KHO:2006:24

Maankäyttö ja rakentaminen - Yleiskaava - Kotieläintalouden suuryksikkö - Eläinsuoja - Suojavyöhyke - Yleiskaavamääräys - Ympäristölupaharkinta - Oikeusvaikutus - Kohtuuton haitta

Kunnanvaltuuston hyväksymässä yleiskaavassa oli osoitettu yhdeksän kotieläintalouden suuryksikön aluetta (ME), joille sai rakentaa ympäristönsuojelulain 28 §:ssä tarkoitetun eläinsuojan. Kaavassa oli myös määrätty ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmat sallitut eläinmäärät. Edellä mainittuja ME-alueita ympäröivät alueet oli yleiskaavassa osoitettu maatalousalueiksi (MT-1), joilla rakentamista oli kaavamääräyksin rajoitettu. Asiassa saadun selvityksen mukaan ME- ja MT-1 -aluevarausten tarkoituksena oli turvata puheena olevalla alueella maatalouden kehittämismahdollisuudet siten, että riittävä etäisyys tiiviimmän asutuksen ja maatalouden tuotantorakentamisen kesken säilyy.

Ympäristölupaa vaativan eläinsuojan aiheuttama haitta arvioidaan ympäristölupamenettelyssä. ME-alueita koskevat pysyväksi tarkoitetut yleiskaavamääräykset suurimmista sallituista eläinmääristä olivat oikeusvaikutuksiltaan epäselviä. ME-alueiden ympärille osoitetuista MT-1 -aluevarauksista aiheutui maanomistajille kohtuutonta haittaa. Yksityisen alueen käyttöä rajoitettiin toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä oli näin ollen lainvastainen siltä osin kuin se koski mainittuja ME- ja MT-1 -alueita.

Suomen perustuslaki 6 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 35 §, 39 § 2, 3 ja 4 mom., 41 § 1 mom., 42 § 2 mom., 43 § 1, 2 ja 4 mom., 101 § 1 mom.
Kuntalaki 90 §

Kort referat på svenska

1. Nurmon kunnanvaltuuston päätös ja valituksenalaiset kaavamerkinnät

Nurmon kunnanvaltuusto on 8.12.2003 (§ 92) hyväksynyt Nurmon keskustan yleiskaavan 2015. Kaava-alueen kokonaispinta-ala on 2 650 hehtaaria. Kaava-alueen länsi- ja pohjoisosiin kuuluvilla taaja-asutusalueilla on voimassa asemakaava.

Kaava-alueen keski- ja itäosassa sijaitseva Keski-Nurmon alue on suurelta osalta maatalouskäytössä. Alue rajautuu idässä Nurmonjokeen. Alueella harjoitetaan pääasiassa eläintuotantotoimintaa. Alueella on myös pientaloasutusta, joka on enimmäkseen keskittynyt Keski-Nurmon paikallistien varrelle. Erityisesti alueen itäosassa Nurmonjoen tuntumassa on laajoja peltoalueita.

Yleiskaavassa on osoitettu Nurmonjoen ja kaava-alueen keskeltä pohjois-etelä -suunnassa kulkevan itäisen ohikulkutievarauksen väliselle alueelle yhdeksän kotieläintalouden suuryksikön aluetta (ME-1, ME-2, ME-3). Kaavamääräysten mukaan kullekin ME-alueelle saa rakentaa ympäristönsuojelulain 28 §:n tarkoittaman eläinsuojan. Kaavassa on myös määrätty ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmat sallitut eläinmäärät. Kaavamääräysten mukaan suurimmat sallitut eläinmäärät ME-1 -alueella ovat enintään 1 500 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerin enimmäismäärä on 90 000; ME-2 -alueella enintään 1 000 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 60 000; ja ME-3 -alueella enintään 500 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 30 000.

Yleiskaavassa on osoitettu edellä mainittuja ME-alueita ympäröivät alueet maatalousalueiksi (MT-1). Kaavamääräyksen mukaan MT-1 -alueelle saa rakentaa vain maataloutta palvelevia rakennuksia. Alueella ei saa kuitenkaan rakentaa ME-1, -2 tai -3 merkintöjen mukaisia tai suurempia kotieläintalouden suuryksiköitä. Alueella olemassa olevat asuintilojen asuinrakennukset voidaan kaavamääräyksen mukaan peruskorjata. Edelleen kaavassa on määrätty, että tuhoutuneen rakennuksen tilalle saa rakentaa uuden.

2. Käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

Nurmon kunnanvaltuuston päätöksestä ovat valittaneet Vaasan hallinto-oikeudelle A ja hänen asiakumppaninsa, B, C ja D, E:n kuolinpesä, Nurmon maataloustuottajain yhdistys ry, F, G, H ja I, J Oy, H ja I sekä K ja L.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kotieläintalouden suuryksiköt (ME-1, ME-2, ME-3) eivät sovellu taajama-asutuksen yhteyteen. Lisäksi niiden suojavyöhykkeiksi osoitetut MT-1 -aluevaraukset estävät rakentamisen valittajien omistamilla tiloilla. Kaavoitusmenettely ei ole ollut tasapuolista.

B on valituksessaan vaatinut, että hänen omistamalleen 0,92 hehtaarin suuruiselle tilalle RN:o 8:73 osoitettu ME-1 -aluevaraus poistetaan. Vaatimuksensa tueksi B on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Mainitulla aluevarauksella tilasta RN:o 8:73 on muodostettu J Oy:n tuotantoyksikön laajentumisaluetta. Aluevaraukseen ei ole ollut B:n suostumusta. Kaavoitusmenettely ei ole ollut muutoinkaan tasapuolista.

C ja D ovat valituksessaan vaatineet, että heidän omistamalleen tilalle RN:o 8:1327 osoitettu aluevaraus MT-1 muutetaan aluevaraukseksi M-1. Lisäksi he ovat vaatineet, että tilan RN:o 8:1327 vieressä sijaitsevalle tilalle osoitettu aluevaraus ME-1 muutetaan myös aluevaraukseksi M-1. Vaatimustensa tueksi C ja D ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Maanomistajien tasapuolisen kohtelun perusteella C:llä ja D:llä on oltava mahdollisuus täydennysrakentamiseen tilalla RN:o 8:1327. Aluevaraus M-1 on tässä suhteessa vähemmän rajoittava kuin tilalle osoitettu aluevaraus MT-1.

Tilan RN:o 8:1327 viereisellä tilalla ei ole sallittava kotieläintalouden laajentamista nykyisestä. Tästä syystä mainitulle viereiselle tilalle osoitettu aluevaraus ME-1 on muutettava. Asiassa on myös otettava huomioon, että puheena oleva aluevaraus ulottuu osittain myös alueille, joita viereisen tilan omistaja ei edes omista.

E:n kuolinpesä on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että kuolinpesän omistamaan tilaan RN:o 8:89 kuuluvalle 2,3 hehtaarin suuruiselle alueelle osoitettu aluevaraus MT-1 muutetaan aluevaraukseksi M-2. Vaatimuksensa tueksi kuolinpesä on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maanomistajia on kohdeltava tasapuolisesti. Kaavassa osoitetun aluevarauksen johdosta mainittu itäisen ohikulkutien itäpuolelle jäänyt tilaan RN:o 8:89 kuuluva alue on käytännössä joutomaata.

Nurmon maataloustuottajain yhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee yleiskaavassa osoitettuihin aluevarauksiin ME-1, ME-2 ja ME-3 liittyviä kaavamääräyksiä ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmista sallituista eläinmääristä. Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Tähän nähden kysymyksessä olevia kaavamääräyksiä suurimmista sallituista eläinmääristä ei voida antaa yleiskaavassa.

Eläinten määrään liittyvä kysymys ratkaistaan yksityiskohtaisessa ympäristölupaharkinnassa. Tällöin kiinnitetään huomiota eläinmäärään, eläinsuojan etäisyyteen naapureista sekä elinkeinonharjoittajan mahdollisuuksiin ehkäistä haittoja. Viimeksi mainittua seikkaa ei ole otettu huomioon kaavamääräyksessä. Kaavamääräyksessä ei ole otettu huomioon myöskään sitä, että tekniikka ympäristöhaittojen rajoittamisessa saattaa kehittyä hyvinkin paljon yleiskaavan tavoitevuoteen 2015 mennessä. Eläinmääriä rajoittava kaavamääräys on myös tarpeeton, kun otetaan huomioon, että ympäristönsuojelulaissa säännellyllä lupamenettelyllä pyritään samaan tarkoitukseen eli asutuksen suojaamiseen ympäristöhaitoilta.

Eläinmäärien rajoittaminen yleiskaavamääräyksillä ei ole myöskään perustunut riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Elinkeinonharjoittajille on osoitettu samanlaisista lähtökohdista riippumatta erisuuruisia suurimpia sallittuja eläinmääriä. Suurimmat sallitut eläinmäärät ovat enimmäkseen liian alhaisia. Eräälle tilalle rakennettavalle eläinsuojalle on kaavamääräyksen mukaan kuitenkin sallittu suurempi eläinmäärä kuin mihin ympäristöluvan saaminen olisi todennäköistä.

Eläinsuojien eläinmääriä rajoittavat yleiskaavamääräykset ovat kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen vastaisia. Nurmon kunnassa sijaitsee Atria Oyj:n teurastamo ja elintarviketehdas. Mahdollisuudet tuotannon laajentamiseen riippuvat kuitenkin kaavamääräyksistä. Kaavamääräykset ovat tästä syystä myös kohtuuttomia.

F on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee yleiskaavassa osoitettuihin aluevarauksiin ME-1, ME-2 ja ME-3 liittyviä kaavamääräyksiä ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmista sallituista eläinmääristä. Toissijaisesti F on vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin ME-2 -aluetta koskeva kaavamääräys kohdistuu hänen omistamaansa tilaan RN:o 8:1027. Vaatimustensa tueksi F on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Eläinten määrää rajoittava kaavamääräys tilan RN:o 8:1027 osalta ei ole perustunut riittävään selvitykseen. Tilalla sijaitsevaa eläinsuojaa voidaan ympäristön olosuhteet huomioon ottaen suurella todennäköisyydellä laajentaa enemmän kuin kaavamääräyksen mukaan olisi mahdollista. Eläinmäärää rajoittavasta kaavamääräyksestä aiheutuu F:lle kohtuutonta haittaa.

G on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee yleiskaavassa osoitettuihin aluevarauksiin ME-1, ME-2 ja ME-3 liittyviä kaavamääräyksiä ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmista sallituista eläinmääristä. Toissijaisesti G on vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin ME-2 -aluetta koskeva kaavamääräys kohdistuu hänen omistamaansa tilaan RN:o 8:1568. Vaatimustensa tueksi G on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Eläinten määrää rajoittava kaavamääräys tilan RN:o 8:1568 osalta ei ole perustunut riittävään selvitykseen. Tilalla sijaitsevaa eläinsuojaa voidaan ympäristön olosuhteet huomioon ottaen suurella todennäköisyydellä laajentaa enemmän kuin kaavamääräyksen mukaan olisi mahdollista. Eläinmäärää rajoittavasta kaavamääräyksestä aiheutuu G:lle kohtuutonta haittaa.

H ja I ovat valituksessaan vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee heidän omistamalleen tilalle RN:o 8:1029 osoitettua aluevarausta MT-1. Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevalle tilalle RN:o 8:1029 on rakennettu sikala vuonna 1966. Vuonna 1994 tuotantoa on laajennettu 300 lihasiasta 400 lihasikaan. Sikala on peruskorjattu vuonna 1999. MT-1 -aluevarausta koskevan kaavamääräyksen mukaan tilan alueelle ei saa rakentaa kotieläintalouden suuryksikköä (ME-1, ME-2, ME-3). Kaavaratkaisu ei ole tältä osin perustunut riittävään selvitykseen. Kunnassa tehty periaatepäätös, jonka mukaan yhdelle tuottajalle osoitetaan vain yksi ME-alue, loukkaa maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Sikalan ja peltojen muodostaman kokonaisuuden on säilyttävä elinkelpoisena. Yleiskaavaratkaisusta aiheutuu H:lle ja I:lle kohtuutonta haittaa.

J Oy, H ja I ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee yleiskaavassa osoitettuihin aluevarauksiin ME-1, ME-2 ja ME-3 liittyviä kaavamääräyksiä ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmista sallituista eläinmääristä. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin ME-1 -aluetta koskeva kaavamääräys kohdistuu J Oy:n omistamaan tilaan RN:o 8:80. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee H:n ja I:n omistamalle tilalle RN:o 8:1456 osoitettua aluevarausta MT-1. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

J Oy:n omistama tila RN:o 8:80 on yleiskaavassa osoitettu ME-1 -alueeksi. Aluevaraukseen liittyvä kaavamääräys suurimmasta sallitusta eläinmäärästä ei ole mainitun tilan osalta perustunut riittäviin selvityksiin. Ympäristöluvan saaminen kaavamääräyksen mukaiselle eläinmäärälle ei ole todennäköistä. Jotta tilalla RN:o 8:80 harjoitetun tuotantotoiminnan laajentaminen olisi mahdollista, kaavassa olisi tullut osoittaa myös mainitun tilan vieressä oleva tila RN:o 8:1456 ME-alueeksi. Kunnassa tehty periaatepäätös, jonka mukaan yhdelle tuottajalle osoitetaan vain yksi ME-alue, ei perustu riittäviin selvityksiin, minkä lisäksi se loukkaa maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Yleiskaavaratkaisusta aiheutuu J Oy:lle kohtuutonta haittaa.

K ja L ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee yleiskaavassa osoitettuihin aluevarauksiin ME-1, ME-2 ja ME-3 liittyviä kaavamääräyksiä ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmista sallituista eläinmääristä. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin ME-3 -aluetta koskeva kaavamääräys kohdistuu heidän omistamaansa tilaan RN:o 16:113. Lisäksi he ovat vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin samaan tilaan kuuluvaa aluetta on osoitettu MT-1 -alueeksi. Vaatimustensa tueksi K ja L ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Eläinten määrää rajoittava kaavamääräys tilan RN:o 16:113 osalta ei ole perustunut riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavamääräys on myös tarpeeton. Lisäksi K:n ja L:n suunnittelemaa laajennusta varten tarvittava alue on yleiskaavassa osoitettu MT-1 -alueeksi, jolle ei saa rakentaa kotieläintalouden suuryksikköä. Yleiskaavaratkaisusta aiheutuu K:lle ja L:lle kohtuutonta haittaa.

Nurmon kunnanhallitus on valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään. Muutoin kunnanhallitus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Yleiskaavoituksen tavoitteena on ollut turvata rajoitetun eläintuotannon harjoittaminen puheena olevalla alueella. Alueella on kunnalle elinkeinopoliittista merkitystä. Alueen säilyminen maatalouskäytössä edistää myös kulttuurimaiseman säilymistä. Eläintuotannon kehittämismahdollisuudet puolestaan edellyttävät riittävää etäisyyttä tiiviin asutuksen ja maatalouden tuotantorakentamisen välille sekä rakentamisen keskittymistä tie- ja jokivarsialueille.

Yleiskaavatyön aikana on selvitetty alueen eläintuotantolaitosten eläinmäärät ja pysyvän asutuksen sijainti. Selvitykset ovat olleet yleiskaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen tavanomaista tarkempia. Eläinyksikkökertoimet on laskettu ja hajuvyöhykkeen laajuus on määritelty ympäristöministeriön eläinsuojien ympäristölupia koskevan kirjeen (YM4/401/2002) mukaan.

Yleiskaava vastaa suurelta osin nykytilannetta. Alueella on vanhastaan ollut pysyvää asutusta ja maataloutta rinnakkain. Eläintuotannon suhteellinen määrä asutukseen verrattuna on nykytilanteessa poikkeuksellisen suuri. Yleiskaavaratkaisulla on pyritty estämään uusien ristiriitojen syntyminen maatalouden harjoittajien ja alueen asukkaiden välille. Eri osapuolten näkemykset on pyritty ottamaan mahdollisimman tasapuolisesti huomioon.

Yleiskaavassa osoitetut kotieläintalouden suuryksiköitä koskevat aluevaraukset (ME-1, ME-2, ME-3) on osoitettu tuotannon nykyisen määrän ja vähäisen laajennusvaran perusteella. Aluevaraukset ovat kuitenkin likimääräisiä eivätkä ne noudata tarkasti maanomistusrajoja. Aloittavia tuotantotiloja varten on sallittu ainoastaan 500 lihasikayksikön suuruisten tuotantotilojen perustaminen (ME-3). Yleiskaavakarttaan ei ole merkitty hajuvyöhykkeitä, vaan vastaava alue on osoitettu kaavamerkinnällä maatalousalueeksi (MT-1).

ME-aluevarauksiin liittyvät suurinta sallittua eläinmäärää koskevat kaavamääräykset on otettava huomioon ympäristölupaharkinnassa. Yleiskaavan kaavamääräykset ovat tältä osin kuitenkin ohjeellisia. Niiden merkitystä lupaharkinnassa arvioitaessa voidaan esimerkiksi ottaa huomioon mahdolliset teknisiä menetelmiä koskevat selvitykset.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastineet kunnanhallituksen selityksen johdosta.

3. Vaasan hallinto-oikeuden päätös

Vaasan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut Nurmon kunnanvaltuuston kaavapäätöksen lainvastaisena itäisen ohikulkutievarauksen ja Nurmonjoen länsipuolisen välisen alueen osalta siltä osin kuin päätös koskee kaavamerkinnöin ME-1, ME-2, ME-3 ja MT-1 merkittyjä alueita. Hallinto-oikeus on viitaten perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:ään ja 188 §:n 1 momenttiin, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 16 §:ään ja 17 §:ään sekä kuntalain 90 §:ään perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Yleiskaavan lainmukaisuus

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on muun muassa otettava huomioon yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus, mahdollisuudet liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset, ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei kuitenkaan saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n mukaan yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista. Lain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämän lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten. Lain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 §:ssä ja 140 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaan, jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta tai, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tämä on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Tässä momentissa tarkoitettu lunastus- tai korvausvelvollisuus voi koskea maa- ja metsätaloutta varten osoitettua aluetta vain, jos kaavassa on asetettu sen käyttöä koskevia erityisiä rajoituksia.

Nurmon kunnanvaltuuston hyväksymässä oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tällä hetkellä toimivien eläintuotantotilojen kohdalle on osoitettu kotieläintalouden suuryksiköiden alueita kaavamerkinnöin ME-1, ME-2 ja ME-3. Alueet eivät ainakaan kaikilta osin noudata eläintuotannossa olevien kiinteistöjen rajoja. Kaavamääräysten mukaan kullekin ME-1 alueelle saa rakentaa ympäristönsuojelulain 28 §:n tarkoittaman eläinsuojan, jonka eläinmäärä on enintään 1 500 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 90 000. ME-2 -alueella vastaavat eläinmäärät ovat 1 000 lihasikaa tai 60 000 broileria sekä ME-3 alueella 500 lihasikaa ja 30 000 broileria. Kotieläintalouden suuryksiköiden alueiden ympärille on tehty varsin laajoille alueille merkintä MT-1. Kaavamääräysten mukaan alueella saa rakentaa maataloutta palvelevia rakennuksia. Alueelle ei saa kuitenkaan rakentaa ME-1, -2 tai -3 merkintöjen mukaisia tai niitä suurempia kotieläintalouden suuryksiköitä. Alueella olemassa olevat asuintilojen asuinrakennukset voidaan peruskorjata ja tuhoutuneen rakennuksen tilalle saa rakentaa uuden.

Kaavaselostuksen mukaan nykyisten kotieläintalouden suuryksiköiden toiminnalle luodaan kaavassa edellytykset, mutta alueelle ei tulla sallimaan uutta asuntorakentamista suuryksiköiden hajuhaitoista johtuvien laajojen suojaetäisyyksien takia. Yleiskaavakarttaan ei ole merkitty erikseen hajuvyöhykkeitä, vaan vastaava alue on osoitettu kaavamerkinnällä maatalousalueeksi MT-1, jolle saa rakentaa ainoastaan maataloutta palvelevia rakennuksia. Maatalousalueen laajuus perustuu eläintuotantoyksiköiden sallittuihin eläinmääriin, lannanlevitysalueen laajuuteen ja varautumiseen tuotantoyksiköiden yhteisvaikutukseen. Nykytilanteessa eläintuotannon ja asutuksen välillä on ristiriitoja. MT-1 merkinnällä ristiriitoja on tarkoitus tulevaisuudessa välttää. Yleiskaavassa on kuitenkin annettu kotieläintalouden suuryksiköiden suoja-alueeksi tarkoitetuille MT-1 -alueille rakentamista rajoittava sanamuodoltaan ehdoton kaavamääräys, jonka mukaan uusien asuinrakennusten rakentaminen on kielletty. Kaavassa pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön osoitetun yksityisen alueen käyttöä rajoitetaan näin ollen kaavalla toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Asetettu rajoitus on sanamuotonsa perusteella voimassa riippumatta mahdollisessa ympäristöluvassa asetetuista, kulloinkin voimassa olevista lupamääräyksistä ja luvan voimassaoloajasta sekä siitä, harjoitetaanko toimintaa tai lopetetaanko se mahdollisesti kokonaan.

Kaavassa on kotieläintalouden suuryksiköiden suuruus rajoitettu tiettyyn eläinmäärään siitä riippumatta millaisia lupamääräyksiä toiminnalle annetussa ympäristöluvassa on annettu tai annetaan. Toiminnanharjoittajat on asetettu eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, millaista toimintaa kaavassa kotieläintalouden suuryksiköksi merkityllä paikalla tällä hetkellä harjoitetaan vai onko toiminta vasta alkamassa. Kaavassa ei ole arvioitu eikä ole voitukaan arvioida sitä, voitaisiinko jollekin kotieläintalouden suuryksiköksi merkitylle alueelle sijoittaa kaavassa merkittyä suurempi eläinmäärä ympäristönsuojelulainsäädännön perusteella. Näin ollen kaavassa on kotieläintalouden suuryksiköiden eläinmääriä rajoitettu suhteessa toisiin suuryksiköihin, vaikka asia ratkaistaan ympäristöluvassa muun muassa sillä perusteella, millaista toimintaa alueella luvan myöntämisen hetkellä on ja onko toiminnasta haittaa ympäristölle.

Kysymystä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaisesta rasituksesta tai ympäristönsuojelulain luvan myöntämisen edellytyksistä ei ratkaista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kaavalla. Kysymys ympäristölupaa vaativan eläinsuojan kulloinkin aiheuttamasta haitasta määräytyy ympäristöluvan mukaisesti siten, ettei pysyväksi tarkoitettuja maankäyttömääräyksiä voida perustaa tiettynä ajankohtana vallitsevan tilanteen varaan.

Kun otetaan huomioon kaavaselostuksesta ilmenevät perusteet kotieläintalouden suuryksiköiden perustamisesta ja eläinmäärien rajoittamisesta sekä toisaalta näiden suuryksiköiden suoja-alueiksi tarkoitettujen maatalousalueeksi MT-1 merkittyihin alueisiin liittyvien kaavamääräysten ehdottomaan sanamuotoon, ovat kaavamääräykset oikeusvaikutuksiltaan epäselviä. Oikeusvaikutusten epäselvyys voi aiheuttaa näiden ME-1-, ME-2-, ME-3- ja MT-1 -alueiden maanomistajille kohtuutonta haittaa. Yleiskaava on näiltä osin lainvastainen.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Nurmon kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi kunnanhallitus on esittänyt seuraavaa:

Yhtenä yleiskaavan tavoitteena on ollut turvata eläintuotanto kysymyksessä olevalla alueella. Yleiskaavoituksen aikana kaikkien alueen tuottajien ja lähes kaikkien asukkaiden kanssa on keskusteltu. Keskusteluissa ilmeni, että alueella on jo nykyisellään jossain määrin hajuhaittoja ja myös muita maatalouden ja eläintuotannon aiheuttamia ongelmia. Toisaalta eläintuottajat esittivät toiveita saada laajentaa tuotantoa ja rakentaa kokonaan uusia tuotantotiloja.

Nurmon kunta on jo pitkään tukenut toimillaan laajamittaisen eläintuotannon siirtämistä kuntakeskuksen alueelta syrjäisemmille alueille. Nyt kysymyksessä olevalla alueella on kuitenkin kunnalle elinkeinopoliittista merkitystä ja sen säilyminen maataloustuotannon piirissä edistää myös kulttuurimaiseman säilyttämistä. Eläintuotantoa alueelta ei siten haluta kokonaan lopettaa.

Yleiskaavoituksen aikana yleistavoitteeksi mainitun alueen osalta täsmentyi rajoitettu eläintuotanto. Tavoitteena oli löytää tasapaino maatalouden ja asutuksen välillä. Kaavassa pyrittiin saamaan aikaan ratkaisu, joka ottaa huomioon eri osapuolet mahdollisimman tasapuolisesti. Kaavaehdotus oli nähtävillä neljä kertaa.

Eläintuotantoaluetta koskevat selvitykset ovat olleet yleiskaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen muuta aluetta ja tavanomaista yleiskaavatasoa tarkempia. Keskustelut on toteutettu poikkeuksellisen vuorovaikutteisella tavalla. Yleiskaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n sisältövaatimukset. Maatalouden ja alueella olevan muun asutuksen erilaisia intressejä on käytännössä mahdotonta sovittaa muulla tavoin yhteen.

Alueella olemassa olevan eläintuotannon ja pysyvän asutuksen ristiriitojen vuoksi sekä kuntakeskuksen ja uuden Kertunlaakson asuntoalueen läheisyydestä johtuen yleiskaavassa on annettu kotieläintalouden suuryksikköjen aluevarauksiin (ME-1, ME-2, ME-3) liittyviä kaavamääräyksiä suurimmista sallituista eläinmääristä. Kaavamääräykset koskevat maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista. Lisäksi kaavassa on osoitettu MT-1 -alueita, joilla on rajoitettu uudisrakennusten rakentamista.

Jos kotieläintalouden suuryksiköiden eläinmääristä ei voitaisi päättää kaavoituksen yhteydessä, vaan ainoastaan ympäristölupamenettelyssä, päätäntävalta alueen pitkän tähtäimen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä siirtyisi kunnalta valtiolle. Tämä olisi vastoin kuntien itsemääräämisoikeutta. Kuntakeskuksen ja asuntoalueiden vieressä olevaa maatalousaluetta tulee kehittää yleiskaavoituksella eikä pistekohtaisilla ympäristöluvilla.

Asiassa on myös otettava huomioon, että Länsi-Suomen ympäristökeskuksella ei ollut huomauttamista yleiskaavassa osoitetuista kotieläintalouden suuryksiköitä koskevista aluevarauksista (ME-1, ME-2, ME-3) eikä myöskään MT-1 -aluevarauksesta. Ympäristöministeriön kaavamääräyksiä koskevan oppaan mukaan kotieläintalouden suuryksikkönä pidetään sellaista eläinsuojaa, jonka lupa-asia kuuluu ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Jos lähiympäristön maankäyttö edellyttää eläinten määrän määrittämistä kaavassa, merkintää voidaan oppaan mukaan käyttää kaavakohtaisesti tätä pienempienkin kotieläintalouden yksiköiden osoittamiseen. Länsi-Suomen ympäristökeskus piti perusteltuna eläinmäärien esittämistä kaavassa. Eläinmäärien ylärajan puuttuminen vaikeuttaisi yleiskaavan toteuttamisen muille aluevarauksille aiheuttamien vaikutusten arviointia ja saattaisi vaarantaa alueen läheisyyteen suunnitellun uuden asuntoalueen toteuttamista. Yleiskaavamerkinnät ovat ympäristöministeriön laatimien kaavamerkintöjen ja -määräysten mukaiset.

Yleiskaavassa on rajoitettu kaavamerkinnöin toisaalta kotieläintalouden suuryksikköjä ja eläinmääriä sekä toisaalta rakentamista (MT-1). Näin on pyritty estämään nykyistä suurempien ympäristöhaittojen ja -vaikutusten aiheuttaminen naapureille ja lähistöllä asuville.

Puheena olevan yleiskaavan lainmukaisuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että kaavoituksessa kaikkia maanomistajia ei voida koskaan asettaa keskenään täsmälleen samaan asemaan esimerkiksi rakennusoikeuden suhteen. Olosuhteiden muuttuessa yleiskaavaa voidaan aina muuttaa.

Nurmon maataloustuottajain yhdistys ry, G, F, K ja L, J Oy sekä H ja I ovat kunnanhallituksen valituksen johdosta antamassaan yhteisessä selityksessä esittäneet, että valitus hylätään.

B, E:n kuolinpesä, C ja D sekä A ja hänen asiakumppaninsa ovat kunnanhallituksen valituksen johdosta antamissaan selityksissä esittäneet, että valitus hylätään.

Nurmon kunnanhallitus on antanut vastaselityksen.

Nurmon kunnanhallitus on 5.12.2005 §:n 335 kohdalla tekemällään päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n nojalla määrännyt yleiskaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman lukuun ottamatta itäisen ohikulkutievarauksen ja Nurmonjoen väliselle alueelle osoitettuja ME-1, ME-2, ME-3 ja MT-1 -alueita.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; 2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; 3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus; 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla; 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön; 6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset; 7) ympäristöhaittojen vähentäminen; 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei kuitenkaan saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämän lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään. Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 §:ssä ja 140 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n 1 momentin mukaan, jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta tai, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tämä on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Mainitussa momentissa tarkoitettu lunastus- tai korvausvelvollisuus voi koskea maa- ja metsätaloutta varten osoitettua aluetta vain, jos kaavassa on asetettu sen käyttöä koskevia erityisiä rajoituksia.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia kaavassa aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita.

2. Kaavoituksen lähtökohdat ja kaavaratkaisu

Kysymyksessä oleva Keski-Nurmon alue on suurelta osalta maatalouskäytössä. Alue rajautuu idässä Nurmonjokeen. Alueella harjoitetaan pääasiassa eläintuotantotoimintaa. Alueella on myös pientaloasutusta, joka on enimmäkseen keskittynyt Keski-Nurmon paikallistien varrelle. Erityisesti alueen itäosassa Nurmonjoen tuntumassa on laajoja peltoalueita.

Kaavaselostuksesta ilmenee, että yleiskaavan tavoitteena on ollut turvata Keski-Nurmon alueella maatalouden kehittämismahdollisuudet siten, että riittävä etäisyys tiiviimmän asutuksen ja maatalouden tuotantorakentamisen kesken säilyy. Kaavassa osoitettavien kotieläintalouden suuryksiköiden alueelle ei ole sallittu uutta asutusta lähialueen hajuhaittojen vuoksi. Edelleen kaavaselostuksessa todetaan, että karjanhoidon turvaamiseksi ja viihtyisän asuinympäristön takaamiseksi tulee kotieläintalouksien ympärille muodostaa riittävät suojavyöhykkeet.

Kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytyssä yleiskaavassa Keski-Nurmon alueelle on osoitettu yhdeksän kotieläintalouden suuryksikön aluetta (ME-1, ME-2, ME-3). Kaavamääräysten mukaan kullekin ME-alueelle saa rakentaa ympäristönsuojelulain 28 §:n tarkoittaman eläinsuojan. Kaavassa on myös määrätty ME-alueille rakennettavien eläinsuojien suurimmat sallitut eläinmäärät. Kaavamääräysten mukaan suurimmat sallitut eläinmäärät ME-1 -alueella ovat enintään 1 500 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 90 000; ME-2 -alueella enintään 1 000 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 60 000; ja ME-3 -alueella enintään 500 lihasikaa tai sitä vastaava eläinyksikkökertoimen (YM4/401/2002) avulla laskettu muu eläinmäärä kuitenkin siten, että broilerien enimmäismäärä on 30 000.

Yleiskaavassa on osoitettu edellä mainittuja ME-alueita ympäröivät alueet maatalousalueiksi (MT-1). Kaavamääräyksen mukaan MT-1 -alueelle saa rakentaa vain maataloutta palvelevia rakennuksia. Alueella ei saa kuitenkaan rakentaa ME-1, -2 tai -3 merkintöjen mukaisia tai suurempia kotieläintalouden suuryksiköitä. Alueella olemassa olevat asuintilojen asuinrakennukset voidaan kaavamääräyksen mukaan peruskorjata. Edelleen kaavassa on määrätty, että tuhoutuneen rakennuksen tilalle saa rakentaa uuden.

3. Oikeudellinen arviointi

Kysymystä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaisesta rasituksesta ei ratkaista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kaavalla. Ympäristölupaa vaativan eläinsuojan kulloinkin aiheuttama haitta arvioidaan ympäristölupamenettelyssä. Pysyväksi tarkoitettuja maankäyttömääräyksiä eläintuotannon harjoittamisesta ei siten voida perustaa tiettynä ajankohtana vallitsevan tilanteen varaan. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon yleiskaavan luonne yleispiirteisenä maankäytön suunnitelmana, yleiskaavassa osoitettuja ME-alueita, joihin on liitetty ehdottoman sanamuodon mukaisesti laaditut suurimpia sallittuja eläinmääriä koskevat kaavamääräykset, on pidettävä oikeusvaikutuksiltaan epäselvinä.

Yleiskaavassa on MT-1 -aluevaraukseen liitetyllä kaavamääräyksellä rajoitettu Nurmonjoen ja itäisen ohikulkutievarauksen välisellä laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Asetettu rajoitus, joka asiassa saadun selvityksen mukaan kohdistuu osaksi myös asumiskäytössä olevaan alueeseen, on sanamuotonsa perusteella voimassa riippumatta mahdollisessa ympäristöluvassa asetetuista, kulloinkin voimassa olevista lupamääräyksistä ja luvan voimassaoloajasta sekä siitä, harjoitetaanko eläintuotantotoimintaa tai lopetetaanko se mahdollisesti kokonaan. Tässä tilanteessa ja kun myös otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu ympäristölupaa vaativan eläinsuojan aiheuttaman haitan arvioimisesta, puheena olevalle alueelle yleiskaavassa osoitetuista MT-1 -aluevarauksista aiheutuu maanomistajille kohtuutonta haittaa.

4. Lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä perustelujen kohdassa 1. mainitut oikeusohjeet ja kuntalain 90 § sekä edellä perustelujen kohdassa 3. lausuttu, kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on lainvastainen siltä osin kuin se koskee itäisen ohikulkutievarauksen ja Nurmonjoen väliselle alueelle osoitettuja aluevarauksia ME-1, ME-2, ME-3 ja MT-1. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Ilkka Pere ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.