KHO:2005:89

Asiakirjajulkisuus - Viranomaisen asiakirja - Asianosaisen tietojensaantioikeus - Sähköinen jäljennös - Kiintolevyn kopio - Takavarikko - Esitutkinta

Yhtiön A palvelintietokoneen kiintolevy oli takavarikoitu yhtiön tiloihin tehdyssä kotietsinnässä ja siitä oli tehty poliisin käyttöön kopio. Kopiolta oli etsitty esitutkinnan kohteena olevaan rikokseen liittyviä asiakirjoja poliisin tiloissa. Asianomistajayhtiö B pyysi poliisilta sähköistä jäljennöstä kiintolevyn kopiosta. Poliisin haltuun päätöksestä ilmenevän kopiointitavan vuoksi tullutta, tutkittavana olevaan asiaan liittymätöntä aineistoa, jota poliisi ei ollut tarkoittanut takavarikoimalla ottaa haltuunsa, ei pidetty julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina. Yhtiöllä B, joka oli saanut paperitulosteen kaikista kiintolevyn asiaan vaikuttaviksi arvioiduista osista, ei ollut oikeutta saada sähköistä jäljennöstä kiintolevystä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 mom., 3 §, 5 § 1 ja 2 mom., 11 §, 17 § 1 mom.
Esitutkintalaki 40 ja 41 §
Pakkokeinolaki 4 luku 1-3, 8, 11, 14 ja 15 §

Kort referat på svenska

Asian käsittely poliisilaitoksessa

B Oy on 22.8.2002 pyytänyt, että sille annettaisiin jäljennös A Oy:n palvelintietokoneen kiintolevystä 14.12.2000 toimitetussa takavarikossa tehdystä kopiosta. Yhtiö on perustellut pyyntöään sillä, että se ei voi ottaa kantaa yhtiön tekemän rikosilmoituksen johdosta toimitetun esitutkinnan loppulausunnossa esitettyihin väitteisiin yksinomaan paperitulosteiden perusteella. Mikäli kopiot sisältävät A Oy:n liikesalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja, on nämä poistettava luovutettavasta jäljennöksestä. Ellei tämä ole teknisesti mahdollista, on yhtiön edustajille annettava tilaisuus tutkia kopiot poliisin tiloissa ja valvonnan alaisina.

X kihlakunnan poliisilaitos on, tutkinnanjohtajan kieltäydyttyä luovuttamasta pyydettyjä tietoja, 28.10.2002 tekemällään päätöksellä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan ja 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla päättänyt hylätä B Oy:n pyynnön saada jäljennös A Oy:n palvelintietokoneen kiintolevystä 14.12.2000 tehdyn kotietsinnän yhteydessä otetusta kopiosta tai mahdollisuus tutustua siihen poliisin tiloissa poliisin valvonnan alaisena, koska tietojen antamisella loukattaisiin A Oy:n liikesalaisuuksia.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

B Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että pyydetty jäljennös asiakirjasta (tallenteesta) annetaan kokonaisuudessaan tai että yhtiön edustajan annetaan julkisuuslain 16 §:n perusteella nähdä asiakirja poliisin tiloissa.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan sillä, että poliisitutkinnassa epäillyt henkilöt, joilla on määräysvalta A Oy:ssä, ovat esitutkinnan loppulausunnossaan esittäneet väitteitä tekniseen pöytäkirjaan sisältyvästä teknisestä näytöstä. B Oy ei tutkinnan asianomistajana voi ottaa kantaa väitteisiin tutustumatta sähköiseen tallenteeseen. Sen vuoksi yhtiön tulisi saada siitä jäljennös tai vähintään mahdollisuus tutustua tallenteeseen poliisin tiloissa. Valittaja on lisäksi viitannut muun muassa esitutkintalain 40 §:ään ja 42 §:n 1 momenttiin ja katsonut, että kaikki esitutkinnassa kertynyt aineisto on esitutkinta-aineistoa, josta asianosaisella on oikeus antaa loppulausuntonsa, riippumatta siitä, onko se liitetty esitutkintapöytäkirjaan ja onko se salassa pidettävää. Mikäli tämä oikeus kuitenkin katsottaisiin rajatuksi, asianosaisella on julkisuuslain 11 §:n mukaan joka tapauksessa oikeus saada jäljennös myös salassapidettävästä asiakirjasta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Poliisi ei ole väitteiden johdosta oma-aloitteisesti suorittanut lisätutkintaa. Valittaja ei voi tallenteeseen tutustumatta vastata esitettyihin väitteisiin eikä edes harkita, onko tarvetta pyytää lisätutkintaa.

X:n kihlakunnan poliisilaitos on antanut lausunnon, jossa on todettu, että poliisilla ei enää ole takavarikossa esitutkintaan liittyvää aineistoa. Massamuisteista otetuista taltioista asiaan liittyvä materiaali on liitetty esitutkintapöytäkirjaan. Poliisilaitos on tältä osin viitannut viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 3 momentin 2 kohtaan. Taltioita on pidettävä muistiinpanoihin verrattavana materiaalina, joka ei ole julkisuuslain alaista materiaalia.

A Oy on antanut vastineen, jossa se on vaatinut B Oy:n valituksen hylkäämistä ja B Oy:n velvoittamista korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. A Oy on katsonut, ettei kysymys ole pelkästään julkisuuslain vaan myös pakkokeinolain soveltamisesta. Kotietsinnän jälkeen takavarikoitua tietokonejärjestelmän kovalevyä tai sen kopiota ei esitutkintapöytäkirjan mukaan ole tarkoitus sellaisenaan käyttää todisteena. Tallenteesta on tutkijoiden toimesta liitetty esitutkintapöytäkirjaan esitutkinta-aineistoksi ne paperitulosteet, joilla on katsottava olevan merkitystä asiassa.

B Oy on antanut vastaselityksen poliisilaitoksen lausunnon johdosta. Valittaja on vastineensa oheen liittänyt jäljennöksen korkeimman oikeuden päätöksestä KKO 2002:85, josta valittaja katsoo käyvän ilmi, että poliisin teknisin menetelmin taltioimaan kopioon on kokonaisuudessaan sovellettava pakkokeinolain 4 luvun säännöksiä takavarikosta. Näin ollen kopiolla olevaan aineistoon ei voida miltään osin soveltaa julkisuuslain 5 §:n säännöstä viranomaisen muistiinpanoista.

X:n kihlakunnan poliisilaitos on 14.11.2003 selventänyt, että asiassa ei ole voimassa olevia takavarikkoja. A Oy:n kotietsinnän yhteydessä tietokoneista otetut kopiot on kuitenkin tallennettu poliisin omille tietovälineille. Kopioita säilytetään poliisin hallussa niin kauan kunnes asia on saatu lainvoimaiseen päätökseen.

Hallinto-oikeuden päätös

Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2003 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä hylännyt B Oy:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut pääasiaratkaisuaan seuraavasti:

Sovellettava lainsäädäntö

Asianosaisen oikeus saada tietoja esitutkinta-asiakirjoista määräytyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) mukaan. Esitutkintalain 41 §:ssä on erityisesti lausuttu, että esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta on säädetty erikseen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 22 §:n mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi. Lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta.

Julkisuuslain 26 §:n mukaan salassapidettävistä asiakirjoista ei voida antaa tietoa ulkopuoliselle ilman laissa annettua oikeutusta tai sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Julkisuuslain 5 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtävään kuuluvassa asiassa.

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Valittajan oikeus saada tieto poliisiviranomaisen kopioimista tallenteista

Asianosaisella ei ole esitutkintalain nojalla julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa säädettyä laajempaa oikeutta. Asiaan ei vaikuta, mitä aineistoa poliisiviranomainen on esitutkintaa suorittaessaan mahdollisesti saanut tai ottanut haltuunsa. Asianosainen voi esitutkintapöytäkirjaan liitetystäkin salaisesta asiakirjasta saada julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan tiedon vain, jos tuon asiakirjan sisältö voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Julkisuuslain 10 §:ssä säädetyn periaatteen mukaisesti asianosaiselle ei voida antaa tietoa sellaisesta salaisesta asiakirjasta, joka sisältää hänen asiansa käsittelylle merkityksellisen tiedon lisäksi muuta salassapidettävää tietoa, jos tiedon antaminen ei voi tapahtua ilman, että asianosaiselta salassa pidettävä osa tulee tietoon.

Tässä tapauksessa B Oy on vaatinut saada tietoonsa poliisin esitutkinnassa A Oy:n palvelimelta otetut tallenteet joko jäljennöksenä tai poliisin tiloissa tutustuttavakseen. Näitä tallenteita on pidettävä julkisuuslaissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina.

Koska tallenteet sisältävät A Oy:lle kuuluvaa salassa pidettävää tietoa, josta osa koskee A Oy:lle tärkeitä liikesalaisuuksia kuten tietoturvaa, eikä asiakirjoja voida antaa valittajan tietoon ilman, että asiaan kuulumaton ja vaikuttamatonkin osa tulee tietoon, valittajalla ei ole hallintolainkäytön järjestyksessä oikeutta saada tallenteista jäljennöksiä tai tallenteita tutustuttavakseen. Näin ollen poliisilaitos on menetellyt oikein kieltäytyessään antamasta tallenteista täydellistä tietoa valittajalle.

Sovelletut oikeusohjeet

Sovellettuina oikeusohjeina pääasiaratkaisun osalta hallinto-oikeus on maininnut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 2 momentin, 10 §:n, 11 §:n 1 momentin, 22 §:n ja 24 §:n 1 momentin 20 kohdan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisun ja oikeuttaa yhtiön saamaan jäljennöksen pyydetystä asiakirjasta tai tutkimaan sitä poliisilaitoksen tiloissa.

Vaatimustaan yhtiö on perustellut muun ohella sillä, että esitutkintalain 42 §:n säännös, jonka mukaan ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus antaa esitutkintaviranomaisille lausuntonsa esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jos se on omiaan jouduttamaan tai helpottamaan asian käsittelyä tuomioistuimessa, on erityissäännöksenä sovellettava ennen julkisuuslain 11 §:n säännöstä asianosaisjulkisuudesta. Siten koko esitutkinnassa kertyvä aineisto tulisi toimittaa asianosaisille loppulausuntoa varten.

Mikäli tätä kantaa ei voida hyväksyä, tulisi esitutkintalain 42 §:stä ilmenevää periaatetta ainakin käyttää tulkittaessa julkisuuslain 11 §:stä ilmenevää säännöstä asianosaisjulkisuudesta niin, että säännöstä olisi mahdollista soveltaa mahdollisimman laajasti. Näin ollen myös pykälän 2 momentissa mainittuja poikkeuksia asianosaisjulkisuudesta, kuten 1kohdan mainintaa yksityisestä edusta julkisuutta rajoittavana tekijänä, tulisi tulkita suppeasti. Pääsäännöstä eli asianosaisjulkisuudesta saisi siten poiketa vain erittäin painavasta syystä.

Mikäli asiakirjasta ei voisi antaa jäljennöstä kokonaisuudessaan, tulisi asianosaiselle antaa mahdollisuus tutustua asiakirjaan siltä osin kuin se on mahdollista ilman, että salassa pidettävä tieto tulee asianosaisten tietoon. Tämän tulisi tapahtua asiakirjaa hallussaan pitävän viranomaisen valvonnan alaisena.

Mikäli asiakirjaa ei edes tällä tavalla voitaisi antaa asianosaisen itsensä tutustuttavaksi, tulisi asiakirjaan tutustuminen voida antaa kolmannelle taholle, joka asianosaisen lukuun tutkisi asiakirjaa. Julkisuuslaki ei tunne tätä menettelyä, mutta periaate tunnetaan muun muassa todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetussa laissa.

X:n kihlakunnan poliisilaitos on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut aikaisemmin esittämäänsä.

A Oy on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään ja B Oy velvoitetaan korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Yhtiö on lausunut muun ohella, että tässä tapauksessa on kysymys tietokoneen palvelimen kiintolevyllä olleista asiakirjoista, joista useimmilla ei ole mitään yhteyttä esitutkinnan kohteena olevaan asiaan. Poliisi on jo suorittanut seulonnan ja kerännyt asiaan vaikuttavat asiakirjat kiintolevyltä esitutkintapöytäkirjaan. Pöytäkirjaan liitetyt asiakirjat ovat sitä esitutkinnassa kertynyttä aineistoa, jota esitutkintalain 42 § ja julkisuuslain 11 § koskevat.

Valittajalla ei ole oikeutta saada jäljennöstä tietokoneen kiintolevystä. Valittajalla ei ole oikeutta saada liike- ja ammattisalaisuuksia sisältävää asiakirjaa, joka ei mitenkään liity esitutkintaan. Valittajalla ei voi olla oikeutta seuloa kiintolevyn sisältöä ja päättää siitä, mikä asiakirja on vaikuttanut tai voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Tallenne on jo valituksessa edellytetyin tavoin kolmannen osapuolen eli poliisin läpikäymä.

Kun asiakirjaa ei ole liitetty esitutkintapöytäkirjaan, kysymyksessä oleva asiakirja ei ole voinut vaikuttaa valittajaa koskevan asian käsittelyyn. Myöskään esitutkintalain 42 § ei koske esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätettyä aineistoa.

Merkitystä on myös pakkokeinolain 4 luvun 11 §:llä, jonka mukaan takavarikko on kumottava niin pian kuin se ei enää ole tarpeen. Takavarikko on kumottava myös, ellei syytettä ole nostettu neljässä kuukaudessa esineen takavarikoimisesta. Tuomioistuin saa pidentää tätä aikaa neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Nyt neljän kuukauden aika on umpeutunut, eikä tuomioistuin ole tehnyt päätöstä takavarikon pidentämisestä. Takavarikko on siten kumoutunut. Kun kiintolevyn kopio on rinnastettava alkuperäiseen asiakirjaan, on kopio palautettava A Oy:lle.

Pakkokeinolain 4 luvun 8 §:n mukaan takavarikoidun suljetun kirjeen tai muun suljetun yksityisen asiakirjan saa avata vain tutkinnan johtaja, syyttäjä tai tuomioistuin. Nyt kysymyksessä oleva tallenne on selvästikin rinnastettavissa suljettuun kirjeeseen tai muuhun suljettuun yksityiseen asiakirjaan, koska tallenteen lukeminen edellyttää vain A Oy:n hallussa olevien salasanojen ja avaintiedostojen tuntemista ja täyttämistä.

B Oy on antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella, ettei A Oy ole hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitettu asianosainen. Vaikka näin katsottaisiinkin, ei ole kohtuutonta, että yhtiö vastaa itse kuluistaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut:

1. Pääasiaratkaisu

1.1. Keskeiset sovellettavat säännökset

1.1.1. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännökset

Julkisuusperiaatetta ja lain tarkoitusta koskevat säännökset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien tarkoituksena on muun ohella antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan käyttöä sekä oikeuksiaan ja etujaan.

Viranomaisen asiakirjaa koskevat säännökset

Asiakirjalla tarkoitetaan julkisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaan kirjallisen ja kuvallisen esityksen lisäksi sellaista käyttönsä vuoksi yhteen kuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuvaa tiettyä kohdetta tai asiaa koskevaa viestiä, joka on saatavissa selville vain automaattisen tietojenkäsittelyn avulla.

Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Asianosaisen tietojensaantioikeutta koskeva säännös

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Julkisuuslaissa säädettyä päätöksentekoa ohjaava säännös

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on mainitun lain mukaisia päätöksiä tehdessään velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista.

1.1.2. Esitutkintalain ja pakkokeinolain säännökset

Esitutkintalain 40 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnan päätyttyä on siitä kertyneestä aineistosta laadittava pöytäkirja (esitutkintapöytäkirja), jos se on asian jatkokäsittelyä varten tarpeellista. Pykälän 2 momentin mukaan esitutkintapöytäkirjaan on muun ohella liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Pykälän 3 momentin mukaan esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan. Saman lain 41 §:n mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta on säädetty erikseen.

Pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n mukaan esine voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Saman luvun 2 ja 3 §:ssä säädetään eräitä rajoituksia asiakirjan sekä postilähetyksen ja sähkösanoman takavarikkoon ja 8 §:ssä rajoituksia suljetun kirjeen ja suljetun yksityisen asiakirjan avaamiseen. Saman luvun 11 §:n 1 momentin mukaan takavarikko on kumottava niin pian kuin se ei enää ole tarpeen. Luvun 14 §:n mukaan takavarikon kumoamisesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Luvun 15 §:n mukaan tuomioistuimen on syyteasian ratkaistessaan päätettävä, onko takavarikko pidettävä edelleen voimassa, kunnes asiasta toisin määrätään.

1.2. Takavarikkomenettely ja pyydetyt asiakirjat

X:n kihlakunnan poliisilaitos on B Oy:n 8.12.2000 tekemän rikosilmoituksen 6800/R/5384/00 johdosta toimittamassan esitutkinnassa tehnyt 14.12.2000 A Oy:n tiloissa kotietsinnän. Kotietsinnässä on takavarikoitu A Oy:n tiloista löytynyt palvelintietokone.

Esitutkintapöytäkirjan liitteenä olevan kotietsinnästä ja takavarikosta laaditun pöytäkirjan mukaan päätös takavarikon lopettamisesta on tehty 15.12.2000. Lopetustoimenpiteeksi on merkitty palvelintietokoneen palauttaminen yhtiön tiloihin 15.12.2000. Mustasaaren käräjäoikeus, joka on ratkaissut syyteasian päätöksellään 22.4.2005 (R 04/91), ei ole lausunut takavarikosta.

Takavarikossa palvelintietokoneen kiintolevyn massamuistista on tehty kopio. X:n poliisilaitoksen antaman selvityksen mukaan kopio on jäänyt poliisin haltuun poliisin tietovälineille takavarikon lopettamispäätöksen jälkeenkin. Kiintolevyn kopion osalta ei ole tehty erillistä päätöstä takavarikosta tai sen kumoamisesta.

A Oy:n palvelimen kiintolevyn kopiota on verrattu poliisilaitoksen toimittamassa teknisessä tutkinnassa B Oy:n tietokoneiden kiintolevyistä niin ikään tehtyihin kopioihin. Tutkinnassa on pyritty selvittämään, onko B Oy:n Sonet-toiminnanohjausjärjestelmän tietoja siirretty A Oy:n Sonet-toiminnanohjausjärjestelmään.

B Oy on pyytänyt 22.8.2002 X:n poliisilaitokselle toimitetussa asiakirjapyynnössä sähköistä jäljennöstä A Oy:n palvelintietokoneen kiintolevystä takavarikossa tehdystä kopiosta. B Oy on pyytänyt kopiota etsiäkseen siitä jälkiä B Oy:n järjestelmästä kopioiduista asiakirjoista oman teknisen asiantuntijansa avulla.

1.3. Oikeudellinen arviointi

Julkisuuslain 5 §:n 1 momenttiin sisältyvästä viestin määritelmästä ja hallituksen esityksestä laiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 30/1998 vp, s. 54) ilmenee, että tietokoneen kiintolevy ei ole välttämättä yksi julkisuuslaissa tarkoitettu asiakirja, vaan se voi sisältää ja useimmiten sisältääkin useita asiakirjoja. Julkisuuslain 5 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, joka on toimitettu sille asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Julkisuuslain 5 §:n 1 momentin perustelujen (HE 30/1998 vp, s. 54) mukaan "viranomaisten asiakirjojen julkisuuden tarkoituksena ei ole olla tiedonhankkimiskeino sinänsä, vaan mahdollistaa tietojen saaminen viranomaisten toiminnan valvomiseksi ja muiden lain 3 §:stä ilmenevien tarkoitusten vuoksi". Saman pykälän 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 30/1998 vp, s. 55) mukaan "laki kohdistuu julkisuusperiaatteen kannalta keskeiseen viranomaisilla olevaan aineistoon, toisin sanoen asiakirjoihin, jotka ovat sillä asian käsittelyä varten tai muuten sen tehtäviin ja toimialaan kuuluvassa asiassa." Perustelujen mukaan "viranomaiselle tullut yksityinenkin asiakirja on viranomaisen asiakirja, jos se on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa." Edelleen perusteluissa lausutaan, että "mikä tahansa viranomaiselle lähetetty asiakirja ei kuitenkaan ole laissa tarkoitettu asiakirja, vaan sen tulee kuuluakseen lain soveltamisalan piiriin olla annettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen tehtäviin kuuluvassa asiassa. Siten esimerkiksi viranomaiselle massajakeluna tullut suoramainos tai sanomalehti ei olisi laissa tarkoitettu viranomaisen asiakirja."

Poliisi on omissa tiloissaan kopioinut kokonaan A Oy:ltä kotietsinnän yhteydessä takavarikoidun palvelimen kiintolevyn massamuistin. Poliisi on selvittänyt 26.1.2001 toimitetussa teknisessä tutkinnassa kiintolevystä tehdyn kopion sisältöä. Teknisessä tutkinnassa on todettu, että kiintolevy käsittää kaksi osiota, joista toisessa on käytössä 818 megatavua sisältäen 19608 tiedostoa ja toisesta 820 megatavua sisältäen 2052 tiedostoa. Tästä aineistosta on poliisi erottanut tutkittavina olleiden rikosten selvittämisen kannalta asiaan vaikuttaviksi arvioimansa tiedostot. Nämä tiedostot ovat teknisen tutkintapöytäkirjan liitteinä paperitulosteina. B Oy on saanut tiedokseen nämä paperitulosteet osana esitutkintapöytäkirjaa. Vain tämä aineisto on voinut vaikuttaa nyt kysymyksessä olevan asian käsittelyyn.

Koska poliisi on tutkinnassaan etsinyt kiintolevyltä jälkiä siltä poistetuista asiakirjoista sekä asiakirjan kopioinnin paljastavia tiedostosormenjälkiä, esitutkinnan kohteena olevaan asiaan liittyviä asiakirjoja ei ole ollut mahdollista erotella vielä A Oy:n tiloissa suoritetun kotietsinnän aikana, vaan takavarikko on ollut välttämätöntä toteuttaa kopioimalla koko kiintolevyn sisältö poliisin tietojenkäsittelyvälineitä käyttämällä poliisin tiloissa. Asiaan liittyvä aineisto on voitu erotella vasta jälkeenpäin teknisessä tutkinnassa. Mikäli asiaan liittyvä aineisto olisi voitu jo A Oy:n tiloissa, esitutkintaan liittymätöntä aineistoa ei olisi lainkaan tullut poliisin haltuun eikä tuosta aineistosta myöskään olisi voinut tulla viranomaisen hallussa olevia asiakirjoja.

Asianosaisen tietojensaantioikeutta koskevilla säännöksillä ei ole annettu asianosaiselle oikeutta tietoon sellaisesta yksityisestä asiakirjasta, joka ei ole viranomaisen hallussa sen tehtäviin kuuluvassa asiassa. Julkisuuslailla asianosaiselle hänen oikeutensa ja etujensa valvomiseksi turvatusta tietojensaantioikeudesta ei liioin ole johdettavissa asianosaiselle oikeutta määrätä tai valvoa, mitä asiakirjoja tai muuta aineistoa poliisi kotietsinnän yhteydessä ottaa haltuunsa siten, että niistä tulee viranomaisen asiakirjoja. Näistä syistä sellaista poliisin haltuun edellä kerrotun kopiointitavan vuoksi tullutta, tutkittavana olevaan asiaan liittymätöntä aineistoa, jota poliisi ei ole tarkoittanut takavarikoimalla ottaa haltuunsa, ei voida pitää julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Hannu Ranta.