KHO:2006:43

Päätöksen valituskelpoisuus - Ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittämistä koskeva velvoite - Esteellisyys - Velvoitetun kuuleminen - Terveydentilan selvittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätös, jolla oikeusturvakeskus oli velvoittanut ulkomaisen, Suomessa lääkärinä toimivan lääkärin hankkimaan julkisyhteisön ylläpitämän sairaalan osastolla tapahtuviin tutkimuksiin perustuvan lääkärinlausunnon terveydentilastaan ja kykeneväisyydestään toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä, oli valituskelpoinen päätös. Päätös ei ollut Suomen perustuslain eikä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain vastainen.

Suomen perustuslaki 7 § 1 mom. ja 18 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 7 kohta, 34 § 1 mom. ja 2 mom. 4 kohta
Laki terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta 6 § 2 mom.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 25 § 1, 2 ja 5 mom., 29 §, 38 § 1 mom. ja 39 §

Kort referat på svenska

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ratkaisu

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on velvoittanut lääkäri A:n terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin nojalla hankkimaan julkisyhteisön ylläpitämän sairaalan osastolla tapahtuvaan erikoislääkäreiden, ensisijaisesti psykiatrian ja sisätautien erikoislääkäreiden, suorittamiin tutkimuksiin perustuvan lääkärinlausunnon terveydentilastaan ja kykeneväisyydestään toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä.

A:n on tullut esittää kysymyksessä oleva Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen määräys liitteineen sen sairaalan ylilääkärille, jonne hän hakeutuu tutkimukseen. Tutkimuksessa on otettava huomioon määräyksen oheen liitetystä muistiosta ilmenevät seikat.

Edellä mainittu tutkimus tuli suorittaa 31.1.2005 mennessä. Sairaalan ylilääkärin tuli toimittaa A:n terveydentilasta ja ammatillisesta toimintakyvystä annettu lausunto välittömästi sen jälkeen Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ratkaisun perustelujen mukaan sillä on perusteltua aihetta olettaa, että A on mahdollisesti kykenemätön toimimaan lääkärin ammatissa heikentyneen toimintakyvyn ja mahdollisen lääkeriippuvuuden vuoksi.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen vuonna 1995 suorittamasta reseptiselvityksestä ilmeni A:n määränneen seurantajaksolla (1.4.–30.9.1995) itselleen Diapam 5 mg/ml -lääkettä ampulleina yhteensä 925 ml sekä Stesolid 10 mg -lääkettä 100 tablettia. Reseptiselvityksen tuloksista ja antamastaan selvityksestä päätellen A käytti toistuvasti riippuvuutta aiheuttavaa rauhoittavaa lääkitystä itselleen kirjoittamillaan resepteillä sydämen rytmihäiriöiden ja stressin hoitoon.

Toimiessaan kesällä 2003 terveyskeskuslääkärin sijaisena A sai työvuoronsa aikana sydämen eteisvärinäkohtauksia, joihin hän vaati hoidoksi suonensisäisesti 10–20 mg diatsepaamia. Hoitava lääkäri antoi A:lle lääkitykseksi 5 mg Diapamia, ja kohtaus meni ohi.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus suoritti reseptikyselyn A:n kirjoittamilla resepteillä 1.10.2003–31.3.2004 toimitetuista PVK-lääkkeistä ja alkoholista E:n, F:n ja G:n apteekkeihin. Reseptiselvityksen mukaan A oli määrännyt itselleen mainitulla ajanjaksolla Diapam 5 mg/ml -lääkettä ampulleina yhteensä 470 ml, Oxepam 50 mg -lääkettä yhteensä 600 tablettia, Stesolid 10 mg -lääkettä 200 tablettia, Stesolid 5 mg/ml -lääkettä ampulleina yhteensä 200 ml, Tramal 100 mg -lääkettä 100 tablettia sekä Tramal 50 mg -lääkettä yhteensä 120 tablettia.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle antamassaan selvityksessä A ilmoitti kirjoittaneensa edellä mainitut PKV-lääkkeet itselleen lääketieteellisestä syystä. Selvityksen mukaan hän oli käyttänyt määräämänsä diatsepaamin eteisvärinäkohtausten vuoksi. A kertoi käyttäneensä määräämänsä Tramal-lääkkeen hampaansa poistamisesta aiheutuneeseen kovaan särkyyn, koska hoitavan hammaslääkärin määräämä Burana-lääke ei A:n kertoman mukaan ollut riittävän vaikuttava lääke kivun lievitykseen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on hankkinut A:ta koskevat potilasasiakirjat Helsingin terveyskeskuksesta ja Meilahden sairaalasta. Potilasasiakirjojen mukaan A kärsii sydämen eteisvärinäkohtauksista, joihin hän on käyttänyt lääkityksenä itselleen kirjoittamaansa diatsepaamia pääasiassa injektiomuodossa. Myös vastaanottokäynneillä A:lle on pyynnöstä toistuvasti annettu suonensisäisesti diatsepaamilääkitys. Selvitysten mukaan A:lla on ollut sydämen rytmihäiriöitä vuodesta 1990 lähtien. Lisäksi hänellä on molemmissa säärissä pitkäaikainen vaikea posttromboottinen oireyhtymä, johon liittyy alaraajojen turvotusta ja kipua.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen käytössä olevista asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella on ilmeistä, että A:lle on syntynyt PKV-lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä lääkeriippuvuus, joka voi heikentää hänen ammatillista toimintakykyään. Lääkeriippuvuuden ja muiden sairauksien vaikutusten arviointi ammatinharjoittamiseen edellyttää A:n terveydentilan ja ammatillisen toimintakyvyn selvittämistä.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 21.4.2004 kieltänyt A:ta väliaikaisesti harjoittamasta lääkärin ammattia, koska on perusteltua syytä epäillä, että hän ei potilasturvallisuutta vaarantamatta kykene toimimaan lääkärin tehtävissä ammatillisissa tiedoissaan ja ammatinharjoittamistaidoissaan olevien puutteiden vuoksi.

Päätöksen muutoksenhakuohjeen mukaan tähän valmistelua koskevaan toimenpiteeseen ei voi valittamalla hakea muutosta.

Sovellettuina oikeusohjeina Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on maininnut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 19 §:n, 25 §:n 1 momentin ja 40 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätös kumotaan ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. A on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrää sen keskeytettäväksi, kunnes asia on valitusviranomaisessa käsitelty.

Päätös on siinä olevasta muutoksenhakukiellosta huolimatta valituskelpoinen. Päätöksestä ei ilmene, mihin lain säännökseen muutoksenhakukielto perustuu. Kysymys ei ole sellaisesta valmistelua koskevasta toimenpiteestä, joka ei ole valituskelpoinen, vaan julkisen vallan käytöstä hallintopäätöksellä, jolla A:lle on asetettu velvollisuus mennä sairaalan osastolle ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäreiden suorittamiin tutkimuksiin, jotka tulee toimittaa viranomaisen muistiossa olevien määräysten mukaisesti.

Päätöksen normiperustana on keskeisesti terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin mukainen ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittäminen. Kyseinen laki ei sisällä muutoksenhakurajoituksia. Saman lain 39 §:n nojalla päätökseen saa hakea muutosta. Lain 39 §:n 3 momentin mukaan lain 25–30 §:ssä tarkoitetut päätökset on valituksesta huolimatta heti pantava täytäntöön. Tämä viittaa siihen, että 25 §:n nojalla tehtäviin päätöksiin on normaali muutoksenhakuoikeus. Lain 25 §:n nojalla tehtävät päätökset ovat luonteeltaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaan liittyvää erityistä selvittämistoimintaa tai turvaamistoimenpiteitä, eikä laista johdu, että niistä ei voisi valittaa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annetun lain 4 §:n mukaan oikeusturvakeskuksen päätöksestä saa, mikäli erikseen ei toisin säädetä, hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. A:lla on oikeus valittaa päätöksestä myös perustuslain 21 §:n nojalla sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan nojalla.

Kysymys ei ole valmistelevasta toimenpiteestä vaan välittömästi A:n oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta täytäntöönpanokelpoisesta hallintopäätöksestä.

Päätös sisältää määräyksen siitä, että päätös liitteineen tulee toimittaa sen sairaalan ylilääkärille, jonne A hakeutuu tutkimukseen. Määräyksen liitteisiin sisältyy muun ohella viranomaisen muistio 25:1/1998, jossa tutkimuksen toimittajille on annettu lakiin perustumattomia määräyksiä, jotka merkitsevät puuttumista A:n oikeuksiin ja asettavat hänelle velvollisuuksia.

Päätös on A:n oikeuksien kannalta puutteellinen jättäen avoimeksi kysymyksen muun muassa siitä, kuka vastaa päätöksen mukaisten tutkimusten kustannuksista ja psykiatrisen tutkimuksen edellyttämästä tulkkauksesta ja sen kustannuksista.

A:lla on asiassa selvä oikeussuojan tarve. Päätös on sisällöllisesti lainvastainen. Päätöksellä ja siihen sisältyvällä muistiolla puututaan A:n perustuslain 7 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa suojattuun oikeuteen henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityiselämän suojaan. Päätös on luonteeltaan syrjivä sekä useiden yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden vastainen. Viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa määrätessään A:n käytännössä psykiatrisiin osastotutkimuksiin.

Päätös sisältää virheellistä faktatietoa A:n terveydentilasta ja perustuu puutteelliseen selvitykseen. A:ta ei ole ennen päätöksen tekemistä asianmukaisesti kuultu.

A on vielä toimittanut lisäkirjoituksia.

Korkein hallinto-oikeus on 27.1.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 198 kieltänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksen täytäntöönpanon, kunnes A:n tekemä muutoksenhakemus on ratkaistu tai sitä ennen toisin määrätään.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antamassaan lausunnossa katsonut muun ohella, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittäminen on luonteeltaan valmisteleva toimenpide. Sitä koskeva määräys ei siten ole hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen päätös.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksella on ollut toimivalta antaa määräys A:n terveydentilan ja ammatillisen toimintakyvyn selvittämisestä sekä antaa tähän liittyvät tarkemmat määräykset. Oikeusturvakeskus ei ole rikkonut määräystä antaessaan hallinto-oikeudellisia periaatteita eikä menetellyt muutoinkaan säännösten vastaisesti.

Oikeusturvakeskuksella on lausunnossa tarkemmin kuvattujen asiakirjatietojen perusteella ollut riittävät perusteet katsoa olevan ilmeistä, että A:lle on syntynyt pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavien eli PKV-lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä lääkeriippuvuus, joka voi heikentää hänen ammatillista toimintakykyään. Sen arvioiminen, onko A:n PKV-lääkkeiden käytölle lääketieteellisesti hyväksyttävä syy vai onko kysymys lääkeriippuvuudesta, samoin kuin sen arviointi, miten mahdollinen lääkeriippuvuus tai A:n mahdolliset muut sairaudet vaikuttavat hänen ammatinharjoittamiskykyynsä, edellyttää hänen terveydentilansa ja ammatillisen toimintakykynsä selvittämistä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

Voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sisälly nimenomaisia säännöksiä siitä, kuka vastaa terveydenhuollon ammattihenkilön terveydentilan ja ammatillisen toimintakyvyn selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Oikeusturvakeskuksen käsityksen mukaan kustannusvastuu määräytyy kunnallista terveyden- ja sairaanhoitoa koskevien yleisten säännösten mukaisesti.

A:n valitus, jos korkein hallinto-oikeus ottaa sen tutkittavakseen, on hylättävä aiheettomana, eikä oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen ole hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaisia perusteita.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella esittänyt, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen selityksen antanut ylijohtaja B on julkisuudessa A:sta esittämiensä kannanottojen vuoksi ollut esteellinen käsittelemään jatkossa A:n ammatinharjoittamisoikeutta ja sen selvittämistä koskevia asioita. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin muuttamisen yhteydessä jäänyt maininta mahdollisuudesta velvoittaa henkilö sairaalatutkimuksiin oikeusturvakeskuksen määräyksellä on perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Korkein hallinto-oikeus poistaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen liitetyn ilmoituksen siitä, ettei tähän valmistelua koskevaan toimenpiteeseen voi valittamalla hakea muutosta, ja tutkii A:n vaatimukset.

Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksestä tekemän valituksen.

2) Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1) Jokaisella on Suomen perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Jos on perusteltua aihetta olettaa, että terveydenhuollon ammattihenkilö on sairauden, päihteiden väärinkäytön, heikentyneen toimintakyvyn tai muun vastaavan syyn takia kykenemätön toimimaan ammatissaan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin nojalla velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön lääkärintarkastukseen tai sairaalatutkimuksiin (ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittäminen).

Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei suostu edellä mainittuun selvittämiseen, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 5 momentin nojalla kieltää laillistettua ammattihenkilöä harjoittamasta ammattiaan.

Kun otetaan huomioon terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 39 §, muutoksenhakua Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mainitun lain 25 §:n 1 momentin nojalla tekemään päätökseen ei ole erikseen rajoitettu.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valituksenalaisella päätöksellä on siten sellainen vaikutus A:n oikeuteen, velvollisuuteen tai oikeudellisesti määriteltyyn etuun, että hänellä on oikeus saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätös on siten valituskelpoinen, ja A:n valitus on tutkittava.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on valituksenalaisella A:lle osoitetulla päätöksellään velvoittanut A:n terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin nojalla hankkimaan julkisyhteisön ylläpitämän sairaalan osastolla tapahtuvaan erikoislääkäreiden, ensisijaisesti psykiatrian ja sisätautien erikoislääkäreiden, suorittamiin tutkimuksiin perustuvan lääkärinlausunnon terveydentilastaan ja kykenevyydestään toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä.

Päätöksen mukaan A:n tulee esittää tämä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen määräys liitteineen sen sairaalan ylilääkärille, jonne A hakeutuu tutkimukseen. Tutkimuksessa on otettava huomioon määräyksen oheen liitetystä muistiosta ilmenevät seikat.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen nyt esillä olevan päätöksen on tehnyt apulaisjohtaja C lakimies D:n esittelystä. Päätös ei siten ole väitetyllä perusteella syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen johdosta, että luottamus ylijohtaja B:n puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä olisi vaarantunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Asian saa pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan ratkaista asianosaista kuulematta, jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 21.4.2004 antamallaan päätöksellä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 29 §:n nojalla kieltänyt A:ta väliaikaisesti harjoittamasta lääkärin ammattia, koska oikeusturvakeskuksen A:n ammatinharjoittamisesta saama selvitys osoitti sellaisia vakavia puutteita, jotka muodostivat välittömän vakavan vaaran uhan potilasturvallisuudelle. Ennen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25–28 §:ssä tarkoitetun asian lopullista ratkaisemista Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on mainitun lain 38 §:n 1 momentin mukaan varattava A:lle tilaisuus antaa selitys asiassa.

Kun otetaan huomioon nyt käsillä olevan A:n ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittämistä tarkoittavan määräyksen antamista koskevan ratkaisun merkitys, A:ta olisi tullut kuulla myös ennen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen määräyksen antamista. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöstä ei näissä oloissa ole kuitenkaan syytä kumota sen johdosta, että A:ta ei ole kuultu ennen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksen antamista, kun otetaan huomioon A:n ammatinharjoittamisoikeutta koskeva menettely kokonaisuudessaan ja siihen eri vaiheissa sisältyvät kuulemisvelvoitteet.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annetun lain 6 §:n 2 momentin nojalla Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi antaa salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten estämättä pykälän 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille, yhteisöille ja henkilöille luvan saada säännöksessä tarkoitettujen tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömiä tietoja. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on siten voinut A:n ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittämiseksi liittää päätökseensä jäljennökset A:ta koskevista potilasasiakirjoista, reseptiyhteenvedon sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen muistion 25:1/1998 Terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamiskyvyn selvittäminen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksen liitteenä olevan muistion sisältämät yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet eivät kuitenkaan yksityiskohtiensa osalta oikeudellisesti sido sairaalaa eivätkä siellä tutkimuksen suorittavia lääkäreitä, vaan A:n ammatillinen toimintakyky ja terveydentila on selvittävä asianomaisia lääkäreitä ja sairaalaa velvoittavien säännösten ja eettisten periaatteiden pohjalta selvityksen tarkoitus huomioon ottaen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen suorittama reseptikysely, joka koski A:lle hänen itsensä kirjoittamilla resepteillä E:n, F:n ja G:n apteekeista 1.10.2003 ja 31.3.2004 välisenä aikana toimitettuja PKV-lääkkeitä, osoitti, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksella on ollut perusteltua aihetta epäillä A:n lääkkeiden väärinkäyttöä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 21.4.2004 antamallaan päätöksellä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 29 §:n nojalla kieltänyt A:ta väliaikaisesti harjoittamasta lääkärin ammattia A:n ammattitiedoissa ja käytännön ammattitaidoissa ilmenneiden merkittävien potilasturvallisuutta vaarantavien puutteiden takia.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on siten voinut määrätä A:n terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentin nojalla sairaalatutkimukseen julkisyhteisön ylläpitämään sairaalaan sen seikan selvittämiseksi, onko A:n PKV-lääkkeiden käytölle lääketieteellinen syy, kielteisessä tapauksessa onko hänelle syntynyt lääkeriippuvuus ja onko hänen ammatillinen toimintakykynsä heikentynyt PKV-lääkkeiden käytön seurauksena. Tämän seikan selvittäminen ei A:n tapauksessa ole mahdollista avoterveydenhuollon toimin.

A:n ei ole edellytetty hakeutuvan psykiatriseen sairaalaan, vaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A voi hakeutua sairaalan sisätautiosastolle, jolloin sisätautien erikoisalan tutkimuksiin liitetään psykiatrian erikoislääkärin tai erikoislääkäreiden konsultaatio.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on edellä mainitussa lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut myös, että se on antanut esimerkiksi viime vuosina lähes 20 terveydenhuollon ammattihenkilön terveydentilan ja ammatillisen toimintakyvyn selvittämistä koskevaa määräystä. Keskimäärin yli puolet näistä määräyksistä liittyy epäilyyn ammattihenkilön päihderiippuvuudesta, jonka syynä ovat PKV-lääkkeet, alkoholi tai molemmat. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltyjen valitusasioiden pohjalta voidaan todeta, että oikeusturvakeskuksen päätös ei ole sisällöltään poikkeuksellinen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen nyt esillä oleva päätös ei siten syrji A:ta kansallisuuden perusteella. Päätös ei ole myöskään Suomen perustuslain 7 §:n 1 momentin henkilökohtaista vapautta koskevan säännöksen vastainen, koska oikeusturvakeskuksen päätös perustuu laissa säädettyyn perusteeseen ja tarkoittaa potilasturvallisuuden turvaamista ja koska päätöksessä mainittuihin tutkimuksiin meneminen perustuu viime kädessä A:n omaan harkintaan. Päätös ei merkitse eikä mahdollista tahdosta riippumattoman hoidon antamista A:lle.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 33/1994 vp) on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentti ehdotettu kuulumaan seuraavasti: Jos on perusteltua aihetta olettaa, että terveydenhuollon ammattihenkilö on käynyt kykenemättömäksi toimimaan ammatissaan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön hänen omalla kustannuksellaan lääkärintarkastukseen tai sairaalatutkimuksiin, joissa voidaan ottaa tarpeelliset näytteet ja suorittaa muu tutkimus, joka voi tapahtua ilman sanottavaa haittaa (työkyvyn selvittäminen).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on edellä mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (StVM 13/1994 vp) lausunut muun ohella seuraavaa: Terveydenhuollon ammattihenkilölakiehdotuksen 25 §:n mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi määrätä terveydenhuollon ammattihenkilön työkyvyn selvittämiseen tai ammattitaidon selvittämiseen. Tämä tapahtuisi asianomaisen henkilön omalla kustannuksella. Kun ei ole asianmukaista, että henkilö joutuu omalla kustannuksellaan tarkastuksiin, tutkimuksiin tai ammattitaidon tai pätevyyden tarkoittavaan kuulusteluun tai työkokeiluun, johon viranomainen hänet määrää, valiokunta ehdottaa 25 §:n 1 ja 2 momentista poistettavaksi maininnan siitä, että työkyvyn tai ammattitaidon selvittämisen tapahtuu näissä tapauksissa henkilön omalla kustannuksella.

Eduskunta on tuolloin hyväksynyt terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 ja 2 momentin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä ehdotetussa muodossa.

Jos on perusteltua aihetta olettaa, että terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeudessa tai ammattitaidoissa on puutteita, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 1.1.2004 voimaan tulleen 25 §:n 2 momentin (923/2003) nojalla velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitaitojen tai -tietojen tutkimiseksi työkokeiluun, työnäytteeseen tai kuulusteluun (ammattitaidon selvittäminen). Ammattitaidon selvittämisestä syntyneet kustannukset korvataan valtion varoista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös ammatillisen toimintakyvyn ja terveydentilan selvittämisestä aiheutuvat kustannukset korvataan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentti ja 2 momentista ilmenevä periaate huomioon ottaen valtion varoista.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on näin ollen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 25 §:n 1 momentti huomioon ottaen voinut velvoittaa A:n hankkimaan julkisyhteisön ylläpitämän sairaalan osastolla tapahtuviin tutkimuksiin perustuvan lääkärinlausunnon terveydentilastaan ja kykeneväisyydestään toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä, eikä sen päätöstä ole syytä A:n valituksen johdosta kumota.

2) Asian näin päättyessä korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Esa Aalto, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.