa veroa ei kanneta kotimaisista osingoista. Veron kantamisen oikeutusta tulee arvioida vertaamalla kotimaisen osingonjaon kokonaisverorasituksen astetta ja lähdeveroastetta. Mikäli osingonjako tapahtuisi (listaamattomien) suomalaisten osakeyhtiöiden välillä, ei lähdeveroa perittäisi, eikä osinkotulo olisi saajalleen veronalaista tuloa. Asianomaisen osinkotulon kokonaisveroaste olisi siis 0 prosenttia. Lähdevero Luxemburgilaisen emoyhtiön saamien osinkotulojen osalta olisi tässä tapauksessa 5 prosenttia. Verorasitus nyt käsillä olevassa tapauksessa on rajat ylittävien osinkojen osalta raskaampi kuin vastaavassa asemassa olevien kotimaisten yhtiöiden välisten osinkovirtojen verotuksessa.

Yhteisöjen tuomioistuin ei ole ratkaisukäytännössään antanut merkitystä jäsenvaltioiden verokantaeroille. Luxemburgin SICAV-yhtiöön soveltaman verokannan alhaisuudella ja SICAV-yhtiön osakkaan lähdeverokohtelulla ei voi olla merkitystä vertailukelpoisuuden arvioinnissa. SICAV-yhtiötä pidetään verosopimussubjektina, millä ei ehkä yksin ole vertailukelpoisuutta perustavaa vaikutusta.

SICAV-yhtiötä pidetään Suomessa annettujen tuomioistuinratkaisujen mukaan rinnasteisena suomalaiseen osakeyhtiöön. Mitään olennaista tekijää, joka ilmentäisi tilanteiden objektiivisesti osoitettavissa olevaa erilaisuutta, ei ole. Vertailun kohteena ovat tilanteet, joissa Luxemburgissa asuva osakeyhtiöön rinnastuva verosubjekti sijoittaa varojaan suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen tytäryhtiöönsä ja tilanne, jossa suomalainen yhtiö sijoittaa varojaan suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen tytäryhtiöönsä. Ainoa objektiivisesti arvioiden erottava tekijä on Luxemburgin SICAV- emoyhtiöön soveltaman verotuksen verrattain alhainen taso, joskin yhtiötä kuitenkin verotetaan sen varallisuudesta. Tämä tulee huomioida erityisesti, kun arvioidaan osinkotulon verokohtelua kotimaisessa relaatiossa; Suomi ei verota emoyhtiön saamaa osinkotuloa eikä emoyhtiön varallisuutta vastaavassa tilanteessa lainkaan. Yhteisön oikeuden periaatteiden ja perustamissopimuksen turvaamien oikeuksien sekä oikeuskäytännön valossa lähdeveron periminen tässä tilanteessa on ristiriidassa perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklojen kanssa.

SICAV-yhtiö ei voi saada veronhyvitystä asuinvaltiossaan, jonka vuoksi Suomessa kannettu lähdevero jää pysyvästi rasittamaan tuloerää, ja muodostaa näin syrjivän esteen sijoittautumisvapauden käyttämiselle ja pääomien vapaalle liikkuvuudelle. SICAV-yhtiöön sijoittavat tahot eivät ole pelkästään Saksasta, vaan esimerkiksi Suomesta, eli valtioista, joissa veronhyvitykseen edes sijoittajataholla ei ole mahdollisuutta.

SICAV-yhtiöön liittyy paljon sijoitusrahaston tunnusmerkkejä, mutta suomalainen sijoitusrahasto ei voi SICAV-yhtiön tavoin sijoittaa varojaan yhtiöön, joka sijoittaa kiinteistöihin. Osin tästä syystä SICAV-yhtiö on rinnastettu suomalaiseen osakeyhtiöön eikä sijoitusrahastoon. Vertailtaessa suomalaista osakeyhtiötä ja sijoitusrahastoa SICAV-yhtiöön täydellisen identtisyyden puuttumisesta ei voida tehdä johtopäätöstä, että edellytetty vertailukelpoisuus yhtiötyyppien väliltä puuttuisi. SICAV-yhtiöllä on oikeus nauttia perustamissopimuksen mukaisista vapauksista, vaikka täysin vastaavaa yhtiömuotoa ei ole Suomen oikeusjärjestelmässä.

3. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun sopimuksen 43, 48, 56 ja 58 artiklojen tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on valitettu Keskusverolautakunnan antamasta A Oy:n lähdeveron perintää koskevasta ennakkoratkaisusta. Keskusverolautakunnasta annetun lain (535/1996) ja verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) mukaan verohallituksen yhteydessä toimiva Keskusverolautakunta voi verovelvollisen hakemuksesta antaa verotusta koskevia sitovia ennakkoratkaisuja muun muassa lähdeveron osalta. Keskusverolautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa valituksella pyritään siihen, että tutkitaan sellaisen ennakkoratkaisupäätöksen laillisuus, joka tultuaan lopulliseksi sitoo veroviranomaisia ja muodostaa verotuksen perustan, jos ennakkoratkaisun hakija toimii hakemuksessaan esittämällään tavalla ja vaatii ennakkoratkaisua sitovana noudatettavaksi.

3.1. Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamien osinkojen verotusjärjestelmän kuvaus

Yleiset osinkoverotuksen periaatteet

Rajoitetusti verovelvolliset (eli tuloverolain 11 §:n mukaan ulkomailla asuvat luonnolliset henkilöt ja ulkomaiset yhteisöt) maksavat saamastaan osingosta veroa Suomeen ainoastaan, jos osinko on Suomesta saatua. Suomesta saaduksi tuloksi katsotaan sellainen osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä (tuloverolain 10 §:n 6 kohta).

Rajoitetusti verovelvollisten Suomesta saamien veronalaisten osinkojen ja muiden osingon tavoin kohdeltavien erien verotus toimitetaan rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain, niin sanotun lähdeverolain (627/1978) mukaan lähdeverotuksena. Verotus on bruttoverotusta. Lähdeverotus koskee niin yhtiöiden kuin luonnollisten henkilöidenkin saamia osinkoja.

Osinkoa koskevia lähdeverolain säännöksiä sovelletaan avoimen osingonjaon lisäksi peiteltyyn osinkoon ja osakkaan hyväksi tapahtuneeseen peiteltyyn voitonsiirtoon sekä osuuspääoman korkoon, sijoitusrahaston voitto-osuuteen ja tuloverolain mukaiseen sijaisosinkoon (lain 3 §:n 1 ja 2 momentti).

Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamat verovapaat osingot

Suomi ei verota suomalaisen yhteisön toisessa Euroopan unionin valtiossa asuvalle yhtiölle maksamia emo-tytäryhtiödirektiivin (90/435/ETY) soveltamisalaan kuuluvia suorasijoitusosinkoja.

Emo-tytäryhtiödirektiivissä edellytetyt muutokset on pantu täytäntöön rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetulla lailla. Lähdeveroa ei peritä Suomessa silloin, kun suomalaisen yhteisön maksaman osingon saajana on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuva emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö, joka välittömästi omistaa vähintään 15 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Omistusosuusvaatimus on nykyään emo-tytäryhtiödirektiivin edellyttämällä tavalla 15 prosenttia ja direktiivin mukaan tulee laskemaan 10 prosenttiin viimeistään vuonna 2009. Lähdeveroa ei peritä silloinkaan, kun osinko liittyy direktiivin soveltamisalaan kuuluvan yhteisön kolmannessa jäsenvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan.

Lähdeverovapauden edellytyksenä on, että osingonsaaja on yhtiömuodoltaan emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä mainittu yhteisö ja velvollinen maksamaan voitoistaan jonkin unionin jäsenvaltion lakien mukaista direktiivissä erikseen mainittua yhteisöveroa ilman mahdollisuutta valita verovapaa kohtelu.

Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamat lähdeverotettavat osingot

Sellaiset suomalaisen yhteisön rajoitetusti verovelvollisille henkilöille maksamat osingot, jotka eivät kuulu lähdeverolain ja emo-tytäryhtiödirektiivin verovapauden piiriin, ovat lähdeverotettavia osinkoja. Perittävän lähdeveron määrä riippuu siitä, onko osingonsaajan asuinvaltion ja Suomen välillä verosopimus vai ei. Verosopimuksettomassa tilanteessa rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamista osingoista peritään 28 prosentin suuruinen lähdevero, joka lasketaan osingon bruttomäärästä.

Verosopimustilanteissa Suomen lähdevero on yleensä lähdeverolain mukaisia veroprosentteja alhaisempi. Verosopimuksissa osinkoja koskee yleensä niin sanottu jaettu verotusoikeus, jolloin osingonsaajan asuinvaltio verottaa Suomesta saatua osinkoa oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaan. Valtiosta riippuen asuinvaltio tavallisesti poistaa kansainvälisen juridisen kaksinkertaisen verotuksen Suomessa perityn veron osalta joko hyvitys- tai vapautusmenetelmällä.

Kansalliset säännökset

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta (627/1978)

Lain 1 §:n mukaan rajoitetusti verovelvollisen on suoritettava tuloveroa valtiolle ja kunnalle tämän lain mukaisesti.

Lain 3 §:n mukaan lähdevero on suoritettava, jollei muualla toisin säädetä, muun muassa osingosta. Sijoitusrahaston voitto-osuudesta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään osingosta.

Lain 3 §:n 5 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.7.2004 annetussa laissa (719/2004), lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tässä momentissa säädettyä sovelletaan vain, jos osingonsaaja on Euroopan yhteisön neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Lain 3 §:n 5 momentin mukaan, sellaisena kuin se on voimassa 2.3.2007 annetussa laissa (225/2007), lähdeveroa ei ole suoritettava direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitetulle yhtiölle maksettavasta osingosta, jos yhtiö omistaa välittömästi vähintään 15 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

Tuloverolaki (1535/1992)

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Lain 10 §:n 6 kohdan mukaan Suomesta ulkomaille maksettavat osingot ovat Suomesta saatua tuloa.

Yhteisöllä tarkoitetaan tuloverolain 3 §:n mukaan valtion ja eräiden julkisyhteisöjen lisäksi osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, yliopistorahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta.

Suomen sijoitusrahastolain (48/1999) ja UCITS-direktiivin mukainen sijoitusrahasto, joka on tuloverolain käsitteistössä yhteisö, on tuloverolain 20 §:n nojalla tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaa.

Suomen osakeyhtiölain (624/2006) mukainen osakeyhtiö on direktiivin 90/435/ETY liitteessä mainittu yhtiö. Osakeyhtiölaissa on otettu huomioon Euroopan unionin yhtiöoikeudelliset direktiivit.

Lähdeverolain esityöt

Hallituksen esityksessä HE 158/1994 laiksi rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta ehdotettiin, että osingosta ei peritä lähdeveroa, jos osinko maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka omistaa vähintään 25 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Verovapaus koskisi vain Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle maksettavia osinkoja. Edellytyksenä olisi lisäksi, että osinkoa saava yhteisö on velvollinen suorittamaan jotakin niistä yhteisöveroista, jotka on lueteltu direktiivin 2 artiklan c alakohdassa, tai niiden tilalle tulevaa veroa. Asuinvaltiossaan verovapaille yhteisöille maksettavat osingot eivät siten olisi Suomen verosta vapaita.

Direktiivin 90/435/ETY vuonna 2005 voimaantulleen muutoksen mukaisesti verovapauteen oikeuttava omistusraja esitettiin (HE 92/2004) alennettavaksi 20 prosenttiin ja direktiiviin vuoden 2007 alusta voimaantulleen muutoksen mukaisesti omistusraja esitettiin (HE 280/2006) alennettavaksi 15 prosenttiin vuoden 2007 alusta.

Lähdeverolain nimikkeestä on poistettu varallisuusvero, koska Suomi on luopunut varallisuusverotuksesta vuodesta 2006 lukien.

Luxemburgin SICAV-yhtiöitä koskeva oikeuskäytäntö

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2004:111 lausunut, että Luxemburgin lainsäädännön mukaista SICAV-yhtiötä pidetään Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana henkilönä, vaikka se on Luxemburgin sisäisen lainsäädännön nojalla tuloverotuksessa verovapaa. Ratkaisussa 2004:112 korkein hallinto-oikeus on katsonut, että kun kysymys oli Luxemburgiin perustetuista ja siellä kotipaikan omaavista SICAV-rahastoista ja niiden mahdollisen sulautuminen tapahtui Luxemburgissa Luxemburgin lain mukaisesti, kysymys ei ollut Suomen verotuksen kannalta valtioiden rajan ylittävästä tilanteesta.

Verosopimus

Suomen ja Luxemburgin välisessä sopimuksessa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 18/1983) ei ole SICAV-yhtiöitä koskevia erityisiä määräyksiä.

Tämän verosopimuksen 10 artiklan mukaan osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Osingosta voidaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saaja on osinkoetuuden omistaja, vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos osinkoetuuden omistaja on yhtiö, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

3.2. Arviointi

Asiassa on ratkaistava, ovatko Luxemburgissa asuva SICAV-rahastoyhtiö ja Suomessa rekisteröity Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö toisiinsa nähden sillä tavalla verrattavassa tilanteessa, että niiden erilainen Suomen kansallisen verolainsäädännön mukainen kohtelu tuloverotuksessa johtaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 artiklan, 48 artiklan, 56 artiklan ja 58 artiklan kieltämään syrjivään verotukseen. Suomen lainsäädännössä rajat ylittävän osingonjaon verovapaus on kytketty Euroopan yhteisön neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä antaman direktiivin 90/435/ETY soveltamisalaan. Tässä asiassa kysymyksessä oleva Luxemburgissa asuva emoyhtiö ei ole, toisin kuin Suomessa asuva osingonmaksava osakeyhtiömuotoinen tytäryhtiö on, direktiivissä tarkoitettu yhtiö, mistä seikasta osapuolet tässä oikeudenkäynnissä ovat myös yksimieliset. Kysymys on tilanteesta, jota direktiivi ei näyttäisi kattavan. Asian ratkaiseminen edellyttää edellä mainittujen perustamissopimuksen artiklojen tulkintaa. Korkeimman hallinto-oikeuden tiedossa on yhteisöjen tuomioistuimen 14.12.2006 asiassa C-170/05 (Denkavit International BV ja Denkavit France SARL) antama tuomio, mutta sen tiedossa ei ole tuomiota, jonka tosiseikat ovat tapahtuneet direktiivin 90/435/ETY antamisen jälkeen ja jossa olisi kyse osinkojen lähdeverotuksesta ja sijoittautumisvapaudesta sekä pääomien vapaasta liikkumisoikeudesta sellaisen yhtiön osalta, joka ei ole mainitussa direktiivissä tarkoitettu yhtiö ja joka ei maksa asuinvaltiossaan ollenkaan tuloveroa.

Suomen lainsäädännön mukaan lähdeverovapaus on kytketty nimenomaan tilanteisiin, joissa direktiivi 90/435/ETY tulee sovellettavaksi. Toisaalta Suomen kansallisen lainsäädännön mukainen sijoitusrahasto on tuloveroverovapaa ja Suomen lainsäädännön mukainen sijoitusrahasto samoin kuin direktiivin 90 /435/ETY liitteessä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuista yhtiöistä m) kohdassa mainittu Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö samoin kuin muutkin sanotussa m) kohdassa mainitut yhtiöt ovat Suomesta saamistaan tässä asiassa kyseessä olevista osinkotuloista tulo- ja lähdeverovapaat.

3.3. Kysymys

Suomen rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain mukaan, jolla on täytäntöönpantu direktiivin 90/435/ETY määräykset, Luxemburgissa asuvaa SICAV-yhtiötä, joka on Suomessa osinkotulojen osalta rajoitetusti verovelvollinen, ei ole vapautettu Suomessa osingosta perittävästä lähdeverosta, vaikka Suomessa yleisesti verovelvollinen osakeyhtiö on tuloverotuksessa verovapaa vastaavasta kotimaiselta tytäryhtiöltään saamastaan osinkotulosta ja vaikka Suomen lainsäädännön mukainen sijoitusrahasto on Suomen tuloverolainsäädännön mukaan kokonaan verovapaa saamistaan osinko- ja muista tuloista.

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 48 artikloja sekä 56 ja 58 artikloja tulkittava siten, että niiden turvaamien perusvapauksien toteutumiseksi Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö tai sijoitusrahasto ja Luxemburgin lainsäädännön mukainen SICAV-yhtiö on katsottava vertailukelpoisiksi siitä huolimatta, että aivan SICAV-yhtiötä vastaavaa yhtiömuotoa ei tunneta Suomen lainsäädännössä, kun samalla otetaan huomioon, että SICAV-yhtiötä, joka on Luxemburgin lainsäädännön mukainen yhtiö, ei mainita direktiivin 90/435/ETY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa, jonka viimeksi mainitun direktiivin mukainen Suomen asiassa sovellettava lähdeverosäännöstö on, sekä samalla vielä se, että SICAV-yhtiö on Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan verovapaa tuloverotuksessa? Onko näin ollen mainittujen perustamissopimuksen artiklojen vastaista, että Luxemburgissa asuvaa SICAV-yhtiötä osingonsaajana ei ole vapautettu Suomessa osingosta perittävästä lähdeverosta?

Saatuaan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun yllä olevaan kysymykseen korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Raimo Anttila, Ahti Vapaavuori ja Matti Pellonpää. Asian esittelijä Marina Äimä.