03.10.2006/2535

Arvonlisävero - Palvelun myynti - Veroton rahoituspalvelu - Maksuliike - Rahahuolto - Laskentakeskuspalvelu - Arvokuljetuspalvelu

Yhtiö A oli erikoistunut kaupan ja pankkien rahahuoltoon, arvokuljetuksiin, käteisturvapalveluihin sekä tietotallenteiden säilytys- ja kuljetuspalveluihin. A:n toiminnan tavoitteena oli vähentää asiakkaiden käteisen rahan ja maksuvälineiden sekä erilaisten arvolähetysten kuljettamiseen ja käsittelyyn liittyviä riskejä. Arvokuljetustoiminnan ohella merkittävä osa A:n palvelutoimintaa olivat laskentakeskuspalvelut.

A oli tähän saakka myynyt laskentakeskuspalveluja pääasiassa rahoituslaitoksille niiden kanssa tehtyjen rahahuoltopalveluja koskevien sopimusten perusteella. A:n tarkoituksena oli muuttaa toimintaansa siten, että A teki jatkossa sopimuksen suoraan yritysasiakkaan kanssa asiakaskassojen laskennasta, vaihtorahapalvelusta ja kuljetuksesta. Yleensä edellytettiin, että yritysasiakkaalla oli jatkossakin pankin kanssa rahahuoltosopimus. A suoritti yritysasiakkaalle tilitysten noudon, kuljetuksen ja laskennan. Tämän jälkeen shekit, pankkivekselit ja pankkikorttitositteet toimitettiin asiakkaan tilipankkiin kirjattavaksi ja lounassetelit Luottokunnalle. Pankki suoritti varsinaisen tilisiirron. Hyvitys asiakkaalle tapahtui vasta sen jälkeen, kun A oli saanut tilittämistään rahoista hyvityksen pankilta. Kullakin laskentapalvelulla oli määritelty perushinta. Kuljetuksen hinta määräytyi arvokuljetuskertojen mukaan tai vaihtoehtoisesti kuljetuksen hinta sisällytettiin samaan palveluun laskentapalvelun kanssa.

Päiväkassatilitysten laskenta- ja vaihtorahapalvelut liittyivät olennaisena osana A:n suorittamaan rahojen turvalliseen käsittelyyn ja kuljetukseen. Ne eivät muodostaneet erityistä ja olennaista osaa arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta verottomana rahoituspalveluna pidettävästä maksuliikkeestä. Tämän vuoksi A:n oli suoritettava arvonlisäveroa yritysasiakkaille myymistään laskentapalveluista. Sillä seikalla, veloitettiinko laskentapalvelut erikseen vai osana kuljetuspalvelua, ei ollut palvelun verokohtelun suhteen merkitystä. Ennakkoratkaisu ajaksi 7.12.2005-31.12.2006.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 17 §, 18 § 2 mom., 41 § ja 42 § 1 mom. 4 kohta
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d alakohta 3 ja 4 alakohta
Vrt. KHO 17.12.2001 T 3136 ja KHO 17.12.2001 T 3137.
Ks. myös KHO 27.8.1998 T 1565.