KHO:2006:101

Ympäristölupa - Ympäristönsuojelulaki - Luonnonsuojelulaki - Arviointivelvollisuus - Natura 2000 -kohde - Ennalta varautumisen periaate - Voimalaitos - Suuria polttolaitoksia koskeva asetus (LCP-asetus) - Olemassa oleva laitos - 15 000 tunnin sääntö

Toiminnassa olevan, Natura 2000 -alueen ulkopuolella usean kilometrin päässä sijaitsevan voimalaitoksen ilmaan johdettavien rikki- ja typpipäästöjen vaikutukset Natura 2000 -kohteeseen oli ennen luvan myöntämistä arvioitava asianmukaisesti, jollei objektiivisesti arvioiden ollut poissuljettua, että ne vaikuttivat kyseiseen kohteeseen merkittävästi yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Ks. myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-127/02 (Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee) sekä KHO:2005:42 ja KHO:2005:69

Kort referat på svenska

1. Asian käsittely Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa sikäli kuin nyt on kysymys

1.1 Hakemus ympäristölupavirastolle

1.1.1 Hakemuksen peruste sekä laitoksen sijaintipaikka ja sen ympäristö

Ympäristönsuojeluasetuksen 43 §:n nojalla voimalaitokselle olisi ollut haettava uutta ympäristölupaa vuoden 2004 loppuun mennessä. Laitoksen ensimmäisen yksikön käyttöajan pidentämisen takia lupaa on kuitenkin haettu aikaisemmin. Samalla on haettu lupaa laitoksen koko toiminnalle.

Voimalaitos sijaitsee Naantalinsalmen pohjoisrannalla, noin 1,5 kilometriä Naantalin keskustasta etelä-kaakkoon. Laitosalue rajoittuu eteläpuolella satama-alueeseen, pohjoispuolella Luolalanjärveen ja itäpuolella Tupavuoren alueeseen, jolla sijaitsee Fortum Oil Oy:n Naantalin jalostamo. Laitoksen länsipuolella on muuta teollisuutta.

Tontti 529-6-1-3 (voimalaitoskortteli) sijaitsee 7.3.1997 vahvistetussa asemakaavassa yhdistetyksi teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TTV) merkityllä alueella. Tontti 529-6-1-7 kuuluu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeseen (T) 16.12.1999 vahvistetussa asemakaavassa ja tontti 529-6-1-8 (T3) 14.11.1985 vahvistetussa asemakaavassa.

Laitoksen kanssa samalla tontilla 529-6-1-3 on Fingrid Varavoima Oy:n omistama kaasuturbiinilaitos. Voimalaitoksen kanssa samalla tontilla sijaitsee osa niin sanottua tuhkamäkeä, johon on aikaisemmin läjitetty laitoksen lentotuhkaa ym. sivutuotteita. Suurin osa tuhkamäestä sijaitsee viereisellä tontilla 529-6-1-8.

Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 400 metrin etäisyydellä voimalaitosrakennuksesta. Lähin päiväkoti ja koulu sijaitsevat Naantalin keskustassa, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä laitoksesta.

Turun Ruissalon Natura 2000 -alue (FI0200057), joka on sekä luontodirektiivin mukainen SCI-alue että lintudirektiivin mukainen SPA-alue, sijaitsee lähimmillään noin 3,5 kilometrin etäisyydellä laitoksesta. Askaistenlahdella sijaitseva Oukkulanlahden Natura 2000 -alue (FI0200150), joka on lintudirektiivin mukainen SPA-alue, on lähimmillään noin 8 kilometrin etäisyydellä laitoksesta. Laitoksen vieressä sijaitseva Luolalanjärvi on paikallisesti merkittävä lintualue.

1.1.2 Laitoksen toiminnan yleiskuvaus ja tuotanto

Laitos tuottaa sähköä valtakunnanverkkoon, kaukolämpöä Naantaliin, Raisioon, Turkuun ja Kaarinaan sekä höyryä muun muassa Fortum Oil Oy:n Naantalin jalostamolle, Finnfeeds Finland Oy:lle, Mobil Oil Oy:lle ja Raisio Yhtymä Oy:n tehtaille. Laitoksen pääpolttoaine on kivihiili.

Laitoksella on kolme tuotantoyksikköä, joista jokaisen polttoaineteho on 315 MW (yhteensä 945 MW). Tuotantoyksikkö Naantali 1 (NA1) on otettu käyttöön vuonna 1960, Naantali 2 (NA2) vuonna 1964 ja Naantali 3 (NA3) vuonna 1972. Kivihiilikattiloiden lisäksi laitoksella on neljä varakattiloina käytettävää sähkökattilaa.

Laitos tuottaa kaukolämpöä 1 350-1 600 GWh/a, höyryä 500-600 GWh/a ja sähköä 890-1620 GWh/a. Laitos toimii jatkuvasti ympäri vuorokauden, lukuun ottamatta vuosittaista noin viikon kestävää huoltoseisokkia. Tuotanto vuosina 2000-2003 sekä suunniteltu tuotanto vuonna 2004 ja sen jälkeen ilmenee seuraavasta taulukosta.

Tuotanto (GWh/a) vuosina 2001-2003 ja ennuste vuodelle 2004 ja sen jälkeen:

NA1
v. 2001
Kaukolämpö 46
Höyry 41
Sähkö 70

v. 2002
Kaukolämpö 65
Höyry 63
Sähkö 195

v. 2003
Kaukolämpö 69
Höyry 56
Sähkö 198

v. 2004->
Kaukolämpö 50-230
Höyry 50-280
Sähkö 60-460

NA2
v. 2001
Kaukolämpö 756
Höyry 247
Sähkö 473

v. 2002
Kaukolämpö 667
Höyry 322
Sähkö 579

v. 2003
Kaukolämpö 520
Höyry 186
Sähkö 583

v. 2004->
Kaukolämpö 560-750
Höyry 110-250
Sähkö 330-650

NA3
v. 2001
Kaukolämpö 797
Höyry 193
Sähkö 469

v. 2002
Kaukolämpö 710
Höyry 177
Sähkö 412

v. 2003
Kaukolämpö 907
Höyry 290
Sähkö 582

v. 2004->
Kaukolämpö 560-750
Höyry 110-250
Sähkö 330-650

Yhteensä
v. 2001
Kaukolämpö 1598
Höyry 481
Sähkö 1012

v. 2002
Kaukolämpö 1441
Höyry 562
Sähkö 1186

v. 2003
Kaukolämpö 1496
Höyry 532
Sähkö 1362

v. 2004->
Kaukolämpö 1350-1600
Höyry 500-600
Sähkö 890-1620

NA1:n käyttö lisääntyy jonkin verran. Yksiköllä korvataan Turku Energia Oy:n Linnankadun laitokselta poistettu 100 MW:n kivihiilikattila. Myös yksikön sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan ajoittain.

1.1.3 Prosessit

Laitoksen jokaisessa yksikössä on polttoaineteholtaan 315 MW:n suuruinen Sulzer-läpivirtauskattila. Jokaisella yksiköllä on oma höyryprosessi sekä omat höyryturbiinit, generaattorit, syöttövesipumput ja apulaitteet.

Yksiköitä käytetään peruskuorman tuottamiseen. Varakattiloina toimivista neljästä sähkökäyttöisestä kattilasta kahta käytetään höyryn ja kahta kaukolämmön tuotannossa. NA2:lla ja NA3:lla voidaan tuottaa samanaikaisesti kaukolämpöä ja höyryä 185 MW:n ja sähköä 70-80 MW:n teholla. NA2 voi ilman lämpökuormia tuottaa lauhdesähköä 120 MW:n teholla. Syksystä 2004 lähtien tämä on mahdollista myös NA3:lla, kun yksikön turbiinin matalapaineosaan asennetaan siivistö. NA1:llä voidaan tuottaa samanaikaisesti kaukolämpöä 40 MW:n, höyryä 60 MW:n ja sähköä 65 MW:n teholla. Lauhdesähköä kattilalla pystytään tuottamaan ilman lämpökuormia 125 MW.

Kivihiili johdetaan hiilikentältä murskaimeen ja sen jälkeen hihnakuljettimella hiilisiiloihin ja edelleen hiilimyllyihin, joissa hiili jauhetaan pölyksi. Kivihiili ja siihen sekoitettu biopolttoaine johdetaan palotilan nurkkiin sijoitetuille polttimille palamisilmaan sekoitettuna. Jalostamokaasu tulee voimalaitokselle maanpäällisessä putkessa suoraan Fortum Oil Oy:n jalostamolta.

Palamisprosesseissa vapautuva lämpö höyrystää kattilan seinämien putkistoissa kiertävän veden. Muodostuva höyry johdetaan turbiiniin. Se pyörittää generaattoria, jonka tuottama sähkö siirretään muuntajan kautta verkkoon. Kaukolämpöä saadaan turbiinin välipaineosasta lämmönsiirtimeen johdetun höyryn lämmittäessä kaukolämpöveden. Teollisuushöyry otetaan turbiinin välipaineosalta. Höyryä käyttävien teollisuuslaitosten prosesseista palautetaan höyryä vastaava määrä kuumaa vettä voimalaitokselle.

Turbiinin läpi virrannut höyry jäähdytetään vedeksi pumppaamalla lauhduttimen putkiston läpi vettä. Laitoksella on suora vesistöjäähdytys, jossa käytettävä vesi johdetaan laitokselle Naantalinlahdelta. Vettä käytetään lauhduttimien lisäksi generaattorin, turbiinin ja kattilan apulaitteiden jäähdyttämiseen.

Hiilikattilan tulipesän pohjalle putoava kuona (pohjatuhka) jäähdytetään merivedellä kuonakaukalossa. Sähkösuodattimiin jäävä lentotuhka siirretään paineilmalla tuhkasiiloon.

1.1.4 Polttoaineet

Noin 95 % laitoksen energiantuotannosta tuotetaan kivihiilellä. Hiilen lisäksi NA2:ssa ja NA3:ssa käytetään polttoaineena viereiseltä Fortum Oil Oy:n öljynjalostamolta saatavaa jalostamokaasua sekä biopolttoainetta. Kattiloiden kylmäkäynnistyksissä käytetään kevyttä polttoöljyä. Muutoin kivihiilikattiloiden alasajoissa ja käynnistyksissä käytetään yleensä raskasta polttoöljyä. Sähkökattiloiden energialähteenä on sähkö.

Polttoaineiden kulutus (t/a) vuosina 2001-2003 sekä vuonna 2004 ja sen jälkeen (arvio):

v. 2001
Kivihiili 527 000
Raskas polttoöljy 2 050
Kevyt polttoöljy 210
Jalostamokaasu 6 780
Biopolttoaine 31 000
Yhteensä (TJ/a) 13 600

v. 2002
Kivihiili 575 000
Raskas polttoöljy 2 890
Kevyt polttoöljy 190
Jalostamokaasu 13 900
Biopolttoaine 15 300
Yhteensä (TJ/a) 15 400

v. 2003
Kivihiili 658 000
Raskas polttoöljy 4 140
Kevyt polttoöljy 340
Jalostamokaasu 12 700
Biopolttoaine 0
Yhteensä (TJ/a) 17 400

v. 2004->
Kivihiili 636 000-648 000
Raskas polttoöljy 3 600
Kevyt polttoöljy 260
Jalostamokaasu 7 600
Biopolttoaine 0-1 500
Yhteensä (TJ/a) 16 400

Laitoksessa on viime vuosina poltettu hiiltä, jonka rikkipitoisuus on ollut selvästi alle 1 painoprosenttia. Hiilen tuhkapitoisuus on ollut 10-15 painoprosenttia. Laitoksella käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus on enintään 2,5 painoprosenttia ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus enintään 0,10 painoprosenttia.

Jalostamokaasu sisältää muun muassa raakaöljytislauksen ja keveiden tuotteiden tislauskolonnien ylimenokaasuja sekä rikinpoistoyksiköiden, krakkausvaiheiden ja aromaattienpoistoyksiköiden polttokaasuja. Kaasussa on lähinnä kevyitä hiilivetyjä (etaani, metaani, butaani), vetyä sekä pieniä pitoisuuksia typpeä, happea, hiilidioksidia ja häkää. Rikkivetyä kaasussa on ollut 0,1-0,4 mooliprosenttia. Kaasussa ei ole muita rikkiyhdisteitä.

Biopolttoaine on puhdasta sahanpurua tai mahdollisesti haketta, joka poltetaan kivihiilen seassa. Polttoaineen käyttöä on viime vuosina rajoittanut sen saatavuus.

Raskas polttoöljy pumpataan yleensä öljynjalostamolta voimalaitoksen öljysäiliöihin ja niistä edelleen kattiloihin. Kevyt polttoöljy ja joissain tapauksissa myös raskas polttoöljy tuodaan laitokselle maantiekuljetuksina säiliöautoilla.

1.1.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka

Laitos on ollut tuotantokäytössä yli 40 vuotta. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto otettiin käyttöön 1980-luvun alkupuolella ja 1990-luvun alussa toteutettiin mittava ilmansuojeluohjelma. Tällöin muun muassa aloitettiin typenoksidien vähentäminen yksikön NA2 kattilan polttoteknisillä muutoksilla, uusittiin yksikön NA3 sähkösuodatin sekä otettiin käyttöön uusi savupiippu ja rikinpoistolaitos.

Voimalaitoksen käyttö, kunnossapito, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, savukaasujen puhdistus ja vahinkotilanteisiin varautuminen edustavat laitoksen ikä huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Hankinnoissa on käytetty hankintahetkellä yleisesti saatavilla ollutta uusinta tekniikkaa.

Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasuista erotetaan rikkidioksidia tehokkaasti märkämenetelmään perustuvassa rikinpoistolaitoksessa. Laitoksen käytettävyys on ollut hyvä ja asetetut päästörajat on alitettu selvästi. Esimerkiksi vuonna 2003 yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidioksidin ominaispäästö oli noin 120 mg/MJ rajan ollessa 230 mg/MJ. Yksikön NA1 kattilassa poltetaan hiiltä, jonka rikkipitoisuus on enintään 390 mg/MJ.

Kaikkien yksiköiden savukaasujen hiukkaspitoisuutta vähennetään sähkösuodattimilla, joilla saavutetaan yli 99 prosentin erotusaste.

NA1:llä ei rajoiteta typenoksidipäästöjä. NA2:lla ja NA3:lla typenoksidipäästöjä rajoitetaan palamisilman vaiheistuksella. NA3:lla on lisäksi low-NO_x-polttimet. Yksiköiden NA2 ja NA3 piipunkorkeus 134 metriä sekä yksikön NA1 piipunkorkeus 82 metriä ovat savukaasujen laimenemisen kannalta riittäviä.

Tuhkat ja rikinpoistojätteet toimitetaan ensisijaisesti hyötykäyttöön. Pohjatuhkaa ja sähkösuodattimelta erotettua lentotuhkaa on hyödynnetty maarakentamisessa ja betoniteollisuudessa. Rikinpoistolaitoksella syntyvä kipsi on toimitettu rakennuslevyteollisuuden raaka-aineeksi.

1.1.6 Savukaasut ja niiden käsittely

Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasut johdetaan omien sähkösuodattimien ja yksiköiden yhteisen rikinpoistolaitoksen kautta maanpinnasta 134 metriä korkeaan piippuun. Rikinpoistolaitokselta savukaasu johdetaan yhteistä hormia pitkin piipun alaosaan, josta savukaasut voidaan johtaa joko yhden tai kahden hormin kautta ulkoilmaan. Molemmat yksiköt on varustettu palamisilman vaiheistuksella ja yksikkö NA3 low-NO_x-polttimilla. Sähkösuodattimien erotusaste on yli 99,5 prosenttia.

NA1:n savukaasut johdetaan sähkösuodattimen ja 82 metriä korkean piipun kautta ulkoilmaan. Sähkösuodattimien erotusaste on yli 99,5 prosenttia.

1.1.7 Rikinpoistolaitos

NA2:n ja NA3:n savukaasuista poistetaan rikkidioksidia myötävirtaperiaatteella toimivalla, märkämenetelmään perustuvalla rikinpoistolaitoksella (FLS-Miljö). Savukaasun sekaan johdetaan jauhettua kalkkikiveä (CaCO₃), joka reagoi savukaasun sisältämän rikkidioksidin kanssa muodostaen kipsiä (CaSO₄). Pesulietettä kierrätetään rikinpoistoprosessissa, kunnes lietteen haitta-ainepitoisuus (yleensä kloridipitoisuus) kohoaa liian suureksi. Rikinpoistoprosessista poistettava liete pestään ja kuivataan. Kiintoaines (rikinpoistokipsi) johdetaan kipsisiiloon ja kuivauksessa erottuva vesi rikinpoistolaitoksen jätevedenkäsittelylaitokselle.

1.1.8 Päästöt ilmaan

a. Rikkidioksidi

Voimalaitoksen rikkidioksidipäästöt vuosina 1999-2003 sekä tuotantoennusteen perusteella arvioidut päästöt tulevina vuosina on esitetty seuraavassa taulukossa.

Laitoksen rikkidioksidipäästöt vuosina 2001-2003 (t/a) ja arvio päästöstä tulevina vuosina:

v. 2001
NA1 266
NA2 918
NA3 867
Yhteensä 2 050
mg/MJ (ka.) 150

v. 2002
NA1 766
NA2 572
NA3 562
Yhteensä 1 900
mg/MJ (ka.) 127

v. 2003
NA1 819
NA2 838
NA3 976
Yhteensä 2 630
mg/MJ (ka.) 152

Ennuste
NA1 690
NA2 1 540
NA3 1 540
Yhteensä 3 770
mg/MJ (ka.) 230

Ennusteessa NA1:n päästö vastaa vuoden 2008 tilannetta.

Laitoksen rikinpoistolaitos on toiminut suunnitellusti ja asetetut päästörajat on alitettu. Laitoksen rikkidioksidipäästöt ovat olleet viime vuosina pieniä, koska saatavilla on ollut vähärikkistä hiiltä.

Ennustetta laskettaessa on oletettu, että voimalaitoksen SO₂-päästön vuosikeskiarvo on enintään 230 mg/MJ.

Yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidioksidipäästö alittaa jo nykyisellään polttoaineteholtaan vähintään 50 MW:n polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (1017/2002) (jäljempänä tässä päätöksessä LCP-asetus) mukaiset vuoden 2008 alussa voimaan tulevat polttoainekohtaiset päästörajat, jotka kivihiiltä poltettaessa ovat Naantalin kullekin yksikölle noin 850 mg SO₂/m³(n), joka vastaa ominaispäästöä 310 mg SO₂/MJ. Laitoksen ilmansuojelua koskevan voimassa olevan päätöksen mukaisesti yksikössä NA1 käytetään hiiltä, jonka poltosta aiheutuva rikkipäästö on enintään 390 mg S/MJ. Vuoden 2008 alusta yksikössä NA1 käytetään hiiltä, jonka rikkipitoisuus on niin matala, että LCP-asetuksen mukainen yksikkökohtainen päästöraja (noin 850 mg/m³(n)) saavutetaan. Edellä mainittuun päästörajaan päästään käyttämällä lämpöarvoltaan hyvää hiiltä, jonka rikkipitoisuus on noin 0,4 prosenttia.

b. Typenoksidit

Vuosien 2001-2003 typenoksidipäästöt ja ennuste tyypillisen vuoden typenoksidipäästöstä (t/a) ilmenevät seuraavasta taulukosta.

v. 2001
NA1 196
NA2 1 240
NA3 1 190
Yhteensä 2 620
mg/MJ (ka.) 192

v. 2002
NA1 413
NA2 1 510
NA3 1 020
Yhteensä 2 940
mg/MJ (ka.) 196

v. 2003
NA1 395
NA2 1 270
NA3 1 480
Yhteensä 3 140
mg/MJ (ka.) 181

Ennuste
NA1 450
NA2 1 410
NA3 1 410
Yhteensä 3 280
mg/MJ (ka.) 200

Ennustetta laskettaessa on oletettu, että voimalaitoksen typenoksidipäästön vuoden keskiarvo on 200 mg/MJ (NO₂:na).

Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi yksiköt NA2 ja NA3 on varustettu palamisilman vaiheistuksella sekä NA3 lisäksi low-NO_x-polttimilla. Osa savukaasun typenoksideista erottuu vielä rikinpoistolaitoksella.

Hakija on sitoutunut käyttämään yksikköä NA1 vuoden 1995 alusta lähtien korkeintaan 15 000 huipputehotuntia valtioneuvoston päätöksen (527/1991) 2 §:n mukaisesti, mistä johtuen yksikön typenoksidipäästöjä ei sitä koskevassa voimassa olevassa päätöksessä ole rajoitettu. Laitoksella on suunniteltu tehtäväksi muutoksia, jotka mahdollistavat LCP-asetuksen mukaisiin päästörajoihin pääsemisen vuoden 2006 alusta alkaen.

Hakija on tätä varten vuonna 2003 teettänyt selvityksen NA1:n typenoksidipäästöjen vähentämismahdollisuuksista. Yksikölle suunnitellaan tehtäväksi polttoteknisiä muutoksia vuoden 2005 aikana siten, että eri hiililaaduilla ja ajotilanteissa voidaan varmistaa, että typenoksidipäästö on alle 200 mg NO₂/MJ vuoden 2006 alusta lähtien. Tämä edellyttää sekä yläilmajärjestelmän että low-NO_x-poltinten asentamista kattilaan. Ilman vaiheistusta päästö on 320-350 mg/MJ. Pelkällä yläilman vaiheistuksella päästö saataisiin alenemaan tasolle 270-280 mg/MJ.

Laitoksen yksiköt kuuluvat niihin polttolaitoksiin, joita koskee valtioneuvoston 20.11.2003 antama päätös olemassa olevien suurten polttolaitosten typenoksidipäästöjen rajoittamista koskevasta suunnitelmasta. Sen mukaan laitosten typenoksidipäästöjä vähennetään vuoden 2008 alusta lähtien noudattamalla LCP-asetuksen päästöraja-arvoja. Kiinteitä polttoaineita käytettäessä laitoksen yksiköiden NO_x-päästöraja olisi 600 mg NO₂/m³(n). Se vastaa ominaispäästöä 210 mg NO₂/MJ.

1.1.9 Melu

Laitoksen ympäristömelu muodostuu jatkuvasta käyntiäänestä ja lyhytkestoisesta melusta varoventtiilin toimiessa häiriötilanteissa. Ympäristömelumittaukset on tehty viimeksi vuoden 2004 aikana. Laitoksen käynnistysten aikaista melua (kesto 8-10 tuntia, yhtäjaksoinen melu 2-3 tuntia) mitataan myöhemmin. Lisäksi alueelle suuntautuva liikenne ja työkoneet aiheuttavat melua.

1.1.10 Liikenne

Naantalin voimalaitoksen toimintaan liittyviä raskaita kuljetuksia arvioidaan olevan noin 5 500 vuodessa. Kuljetukset tapahtuvat opastettua reittiä pitkin ja pääsääntöisesti klo 7-23 välisenä aikana. Kuljetukset ovat lähinnä tuhka-, rikinpoistokipsi- ja kemikaalikuljetuksia. Kivihiili tuodaan Naantaliin laivakuljetuksina. Osa polttoöljystä tuodaan säiliöautoilla. Säiliöautojen purkupaikka sijaitsee öljysäiliön vieressä. Biopolttoaine tuodaan pääsääntöisesti perävaunullisilla kuorma-autoilla ja puretaan hiilikentälle. Biopolttoainetta tuodaan voimalaitokselle 5-15 kertaa viikossa.

Rikkihappo ja lipeä tuodaan laitokselle säiliöautoilla, joista kemikaali puretaan varastosäiliöihin. Kalkkikiveä tuodaan laitokselle keskimäärin 3-7 kertaa viikossa perävaunullisilla säiliöautoilla.

Laitoksen tuhka- ja kipsijätteet kuljetetaan laitokselta läjitettäväksi tai hyödynnettäväksi kuorma-autoilla. Viikoittain tuhkakuljetuksia on keskimäärin 80-90 ja kipsikuljetuksia muutama.

1.1.11 Toiminnan vaikutukset ympäristöön

a. YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset

Ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty erikseen, koska laitoksen toiminta ei muutu merkittävästi.

b. Toiminnan vaikutukset ilman laatuun ja laskeumaan

Alueen ilmanlaatuun vaikuttavat sen omat lähteet ja kaukokulkeuma. Turun seudulla ilman laatu on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Naantalin voimalaitoksen kaukolämmön ja höyryn tuotannolla on ollut tähän kehitykseen merkittävä, suotuisa vaikutus. Energiantuotannon keskittyminen ja 1990-luvulla tehdyt mittavat ilmansuojeluinvestoinnit ovat merkittävimmät toimet ilmansuojelun alalla. Turun kaupunkialueella ilman rikkidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvo oli vuonna 1981 81 µg/m³, vuonna 1991 13 µg/m³ ja vuonna 1999 5 µg/m³.

c. Ilmanlaadun mittaukset

Laitoksen rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vaikutuksia voidaan arvioida vertaamalla kyseisten aineiden pitoisuuksia ilmanlaadun lyhytaikaispitoisuuksien terveysperusteisiin ohje- ja raja-arvoihin ja vuosipitoisuuksien luontoperusteisiin raja-arvoihin (VNp 480/1996 ja VNA 711/2001).

Ilmanlaadun tarkkailutulosten mukaan ilman rikkidioksidi- ja typenoksidipitoisuudet sekä hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laitoksen ympäristössä pääsääntöisesti olleet selvästi ohjearvoja pienempiä.

Turun seudun ilmanlaadun yhteistarkkailussa on Turun Ruissalon, Raision Kaanaan ja Naantalin Karvetin mittausasemat sijoitettu seuraamaan erityisesti Naantalin voimalaitoksen ja öljynjalostamon vaikutusta ilmanlaatuun. Rikkidioksidin vuosipitoisuudet ovat olleet viime vuosina edellä mainituilla asemilla 1-3 µg/m³. Utön tausta-asemalla pitoisuus on ollut vastaavana aikana 0,7-1,1 µg/m³. Pitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä kuin maa- ja metsätalousalueille kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi annettu raja-arvo 20 µg/m³ (VNA 711/2001). Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet, jotka voivat pistelähteiden päästöjen vaikutuksesta satunnaisesti kohota, ovat olleet ohjearvoja selvästi pienempiä.

Energiantuotanto- ja teollisuuslaitosten häiriötilanteet ovat ajoittain aiheuttaneet ilman rikkidioksidipitoisuuksien hetkellistä kohoamista. Muutoin pitoisuudet ovat olleet erittäin pieniä. Typpidioksidin vuosikeskiarvo on ollut vuosina 1998-2002 Turun seudulla 19-37 µg/m³ ja Utössä 3-5 µg/m³. Hiukkaspitoisuuksien (PM10) vuosikeskiarvo on ollut 12-19 µg/m³. Typpidioksidin ja hiukkasten (PM10) pitoisuuksien vuosikeskiarvolle on terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettu raja-arvo 40 µg/m³. Rikkidioksidin vuosikeskiarvolle ei ole annettu terveysperusteista raja-arvoa.

Ilman haitta-ainepitoisuuksien suurimmat ohjearvoihin verrattavat tunti- ja vuorokausipitoisuudet vuosina 2000-2002:

Tunti- ja vuorokausipitoisuudet µg/m³ (% ohjearvosta)

Naantali, SO₂
tuntiarvo v. 2000 38 (15 %)
vrk-arvo v. 2000 17 (21 %)
tuntiarvo v. 2001 42 (17 %)
vrk-arvo v. 2001 16 (20 %)
tuntiarvo v. 2002 98 (39 %)
vrk-arvo v. 2002 25 (31 %)
tuntiarvon ohjearvo 250
vrk-arvon ohjearvo 80

Naantali, NO₂
tuntiarvo v. 2000 80 (53 %)
vrk-arvo v. 2000 42 (60 %)
tuntiarvo v. 2001 132 (88 %)
vrk-arvo v. 2001 62 (89 %)
tuntiarvo v. 2002 85 (57 %)
vrk-arvo v. 2002 45 (64 %)
tuntiarvon ohjearvo 150
vrk-arvon ohjearvo 70

Naantali, PM₁₀
vrk-arvo v. 2000 72 (103 %)
vrk-arvo v. 2001 72 (103 %)
vrk-arvo v. 2002 53 (76 %)
vrk-arvon ohjearvo 70

Ruissalo, SO₂
tuntiarvo v. 2000 22 (9 %)
vrk-arvo v. 2000 8 (10 %)
tuntiarvo v. 2001 36 (14 %)
vrk-arvo v. 2001 10 (13 %)
tuntiarvo v. 2002 139 (56 %)
vrk-arvo v. 2002 20 (25 %)
tuntiarvon ohjearvo 250
vrk-arvon ohjearvo 80

Ruissalo, NO₂
tuntiarvo v. 2000 ei mitattu
vrk-arvo v. 2000 ei mitattu
tuntiarvo v. 2001 60 (40 %)
vrk-arvo v. 2001 36 (51 %)
tuntiarvo v. 2002 64 (43 %)
vrk-arvo v. 2002 37 (53 %)
tuntiarvon ohjearvo 150
vrk-arvon ohjearvo 70

Kaanaa, SO₂
tuntiarvo v. 2000 26 (10 %)
vrk-arvo v. 2000 11 (14 %)
tuntiarvo v. 2001 46 (18 %)
vrk-arvo v. 2001 11 (14 %)
tuntiarvo v. 2002 89 (36 %)
vrk-arvo v. 2002 24 (30 %)
tuntiarvon ohjearvo 250
vrk-arvon ohjearvo 80

Tuotannon lisääntymisen seurauksena laitoksen kokonaispäästöt lisääntynevät hieman, mutta epäpuhtauksien vuosipitoisuuksien tai kokonaislaskeuman kannalta pienellä päästölisäyksellä ei ole käytännössä merkitystä. Tunti- ja vuorokausitasolla päästöt eivät muutu nykyiseen verrattuna.

d. Laskeuma

Suomen ympäristökeskuksen havaintoasemilta vuonna 2001 kerättyjen laskeumanäytteiden perusteella rikkilaskeuma (SO₄-S) on Naantalin seudulla 300-400 mg/m², nitraattitypen laskeuma 200-300 mg/m² ja ammoniumtypen laskeuma 200-300 mg/m². Valtioneuvoston ilmanlaadun ohjearvoja koskevassa päätöksessä (480/1996) järvi- ja metsäekosysteemeille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi annettu rikkilaskeuman tavoitetaso on 300 mg/m².

e. Bioindikaattorikartoitukset

Turun seudulla on tehty viiden vuoden välein (1990-1993, 1995-1996 ja 2000-2001) bioindikaattorikartoitus. Kartoituksilla seurataan havupuiden elinvoimaisuutta, ilmansaasteille herkkien runkojäkälien esiintymistä sekä kasvi- ja maanäytteiden kemiallisia ominaisuuksia. Havunneulasten rikkipitoisuus on pienentynyt vuoden 1990 jälkeen. Neulasten rikkipitoisuudet ovat suurimpia merkittävimpien päästölähteiden ympäristössä. Muuallakin pitoisuudet ovat koholla. Neulasten typpipitoisuus on noussut vuosien 1995 ja 2000 välisenä aikana. Kuormitetulla alueella humuksen happamuus on lisääntynyt 1990-luvulla, mikä voi johtua sekä nykyisestä ja aikaisemmasta kuormituksesta että luontaisista tekijöistä. Viimeisimmänkin kartoituksen perusteella havupuiden harsuuntuminen on alueella yleistä sekä kuormitetulla että taustapitoisuuksia kuvaavalla alueella.

Männyn runkojäkälien lajimäärään perustuvassa ilmanpuhtausindeksissä on vuodesta 1990 vuoteen 1995 ollut havaittavissa päästöjen vähenemisen myönteinen vaikutus alueen ympäristön tilaan. Vaikka rikkipäästöt ovat tämän jälkeen vähentyneet, ei indeksissä ole tapahtunut muutosta vuosien 1995 ja 2000 välisenä aikana.

f. Toiminnan vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin

Hakijan arvion mukaan laitoksen päästöillä ei ole merkittävää vaikutusta Ruissalon Natura 2000 -alueen suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin. Ruissalossa sijaitsevan ilmanlaadun mittausaseman tulosten perusteella SO²-pitoisuuden vuosikeskiarvo (2 µg/m³ v. 2002) alittaa selvästi ekosysteemin ja kasvillisuuden suojelemiseksi annetun raja-arvon 20 µg/m³.

g. Melun ja tärinän vaikutukset

Työterveyslaitos on mitannut laitoksen aiheuttamaa melua tammi-kuussa 2004. Mittausajankohtana laitoksen käydessä normaalisti eivät mitatut äänitasot laitosta lähinnä sijaitsevien kiinteistöjen piha-alueilla tai tulevilla asuinalueilla ylittäneet valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaista päiväaikaista (klo 07.00-22.00) keskiäänitason ohjearvoa (55 dB). Yöllä ei tehty melumittauksia. Laitoksen melu on kuitenkin sama päivä- ja yöaikaan. Liikenteestä, satamasta ja sokeritehtaasta syntyvä melu on yöaikaan todennäköisesti vähäistä, ja kokonaismelutasot ovat pienempiä kuin mittausraportissa esitetyt. Voimalaitoksen melu ei aiheuta melutason yöohjearvon (klo 22.00 – 07.00) (45 dB) ylittymistä lähimmällä rivi- ja kerrostaloalueella. Järveläntien vieressä ja sataman lähellä yksittäisten melulähteiden osuuksia kokonaismelusta ei ole voitu määrittää.

1.1.12 Laitoksen toiminnan, päästöjen ja vaikutusten tarkkailu

Voimalaitoksen savukaasupäästöjä tarkkaillaan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän, 22.12.1997 päivätyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Laitoksen päästömittaukset toteutetaan LCP-asetuksen vaatimusten mukaisesti marraskuusta 2004 lähtien. Päästöjen tarkkailusuunnitelma tarkentuu vuoden 2004 lopulla, kun laitehankinnat on tehty ja laitteet yhdistetty laitoksen automaatiojärjestelmässä olevaan päästöjen laskentaan.

Nykyisen tarkkailuohjelman mukaan yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä mitataan jatkuvasti. Yksikössä NA1 mitataan jatkuvasti hiukkaspäästöjä. Yksikön NA1 rikkidioksidipäästö arvioidaan laskennallisesti olettamalla, että 95 prosenttia rikistä päätyy ilmaan. Typenoksidipäästöt arvioidaan ominaispäästökertoimella, joka saadaan kolmen vuoden tai 3 000 käyttötunnin välein tehtävillä päästömittauksilla.

Laitoksen päästöjen tarkkailu toteutetaan sitä koskevan laatukäsikirjan mukaisesti. Tarkkailulaitteisto kalibroidaan säännöllisesti. Analysaattoreille suoritetaan vuosittain ulkopuolisen sertifioidun mittausryhmän toimesta rinnakkaismittaukset sekä monipistekalibrointi. Laitteiden käytöstä ja huolloista pidetään kirjaa.

Savukaasujen puhdistuslaitteita ohjataan ja valvotaan automaatiojärjestelmällä. Tarkkailutulokset ja rikinpoistolaitoksen ohitustilanteet tallentuvat prosessitietokoneelle.

Sähkösuodattimien toimintaa ja kuntoa tarkkaillaan seuraamalla erottimien virtoja ja jännitteitä. Suodatinten kunto voidaan tarvittaessa tarkastaa sisäpuolelta myös silmämääräisesti seisokkien aikana.

Rikinpoistoprosessin ohjaus ja valvonta tapahtuu automaatiojärjestelmällä ja raportointi tietokoneella. Rikinpoistolaitoksen käyntiajat kirjataan. Rikinpoistolaitoksen toimintaa seurataan tarkkailemalla savukaasun rikkidioksidipitoisuutta ja lämpötilaa ennen ja jälkeen rikinpoiston sekä tarkkailemalla pesunesteen happamuutta ja tiheyttä.

1.1.13 Päästöjen ympäristövaikutusten tarkkailu

Hakija osallistuu alueen muun teollisuuden sekä Turun, Naantalin ja Raision kaupunkien kanssa mittauksin ja bioindikaattoriseurannoin toteutettavaan ilmanlaadun ja laskeuman yhteistarkkailuun.

Ilmanlaadun mittausverkosto käsittää tällä hetkellä seitsemän kiinteää mittausasemaa ja yhden siirrettävän mittauslaitteiston. Voimalaitosta lähinnä olevia mittausasemia ovat Turun Ruissalo, Raision Kaanaa ja Naantalin Karvetti. Ruissalossa mitataan ilman rikkidioksidin, otsonin ja typenoksidien pitoisuuksia, Kaanaassa rikkidioksidia sekä Naantalissa rikkidioksidia, typenoksideja ja hengitettäviä hiukkasia.

Turun seudulla viiden vuoden välein toteutettavien bioindikaattorikartoitusten avulla selvitetään ilman laadun ja laskeuman vaikutuksia puiden elinvoimaisuuteen (harsuuntuminen), runkojäkälien esiintymiseen ja kasvi- ja maaperänäytteiden kemiallisiin ominaisuuksiin.

1.2 Hakemuksen vireilletulosta tiedottaminen

Hakemuksen vireilletulosta on tiedotettu kuuluttamalla Naantalin kaupungin ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ilmoitustauluilla 22.4.-24.5.2004. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Turun Sanomissa ja Rannikkoseudun Sanomissa. Hakemuksesta on lisäksi annettu erikseen tieto tiedossa oleville asianosaisille ja yhteisöille.

1.3 Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset

Laitokselle on tehty tarkastuskäynnit 10.5. ja 20.6.2004. Tarkastuksista on laadittu muistiot, jotka on liitetty hakemusasiakirjoihin.

Ympäristölupa-asiasta on lisäksi neuvoteltu 17.3.2004. Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on liitetty hakemusasiakirjoihin.

1.4 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto

Ympäristökeskuksen lausunnossa on muun ohella todettu, että laitoksen merkittävimmät päästöt ovat sen päästöt ilmaan sekä melupäästöt. Ilmaan johdettavien päästöjen ja melupäästöjen vaikutuksia on hakemuksen perusteella mahdollista arvioida vain osittain, koska hakemus ei sisällä riittävästi arviointiin tarvittavia tietoja. Laitoksen merkittävimmät häiriöistä tai onnettomuuksista aiheutuvat päästöt ovat päästöt ilmaan, melupäästöt sekä kemikaalien päästöt maaperään tai veteen. Näistä aiheutuvia riskejä ympäristölle ei hakemuksessa ole arvioitu ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla.

Voimalaitoksen kivihiilikattiloiden polttoainetehot on mahdollisesti ilmoitettu väärin. NA3:n polttoaineteho on aiemmin ollut 345 MW ja muiden yksiköiden polttoaineteho 315 MW. Aiemmin laitoksen 1. yksikköä on sen ilmansuojelua koskevan päätöksen mukaisesti käytetty lähinnä varalaitoksena, jonka käyttö olisi 1.1.1995 jälkeen huipputehoa vastaavasti alle 15000 tuntia. Kattila on muutettu lauhdelaitoksesta vastapaineyksiköksi, mikä mahdollistaa myös kaukolämmön tuotannon. Yksikön käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, ja vuoden 2003 lopussa edellä mainitusta käyttötunneista oli jäljellä enää 4 258 tuntia. Hakemuksen mukaan kattilan käyttö on muuttunut olennaisesti, joten kyse on ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisesta toiminnan olennaisesta muuttamisesta.

Hakemus ei sisällä riittävästi savukaasujen vaikutusten arviointiin tarvittavia tietoja, ottaen huomioon, että kyseessä on Turun seudun selvästi suurin yksittäinen rikkidioksidin ja typenoksidien päästölähde. Myöskään onnettomuus-, häiriö- tai muiden poikkeuksellisten tilanteiden vaikutuksia tai riskejä ei ole arvioitu. 1980-luvun lopulla laaditun päästöjen leviämismalliselvityksen perusteella laitoksen vuosipäästöistä (2650 t) voi yksin aiheutua rikkidioksidipitoisuuksia, jotka ovat 71 prosenttia vuorokausiohjearvosta ja 54 prosenttia tuntiohjearvosta sekä yhdessä Naantalin muiden päästölähteiden kanssa pitoisuuksia, jotka saattavat ylittää valtioneuvoston päätöksessä annetut rikkidioksidin ohjearvot. Tämän jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut olennaisesti päästöjen, päästökorkeuksien, savukaasujen ja ilman laadun ohjearvojen suhteen. Sen takia haitta-aineiden pitoisuuksia ja laskeumaa koskevat mallilaskelmat tulee uusia, jotta voidaan arvioida nykyistä ja ennustetilannetta.

Hakemuksessa ei ole riittäviä tietoja meluvaikutusten arvioimiseksi. Hakija tulee velvoittaa tekemään melumittauksia ja melun leviämismallilaskelma yhdessä laitoksen lähiympäristössä sijaitsevien toimintojen (satamat, öljynjalostamo) kanssa. Merkittävät melupäästölähteet tulee mitata taajuuskaistoittain ja tulostaa karttapohjalle melun leviämismallilaskelmien tulokset (päivä- ja yöekvivalenttimelutasot sekä maksimimelutasot). Lisäksi tulee selvittää melupäästöjen ajallinen vaihtelu ja melun luonne sekä arvioida melulle altistuvien asukkaiden määrä sekä melulle herkät virkistysalueet ja niihin kohdistuvat meluvaikutukset.

Päästöjen tarkkailusuunnitelmaa tulee täydentää edellä mainittujen tietojen lisäksi LCP-asetuksen mukaisesti.

Suunnitelmaan tulee sisältyä myös tarkkailun laadunvarmennus. Laitoksen merkittävimpien melulähteiden aiheuttama melupäästö on mitattava vuosittain. Päästömittaus ja melun leviämismallilaskelmat tulee tehdä myös olennaisten melupäästölähteiden muutosten yhteydessä.

Laitoksen päästöistä tulee raportoida kuukausittain valvontaviranomaisille ja häiriöpäästöistä välittömästi. Luvassa tulee myös edellyttää, että päästöjä ja käyttötarkkailua (ilma, melu, jätevesi, jätteet ja energiatehokkuus) koskeva tarkennettu tarkkailusuunnitelma ja päästöjen vaikutusten tarkkailua koskeva suunnitelma esitetään Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi, jotta siinä voidaan päättää tarkkailun yksityiskohdista, yhteistarkkailusta ja valvontaa varten tarvittavista tiedoista.

Hakemukseen liitetyssä muistiossa (5.5.2004) ei ole esitetty, miten hanke vaikuttaa Ruissalon Natura-alueen luonnonarvoihin, eikä sen perusteella ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin tarpeellisuudesta. Hankkeen vaikutuksista Ruissalon Natura-alueen luonnonarvoihin on joka tapauksessa tehtävä vähintään niin sanottu esiarviointi.

1.5 Hakijan vastine

Lupahakemus sisältää lupaharkinnan kannalta riittävän selvityksen laitoksen toiminnasta ja vaikutuksista etenkin, kun kyseessä on olemassa oleva laitos, jonka toiminta jatkuu lähes entisellään. Hakemuksessa on esitetty seikkaperäisesti laitoksen päästöt sekä kuvattu riittävällä tarkkuudella vaikutusalueen luonnonolot ja ympäristön tila sekä toiminnan vaikutukset. Laitoksen aiheuttamaa ja muuta ympäristökuormitusta ja sen vaikutuksia on arvioitu tutkimustiedon ja tarkkailutulosten perusteella. Laitoksen päästöt eivät muutu niin, että sillä olisi merkitystä vaikutuksiin.

Ympäristövaikutusten merkittävyyttä on hakemuksessa arvioitu kuvaamalla ympäristön laatua ja sen muutoksia sekä vertaamalla mittaustuloksia raja- ja ohjearvoihin. Niiden selkeän alittumisen voidaan osoittaa kuvaavan hyväksyttävää päästötasoa ja ympäristön pilaantumisen epätodennäköisyyttä.

Hakemukseen on liitetty asiantuntija-arvio, jonka mukaan ilman laadun kannalta merkittävä savukaasujen puhdistinlaitteiden rikkoutuminen tai häiriötilanne on epätodennäköinen. Normaalia suuremmat päästöt johtuvat yleensä rikinpoistolaitoksen ohituksista ja sähkösuodattimen vioittumisesta. Viat havaitaan laitteiston käytönvalvonnan tai jatkuvien päästömittausten avulla. Hakija on varautunut noudattamaan LCP-asetuksen poikkeuksellisia tilanteita koskevia säännöksiä.

Kattiloiden polttoainetehot ovat nykyisin hakemuksen mukaisia. Jo vuonna 1998 annetussa jätelupapäätöksessä on jokaisen yksikön polttoainetehoksi todettu 315 MW.

Viittaus ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaiseen olennaiseen muutokseen on asiaankuulumaton, sillä laitoksen koko toiminnalle haetaan lupaa säännöksestä riippumatta. Ympäristökeskus on lausunnossaan 10.11.1997 katsonut, että NA1:n muuttaminen vastapainelaitokseksi sekä yksikön käytön ja päästöjen lisääminen ei ole ollut ilmansuojelun kannalta sellainen muutos, että uutta lupaa olisi pitänyt hakea. Muutos on ollut energiatehokkuuden ja ympäristön kannalta edullinen ratkaisu. Nyt laitoksen tuotannon lisäämisellä korvataan alueen muuta laitoskantaa. Päästöt vähenevät keskittämisen ja päästöjen vähentämistoimien ansiosta.

Viimeisimmät ilmaan johdettavien päästöjen leviämislaskelmat on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä vuonna 1996. Laitos osallistuu laajaan ilman laadun tarkkailuun ja bioindikaattoritutkimuksiin, ja laitoksen päästöjä tarkkaillaan jatkuvasti, minkä takia leviämisselvitykset eivät anna uutta tietoa. Käytännössä ilmanlaadun tarkkailutulokset antavat oikean kuvan alueen ilmanlaadusta ja sen vaihteluista.

Laitoksen ominaispäästöt eivät lisäänny eikä päästörajoihin haeta lievennystä. Tuotannon lisäyksestä johtuva päästöjen lisääntyminen ei heikennä Turun seudun ilmanlaatua ottaen huomioon muun energiantuotannon vähentymisen.

Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan lupamääräys voi olla asetuksessa annettua yksilöityä vähimmäisvaatimusta ankarampi vain luvan myöntämisedellytysten täyttämiseksi, asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi tai vesien suojelemiseksi. Säännöksessä ei viitata BAT:iin, minkä takia lain mukaan annettavat lupamääräykset eivät voi olla asetuksen vaatimusta ankarampia. LCP-asetuksen edellyttämien päästörajojen voidaan toisaalta olettaa vastaavan BAT-tasoa. Asetuksen mukaan 100-400 MW:n kivihiilikattiloiden rikkidioksidipäästöraja on 2000-400 mg/m³(n), josta polttoaineteholtaan 315 MW:n suuruisille kattiloille saadaan lineaarisesti vähentämällä rajaksi noin 850 mg/m³(n). Muuten lausunnossa edellytetyt rajat ovat asetuksen mukaiset ja vastaavat hakemuksessa esitettyjä. Lausunnossa esitetystä voimaanastumisajankohdasta on todettu, että hakemuksessa on ehdotettu NA1:lle typenoksidirajan voimaantuloajaksi vuotta 2006 sekä muille yksiköille ja epäpuhtauskomponenteille asetuksen mukaisesti vuotta 2008.

Perusteita väitteelle, että laitoksen melupäästöt aiheuttaisivat merkittävää terveyshaittaa, ei ole.

Vaatimus tarkkailusuunnitelman täydentämisestä LCP-asetuksen mukaiseksi täyttyy hakemuksenkin mukaisesti. Asetuksen vaatimuksia laajemman tarkkailun edellyttäminen ei ole perusteltua. NA2:n ja NA3:n savukaasujen hiilimonoksidipitoisuuksia ja virtausta kuitenkin seurataan jatkuvatoimisesti. Vuosittaiset melumittaukset ovat tarpeettomia ja perusteettomia.

Natura-arviointia ei ole tehty, koska kyseessä on olemassa oleva toiminta, joka jatkuu ennallaan. Hanke ei todennäköisesti aiheuta Natura-alueelle ulottuvia merkittäviä haittavaikutuksia, eikä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista laji- ja luontotyyppikohtaista arviointia voida edellyttää. Luonnonsuojelulain perustelujen (HE 79/1996 vp) mukaan alueen ulkopuolisiin hankkeisiin ei pääsääntöisesti sovelleta arviointimenettelyä. Laitoksen kuormitus tai sen vähäinen lisääntyminen ei todennäköisesti aiheuta pilaamisvaikutuksia Natura-alueella. Koska laitoksen tuotannon lisääminen korvaa muuta tuotantoa, eivät muutokset luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti yhdessä tarkasteltuinakaan ole haitallisia.

Lähin Natura 2000 -alue on Ruissalossa, noin 4 kilometrin etäisyydellä laitoksesta. Aiemmin tehtyjen leviämisselvitysten perusteella laitoksen päästöjen aiheuttamat suurimmat pitoisuudet esiintyvät noin 1-1,5 kilometrin etäisyydellä laitoksesta. Pitoisuudet laskevat alle puoleen maksimista noin 3 kilometrin etäisyydellä. Lisäksi Ruissalossa on ilmanlaadun mittauspiste. Luonnonsuojelun kannalta merkityksellisille alueille on annettu vuosikeskiarvon raja-arvoksi rikkidioksidille 20 µg/m³ ja typenoksideille 30 µg/m³. Vastaavat pitoisuudet olivat Ruissalossa vuonna 2002 rikkidioksidilla 2 µg/m³ ja typenoksideilla 12 µg/m³. Kasvillisuuden suojelemiseksi asetetut raja-arvot alittuvat siten selvästi Ruissalossa. Lisäksi pitoisuudet ovat pienentyneet vuosien saatossa. Laitoksen toiminta ei siis heikennä niitä luontoarvoja, joiden perusteella Ruissalon lehdot on sisällytetty Natura-verkostoon.

Typenlaskeuman lannoitusvaikutusta koskeva viittaus on aiheeton NO_x-päästöjen vähentämiseksi tehtävien investointien takia.

2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 21.12.2004 n:o 36/2004/2 sikäli kuin nyt on kysymys

2.1 Luparatkaisu

Ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristöluvan Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoksen toiminnalle.

Voimalaitoksen yksikköä NA1 koskeva LCP-asetuksen 9 §:n 1 momentin mukainen ilmoitus on käsitelty lupa-asiaa ratkaistaessa. Ilmoituksen johdosta Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on päättänyt, ettei asetuksen 9 §:n 1 momentin mukaista määräystä anneta.

Toimintaa on harjoitettava hakemuksen mukaisesti ja noudattaen päätökseen sisällytettyjä lupamääräyksiä.

2.2 Lupamääräykset

Päätöksen lupamääräykset 3, 6, 8, 9, 10, 12, 13 ja 14 kuuluivat seuraavasti:

Piipunkorkeudet

3. Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasut on hakemuksen mukaisesti johdettava savupiippuun, jonka korkeus maanpinnan tasosta on vähintään 134 metriä. Yksikön NA1 savukaasut on johdettava piippuun, jonka korkeus on maanpinnan tasosta vähintään 82 metriä. (ympäristönsuojelulain, YSL, 41 §, polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen, VNA, 1017/2002 5 §)

Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot 31.12.2007 saakka

6. Yksiköiden NA2 ja NA3 typenoksidipäästö saa 31.12.2007 saakka olla typpidioksidiksi laskettuna vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ.

Yksikön NA1 typenoksidipäästö saa ennen yksikön 1.1.1995 lukien kertyneen 15 000 tunnin huipputehoa vastaavan käyttötunnin umpeutumista, kuitenkin viimeistään 1.1.2006 lukien olla, vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ.

Käynnistys-, alasajo- ja häiriötilanteiden päästöt sisältyvät raja-arvoon. (YSL 42 ja 43 §)

Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot 1.1.2008 lukien

8. Yksikön NA1 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 850 mg/m³(n). Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6%:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 390 mg/m³(n).
Päästöraja-arvoa katsotaan noudatetun, jos kalenterivuoden yhdenkään kuukauden mitattujen pitoisuuksien keskiarvo ei ylitä raja-arvoa, ja jos kaikista 48 tunnin keskiarvoista 97 prosenttia ei ylitä 110 prosenttia raja-arvosta. (YSL 41 § ja VNA 1017/2002 8, 11 ja 19 §)

9. Yksikön NA1 savukaasujen typenoksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 600 mg NO₂/m³(n) ja yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasun typenoksidipitoisuus enintään 490 mg NO₂/m³(n).

Päästöraja-arvoa katsotaan noudatetun, jos kalenterivuoden yhdenkään kalenterikuukauden mitattujen päästöjen keskiarvo ei ylitä raja-arvoa, ja jos typenoksidien kaikista 48 tunnin keskiarvoista 95 prosenttia ei ylitä 110 prosenttia raja-arvosta. (YSL 41 §, VNA 1017/2002 8, 11 ja 19 §)

10. Edellä lupamääräyksissä 7.-9. annetut hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä koskevat 1.1.2008 voimaan tulevat päästöraja-arvot eivät koske kattiloiden käynnistyksiä, alasajoja tai häiriötilanteita. (YSL 41 §, VNA 1017/2002 11 §)

Melu ja tärinä

12. Voimalaitoksen toiminnasta ei muut melulähteet huomion ottaen saa aiheutua asuinrakennusten ulko-oleskelualueella melutasoa, joka päiväaikaan (klo 07.00-22.00) on yli 55 dB ja yöaikaan (klo 22.00-07.00) yli 50 dB melun A-painotettuna ekvivalenttitasona (L_Aeq) ilmaistuna siten kuin siitä säädetään melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992). (YSL 4 §, 42 §, 43 §, VNp 993/1992)

13. Luvan saajan on tehtävä tarvittavat mittaukset edellä todetun määräyksen noudattamisen varmistamiseksi. Lisäksi on mitattava erikseen voimalaitoksen käynnistyksestä aiheutuvaa melutasoa. Mittaukset tulee tehdä noudattaen, mitä ympäristömelun mittaamisesta annetussa ympäristöministeriön ohjeessa 1/1995 on todettu. Mittaukset on tehtävä erikseen esitettävän suunnitelman mukaisesti 6 kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mittaussuunnitelman hyväksyy ennen mittauksia Lounais-Suomen ympäristökeskus. Mittaustulokset tulee toimittaa kuukauden kuluttua niiden suorittamisesta Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. (YSL 43 §, 46 §)

14. Luvan saajan on tehtävä meluselvitys, jossa tarkastellaan laskentamallilla melun leviämistä. Meluselvitys tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteisesti voimalaitoksen lähiympäristössä sijaitsevien toimintojen (satamat, öljynjalostamo ja muut teollisuuslaitokset) kanssa. Selvitys on tehtävä vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Selvitys tulee toimittaa Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. (YSL 5 §, 43 §)

2.3 Ympäristölupaviraston ratkaisun perustelut

2.3.1 Luvan myöntämisen yleiset perustelut

Toiminta voidaan järjestää päätöksen mukaisesti siten, että toiminnassa noudatetaan ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten säännöksiä. Lupaharkinnassa on otettu huomioon toiminnan ja muiden toimintojen aiheuttama yhteisvaikutus. Päätöksessä on lisäksi annettu ympäristönsuojelulain vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat määräykset. Päätöksessä on otettu huomioon, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään.

Toiminnan vaikutusalueella on Ruissalon Natura 2000 -alue, jolla on erityistä luonnonsuojelullista arvoa. Toiminnan vaikutukset ovat tällä alueella kuitenkin vähäisiä, eikä erityisiä luonnonsuojelulain mukaista arvioita ole ollut tarpeen tehdä.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset luvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Toiminnasta ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista. Ilmanlaadun leviämismalleilla arvioituna ja mittausten mukaan toiminnan vaikutusalueen ilmanlaatua kuvaavat rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten pitoisuudet eivät ylitä valtioneuvoston päätöksen 480/1996 ohjearvoja eivätkä valtioneuvoston asetuksen 711/2001 raja-arvoja. Toiminnasta aiheutuu melua, joka ei kuitenkaan ylitä lähimmissä melun kannalta merkityksellisissä kohteissa valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 määriteltyjä meluohjearvoja. Päästöistä ilmaan tai melusta ei voida myöskään arvioida aiheutuvan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta ottaen huomioon, että voimalaitos on toiminut jo aiemmin alueella, ja että se sijaitsee öljynjalostamon ja sataman läheisyydessä.

Laitos sijaitsee asemakaavassa teollisuusalueeksi (T) varatulla alueella ja sen toiminta on muutoinkin kaavan ja kaavamääräysten mukaista.

Laitoksen yksikössä NA3 sovelletaan savukaasujen puhdistustekniikkaa, joka vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia ratkaisuja vastaavan tyyppisissä laitoksissa. Yksiköillä NA1 ja NA2 parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus täyttyy, mikäli laitoksen typenoksidipäästötaso alittaa LCP-asetuksessa määritellyn tason.

Lupaharkinnassa yksikköä NA1 on pidetty LCP-asetuksessa tarkoitettuna olemassa olevana laitoksena. Yksikön NA1 ilmansuojeluilmoituksen johdosta tehdyssä päätöksessä ei ole asetettu päästöraja-arvoa typenoksideille. Päätös on perustunut siihen, että toiminnanharjoittaja on aiemmin ilmoittanut, että laitoksen käyttöaika olisi enintään 15 000 tuntia. Ilmansuojeluilmoituksen johdosta tehty päätös on perustunut yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi annettuun valtioneuvoston päätökseen (527/1991). Ilmansuojeluilmoituksen johdosta tehty päätös ei ole ollut voimassa määräaikaisesti sidottuna kattilan 15 000 tunnin käyttöaikaan, vaan käyttöaika on ollut ainoastaan lupamääräyksen antamatta jättämisen peruste. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 4 §:n mukaan aiemmin myönnettyjä säädöksessä mainittuja päätöksiä on noudatettava, kunnes ympäristönsuojelulain mukaan myönnettävä lupa korvaa nämä päätökset. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä siitä, että aiemmin ohjeelliseen valtioneuvoston päätökseen 527/1991 perustuva lupa olisi siten sitova, ettei uutta lupaa voitaisi enää myöntää aiemmin ilmoitetun käyttötuntiajan kuluessa, jos toiminnan voidaan muutoin katsoa täyttävän lainsäädännön vaatimukset.

Lupapäätöksessä on 1.1.2008 jälkeen noudatettavien päästöraja-arvojen asettaminen perustunut siihen, että voimalaitoksen yksikköä NA1 on tarkasteltu erillään yksiköistä NA2 ja NA3. Yksiköiden savukaasut johdetaan eri piippuihin ja voimalaitoksen yksiköt on rakennettu ja otettu käyttöön luvan perusteella ennen vuotta 1987. Yksiköt eivät siten muodosta LCP-asetuksen 4 §:ssä tarkoitettua polttolaitoskokonaisuutta. Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasut johdetaan yhteiseen rikinpoistolaitokseen sekä tämän jälkeen yhteiseen piippuun ja hormiin. Savukaasuja ei voida eritellä hormissa tehtävällä mittauksella kattilakohtaisesti, kun molemmat yksiköt ovat toiminnassa. Edellä sanotun perusteella yksiköitä NA1 ja NA3 on käsitelty yhdessä ja päästörajat on määrätty yhteenlasketun polttoainetehon perusteella.

Lupamääräyksiä asetettaessa on muutoin otettu huomioon mitä ympäristönsuojelulain 43 §:ssä säädetään.

2.3.2 Lupamääräysten yksityiskohtaiset perustelut

Ympäristöluvassa on LCP-asetuksen 5 §:n mukaan määrättävä, että savukaasut on poistettava ulkoilmaan piipun kautta ja piipun korkeus on määritettävä siten, että ihmisen terveyttä ja ympäristöä suojellaan. Johtamalla savukaasut hakemuksen mukaisesti korkeiden piippujen kautta ulkoilmaan varmistetaan savukaasujen sisältämien haitta-aineiden riittävä laimeneminen niin, että päästöistä ei todennäköisesti aiheudu ilmanlaatua ja laskeumaa koskevien terveydellisin perustein tai kasvillisuusvaikutusten vuoksi asetettujen ohje- tai raja-arvojen ylittymistä laitoksen ympäristössä. Ilmanlaadun yhteistarkkailun tulosten perusteella ilmanlaadulle määritellyt ohje- tai raja-arvot eivät ole ylittyneet alueella. (Määräys 3.)

Laitoksen hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöille annetut, 31.12.2007 saakka voimassa olevat raja-arvot ovat samat kuin laitoksen ilmansuojeluilmoitusta koskevissa päätöksissä määrätyt voimassa olevat päästöraja-arvot. Raja-arvot ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia ottaen huomioon laitoksen ikä. Päästöraja-arvon yksikköä ei ole tarpeen muuntaa LCP-asetusta vastaavaksi ennen asetuksen vaatimusten voimaantuloa, koska tämä edellyttäisi myös muilta osin mittausvaatimusten soveltamista.

Yksikön NA1 typenoksidipäästöillä ei tähän mennessä ole ollut raja-arvoa. Typenoksidipäästöille määrätty päästöraja-arvo, jota on alettava noudattaa ennen kattilan 1.1.1995 jälkeen kertyneiden 15 000 huipputehoa vastaavan käyttötunnin umpeutumista, vastaa tasoltaan 1.1.2008 voimaan tulevaa raja-arvoa. Määräys vastaa siten vastaavalle laitokselle määriteltyä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta. (Määräykset 4.-6.)

Ilmaan johdettavia päästöjä koskevat, 1.1.2008 lukien voimaan tulevat raja-arvot perustuvat LCP-asetuksen 8 §:n 1 momenttiin ja asetuksen liitteen 2 taulukkoihin 9 ja 11 (rikkidioksidi), 12 ja 13 (typenoksidit), taulukkoon 15 (hiukkaset) sekä asetuksen 19 §:ään. Yksikön NA1 raja-arvot ovat liitteen 2 taulukoiden 9, 12 ja 15 mukaiset. Yksiköiden NA2 ja NA3, joissa voidaan hakemuksen mukaisesti polttaa samanaikaisesti kivihiilen kanssa jalostamokaasua ja biopolttoainetta, hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidiraja-arvot on laskettu asetuksen 19 §:n mukaisesti eri polttoaineiden painotettujen päästöraja-arvojen summana kunkin polttoaineen antaman tehon ja liitteen 2 taulukoiden raja-arvojen perusteella tilanteessa, jossa polttoaineseoksen sisältämästä energiasta 93 prosenttia on peräisin kivihiilestä, 5 prosenttia jalostamokaasusta ja 2 prosenttia biopolttoaineesta eli tilanteessa, jossa jalostamokaasun ja biopolttoaineen osuus polttoaineseoksessa on suurin mahdollinen. Jalostamokaasun päästöraja-arvot on ennen laskentaa muunnettu 6 prosentin happipitoisuuteen. Päästöraja-arvoja laskettaessa tulokset on pyöristetty ylöspäin 10 mg/m³(n):n tarkkuudella. (Määräykset 7.-9.)

Määräys kattiloiden käynnistysten, alasajojen ja häiriötilanteiden aikaisten päästöjen jättämisestä raja-arvotarkastelujen ulkopuolelle on LCP-asetuksen 11 §:n 3 momentin mukainen. (Määräys 10.)

Laitoksen melupäästöistä voi aiheutua läheisillä asuinalueilla melutaso, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa, vähentää merkittävästi ympäristön viihtyisyyttä tai aiheuttaa muutoin kohtuutonta rasitusta. Jos melutaso alittaa melutason ohjearvosta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaiset ohjearvot, melutasoa voidaan pitää hyväksyttävänä. (Määräys 12.)

Melutasomääräyksen alittamisen varmistamiseksi on tarpeen tehdä melun mittaus. Voimalaitoksen käynnistyksen aikana saattaa aiheutua poikkeuksellisia melupäästöjä, joiden aiheuttamaa melutasoa ympäristössä ei tunneta. Mittauspaikat ja mittausten määrät määritellään mittaussuunnitelmassa. Mittaukset on tehtävä luotettavasti, minkä vuoksi valvontaviranomaisen tulee hyväksyä mittaussuunnitelma etukäteen. Mittaustulokset on toimitettava valvontaviranomaiselle toiminnan valvontaa varten. (Määräys 13.)

Toiminnasta aiheutuvaa melua ei ole selvitetty yksityiskohtaisesti. Meluselvitys tulee tehdä alueen kokonaismelutilanteen selvittämiseksi. Meluselvityksen tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan melupäästöjen hallitsemiseksi. (Määräys 14.)

2.4 Vastaus lausunnossa esitettyihin vaatimuksiin

Vaatimus uusien savukaasupäästöjen leviämismallilaskelmien laatimisesta on katsottu aiheettomaksi, koska laitoksen toiminta ja päästöt eivät lisäänny siinä määrin, että laskelmilla saataisiin olennaista uutta tietoa, jolla olisi merkitystä päästöjen rajoittamiselle. Alueella suoritetun ilmanlaadun yhteistarkkailun tulosten perusteella ilmanlaadun ohje- tai raja-arvot eivät ylity laitoksen ympäristössä.

2.5. Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

2.5.1 Päätöksen voimassaolo

Lupapäätös on voimassa toistaiseksi.

Toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lainvoimainen ympäristölupa.

2.5.2 Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on tehtävä ympäristölupahakemus tämän päätöksen lupamääräysten tarkistamiseksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

2.5.3 Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta

Fortum Power and Heat Oy:n toiminnassa voidaan mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta noudattaa tätä päätöstä, mikäli muutoksenhakutuomioistuimen asiaa koskevasta ratkaisusta ei muuta johdu. Päätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen edellyttämän laitoksen ympäristön ennalleen saattamisen varalta hakija asettaa 30 000 euron suuruisen vakuuden konsernitakauksena. Vakuus on asetettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle.

Lupapäätöksen noudattaminen merkitsee, että yksikön NA1 typenoksidipäästöjä vähennetään, lupamääräyksen 9 mukaisesti, verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseen. Muilta osin toiminta vastaa aiempaa toimintaa. Asetettava vakuus on riittävä ottaen huomioon, että toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan sellaisia vaikutuksia, joita ei voitaisi palauttaa. Täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

2.6 Sovellettavat säännökset

Ympäristölupavirasto on viitannut muun muassa ympäristönsuojelulain 5-8, 28, 42-46, 55-56, 62, 64 a, 90 ja 101 §:ään, ympäristönsuojeluasetuksen 5, 30 ja 37 §:ään, eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ään sekä päätöksen perusteluissa mainittuihin valtioneuvoston asetuksiin ja päätöksiin.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys

3.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa

3.1.1. Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaa ei tarvitse noudattaa niiltä osin kuin yhtiö on valittanut ympäristölupaviraston päätöksestä. Muilta osin päätöksessä myönnetty oikeus noudattaa päätöstä mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta on jätettävä voimaan.

Lupamääräyksen 8 ensimmäinen kappale tulee muuttaa seuraavasti: "Yksikön NA1 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 850 mg/m³(n). Yksikön NA2 ja yksikön NA3 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 810 mg/m³(n)."

Lupamääräyksen 9 ensimmäinen kappale tulee muuttaa seuraavasti: "Yksikön NA1 savukaasujen typenoksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 600 mg NO₂/m³(n) ja yksikön NA2 ja yksikön NA3 savukaasun typenoksidipitoisuus enintään 590 mg NO₂/m³(n)."

Yhtiö on ympäristöluvan täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksen osalta muun muassa todennut, että se on pyytänyt päätöksen välitöntä täytäntöönpanoa vain yksikköön NA1 suunnitellun typenoksidipäästöjä vähentävän poltinmuutoksen toteutusaikataulun vuoksi.

Vaaditut yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasun rikkidioksidin ja typenoksidien LCP-asetuksen mukaiset päästörajat perustuvat siihen, että kattiloita käsitellään erillisinä yksiköinä ja päästörajat määräytyvät kattilakohtaisten polttoainetehojen perusteella. Vaaditut päästörajat on laskettu asetuksen 19 §:n mukaisesti eri polttoaineiden painotettujen päästöraja-arvojen summana kunkin polttoaineen antaman tehon ja liitteen 2 taulukoiden raja-arvojen perusteella tilanteessa, jossa polttoaineseoksen sisältävästä energiasta 93 prosenttia on peräisin kivihiilestä, 5 prosenttia jalostamokaasusta ja 2 prosenttia biopolttoaineesta. Jalostamokaasun päästöraja-arvot on ennen laskentaa muunnettu 6 prosentin happipitoisuuteen. Näin lasketut päästöraja-arvot on pyöristetty ylöspäin 10 mg/m³ (n):n tarkkuudella.

Naantalin voimalaitoksen yksiköt NA2 ja NA3 on otettu käyttöön vuosina 1964 ja 1972. Yksikölle NA3 on saatu terveydenhoitolain (469/1965) mukainen sijoituspaikkalupa 30.7.1974. Yksiköiden toiminnan aloittamisajankohdan ja LCP-asetuksen 4 §:n ja sitä koskevien perusteluiden mukaan lupapäätöksen mukainen menettely yksiköiden NA2 ja NA3 päästörajojen määräämiseksi yhteenlasketun tehon perusteella on siten selkeästi ja yksiselitteisesti lainvastainen.

Suomessa on valmisteltu LCP-asetuksen 12 §:ään perustuvaa kansallista polttolaitosten päästöjen vähentämissuunnitelmaa. Suunnitelmassa ei ole asetettu laitoskohtaisia päästökattoja, vaan päästöjä vähennetään soveltamalla LCP-asetuksen päästöraja-arvoja. Suunnitelman tarkoituksena on vähentää vanhojen laitosten päästöjä joustavasti ja kustannustehokkaasti. Suunnitelmassa Naantalin voimalaitoksen yksiköt ovat mukana erillisinä laitoksina.

Savukaasujen käsittelyn tai tarkkailun järjestämistä ei voida pitää perusteluna päästöjen raja-arvojen määräämiseen kuten lupapäätöksessä on tehty. Muuta perustelua päätöksen tueksi ei ole myöskään esitetty. Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasupäästöjen tarkkailu on mahdollista myös siten, että raja-arvojen toteutumista tarkkaillaan piippumittauksen lisäksi yksikkökohtaisesti. Savukaasupäästöt voidaan laskennallisesti jakaa yksiköille polttoaine-energioiden suhteessa ja tarvittaessa tarkkailla lisäksi kattilakohtaisilla savukaasujen pitoisuusmittauksilla ennen rikinpoistolaitosta.

Lupamääräyksen 8 mukaisen rikkidioksidipäästörajan noudattaminen tarkoittaisi NA2:lla ja NA3:lla erittäin vähärikkisen hiilen jatkuvaa käyttöä ja lisäksi rikinpoistolaitoksen hyvää ja häiriötöntä käytettävyyttä. Tällöinkin päästörajan alittuminen olisi mahdollista vain nykyisin käytössä olevana vuosikeskiarvona, ei lyhytaikakeskiarvoina. Mikäli laitoksella käytettävä hiili olisi rajattava ainoastaan näin vähärikkiseen hiileen, hiilenhankinta rajoittuisi voimakkaasti sekä alkuperämaan että toimittajan suhteen. Vähärikkisen hiilen käyttö edellyttää myös rikinpoistolaitoksen ajamista mitoitusalueensa äärirajalla tai ulkopuolella, mikä puolestaan vaikuttaa sen häiriöherkkyyteen. Päätöksen mukaisen päästörajan noudattaminen on käytännössä mahdotonta ottaen huomioon muun muassa vaatimus päästörajan alittamiseksi 48 tunnin keskiarvoina tarkasteltuna sekä rajoitus laitoksen toiminnasta ilman savukaasujen puhdistinlaitteita.

Lupamääräyksen 9 mukaista päästötasoa ei ole mahdollista saavuttaa Naantalin yksiköiden nykyisillä polttoteknisillä toimenpiteillä, vaan se edellyttää uuden low-NO_x -polttojärjestelmän (uudet polttimet sekä yläilmajärjestelmät) asentamista molempiin kattiloihin, vaikkakin päätöksen perustelujen mukaan yksikössä NA3 sovelletaan jo nyt parasta käyttökelpoista tekniikkaa savukaasupäästöjen vähentämisessä. Edellytetyn päästötason saavuttaminen millään polttoteknisellä keinolla ei ole ollenkaan varmaa ja laitoksen käytön optimointi pelkästään NO_x-päästön suhteen aiheuttaa haittaa laitoksen käytettävyydelle ja heikentää myös muodostuvan tuhkan laatua hyötykäytön kannalta.

3.1.2. Lounais-Suomen ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi ympäristökeskus on vaatinut lupamääräyksen 6 uudelleen arviointia ja lupamääräysten 7-10 tarkentamista. Yhtiön hakemus on melun osalta puutteellinen. Lupamääräykset 12-14 ovat perustuneet riittämättömään selvitykseen.

Ympäristölupaviraston päätöksestä ei ilmene, miten ympäristönsuojelulain 42 § ja 43 §:n sisältämät keskeiset luvan myöntämisedellytykset on selvitetty ja otettu huomioon. Päätöksessä on myös annettu määräyksiä, jotka eivät ole valvottavissa. Paikallisen ja alueellisen ilman laadun kannalta olennainen heikkous on, että päätöksellä hyväksytään nykytilanne ja mahdollistetaan päästöjen kasvu, kun aiemmin varalaitokseksi ilmoitetun kattilan käytölle ei ole asetettu samoja päästöjen vähentämistä koskevia velvoitteita kuin kahdelle muulle saman kokoiselle, saman tyyppiselle ja käyttöajaltaan vähemmän käytetylle kattilalle.

LCP-asetuksen vaatimukset eivät sellaisenaan ole tässä tapauksessa riittäviä paikallisen ja alueellisen ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi siten kuin ympäristönsuojelulain 43 §:ssä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä olisi pitänyt vaatia. Lisäksi päästöraja-arvojen sekä päästöjen ehkäisemistä koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

LCP-BREF -dokumentin marraskuussa 2004 julkaistun viimeisen luonnosversion mukaan olemassa olevan yli 300 MW kivihiilikattilan typenoksidipäästöjen parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoksi on asetettu 90-200 mgNO₂/Nm³. Rikkidioksidin osalta vanhoilta yli 200 MW kivihiilikattiloilta valtioneuvoston päätöksessä 256/1990 on jo vaadittu rikkidioksidipäästöltä vuosikeskiarvoa 230 mg/MJ (660 mg/m³n O₂ 6 % kuivaa kaasua). Muutosinvestointeja toteutettaessa kattilalla NA1 on tärkeää, että toteutettavat toimet täyttävät parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset. Lupapäätöksessä kattilaa NA1 on pidetty käytössä olevana kattilana. Aiemmissa lupapäätöksissä kattilaa NA1 on käsitelty käytöstä poistuvana varakattilana, jolta ei sen vuoksi ole edellytetty samoja vaatimuksia kuin käytössä olevilta kattiloilta. Tähän asti kattilaa on pidetty toiminnanharjoittajan ilmoituksen mukaisesti varalaitoksena, jonka käyttöaika on rajoitettu.

Lupamääräystä 6 tulee arvioida uudelleen. Kattilan NA1 osalta tulee ottaa huomioon, että mikäli laitoksen käyttötunnit 1.1.1995 alkaen ylittävät 15 000 tuntia ennen 31.12.2007 ja toiminnanharjoittaja haluaa jatkaa laitoksen toimintaa 15 000 käyttötunnin täyttymisen jälkeen, tulee laitos tulkita LCP-asetuksen mukaiseksi uudeksi laitokseksi ja laitoksen päästöraja-arvot tulee antaa uusien laitosten vähimmäispäästöraja-arvojen perusteella.

Lupamääräyksiin 7-9 olisi valvonnan kannalta, selvyyden vuoksi tullut kirjata, ovatko pitoisuusmääräykset kuivaa vai kosteata savukaasua. Valvonnan ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen kannalta lupamääräystä 10 tulee tarkistaa. Lupamääräyksessä 10 todetaan, että lupamääräysten 8-9 hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästömääräykset eivät koske kattiloiden häiriötilanteita. Epäselväksi jää, mitä häiriötilanteita määräykset kattavat.

Luvan käsittelyssä ei ole arvioitu lainkaan, mitä vaikutuksia ilmapäästöillä on laitoksen vaikutusalueen luontoon ja sen toiminnoille ja päästöjen rajoittamisen tarvetta sen pohjalta. Voimalaitos on Turun seudun selvästi suurin rikkidioksidin ja typenoksidien päästölähde ja sen päästöillä on merkittävä vaikutus alueen rikki- ja typpilaskeumaan ja niiden vaikutukset ovat selvästi nähtävissä vuosina 1990, 1995 ja 2001 tehtyjen bioindikaattoriselvitysten tuloksissa. Päästöjen vaikutukset näkyvät selvästi myös voimalaitoksen vaikutusalueella sijaitsevalla Ruissalon lehdot -nimisellä Natura 2000 -alueella (FI0200057). Ympäristökeskus on viitannut valituksen liitteenä olevaan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaiseen arvioon Pansion asemakaavan vaikutuksista Ruissalon lehdot -nimiseen Natura 2000 -alueeseen sekä täydennyksiin 20.1.2003 ja 1.10.2003 ja todennut, että selvityksestä käy ilmi myös voimalaitostoiminnan merkittävä osuus vaikutusarvioinnissa. Ympäristölupaviraston päätös perustuu tältä osin riittämättömään selvitykseen. Laitoksen aiheuttama vaikutus Ruissalon Natura 2000 -alueeseen tulee vielä selvittää. Vaikutukset tulee selvittää laji- ja luontotyyppikohtaisesti. Natura 2000 -alueeseen kohdistuvan vaikutuksen arvioimiseksi todettu ilmanlaadun rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvon alittuminen ei riitä arvioinnin perusteeksi. Natura-arvioihin kohdistuvien vaikutusten selvittämiseksi olisi tullut tehdä vähintään niin sanottu esiarviointi.

Lupamääräyksessä 12 annetut, melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaiset määräykset eivät vielä takaa, etteikö laitoksen toiminnasta voi aiheutua merkittävää viihtyisyyden tai yleisen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä aiheuttavaa melua, jota aiheutuu muun muassa lyhytaikaisista höyryn ulospuhalluksista ja varoventtiileistä. Ympäristöluvassa olisi pitänyt selvittää, mistä melulähteistä aiheutuu ympäristön pilaantumista ja antaa sen perusteella ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaisesti tarpeelliset määräykset melupäästöistä ja niiden ehkäisemisestä ja muusta rajoittamisesta. Lisäksi melupäästöjen rajoittamista koskevien määräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, mikä asia on jäänyt täysin selvittämättä. Jo nyt tehdyn meluselvityksen perusteella ainakin voimalan 2 ja 3 ilman sisäänottoputkien kapeakaistaista melupäästöä, höyryn ulospuhallusten melupäästöä ja kaikkien varoventtiilien melupäästöä on tarvetta rajoittaa parhaan tekniikan mukaisesti. Lisäksi ympäristönsuojelulain 46 §:n perusteella tulee edellyttää melupäästöjen säännöllistä seurantaa vähintään kerran vuodessa tehtävien melupäästömittausten avulla. Melutasoille annettu määräys on myös valvonnan kannalta ongelmallinen. Mikäli määräyksissä 13 ja 14 edellytetyissä selvityksissä tulee esiin, että esimerkiksi kahdesta tai useammasta toiminnosta aiheutuu melutaso, joka yksinään alittaa määräykset, mutta yhdessä ne ylittävät sen, minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu määrätä päästöjen vähentämiseksi tarvittavista toimista. Jos alueen jostain toiminnasta, kuten nyt voimalaitostoiminnasta, aiheutuu kapeakaistaista melua, kuka alueen toiminnanharjoittajista on velvollinen vähentämään melupäästöjä. Päätöksessä olisi tullut edellyttää riittävän kattavaa melupäästölähdekartoitusta, taajuuskaistoittaisia melupäästömittauksia ja melun leviämismallilaskelmia melutason ohjearvojen mukaisille melutasoille sekä maksimiäänitasoille ja vasta sen jälkeen päättää tarvittavista melupäästörajoituksista. Melun osalta päätös on perustunut riittämättömään selvitykseen.

3.2 Valitusten johdosta annetut vastineet

3.2.1 Fortum Power and Heat Oy on vaatinut ympäristökeskuksen valituksessa esitettyjen vaatimusten hylkäämistä. Kyseessä on uuden luvan hakeminen olemassa olevalle toiminnalle lainsäädännön kokonaisuudistuksen eikä toiminnan olennaisen muutoksen vuoksi. Lupahakemus on laadittu varsin kattavasti vastaamaan ympäristönsuojelulain ja -asetuksen vaatimuksia ja lisäksi sitä on täydennetty lupaviranomaisen edellyttämällä ja hyväksymällä tavalla, joten tarvittavat riittävät tiedot lupa-asian ratkaisemiseksi ovat olleet käytettävissä.

Lupapäätöksen mukaiset päästörajat ovat tiukempia kuin laitosta koskevat voimassaolevat päästörajat, joten lupapäätös ei mahdollista päästöjen kasvua tuotettua energiaa kohden. Aiemmat kansalliset yleiset normit sekä LCP-direktiivi ja -asetus rajoittavat savukaasupäästöjä polttoaineiden käyttöä kohden ja siten ympäristöluvalla ei lähtökohtaisesti voida rajoittaa laitoksen kokonaispäästöjä.

Naantalin voimalaitoksella 1990-luvulla toteutetut mittavat ilmansuojeluinvestoinnit ovat pienentäneet laitoksen savukaasupäästöjä oleellisesti. Laitoksen energiantuotannolla on turvattu enenevässä määrin alueen kaukolämpö- ja prosessihöyrytarvetta ja siten korvattu alueen pienempiä lämpölaitoksia. Toimenpiteet ovat parantaneet merkittävästi alueen ilmanlaatua, mikä näkyy erityisesti rikkidioksidipitoisuuksien pienenemisenä.

Yksikön NA1 käyttäminen noudattamalla valituksenalaista päätöstä on ehdottomasti ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, sillä se edellyttää hakemuksessa esitettyjä, jo vuoden 2005 kesällä toteutettavaksi suunniteltuja investointeja. Vaihtoehtoinen 20 000 tunnin säännön soveltaminen tarkoittaisi, ettei LCP-asetuksen mukaisia päästömääräyksiä tarvitsisi noudattaa eikä suunniteltua investointia toteutettaisi. Valtioneuvoston päätös 527/1991 kumoutuu kaikilta osin 31.12.2007 ja tämän jälkeen kaikkiin suuriin polttolaitoksiin sovelletaan LCP-asetusta. Edelleen LCP-asetuksen 3 §:ssä on määritelty, mitä asetuksessa tarkoitetaan olemassa olevalla ja uudella laitoksella. Säännöksen perusteella yksikkö NA1 on yksiselitteisesti olemassa oleva laitos, johon tulee näin ollen soveltaa olemassa olevaa laitosta koskevia päästöraja-arvoja.

Lupamääräys 10 on LCP-asetuksen mukainen. Määräyksessä mainitut kattiloiden käynnistys-, alasajo- ja häiriötilanteet voidaan määritellä lupamääräyksen 30 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa eikä määrittely siten ole tarpeen ympäristölupapäätöksessä.

Velvollisuus olla selvillä savukaasupäästöjen vaikutuksista täyttyy ilman uusia leviämismallilaskelmia, koska päästöjen jatkuvatoiminen tarkkailu on vuoden 2004 lopulla laajentunut LCP-asetuksen ja mittauksien laadunvarmistusta koskevan standardin johdosta, yhtiö osallistuu jatkossakin alueen laajaan ilmanlaadun yhteistarkkailuun ja bioindikaattoriselvityksiin sekä laitoksen savukaasupäästöjen mallintaminen on tehty jo useamman kerran aikaisempien lupavaiheiden yhteydessä. Luotettavimmin päästöjen vaikutuksia ilman laatuun voidaan selvittää ilmanlaadun mittauksilla. Turun seudulla on laaja mittausasemaverkosto, johon kuuluu myös erityisesti Naantalin pistelähteiden vaikutusta kuvaavia mittauspisteitä.

Laitoksen suurimmat hetkittäiset päästöt aiheutuvat tilanteessa, jossa kaikki kattilat käyvät täydellä teholla. Koska laitoksen savukaasujen puhdistinlaitteita käytetään tulevaisuudessakin nykyiseen tapaan, laitoksen hetkittäiset enimmäispäästöt pysyvät nykyisellä tasolla tai pienenevät mahdollisten suunniteltujen ympäristöinvestointien ansiosta. Tämän vuoksi ei voida väittää, että ilman haitta-aineiden lyhytaikaiset pitoisuuskeskiarvot nousisivat tulevaisuudessa voimalaitoksesta johtuen.

Lupaviranomainen ei ole tehnyt asiassa sellaista luonnonsuojelulain vastaista päätöstä, johon ympäristökeskus voisi hakea muutosta. Alueellinen ympäristökeskus ei voi valittaa siitä, että toimivaltainen viranomainen on tullut sille annetun harkintavallan rajoissa johonkin lopputulemaan. Olemassa olevien, jo ennen Natura-verkoston perustamista toiminnassa olleiden laitosten vaikutusten Natura-alueisiin tulee olla lähtökohtaisesti hyväksyttäviä ilman erillistä arviointia. Asiassa on kysymys lainsäädännön edellyttämästä luvan uusimisesta ja olemassa olevan toiminnan jatkumisesta siten, että laitoksen ympäristökuormitus ei muutu merkittävästi. Kysymyksessä ei ole lainkaan luonnonsuojelulain tarkoittama hanke tai suunnitelma. Voimalaitoksen kokonaispäästöjen mahdollinen vähäinen kasvu ei voi aiheuttaa arviointivelvollisuutta etenkin kun laitos korvaa mahdollisella lisätuotannolla lähialueiden öljy- tai hiilikäyttöisiä pieniä ja matalia päästölähteitä.

Yhtiö voi osallistua yhteistarkkailun ulkopuolisiinkin ympäristön tilaa koskeviin selvityksiin. Ympäristöluvassa ei ole tarpeen antaa osallistumisvelvoitetta mahdollisesti toteutettaviin ja tarkentamattomiin selvityksiin.

Vähintään kerran vuodessa tehtävien melupäästömittauksien vaatiminen on perusteetonta, sillä laitoksen laitteistojen melupäästöt eivät muutu vuosittain. Vaadittu riittävän kattava melupäästökartoitus, taajuuskaistoittaiset melupäästömittaukset ja melun leviämismallilaskelmat tulevat tehdyksi jo lupamääräyksissä 13 ja 14 edellytetyissä mittauksissa ja selvityksissä.

3.2.2 Lounais-Suomen ympäristökeskus on täytäntöönpanoa koskevan yhtiön vaatimuksen osalta todennut, että tällaisessa tilanteessa ei ole syytä antaa uusia määräyksiä päätöksen noudattamisesta.

Lupamääräyksen 8 muuttamista koskeva vaatimus on hylättävä, koska lupamääräyksessä NA2:n ja NA3:n muodostamalle yksikölle annetussa rikkidioksidipäästömääräyksessä on sovellettu oikein LCP-asetusta. Päästövaatimus 390 mg SO₂/m³n vastaa LCP-direktiivin mukaisesti päästöjen rajoittamisen vähimmäisvaatimusta. Toisin kuin valituksessa esitetään, lupamääräyksen 8 mukaisen päästörajoituksen noudattaminen NA2:lla ja NA3:lla ei tarkoittaisi vähärikkisen kivihiilen jatkuvaa käyttöä. Laitoksella oleva märkämenetelmään perustuva rikinpoistolaitos edustaa parasta tekniikkaa rikinpoistossa ja sillä on päästävissä yli 90 prosentin erotustehoon ja tavanomaisella 0,8 rikkiä sisältävällä kivihiilellä 200 mg/m³n päästötasoon, joten päästömääräys 390 mg/m³n on hyvin kohtuullinen. Rikinpoistolaitoksen erotuskyky riippuu olennaisesti siitä, millä teholla rikinpoistolaitosta käytetään eli millä teholla savukaasuja pestään. Laitoksella nykyisin voimassa oleva vuosipäästörajoitus 230mg/MJ (650 mg/m³n) koskee yhteisesti kaikkia 3 kattilaa ja käytännössä päästöjen vähentäminen on hoidettu kahden kattilan yhteisellä rikinpoistolaitoksella siten, että NA2:n ja NA3:n niiden päästö on ollut selvästi alle 140 mg SO₂/MJ (400 mg SO₂/m³n), esimerkiksi vuonna 2003 119 mg/MJ. Määrätyn päästörajan saavuttaminen edellyttää rikinpoistolaitoksen hyvää käytettävyyttä, kuten valituksessakin todetaan, mutta sitä vaaditaan myös LCP-asetuksessa.

Lupamääräyksen 9 muuttamista koskeva vaatimus on hylättävä. Lupamääräyksessä 9 NA2:n ja NA3:n muodostamalle yksikölle annetussa typenoksidipäästömääräyksessä on sovellettu oikein LCP-asetusta. Päästövaatimus 490 mg NO₂/m³n vastaa LCP-direktiivin mukaisesti päästöjen rajoittamisen vähimmäisvaatimusta. Päästörajan saavuttaminen ei onnistu nykyisillä polttoteknisillä päästöjen vähentämistoimilla, kuten valituksessa on todettu. Typenoksidipäästöjen vähentäminen edelleen polttoteknisin keinoin vanhoissa kattiloissa, joissa on pieni palotila, on epävarmaa ja on myös vaarana, että äärimmilleen viedyillä polttoteknisillä toimilla poltossa syntyy epätäydellisen palamisen tuotteina terveydelle haitallisia hiilivety- ja hiukkaspäästöjä. Tästä syystä uusien polttoteknisten toimien kokeileminen ei ole perusteltua varsinkaan, kun niillä ei kuitenkaan saavuteta olennaista päästöjen vähentämistä, johon on selvä tarve. Jäljelle jää päästöjen vähentäminen sekundäärisellä menetelmällä, jolla voidaan vähentää päästöjä nykyisestä tasosta yli 50 prosenttia. LCP-BREF -dokumenteissa yli 300 MW:n olemassa oleville hiilipölypolttokattiloille on esitetty BAT-taso 90-200 mg/m³. Se on saavutettavissa polttoteknisillä toimilla ja selektiivisellä katalyyttisellä erotinlaitteella (SCR).

3.3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on lausunnossaan esittänyt, että hakemuksessa esitetty arvio voimalaitoksen tulevista päästöistä on laskettu käyttämällä hakijan tulkinnan mukaisia LCP-asetuksen sallimia suurimpia ominaispäästöjä laitoksen toimiessa jatkuvasti. Hakemuksessa käytetty termi ennuste tälle tilanteelle on siten harhaanjohtava. Kyseessä ei ole ennuste, vaan teoreettinen maksimi, joka ei voi käytännössä toteutua, koska laitosta ei voida jatkuvasti ajaa raja-arvoja sivuten. Hakemuksessa mainitaan kasvun johtuvan lähinnä Turku Energia Oy:n Linnankadun voimalan kivihiilikattilan käytön loppumisesta ja vastaavan tuotannon siirtymisestä Naantalin voimalaitokselle. Linnankadun voimalaitoksen rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt (NO₂:na) olivat VAHTI-rekisterin mukaan vuosina 1999-2003 250-360 t/a ja 210-310 t/a. Naantalin voimalaitoksen vastaavat päästöt tuolla jaksolla olivat vastaavasti 1 900-2 700 t/a ja 2 400-3 100 t/a. Lisäämällä Linnankadun voimalaitoksen kivihiilikattilan päästöt suoraan Naantalin voimalaitoksen päästöihin saataisiin rikkidioksidipäästöjen kasvuksi keskimäärin noin 13 prosenttia ja typenoksidipäästön kasvuksi vastaavasti noin 9 prosenttia. Yksikön NA1 käytön lisääntymisestä aiheutuva päästöjen kasvu kompensoituisi ainakin osittain päätöksessä kaikille kattiloille asetettujen nykyisiä rajoituksia tiukempien päästöraja-arvojen vuoksi.

Päätöksessä on sovellettu LCP-asetusta. Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan asetuksen päästörajoja ankarampien määräysten tulisi perustua luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseen. Toiminnasta ei aiheudu sellaista ilman laadun heikkenemistä, että LCP-asetusta tiukempien päästöraja-arvojen antaminen olisi ollut perusteltua. Ilmanlaadun ohjearvojen ylitykset Naantalissa ovat aiheutuneet mitä ilmeisimmin liikenteestä ja keväisin katujen puhdistamisesta aiheutuvasta pölyämisestä.

Yksikön NA1 15 000 käyttötunnin ylittämisen osalta ympäristölupavirasto on viitannut päätöksensä perusteluihin ja lisäksi todennut, että ympäristökeskus ei ole lausunnossaan vaatinut, että yksikön NA1 osalta lupaa ei tulisi hyväksyä. Ympäristökeskus ei myöskään ole edellyttänyt, että toiminnasta tulisi tehdä ympäristövaikutusten arviointimenettely, jos toimintaa jatketaan sen jälkeen kun aiemman päätöksen mukainen 15 000 tunnin käyttöaika on saavutettu. Yksikön NA1 toiminnan jatkaminen tämän käyttöajan jälkeen ei tarkoita ympäristölupaviraston päätöksen perusteella, että toiminta olisi uusi ja siten siitä tulisi tehdä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain mukainen arviointi.

Päätöksessä on sovellettu LCP-asetusta, jonka liitteen 3 kohdasta 4 käy ilmi, että asetuksessa annetut pitoisuusraja-arvot tarkoittavat pitoisuuksia kuivassa kaasussa. Tämä on myös vakiintunut käytäntö.

Voimalaitoksen päästöihin vaikuttaneet merkittävimmät muutokset 1980-luvun lopun tilanteen jälkeen ovat tapahtuneet vuonna 1992, jolloin laitoksen kattiloiden NA2 ja NA3 savukaasut alettiin käsitellä yhteisessä rikinpoistolaitoksessa ja niiden savukaasut alettiin johtaa yhteiseen, 130 metriä korkeaan piippuun. Tässä yhteydessä ja sen jälkeen on savukaasujen sisältämien epäpuhtauksien leviämisestä ja laskeumasta tehty useita selvityksiä, joiden keskeiset tulokset selviävät hakemusasiakirjoista, ja joista keskeisimmät, esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen vuonna 1997 julkaisema selvitys "Turun seudun ilmanlaatututkimus", olisivat muutoinkin olleet ympäristökeskuksen käytettävissä.

Ilmatieteen laitoksen 1997 tekemässä tutkimuksessa on käytetty vuoden 1994 päästötietoja. Voimalaitoksen rikkidioksidipäästöt olivat tuolloin noin 3 400 tonnia ja typenoksidipäästöt 3 300 tonnia. Vuoden 1994 rikkidioksidipäästö oli jakson 1993-2004 toiseksi suurin ja typenoksidipäästö jakson suurin, joten selvityksen tulokset eivät ainakaan aliarvioi voimalaitoksen aiheuttamia pitoisuuksia eikä laskeumaa. Samaan suuntaan vaikuttaa myös se, että rikkidioksidipäästöstä 35 prosenttia ja typenoksidipäästöistä noin 15 prosenttia pääsi vuonna 1994 ilmaan kattilan NA1 80 metriä korkeasta piipusta ja loput kattiloiden NA2 ja NA3 130 metriä korkeasta piipusta, joten tilanne laskennassa varsinkin rikkidioksidin osalta oli hakemuksen mukaista ennustetilannetta selvästi pahempi. Toisin sanoen malleilla saadut laskennalliset pitoisuudet ja laskeumat voimalaitoksen osalta ovat jonkin verran nykyistä ja tulevaa tilannetta suuremmat. Mallien avulla lasketut rikkidioksidi- ja typenoksidipitoisuudet alittavat selvästi voimassa olevat ja tulevat ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Myöskään pitkään jatkuneet mittaukset kolmella mittausasemalla Naantalin voimalaitoksen ympäristössä eivät ole osoittaneet ohje- tai raja-arvojen ylittyneen tai olleen vaarassa ylittyä voimalaitoksen päästöjen vuoksi. Olemassa olevia leviämismalliselvityksiä on pidettävä päätöksenteon kannalta riittävinä, eikä uusien mallilaskelmien tekeminen ole siten ollut välttämätöntä.

Naantalin voimalaitos on olemassa oleva laitos. Pelkästään luvan uusiminen olemassa olevalle toiminnalle ei ole hanke, joka voisi laukaista Natura-arviointivelvollisuuden. Hakemukseen sisältyy kattilan NA1 käyttöä koskeva muutos, joka aiheutuu lähinnä Turku Energia Oy:n Linnankadun voimalaitoksen kivihiilikattilan tuotannon siirtämisestä Naantaliin. Tämä tuotannon päästöjen laskeminen yhteen suoraan laitoksen nykyisten rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjen kanssa lisäisi teoreettisesti luokkaa 10-15 prosenttia. Tiukemmista päästörajoista johtuen päästön kasvu kuitenkin kompensoituu ainakin osaksi ellei kokonaan. Sillä seikalla, onko kyseessä ympäristönsuojelulain tarkoittama toiminnan olennainen muutos, ei ole suoraan tekemistä sen kanssa, tulisiko hankkeesta tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittama Natura-arviointi, vaan tarve riippuu siitä, voiko hankkeesta aiheutua merkittäviä vahingollisia vaikutuksia niille luontoarvoille, joiden suojelemiseksi Natura-alue on perustettu.

Ruissalon lehdot -niminen Natura-alue sijaitsee Turun Ruissalon saaressa ja käsittää pääosan saaren pinta-alasta. Jos ei oteta huomioon alueeseen Vihriäisten aukolla paria pientä karia, yhtenäinen Natura-alue alkaa Ruissalon rannasta, noin 4 kilometriä voimalaitoksesta ja jatkuu saaren itäpäähän, noin 11 kilometrin etäisyydelle voimalaitoksesta. Ruissalon Natura-alue on voimakkaasti kuormitettu. Siihen vaikuttavat muun muassa pääosin kaukokulkeumana tulevat ilman epäpuhtaudet kuten otsoni, pääasiassa kaukokulkeumana tuleva rikki- ja typpilaskeuma, Turun seudun suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset, Turun kaupunkiseudun autoliikenne sekä saarta ympäröivistä satamatoiminnoista sekä laivaliikenteestä aiheutuvat päästöt sekä myös saaren omasta liikenteestä ja asutuksesta aiheutuva kuormitus.

Naantalin voimalaitoksen vaikutukset Ruissalon Natura-alueeseen voivat käytännössä johtua pelkästään ilman epäpuhtauksista, lähinnä rikkidioksidin ja/tai typenoksidien korkeista pitoisuuksista ulkoilmassa tai rikki- ja/tai typpilaskeumasta. Rikkidioksidin ja typenoksidin pitoisuuden vuosikeskiarvoille on annettu valtioneuvoston asetuksessa 711/2001 ilmanlaadun raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Asetuksen mukaan rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuudet ulkoilmassa laajoilla maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla eivät saa ylittää kalenterivuodessa arvoa 20 µg/m³ (SO2) ja 30 µg/m³ (NO_x). Rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot kolmella voimalaitosta lähimmällä mittausasemalla ovat viimeisten 10 vuoden aikana olleet noin 10-20 prosenttia raja-arvosta. Ruissalon Kallanpään/Saaronniemen mittausasemalla pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet välillä 2-3 µg/m³ ja Raision ja Naantalin mittausasemilla välillä 2-4 µg/m³. Vuoden 1994 päästötiedoilla leviämismallilla lasketut vuosikeskiarvot Turun seudun ilmanlaatututkimuksessa olivat luokkaa 3-4 µg/m³.

Kasvillisuus- ja ekosysteemivaikutuksien ehkäisemiseksi annettu typenoksidipitoisuuksien vuosikeskiarvon raja-arvo muodostuu typpimonoksidin ja typpidioksidin yhteenlasketusta pitoisuudesta, jossa typpimonoksidin osuus on laskettu typpidioksidiksi. Typenoksidipitoisuuksiin Turun seudulla vaikuttavat voimakkaimmin autoliikenteen päästöt. Ruissalon mittausasemalta, joka nykyisin sijaitsee Saaronniemessä, eikä siten Natura-rajauksen sisällä, ei ole käytettävissä NO_x-mittaustietoja. Ilmatieteen laitoksen Turun seudun ilmanlaatututkimuksessa on laskettu leviämismallilla, johon ovat sisältyneet kaikki alueen lähteet, typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvo. Sen mukaan vuosikeskiarvo Ruissalon Natura-alueella olisi vuoden 1994 päästötiedoilla ollut pääosin 10-20 µg/m³. Saaren itäpäässä (Turun keskusta-alueen puoleisessa päässä), jossa sataman ja keskusta-alueen autoliikenteen vaikutus on suurempi, vuosikeskiarvo oli välillä 20-30 µg/m³.

Kun otetaan huomioon, että edellä mainittujen vuosikeskiarvojen raja-arvot alittuvat selvästi, rikkidioksidin pitoisuus on vain noin 1/10 raja-arvosta, ja että suurin osa pitoisuuksista aiheutuu muista kuin Naantalin voimalaitoksen päästöistä, laitoksen päästöjen mahdollinen vähäinen kasvu olisi marginaalinen, eikä käytännössä vaikuttaisi vuosikeskiarvoihin.

Ilmatieteen laitoksen Turun seudun ilmanlaatututkimuksessa on tarkasteltu mallien avulla myös rikki- ja typpilaskeumia. Tutkimuksessa esitetyn arvion mukaan alueen keskimääräinen rikin kokonaislaskeuma olisi ollut vuonna 1993 noin 450 mg/m² vuodessa, joka ylittää selvästi rikkilaskeuman määrää koskevan kotimaisen tavoitearvon, 300 mg/m² vuodessa. Tutkimuksessa esitetyn arvion mukaan alueellinen typenoksidiperäinen typpilaskeuma olisi vuonna 1993 ollut Turun seudulla noin 280mg/m² vuodessa ja kokonaistyppilaskeuma, jossa on otettu huomioon myös ammoniakkipäästöjen vaikutus, noin 490 mg/m² vuodessa.

Edellä mainitut rikin ja typen kokonaislaskeumat ylittivät selvästi Etelä-Suomen herkimmille metsämaille määritellyt kriittiset kuormitusarvot. Tutkimusalueen rikin ja typen kokonaislaskeumista oli vuonna 1993 noin 75 prosenttia ulkomaisten päästöjen aiheuttamaa.

Turun seudun omien päästölähteiden aiheuttama rikkilaskeuma oli tutkimusalueen uloimmissa osissa 75 mg/m² vuodessa. Ruissalon nykyisellä Natura-alueella laskeuma oli pääosalla alueesta 100-125 mg/m² vuodessa, maksimien, yli 150 mg/m² ja yli 125 mg/m² ollessa saaren itäpäässä, lähinnä keskustaa ja saaren länsipäässä, vastapäätä Naantalin öljynjalostamoa ja voimalaitosta. Jos voimalaitoksen osuudeksi arvioidaan noin puolet rikkilaskeumasta, päästön noin 10 prosentin vuotuinen kasvu merkitsisi laskeuman kasvamista karkeasti arvioiden noin 5-6 mg/m² vuodessa, mikä olisi noin prosentti kokonaislaskeumasta.

Alueen omat lähteet aiheuttivat tutkimuksen mukaan Ruissalon länsiosiin 5-50 mg/m²:n suuruisen ja saaren itäosaan 50-75 mg/m²:n suuruisen typen vuosilaskeuman. Tutkimuksen perusteella voimalaitoksen osuus typpilaskeumasta voisi nykyisellään olla joitain milligrammoja neliömetrille vuodessa. Näin ollen päästön mahdollinen vähäinen kasvu olisi laskeumasta aiheutuvien luontovaikutusten kannalta mitätön.

Naantalin voimalaitoksen päästöjen vähäisellä kasvulla ei voi olla sellaisia haitallisia vaikutuksia Ruissalon Natura-alueen niihin luontoarvoihin, joiden perusteella se on otettu Natura-alueeksi, että asiasta olisi tarpeen tehdä tarkempia selvityksiä. Turku Energia Oy:n Linnankadun voimalaitos sijaitsee lähimmillään alle 2 kilometriä Ruissalon Natura-alueesta ja Naantalin voimalaitos lähimmillään noin 4 kilometrin päässä Ruissalon Natura-alueesta. Linnankadun voimalaitoksen kivihiilikattilan päästön siirtyminen kauemmaksi Ruissalon Natura-alueesta saattaa pikemminkin vähentää Natura-alueelle ilman kautta kohdistuvaa kuormitusta.

Päätöksen määräyksessä 12 on annettu toimintaa koskeva immissiotasomääräys. Toiminnasta aiheutuvasta melusta on ollut riittävä käsitys, jotta voidaan varmistua siitä, että melutasot eivät tällä hetkellä ylity asuinalueilla. Toiminnasta on aiheutunut melua jo usean vuosikymmenen ajan, eikä luvan mukaisilla toiminnan muutoksilla ole olennaista merkitystä melutasoon. Lupamääräyksissä 13 ja 14 on kuitenkin edellytetty lisäselvitysten tekemistä toiminnan seuraamiseksi ja tarvittaessa tarkempien meluntorjuntatoimien pohjaksi. Melun niin sanottu summavaikutus on katsottu tässä tapauksessa tarpeelliseksi alueella olevien muiden melua aiheuttavien toimintojen vuoksi. Määräys tarkoittaa ympäristönsuojelulain 42 §:n johdantolause huomioon ottaen, että melutason ylittymisen täytyy johtua voimalaitoksen toiminnasta, jolloin voimalaitoksen toiminnanharjoittaja on siitä vastuussa.

Fortum Power and Heat Oy:n valituksesta ympäristölupavirasto on muun muassa lausunut, että raskaan polttoöljyn rikkipitoisuutta koskeva määräys on perustunut valtioneuvoston asetuksen 766/2000 3 §:n 2 momentin soveltamiseen. Yksikön NA1 polttoaine on kivihiili, eikä päästömääräys koske kattilan ylösajotilannetta, jolloin raskasta polttoöljyä käytetään. Valtioneuvoston päätöksessä ei ole voitu tarkoittaa, että tällaisessa toiminnassa ei sovellettaisi rikkipitoisuusmääräystä.

Yksiköiden NA2 ja NA3 yhteen laskemisen osalta ympäristölupavirasto on viitannut päätöksensä perusteluihin. Päätöksessä ei ole sovellettu suoranaisesti polttolaitoskokonaisuutta koskevaa LCP-asetuksen 3 §:ää. Kyse on tosiasiallisesta tilanteesta, jolloin samaan piippuun johdetaan savukaasua. Kattilakohtaisen raja-arvon asettaminen NO_x:lle ei ole tällöin mahdollista, koska savukaasuja ei voida eritellä piipun hormissa jompaankumpaan kattilaan kuuluviksi. Päästöjen vähentämissuunnitelmaa ei ole tullut soveltaa lupapäätöksessä, vaan tästä annetaan erikseen valtioneuvoston asetus. NO_x -päästöjen osalta määräys merkitsee käytännössä tiukennusta nykytilanteeseen verrattuna vasta 1.1.2016.

3.4 Vastineiden johdosta annetut vastaselitykset

3.4.1 Fortum Power and Heat Oy on muun muassa todennut, että yksiköiden NA2 ja NA3 toteutuneet rikkidioksidipäästöt ovat viime vuosina pääsääntöisesti alittaneet valituksenalaisessa päätöksessä annetun päästörajan vuosikeskiarvona. Alhaiset rikkidioksidipäästöt ovat pääosin käytetyn hiilen vähärikkisyyden ansiota ja valituksenalaisessa päätöksessä vaadittu päästötaso edellyttää hyvin vähärikkisen hiilen jatkuvaa käyttöä tai rikinpoistolaitoksen täydellistä uudistamista.

Ilmanlaadun perusteella tarvetta NO_x-päästöjen olennaiselle vähentämiselle ei ole. Katalyyttistä typenpoistoa (SCR-menetelmä) edellyttävän päästötason esittäminen on täysin kohtuutonta ja lakiin perustumatonta eikä SCR-menetelmä ole käytännössä sovellettavaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa Naantalin voimalaitoksen ikäiselle laitokselle. SCR-menetelmä on periaatteessa mahdollista toteuttaa sekä kattilakohtaisesti niin sanotulla high-dust -periaatteella että yksiköille NA2 ja NA3 yhteisesti niin sanotulla low-dust -periaatteella. Molempien menetelmien investointikustannukset ovat erittäin korkeat: high-dust -menetelmän luokkaa 5-6 miljoonaa euroa kattilaa kohden ja low-dust -menetelmän luokkaa 15 miljoonaa euroa.

3.4.2 Lounais-Suomen ympäristökeskus on muun muassa todennut, että ympäristölupaviraston päätös, jossa päästörajoitukset on annettu pitoisuusrajoina mg/m³(n), ei aseta rajoituksia kattiloiden käytölle eikä näin rajoita riittävästi kokonaispäästöä. Lupahakemukseen liitetyissä laskelmissa on lähdetty arvioidusta kattiloiden käytöstä. Käytön ylittyessä myös päästöt ylittyvät ja voivat ylittää ennusteet.

Ympäristölupavirasto on lausunnossaan referoinut Ilmatieteen laitoksen kaupunkileviämismallilla laaditun Turun seudun ilmanlaatututkimuksen tuloksia Ruissalon saareen kohdistuvien rikkidioksidi- ja typenoksidipitoisuuksien ja rikki- ja typpilaskeumien osalta. Lupapäätöstä varten olisi tullut vaatia voimalaitoksen päästöjen leviämistä ja vaikutusta kuvaava oma laitoskohtainen leviämismallilaskelma, jonka avulla olisi arvioitu päästöjen leviämistä laitoksen lähialueella tilanteessa, jossa myös NA1:tä käytetään peruskuormituskattilana. Leviämismalleilla olisi pitänyt tarkastella myös häiriötilanteissa aiheutuvia vaikutuksia ja tarvittavien päästöjen vähentämistoimien riittävyyttä ja häiriöpäästöjen merkitystä Naantalissa ajoittain mitattuihin ohjearvot ylittäviin typenoksidipitoisuuksiin. Leviämismallitarkastelujen lisäksi voimalaitoksen vaikutuksia olisi pitänyt arvioida myös tehtyjen bioindikaattoriselvityksen perusteella.

Ympäristölupaviraston lausunnossaan esittämä tarkastelu ei riitä luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoittamaksi arvioksi. Ympäristölupavirasto on lausunnossaan peilannut Natura-selvitysten tarpeellisuutta lupapäätöksen perusteella mahdollisesti toteutuviin päästöihin eikä lupahakemukseen, johon arviot selvitysten tarpeellisuudesta olisi pitänyt perustaa. Alueelle ympäristölupaa hakeneilta muilta, olemassa olevilta toiminnoilta kuten ConocoPhillips Finland Oy:ltä (moottoribensiinin ja dieselöljyn terminaalitoiminta) on edellytetty selvitystä arvioinnin tarpeesta.

3.5 Hallinto-oikeuden toimittama katselmus

Hallinto-oikeus on 19.10.2005 toimittanut katselmuksen, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

4. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu 1.3.2006 sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset asian palauttamisesta ympäristölupavirastolle luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin suorittamiseksi.

Hallinto-oikeus on vaatimukset enemmälti hyläten muuttanut muun muassa lupamääräyksien 8 ja 9 ensimmäistä kappaletta ja muuttanut lupamääräystä 14.

Muutosten jälkeen nämä kuuluvat seuraavasti:

8. Yksikön NA1 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 850 mg/m³(n) kuivaa savukaasua. Yksikön NA2 ja yksikön NA3 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 600 mg/m³(n) kuivaa savukaasua.

9. Yksikön NA1 savukaasujen typenoksidipitoisuus muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 600 mg NO₂/m³(n) kuivaa savukaasua ja yksikön NA2 ja yksikön NA3 savukaasun typenoksidipitoisuus enintään 590 mg NO₂/m³(n) kuivaa savukaasua.

14. Luvan saajan on tehtävä meluselvitys, jossa tarkastellaan laskentamallilla melun leviämistä. Meluselvitys tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteisesti voimalaitoksen lähiympäristössä sijaitsevien toimintojen (satamat, öljynjalostamo ja muut teollisuuslaitokset) kanssa. Selvitys on tehtävä vuoden 2006 loppuun mennessä. Selvitys tulee toimittaa Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. (YSL 5 § ja 43 §)

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on tehtävä hakemus tämän päätöksen lupamääräysten tarkistamiseksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Hakemuksessa lupamääräysten tarkistamiseksi luvan saajan on esitettävä ainakin selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta päästöjen vähentämiseksi, erityisesti rikinpoistossa ja saavutettavista päästörajoista. Hakemukseen tulee sisältyä lupamääräyksissä 13 ja 14 tarkoitetut mittaukset ja meluselvitys sekä tarpeelliset melun vähentämistoimet lupamääräyksen 12 ohjearvojen saavuttamiseksi ja maksimimelutasojen vähentämiseksi. Luvan saajan on esitettävä selvitys energiatehokkuudesta.

Hakemukseen on lisäksi liitettävä muut tarpeelliset, ympäristönsuojeluasetuksen 3 luvussa mainitut tiedot ja selvitykset.

Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Natura-arviointi

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Lain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Naantalin voimalaitosta lähinnä olevat Natura 2000 -alueet ovat Ruissalon lehdot (FI0200057) ja Oukkulanlahti (FI0200150). Ruissalon Natura 2000 -alue on lähimmältä osaltaan noin 3,5 kilometrin päässä voimalaitokselta kaakkoon ja Oukkulanlahti sijaitsee runsaan 8 kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta luoteeseen. Hakijan ympäristölupavirastossa esittämän selvityksen mukaan Ruissalon itäpäässä olevan ilmanlaadun mittausaseman tulosten perusteella voidaan todeta, että Ruissalossa mitattu SO₂-pitoisuuden vuosikeskiarvo alittaa selvästi ekosysteemin ja kasvillisuuden suojelemiseksi määritetyn raja-arvon 20 µg/m³ ollen noin kymmenesosa tästä (2 µg/m³ vuonna 2002). Hakijan mukaan Naantalin voimalaitoksen toiminta ei vaikeuta tai vaaranna oleellisesti vaikutuspiirissään olevien Natura 2000 -kohteiden suojelutavoitteita ja -tarpeita. Hallinto-oikeus on katsonut, että hakijan ympäristölupavirastossa esittämää selvitystä on näissä olosuhteissa pidettävä riittävänä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen esiarvioinnin tekemiseksi. Siten ympäristölupavirasto on voinut hakijan esityksen perusteella arvioida, onko asiassa tarpeen tehdä tarkempia selvityksiä. Ympäristölupaviraston päätöksen perustelut ovat tältä osin puutteelliset. Ympäristölupavirasto on kuitenkin valituksista ja vastineista antamassaan lausunnossaan täydentänyt päätöksensä perusteluja.

Ympäristölupaviraston lausunnossa on todettu, että Naantalin voimalaitoksen ympäristövaikutukset Ruissalon Natura-alueeseen voivat johtua ilman epäpuhtauksista, lähinnä rikkidioksidin ja/tai typenoksidien korkeista pitoisuuksista ulkoilmassa tai rikki- ja/tai typpilaskeumasta. Rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet ulkoilmassa laajoilla maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla eivät saa ilmanlaadusta annetun asetuksen (711/2001) mukaan ylittää kalenterivuodessa arvoa 20 µg/m³ (SO₂) ja 30 µg/m³ (NO_x). Rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo on Ruissalon Kallanpään/Saaronniemen mittausasemalla viimeisten kymmenen vuoden aikana vaihdellut välillä 2-3 µg/m³. Typenoksidipitoisuuksiin Turun seudulla vaikuttavat voimakkaimmin autoliikenteen päästöt. Ruissalon mittausasemalta ei ole käytössä typenoksidien mittaustietoja. Leviämismallilla laskettujen tietojen mukaan typenoksidien vuosikeskiarvo olisi Ruissalon Natura-alueella pääosin 10-20 µg/m³ ja saaren itäpäässä välillä 20-30 µg/m³. Ottaen huomioon, että edellä mainitut vuosikeskiarvojen raja-arvot alittuvat selvästi ja suurimman osan pitoisuuksista aiheutuessa muista kuin Naantalin voimalaitoksen päästöistä, laitoksen päästöjen mahdollinen hakemuksen mukainen kasvu ei käytännössä vaikuttaisi merkittävästi ilman pitoisuuksien vuosikeskiarvoihin. Ilmatieteen laitoksen tekemien rikki- ja typpilaskeumamallinnusten mukaan kokonaislaskeumat ylittivät selvästi Etelä-Suomen herkimmille metsämaille määritellyt kriittiset kuormitusarvot. Tutkimusalueen rikin ja typen kokonaislaskeumista oli vuonna 1993 arviolta noin 75 prosenttia ulkomaisten päästöjen aiheuttamaa. Mikäli voimalaitoksen osuudeksi rikkilaskeumasta arvioidaan noin puolet kotimaisesta laskeumasta, päästöjen noin 10 prosentin vuotuinen kasvu merkitsisi noin 1 prosentin kasvua kokonaislaskeumassa. Tutkimuksen mukaan voimalaitoksen osuus typpilaskeumasta oli tutkimusajankohdan mukaan joitakin milligrammoja neliömetrille vuodessa. Näin ollen typenoksidien päästön mahdollinen vähäinen kasvu olisi laskeumasta aiheutuvien luontovaikutusten kannalta mitätön.

Asiakirjoista sekä ympäristölupaviraston valituksista ja vastineista antamasta lausunnosta saatavan selvityksen perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että Naantalin voimalaitos sen päästöjen mahdollisesta luvan mukaisesta kasvusta huolimatta ei yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikennä Ruissalon Natura 2000 -alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon. Näin ollen asiassa ei ole syytä kumota ympäristölupaviraston päätöstä ja palauttaa asiaa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arviointi- ja lausuntomenettelyn suorittamiseksi.

Lupamääräys 6

Yhtiön ympäristölupahakemuksen mukaan laitoksen yksikön NA1 käyttöastetta nostetaan. Aiemmin yksikköä NA1 on käytetty lähinnä varalaitoksena. Yhtiö on 19.9.1994 ilmoittanut valtioneuvoston yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi koskevaan päätökseen (527/1991) ja Turun ja Porin lääninhallituksen päätökseen 25.3.1994 nro 11 YSP viitaten, että voimalaitoksen 1. yksikköä käytetään 1.1.1995 jälkeen enintään 15 000 tunnin ajan. Koska yksikköä 1 on käytetty varakattilana, yhtiön on ollut tarkoituksenmukaista käyttää edellä mainitun asetuksen antamaa mahdollisuutta asetuksen ohjearvoista poikkeamiseen sitoutumalla enintään 15 000 tunnin käyttörajaan. Tämä on toteutunut, sillä yhtiön katselmuksella 19.10.2005 tekemän ilmoituksen mukaan NA1:n jäljellä oleva edellä mainitun lääninhallituksen päätöksen mukainen käyttötuntimäärä on 1 000 tuntia. Yksikön NA1 käyttöaste on muuttunut, mikä on ollut peruste ympäristöluvan hakemiselle ympäristönsuojeluasetuksessa asetettua määräaikaa aiemmin. Yksikkö NA1 voidaan ottaa käyttöön peruskuormakattilana. Koska kyse on olemassa olevasta yksiköstä, yksikköön sovelletaan 1.1.2008 lukien LCP-asetuksen 8 §:n mukaisia päästöraja-arvoja. Lupamääräyksessä 6 yksikön NA1 typenoksidipäästöille on 1.1.2006 lukien määrätty päästöraja-arvo. Näillä ja ympäristölupaviraston päätöksen perusteluilla hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen yksikön 1 pitämisestä uutena laitoksena. Siten lupamääräystä 6 ei ole syytä muuttaa.

Lupamääräykset 7-9

LCP-asetuksen 3 §:n kohdan 2 ja liitteen 3 kohdan 4 perusteella lupamääräyksissä 7-9 annetut pitoisuusraja-arvot ovat kuivaa savukaasua. Lupamääräyksiä 7-9 on tältä osin täsmennetty ympäristökeskuksen vaatimuksen mukaisesti.

Yhtiö on vaatinut lupamääräysten 8 ja 9 muuttamista siten, että yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasun rikkidioksidin ja typenoksidien päästörajat ovat LCP-asetuksen mukaiset.

LCP-asetuksen 4 §:n mukaan, kun polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa 1. päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen, rakennetaan tai on rakennettu kaksi laitosta tai useampia laitoksia siten, että ympäristölupaviranomainen katsoo, että niiden savukaasut voidaan tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, pidetään tällaisten yksiköiden kokonaisuutta yhtenä polttolaitoksena. Ympäristönsuojelulain 51 §:n (86/2000) mukaan lupamääräys voi olla mainitun lain tai jätelain nojalla annettuun asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi, asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi tai vesien suojelemiseksi.

Yksiköt NA2 ja NA3 on otettu käyttöön vuosina 1964 ja 1972. Yksiköiden savukaasut johdetaan erillisten sähkösuodattimien kautta yhteiseen rikinpoistolaitokseen ja tämän jälkeen yhteiseen hormiin ja piippuun. Koska laitokset on otettu käyttöön ennen 1.7.1987, yksiköitä NA2 ja NA3 ei voida pitää edellä mainitun asetuksen 4 §:n mukaisena polttolaitoskokonaisuutena. Siten LCP-asetuksen 4 §:ää ei voida soveltaa yksiköihin NA2 ja NA3. Yksiköiden yhteisestä hormista huolimatta savukaasuja voidaan tarkkailla piippumittauksen lisäksi yksikkökohtaisesti siten, että savukaasupäästöt jaetaan laskennallisesti yksiköille polttoaine-energioiden suhteessa ja tarvittaessa tarkkaillaan lisäksi kattilakohtaisilla savukaasujen pitoisuusmittauksilla ennen rikinpoistolaitosta. Siten kattilakohtaisen päästömittaustarpeen perusteellakaan ei yksiköille NA2 ja NA3 ole syytä määrätä yhteistä päästörajaa. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa ei ole esitetty sellaisia ympäristönsuojelulain 51 §:n (86/2000) mukaisia perusteita, joiden nojalla olisi tullut soveltaa asetuksen yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampaa lupamääräystä siten kuin ympäristölupaviraston päätöksessä on tehty. Lupapäätöksen antohetkellä ei LCP-asetukseen sisältynyt säännöstä parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta. Edellä mainituin perustein hallinto-oikeus on kumonnut lupamääräyksen 8 siltä osin kuin se poikkeaa hakemuksessa esitetystä päästöraja-arvosta ja muuttanut lupamääräyksissä 8 ja 9 määrätyt päästöraja-arvot koskemaan erillisinä yksiköitä NA2 ja NA3.

Asiassa on riittämättömät selvitykset rikinpoistolaitoksen nykyisestä toiminnasta ja toiminnan tehostamismahdollisuuksista. Tältä osin luvan saajan tulee esittää selvitystä lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä.

Lupamääräykset 12-14

Melun leviämistä ja melun vähentämistoimia koskevat selvitykset ovat puutteellisia. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiaa ei kuitenkaan ole syytä palauttaa ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi, vaan lupamääräysten tarkistamishakemuksen määräaikaa aikaistetaan ja tuossa hakemuksessa luvan saajan tulee esittää muun ohessa lupamääräyksen 14 mukainen meluselvitys. Lisäksi lupamääräyksessä 13 määrätyt mittaukset tulee tehdä vuoden 2006 loppuun mennessä.

Lupamääräysten tarkistaminen

Kun otetaan huomioon se, että asiassa ei ole esitetty rikinpoistolaitoksen huolellisen hoidon, häiriötilanteiden minimoimisen ja alhaiseen päästötasoon pääsemisen eikä meluselvitysten osalta riittävää selvitystä, hallinto-oikeus on katsonut, että päätöksessä annettua määräaikaa lupamääräysten tarkistamishakemuksen tekemiseksi on lyhennettävä. Lupamääräysten tarkistamishakemuksen yhteydessä on esitettävä ratkaisuosasta tarkemmin ilmenevät selvitykset ja muut tarpeelliset ympäristönsuojeluasetuksen 3 luvussa mainitut tiedot ja selvitykset.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti, 43, 46 ja 51 § (86/2000) sekä 97 §:n 1 momentin 4 kohta
Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentti ja 66 §:n 1 momentti
Valtioneuvoston polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta antaman asetuksen (1017/2002) 4 ja 8 §, 9 §:n 2 momentti, 11 §:n 3 momentti ja 14 §:n 1 momentti
Valtioneuvoston päätös kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta (256/1990)
Valtioneuvoston raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta antaman asetuksen (766/2000) 3 §

Toiminnan aloittamislupa

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen siltä osin kuin siinä on vaadittu, ettei yhtiö ole velvollinen noudattamaan niitä ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksiä, joista se on valittanut. Samalla hallinto-oikeus on todennut, että luvan saajan tulee noudattaa ympäristölupaviraston päätöstä ja sen lupamääräyksiä hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa.

Soveltamanaan oikeusohjeena hallinto-oikeus on maininnut toiminnan aloittamisluvan osalta ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lounais-Suomen ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökset on kumottava ja ympäristölupa-asia on palautettava Länsi-Suomen ympäristölupaviraston käsiteltäväksi.

Mikäli asiaa ei palauteta, lupamääräys 6, lupamääräysten 8 ja 9 ensimmäiset kappaleet sekä lupamääräys 14 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti:

6. Yksikön NA1, yksikön NA2 ja yksikön NA3 typenoksidipäästö saa 31.12.2007 saakka olla typpidioksidiksi laskettuna vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ.

8. Yksikön NA1 savukaasun rikkidioksidipitoisuus muunnettuna 6 prosentin happipitoisuuteen saa 1.1.2008 lukien olla enintään 200 mg/m³(n) kuivaa savukaasua ja yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidioksidipitoisuus enintään 400 mg/m³(n).

9. Yksikön NA1 savukaasujen typenoksidipitoisuus muunnettuna 6 prosentin happipitoisuuteen saa olla 1.1.2008 lukien olla enintään 150 mg/m³(n) kuivaa savukaasua ja yksiköiden NA2 ja NA3 typenoksidipitoisuus enintään 600 mg/m³(n).

14. Luvan saajan on tehtävä meluselvitys, jossa kartoitetaan kattavasti toiminnan melupäästölähteet, tehdään taajuuskaistoittaiset melupäästömittaukset ja tarkastellaan melun leviämistä laskentamallilla ohjearvojen mukaisille melutasoille sekä maksimiäänitasoille. Meluselvitys tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteisesti voimalaitoksen lähiympäristössä sijaisevien toimintojen (satamat, öljynjalostamo ja muut teollisuuslaitokset) kanssa. Selvitys on tehtävä vuoden 2006 loppuun mennessä ja toimitettava Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle. Selvityksen perusteella Länsi-Suomen ympäristölupavirasto määrää tarpeellisista meluntorjuntatoimista. Selvitys tulee toimittaa lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Ympäristökeskus on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä sekä ensisijaisen vaatimuksensa tueksi esittänyt seuraavan:

Ympäristölupa-asian käsittely hallinto-oikeudessa ja Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa on perustunut puutteelliseen ja riittämättömään selvitykseen. Hallinto-oikeuden päätöksellä on aikaistettu lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävää hakemusta jo vuoden 2009 loppuun. Lupamääräysten tarkistamista koskevan määräyksen perusteluista ilmenee, ettei asiassa ole esitetty riittävää selvitystä rikinpoistolaitoksen huolellisen hoidon, häiriötilanteiden minimoimisen ja alhaiseen päästötasoon pääsemisen eikä meluselvitysten osalta. Melua koskeviin lupamääräyksiin 12-14 tehtyjen muutosten perusteluissa todetaan, että melun leviämistä ja melun vähentämistoimia koskevat selvitykset ovat puutteellisia. Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan perustellut sitä, miksi puutteet tulevat korjattavaksi lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä hyvin nopealla aikataululla eikä palauttamalla lupa-asia päätöksen tehneelle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Menettely johtaa yleisesti siihen, että lupa-asioita ratkaistaan riittämättömään selvitykseen perustuen ja jätetään osa lupaan sisällytettävistä tarpeellisista määräyksistä myöhemmin käsiteltäväksi. Kun hallinto-oikeuden päätöksessä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on määrätty tehtäväksi jo vuoden 2009 loppuun mennessä, on ilmeisen selvää, että puutteiden korjaamista on pidetty tarpeellisena kohtuullisen nopeassa aikataulussa. Lupamääräysten tarkistamismahdollisuutta ei liene kuitenkaan tarkoitettu korvaamaan lupa-asian käsittelyn palauttamista uudelleen lupaviranomaiselle, vaan sen arvioimista varten, ovatko lupamääräykset tarkistamisajankohtana ajanmukaisia ja riittäviä tai edellyttävätkö ne muutoksia.

Hallinto-oikeus on hylätessään vaatimuksen asian palauttamisesta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin suorittamiseksi todennut, että ympäristölupaviraston päätöksen perustelut ovat olleet puutteelliset, mutta ympäristölupavirasto on valituksista ja vastineissa antamassaan lausunnossa täydentänyt päätöksensä perusteluja. Fortum Power and Heat Oy:n esittämä selvitys ympäristölupavirastolle ja hallinto-oikeuden päätöksellä hyväksytty, pelkästään rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuuksiin ja laskeumaan perustuva ympäristölupaviraston suorittama arvio ilman laji- ja luontotyyppikohtaista tarkastelua ei ole riittävä täyttämään luonnonsuojelulain 65 §:n hakijalta edellyttämää asianmukaista arviointia, edes niin sanottuna tarveharkinnan esiarviointina. Arvion tulee kattaa toiminnan vaikutukset niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, joiden vuoksi kohde on Natura 2000 -verkostoon sisällytetty. Alueella muiden hankkeiden yhteydessä tehtyjen arvioiden perusteella on voitu todeta, että happamoituminen ei ole uhka Ruissalon Natura 2000 -kohteen luontotyypeille. Sen sijaan rehevöitymiselle alttiiden Natura 2000 -luontotyyppien (kasvipeitteiset kalliot ja kuivat kedot) luonnonarvojen säilyminen vaarantuu, kun typpipitoisuudet alueella nykyisestään lisääntyvät. Rehevöitymiskehitys on luonnossa ja voimalaitoksen ilmapäästöjen vaikutukset Ruissalon Natura-alueen luontoon yhdessä lähialueen muiden päästölähteiden ja taustalaskeuman kanssa ovat jo nyt todettavissa tehdyissä bioindikaattoriselvityksissä. Tätä asiaa ei ole otettu mitenkään huomioon lupapäätöksessä eikä hallinto-oikeuden päätöksessä.

Arviot laitoksen päästöjen vähäisestä kasvusta ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä on tehty siihen lupahakemuksessa ilmoitettuun seikkaan perustuen, että voimalaitoksen tuotannon kasvu johtuisi lähinnä vain Turku Energian kivihiilivoimalaitoksen tuotannon loppumisesta ja siirtymisestä Naantalin voimalaitokselle. Tämä on ristiriidassa sen tilanteen kanssa, että voimalaitoksen tuotanto ja erityisesti NA1-yksikön tuotanto kasvoi voimakkaasti jo vuonna 2003, vaikka Linnankadun voimalaitoksen tuotanto lopetettiin vasta vuonna 2004. Tämä näkyy havainnollisesti Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hallinto-oikeudelle 21.6.2005 antaman vastaselityksen liitteestä.

Ympäristölupaviraston arvio voimalaitoksen päästöjen vähäisestä kasvusta on perustunut toisaalta myös siihen, että NA2:n ja NA3:n rikkidioksidipäästön pitoisuus saa olla enintään 390 mg SO₂/m³(n) ja typenoksidipäästön pitoisuus näiden kattiloiden osalta enintään 490 mg NO₂/m³(n), kun nyt hallinto-oikeuden päätös mahdollistaa näiden kattiloiden huomattavasti suuremman savukaasupäästöjen rikkidioksidipitoisuuden 600 mg SO₂/m³(n) ja typenoksidipitoisuuden 590 mg NO₂ /m³(n). Hallinto-oikeuden päätös merkitsee huomattavaa päästöjen kasvua. Esimerkiksi koko voimalaitoksen vuoden 2002 rikkidioksidipäästö 1900 tonnia kasvaa hakemuksen mukaisella polttoainekulutusennusteella 3800 tonniin vuodessa ja mahdollistaa rikkidioksidipäästön kasvun laitoksen maksimaalisella käytöllä aina 6000 tonniin saakka. Koko voimalaitoksen vuoden 2002 typenoksidipäästö 2940 tonnia kasvaa 3500 tonniin vuodessa hakemuksen mukaisella polttoainekulutusennusteella ja mahdollistaa typenoksidipäästön kasvun laitoksen maksimaalisella käytöllä aina 5100 tonniin vuodessa. Kyse ei missään tapauksessa ole rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjen kannalta pienestä kasvusta, kun Turun seudun muut rikkidioksidipäästöt olivat vuonna 2002 noin 2200 tonnia ja muut typenoksidipäästöt noin 3100 tonnia.

Lupapäätöksen perusteella laitoksen kokonaispäästöt kasvavat siis huomattavasti ja niiden vaikutus saattaa yhdessä muiden hankkeiden kanssa olla merkittävä heikentävä vaikutus edellä mainituille luonnonarvoille. Arvioinnin tarveharkinnassa tulee soveltaa varovaisuusperiaatetta. Jotta voidaan todeta, että merkittäviä haitallisia vaikutuksia ei aiheudu, arvioinnin on osoitettava, että merkittäviä kielteisiä vaikutuksia alueen eheyteen luontoarvojen kannalta ei aiheudu. Jos merkittävistä vaikutuksista ei objektiivisesti perustellen olla varmoja, vaikutuksia pidetään lähtökohtaisesti merkittävinä. Näin ollen arviointi on syytä tehdä, koska ei ole varmuutta siitä, ettei heikentäviä vaikutuksia aiheudu. Asianmukaisen selvityksen vaatiminen hakijalta olisi siten ollut tarpeen lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa ympäristölupa-asia ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden muutettua ympäristölupapäätöksen päästöjen raja-arvoja siten, että rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt kasvavat vielä ympäristölupaviraston päätöksen mukaiseen tilanteeseen verrattuna, on perusteltua arvioida luotettavasti laitoksen toiminnan vaikutus Ruissalon Natura 2000 -alueen luontoarvoihin. Perustellulla ja asianmukaisella tarvearvioinnilla tässä asiassa on keskeinen merkitys myös muiden samalle vaikutusalueelle sijoittuvien toimintojen lupa-asioiden käsittelyssä.

Voimalaitoksen yksikön NA1 osalta ei ole otettu huomioon LCP-asetuksen 21 §:ää, jossa käsitellään päästöraja-arvoja laitoksen olennaisessa muutoksessa. Hallinto-oikeus on käsitellyt lupamääräyksen 6 perusteluissa yksikköä NA1 ainoastaan asetuksen tarkoittamana olemassa olevana laitoksena eikä ottanut huomioon asetuksen 21 §:n säännöstä.

Toissijaisen vaatimuksensa tueksi ympäristökeskus on esittänyt seuraavan:

Lupamääräyksiä tulee muuttaa siten, että NA1 katsotaan LCP-asetuksen mukaiseksi uudeksi laitokseksi ja sille annettavat päästörajoitukset määräytyvät LCP-asetuksen liitteen 1 mukaisesti. NA1:lle on myönnetty ympäristölupa varavoimalaitoksena ennen LCP-asetuksen voimaantuloa. Peruskuormalaitoksen toimintaan yksikölle NA1 on myönnetty ympäristölupa vasta valituksenalaisella päätöksellä. Hallinto-oikeus on lupamääräystä 6 koskevissa perusteluissa katsonut, että kysymyksessä on ainoastaan yksikön käyttöasteen muutos. Samalla NA1:lla suoritetaan muutostoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen laitoksen muuttamiseksi varavoimalaitoksesta peruskuormalaitokseksi, jolloin laitoksen toiminta ja päästöt muuttuvat olennaisesti. NA1:n osalta muutos varavoimalaitoksesta peruskuormalaitokseksi sekä voimalaitoksella suoritettavat muutostyöt ovat olennainen muutos. Kun otetaan huomioon LCP-asetuksen 21 §:n säännös, joka edellyttää liitteen 1 taulukoiden 1-8 päästöraja-arvojen noudattamista polttolaitoksen tai kaasuturbiinin olennaisessa muutoksessa, kysymyksessä on toiminta, jota tulee käsitellä samoin kuin uutta laitosta.

Yksikköjen NA2 ja NA3 päästömääräykset tulee antaa LCP-asetuksen liitteen 2 mukaisesti. Koska yksiköillä NA2 ja NA3 on yhteinen rikinpoistolaitos ja yhteinen päästöjen tarkkailu, rikkidioksidin osalta laitos on katsottava yhdeksi polttolaitokseksi, jonka polttoaineteho on yli 400 MW. Näin määräytyvä päästöraja on myös saavutettavissa nykyisellä rikinpoistolaitoksella. Typenoksidien osalta päästörajoituksen voidaan katsoa määräytyvän kattilakohtaisesti, koska rajoitustoimet ja päästöjen tarkkailu ovat kattilakohtaisia.

Melua koskeva lupamääräys tulee muuttaa siten, että luvan myöntänyt viranomainen antaa kattavan selvityksen perusteella tarvittavat määräykset laitoksen toiminnan melupäästöjen vähentämisestä.

5.2 Valituksen johdosta annetut selitys ja lausunto

5.2.1 Fortum Power and Heat Oy on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatinut, että ympäristökeskuksen valitus hylätään.

Ympäristölupahakemus on laadittu lupahakemuksesta annettujen ohjeiden mukaisesti varsin kattavasti. Lupahakemus on sisältänyt olemassa olevan tiedon voimalaitoksen toiminnasta, päästöistä ja ympäristön tilasta sekä parhaan mahdollisen arvion voimalaitoksen toiminnasta ja päästöistä tulevaisuudessa. Lupapäätöksessä on annettu kaikki tarpeelliset määräykset muun muassa savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriötilanteista, päästötasoista ja sallitusta ympäristömelutasosta, joihin ympäristökeskus valituksessaan on viitannut. Näiden asiakohtien käsittelyä ei siten ole siirretty, vaan niistä annetut lupamääräykset ovat tiukat ja tiukentavat laitoksen toimintaehtoja monin osin. Mainittuja asioita koskevat määräykset olisivat joka tapauksessa, annetuista selvityksistä riippumatta, olleet annetunlaiset, sillä nimenomaan savukaasun puhdistinlaitteiden häiriötilanteita, päästötasoja ja ympäristömelua koskevat määräykset perustuvat selkeästi LCP-asetuksen ja melutasojen ohjearvoja koskevan asetuksen normeihin.

Kysymyksessä on 1960-luvulta saakka toiminut voimalaitos, jonka päästöt yhdessä kaukokulkeuman ja alueen muiden päästöjen kanssa ovat vaikuttaneet Natura-alueeseen vuosikymmeniä ja muokanneet siitä nykyisenlaisen. Ympäristölupavirastolle ja Vaasan hallinto-oikeudelle annettujen, ilmanlaadun mittaustuloksiin ja vuonna 1997 tehtyyn leviämismalliselvitykseen perustuvien selvitysten perusteella alueen rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet eivät ylitä kasvillisuus- ja ekosysteemiperusteisia vuositason pitoisuuskeskiarvoja. Sekä voimalaitoksen nykyiset että tulevat päästöt aiheuttavat ainoastaan pienen osan Natura-alueen ilman haitta-aineiden pitoisuuksista. Siten voimalaitoksen kokonaispäästöjen vaikutusten arvioimiselle ei ole perusteita eikä myöskään voimalaitoksen päästöjen mahdollisen vähäinen kasvu voi aiheuttaa arviointitarvetta etenkään, kun otetaan huomioon, että laitoksen mahdollinen lisätuotanto korvaa lähialueiden öljy- tai hiilikäyttöistä, hajautettua ja matalapiippuista tuotantokapasiteettia. Ympäristökeskuksen vaatimaa selvitystä voimalaitoksen nykyisten tai tulevaisuuden päästöjen vaikutuksista Natura-alueen luonnonarvoihin olisi mahdotonta tehdä erillään muusta kuormituksesta. Myöskään Natura-alueen koko kuormituksen vaikutusten selvittämisen edellyttäminen yhdeltä yksittäiseltä toiminnanharjoittajalta ei ole kohtuullista eikä perusteltua. Tehtyihin selvityksiin ja niiden tuloksiin perustuen ympäristökeskuksen edellyttämä laji- ja luontotyyppikohtainen vaikutustarkastelu on tarpeeton.

Lupahakemuksessa esitetyn energiantuotantoennusteen pohjana on ollut arvio, jonka mukaan voimalaitoksen toiminta jatkuu pääpiirteissään ennallaan, mutta yksikön NA1 käyttö sekä lämmön- että sähköntuotannossa voi lisääntyä. Yksikön mahdollisen käytön lisäys johtuu Turun seudun kaukolämpökapasiteetista poistuvan Turun kaupungin hiilikattilan tuotannon korvaamisesta sekä tarpeesta varmistaa Suomen sähköntuotantokapasiteetti muuttuneessa energiamarkkinatilanteessa.

Voimalaitoksen tuotannon lisäämisellä turvataan myös kasvava lämmöntarve. Tarvittava lämpöenergia on joka tapauksessa tuotettava paikallisesti ja verrattuna Naantalin voimalaitoksen aiheuttamaan kuormitukseen, olisivat vaihtoehtoiset hajautetut tuotantotavat paikallisen ilmanlaadun kannalta huomattavasti huonompia. Naantalin voimalaitoksella lämpö tuotetaan tehokkaasti hyvällä hyötysuhteella yhdessä sähköntuotannon kanssa, kun taas vaihtoehtoinen lämmöntuotanto tarkoittaisi todennäköisesti raskaalla polttoöljyllä käyviä erillisiä lämpökeskuksia. Naantalin voimalaitoksella voidaan lisätä myös sähköntuotantoa kansallisten päästöjen kannalta katsottuna edullisesti, sillä vaihtoehtoisesti sähköä tuotettaisiin ympäristön kannalta epäedullisesti hiili- tai jopa öljylauhteella.

Ympäristökeskuksen väite, että päästöarviot olisivat perustuneet lähinnä Linnankadun tuotannon siirtymiseen Naantalin voimalaitokselle, on väärä, sillä ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat perustuneet ympäristölupahakemuksessa esitettyihin tietoihin laitoksen nykyisistä ja arvioiduista tulevaisuuden päästöistä. Vuodet 2003 ja 2004 olivat Suomen sähköntuotannon kannalta poikkeuksellisia, sillä näinä vuosina kotimaassa jouduttiin yleisesti tuottamaan paljon sähköä. Myös Naantalin voimalaitoksella näiden vuosien energiantuotanto ja vastaavasti myös polttoaineiden käyttö olivat poikkeuksellisen suuria. Vuonna 2003 energiaa tuotettiin aikaisempiin vuosiin verrattuna enemmän erityisesti yksiköllä NA3 eikä niinkään yksiköllä NA1.

Väite, että lupaviranomaisen arvio voimalaitoksen päästöjen kasvusta on perustunut ympäristölupapäätöksessä annettuihin yksiköitä NA2 ja NA3 koskeviin tiukkoihin rikkidioksidin ja typenoksidien päästörajoihin, on virheellinen. Ympäristölupavirasto on perustellut antamiaan nykyistä tiukempia päästörajoja ainoastaan sillä, ettei yksiköiden savukaasupäästöjä voida mitata kattilakohtaisesti yksiköiden yhteisestä rikinpoistolaitoksesta ja savupiipusta johtuen, minkä vuoksi lupavirasto on ottanut käyttöön LCP-asetuksesta päästörajat kahden yksikön yhteenlasketun polttoainetehon mukaan. Ympäristölupaviraston asettamat LCP-asetuksen mukaiset, mutta polttoaineteholtaan 630 MW:n laitokselle tarkoitetut, päästörajat eivät ole siis perustuneet päästöjen rajoittamistarpeeseen ilmanlaadun tai Natura-alueen johdosta eivätkä myöskään BAT-periaatteen soveltamiseen. Lupaviraston päätöksen perusteluissa on useassa kohdin todettu, että laitoksen savukaasujen puhdistustekniikka on jo nyt parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista.

Ympäristökeskus on valituksessaan verrannut laitoksen aiempien vuosien toteutuneita päästöjä tulevaisuuden päästöihin, jotka se on laskenut hallinto-oikeuden antamien päästörajojen perusteella. Laskentatapa ja vertailu ei ole tarkoituksenmukainen, sillä päästöraja tarkoittaa suurinta sallittua ominaispäästöä eikä toteutuvaa päästötasoa.

Vuoden 2002 koko voimalaitoksen päästöt olivat 1 900 tonnia rikkidioksidia ja 2 940 tonnia typenoksideja. Jos vuoden 2002 päästöt laskettaisiin ympäristökeskuksen laskentatavan mukaisesti hallinto-oikeuden päätöksen mukaisilla päästörajoilla, olisi rikkidioksidipäästö noin 3 600 tonnia ja typenoksidipäästö noin 3 200 tonnia. Vuonna 2002 voimassa olleiden päätöksien päästörajat olisivat sallineet huomattavasti toteutuneita päästöjä suuremmat kokonaispäästöt. Näin ei käytännössä ollut, koska yhtiö on aina pyrkinyt vähentämään savukaasupäästöjä BAT-periaatteen mukaisesti.

Voimalaitoksen energiantuotanto ja vastaavasti polttoaineiden kokonaiskäyttö olivat vuosina 2003 ja 2004 poikkeuksellisen suuria; polttoaine-energiat olivat 17 360 ja 17 520 TJ/a vastaavasti. Hakemuksen mukaan tulevaisuuden tyypillisenä vuonna polttoaineiden käyttö on 16 400 TJ/a eikä polttoaineiden käyttö tule ylittämään edellä mainittujen vuosien polttoaineiden käyttöä. Yksiköiden NA2 ja NA3 nykyisiä ilmansuojelutekniikoita, rikinpoistolaitosta ja polttoteknisiä typenoksidipäästöjen vähentämiskeinoja, tullaan jatkossakin käyttämään BAT-periaatteen mukaisesti eikä ole todennäköistä, että tulevaisuuden päästöt ylittäisivät energiantuotannon huippuvuosien 2003 ja 2004 päästöt. Ympäristölupapäätös päinvastoin kiristää savukaasunpuhdistinlaitteiden käytettävyysvaatimuksia annettujen häiriöpäästöjä koskevien määräysten johdosta ja siksi on todennäköistä, että tulevaisuuden toteutuvat ominaispäästöt joko pienenevät tai pysyvät nykyisellä tasolla.

Voimalaitoksen päästöt ovat pienentyneet 1990-luvulla tehtyjen ilmansuojeluinvestointien johdosta merkittävästi. Nykyisin päästöt vaihtelevat vuosittain tuotannon mukaan. Tulevaisuuden typenoksidipäästöt ovat toteutuneiden päästöjen vaihteluvälissä, ja suurimmatkaan arvioidut typenoksidipäästöt eivät ylitä jo toteutuneita päästöjä. Siten kysymys ei ole sellaisesta päästöjen kasvusta, jonka perusteella ympäristökeskuksen vaatima Natura-arviointi olisi tarpeen.

Ympäristökeskus on vaatinut lupamääräystä 6 muutettavaksi siten, että kaikille yksiköille asetetaan typenoksidipäästöraja 200 mg/MJ vuosikeskiarvona 31.12.2007 saakka.

Hakemuksessa vuonna 2004 on esitetty ympäristökeskuksen vaatimuksen mukaisia päästörajoja kaikille yksiköille, välittömästi yksiköille NA2 ja NA3 sekä 1.1.2006 alkaen yksikölle NA1. Ympäristölupavirasto on asettanut yksikölle NA1 typenoksidien päästörajan hakemuksen mukaisesti 1.1.2006 olettaen, että yhtiö toteuttaa lupahakemuksessa esitetyn yksikön typenoksidipäästöjä vähentävän poltininvestoinnin vuonna 2005. Tällä hetkellä tilanne on ympäristölupaviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta muuttunut, koska yhtiö ei ole voinut vuoden 2005 aikana tehdä suunnittelemaansa ja hakemuksessa esittämäänsä yksikön NA1 ilmansuojeluinvestointia, joka olisi mahdollistanut NA1:lle päästörajan 200 mg/MJ alittamisen. Lupamääräyksen mukaiseen päästötasoon ei siten tällä hetkellä päästä.

Ympäristökeskus ei ole ottanut huomioon vaatimuksessaan eikä myöskään hallinto-oikeus päätöksessään sitä, että päästöjen vähentämiseksi tehtävän investoinnin toteutus vaatii poltintilauksesta lähtien noin 6-8 kuukauden ajan. Tämän vuoksi päästörajan noudattaminen vaatii tietyn siirtymäajan päätöksen antamisen jälkeen, minkä yhtiö on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta ottamaan huomioon ratkaisussaan. Lisäksi laitoksella on vielä niin sanotusta 15 000 tunnin säännöstä jäljellä käyttötunteja, joiden tulisi yhtiön ja myös ympäristölupaviraston päätöksen perusteluiden mukaan olla käytettävissä ennen typenoksidipäästörajan asettamista.

Ympäristölupaviraston päätöksessä annetut vuoden 2007 loppuun saakka voimassa olevat päästörajat ovat päätöksen perustelujen mukaan samat kuin aiemmin annetuissa päätöksissä määrätyt päästörajat. Näihin nykyisin voimassa oleviin vuosikeskiarvoina annettuihin päästörajoihin ei sisälly käynnistys-, alasajo- ja häiriötilanteiden typenoksidipäästöjä, josta poiketen ympäristölupavirasto on kuitenkin päätöksessään sisällyttänyt nämä päästöt raja-arvoon. Ympäristökeskus on todennäköisesti tarkoittanut vaatia päästörajat annettaviksi nykykäytännön mukaisesti jättäessään vaatimuksestaan mainittuja tilanteita koskevan lauseen pois verrattuna alkuperäiseen määräykseen 6.

Toiminnanharjoittajan näkökulmasta yksikön NA1 osalta ympäristökeskuksen vaatimat lupamääräykset 6 ja 8 muodostavat kokonaisuutena katsoen erikoisen vaatimuksen. Vaadittu typenoksidipäästötaso vuoteen 2007 saakka voidaan alittaa poltininvestoinnilla, kun taas jo vuoden 2008 alusta lukien vaadittu taso edellyttää katalyyttistä typenpoistoa.

Lupamääräysten 8 ja 9 muuttamisvaatimuksen osalta yhtiö on lausunut, että yksikkö NA1 ei ole LCP-asetuksen tarkoittama uusi laitos, sillä se täyttää yksiselitteisesti LCP-asetuksen olemassa olevan laitoksen kriteerit. Yksikköön ei myöskään voida soveltaa asetuksen 21 §:ää, sillä yksikköä ei muuteta siten, että sen ominaispäästöt lisääntyisivät. Kattilan käyttömäärän lisääminen ei ole asetuksessa tarkoitettu olennainen muutos, kuten hallinto-oikeuskin on päätöksessään todennut.

Yksikölle NA1 ei ole aiemmin asetettu typenoksidien päästörajaa valtioneuvoston päätöksen 527/1991 nojalla, sillä yksikkö ilmoitettiin päätöksen tarkoittaman niin sanotun 15 000 tunnin säännön piiriin. Päätöksen mukaiset typenoksidien päästöohjearvot ovat nimenomaan olleet ohjearvoluonteisia eikä niitä ole asetettu päästörajoiksi läheskään kaikille Suomen kattiloille, jotka kokoluokkansa puolesta ovat kuuluneet päätöksen soveltamisalaan. Näin ollen useimmille tällaisille kattiloille asetetaan typenoksidien päästöraja vasta 1.1.2008 alkaen LCP-asetuksen tullessa voimaan olemassa olevien kattiloiden osalta. Siten yksikköön NA1 sovellettu 15 000 tunnin sääntö ei ole asettanut yksikköä päästöjen vähentämisvaatimusten suhteen eriarvoiseen asemaan muiden kattiloiden kanssa ja siksi säännön soveltaminen ei myöskään ole peruste katsoa yksikköä uudeksi laitokseksi 1.1.2008 alkaen.

Ympäristökeskuksen yksikölle NA1 vaatimat päästörajat ovat vanhalle laitokselle käytännössä mahdottomat. Vaadittua rikkidioksidipäästötasoa ei alitettaisi nykyisin käytössä olevilla rikinpoistolaitoksillakaan ja vaadittu typenoksidipäästöraja tarkoittaisi katalyyttistä typenpoistoa. Tällaisia investointeja ei voida kustannustehokkuussyistä tehdä yksikön NA1 ikäiseen vanhaan laitokseen eikä niiden toteuttaminen olisi teknisestikään mahdollista muun muassa tilanpuutteen vuoksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskus ei ole lupahakemuksen käsittelyn aikana tuonut esille vaatimustaan yksikön NA1 tulkitsemiseksi LCP-asetuksen tarkoittamaksi uudeksi laitokseksi. Tällaisen lausunnon johdosta yhtiö olisi voinut esittää lupavirastolle jo hakemuksen käsittelyn aikana yksikön asettamista LCP-asetuksen niin sanotun 20 000 tunnin säännön piiriin. Tällöin yksikölle ei olisi asetettu investointeja vaativia päästömääräyksiä 1.1.2008 alkaenkaan ja yksikköä olisi voitu käyttää 20 000 tuntia vuosina 2008-2015. Yhtiön omasta esityksestä ympäristölupavirasto kuitenkin määräsi kattilalle olemassa olevan laitoksen päästörajat, joiden noudattaminen olisi tarkoittanut typenoksidipäästöjen alentamiseksi tarvittavaa poltininvestointia etuajassa ja rikkidioksidipäästöjen rajoittamista vähärikkisen polttoaineen käytöllä. Tämä hallinto-oikeuden pysyttämä ratkaisu olisi johtanut vuoden 2015 loppuun saakka selkeästi pienempiin päästöihin kuin vaihtoehtoinen 20 000 tunnin säännön soveltaminen. Lupahakemuksen mukainen menettely oli kaikkien lupaprosessin lausunnonantajien mielestä selkeästi parempi ratkaisu kuin edellä mainittu 20 000 tunnin säännön soveltaminen.

Ympäristökeskuksen vaatimuksen mukaan päästörajojen tulee 1.1.2008 alkaen määräytyä yksiköiden NA2 ja NA3 osalta olemassa olevia laitoksia koskevien päästörajojen mukaisesti siten, että yksiköt katsotaan yhdeksi laitokseksi rikkidioksidin osalta ja erillisiksi laitoksiksi typenoksidien osalta.

Yksiköiden yhteinen rikinpoistolaitos ja savukaasujen johtaminen yhteiseen piippuun eivät ole LCP-asetuksen mahdollistamia perusteita katsoa yksiköt yhdeksi laitokseksi rikkidioksidinkaan osalta. Sen vuoksi ympäristölupaviraston asettamat, yksiköiden yhteenlaskettuun tehoon perustuvat, päästörajat oli annettu väärin perustein.

Ympäristökeskuksen vaatimus tarkoittaisi sitä, että samalle kattilalle asetettaisiin rikkidioksidin ja typenoksidien päästörajat tulkitsemalla LCPasetuksen päästörajojen määräytymisperusteita eri tavoin. Rikkidioksidin osalta määräytymisperuste olisi 630 MW:n ja NO₂:n osalta 315 MW:n polttoaineteho. Eri epäpuhtauskomponentteja ei voida käsitellä LCP-asetukseen nähden eri tavoin ympäristökeskuksen vaatimuksen mukaisesti.

Ympäristökeskuksen lupamääräykseen 14 kohdistuvat vaatimukset melupäästölähteiden kartoittamisesta, taajuuskaistoittaisista melupäästömittauksista ja ohjearvojen mukaisten ekvivalenttiäänitasoalueiden selvittämisestä tulevat huomioon otetuiksi jo hallinto-oikeuden tarkentamassa ympäristölupaviraston päätöksessä edellytetyssä melulaskentamalliselvityksessä. Sen sijaan maksimiäänitasoalueiden selvittämistä koskevalle vaatimukselle ei ole perusteita, sillä niitä koskevia oikeusohjeina sovellettavia normeja ei ole käytettävissä.

Mahdollisesti tarvittavista meluntorjuntatoimista voidaan päättää valvonta-asiana, minkä vuoksi ympäristökeskuksen vaatimus meluselvityksen toimittamisesta lupaviranomaiselle lupamääräysten antamiseksi on tarpeeton.

5.2.2 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt, että lupahakemukseen liittyvät selvitykset ovat olleet riittäviä lupaharkintaa varten. Selvitysten tarkkuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että toiminta on olemassa olevaa ja toiminnan vaikutuksista on olemassa käytännön kokemuksia. Tällöin selvitysten tarkkuus voi poiketa uuden toiminnan kohdalla edellytettävistä selvityksistä. Hallinto-oikeuden ratkaisu ei ole perustunut siihen, että lupaharkinnassa vaadittavat selvitykset voisivat olla puutteellisia, jos lupaa tarkistetaan nopeasti.

Ympäristölupaviraston lupapäätöksessä on todettu, että hakemuksen käsittelemiseksi ei ole ollut tarpeen tehdä erityistä luonnonsuojelulain 65§:n mukaista Natura-arviointia. Hallinto-oikeudelle lupapäätöstä koskevien valitusten johdosta annetussa lausunnossa on tarkemmin perusteltu, miksi erityinen arviointi ei ole ollut tarpeen. Perusteluissa on todettu, että voimalaitoksen toiminnan vaikutukset Ruissalon Natura-alueeseen voivat käytännössä aiheutua vain laitoksen päästöistä ilmaan, mikä tarkoittaa voimalaitoksen päästöjen aiheuttamien rikkidioksidi- ja typenoksidipitoisuuksien sekä rikki- ja typpilaskeuman vaikutuksia Ruissalon Natura-alueella.

Ympäristökeskuksen valituksen mukaan happamoituminen ei ole uhka Ruissalon Natura 2000 -kohteen luontotyypeille. Sen sijaan rehevöitymiselle alttiiden kasvipeitteisten kallioiden ja kuivien ketojen luonnonarvojen säilyminen vaarantuu, kun typpipitoisuudet alueella nykyisestään lisääntyvät.

Lupahakemuksessa on esitetty tyypillistä vuotta koskeva ennustetilanne, jossa vuosipäästöt on laskettu käyttäen laskelmissa LCP-asetuksen mukaisia pitoisuusraja-arvoja ja jotka suunnilleen vastaisivat hallinto-oikeuden päätöksen mukaisia raja-arvoja. Hakemuksen mukaisessa ennustetilanteessa voimalaitoksen tyypillinen typenoksidipäästö laskettuna typpidioksidiksi olisi tulevassa tilanteessa 3 280 t/a. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän (Vahti) mukaan laitoksen typenoksidipäästöt ovat vuosina 1993-2005 vaihdelleet välillä 2 400-3 550 t/a ja olleet keskimäärin 2830 t/a. Typenoksidipäästön kasvu vuosien 1993-2005 keskimääräisestä tasosta hakemuksen mukaiseen ennustetasoon olisi keskimäärin 450 t/a.

Ilmatieteen laitoksen selvityksen "Turun seudun ilmanlaatututkimus" (1997) mukaan Ruissalon saaren länsiosassa, jonne voimalan päästöt lähinnä vaikuttavat, typenoksidipitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 10-20 mg/m³, mikä alittaa ilmanlaatuasetuksessa kasvillisuus- ja ekosysteemivaikutuksien ehkäisemiseksi annetun typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvon raja-arvon 30 mg/m³ selvästi. Päästön kasvu ennustetilanteen mukaisesti noin 20 prosenttia nostaisi pitoisuutta suuruusluokkaa 1-2mg/m³. Voimalaitoksen aiheuttama typpilaskeuma on vastaavasti joitakin milligrammoja neliömetrille vuodessa. Ennustetilanteen mukainen noin 20 prosentin kasvu aiheuttaisi siten suuruusluokaltaan noin 1 mg/m²:n suuruisen typpilaskeuman kasvun, joka olisi suuruusluokkaa 0,2 prosenttia Ilmatieteen laitoksen selvityksessä mainitusta kokonaistyppilaskeumasta (490 mg/m²).

Voimalaitoksen toiminnasta aiheutuva typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvon ja typpilaskeuman kasvu olisivat niin vähäisiä, että tarkemman selvityksen tekeminen muutosten vaikutuksista erilaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin ei olisi tarkoituksenmukaista eikä edes mahdollista.

LCP-asetuksen 21 §:ää ei ole tarkoitettu sovellettavaksi kattilaan NA1. Säännös tarkoittaa tilannetta, jossa kattila uudistetaan rakenteellisesti. Tämä voidaan päätellä muun muassa olemassa olevan laitoksen määritelmästä, jossa luvalla tarkoitetaan kaikkia mahdollisia viranomaislupia, kuten rakennuslupaa. Lupahakemuksen mukainen kattilan NA1 uudistaminen olisi tarkoittanut ympäristönsuojelun parantamista laitoksella.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen valituksessaan esittämien päästöraja-arvoja sekä meluselvitystä koskevien vaatimusten osalta ympäristölupavirasto on viitannut lupapäätökseen, sen perusteluihin sekä hallinto-oikeudelle annettuun lausuntoon.

5.3 Selityksen ja lausunnon johdosta annettu vastaselitys

Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut selityksen ja lausunnon johdosta vastaselityksen.

Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lausunnon osalta ympäristökeskus on esittänyt, että selvitykset eivät ole olleet riittäviä, koska toiminnan muutoksesta aiheutuvan päästöjen kasvun vaikutuksia lähiympäristöön ei ole arvioitu riittävästi. Ympäristölupavirasto on tarkastellut valituksiin liittyvissä lausunnoissa voimalaitoksen päästöjen vaikutuksia vain Ruissaloon, kun voimalaitoksen päästöjen voimakkaimmat suorat vaikutukset kohdistuvat laitoksen lähialueille. Päätöstä tehtäessä ei ole myöskään hyödynnetty toiminnan vaikutuksista jo olemassa olevaa tietoa, kuten vuosina 1990-1991, 1995-1996 ja 2000-2001 tehtyjen bioindikaattoriselvitysten tuloksia. Nämä selvitykset osoittavat, että voimalaitoksen päästöillä on sen lähialueelle merkittäviä vaikutuksia ja vaikutukset ulottuvat Ruissalon Natura-alueelle.

Ympäristölupaviraston lausunnossaan esittämät arviot pitoisuuksista ja laskeumista perustuvat Turun seudun ilmanlaatututkimuksessa vuonna 1997 niin sanotulla kaupunkimallilla saatuihin tuloksiin. Niiden perusteella ei voida riittävän tarkasti arvioida yksittäisen laitoksen päästöjen vaikutuksia lähialueille. Kaupunkimallilla saadut tulokset eivät kuvaa nykytilannetta tai sitä päästötilannetta, johon lupaa ollaan hakemassa. Myös häiriötilanteita koskevat arviot päästöjen vaikutuksista puuttuvat kokonaan. Voimalaitoksen päästöjen suorat vaikutukset ilman epäpuhtauspitoisuuksiin jäävät pääosin muutaman kilometrin säteelle laitoksesta. Mainitulla kaupunkimallilla tarkasteltiin koko Turun kaupunkiseudun päästöjä ja niiden vaikutuksia 20 x 30 kilometriä suuruisella alueella.

Lupahakemuksen käsittelyssä tarvittavien leviämismalliselvitysten tarpeellisuutta arvioitaessa olisi tullut ottaa huomioon laitoksen koko ja päästöt ja niiden merkitys ympäristön kannalta sekä laitoksen toiminnan ja päästöjen olennainen muutos. Luotettava arvio päästöjen vaikutuksista pitoisuuksiin ja laskeumiin laitoksen lähiympäristössä on saatavissa vain asiantuntijan tekemillä laitoskohtaisilla leviämismallilaskelmilla. Laitoskohtaisia leviämismalliselvityksiä edellytetään lupakäsittelyissä Fortumin laitosta huomattavasti pienemmiltä kattilalaitoksilta olennaisten muutosten yhteydessä. Lähtötietojen, joiden perusteella vaikutusarviointeja tehdään, tulee olla luotettavia, ajantasaisia ja kuvata sitä toimintaa ja päästötilannetta, johon lupa myönnetään.

Ympäristölupaviraston päätöksen perusteena käyttämässä Turun seudun ilmanlaatututkimuksessa vuonna 1997 käytettiin vuoden 1994 päästötietoja, jolloin Fortumin Naantalin voimalaitoksen rikkidioksidipäästöt olivat 3 338 tonnia ja typenoksidipäästöt 3 284 tonnia. Hallinto-oikeuden päätös sallii voimalaitokselle maksimissaan jopa 6 000 tonnin rikkidioksidipäästön ja 5 100 tonnin typenoksidipäästön. Päästöjen vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon se, että päästöt kasvavat merkittävästi erityisesti NA1:n piipusta. NA1:n piippu on vain 82 metriä korkea, joten päästöjen vaikutus lähialueelle on myös merkittävä. Vuonna 1997 tehdyssä ilmanlaatututkimuksessa NA1:n päästötietoina käytettiin rikkidioksidin vuosipäästöä 1 198 tonnia ja typenoksidien vuosipäästöä 1 478 tonnia, kun ne valituksenalaisen päätöksen mukaan voivat enimmillään olla 2 450 tonnia rikkidioksidia ja 1 710 tonnia typenoksideja. Näitä asioita ei ole otettu huomioon ympäristölupaviraston arvioidessa lausunnossaan voimalaitoksen typenoksidipäästöjen noin 20 prosentin kasvun vaikutuksia typenoksidipitoisuuksiin ja typpilaskeumaan. Valituksenalaisen päätöksen mukaiset päästöt ja niiden vaikutus voivat olla huomattavasti suuremmat kuin ympäristölupavirasto on arvioinut.

Muutosten vaikutusten tarkempi selvittäminen on tarpeellista ympäristönsuojelulain perusteella, vaikka voimalaitoksen päästöjen vaikutusalueella ei sijaitsisi suojeltua Natura 2000 -kohdetta.

Ympäristölupaviraston lausunnossaan esittäminen arvioiden perusteella voimalaitoksen päästöillä ei ole vaikutuksia Ruissaloon. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että voimalaitoksen nykyistenkin päästöjen vaikutukset ulottuvat bioindikaattoriselvitysten tulosten mukaan Ruissaloon. Bioindikaattoriselvityksessä ei kuitenkaan selvitetä vaikutusten ulottumisen perustetta eikä sitä, mikä merkitys päästöillä on Ruissalon Natura 2000 -alueen suojelluille luontotyypeille.

Kaukokulkeumasta ja paikallisesta kuormituksesta aiheutuva rikkilaskeuma on todellinen uhka Turun seudulla, myös Ruissalossa, vaikka siitä ei olisikaan suoraa vaaraa Ruissalon Natura 2000 -luontotyypeille. Happamoitumisen kannalta ongelmallinen rikkilaskeuman ohella on myös typpilaskeuma, josta on erityistä vaaraa Ruissalon Natura 2000 -kohteen luontotyypeille. Laajan Suomen happamoitumista selvittäneen HAPRO-projektin vuonna 1990 julkaistun loppuraportin mukaan kuormituksen pitkään jatkuessa kuormitetun alueen lajisto harvenee ja ekosysteemin monimuotoisuus heikkenee. Se, miten kuormitus vaikuttaa Ruissalon luonnon arvoihin, on selvittämättä. Kasvillisuuden ja ekosysteemin ja erityisesti Ruissalon Natura 2000 -kohteen luontotyyppien suojelemiseksi on olennaista selvittää todelliset rikkidioksidi- ja typenoksidipitoisuudet ja rikki- ja typpilaskeuma ja arvioida voimalaitoksen päästöjen vaikutusta niihin. Olennaista on selvittää myös lyhytaikaispitoisuudet (tunti- ja vuorokausikeskiarvot) normaali- ja häiriötilanteissa. Vasta näiden tietojen pohjalta on mahdollista arvioida luontotyyppi- ja lajikohtaisia vaikutuksia.

Lausunnossa esitetty väite, että vuosikymmeniä vaikuttanut kuormitus on muokannut Natura-alueesta nykyisenlaisen, on sinänsä tosiasia, mutta harhaanjohtava. Pitkään jatkunut kuormitus on todellinen uhka, eikä voi olla peruste sallia alueella vaikuttavien päästöjen kasvua arvioimatta siitä aiheutuvia vaikutuksia Natura-alueelle. Asianmukaisen arvioinnin puuttumista ei voi perustella sillä, että olemassa olevan toiminnan vaikutuksista on olemassa käytännön kokemusta. Perusteltuja johtopäätöksiä ei voi tehdä ilman, että arvioinnin tarve selvitetään tai arviointi tehdään luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tavalla. Hankkeen vaikutuksista Natura-alueen niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi kyseinen Natura-alue on sisällytetty verkostoon, ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä rajaamatta hankkeen vaikutusaluetta ja tuntematta haitallisille vaikutuksille alttiita luontotyyppejä ja lajeja sekä niiden sijaintia ja ottamatta huomioon yhteisvaikutuksia.

Asianmukaisen arvioinnin puuttumista ei voi perustella myöskään sillä, että voimalaitoksen toiminnasta aiheutuva typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvon ja typpilaskeuman kasvu olisivat vähäisiä. Joukko vähäisiä vaikutuksia voi yhdessä muodostaa merkittävän vaikutuksen, mikä direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa pyritään ottamaan huomioon viittaamalla suunnitelmien tai hankkeiden yhteisvaikutukseen. Ruissalon Natura-alueen vaikutuspiirissä on useita ajankohtaisia suunnitelmia ja hankkeita, joilta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lupamenettelyssä on edellytetty Natura-arviota. Vastaavanlaisissa tapauksissa esiarvio on yleensä johtanut varsinaiseen 65 §:n mukaiseen arviointimenettelyyn, koska tilanne rehevöitymiselle alttiiden luontotyyppien osalta on kriittinen typpipäästöistä johtuen. Myös nämä hankkeet ja suunnitelmat olisi tullut ottaa huomioon ja arvioida yhteisvaikutukset.

Vaikutusten merkittävyyttä ei ole luotettavasti voitu tarkastella ympäristölupaviraston esittämin argumentein. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen varotoimien toteuttaminen sisältää varovaisuusperiaatteen, jonka mukaan arviointia ei saa jättää tekemättä, jos vaikutusten merkittävyydestä ei ole varmuutta.

Arvioinnin tarvetta harkittaessa luonnonsuojelulaki ei aseta olemassa olevaa toimintaa ja kokonaan uutta toimintaa eri asemaan, vaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen vastuulla on edellyttää hankkeen toteuttajalta arviota silloin, kun se on katsottava tarpeelliseksi. Vastaavasti tämä koskee niin sanottua esiarviointia. Ympäristökeskus on viitannut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan tulkintaa koskevaan ratkaisuun C-127/02 sydänsimpukoiden mekaanista pyyntiä koskevassa asiassa. Asiassa arviointivelvoite ulotettiin jo olemassa olevaan hankkeeseen luvan uusimisen yhteydessä. Nyt esillä olevassa valitusasiassa on kysymyksessä erityisen tärkeä ennakkopäätös olemassa olevaan toimintaan kohdistusvasta arviointivelvoitteen soveltamisesta. Sen vuoksi ympäristökeskus on esittänyt, että korkein hallinto-oikeus pyytäisi asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun.

Ympäristölupaviraston näkemys, että erityisesti typenoksidipäästöt olisivat niin vähäisiä, että tarkemman selvityksen tekeminen muutosten vaikutuksesta erilaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin ei ole tarkoituksenmukainen eikä edes mahdollinen, on perusteeton. Ruissalon Natura 2000 -alueeseen kohdistuvat vaikutukset tulee arvioida asianmukaisesti. Asiassa annettavalla ratkaisulla on huomattava merkitys olemassa olevaa toimintaa koskevien lupien yhteydessä toteutettavaan Natura-vaikutusten selvittämiseen asianmukaisella tavalla.

LCP-asetuksen 21 §:ssä säädetään, että jos polttolaitosta muutetaan siten, että toiminnan päästöt tai niiden vaikutukset ympäristöön lisääntyvät, laitoksessa on noudatettava uusille kattiloille annettuja päästöraja-arvoja. Tämän säännöksen tulkinnassa on olennaista, lisääntyvätkö laitoksen päästöt tai vaikutukset muutoksen seurauksena. Ympäristölupapäätöksessä ja sitä koskevassa valituksenalaisessa päätöksessä on hyväksytty NA1:n toiminnan muutos huippu- ja varakattilasta peruskuormakattilaksi. Tämän johdosta kattilan päästöt ja niiden vaikutukset kasvavat olennaisesti ja näin ollen päätöksessä on LCP-asetuksen 21 §:n mukaan sovellettava uusille kattiloille annettuja päästömääräyksiä. Asiassa annettavalla ratkaisulla on merkitystä soveltamiskäytännössä, minkä vuoksi ympäristökeskus on esittänyt, että korkein hallinto-oikeus tarvittaessa pyytäisi ympäristöministeriön lausunnon.

Fortum Power and Heat Oy:n selityksen osalta ympäristökeskus on lausunut, että ympäristölupavirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa nimenomaisesti todennut NA1:n käyttöä koskevan muutoksen aiheutuneen lähinnä Turku Energia Oy:n Linnankadun voimalaitoksen kivihiilikattilan tuotannon siirtämisestä Naantaliin, jolloin tuotannon päästöjen laskeminen yhteen suoraan laitoksen nykyisten päästöjen kasvaisi teoreettisesti 10-15 prosenttia, kun päästöjen kasvu kompensoituisi osaksi tai kokonaan. Ympäristökeskus on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastaselitykseen ja valituksensa perusteluihin.

Hallinto-oikeuden päätöksessä savukaasujen rikkipitoisuudelle asetettu päästöraja ei vastaa parhaan tekniikan vaatimusta rikkipäästöjen vähentämisessä yksiköiden NA2 ja NA3 osalta.

Ympäristökeskus on samaa mieltä siitä, että ympäristölupaviraston kahdelle yksikölle antama tiukempi rikkidioksidipäästövaatimus ei ole perustunut päästöjen rajoittamistarpeeseen ilmanlaadun tai Natura-alueen johdosta eikä myöskään BAT-periaatteen soveltamiseen. Tämän vuoksi ympäristökeskus on vaatinut asian palauttamista uudelleen käsittelyyn, koska näitä ympäristöluvan käsittelyn kannalta keskeisiä asioita ei ole selvitetty lupakäsittelyssä riittävästi.

Ympäristökeskuksen valituksessa esitettyyn vaatimukseen on jäänyt kirjaamatta lupamääräykseen 6 kirjattu maininta käynnistys-, alasajo- ja häiriötilanteiden päästöjen sisältymisestä raja-arvoon. Häiriötilanteita koskevaa kohtaa ei ole ollut tarkoitus jättää pois määräyksestä. Ominaisvuosipäästöön (mg/MJ) sisältyvät kaikki päästöt, myös käynnistys-, alasajo- ja häiriötilanteista aiheutuvat päästöt.

NA1:n osalta haetaan muutosta kattilan käyttötarkoitukseen. Muutos varalaitoksesta peruskuormalaitokseksi on todella olennainen muutos varalaitoksena luvitetun laitoksen toiminnassa.

Valvonnassa on ympäristöluvan (ilmansuojeluilmoitusta koskeva päätös) osalta oletettu, että NA1 on toiminnan harjoittajan 19.9.1994 tekemän ilmoituksen perusteella sitoutunut käyttämään kattilaa huippu- ja varakuormakattilana, joka poistetaan käytöstä viimeistään 15 000 tunnin huippukuormaa vastaavan käytön jälkeen. Näin ilmoittaen toiminnan harjoittajalla on ollut mahdollisuus välttyä typenoksidipäästöjen vähentämiseksi tarvituilta investoinneilta. Mikäli tätä sitoumusta ei tuolloin olisi tehty, kattilan typenoksidipäästöjen vähentämiseksi olisi pitänyt investoida jo ennen vuotta 1995, kuten kattiloilla NA2 ja NA3 on tehty. Mikäli NA1 olisi jo aiemmin otettu käyttöön peruskuormakattilana, savukaasujen puhdistukseen olisi pitänyt myös aiemmin rakentaa rikinpoistolaitos, koska yksikön NA1 käyttöasteen nostamisen seurauksena NA2 ja NA3 yksikköjen yhteinen rikinpoistolaitos ei olisi riittänyt koko voimalaitokselle vuosikeskiarvona annetun rikkidioksidipäästövaatimuksen 230 mg/MJ alittamiseen.

Väite, jonka mukaan valtioneuvoston typenoksidien päästöohjearvot ovat ohjeluonteisia eikä niitä ole asetettu päästörajoiksi läheskään kaikille Suomen kattiloille, jotka kokoluokkansa puolesta ovat kuuluneet päätöksen soveltamisalaan, ei pidä paikkaansa vastaavan kokoluokan kivihiilikattiloiden osalta. Päästöohjearvoja on lupapäätöksissä pääsääntöisesti sovellettu. Poikkeuksena ovat olleet ne kattilat, jotka on ilmoitettu valtioneuvoston päätöksen mukaisen 15 000 käyttötunnin säännön piiriin, kuten yksikkö NA1. Mikäli sitoumuksen purkaminen olisi valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu mahdolliseksi, se olisi ilmennyt selkeämmin päätöksestä. Sitoumuksen purkaminen saattaa muut vastaavat kivihiilikattilat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Turun seudun kaukolämpöä aiemmin tuottanut Turku Energia Oy:n 100 MW:n kivihiilikattila kuului myös 15 000 käyttötunnin piiriin, mutta sen käyttö lopetettiin ennen käyttötuntimäärän täyttymistä ehkä osittain käyttötuntimäärän vuoksi ja sen tuotanto siirrettiin Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitokselle.

Valtioneuvoston päätöksen 527/1991 perusteella lopettavaksi ilmoitetun ja uudelleen käyttöön otettavalle kattilalle asetettavista vaatimuksista on keskusteltu myös ympäristöhallinnon neuvottelupäivillä ja tultu siihen tulokseen, että tasapuolisen kohtelun ja yleisen uskottavuuden vuoksi näiltä kattiloilta tulee edellyttää uusien kattiloiden päästövaatimuksia.

Ympäristökeskuksella on ollut luvan käsittelyn aikana ja on edelleenkin se käsitys, että NA1:lle esitettyä sitoumusta laitoksen käytön lopettamisesta kysymyksessä olevan käyttöajan jälkeen ei voida muuttaa muuten kuin siten, että laitos tulkitaan LCP-asetuksen tarkoittamaksi uudeksi laitokseksi. Tämä vaatimus on esitetty myös 9.12.2002 voimaan tulleessa LCP-asetuksen 21 §:ssä, jota lupaviranomaisen olisi pitänyt noudattaa asettaessaan päästömääräyksiä, vaikka sitä ei erikseen vaadittu.

Rikkidioksidipäästöjen vähentäminen vanhoilla kattiloilla voidaan tehdä saman tehoisella rikinpoistolaitoksella kuin uusilla kattiloilla, jolloin vaatimus ei voi olla mahdoton. Typenoksidipäästöjen vähentäminen vaaditulla tavalla on mahdollista asentamalla katalyyttinen typenpoisto. Vaaditut rikki- ja typpipäästöjen vähentämistoimet ovat ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen kannalta tarpeellisia ja kohtuullisia myös LCP-asetuksen mukaan.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

6.1 Käsittelyratkaisu

Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta hylätään.

Perustelut

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu pyytää sellaisessa kysymyksessä, joka on välttämätön asian ratkaisemiseksi ja koskee toimielimen säädöksen pätevyyttä tai tulkintaa. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä sekä kansallisille tuomioistuimille annetuista ohjeista ilmenee, että velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisu ei kuitenkaan ole, jos asiasta on jo olemassa oikeuskäytäntöä, eikä kansallisessa tuomioistuimessa esiinny todellista epäilyä tämän oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta tai jos on täysin selvää, miten yhteisön oikeutta on asianmukaisesti sovellettava.

Ennakkoratkaisupyynnön tarvetta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella ei yhteisöjen perustamissopimuksen mukaan ole toimivaltaa ennakkoratkaisuissaan tulkita kansallista oikeutta eikä soveltaa luomaansa yhteisöoikeudellista ohjetta tai sääntöä tapauksen tosiseikastoon, vaan se kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

Luontodirektiivin sanamuodosta ja edellä mainitusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta tai suunnitelmaa on tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena tai lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena sisällytettyjen alueiden luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole perustetta ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta on siten hylättävä.

6.2 Pääasiaratkaisu

Lupamääräyksen 6 toisessa kappaleessa olevaa määräaikaa pidennetään ja lupamääräys 14 muutetaan seuraavalla tavalla:

"6. - - -
Yksikön NA1 typenoksidipäästö saa ennen yksikön 1.1.1995 lukien kertyneen 15 000 tunnin huipputehoa vastaavan käyttötunnin umpeutumista, kuitenkin viimeistään 31.10.2007 lukien, olla vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ.
–- - -

14. Luvan saajan on tehtävä meluselvitys, jossa kartoitetaan kattavasti toiminnan melupäästölähteet, tehdään taajuuskaistoittaiset melupäästömittaukset ja tarkastellaan melun leviämistä laskentamallilla ohjearvojen mukaisille melutasoille sekä maksimiäänitasoille. Meluselvitys tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteisesti voimalaitoksen lähiympäristössä sijaisevien toimintojen (satamat, öljynjalostamo ja muut teollisuuslaitokset) kanssa. Selvitys on tehtävä vuoden 2007 loppuun mennessä ja se tulee toimittaa Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle."

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Natura 2000 –vaikutusarviointi

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentissa säädetään, että lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteluna yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on pykälän 2 momentin mukaan katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Artiklan 4 kohdan mukaan, jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.

Kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena tai lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena sisällytettyjen alueiden luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa, asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee.

Luontodirektiivin sanamuodosta ja edellä mainitusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta tai suunnitelmaa on tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Edellä lausutun perusteella myös toiminnassa olevan, Natura 2000 -alueen ulkopuolella usean kilometrin päässä sijaitsevan voimalaitoksen ilmaan johdettavien rikki- ja typpipäästöjen vaikutukset Natura 2000 -kohteeseen on ennen luvan myöntämistä arvioitava asianmukaisesti, jollei objektiivisesti arvioiden ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa. Arviointi on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävä sen varmistamiseksi, ettei hanke luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin mainitussa kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Naantalin voimalaitosta lähinnä olevat Natura 2000 -alueet ovat Ruissalon lehdot (FI0200057) ja Oukkulanlahti (FI0200150). Ruissalon Natura 2000 -alue on lähimmältä osaltaan noin 3,5 kilometrin päässä voimalaitokselta kaakkoon ja Oukkulanlahti sijaitsee runsaan kahdeksan kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta luoteeseen.

Ruissalon alue on sekä luontodirektiivin mukainen SCI-alue että lintudirektiivin mukainen SPA-alue. Alueella tavataan erityyppisiä lehtoja kosteista saniaisvaltaisista ja lähteikköisistä painanteista tuoreisiin, reheviin tammi-lehmus tai tammi-pähkinämetsiin ja kuiviin, aluskasvillisuudeltaan vaatimattomiin tammea kasvaviin rinnelehtoihin.

Kysymyksessä on 1960-luvulta toiminut voimalaitos, jonka päästöt yhdessä kaukokulkeuman ja alueen muiden päästöjen kanssa ovat vaikuttaneet Natura-alueeseen vuosikymmeniä. Ilmatieteen laitoksen selvityksen "Turun seudun ilmanlaatututkimus" (1997) mukaan Ruissalon saaren länsiosassa, jonne voimalan päästöt lähinnä vaikuttavat, typenoksidipitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 10-20 mg/m³, mikä alittaa selvästi ilmanlaatuasetuksessa kasvillisuus- ja ekosysteemivaikutuksien ehkäisemiseksi annetun typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvon raja-arvon 30 mg/m³. Päästön kasvu päätöksen enimmillään sallivaksi nostaisi pitoisuutta suuruusluokkaa 1-2 mg/m³. Voimalaitoksen aiheuttama typpilaskeuma on vastaavasti joitakin milligrammoja neliömetrille vuodessa. Päästöjen mahdollinen lisääntyminen aiheuttaisi siten suuruusluokaltaan noin 1 mg/m²:n suuruisen typpilaskeuman kasvun, joka olisi suuruusluokkaa 0,2 prosenttia Ilmatieteen laitoksen selvityksessä mainitusta kokonaistyppilaskeumasta (490 mg/m²).

Naantalin voimalaitos on suurin yksittäinen rikkidioksidin ja typen oksidien päästölähde Turun ja Naantalin seudulla. Kattiloiden piipunkorkeudet ovat 134 ja 82 metriä. Alueella vallitseva tuulensuunta on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lounaasta. Naantalin voimalaitoksen päästöjen vaikutukset Ruissalon Natura 2000 -alueella eivät asetetut lupamääräykset ja ennustettu käyntiaika huomioon ottaen kuitenkaan ainakaan merkittävästi lisäänny aiempaan verrattuna. Kattilan NA1 käytön lisäämisellä korvataan Turku Energian Linnankadun kivihiilivoimalaitoksen energiantuotanto siitä aiheutuvine päästöineen, kun Linnankadun laitoksen tuotanto on siirtynyt Naantalin voimalaitokselle.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, ympäristöluvalla sallittu Naantalin voimalaitoksen rikki- ja typpipäästöjen synnyttämä kuormituslisäys Ruissalon Natura 2000 -kohteella on ennalta arvioiden niin vähäinen, että merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutuminen alueen suojelun perusteena oleville luontoarvoille on ennalta varautumisen periaatekin huomioon ottaen poissuljettu. Tämä vuoksi ympäristölupa on voitu myöntää ilman luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua arviointimenettelyä. Näistä syistä ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.

Ilmansuojelua ja meluntorjuntaa koskevat määräykset

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; eikä 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; ja 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ilman, että lupamääräyksissä kuitenkaan velvoitetaan käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 43§:n 3 momentin lähtökohtana pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavia lupamääräyksiä asetettaessa on tapauskohtainen harkinta, jossa huomioon otettavat eri näkökohdat ilmenevät momentin ensimmäisestä virkkeestä. Tästä riippumatta päästöraja-arvoja sekä muutoin päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten vähimmäistasona on aina parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen taso.

Lupa-asiaa ympäristölupavirastossa ratkaistaessa voimassa olleen ympäristönsuojelulain 51 §:n (86/2000) 1 momentissa kuitenkin säädettiin, että lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi: 1) luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi; 2) asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi; tai 3) vesien suojelemiseksi.

Polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkodioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1017/2002, LCP-asetus) 3 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan olemassa olevalla laitoksella tarkoitetaan toiminnassa olevaa polttolaitosta tai kaasuturbiinia, jonka toimintaan on saatu lupa ennen LCP-asetuksen voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, taikka laitosta, jonka ympäristölupahakemus on kuulutettu ennen asetuksen voimaantuloa ja joka otetaan käyttöön viimeistään vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

Saman momentin 9 kohdan mukaan uudella laitoksella tarkoitetaan muuta kuin 8 kohdassa tarkoitettua polttolaitosta tai kaasuturbiinia, jolle ympäristölupa myönnetään LCP-asetuksen voimaantulon jälkeen.

LCP-asetuksen 4 §:ssä säädetään polttolaitoskokonaisuudesta. Kun polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen, rakennetaan tai on rakennettu kaksi laitosta tai useampia laitoksia siten, että ympäristölupaviranomainen katsoo, että niiden savukaasut voidaan tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, pidetään tällaisten yksiköiden kokonaisuutta yhtenä polttolaitoksena.

LCP-asetuksen 8 §:n 1 momentin mukaan olemassa olevien polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan eivät saa 1 päivän tammikuuta 2008 jälkeen ylittää liitteen 2 taulukoiden 9-15 mukaisia päästöraja-arvoja milligrammoina normaalikuutiometrissä (mg/m³(n)) kuuden prosentin happipitoisuudessa poltettaessa kiinteitä polttoaineita ja kolmen prosentin happipitoisuudessa poltettaessa nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita sekä 15 prosentin happipitoisuudessa poltettaessa polttoaineita kaasuturbiinissa.

LCP-asetuksen 9 §:n 1 momentissa säädetään, että ympäristöluvassa voidaan määrätä, että olemassa olevassa polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, voidaan jättää noudattamatta 8 §:n päästöraja-arvoja, jos toiminnanharjoittaja sitoutuu siihen, että laitosta käytetään enintään 20 000 tuntia 1 päivän tammikuuta 2008 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava tästä kirjallisesti asianomaiselle ympäristölupaviranomaiselle sekä valvontaviranomaiselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2004.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupamääräystä ei voida kuitenkaan antaa sellaisen polttoaineteholtaan yli 200 megawatin polttolaitoksen ympäristöluvassa, jonka toiminta on aloitettu ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja johon on sovellettu LCP-asetuksen voimaan tullessa voimassa olleen kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (256/1990) 4 §:n 2 momentin säännöstä.

LCP-asetuksen 21 §:n 1 momentissa säädetään, että jos polttolaitosta tai kaasuturbiinia muutetaan siten, että toiminnan päästöt tai niiden vaikutukset ympäristöön lisääntyvät, laitoksessa on noudatettava liitteen 1 taulukoiden 1-8 päästöraja-arvoja.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että jos polttolaitosta tai kaasuturbiinia laajennetaan vähintään 50 megawatilla, uuteen osaan sovelletaan liitteen 1 taulukoiden 1-8 mukaisia päästöraja-arvoja. Päästöraja-arvot määritetään suhteessa koko laitoksen polttoainetehoon.

Asetuksen 27.11.2002 päivätyn perustelumuistion mukaan polttolaitoksen tai kaasuturbiinin olennaiseen muutoksen sovellettaisiin aina liitteen 1 taulukoiden 1-8 uusille laitoksille säädettyjä päästöraja-arvoja. Olennaisella muutoksella tarkoitettaisiin polttolaitoksen tai kaasuturbiinin muuttamista siten, että toiminnan päästöt tai niiden vaikutuksen ympäristöön lisääntyisivät. Uusien laitosten päästöraja-arvoja sovellettaisiin myös olemassa olevan laitoksen laajennukseen, jos laajennus olisi vähintään 50 MW. Tällöin laajennuksen kohteena olevan osan päästöraja-arvo määräytyisi laitoksen koko tehon perusteella. Jos olemassa olevaa 250 MW:n laitosta laajennettaisiin vähintään 60 MW:lla, niin silloin uuteen osaan sovellettaisiin uudelle yli 300 MW:n polttolaitokselle määrättyä päästöraja-arvoa.

Perustelumuistiossa on LCP-asetuksen 9 §:n osalta lausuttu seuraavaa:

"Asetuksen 9 §:n mukaan olemassa olevassa polttolaitoksessa, jolle toiminnan aloittamiseen on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, ei kuitenkaan sovellettaisi ehdotetun asetuksen päästöraja-arvoja eikä valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista koskisi sitä, jos toiminnanharjoittaja ympäristölupaviranomaiselle 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä jättämällään kirjallisella ilmoituksella sitoutuu käyttämään laitosta enintään 20 000 tuntia ajanjaksolla, joka alkaa vuoden 2008 alustaja päättyy vuoden 2015 loppuun. Käytännössä tämän 9 § soveltaminen tarkoittaisi sitä, että laitos tulisi poistaa käytöstä 20 000 tunnin käytön jälkeen viimeistään vuoden 2015 lopussa. Jos laitos kuuluisi valtioneuvoston päätöksen mukaisen yhteisen päästöjen vähentämisvelvoitteen piiriin, ja toiminnan harjoittaja ilmoittaisi käyttävänsä jäljellä olevan käyntiajan optiota, tulisi valtioneuvoston päätöstä tarkistaa ilmoituksen jättämisen jälkeen.

Asetuksen 9 §:n säännös syrjäyttäisi meillä kansallisessa lainsäädännössä typenoksidipäästöjen rajoittamista koskevassa ohjearvopäätöksessä olleen polttolaitoksia (kattiloita) koskevan 15 000 tunnin ajan poikkeuksen. Kattilat tai polttolaitokset, jotka olisivat ilmoittaneet käyttävänsä 15 000 tunnin sääntöä, voisivat nyt niin halutessaan käyttää asetuksen 9 §:n mukaista siirtymää vuoden 2015 loppuun saakka. Nyt ehdotettu 9 §:n ajallisesti rajattu säännös tulee suoraan LCP-direktiivistä, jota on noudatettava. Nykyisessä vuonna 1991 annetussa valtioneuvoston päätöksessä 15 000 huipun käyttöaikaa vastaavaa tuntimäärä ei ole rajattu päättyväksi tiettyyn ajankohtaan.

Asetuksen 9 §:n säännöstä ei kuitenkaan voisi käyttää sellainen laitos, joka on käyttänyt kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (256/1990) 4 §:n 2 momentin säännöstä.

Vuoteen 2008 saakka olemassa olevissa polttolaitoksissa sovellettaisiin nykyistä kansallista lainsäädäntöä (valtioneuvoston päätökset) tai ympäristöluvissa määrättyjä päästörajoituksia."

Ilmansuojelua koskevat lupamääräykset 6, 8 ja 9

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan yksikön NA1 käyttöaste muuttuu, koska se otetaan käyttöön peruskuormakattilana kattilan tehoa lisäämättä. Kattilaan ei tässä yhteydessä ole tarkoitus tehdä ainakaan olennaisia rakenteellisia muutoksia. Kysymys on kuitenkin vuonna 1960 käyttöön otetusta, olemassa olevasta laitoksesta, jonka toimintaan on saatu lupa ennen LCP-asetuksen voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Käyttömäärän muutos ja suunniteltu poltininvestointi eivät ole sellainen LCP-asetuksen 21 §:ssä tarkoitettu muutos, jonka johdosta kattilaan olisi sovellettava LCP-asetuksen liitteen l taulukoiden 1-8 mukaisia päästöraja-arvoja.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä viitatut ympäristölupaviraston päätöksen perustelut sekä LCP-asetuksen 9 §:n säännös, valtioneuvoston päätöksen 527/1991 tarkoittaman niin sanotun 15 000 tunnin säännön soveltaminen kattilaan NA1 ei ole esteenä sanotun kattilan käyttöön ottamiselle LCP-asetuksen mukaisena olemassa olevana laitoksena.

Lupamääräyksessä 6 on määrätty, että yksikön NA1 typenoksidipäästön on viimeistään 1.1.2006 lukien oltava vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ. Ympäristölupavirasto on antanut määräyksen olettaen, että yhtiö toteuttaa yksikön typenoksidipäästöjä vähentävän poltininvestoinnin vuonna 2005. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen valituksen johdosta ilmansuojeluinvestointia ei ole tehty. Koska investoinnin toteutus vaatii yhtiön selityksen mukaan poltintilauksesta lähtien noin 6-8 kuukauden ajan, on sanottua määräaikaa syytä näissä oloissa, vaikka yhtiö ei olekaan valittanut sanotusta määräajasta, pidentää niin, että yksikön NA1 typenoksidipäästön on viimeistään 31.10.2007 lukien oltava vuosikeskiarvona enintään 200 mg NO₂/MJ.

Meluntorjuntaa koskeva lupamääräys 14

Kysymyksessä on pitkään asemakaavan mukaisella teollisuusalueella harjoitettu toiminta. Kun otetaan huomioon hakemusasiakirjoissa olevat meluselvitykset, korkein hallinto-oikeus pitää kuitenkin tarpeellisena, että toiminnan melupäästölähteet kartoitetaan, tehdään taajuuskaistoittaiset melupäästömittaukset ja tarkastellaan melun leviämistä laskentamallilla ohjearvojen mukaisille melutasoille ja sen lisäksi myös maksimiäänitasoille. Tämän vuoksi määräykset siitä, millaisia meluselvityksiä on tehtävä, on lisätty lupamääräykseen 14. Koska meluntorjuntatoimista voidaan tarvittaessa päättää valvonta-asiana, ei selvityksiä kuitenkaan ole määrätty toimitettavaksi Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle, vaan ainoastaan Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Naantalin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Yhtiö ei ole hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen lupamääräyksen 14 osalta, mutta määräyksen lopullinen sisältö on ympäristökeskuksen valituksen vuoksi jäänyt lainvoimaa vaille, eikä selvityksen tekemiseen siten ole ollut mielekästä ryhtyä. Tämän vuoksi määräyksessä tarkoitettujen selvitysten tekemiselle varattua aikaa on syytä pidentää muutoksenhakumenettelyyn kuluneen ajan vuoksi.

Muut perustelut

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Anne E. Niemi sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Eloranta ja Olli Dahl. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.