KHO:2006:32

Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle - Pääomien vapaa liikkuvuus - Direktiivi 69/335/ETY - Varainsiirtovero - Osakepääoman korottaminen - Apportti - Uusmerkintä

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa varainsiirtoveroa koskevassa ennakkoratkaisussa oli ratkaistavana kysymys, voidaanko X SA:lle varainsiirtoverolain säännösten nojalla maksuunpanna varainsiirtovero Y Oyj:n X SA:lle apporttina luovuttamista D Oy:n osakkeista, joista X SA antaa Y Oyj:lle vastikkeeksi emittoimiaan uusia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus päätti pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun seuraavan kysymykseen: Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklaa ja pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että ne estävät varainsiirtoveron perimisen silloin, kun arvopapereita luovutetaan edellä kerrotulla tavalla apporttina osakeyhtiölle, joka antaa vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan.

Varainsiirtoverolaki 4, 15, 16 ja 20 §
Euroopan yhteisön perustamissopimus 56 artikla
Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi (69/335/ETY) 12 artikla 1 kohta c alakohta

Kort referat på svenska

1. TAPAHTUMAKUVAUS

X SA:n mukaan Suomen valtio on päättänyt jakaa konsernin harjoittaman energiantuotannon kahteen itsenäiseen osaan, toisaalta öljyn hankkimiseen ja jalostukseen sekä toisaalta sähkön- ja kaasuntuotantoon. Jakautuminen on toteutettu 1.5.2004 siten, että B Oy:stä on muodostettu kaksi uutta, Y Oyj:n täysin omistamaa yhtiötä C Oy ja D Oy, johon on siirretty öljyliiketoimintaan kuulumaton omaisuus ja velvoitteet. D Oy:n omistus halutaan siirtää osakevaihdolla alemmalle tasolle konsernissa, etäämmälle Y Oyj:stä, X SA:lle viimeksi mainitun yhtiön pääoman vahvistamiseksi. Omistusjärjestely toteutetaan siten, että vastikkeeksi D Oy:n koko osakekannasta X SA antaa Y Oyj:lle emittoimiaan uusia osakkeita.

2. VARAINSIIRTOVEROA KOSKEVA VEROVIRASTON ENNAKKORATKAISU

2.1. Ennakkoratkaisukysymys

Ennakkoratkaisuhakemuksessaan verovirastolle X SA on pyytänyt verovirastolta ennakkoratkaisua siitä, onko sen suoritettava varainsiirtoveroa Y Oyj:ltä osakevaihdossa saamistaan D Oy:n osakkeista.

2.2. Ennakkoratkaisu

Veroviraston ennakkoratkaisu: Verovirasto on ennakkoratkaisunaan lausunut, että X SA:n tulee suorittaa varainsiirtoveroa hakemuksen mukaisesti tapahtuvassa apporttiluovutuksessa saamistaan D Oy:n osakkeista. Varainsiirtovero suoritetaan apporttina saatujen osakkeiden käyvästä arvosta.

3. ASIAN KÄSITTELY HALLINTO-OIKEUDESSA

3.1. X SA:n valitus

X SA on valituksessaan vaatinut, että veroviraston ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön ei ole suoritettava varainsiirtoveroa D Oy:n osakkeiden saannosta osakevaihdossa.

X SA on valituksessaan muun ohella lausunut, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY), jäljempänä direktiivi 69/335, perusteella pääomien hankintaa rasitetaan vain yhdellä verolla, joka on pääomansijoitusvero (capital duty). Veron kantaa pääomaa hankkivan yhtiön kotivaltio, ja se on samantasoinen kaikissa jäsenvaltioissa.

Tulkittavana on direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tilanne, jossa uusien osakkeiden merkitsijä ei maksa merkintähintaa rahana vaan antaa toisen yhtiön vanhoja osakkeita. Epäsuoraa tulkinta-apua saadaan tapauksista, joissa käydään 10 artiklassa kiellettyjen verojen ja 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sallittujen verojen rajaa. X SA on tältä osin viitannut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin asioissa C-71/91 ja C-178/91 (Ponente Carni), C-188/95 (Fantask), C-2/94 (Denkavit), C-8/96 (Locamion), C-42/96 (Società Immobiliare SIF SpA) ja C-56/98 (Modelo).

Direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään 10 artiklan kieltoon poikkeus, jonka mukaan siirtoveroa voidaan kantaa myös yhtiöiden hankkiessa arvopapereita. Saman artiklan 1 kohdan c alakohdassa poikkeus on kuitenkin rajattu koskemaan vain tilanteita, joissa ei ole kyse apportista ja osakepääoman korottamisesta. Sama rakenne näkyy myös edellä mainituista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuista. Erilaiset rekisteröinti- ja käyttömaksut ovat sallittuja sikäli, kun ne koskevat muitakin verovelvollisia kuin pääomayhtiöitä ja niiden laskentaperuste määräytyy kulujen eikä pääoman määrän perusteella. Varainsiirtovero on rakenteeltaan puhdas pääomahyödykkeiden vaihdantavero. Varainsiirtovero on suomalaista sijoittajaa syrjivä, koska luxemburgilaisen yhtiön on edullisempaa hankkia pääomaa osakkeista muodostuvana apporttiomaisuutena sijoittajalta, jonka kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa. Luxemburgilaista yhtiötä Suomen varainsiirtoverotus taas syrjii siten, että pääoman hankkiminen Suomesta on verotuksellisesti raskaampaa kuin muista jäsenvaltioista. Luxemburgilainen yhtiö voi hankkia pääomaa vastaanottamalla apporttiomaisuutena jopa suomalaisen yhtiön osakkeita, jos vain pääoman sijoittaja ei ole Suomessa yleisesti verovelvollinen, koska tällöin Suomi ei kanna varainsiirtoveroa. Suomalainen ja toisesta jäsenvaltiosta kotoisin oleva sijoittaja ovat eri asemassa Suomen varainsiirtoverotuksen vuoksi, mikä on vastoin pääomien vapaan liikkuvuuden periaatetta.

Osakevaihdosta Suomessa kannettava varainsiirtovero koskee vain osakeyhtiöitä, se perustuu uuden osakepääoman hankintaan, sen suuruus määräytyy prosenttina uuden pääoman määrästä ja se kannetaan pääomaa hankkineelta yhtiöltä. Maan rajojen yli tapahtuvalla osakevaihdolla toteutetusta pääomanhankinnasta Suomessa kannettu varainsiirtovero on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 69/335 vastainen.

Osakevaihdolla hankittu pääoma kuuluu Luxemburgissa yhtiön yhden prosentin suuruisen pääomansijoitusveron (droit d´apport) kohteeseen. Joihinkin pääoman hankintatilanteisiin on säädetty huojennus. Yhtiön pääomanhankinta olisi Suomessa kannettavan varainsiirtoveron vuoksi veron kohteena kahteen kertaan. Tätä seikkaa ei muuta pääomaa hankkineen yhtiön mahdollisesti saama huojennus.

Mikäli valitusta ei suoraan hyväksytä, hallinto-oikeuden tulee pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, miten pääomadirektiiviä ja erityisesti direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava.

3.2. Hankitut selvitykset ja lausunnot

Veroviraston veroasiamies on antanut vastineen ja verovirasto lausunnon.

X SA on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on pyytänyt asiassa valtiovarainministeriön lausunnon. Valtiovarainministeriö on antanut lausunnon, jossa muun ohella on todettu, ettei direktiivi 69/335 näyttäisi rajoittavan jäsenvaltion oikeutta kantaa veroja arvopaperin omistusoikeuden luovuttamisesta. Osakevaihdossa on tästä kysymys, joten luovutuksesta voidaan kantaa varainsiirtovero. Pelkästään se, että mainitulle taloudelliselle oikeustoimikokonaisuudelle on haluttu antaa välittömässä verotuksessa tiettyjä etuja, ei voi syrjäyttää järjestelyn siviilioikeudellista luokittelua. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (tapaukset C-236/97 Aktieselskabet Forsikrinsselskabet Codan ja C-42/96 Società Immobiliare SIF SpA) valossa näyttää myös siltä, että direktiivin 69/335 12 artiklan l kohdan c alakohdan soveltamisala olisi suppea. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksissa Codan ja SIF antamien tuomioiden jälkeen direktiivin 69/335 tulkinnasta ei vallitse ministeriön näkemyksen mukaan sellaista oikeudellista epäselvyyttä, jonka perusteella ennakkoratkaisun hakeminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta olisi aiheellista.

X SA on antanut 27.7.2005 päivätyn vastaselityksen, jossa on muun ohella todennut, että tapaus C-236/97 (Aktieselskabet Fosikringsselskabet Codan) ei koskenut lainkaan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamista eikä apporttikysymystä. Tapauksesta C-42/96 (Società Immobiliare SIF SpA) yhtiö toteaa muun ohella, että verokannan prosenttiperusteisuus ei ole sinällään täysi näyttö veronluonteisuudesta. Sanotussa tapauksessa ei ratkaistu kysymystä, voidaanko pääoman hankintaa rasittaa pääomansijoitusveron kanssa päällekkäin kiinteistöjen hankintaa rasittavalla varainsiirtoverolla, joka on puhdas vero.

3.3. Hallinto-oikeuden päätös

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on perusteluinaan todennut seuraavaa:

Oikeusohjeet Suomen verolainsäädännössä

Varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa. Lain 15 §:n 3 momentin mukaan mitä 4 §:n 3-5 momentissa säädetään kiinteistön luovutuksesta ja muusta saannosta, sovelletaan myös arvopaperin luovutukseen ja muuhun saantoon. Lain 4 §:n 4 momentin mukaan veroa on suoritettava kiinteistön luovutuksesta muun ohella osakeyhtiöön osaketta tai osuutta vastaan taikka muuna pääoman sijoituksena.

Oikeussäännöt EY-oikeudessa

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

Pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 4 artiklassa säädetään niistä toimista, joista on suoritettava pääomansijoitusveroa, ja lisäksi siinä luetellaan ne toimet, joista jäsenvaltiot voivat kantaa tätä veroa. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan pääomansijoitusveroa on suoritettava voittoa tavoittelevan yhtiön, yhteenliittymän tai oikeushenkilön (jatkossa pääomayhtiö) pääoman korottamisesta kaikenlaisten omaisuuserien sijoituksilla. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan verotuksen kohteena on pääomayhtiön omaisuuden lisääminen millä tahansa omaisuudella sellaisessa tilanteessa, jossa vastikkeeksi luovutetaan muuta kuin osakkeita kuten äänioikeus tai osuus voittoon. Direktiivin 10 artiklassa säädetään, etteivät jäsenvaltiot pääomansijoitusveron lisäksi saa tietyistä toimista kantaa pääomayhtiöiltä minkäänlaisia muita veroja. Tällaisia toimia ovat direktiivin 10 artiklan a kohdan mukaan direktiivin 4 artiklassa tarkoitetut toimet. Direktiivin 11 artiklan a kohdassa kielletään verotus, jonka kohteena on muun ohella osakkeiden liikkeelle laskeminen. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa on tyhjentävä luettelo sellaisista muista veroista ja maksuista kuin pääomansijoitusverosta, jotka 10 artiklasta poiketen voidaan kantaa pääomayhtiöiltä artiklassa tarkoitetuista toimista. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat 10 ja 11 artiklan säännöksistä poiketen kantaa kiinteämääräistä tai muuta veroa arvopapereiden luovutuksista. Alakohdan c mukaan veroa voidaan kantaa kaikenlaisista omaisuuseristä, joita siirretään pääomayhtiöön, jos tällaisia omaisuuseriä luovutetaan muuta vastiketta kuin yhtiöosuuksia vastaan.

Asian arviointia ja johtopäätökset

Varainsiirtoverotus
Y Oyj luovuttaa osakevaihdolla D Oy:n koko osakekannan X SA:lle ja saa vastikkeeksi X SA:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita. Edellä mainitut kansalliset varainsiirtoverolain säännökset velvoittavat X SA:n suorittamaan osakevaihdossa apporttina saamistaan D Oy:n osakkeista varainsiirtoveron.

Mitä tulee yhtiön väitteeseen tämän verotuksen EY-oikeuden vastaisuudesta, niin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-236/97 Aktieselskabet Forsikrinsselskabet Codan (Codan) 17.12.1998 antamassaan tuomiossa tulkinnut puheena olevan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. Tapauksessa tanskalainen osakeyhtiö Codan oli tehnyt kolmen isobritannialaisen yhtiön kanssa sopimuksen, jolla se sopi näiden kokonaan omistaman tanskalaisen yhtiön koko osakekannan ostamisesta. Nämä kolme yhtiötä luovuttivat tanskalaisen yhtiön osakkeet Codanille, joka päätti korottaa osakepääomaansa ostettujen osakkeiden arvoa vastaavalla määrällä. Korotusta vastaava määrä osakkeita luovutettiin maksuna tanskalaisen yhtiön osakkeista. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa oli tulkittava siten, että säännöksessä sallitaan kantaa veroa osakkeiden luovutuksista siitä riippumatta, onko yhtiö, jonka osakkeista on kysymys, hyväksytty arvopaperipörssissä noteerattavaksi ja luovutetaanko osakkeet arvopaperipörssissä vai suoraan luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä.

Hallinto-oikeus on todennut, että tapauksessa Codan oli osakkeiden luovutuksen ja vastikkeen suhteen tosiasiallisesti samankaltainen tilanne kuin nyt valituksenalaisessa asiassa. Vaikka esitetty kysymys koski 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa, niin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen muun muassa asiassa C-42/96 Società Immobiliare SIF SpA (SIF) 11.12.1997 antamasta tuomiosta käy ilmi, että hyödyllisen vastauksen antamiseksi kansalliselle tuomioistuimelle, yhteisöjen tuomioistuimen on tarpeen tutkia myös sellaista artiklaa, jonka säännöksen tulkintaa ei ole pyydettykään (kohta 27). Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kaikkia niitä yhteisön oikeuden säännöksiä, joiden oikean sisällön tunteminen on kansallisille tuomioistuimille tarpeen niiden käsiteltäväksi saatettujen oikeusriitojen ratkaisemiseksi, vaikka näihin säännöksiin ei nimenomaisesti olisikaan viitattu esitetyissä ennakkoratkaisukysymyksissä (kohta 28). Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että yhteisöjen tuomioistuin ei tapauksessa Codan nostanut esiin direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

Edellä mainitussa tapauksessa SIF, jossa ennakkoratkaisukysymys koski direktiivin 4, 7 ja 10 artiklojen tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut direktiivin 12 artiklaa; tuomiossa jäsenvaltio oikeutetaan kantamaan rekisteröintiveron ja kiinteistökirjaveron kaltaisia veroja, kun pääomayhtiön pääoman korottaminen toteutetaan käyttämällä apporttina kiinteää omaisuutta, edellyttäen että nämä verot eivät ole korkeampia kuin ne, joita vastaavista liiketoimista on suoritettava kyseisiä veroja kantavassa jäsenvaltiossa.

Hallinto-oikeus on todennut, että tuomioistuin on käsitellyt tapauksessa SIF edellä mainittuja veroja siirtoveroina ja päätynyt soveltamaan asiassa 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Vaikka kysymys ei ollut osakevaihdosta, niin kysymys oli kuitenkin varojen siirtämisestä pääomayhtiölle yhtiöosuuksia vastaan. Tässäkään tapauksessa ei 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa edes mainittu. Erityisesti oli kuitenkin korostettu, että myös direktiivin 12 artiklaa on tarpeen tutkia, vaikka tuon säännöksen tulkintaa ei ollut pyydettykään (kohdat 27 ja 28).

Edellä selvittyjen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan ei voida katsoa rajoittavan artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvan siirtoveron perimistä. Varainsiirtovero ei ole kohdistunut X SA:n osakeannissa tekemään merkintään eikä yhtiön osakepääoman korottamiseen. Osakkeiden luovutuksesta X SA:lle suoritettavan varainsiirtoveron ei ole katsottava olevan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastainen. Koska varainsiirtoverotus kohdistuu osakkeiden luovutukseen eikä pääomien siirtoon jäsenvaltiosta toiseen, luovutuksesta suoritettavan varainsiirtoveron ei ole katsottava olevan myöskään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan vastainen. Ennakkoratkaisua ei ole syytä muuttaa.

Ennakkoratkaisupyyntö
X SA on vaatinut, että tuomioistuimen tulee pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, miten direktiiviä 69/335 ja erityisesti direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava osakevaihdossa, joka on tapahtunut Suomesta Luxemburgiin. Kun otetaan huomioon erityisesti edellä mainitut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, asiaa voidaan pitää sillä tavoin selvänä, että asia voidaan ratkaista hankkimatta ennakkoratkaisua.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut perusteluissa mainittujen lisäksi varainsiirtoverolain 20 §:n ja pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 3 artiklan.

4. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

4.1. X SA:n valitus

X SA on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja muutoksenhakemuksessaan lausunut, että Suomen sisäinen lainsäädäntö on selvä: apporttisaannosta on maksettava varainsiirtovero. Direktiivin 69/335/ETY tulkinnasta voidaan esittää kaksi vastakkaista tulkintaa, koska oikeustointa voidaan yksityisoikeudellisesti ajatella kahdesta näkökulmasta. Apporttiomaisuuden saajan näkökulmasta kyse on osakepääoman korottamisesta suunnatulla annilla ja merkintähinnan saamisesta in natura. Oikeustoimessa siis korotetaan suoraan ja välittömästi osakeyhtiön osakepääomaa apporttiomaisuuden arvolla. Direktiivin kokonaisuus ja 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuoto johtavat luontevasti varainsiirtoveron kantamiskieltoon.

Osakkeiden merkitsijän eli pääoman sijoittajan näkökulmasta katsottuna kyse on myös omaisuuden luovuttamisesta ja vastikkeen saamisesta toisen yhtiön uusina osakkeina. Oikeustoimi on siis omaisuuden vaihtaminen uusiin osakkeisiin. Osakkeiden saannosta saajan on maksettava varainsiirtoveroa, joten tästä näkökulmasta saanto olisi verollinen.

Useat kymmenet yritykset ovat katsoneet Suomen varainsiirtoverolain direktiivin 69/335 vastaiseksi. Verovirastot ovat antaneet palautushakemuksiin kielteisiä päätöksiä. Kysymys on vähintäänkin kiistanalainen. Päätökset on perusteltu varsin sekavasti, mutta keskeisimmin kysymys lienee siitä, että on haluttu korostaa osakkeiden luovuttajan näkökulmaa. Tämä on outoa, koska verovelvollinen on osakkeiden saaja saannostaan. Toiseksi on haluttu nähdä, että asia on ratkaistu joillakin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisulla, vaikka 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa eli keskeisintä säännöstä ei ole sovellettu yhdessäkään päätöksessä. Yhtään todella painavaa argumenttia verollisuuden puolesta ei vielä ole esitetty.

Pääomien vapaa liikkuvuus on välttämätöntä Euroopan Unionin tavoitteiden kannalta. Tämä keskeinen tavoite on kirjattu perustamissopimukseen (EY 56 artiklan 1 kohta). Perustamissopimuksen keskeinen periaate on konkretisoitu useissa direktiiveissä. Tuloverotusta koskevat yritysjärjestelydirektiivi 90/434 ja emo-tytäryhtiödirektiivi 90/435. Pääomanhankinnasta kannettavien verojen rajoituksia koskee direktiivi 69/335, jonka perusteella pääomien hankintaa rasitetaan vain yhdellä verolla, joka on pääomansijoitusvero (capital duty). Veron kantaa pääomaa hankkivan yhtiön kotivaltio, ja se on samantasoinen kaikissa jäsenvaltioissa. Pääoman hankintaa ei saa rasittaa millään muulla direktiivin kattamalla verolla kuten leimaverolla tai omistusoikeuden siirtoverolla. Tämä kielto koskee sekä pääomaa hankkivan yhtiön kotivaltiota että pääoman sijoittajan kotivaltiolta.

Direktiivin 69/335 keskeiset kiellot ja rajanvedot on säädetty kolmessa artiklassa. Direktiivin 4 artiklassa on lueteltu ne pääoman hankinnan muodot, joista on sallittua kantaa pääomansijoitusveroa. Osakevaihto on tällainen pääoman hankinta. Direktiivin 10 artiklan mukaan muut verot kuin pääomansijoitusvero ovat pääoman hankintatilanteessa kiellettyjä. Osakevaihdon kannalta tärkein on kuitenkin 12 artikla. Artiklan 1 kohdassa on 10 artiklan mukaisten kiellettyjen verojen luetteloa tarkentava säännös. Sallittua on muun muassa kantaa rekisteröinti- ja muita maksuja. Sallittua on myös kantaa osakkeiden siirtoveroa (a alakohta) mutta vain silloin, kun pääomayhtiö maksaa vastikkeen muutoin kuin in natura (c alakohta).

Osakevaihdosta Suomessa kannettava varainsiirtovero koskee vain osakeyhtiöitä, se perustuu uuden osakepääoman hankintaan, sen suuruus määräytyy prosenttina uuden pääoman määrästä ja se kannetaan pääomaa hankkineelta yhtiöltä. Kyse on selkeästi perustamissopimuksen ja direktiivin 69/335 mukaan kielletystä verosta, jota ei ole säädetty sallituksi 12 artiklassa, koska hankkiva yhtiö antaa vastikkeena omia osakkeitaan.

Kansallinen verolainsäädäntö ja soveltamispäätökset eivät voi olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen asettamien periaatteiden kanssa. Eräs keskeinen periaate on pääomien vapaa liikkuvuus. Sen konkretisoituma on direktiivi 69/335. Käsityksemme mukaan Suomen kantama varainsiirtovero pääomaa hankkivalta osakeyhtiöltä on tämän direktiivin vastainen silloin, kun pääoma hankitaan osakkeina osakevaihdolla. Jos merkintähinnan maksun varainsiirtoverottomuuteen ei voida päätyä suoraan kysymyksessä olevaa direktiiviä tulkitsemalla, asiasta tulee hakea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Näillä perusteilla yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, ettei merkintähinnan maksuna saaduista osakkeista ole suoritettava varainsiirtoveroa.

Veroasiamies on antanut vastineen ja X SA vastaselityksen.

4.2. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroviraston veroasiamiehelle ja X SA:lle on tämän jälkeen vielä varattu tilaisuus ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisun pyytämisestä ja siitä, mitä kysymyksiä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle tulisi esittää.

5. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyn ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun Euroopan yhteisön perustamissopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan 56 artiklan ja pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinnasta.

Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

5.1. Suomen varainsiirtoverojärjestelmän kuvaus

Lain esityöt

Ennen varainsiirtoverolain (931/1996) 1.1.1997 tapahtunutta voimaantuloa voimassa olleen leimaverolain (662/1943) nojalla perittiin maksun luonteista leimaveroa, kuten esimerkiksi viranomaisten toimituskirjoista ja tiettyjen asiakirjojen esittämisestä viranomaisille. Leimaveroa kannettiin myös vastikkeellisista kiinteistön omistusoikeuden luovutuksista sekä arvopaperin myynnistä ja vaihdosta. Aluksi lainhuutoa eli kiinteistön omistusoikeuden kirjaamista haettaessa suoritettavaa veroakin pidettiin maksuna kirjaamisen tuottamista eduista mutta sittemmin lähes puhtaana varallisuuden siirtoverona.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle varainsiirtoihin kohdistuvan leimaverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 121/1996 vp) ehdotettiin säädettäväksi varainsiirtoverolaki, jolla korvattaisiin leimaverolain lainhuudatusleimaveroa, vuokraoikeuden siirtoleimaveroa sekä osakkeiden siirtoleimaveroa koskevat säännökset. Varainsiirtoverolaki oli sen mukaan nykyaikaiset vaatimukset täyttävä verolaki, joka sisältäisi leimaverolakiin verrattuna merkittäviä muutoksia veron kohteen määrittelyyn, verovelvollisuuteen, verovastuuta koskeviin säännöksiin, veron suorittamistapaan, muihin menettelysäännöksiin ja muutoksenhakuun.

Lakiehdotuksen 1 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta suoritettava varainsiirtovero korvaa nykyisen varainsiirtoihin kohdistuvan leimaveron. Lakiehdotuksen 4 §:n 4 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että mainitussa lainkohdassa säädetään niistä yhteisöön tapahtuvista kiinteistön luovutuksista yhteisöä perustettaessa ja sen elinkaaren aikana, jotka tapahtuvat osaketta tai osuutta vastaan taikka muuhun näihin verrattavana pääomansijoituksena. Näistä luovutuksista on suoritettava varainsiirtovero. Säännös vastaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan esimerkiksi pääomansijoitus avoimeen yhtiöön tai kommandiittiyhtiöön ja apporttiluovutus osakeyhtiöön on ollut verollinen. Säännöksessä edellytetään, että luovutus tapahtuu yhteisön osaketta tai osuutta vastaan tai muuna pääomansijoituksena. Lakiehdotuksen 15 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lakiin ei ehdoteta otettavaksi erityissäännöstä osakepääoman korotuksen yhteydessä tapahtuvan osakemerkinnän verottomuudesta. Osakemerkintään perustuva saanto ei ole käsitteellisesti luovutus, minkä vuoksi se ei kuulu varainsiirtoverolain soveltamisalaan. Osakemerkinnästä ei ole myöskään ollut suoritettava leimaveroa sen jälkeen, kun niin sanotusta osakeantileimaverosta luovuttiin vuoden 1969 alusta.

Kansalliset säännökset

Varainsiirtoverolain (931/1996) nyt esillä olevat säännökset:

1 §. Varainsiirtovero. Valtiolle on suoritettava varainsiirtoveroa kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta siten kuin tässä laissa säädetään.

4 §. Veron kohde ja verovelvollinen.
4 § 4 momentti. Veroa on suoritettava kiinteistön luovutuksesta avoimeen yhtiöön, kommandiittiyhtiöön, osakeyhtiöön tai muuhun yhteisöön osaketta tai osuutta vastaan taikka muuna pääoman sijoituksena sekä saannosta, joka perustuu yhteisön purkautumiseen, yhtiömiehen yksityisottoon tai muuhun varojen jakoon.
4 § 5 momentti. Veroa ei ole suoritettava siirrettäessä kiinteistö toimintaa jatkavalle yhteisölle yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen tai sellaisen jakautumisen perusteella, jossa jakautuva yhteisö purkautuu, jos järjestely toteutetaan asianomaista yhteisöä koskevan lainsäädännön mukaisesti.---.

15 §. Veron kohden ja verovelvollinen.
15 § 1 momentti. Arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa.
15 § 3 momentti. Mitä varainsiirtoverolain 4 §:n 4-5 momentissa säädetään kiinteistön luovutuksesta ja muusta saannosta, sovelletaan myös arvopaperin luovutukseen ja muuhun saantoon.
15 § 4 momentti. Osakkeenomistajan ei ole suoritettava veroa edellä 4 §:n 5 momentissa tarkoitetun sulautumisen tai jakaantumisen perusteella saamistaan vastaanottavan yhtiön uusista osakkeista. Vastaanottavan yhtiön on suoritettava veroa siltä osin kuin vastike sulautuvan tai jakautuvan yhtiön osakkeista suoritetaan muuna omaisuutena kuin vastaanottavan yhtiön uusina osakkeina.

16 §. Luovutus ulkomaalaiselle.
16 § 1 momentti. Veroa ei ole suoritettava, jos kumpikaan luovutuksen osapuolista ei ole tuloverolain (1535/1992) mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori eikä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen tai rahastoyhtiön Suomessa oleva sivuliike. (2.4.2004/232)
16 § 2 momentti. Jos muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luovutuksensaajana on muu tuloverolain mukaan rajoitetusti verovelvollinen kuin ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori tai ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen tai rahastoyhtiön Suomessa oleva sivuliike, on luovuttaja velvollinen perimään veron luovutuksensaajalta. (2.4.2004/232)

20 §. Verokanta ja veron peruste.
20 § 1 momentti. Arvopaperin luovutuksessa vero on 1,6 prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta.
20 § 2 momentti. Edellä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla tapahtuvasta luovutuksesta ja muusta saannosta vero lasketaan luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä.

23 §. Vastuu verosta. Verosta on vastuussa luovutuksensaajan lisäksi veron perimiseen velvollinen,---.

Tuloverolain (30.12.1992/1535) 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleisesti verovelvollinen on verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, yhteisetuus ja kuolinpesä täältä ja muualta saamastaan tulosta. Sanotun lain 11 §:n mukaan henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana.

Suomessa ei ole säädetty suoritettavaksi direktiivissä 69/335 tarkoitettua pääomansijoitusveroa.

5.2. Perustelut ennakkoratkaisun pyytämiselle

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, voidaanko X SA:lle varainsiirtoverolain säännösten nojalla maksuunpanna varainsiirtovero Y Oyj:n X SA:lle apporttina luovuttamista D Oy:n osakkeista, joista X SA antaa Y Oyj:lle vastikkeeksi emittoimiaan uusia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian ratkaiseminen edellyttää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan 56 artiklan sekä pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.

Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tiedossa Suomen varainsiirtoveroa vastaavan veron osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua yhteisön oikeuden tulkinnasta X SA:n tätä asiaa vastaavassa tilanteessa.

5.3. Kysymys

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklaa ja pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin (69/335/ETY) 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että ne estävät varainsiirtoveron perimisen silloin, kun arvopapereita luovutetaan edellä kerrotulla tavalla apporttina osakeyhtiölle, joka antaa vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan.

Saatuaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun yllä olevaan kysymykseen korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Arja Niemelä.