KHO:2006:42

Lastensuojelu - Sijaishuoltopaikan muuttaminen - Lapsen etu

Huostaanotetun lapsen sijoitus lapselle läheiseen kummitädin perheeseen oli lapsen edun mukaista. Hallinto-oikeuden päätös, jolla oli kumottu lapsen sijaishuoltopaikkaa koskeva päätös, pysytettiin.

Lastensuojelulaki 9 § 1 mom., 19 § 1 mom. sekä 22 § 1 ja 2 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Sosiaalilautakunta on 22.9.2004 tekemällään päätöksellä ottanut huostaansa A:n ja B:n 4.8.1999 syntyneen lapsen C:n ja jatkanut hänen sijoitustaan lasten vastaanottokodissa.

Sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija on 28.1.2005 tekemällään päätöksellään muuttanut C:n sijaishuollon lapsikylään P:n perheeseen.

A on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että C sijoitetaan asumaan kummitätinsä D:n ja E:n perheeseen.

Sosiaalilautakunta on päätöksellään 6.4.2005 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen, koska ammatillisesti vahvan sijaishuoltopaikan on arvioitu pystyvän parhaiten vastaamaan C:n erityistarpeisiin.

A on valittanut lautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että C sijoitetaan asumaan kummitätinsä D:n ja E:n perheeseen.

Hallinto-oikeus on 22.6.2005 toimittanut suullisen käsittelyn.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut sosiaalilautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi. C:n edun mukaista on sijoittaa hänet D:n ja E:n perheeseen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöksensä seuraavasti:

Kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huostaan, sosiaalilautakunnalla on lastensuojelulain mukaan oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona tai laitoshuoltona taikka muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Asiassa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu sekä tuettava lapsen vanhempien ja muiden lasta hoitavien henkilöiden kasvatusmahdollisuuksia lapselle suotuisten kasvuolojen vakiinnuttamiseksi.

Asiakirjoista saatu selvitys
C on sijoitettu synnytyssairaalasta äitinsä kanssa suoraan Ensikotiin. Sijoituksen aikana C oli 8.11. - 10.12.1999 äitinsä kanssa sosiaalisairaalan perheosastolla, mistä ajasta hän oli 16. - 29.11. ja 1. - 5.12.1999 sijoitettuna lastenkotiin. C ja hänen äitinsä sijoitus Ensikodissa on jatkunut 1.3.2000 saakka, jolloin C on siirtynyt äitinsä kanssa kotiin. C on 30.3.2000 otettu kiireellisesti lautakunnan huostaan ja sijoitettu lasten vastaanottokotiin. C on 3.5.2000 otettu ensimmäisen kerran sosiaalilautakunnan huostaan. Tämä huostaanotto on lopetettu 30.9.2002, jonka jälkeen C on sijoitettu avohuollon tukitoimena lasten vastaanottokotiin 4.3. - 3.6.2004 sekä 14.7.2004 alkaen siihen saakka, kunnes hänet on 22.9.2004 otettu toisen kerran lautakunnan huostaan. Sijoitus lasten vastaanottokodissa on jatkunut 5.2.2005 saakka.

C:n tilannetta oli syksyllä 2000 arvioitu yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri HM:n tästä arvioinnista 20.2.2001 antaman lausunnon mukaan C:llä oli tuolloin havaittavissa kiintymyssuhdehäiriön merkkejä. Tällaisen häiriön tiedetään olevan merkittävä vaaratekijä myöhemmän psyykkisen kehityksen häiriintymiselle. Lausunnon mukaan häiriön korjaantumiseksi on välttämätöntä, että C saa osakseen aukottomasti huolehtivaa ja kannattelevaa vanhemmuutta jatkossa. Tämä mahdollistaa turvallisen kiintymyssuhteen vähittäisen uudelleenrakentumisen tulevaisuudessa. Myös lasten vastaanottokodin henkilökunnan 11.8.2004 päivätyssä lausunnossa on tuotu esiin huoli C:n psyykkisestä voinnista. Jatkuvat, lähinnä äidin huumeidenkäytöstä johtuneet kriisit C:n elämässä ovat kuluttaneet hänen voimavarojaan. C tarvitsee emotionaalisen, hänen tunteensa huomioon ottavan ja hänelle läheisen ihmisen hoivaa ja huolenpitoa. Tämän lausunnon mukaan C:n psykoterapeuttisen hoidon tarve on syytä kokonaistilanteen selkiinnyttyä arvioida.

Lasten vastaanottokodin työntekijöiden TL:n ja MN:n 24.3.2005 päivätyn lausunnon mukaan C on tavannut kummitätiään D:tä säännöllisesti sijoituksen aikana vastaanottokodissa, minkä lisäksi C on ollut viikonloppulomilla ja kesälomalla D:n perheessä. D on myös osallistunut C:n verkostopalavereihin. TL:n ja MN:n mukaan C tarvitsee psyykkisen vointinsa vuoksi vahvaa vanhemmuutta kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Lausunnon antajien käsityksen mukaan lapsikylässä mahdollistuu riittävä tuki vanhemmalle vaativassa hoito- ja kasvatustyössä.

Sijaishuollon sosiaalityön sijoitusten hallinnan sosiaalityöntekijät J ja I ovat tehneet D:n ja E:n pyynnöstä arvioinnin heidän soveltuvuudestaan sijaisvanhemmiksi. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota valmiuteen suojella ja hoitaa lasta, kohdata lapsen kehitykselliset tarpeet ja ottaa huomioon hänen kehitysviiveensä, tukea lapsen ja hänen syntymäperheensä välisiä suhteita sekä toimia ammatillisen tiimin jäsenenä. Arvioinnin mukaan D ja E ovat valmiita yhteistyöhön viranomaisten kanssa sekä toimimaan ammatillisen tiimin yhtenä jäsenenä. He kykenevät kodissaan huolehtimaan lapsen fyysisistä perustarpeista ja kykenevät ymmärtämään, kuinka tärkeää lapsen on saada pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin. D on 47- ja E 53-vuotias. E sairastaa reumaa. Sijaisvanhemmilta vaaditaan erityisen paljon voimavaroja lapsen tullessa murrosikään. Varsinaisena riskitekijänä sijoitukselle he näkivät kuitenkin D:n ja E:n heikon valmiuden tarpeen vaatiessa rajata biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Lisäksi D:n ja E:n oli vaikea mieltää sitä, että sijoitetulla lapsella on aina erityisiä tarpeita johtuen hänen aiemmista kokemuksistaan. Riskitekijöistä johtuen J ja I eivät hyväksyneet D:tä ja E:tä C:n sijaisvanhemmiksi.

Lapsikylän sosiaalityöntekijän R:n 26.4.2005 päivätyn lausunnon mukaan C:n lapsikylä-äiti on koulutukseltaan lastenhoitaja ja sosiaalikasvattaja ja hän on aiemmin työskennellyt kaupungin päiväkodeissa 26 vuotta. Hänen sijaisenaan toimiva lomittaja on koulutukseltaan lasten sairaanhoitoon erikoistunut sairaanhoitaja, joka on ennen lapsikylään tuloaan työskennellyt kymmenen vuotta yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla sekä toiminut 1,5 vuotta yksityisenä perhepäivähoitajana. Kotitiimiin kuuluu lisäksi ohjaaja, joka on koulutukseltaan erityisryhmien liikunnanohjaaja. Kotitiimissä käsitellään arjen hoito- ja kasvatusasioita.

Sosiaalilautakunnan hallinto-oikeudelle antamaan lausuntoon liitetyn, J:n ja I:n 18.5.2005 päivätyn lausunnon mukaan C:n sijaishuoltopaikkaa koskevaa päätöstä tehtäessä on otettu huomioon C:n aikaisemmat elämänvaiheet, joita on leimannut äidin päihdeongelma, sekä C:n sijoitukset erilaisiin lastensuojelu- ja päihdeyksiköihin. Nämä muutokset ja vaihtuvat elämäntilanteet ovat vaikuttaneet C:n kehitykseen. Jo lasten vastaanottokodissa oli noussut huoli C:n psyykkisestä hyvinvoinnista ja siellä on arvioitu, että C tarvitsee ammatillisesti vahvan sijoituspaikan. On tärkeää, että sijaisvanhemmalla on tietoa ja kykyjä vastata C:n tarpeisiin. Lisäksi lapselle on tärkeää, että yhteydenpito omaisiin ja muihin läheisiin on säännöllistä ja ennakoitavaa. Päihdeongelmasta kärsivien vanhempien kyseessä ollen tapaamisten järjestelyt vaativat usein sellaisia erityisiä taitoja, joita tavallinen sijaisperhe ei omaa.

Suullisessa käsittelyssä saatu selvitys
A:n avustaja varatuomari M totesi, että C:n sijaishuoltopaikan valinnan perusteina mainitut seikat ovat huostaanottoperusteita. Sen sijaan perusteita sille, miksi C:tä ei ole sijoitettu kummitätinsä perheeseen, ei ole esitetty. Päätöksessä ei ole mainittu sen todellisia perusteita eli pelkoa siitä, että C:n äiti tai isä saattaa tulla luvatta kummiperheeseen. Äidin mielipiteellä olisi pitänyt olla vaikutusta asiaan. Uusi sijaishuoltopaikka oli kuitenkin jo ennen äidin kuulemista valittu. C:n äiti A on opiaattiriippuvaisen korvaushoidossa, eikä hän kykene sitoutumaan neljä kuukautta etukäteen tyttärensä tapaamisiin. C:n vanhempien päihdeongelma on D:n perheelle tuttu, ja kummitädin perheessä tapaamiset pystytään järjestämään äidin kunnon huomioon ottaen. M:n mukaan vanhempien ja läheisten yhteydenpitomahdollisuudet lapseen ovat lapsikylässä liian rajoitettuja, eivätkä tapaamismahdollisuudet siellä juurikaan parane kiinnittymisjakson jälkeenkään. C:n vaikeudet johtuvat osittain siitä, ettei hän ole voinut olla yhteydessä kaipaamaansa kummiperheeseen. D:n perhe on jo alun alkaen asennoitunut kummityttöönsä C:hen niin, että he tarpeen vaatiessa ottavat C:n hoitoonsa. D ja E olisivat aikanaan jopa halunneet adoptoida C:n. C:n etu on sijaishuoltopaikasta päätettäessä jätetty kokonaan selvittämättä.

Sosiaalilautakunnan edustaja lakimies AP totesi, että lapsikylässä on sellaista ammattitaitoa, joka mahdollistaa lapsen erityistarpeiden huomioon ottamisen. Lapsikylällä on pitkä kokemus lapsen edun toteuttamisessa. Sijoitusmenettelyssä nytkin noudatettu toimintatapa on käytännössä ainoa mahdollinen. Sosiaalilautakunta on harkinnut asian C:n edun kannalta. AP viittasi tältä osin C:n huostaanottoasiakirjoissa olevaan erikoislääkäri HM:n 20.2.2001 päivättyyn lausuntoon, jonka mukaan C:llä on ollut todettavissa kiintymyssuhdehäiriön merkkejä. Mikäli C sijoitettaisiin D:n perheeseen, myös yhteydenpidon järjestäminen vanhempiin saattaisi AP:n mukaan olla ongelmallista.

Sosiaalityöntekijä J totesi, että sosiaalitoimella on hyviä kokemuksia lapsikylästä. Yhteydenpito on siellä rytmitetty, eivätkä tapaamiset voisi muutoinkaan määräytyä äidin kunnon mukaan, koska lapsella täytyy olla aina etukäteen tieto tapaamisesta. C tarvitsee voimakastahtoisena myös kasvatuksellisia rajoja. Hänellä ei kuitenkaan ole diagnosoitu käytös- tai muutakaan häiriötä. A:n ja C:n välinen suhde on sinänsä hyvä. A:n pitkään jatkunut päihdeongelma ei kuitenkaan ole voinut olla vaikuttamatta suhteeseen.

A kertoi haluavansa, että C sijoitetaan D:n perheeseen. Tämä on myös C:n oma toive. D:n perhe rakastaa C:tä aidosti, ja A:lle riittää tulevaisuudessa tieto siitä, että C on paikassa, jossa häntä rakastetaan. C on jo aikaisemminkin ollut kummiperheessä hoidossa sekä viettänyt siellä viikonloppuja ja kesälomiaan. A ei ole koskaan käynyt tapaamassa C:tä päihtyneenä, eikä tekisi sitä nytkään. Hän pitäisi muutoinkin ehdottomasti kiinni tapaamisajoista ja muista sopimuksista. B ja C ovat nyt pitkästä aikaa tavanneet kaksi kertaa ja myös nämä tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Myöskään B ei tulisi aiheuttamaan D:n perheelle ongelmia.

Todistajana kuultu D kertoi, että hän on edelleen työelämässä. Hän on C:n kummitäti ja on tuntenut C:n vauvaikäisestä lähtien. D on kotikasvatuksensa myötä aina ajatellut, että kummin tehtävänä on, elleivät vanhemmat siihen pysty, hoitaa ja kasvattaa lapsi. Myös kaikki muut perheenjäsenet ovat valmiit ottamaan vastuun C:n kasvatuksesta ja huollosta sekä tarjoamaan hänelle kodin ja tavanomaista perhe-elämää viettävän perheen. D on ollut mukana C:tä koskevissa neuvotteluissa, ja hän on huostaanoton aikana käynyt tapaamassa C:tä. C ei kertomansa mukaan viihdy lapsikylässä, vaan haluaa muuttaa kummitätinsä luokse. Viihtymättömyys on ilmennyt myös kiukutteluna. D:n perhe on C:lle erittäin tuttu, koska hän on aikaisemminkin ollut heidän hoidossaan ja viettänyt perheen kanssa myös lomiaan. A tai B eivät ole koskaan aiheuttaneet perheelle minkäänlaista häiriötä, minkä vuoksi D uskoo vakaasti, että hän pystyy tulevaisuudessakin sopimaan noudatettavista tapaamisjärjestelyistä sekä C:n äidin että tarpeen mukaan myös isän kanssa. D on myös valmis hankkimaan C:lle kaikki hänen mahdollisesti tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut.

Todistajana kuultu E kertoi, että ajatus C:n ottamisesta perheeseen oli alunperin hänen vaimonsa ja tyttärensä ajatus, mutta että myös hän on valmis ottamaan C:n luokseen ja hoitamaan häntä. E:n sairastama reuma ei ainakaan vielä tällä hetkellä rajoita hänen arkielämäänsä, vaikka hän onkin eläkkeellä. E ei kertomansa mukaan hyväksy huumeiden käyttöä, joten ehdottomana edellytyksenä A:n ja C:n tapaamisille tulisi olemaan, että A olisi C:n tavatessaan kunnossa. E ei kuitenkaan uskonut, että tässä suhteessa tulisi minkäänlaisia vaikeuksia.

Todistajana kuultu edellisten tytär F kertoi opiskelevansa lukio-opintojen ohella lähihoitajan tutkintoa. F:n mukaan C on ollut heillä paljon hoidossa. Ajatus C:n ottamisesta perheeseen oli syntynyt joulun 2004 tienoilla, jonka jälkeen asiasta on perheessä keskusteltu paljon. Kaikki perheenjäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että C on tervetullut. D:n ja E:n koti on normaali koti, jossa eletään tavallista perhe-elämää. Perheen isän sairastama reuma ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta hänen elämäänsä. F:n mukaan C haluaa muuttaa lapsikylästä D:n perheeseen. Heidän luonaan ollessaan C on aina käyttäytynyt täysin normaalisti. Myöskään F ei uskonut, että C:n vanhempien kanssa tulisi tapaamisten tai muiden käytännön asioiden hoitamisen suhteen vaikeuksia.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset
C on tätä päätöstä tehtäessä lähes 6-vuotias ja voi ikänsä puolesta aloittaa tulevana syksynä esikoulun ja syksyllä 2006 peruskoulun. C on lyhyen elämänsä aikana ollut äitinsä huumeongelmasta johtuen sijoitettuna useaan eri laitokseen, ja hänellä on vuonna 2000 havaittu jonkinasteisia merkkejä syntymässä olleesta kiintymyssuhdehäiriöstä. Myöhemmin tätä tai muutakaan häiriötä ei ole kuitenkaan diagnosoitu, ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella näyttää siltä, että C:n vaikeudet ovat johtuneet hänen temperamentistaan ja olleet olinpaikan vaihdoksiin liittyneitä, sinänsä aivan normaaleja tunnereaktioita.

C on kuluvan vuoden helmikuusta lähtien ollut sijoitettuna lapsikylään, koska hänen on katsottu tarvitsevan ammatillisesti vahvan sijaishuoltopaikan, jotta hänen psyykkinen hyvinvointinsa voidaan turvata. Myös C:n vanhempien päihdeongelma on nähty riskitekijänä, joka vaatii sijaishuoltopaikalta erityisiä valmiuksia. Lapsikylä-äiti on valituksen mukaan 46-vuotias ja hänellä on C:n lisäksi hoidettavanaan kaksi muuta lasta, joista nuorempi on vain muutaman kuukauden ikäinen. Asiassa ei kuitenkaan ole edes väitetty, etteikö lapsikylä-äiti täyttäisi ammatilliselle kasvattajalle asetetut vaatimukset ja etteikö hän huolehtisi C:stä hyvin.

C:n äiti A on myöntänyt huumeongelmasta johtuvan kyvyttömyytensä kasvattaa ja hoitaa C:tä. Hän on tottunut saamaan tarvitessaan apua D:ltä ja hänen perheeltään ja oppinut luottamaan heihin. Suullisessa käsittelyssä A:sta välittyi kuva äitinä, joka kaikista lapselleen aiheuttamista vaikeuksista huolimatta aidosti kantaa huolta tyttärensä hyvinvoinnista. Asiassa ei jäänyt myöskään epäselväksi, etteikö hän myös C:n sijaishuoltopaikkaa valitessaan olisi ajatellut vain ja ainoastaan tyttärensä parasta, ja etteikö hän kykenisi noudattamaan yhteydenpidosta sovittuja sääntöjä. Asiassa on tullut myös luotettavasti selvitetyksi, että D:n ja E:n perhe on C:lle tuttu, että hänellä on pitkäaikainen ja lämmin suhde D:n ja hänen perheensä muihin jäseniin ja että hän haluaa asua heidän kanssaan.

D sekä hänen avomiehensä ja tyttärensä ovat kertomansa mukaan keskustelleet pitkään C:n ottamisesta perheeseen. D ja E ovat vakaan harkintansa perusteella tulleet yksimielisiksi ja varmoiksi siitä, että he haluavat toimia C:n kasvattajina ja sijaishuoltajina. He ovat myös suunnilleen samanikäisiä kuin C:n nykyinen sijaisäiti, ja tuntevat hyvin C:n äidin menneisyyden ja hänen ongelmansa.

Suullisessa käsittelyssä perheestä välittyi kuva, että he muodostavat vahvuuksineen ja heikkouksineen normaalin perheen, joka kykenee tavanomaiseen, lapselle myös rajat asettavaan kasvatustyöhön.

Lastensuojelulain johtavana periaatteena on lapsen etu. Laissa korostetaan nimenomaisesti myös lapsen oikeutta hänelle läheisiin ihmisiin. Lähipiirin ulkopuolisille sijoituksille tulee siis aina olla nimenomaan lapsen etuun nojaavat painavat syyt.

Nyt tehtävällä sijaishuoltopaikkaa koskevalla päätöksellä on mitä todennäköisimmin kauaskantoiset seuraukset C:n elämään. Asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saadusta selvityksestä ei ilmene, että asiassa olisi olemassa sellaisia C:n turvallisuuteen tai hänen fyysiseen tai psyykkiseen terveyteensä ja kehitykseensä liittyviä painavia syitä, jotka hänen etunsa huomioon ottaen vaatisivat ammatillista sijaishuoltopaikkaa. Tällaisena syynä ei voida tässä tapauksessa pitää myöskään D:n ja E:n ikää. C on kiistatta kiintynyt kummiperheeseensä, jossa hän tuntee olevansa rakastettu ja turvassa, ja joka saadun selvityksen perusteella arvioiden pystyy myös tarjoamaan hänelle hyvät edellytykset kasvaa ja kehittyä fyysisesti ja psyykkisesti terveeksi nuoreksi.

C on ollut sijoitettuna lapsikylään suhteellisen lyhyen ajan ja asiassa saadun selvityksen mukaan hän ei ole vielä kiinnittynyt tähän sijaisperheeseensä. Hänen siirtymisensä D:n ja E:n perheeseen on siis vielä hänen kehitystään vaarantamatta mahdollista. Sijoitus C:lle läheisten ihmisten D:n ja E:n perheeseen on siten kaikki asian arviointiin vaikuttavat seikat huomioon ottaen hänen etunsa mukaista. Sosiaalilautakunnalla on ollut asiasta eri käsitys.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut lastensuojelulain 9, 19 ja 22 §:n sekä lastensuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sosiaalilautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että C:n sijoituspaikaksi vahvistetaan lapsikylä sosiaalilautakunnan päätöksen mukaisesti.

Valituskirjelmään on liitetty Lapsikylä ry:n psykologi EP:n 6.6.2005 päivätty lausunto, lapsikylän sosiaalityöntekijän R:n 17.7.2005 päivätty lausunto liitteineen, lapsikylän muistiinpanot ajalta 4.2.-17.6.2005, sosiaalikeskuksen sijaishuollon sosiaalityön yksikön 4.8.2005 päivätty lausunto ja myöhemmin lastenpsykiatrian erikoislääkärin G:n antama 19.9.2005 sosiaalikeskukseen saapunut lausunto C:n psykiatrisesta tilasta ja ennusteesta.

Lapsikylä ry:n psykologin EP:n lausunnossa on todettu muun muassa C:n kehityksellinen tilanne ja hoidolliset tarpeet, tavoitteet ja menetelmät. Lausunnon valossa C:n sijoituspaikan muutosta uuteen sijaisperheeseen ei voida pitää lapsen edun mukaisena. Hoidollisena tavoitteena on muun muassa mainittu "pysyvyyden turvaaminen, elämän jatkuminen lapsikyläkodissa (ei enää muutoksia)".

Lapsikylän sosiaalityöntekijän R:n lausunnosta ilmenee, kuinka C on kiintynyt lapsikylän äitiinsä P:hen ja kuinka tärkeää C:lle on säännöllisten rutiinien tuoma turvallisuus. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin henkilöihin. Lapsikylän muistiinpanoista ja sosiaalityöntekijä R:n lausunnosta käy ilmi, kuinka tärkeitä C:lle ovat vanhempien ja muidenkin läheisten tapaamiset, mutta niistä käy myöskin ilmi järjestelyjen ongelmallisuus. Lapsikylässä on pystytty järjestämään tapaamiset turvallisesti ja C:n edun mukaisesti. Tapaamisten järjestely ja toimivuus on myös otettava huomioon perheen soveltuvuutta arvioitaessa.

Lastenpsykiatrian erikoislääkärin G:n lausunnon mukaan lausunto perustuu C:n lapsikylä-äidin haastatteluun, C:n käyttäytymisen havannointiin ja kahdenväliseen tutkimustilanteeseen. Lisäksi apuna on käytetty asiakirjamerkintöjä. C:llä on lapsikylään tullessaan ollut varhaisiin traumaattisiin elämäntilanteisiinsa ja äidin epäluotettavuuteen liittyen reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö. Ilman ammatillista sijaisvanhemmuutta ja siinä aikuisjohtoisesti kiintymystä rakentavaa hoitoa tällaisella lapsella on monella tavalla huono ennuste. Hänen turvallisuuden tarpeensa on valtava ja keinot säädellä sisäistä tilaansa yksin heikot. Hänen kehityksensä ajautuu helposti omaehtoisuuden ja pelkojen uralle. C:n lapsikylä-äiti on saanut kiintymyssuhdehäiriön vaatimaan erityiseen vanhemmuuteen ja hoitoon valmennusta ja apua ja C:n häiriö on lähtenyt lieventymään. Samalla C on selkeästi kiintynyt sijaisäitiinsä ja osaa käyttää tätä sekä turvallisuuden tarpeensa että kehityksensä tukena.

Lausunnossa on edelleen todettu, että C:n käyttäytyminen muuttuu lapsenomaisemmaksi, takertuvaksi ja kaoottiseksi äidin tapaamisten aikana ja sen jälkeen. C:n äiti on huumeriippuvuuden osoittamalla tavalla kykenemätön antamaan lapselleen vahvaa, kasvua tukevaa vanhemmuutta. Täten äidin tapaamisten ennakointi ja jälkipurku on aikuisten vastuulla.

Arvaamattomasti käyttäytyvän äidin kanssa lapsella on lausunnon mukaan tärkeää olla erittäin jäsentyneesti ja sovituin rakentein toimiva sijaishuolto. Se etu, mitä toisessa tilanteessa saattaisi olla joustavuudesta, on tällaisen persoonallisuuden piirteen kanssa lapsen kehitykselle erittäin haitallista. On tärkeää, että C:tä suojellaan äidin omista tarpeista lähteviltä ja aivan erityisesti huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena tapahtuvilta yhteydenotoilta. Tämä on helpompaa ammatillisessa ympäristössä kuin äidin suhteen tuttujen, hyvää tarkoittavien ihmisten luona. C:n kiintymys sekä äitiin, isoäitiin että kummivanhempiin on tärkeä ja tuettava asia. Tapaamisten riittävän säännöllinen ja C:n kannalta ennakoitava järjestäminen on oleellista. Sen on osoitettu toimivan lapsikylässä hyvin. G näkee C:n nykyisen sijoituksen olevan hänen psykiatrisen ja kokonaiskehityksen kannalta erinomainen ja muutoksen hänen sijoituksessaan olevan selvä riski.

Suullisessa käsittelyssä A sekä D ja E toivat esille kummitädin perheen ja C:n läheiset välit. He vakuuttivat muun muassa, ettei tapaamisten järjestelyissä tule ongelmia. Lapsikylän muistiinpanoista käy selvästi ilmi tapaamisten toteutumisessa syntyneet ongelmat ja lapsen pettymys. Se, ettei ongelmia äidin ja lapsen tapaamisissa vastaisuudessa synny, on nyt toteutuneen valossa epätodennäköistä.

Edellä mainituista lausunnoista käy myös ilmi, että C tarvitsee ammatillisesti vahvan ja hänen kehitystään ja erityistarpeitaan tukevan sijoituspaikan. C:n päivittäinen hoito ja huolenpito on vaativampaa kuin on tavanomaista 6-vuotiaan lapsen kohdalla.

D:n ja E:n puolelta on tullut myös esille läheiset välit C:n kanssa ja se, että he ovat olleet paljon yhdessä. Tarkemmin tätä ei kuitenkaan ole yksilöity. Sosiaalikeskuksella olevan tiedon mukaan yhteydenpito ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen taajaa tai läheistä. C on ollut paljon enemmän tekemisissä oman äidinäitinsä kanssa ja heidän välillään on lämmin tunneside. Kun C otettiin huostaan toisen kerran, ei tullut esille nyt väitettyä C:n ja perheen pitkäaikaista ja lämmintä suhdetta tai sitä, että perhe olisi pystynyt auttamaan äitiä C:n hoitoon liittyvissä ongelmissa.

Sosiaalikeskuksen sijaishuollon yksikön lausunnon mukaan C:n edun mukaista on jatkaa sijoitustaan lapsikylässä, jossa voidaan turvata C:n tarvitsema hoito ja huolenpito.

Hallinto-oikeuden päätös on äänestysratkaisu. Äänestyslausunnossa on kiinnitetty huomiota juuri niihin seikkoihin, joiden perusteeella on katsottava, että C:n sijoituspaikka tulisi olla lapsikylässä.

Kirjalliset selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on sosiaalilautakunnan valituksen johdosta antanut selityksen. C tarvitsee itselleen heti sopivat läheiset ja oikean kodin, joita hän ei ole lapsikylässä saanut. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely.

Psykologi EP ei ole koskaan tavannut ja haastatellut D:tä tai E:tä. Kummitädin perhe ei ole C:lle mikään "uusi" sijoituskoti. C on elänyt kummitätinsä luona vastaanottosijoitukseen asti lyhyempiä tai pidempiä aikoja koko elämänsä ajan. D:lle ja E:lle ei ole annettu mahdollisuuksia vaikuttaa EP:n lausunnossa mainittuihin sijoituksiin ja muihin sosiaalitoimen järjestelyihin. D ja E ovat vanhempia, jotka ovat onnistuneesti kasvattaneet kaksi vastuuntuntoista ja elämässä pärjännyttä lasta. Kaikki perheen jäsenet ovat tasapainoisia ja toisistaan välittäviä. Perheessä vallitsee erinomainen yhteishenki ja dynamiikka. Perheessä ei ole päihteitä eikä väkivaltaa. C on aina purkanut D:lle murheitaan ja ajatuksiaan sekä kertoillut omaehtoisesti iloistaan ja suruistaan. C on varauksellinen vain suhteissaan vieraisiin. Turvallisuus ja pysyvyys toteutuvat täydellisemmin perheessä, jossa on monta jäsentä sekä normaalit työsopimuksista ja työajoista riippumattomat ihmissuhteet.

R on lapsikylästä palkkansa saavana asiassa jäävi. Kummitädin perheessä lausunnoissa kuvatunlaista oireilua ei ole koskaan ollut eikä niin ole väitettykään. Lapsikylässä puhelin- ja tapaamiskäytännöt tuntuvat ennemmin lapsen perusvapauksien loukkaamiselta kuin tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämiseltä. Kummitädin perhe tietää, että C:n ei olisi tarvinnut kohdata väsynyttä äitiään siten kuin lapsikylässä on päästetty tapahtumaan. D on tuntenut C:n äidin koko tämän iän ja tunnistaa hyvin tämän kunnon ja mielialat. Kummitädin perheessä tapaamiset äidin ja lapsen välillä toteutettaisiin muutenkin luontevasti yhdessä ollen eikä missään erillisessä tapaamishuoneessa.

Sosiaalikeskuksen sijaishuollon yksikön lausunnon allekirjoittajista O:ta ja Ä:tä D ja E eivät ole koskaan tavanneet.

Muut allekirjoittaneet eivät ole koskaan nähneet D:tä ja E:tä lapsen tai lasten kanssa, saati C:n kanssa. I ja J ovat keskustelleet D:n ja E:n kanssa muutaman tunnin ajan sen jälkeen, kun he olivat jo järjestäneet C:n sijoituksen lapsikylään. S ja Q tapasivat D:n ja E:n kaksi kertaa.

Kun C ja hänen äitinsä ovat koko ajan olleet lastensuojelun asiakkaina, D ja E ovat kokeneet, että he eivät voi puuttua asioihin viranomaisten yli.

Erikoislääkäri G ei ole tavannut C:n kummitädin perhettä eikä kykene vertailemaan tämän paremmuutta sijoitusvaihtoehtona lapsikyläsijoituksen kanssa.

Myöhemmin selitykseen on liitetty lasten- ja nuorisopsykiatri H:n 19.10.2005 annettu lausunto. Lausunnossaan H on muun ohella todennut, että C on lapsi, joka on lyhyen elämänsä aikana joutunut kokemaan paljon turvattomuutta ja traumaattisia kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen mielensä rakentamiseen. D-E:n perheen halu toimia sijaisperheenä C:lle pohjautuu heidät tavanneen H:n käsityksen mukaan aitoon kiinnostukseen ja haluun auttaa C:tä kasvamaan terveeksi aikuiseksi. C:n äiti kunnioittaa kummivanhempiaan, joilla H:n näkemyksen mukaan on hyviä mahdollisuuksia ylläpitää C:n ja hänen äitinsä välit asiallisena.C:n kehitykselle on oleellista, että hän voi vähitellen saada realistisen kuvan omasta äidistään. Tämä taas on monen vuoden työn takana eikä onnistu, mikäli C ei saa riittävästi nähdä äitiään. C:n eristäminen D-E:n perheestä ei ole C:n edun mukaista.

B on antanut selityksen. C:n sijoitus lapsikylään on ehdottomasti paras C:n kannalta. B on ollut erittäin tyytyväinen lapsikylän toimintaan.

D:lle ja E:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen. D on C:n ja tämän äidin kummitäti. Sosiaaliviranomaisille ei ole syntynyt sellaista käsitystä, että C:n ja kummitädin ja tämän perheen välillä olisi poikkeuksellisen lämmin ja läheinen suhde tai että C olisi ollut kummitädin luona erityisen runsaasti. Sitä, että D on C:lle kummitätinä tärkeä henkilö, ei kuitenkaan kiistetä millään tavoin.

Vastaselitykseen on liitetty lasten vastaanottokodin psykologin 16.11.2005 laatima kooste C:hen liittyvistä havainnoista ja tutkimuksista lasten vastaanottokodissa, C:n sosiaalityöntekijän S:n 24.11.2005 päivätty lausunto, lapsikylän sosiaalityöntekijän 4.11.2005 päivätty lausunto lapsikylien käytännöistä ja toimintatavoista sekä huoltosuunnitelma ajalle 6.10.2005 - 18.5.2006.

Sosiaalityöntekijä S:n lausunnossa on muun ohella selvitetty C:n ja tämän isoäidin välistä yhteydenpitoa, joka on ollut runsasta lasten vastaanottokodin aikana. Sosiaalitoimen henkilökunnalle on myös välittynyt se käsitys, että isoäidin ja C:n välit ovat olleet lämpimät ja läheiset ja että isoäiti on C:lle tärkeä henkilö. Isoäiti on sosiaaliviranomaisilla olevan tiedon mukaan ollut C:n toinen pääasiallinen hoitaja äidin ohella silloin, kun C on ollut kotona, joko huostassa ollen tai ensimmäisen huostaanoton päättymisen jälkeen.

C on ollut syntymästään lähtien lastensuojelun asiakkaana, joten hänen tilanteestaan on kertynyt runsaasti tietoa myös ennen tätä viimeistä huostaanottopäätöstä, eikä D:n perheen asema C:n elämässä ole noussut esille sellaisella tavalla kuin nyt selityksessä on annettu ymmärtää.

D:n perhettä on sosiaalikeskuksen sijoituksia hoitavat sosiaalityöntekijät parityönä tavanneet kaksi kertaa tarkoituksena selvittää sopivuus sijaisperheeksi. Tapaamisissa esiin tulleen perusteella D ja E pitävät C:tä tavallisena lapsena. He eivät ole ymmärtäneet C:n tarvitsevuutta eivätkä sijaisvanhemmuuden vaatimuksia tilanteessa, jossa traumatisoituneella lapsella on kiintymyssuhdehäiriö. D:n ja E:n haastatteluissa on tullut esille myös se, että heidän on ollut vaikea ymmärtää lapsen edun huomioonottamista C:n ja tämän äidin tapaamisten järjestämisessä. Myöskin yhteydenpito isään on hoidettava.

Lasten- ja nuorisopsykiatri H:n lausunnosta saa sen kuvan, että hänellä olisi tietoa C:n ja kummitädin perheen hyvin läheisistä väleistä. Se, mistä yksittäisistä seikoista tämä käsitys on hänelle muodostunut, ei käy tarkkaan lausunnosta ilmi. Lausunnossa muun muassa mainitaan, että C on D-E:n perheessä oleskellut eniten aikaa äidin kodin ja laitosten jälkeen. Sosiaaliviranomaisille ei mainittua käsitystä ole syntynyt missään vaiheessa. Sosiaaliviranomaisilla olevan tiedon mukaan eniten aikaa C on viettänyt oman äidinäitinsä luona, ehkä jopa lähes yhtä paljon kuin äitinsä luona. Ainakin äidinäidillä on ollut äidin ohella suuri vastuu C:n hoidosta. Lasten vastaanottokodin ajalta on äidinäidin luona vietetty aika kirjattu, joten siitä saa yksilöidyn tiedon asiasta. Sosiaaliviranomaisten tiedossa oleva yhteydenpito kummitätiin on ollut paljon vähäisempää kuin yhteydet isoäitiin.

Huoltosuunnitelman mukaisilla tapaamisajoilla pyritään tuomaan C:n elämään säännöllisyyttä ja turvallisuutta.

Suullisen käsittelyn järjestäminen on tarpeetonta. Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin arvioi suullisen käsittelyn vielä tarpeelliseksi, asiassa tulisi kuulla C:n isää B:tä, äidinäitiä ja lapsikylän äitiä P:tä sekä mahdollisesti lastenpsykiatrian erikoislääkäriä G:tä.

Suullinen käsittely

Korkein hallinto-oikeus on käsitellessään asiaa istunnossaan 26.1.2006 päättänyt A:n pyynnöstä ja asian selvittämiseksi toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on 15.3.2006 toimitettu suullinen käsittely, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä sosiaalilautakunta edustajinaan lakimies V ja sosiaalityöntekijä S sekä A avustajanaan varatuomari M. M edusti myös B:tä, jonka valtakirja jätettiin oikeudelle.

Sosiaalilautakunnan nimeämänä todistajana kuultiin lapsikylän äitiä P:tä.

A:n nimeäminä todistajina kuultiin toimistosihteeri D:tä, eläkeläinen E:tä, opiskelija F:ää, eläkeläinen N:ää sekä lasten- ja nuorisopsykiatria H:ta.

Suullisessa käsittelyssä saatu selvitys

V lausui sosiaalilautakunnan edustajana, että C:n ehdoton etu vaatii, että hänen sijoituspaikkansa pysyy lapsikylän nykyisessä perheessä. Kun päätös sijaishuoltopaikan muuttamisesta aikoinaan tehtiin, C:lle valittiin paras mahdollinen lapsen tarpeita vastaava sijoituspaikka. C on joutunut elämänsä varrella kokemaan aika paljon. Hänet on otettu kaksi kertaa huostaan. C on katsottava erityislapseksi, joka vaatii erityistä ammattimaista hoitoa. Lapsikylä pystyy ottamaan huomioon lapsen kehityksen ja hänen tarpeensa. Äidin esittämä D:n ja E:n perhe on ihan tavallinen suomalainen perhe. Heitä ei sinänsä voida katsoa millään tavalla sopimattomiksi, mutta heillä ei ole niitä kykyjä ja valmiuksia, jota C:n hoito vaatii ja tulee vaatimaan. Asiakirjoissa on lastenpsykiatrian erikoislääkärin G:n lausunto, josta ilmenevät ne syyt, perusteet ja tarpeet, joiden vuoksi C on lautakunnan päätöksellä sijoitettu lapsikylään. G on perehtynyt lapsen tilanteeseen vähän pidemmältä ajalta.

V antoi oikeudelle koulupsykologin 23.2.2006 päivätyn lausunnon, jossa on yhteenveto C:n psykologisista tutkimuksista, joiden tarkoituksena on ollut selvittää tarkemmin C:n valmiuksia koulun aloittamiseen. Lausunnon mukaan C:n suoriutuminen ja taidot ovat tällä hetkellä alle ikätason. Tehtyjen psykologisten tutkimusten perusteella koulupsykologi on suositellut C:n aloittavan koulunkäynnin vuotta säädettyä myöhemmin.

M lausui, että C:llä on ollut erilaista äidin ja isän päihdeongelman tuomaa negatiivista elämänkoulua jo nuorella iällä. Tällöin C:n kiinnekohta ja turva on ollut kummitädin perhe, johon C toivotaan sijoitettavan. D:n ja E:n käsityksen mukaan C:n oireilu johtuu siitä, että C on eristetty kaikista läheisistään. C on itse pyytänyt saavansa asua kummitätinsä luona sekä ennen sijoitusta lapsikylään että sen jälkeen. D:n perhettä ei ole missään vaiheessa vakavasti tutkittu sijoitusvaihtoehtona. Kummitädin perhe pystyisi tarjoamaan C:lle normaalin kodin.

S lausui vielä sosiaalilautakunnan edustajana, että C:llä on raskas reppu kannettavanaan. Tämän päivän Suomessa lastensuojelulapset ovat usein niin vaikeahoitoisia, että enenevässä määrin joudutaan käyttämään ammatillisia koteja. Tällaisessa tilanteessa ei ole lapsen edun mukaista käyttää tavallista perhettä. Lapsen etu on, että hän saa sellaisen hoidon ja huolenpidon, jossa on vahva tukiverkosto ja asiantuntijoita käytettävissä. D:n perhe on hyvää tahtova perhe, joka varmasti on ollut hyvä biologisille lapsille. Sitä vanhemmuutta ei tässä arvioida.

M lausui, että lastensuojelu ei ole paneutunut nimenomaan C:n asiaan, vaan on käsitellyt asiaa yleisellä tasolla. C:stä on tehty tutkimuksia, mutta hänestä ei ole löydetty mitään vakavia häiriötiloja tai kehityshäiriöitä. Hän on tosin ollut ikätasoaan kehityksessä jäljessä, mutta varsinaisia häiriöitä ei ole ollut. C:n oireilu, kuten esimerkiksi levottomuus, yövalvominen ja tunne-elämän köyhyys on todettu vasta sijoituksen jälkeen. Oireilu johtuu siitä traumasta, mikä lapselle tulee, kun hänet irrotetaan kaikesta tutusta.

A kertoi, että hän on tuntenut D:n perheen lapsesta asti. D on sekä hänen että C:n kummitäti. C on syntymästään lähtien monesti viikonloppuisin vieraillut D:n perheessä. C:n tilanne ei ole parantunut lapsikylässä. Kysyttäessä, miksi A haluaisi C:n sijoitettavan D:n perheeseen, A vastasi, että C saisi sieltä aitoa rakkautta. Se ei olisi D:n perheelle työtä niin kuin se on lapsikylän äidille P:lle. C:llä olisi koti eikä laitosmainen paikka. A:n käsityksen mukaan lapsikylän koti on laitosmainen, koska kaikki puhelut ja tapaamiset on sovittava puoli vuotta aikaisemmin. Lisäksi lapsikyläperheessä on kaksi avustajaa, kodin ohjaaja ja lomittaja. A on saanut tavata C:tä lapsikylässä kerran kuukaudessa kolme tuntia. Tapaamiset ovat valvottuja. A:lla ei ole lupa käydä lapsikyläkodissa. A ei saa soittaa C:lle, vaan C soittaa äidilleen joka sunnuntai kello 15.00. Jos C olisi sijoitettuna D:n perheeseen, puheluita ja tapaamisia ei tarvitsisi sopia puolta vuotta aikaisemmin. Tapaamiset voisivat olla D:n kotona tai muuallakin. Kysyttäessä A vakuutti, ettei hän menisi tapaamisiin päihtyneenä. C:n isä B on tällä hetkellä vankilassa eikä pääse sieltä pois vähän aikaan. A ei uskonut, että hänkään menisi päihtyneenä mahdollisiin tapaamisiin. Kysyttäessä, pystytäänkö tapaamiset isoäidin ja C:n välillä järjestämään myös D:n perheessä, A vastasi, että he ovat tekemisissä keskenään. A kertoi, että jo C:n ollessa lasten vastaanottokodissa oli puhetta siitä, että D:n perhe voisi ottaa C:n luokseen asumaan. Tätä ei kuitenkaan otettu tosissaan. D on C:n syntymästä lähtien ollut mukana C:tä koskevissa sosiaalitoimen kokouksissa. A:n käsityksen mukaan C ei viihdy lapsikylässä. C haluaisi kotiin, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista, tai D:n luo. A:n käsityksen mukaan C ei lapsikylässä uskalla puhua omista ajatuksistaan.

Kysyttäessä A kertoi D:n hoitaneen C:tä kahtena kolmena viikonloppuna kuukaudessa. A arveli C:n olleen enemmän D:n luona kuin isoäidin luona. Isoäiti on tosin saattanut hoitaa C:tä viikolla. A:lla ja hänen äidillään eli C:n isoäidillä on paljon ristiriitoja.

S kertoi kysyttäessä, että lapsikylä on tarkoitettu pitkäaikaiseksi sijoitukseksi.

Todistaja P kertoi, että hän on lastenhoitaja ja sosiaalikasvattaja, joka toimii lapsikylän äitinä. Hänellä on 26 vuoden työkokemus lasten parissa. Todistaja on ollut päiväkotimaailmassa koko sen ajan ja niistä kahdeksan vuotta tunne-elämältään häiriintyneitten lasten parissa. P on hoitanut C:tä 5.2.2005 lähtien. Kun C tuli lapsikylään, hän oli arka ja pelokas pieni tyttö. Asuessaan lapsikylässä hänestä on tullut omatoimisempi kaikilla osa-alueilla. C:hen on tullut ryhtiä ja reippautta ja hän on taitavampi asioissa. Hän nukkuu 10-11 tunnin yöunet. Kysyttäessä, mitkä ovat ne erityispiirteet, jotka on otettava huomioon C:tä hoidettaessa, todistaja vastasi, että C:n päivärytmin on oltava hyvin tasainen. Muuten hänen maailmankuvansa saattaa häiriintyä. C:llä on oltava turvalliset rajat elämiselle. Hänelle pitää myös etukäteen puhua esimerkiksi minkälaiseen paikkaan ollaan menossa ja jopa käytävä katsomassa, miltä paikka näyttää. Myös lapsen kannustaminen on tärkeätä. Todistajan käsityksen mukaan C on tunnetasolla noin neljän vuoden ikäinen. C:n ikävöinti näkyy todistajan mukaan C:n omaehtoisuudessa. Hänen ruokailunsa hidastuu ja uni saattaa häiriintyä. Nykyisin C tulee jo syliin. C:n kanssa joutuu käsittelemään asioita hyvin paljon.

C:lle on kerrottu, että hän saa asua lapsikylässä niin kauan kuin tarvitsee ja jopa aikuisikään asti. Keskusteluissa koulupsykologin kanssa kävi ilmi, että koulupsykologi epäili, onko C:stä vielä vuodenkaan päästä kouluun. C:n tunnepuoli on vielä niin pienen lapsen tasolla ja hänellä on myös traumoja. C kertoo hyvin paljon isoäidistään, vaaristaan, jota hän ei ole nähnyt, ja äidistä. Näistä isoäiti on C:lle tärkein, sen jälkeen äiti ja sitten kummitäti. C puhuu enemmän äidistä kuin kummitädistä. Vierailujen jälkeen C tosin kertoo, mitä hän on tehnyt myös kummitädin luona. Lapsikyläkodissa puhutaan paljon ja kerrotaan asioista toinen toiselle. Ilmapiiri on avoin. Kysyttäessä, mitä vaikeita asioita on, todistaja mainitsi C:n omaehtoisuuden. Omaehtoisuutta tosin tarvitaan, mutta C:llä se toimii puolustusmekanismina. Tämän asian tiimoilta on jo varattu aika neuvolaan, josta saa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Lisäksi todistaja on keskustellut lapsikylän terapeutin kanssa. Leikkiterapia ja kiintymyssuhdeterapia aloitetaan heti, kun tiedetään C:n sijoituspaikka.

Lapsikylässä on kahdeksan lapsikyläkotia, joista yhdessä asuu lapsikyläpariskunta ja muissa on lapsikylä-äiti. Tämän lisäksi lapsikylässä on kodin ohjaaja ja lomittaja, jotka yhdessä lapsikylän äidin kanssa muodostavat tiimin. Todistaja on päävastuussa lapsikyläkodissa. Todistajan käsityksen mukaan asutaan kodissa. Laitoksesta voidaan puhua lähinnä siinä mielessä, että lapsikylävanhemmilla on käytettävissä lapsikylän tukitoiminnot kuten mahdollisuus saada terapeuttista apua.

Kysyttäessä tapaamisten sujumisesta, todistaja kertoi, että C:lle on kerrottu vierailuista vasta samana päivänä. Tapaamiset äidin ja muiden läheisten kanssa ovat sujuneet hyvin, jos kyse on ollut normaalista päivästä. C nauttii saadessaan olla pieni lapsi. C:n tunne-elämään vaikutti se, kun äiti odotti toista vauvaa. Sitä piti käydä C:n kanssa läpi. C:tä huolestutti, jaksaako äiti hoitaa vauvaa ja mitä vauvalle tapahtuu, jos äiti ei jaksa häntä hoitaa.

Todistaja kertoi, että C on vasta viime aikoina kerhoissa pystynyt irtautumaan aikuisesta. C:n kohdalla on erityisen tärkeätä painottaa, että aikuisilla on aikuisten asiat ja lapsilla on lasten asiat. Aikuinen vastaa siitä, että lapsella on hyvä olla.

Todistaja totesi tekevänsä sydämellä työnsä. Kaikki lapset ovat hänelle tärkeitä. Todistajan tehtäviin ei kuulu arvioida, olisiko joku toinen sijaishuoltopaikka parempi hoitamaan lasta.

Lapsikylään tulee lomittaja, kun lapsikylävanhemmilla on kesäloma tai muita vapaita. Todistajalla on vapaata neljä vuorokautta kuukaudessa, jolloin lomittaja on paikalla. Todistajan kesälomalla lapset tulevat käymään hänen luonaan.

Kysyttäessä tapaamisten järjestämisestä todistaja kertoi, että tapaamiset ovat tapauskohtaisia. Tapaamisia mietitään yhdessä huoltosuunnitelmissa yleensä kolmen neljän kuukauden välein, mutta tarvittaessa useamminkin. Lapsikyläkoteihin on salainen numero, jotta niihin ei soiteta milloin vain. Kysyttäessä, miksi lapsikyläkotiin ei voi soittaa milloin haluaa, todistaja vastasi, että C:lle pyritään antamaan rauha kasvaa. C:lle tapaamiset ovat tärkeämpiä kuin puhelinsoitot. Kysyttäessä, eikö C:n tilanne saataisi rauhoittumaan ja tapaamisten luoma jännitys vähentymään sallimalla äidin soittaa useammin, todistaja vastasi, että ei välttämättä. Tapaamisia voidaan lisätä, kun C:llä on turvallinen olo ja hän tuntee saavansa elää ja olla rauhassa.

Todistaja D kertoi, että hän on sekä A:n että C:n kummitäti. Todistajan käsityksen mukaan hän pystyisi asettaman C:lle rajoja ja antamaan hänelle hyvän kasvatuksen. Lasten vastaanottokodissa todistaja ei pystynyt olemaan oma itsensä, koska tilanne ei ollut aito. C ei ole D:n perheessä koskaan valvonut tai herännyt öisin. C ei ole varautunut, mutta hänen tulee saada itse kertoa asioitaan. Tapaamiset C:n kanssa ovat joka toinen kuukausi lapsikylässä kolmen tunnin ajan ja joka toinen kuukausi D:n perheessä. Yhteydenpito C:hen lapsikylän aikana ei ole sujunut kovin hyvin. C on muun muassa kiukutellut. Tapaamiset ovat lapsikylän askarteluhuoneessa, vaikka todistaja vierailisi mieluummin C:n lapsikyläkodissa. Todistajan käsityksen mukaan lapsikylä ei ole koti. Jos C sijoitettaisiin D:n perheeseen, C:llä olisi koti, johon myös vanhemmat saisivat tulla. Mikäli vanhempien kanssa ilmenisi ongelmia, tapaamiset hoidettaisiin valvotussa tilassa. Tosin todistaja on tuntenut C:n äidin A:n pitkään eikä äiti koskaan ole häirinnyt D:n perhettä. Jos A kuitenkin tulisi vierailemaan päihtyneenä, hänet käännytettaisiin pois ja sanoittaisiin, ettei nyt ole hyvä vierailuhetki. Viimekädessä soitettaisiin poliisit paikalle. Todistaja ei ole koskaan kuullut, että A puhuisi C:n läsnäollessa lapsen korville sopimattomia asioita.

Kun todistajalle tehtiin sijaisvanhemmuuden arviointia, tuntui siltä, että C:n sijoitus oli jo päätetty. Kerran sosiaalityöntekijät tulivat kotiin ja kerran todistaja kävi sosiaalitoimistolla. Tapaamisten aikana puhuttiin todistajan lapsuudesta ja työstä sekä C:stä. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen asia tutkittiin uudestaan. Ensimmäisen pari-kolme tuntia kestäneen tapaamisen aikana puhuttiin C:stä ja toisella kerralla todistajan lapsuudesta. Todistajille ei annettu mahdollisuutta kertoa, miten hän on kasvattanut omia lapsia. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen luvattiin enemmän tapaamisia, mutta se ei ole toteutunut.

Kysyttäessä todistajan suhteesta C:n äidinäitiin, todistaja kertoi tapaavansa isoäitiä aika harvoin. Isoäiti ei yleensä vieraile D:n perheessä muutoin kuin isommissa perhejuhlissa.

Todistaja E kertoi näkemyksenään, että perheenomainen asuminen on C:lle parempi. Laitoksessa tapaamisajat pitää varata etukäteen, kun taas perheeseen voisi mennä vapaammin. Kysyttäessä todistaja katsoi pärjäävänsä kotona C:n kanssa. Todistaja leikkisi C:n kanssa ja he tekisivät yhdessä pihatöitä ulkona. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Todistajan käsityksen mukaan C ei poikkea muista lapsista. Todistaja katsoi pystyvänsä asettamaan rajoja C:lle. Todistaja kertoi, että hänen sairastamansa reuma on pysynyt jo monta vuotta oireettomana lääkkeiden avulla. Jos C muuttaisi perheeseen asumaan, perheen elämänrytmi muuttuisi ja pitäisi varautua muun muassa C:n murrosiän mahdollisiin ongelmiin. Apua haettaisiin tarvittaessa. Todistajalla ei ole ollut vaikeuksia A:n kanssa. Todistaja ei ole tavannut C:n isää. Kysyttäessä, miten C:n päivä käytännössä sujuisi D:n ja E:n perheessä, todistaja kertoi, että kesällä he olisivat paljon ulkona. Lisäksi huolehdittaisiin tietysti ruoasta ja siitä, että C lähtee kouluun. Todistaja ei osannut sanoa, mitä vaikeuksia voisi tulla C:n kanssa. Kun C siirtyi lapsikylään, syntyi ajatus, että C voisi asua D:n ja E:n perheessä. C vieraili pienenä aika useasti viikonloppuisin D:n ja E:n perheessä. C:n sukulaiset voisivat vapaasti tulla vierailemaan heille. Todistaja ilmoitti, että hän ei hyväksy liiallista päihteiden tai huumeiden käyttöä.

Todistaja F kertoi opiskelevansa lähihoitajaksi ja valmistuvansa toukokuussa. Todistaja asuu vielä vanhempien kodissa. Todistajan käsityksen mukaan C:n on parempi asua D:n perheessä, koska siellä on perheenomaisempaa eikä niin laitosmaista kuin lapsikylässä. He eivät ole huomanneet C:ssä minkäänlaisia kehitysviiveitä. Todistajan käsityksen mukaan C on aivan normaali lapsi, joka ei poikkea muista samanikäisistä lapsista. C ei käyttäydy varauksellisesti D:n perheessä. Varsinkin kummitädin D:n ja C:n suhde on tiivis. C kertoo asioistaan kummitädille. C viettää myös paljon aikaa ulkona E:n kanssa eikä pelkää häntä. C on kertonut D:lle, että hän haluaisi asua heidän kanssaan. Hän on myös kertonut, ettei hän uskalla lapsikylässä sanoa mielipidettään. Todistaja on kuitenkin kehottanut C:tä kertomaan, mitä mieltä tämä on asioista. Todistajan käsityksen mukaan D:n perhe on normaali perhe, jossa vietetään normaalia perhe-elämää ja jossa lapset ovat saaneet rakkautta. C:lle on tehty liikaa tutkimuksia. Sen sijaan kotioloihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Todistaja totesi vielä, että D:n perhe hoitaisivat mahdolliset C:n harrastuksiin kuljettamiset. D:n perhe kykenisivät myös tarpeen vaatiessa hakemaan apua C:lle.

Kysyttäessä vielä erikseen, poikkeaako C muista samanikäisistä lapsista, todistaja totesi, että C ei kehityksellisesti poikkea muista. C:llä on tietysti erilainen tausta ja hän ei ehkä ole niin rohkea kuin muut lapset. Kysyttäessä, onko todistaja tietoinen C:n sijoitusasiasta, todistaja sanoi, että C:n ollessa parivuotias oli ensimmäisen kerran puhetta sijoituksesta. C:n äitiä A:ta ei kuitenkaan haluttu syyllistää. Kun kuitenkin huomattiin, ettei äiti pysty huolehtimaan C:stä, ajatus C:n sijoituksesta heräsi uudestaan. Lopuksi todistaja totesi, että C otettaisiin asumaan perheeseen rakkaudesta eikä velvollisuudesta.

Todistaja N kertoi tunteneensa D:n perheen noin 15 vuotta. Heillä on lämmin ystävyyssuhde ja he tapaavat toisiaan lähes päivittäin. Todistajan mukaan he ovat mukavia ja puheliaita ihmisiä. Asioista keskustellaan paljon. Todistaja on myös itse toiminut sijaisäitinä ja hänen käsityksen mukaan he pystyvät samaan. Todistaja kertoi C:n sanoneen haluavansa asua D:n perheessä.

Todistaja H kertoi perehtyneensä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevaan asiaan tutkimalla asiakirjoja ja keskustelemalla D:n ja E:n kanssa noin kaksi tuntia. Todistaja ei ole tavannut C:tä. Tärkeintä on lapsen etu. Todistajan käsityksen mukaan D:n perhe pystyisi kasvattamaan C:n. Kysyttäessä, onko D:llä ja E:llä realistinen käsitys siitä, mitä on olla sijaisvanhempi, todistaja vastasi, että he ymmärtävät, että he tulevat mahdollisesti tarvitsemaan tukea ja apua ja he ovat myös valmiita käyttämään ammatti-ihmisiä apuna. Yhteydenpitoa C:n ja hänelle läheisten henkilöiden kanssa ei todistajan käsityksen mukaan ole hoidettu hyvin. Sinänsä ei ole syytä epäillä, etteikö lapsikylä haluaisi toimia asiassa oikein. Todistajan käsityksen mukaan on kuitenkin väärin rajoittaa yhteydet lapselle läheisiin henkilöihin.

Kysyttäessä, voisiko C muuttaa D:n perheeseen asuttuaan yli vuoden lapsikylässä, todistaja vastasi myöntävästi. Siinä tapauksessa kaikkien osapuolten tulee kuitenkin toimia aikuisella tavalla eli esimerkiksi yhteydenpito lapsikylän äitiin pitää säilyttää. Mahdollinen siirto tulisi toteuttaa siten, että C:lle kerrotaan, ettei hänelle olla vihaisia ja että hän voi edelleen vierailla lapsikylässä. Kysyttäessä, miksi D ja E olisivat sopivat sijaisvanhemmiksi, todistaja sanoi, että heillä on luonteva tapa olla ja he ovat itse onnistuneesti kasvattaneet kaksi lasta. Lisäksi D ja E ovat kiintyneitä C:hen. Todistajan käsityksen mukaan perhe tuntee C:n taustan. D ja E eivät olleet kertoneet todistajalle, missä vaiheessa ajatus sijaisvanhemmuudesta oli syntynyt. Todistajan mukaan sijoituspaikan tulisi olla turvallinen.

M esitti B:n yhtyvän A:n näkemykseen sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa. B:n näkemyksen mukaan C:n on hyvä olla lapsikylässä, mutta jokin muu lapsi saattaisi tarvita sen paikan. B ei tulisi häiritsemään D:n perhettä.

V esitti loppulausuntonaan, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja C:n sijoituspaikka pysytettävä lapsikylässä. D:n perhe on hyvä perhe, mutta C tarvitsee ammatillista apua. D:n perhe voisi toisessa tilanteessa olla sopiva sijaisperheenä, mutta tässä tapauksessa perheeseen ei oltu saatu sellaista kontaktia, että perheen valmius olisi selvinnyt. Perheeltä on puuttunut myös oma-aloitteisuus.

M esitti A:n puolesta loppulausuntonaan, että hallinto-oikeuden päätös on oikea. Sijoituspäätös lapsikylään tehtiin ennen kuin D:n perheen soveltuvuutta sijaisperheeksi edes tosiasiassa tutkittiin. D on aikaisemmin ensisijaisesti yrittänyt tukea A:ta hänen äitiydessään. Koska A ei koskaan ole päihtyneenä tuonut C:tä hoitoon D:n perheeseen, A:n tilanne on vasta pikkuhiljaa auennut D:lle. D:n ymmärrettyä, että A:lla on ongelmia, hän on heti hakenut apua. Isoäitiä voidaan luonnehtia häilyväksi henkilöksi. Kaikissa lausunnoissa on unohdettu, että D:n perhe pystyy auttamaan C:tä. D:n perhe kaipaa lähinnä käytännön opastamista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huostaan, sosiaalilautakunnalla on lastensuojelulain 19 §:n 1 momentin mukaan huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Saman lain 22 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa vain sosiaalilautakunnan huostaanottama lapsi. Lapsen sijaishuolto voidaan 2 momentin mukaan järjestää perhehoitona tai laitoshoitona taikka muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Lastensuojelulain 9 §:n 1 momentin mukaan perhe- ja yksilökohtaisessa lastensuojelussa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu sekä tuettava lapsen vanhempien ja muiden lasta hoitavien henkilöiden kasvatusmahdollisuuksia lapselle suotuisten kasvuolojen vakiinnuttamiseksi.

C on 6-vuotias. Hän on ollut äitinsä huumeongelman vuoksi sijoitettuna useaan eri laitokseen. C on 5.2.2005 lähtien ollut sijoitettuna lapsikylään, koska hänen on katsottu tarvitsevan ammatillisesti vahvan sijaishuoltopaikan, jotta hänen psyykkinen hyvinvointinsa voidaan turvata. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu lapsikylä-äidillä on C:n lisäksi hoidettavanaan kaksi muuta lasta. Asiassa ei ole edes väitetty, etteikö lapsikylä-äiti täyttäisi ammatilliselle kasvattajalle asetetut vaatimukset ja etteikö hän huolehtisi C:stä hyvin.

Asiassa on kysymys siitä, onko C:n edun mukaista, että hänet sijoitetaan lapsikylän sijasta hänen kummitätinsä D:n ja E:n perheeseen.

Suullisessa käsittelyssä lasten- ja nuorisopsykiatri H lausui käsityksenään, että D:n perhe pystyisi hyvin kasvattamaan C:n. Kysyttäessä, onko D:llä ja E:llä realistinen käsitys siitä, mitä on olla sijaisvanhempi, todistaja vastasi, että he ymmärtävät, että he tulevat mahdollisesti tarvitsemaan tukea ja apua ja he ovat myös tarvittaessa valmiita käyttämään ammatti-ihmisiä apuna.

Lastenpsykiatrian erikoislääkärin G:n näkemyksen mukaan C:n kiintymys sekä äitiin, isoäitiin että kummivanhempiin on tärkeä ja tuettava asia. Tapaamisten riittävän säännöllinen ja C:n kannalta ennakoitava järjestäminen on oleellista. H on puolestaan todennut, että C:n kehitykselle on oleellista, että hän voi saada vähitellen realistisen kuvan omasta äidistään. Tämä taas on monen vuoden työn takana eikä onnistu, mikäli C ei saa riittävästi nähdä äitiään. Suullisessa käsittelyssä sekä äiti A että kummitädin perhe pitivät lapsikyläsijoitusta huonompana vaihtoehtona nimenomaan sen vuoksi, että tapaamisia C:lle läheisten ihmisten kanssa on liian vähän.

Asiassa on luotettavasti tullut selvitetyksi, että D:n ja E:n perhe on C:lle tuttu ja turvallinen ja että hänellä on pitkäaikainen ja luottavainen suhde perheeseen. C on myös itse ilmaissut haluavansa asua heidän kanssaan. Vaikka pienen lapsen mielipide ei voi olla ratkaisevassa asemassa päätöstä tehdessä, se vaikuttaa kuitenkin osana kokonaistilannetta arvioitaessa.

C:n vanhempien päihdeongelma on riskitekijä, joka vaatii sijaishuoltopaikalta erityisiä valmiuksia. D:n ja E:n perhe tuntee kuitenkin A:n menneisyyden ja hänen ongelmansa. Tähän mennessä kumpikaan C:n vanhemmista ei ole häirinnyt D:n ja E:n perhettä. Sekä D että E vakuuttivat suullisessa käsittelyssä, etteivät he sallisi C:n äidin A:n vierailuja, jos tämä olisi päihteiden vaikutuksen alaisena. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö A kykenisi noudattamaan yhteydenpidosta sovittavia sääntöjä.

C:llä on aikaisemmin havaittu jonkinasteisia merkkejä kiintymyssuhdehäiriöstä. Lasten vastaanottokodissa ajalla 4.3.-3.6.2004 tehtyyn vanhemmuuden arviointiin liittyen nousi huoli C:n psyykkisestä voinnista sekä hänen ja hänen äitinsä välisestä vuorovaikutuksesta. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri G on sittemmin 19.9.2005 sosiaalikeskukseen saapuneessa sosiaalilautakunnan valitukseen liitetyssä lausunnossa vahvistanut diagnoosin reaktiiviseksi kiintymyssuhdehäiriöksi. Vaikka G onkin lausunnossaan painottanut ammatillista sijaisvanhemmuutta ja siinä aikuisjohtoisesti kiintymystä rakentavaa hoitoa, asiassa ei voida etukäteen arvioiden epäillä, etteikö D:n ja E:n perhe pystyisi tarjoamaan C:lle hänen tarvitsemansa turvalliset kasvuolosuhteet.

Kuten jo hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, D sekä hänen avomiehensä ja tyttärensä ovat kertomansa mukaan keskustelleet pitkään C:n ottamisesta perheeseen. Suullisessa käsittelyssä ilmeni, että D on ensisijaisesti yrittänyt tukea A:ta hänen äitiydessään. Koska A ei ole koskaan tuonut päihtyneenä C:tä hoitoon D:n perheeseen, A:n tilanne on vasta pikkuhiljaa auennut D:lle. Tämän vuoksi D:n ja E:n perhe ei ollut aikaisemmin tuonut esiin haluaan tarjota kotia C:lle.

Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä perheestä oli välittynyt kuva, että he muodostavat vahvuuksineen ja heikkouksineen normaalin perheen, joka kykenee tavanomaiseen, lapselle myös rajat asettavaan kasvatustyöhön. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä välittynyt kuva perheestä oli hyvin samantyyppinen.

Sijoitus C:lle läheisten ihmisten D:n ja E:n perheeseen on kaikki asian arviointiin vaikuttavat seikat huomioon ottaen C:n edun mukaista. Tämä kuitenkin edellyttää, että C:n yhteydenpito lapsikylä-äitiin, lapsikyläsisaruuksiin ja ylipäätään kaikkiin C:lle tärkeisiin henkilöihin turvataan ja että siirto toteutetaan suunnitelmallisesti C:n tarpeet huomioiden. Lisäksi D:n ja E:n perhettä on tuettava ja C:lle on järjestettävä hänen mahdollisesti tarvitsemansa tuki kuten esimerkiksi leikkiterapiaa.

Edellä olevan perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Camilla Sandström.