KHO:2007:15

Kansalaisuusasia - Uusi selvitys - Kansalaistamisen yleisten edellytysten täyttyminen - Kielitaitoedellytyksen ajankohdasta poikkeaminen - Täydennyspyynnön määräajan riittävyys - Viranomaisen menettelyvirhe - Hallinto-oikeuden päätöksen valituskelpoisuus - Palautuspäätös

Ulkomaalaisviraston lähetettyä 24.1.2005 kansalaisuusasiassa hakijalle kielitaitoedellytystä koskevan täydennyspyynnön hakija ilmoitti virastolle, että hän suorittaa kielitutkinnon 9.4.2005. Tämän jälkeen Ulkomaalaisvirasto ilmoitti hakijalle 18.2.2005, että vaadittu kielitodistus tuli toimittaa 23.3.2005 mennessä. Hakijan jätettyä vaaditun todistuksen toimittamatta tuohon ajankohtaan mennessä Ulkomaalaisvirasto ratkaisi asian 7.4.2005 ja hylkäsi hakemuksen. Hakija liitti hallinto-oikeuteen tekemäänsä valitukseen 9.4.2005 päivätyn todistuksen osallistumisesta yleisten kielitutkintojen suomen kielen testiin ja testin hyväksytystä suorittamisesta. Kun hakijan pyyntö määräajan jatkamiseksi osallistumiselle seuraavaan yleiseen kielitutkintoon oli hylätty, ei viraston täydennyspyynnössä lisäselvityksen esittämiselle hallintolain 22 §:n nojalla asettama määräaika ollut riittävä suhteessa hallintolain 33 §:n vaatimukseen määräajan kohtuullisuudesta asian laatuun ja sisältöön nähden. Hallinto-oikeuden oli siten tullut palauttaa asia Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valituskiellon ja sen päätöksen valituskelpoisuuden osalta kuten KHO 22.2.2007 taltionumero 383.

Hallintolainkäyttölain 5 §, hallintolain 8 §, 22 §:n 1 ja 3 momentti sekä 33 §, kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohta, 17 §, 42 §, 45 § ja 46 §.

Kort referat på svenska

Selostus asian käsittelystä Ulkomaalaisvirastossa

Joensuusta oleva Venäjän federaation kansalainen A on 11.3.2004 jättänyt kansalaisuushakemuksen Joensuun kihlakunnan poliisilaitokselle ja liittänyt hakemukseen suomen kielen taidosta erityisluokanopettajan todistuksen.

Ulkomaalaisviraston varattua 24.1.2005 päivätyllä kirjeellä A:lle tilaisuuden täydentää hakemustaan kansalaisuuslain 17 §:n mukaisella kielitodistuksella A ilmoitti virastolle 16.2.2005 päiväämässään kirjeessä, että hän voi saada kielitodistuksen vasta 9.4.2005 jälkeen.

Ulkomaalaisviraston ilmoitettua 18.2.2005 päivätyllä kirjeellä A:lle, että kielitodistus on toimitettava virastolle 23.3.2005 mennessä ja että kielitodistuksen toimittamatta jättäminen voi johtaa kielteiseen päätökseen, A toimitti virastolle 15.3.2005 valtionhallinnon suomen kielen tutkintotodistuksen, jonka mukaan hänen suorituksensa oli hylätty.

Ulkomaalaisvirasto on 7.4.2005 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen Suomen kansalaisuuden saamisesta, koska A ei täytä kielitaitoedellytystä. A ei ollut pyytänyt poikkeamaan kielitaitoedellytyksestä ja A:n tilannetta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuaan Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei hänen kohdallaan ollut sellaisia erityisiä syitä, joiden nojalla olisi perusteltua poiketa kielitaitoedellytyksestä eikä muita kansalaistamisen edellytyksiä tässä vaiheessa selvitetty.

Asian käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa

A on hallinto-oikeudelle 25.4.2005 jättämässään valituksessa vaatinut Ulkomaalaisviraston päätöksen muuttamista siten, että hänelle myönnetään Suomen kansalaisuus hakemuksen mukaisesti. A oli ilmoittanut Ulkomaalaisvirastolle hakemuksen käsittelyn aikana, että hän toimittaa vaaditun selvityksen, ja pyytänyt lykkäämään asian käsittelyä 9.4.2005 saakka. Siihen Ulkomaalaisvirasto ei ollut suostunut, vaan oli tehnyt päätöksen tietoisena siitä, että kielitaitotodistus oli tulossa. A esitti valituksensa liitteenä 9.4.2005 päivätyn todistuksen osallistumisestaan yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testiin, jonka mukaan hänen kielitaitonsa oli hyväksytty yleistasoarviolla kolme.

Ulkomaalaisvirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa kuvannut asian käsittelyn vaiheet ja todennut, että A oli toimittanut 15.3.2005 Ulkomaalaisvirastoon todistuksen osallistumisestaan 5.3.2005 pidettyyn valtionhallinnon suomen kielen tutkintoon, jossa hänen suorituksensa oli hylätty. Ulkomaalaisvirasto totesi, että se oli perustanut päätöksensä tuohon hylättyyn kielitaitoselvitykseen. Hakijan on huolehdittava siitä, että tarvittavat asiakirjat olivat hakemuksen liitteenä jo hakemusta vireille pantaessa. Ilmoitus kielikokeeseen osallistumisesta ei ollut riittävä peruste siirtää päätöksentekoa.

Ulkomaalaisvirasto on edellä sanottu huomioon ottaen toiminut kansalaisuuslain vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti katsoessaan, etteivät Suomen kansalaisuuden hakijan kielitaidolle asetetut vaatimukset hakijan kohdalla olleet asian ratkaisuhetkellä täyttyneet. Ulkomaalaisvirasto on tämän jälkeen asiaa kokonaisuudessaan harkittuaan katsonut, ettei hakijan kohdalla ollut sellaisia erityisiä syitä, joiden nojalla olisi ollut perusteltua tai tarkoituksenmukaista poiketa kielitaitovaatimuksista.

Ulkomaalaisvirasto on todennut, ettei A ollut valituksessaan tuonut esille sellaisia olennaisesti uusia seikkoja, joiden perusteella päätöstä olisi tullut muuttaa sekä pyysi valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

A on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään nyt kysymyksessä olevalta osalta A:n valituksesta kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A on valituksensa yhteydessä toimittanut hallinto-oikeudelle jäljennöksen 9.4.2005 päivätystä todistuksesta, jonka mukaan hän on suorittanut yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testin hyväksytysti. A on siten esittänyt hallinto-oikeudelle sellaista uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä, joka ei ole ollut Ulkomaalaisviraston käytettävissä asiaa ratkaistaessa. Hallinto-oikeus ei ota välittömästi ensi asteena ratkaistavakseen, mikä merkitys esitetylle uudelle selvitykselle on annettava.

Hallinto-oikeus on ilmoittanut, ettei sen päätökseen saa hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin nojalla hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin päätös on kumottu ja palautettu Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen ja pysyttämään Ulkomaalaisviraston 7.4.2005 tekemän päätöksen.

Kansalaisuuslain 42 §:n mukaan Ulkomaalaisvirastolla on oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden kansalaisuuslain nojalla tekemästä päätöksestä siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätöksellä on kumottu Ulkomaalaisviraston päätös tai muutettu sitä. Mainittu lainkohta antaa virastolle suoraan valitusoikeuden hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentista riippumatta. Näin ollen hallinto-oikeuden päätöksen lopussa oleva muutoksenhakukieltoa koskeva lausuma on virheellinen.

Ulkomaalaisviraston kannan mukaan muutoksenhakukieltoa ei voida kyseisessä asiassa käyttää senkään vuoksi, että Kuopion hallinto-oikeus on aineellisesti tutkinut ja ratkaissut asian. Päätöksellä on poikettu kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentista ilmenevästä aineellisesta säännöksestä, jonka mukaan kansalaistamisen edellytyksiä arvioitaessa ratkaisevana on pidettävä sitä selvitystä, jonka hakija on kielitaidostaan esittänyt Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen mennessä. Asian palauttamista koskevan päätöksen tekeminen on myös edellyttänyt hakijan hallinto-oikeudelle toimittaman kielitodistuksen asiallista arviointia.

Valitusoikeuden myöntämistä Ulkomaalaisvirastolle puoltavat myös julkisen edun valvontaan liittyvät syyt. Ulkomaalaisvirastolla tulee olla oikeus valittaa päätöksistä, jotka olennaisesti vaikuttavat sen toimintaympäristöön.

Kansalaisuutta hakiessaan A on liittänyt kansalaisuushakemukseensa muun kuin kansalaisuuslain 17 §:ssä tarkoitetun kielitodistuksen. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että kansalaisuuslaista, hakemuslomakkeesta ja hakemuslomakkeen täyttöohjeista ilmenee selkeästi, millainen todistus hakemukseen on liitettävä. A:n kansalaisuushakemukseen sen jättämisen yhteydessä liittämä kielitodistus on otsikoinniltaan ja ulkonäöltään sellainen, ettei se ole sekoitettavissa kansalaisuuslain 17 §:ssä tarkoitettuun kielitodistukseen. Kun kielitaitoedellytysten täyttymisestä A:n kohdalla ei hakemuksen tullessa käsittelyyn ole saatu selvyyttä, on Ulkomaalaisvirasto pyytänyt A:ta toimittamaan 17 §:ssä tarkoitetun kielitodistuksen. Otettaessa huomioon hakemuksen jättämisestä sen ratkaisemiseen kulunut aika A:lla on ollut yli vuosi aikaa toimittaa laissa tarkoitettu kielitodistus.

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentti edellyttää, että hakija on hakemusta ratkaistaessa täyttänyt kielitaitoedellytyksen. Lisäksi kansalaisuuslain 45 §:n 1 momentissa todetaan, että kansalaisuuslain 17 §:ssä tarkoitettu kielitodistus on liitettävä hakemukseen jo sitä jätettäessä. Näiden lainkohtien perusteella on kansalaisuusasiassa ratkaisevana pidettävä sitä selvitystä, jonka hakija on esittänyt kielitaidostaan Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen mennessä. Kyseisessä tapauksessa Ulkomaalaisvirasto on ratkaissut A:n kansalaisuushakemuksen 7.4.2005. A:n Kuopion hallinto-oikeudelle toimittama yleinen kielitutkintotodistus on päivätty annetuksi 9.4.2005. Ulkomaalaisvirastolla yleisistä kielitutkinnoista olevan käsityksen mukaan A ei kuitenkaan ole saanut todistusta, kun hän osallistui yleiseen kielitutkintoon 9.4.2005, vaan todistus on toimitettu vasta noin kahden kuukauden kuluttua koepäivästä. A:n kielitaidossa ja hänen siitä esittämässään selvityksessä on siten tapahtunut olennaisia muutoksia Ulkomaalaisviraston ratkaisuhetken jälkeen. Ulkomaalaisviraston käsityksen mukaan kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentti estää hakijaa vetoamasta ratkaisuhetken jälkeisiin tapahtuneisiin olosuhteiden muutoksiin, kuten esimerkiksi kielitaidon olennaiseen paranemiseen, jos kyseisen edellytyksen täyttyminen on asianmukaisesti selvitetty jo Ulkomaalaisviraston ratkaisuhetkellä.

Ulkomaalaisviraston mukaan hakemusta ei tule jättää ennen kuin hakija on saanut sellaisen kielitodistuksen, joka lain vaatimalla tavalla osoittaa riittävän kielitaidon. Tarkoituksena on, että kansalaisuutta haetaan vasta, kun kansalaistamisen yleiset edellytykset ovat täyttyneet. Kansalaisuushakemusten viivytyksetön käsittely ja valitusprosessien välttäminen on myös kaikkien kansalaisuushakijoiden intressissä.

A ei hakemuksen ratkaisuhetkellä 7.4.2005 ole täyttänyt kielitaitoedellytystä eikä hakemuksen tueksi ole havaittu erityisiä syitä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on antanut valituksen johdosta selityksen ja Ulkomaalaisvirasto selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus poistaa Kuopion hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valituskiellon ja tutkii Ulkomaalaisviraston valituksen.

Valitus hylätään. Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Hallinto-oikeus on päätöksellään kumottuaan Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttaessaan asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi katsonut, että esitetty uusi kielitodistus vaikuttaa asian ratkaisemiseen ja että hakijan kielitaitoa on siten asiaa uudelleen käsiteltäessä arvioitava esitetyn uuden selvityksen perusteella. Palautuspäätös on Ulkomaalaisvirastoa velvoittava. Ulkomaalaisviraston valitus perustuu siihen, ettei päätöksentekohetken jälkeen esitetty todistus voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Ulkomaalaisvirastolla on oikeudellinen tarve saattaa tämä kysymys tässä vaiheessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 5 §:n ja kansalaisuuslain 42 §:n säännökset Ulkomaalaisvirastolla on näin ollen oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valituskielto on siten poistettava ja Ulkomaalaisviraston valitus tutkittava.

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yhtenä edellytyksenä kansalaisuuden myöntämiselle on, että hakemusta ratkaistaessa hakijalla on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Kansalaisuuslain 17 §:n mukaan kielitaitoedellytyksen täyttyminen voidaan osoittaa suorittamalla yleinen kielitutkinto yleistaitotasolla kolme, valtion kielitutkinto tyydyttävällä suullisella ja kirjallisella taidolla tai perusopetuksen oppimäärä suomi tai ruotsi äidinkielenä. Kielitaito voidaan osoittaa myös muulla koulusivistyksellä tai muulla tavalla, jos valtion kielitutkinnon tutkintotodistuksen antaja on arvioinut kielitaidon tason vastaavan kielitaitoedellytystä.

Kansalaisuuslain 45 §:n 1 momentin mukaan hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseen 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan ja 2 momentin mukaan, jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin tämän lain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Kansalaisuuslain 46 §:n 4 momentin mukaan hakija voidaan velvoittaa antamaan lisäselvitystä, jos se on tarpeen hakemuksen tai ilmoituksen hyväksymisen edellytysten selvittämiseksi.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 22 §:n 1 momentin mukaan, jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Hallintolain 22 §:n 3 momentin mukaan asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.

Hallintolain 33 §:n mukaan asiakirjojen täydentämistä varten on annettava asian laatuun nähden riittävä määräaika. Asianosaiselle on ilmoitettava, ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä asian ratkaisemista. Määräaikaa voidaan asianosaisen pyynnöstä pidentää, jos se on tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Hallintolain säätämistä koskeva hallituksen esityksen (HE 72/2002) mukaan määräajan asettamisella pyritään edistämään hallinnon tehokkuutta ja nopeuttamaan asian käsittelyä. Määräajan pituus olisi viranomaisen harkinnassa kuitenkin siten rajoitettuna, että sen olisi oltava asian laatuun nähden riittävä. Asetettavan määräajan riittävyyttä tulisi näin ollen harkita yhtäältä suhteessa pyydettävän selvityksen laatuun ja sisältöön sekä toisaalta suhteessa asian käsittelylle varattuun aikaan.

A on jättänyt kansalaisuushakemuksen asianomaiselle poliisilaitokselle 11.3.2004. Ulkomaalaisviraston varattua 24.1.2005 päivätyssä täydennyspyynnössä A:lle tilaisuuden täydentää hakemustaan kansalaisuuslain 17 §:n mukaisella kielitodistuksella A on ilmoittanut Ulkomaalaisvirastolle, että hän voi suorittaa kielitutkinnon Joensuun vapaaopistolla 9.4.2005. Tähän ilmoitukseen Ulkomaalaisvirasto on täydennyspyynnössään 18.2.2005 ilmoittanut, ettei se voi odottaa 9.4.2005 pidettävän kielitestin tuloksia, vaan todistus kielitaidosta tuli toimittaa Ulkomaalaisvirastolle 23.3.2005 mennessä. Ulkomaalaisviraston täydennyspyyntöön oli liitetty luettelo valtionhallinnon kielitesteistä.

Ulkomaalaisvirastolle on 15.3.2005 toimitettu todistus A:n osallistumisesta 5.3.2005 järjestettyyn valtionhallinnon suomen kielen tutkintoon. A:n suoritus oli hylätty.

Ulkomaalaisvirasto on ratkaissut asian 7.4.2005 ja A on valittanut viraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksensa oheen A on liittänyt 9.4.2005 päivätyn todistuksen osallistumisestaan yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testiin. A:n suoritus oli hyväksytty kielitaidon yleistasoarvion ollessa kolme.

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin säännöstä on sanamuotonsa mukaan tulkittava niin, että momentin 6 kohdan mukaisen kielitaitoedellytyksen täyttyminen on osoitettava lain 17 §:n mukaisesti siihen mennessä, kun Ulkomaalaisvirasto tekee päätöksen asiassa. Lain 45 §:stä taas ilmenee, että kansalaisuushakemukseen on liitettävä asianomainen todistus kielitaidosta. Tuolla säännöksellä ei kuitenkaan ole tarkoitettu syrjäyttää hallintomenettelyyn ja hallintolainkäyttömenettelyyn liittyvää asiankirjojen täydennysmahdollisuutta. Asiakirjoja voidaan täydentää hallintolain 22 §:n 1 ja 3 momenttien mukaisesti ja tuolloin on noudatettava hallintolain 33 §:n 1 momentin säännöstä riittävästä määräajasta. Määräajan on oltava riittävä suhteessa pyydetyn selvityksen laatuun ja sisältöön.

Kun otetaan huomioon A:n Ulkomaalaisvirastoon toimittama ilmoitus osallistumisesta 9.4.2005 järjestettävään yleisen kielitutkinnon suomen kielen testiin, Ulkomaalaisviraston 18.2.2005 lähettämässä täydennyspyynnössä asettama määräaika ei ole ollut riittävä. Tämän vuoksi Ulkomaalaisviraston ei olisi tullut ratkaista A:n hakemusta varaamatta hänelle uutta tilaisuutta esittää selvitys kielitaidostaan asian laatuun ja sisältöön nähden uudessa kohtuullisessa määräajassa.

Edellä selostetuin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila, Matti Halén ja Olli Mäenpää. Asian esittelijä Kai Träskelin.

Hallintoneuvos Mattilan äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Jääskinen yhtyi:

"1. En tutki Ulkomaalaisviraston valitusta.

2. Velvollisena lausumaan pääasiasta ilmoitan, että olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö.

Perustelut

1. Kuopion hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole osaksikaan ratkaistu haetun kansalaistamisen edellytyksiä. Kysymyksessä ei näin ollen ole hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukainen valituskelpoinen päätös.

2. Viittaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluihin."

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ignatiuksen äänestyslausunto:

"1. En tutki valitusta.

2. Velvollisena lausumaan itse pääasiasta hylkään valituksen ja jätän hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Ulkomaalaisvirasto on hylännyt A:n kansalaisuushakemuksen, koska hän ei ole täyttänyt kielitaitovaatimusta. A on esittänyt hallinto-oikeudessa uuden kielitodistuksen, minkä vuoksi hallinto-oikeus on kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Tällainen, niin sanottu avoin palautuspäätös, jossa hallinto-oikeus ei ole ottanut mitään kantaa kansalaisuuden edellytysten täyttymiseen, ei sisällä sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua ratkaisua, josta saa valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Päätös merkitsee vain sitä, että Ulkomaalaisviraston tulee ottaa A:n kansalaisuushakemus uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaista, täyttyvätkö kansalaisuuslain 13 §:ssä säädetyt edellytykset Suomen kansalaisuuden myöntämiselle A:lle silloin, kun Ulkomaalaisvirasto ratkaisee hallinto-oikeuden palauttaman asian uudella päätöksellään. Hallinto-oikeuden päätökseensä liittämä ilmoitus valituskiellosta on oikea eikä Ulkomaalaisviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemää valitusta voida tutkia.

2. Kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä säädetään kansalaisuuslain 13 §:ssä. Sen mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa täyttyvät mainitun pykälän 2 momentissa säädetyt edellytykset, muun muassa 4 kohdan mukainen kielitaitoedellytys. Kansalaistamisen edellytysten tulee siten olla täytettyjä silloin, kun Ulkomaalaisvirasto antaa hakemukseen päätöksensä. Hallinto-oikeudella ei ole ollut tästä seikasta väärää käsitystä. Hallinto-oikeus voi, niin kuin se on valituksenalaisessa päätöksessään tehnyt, hallinto-oikeudelle esitetyn uuden selvityksen perusteella kumota Ulkomaalaisviraston kielteisen päätöksen ja palauttaa asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Ulkomaalaisviraston tulee tällöin ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen eikä ulkomaalaisen hakija tarvitse tehdä uutta hakemusta."