19.04.2007/1084

Maankäyttö ja rakentaminen - Rakennuslupa - Majoituskylä - Tilapäinen rakennus - Valitusoikeus

Ympäristölautakunta oli myöntänyt rakennusluvat 40:n kerrosalaltaan 81 neliömetrin ja 20:n kerrosalaltaan 161 neliömetrin suuruisen tilapäisen majoitusrakennuksen rakentamiseen. Alueelle oli rakennuslupien myöntämisen jälkeen hyväksytty asemakaava, joka ei ollut lupia myönnettäessä lainvoimainen.

Ympäristölautakunnan päätöksestä valittaneiden A:n ja B:n vapaa-ajan kiinteistö ei ollut minkään rakennuspaikan rajanaapuri. Kun otettiin huomioon valittajien tilan sijainti rakennuspaikkojen kanssa samalla puolella tietä, rakennuspaikkana olevien määräalan ja kiinteistön rajoittuminen luvanhakijan omistamaan rantakiinteistöön, majoituskylän suuruus sekä valittajien kiinteistön suhteellisen vähäinen etäisyys (250 metriä) kysymyksessä olevien majoitusrakennusten rakennuspaikkana olevasta määräalasta, lupapäätökset olivat voineet vaikuttaa olennaisesti valittajien kiinteistön käyttämiseen. Niillä saattoi myös olla huomattavaa vaikutusta valittajien asumiseen ja muihin oloihin. A:lla ja B:llä oli näin ollen valitusoikeus asiassa.

Kun otettiin huomioon, että rakennusten rakennuspaikat on rakennuslupia haettaessa tekeillä olleessa ja pian lupien jälkeen hyväksytyssä asemakaavassa osoitettu pysyvien majoitusrakennusten korttelialueelle sekä rakennusten rakenne ja ominaisuudet, rakennukset oli tarkoitettu pysytettäviksi paikallaan viittä vuotta kauemmin. Ympäristölautakunta ei näin ollen ollut voinut myöntää majoitusrakennusten rakennuslupia tilapäisten rakennusten rakennuslupina.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 § 1 momentti, 176 §, 192 § ja 193 §