19.08.2005/2060

Vesitalousasia - Ojitus - Oja - Toisen maa - Ojan luvaton siirtäminen - Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen - Oikeuttaminen ojitukseen toisen maalla - Hallintopakko - Menettely - Vahinko - Korvaus

Jos maan tarkoituksenmukaista kuivattamista varten tai vesilain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa mainitun vettymisen tai muun vahingollisen seurauksen estämiseksi on tarpeen tehdä oja toisen maalle tai ojan suuntaa halutaan muuttaa eikä asiasta sovita, on ojitusasia, jollei ojitustoimitus tai ympäristölupaviraston lupa ole tarpeen, vesilain 6 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla käsiteltävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa vesilain 20 luvun säännösten mukaisesti. Vesilain 6 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetty ojittajan oikeus tehdä oja toisen maalle ei siten anna ojittajalle oikeutta ojitustoimiin toisen maalla ilman tämän suostumusta, jollei asiaa ole ratkaistu ympäristönsuojelulautakunnan lainvoimaisella päätöksellä. Sama koskee sellaista olemassa olevan ojan siirtämistä, johon vesilain 6 luvun 8 §:n nojalla voidaan myöntää oikeus.

A oli ilman B:n antamaa suostumusta tai ojitukseen oikeuttavaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöstä siirtänyt A:n omistamalla tilalla olleen kuivatusojan B:n omistaman tilan rajalle ja osaksi B:n maalle. B oli vaatinut kunnan ympäristönsuojeluviranomaista velvoittamaan A palauttamaan oja entiselle paikalleen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen asiassa kuulema A oli vastustanut B:n vaatimusta ja vaatinut ojan pysyttämistä uudella paikallaan. Uudesta sijainnista aiheutui A:n tilalle vähemmän haittaa kuin vanhasta ojasta. B:n tilalle ei ojan siirtämisestä aiheutunut merkittävää haittaa.

KHO katsoi, että A:lla ei ollut ollut oikeutta toteuttamaansa ojan siirtämiseen. Tämä seikka olisi sinänsä mahdollistanut B:n vaatimuksesta vesilain 6 luvun 12 §:n 2 momentin ja 20 luvun 7 §:n mukaisen hallintopakon käyttämisen A:n aiheuttaman oikeudenvastaisen tilanteen oikaisemiseksi. Kun kuitenkin olemassa olevan ojan sijainti ja toteutettu ojitus muiltakin osin saadun selvityksen mukaan täyttivät vesilain 6 luvussa ojitushankkeelle asetetut vaatimukset, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hallintopakkoa ojan siirtämiseksi tältä osin määräämättä voinut vesilain 6 luvun 12 §:n 1 momentissa säädetyn toimivallan nojalla samassa menettelyssä A:n vaatimuksesta hyväksyä ojan pysyttäminen siirretyllä paikalla.

Ympäristönsuojeluviranomaisen olisi ojitukseen oikeuttavassa päätöksessään vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti ja ottaen huomioon saman luvun 20 §:n tullut myös määrätä A suorittamaan B:lle vesilain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettu korvaus ojituksesta johtuvasta vahingosta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin B:n valituksen johdosta täydentänyt päätöstä korvausta koskevalla määräyksellä. Vesilain 6 luvun 12 §:n 1 momentista johtui, että teknisellä lautakunnalla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena oli toimivalta käsitellä ojitusta koskeva riitaisuus kokonaisuutena. Korvattavan vahingon suuruutta arvioitaessa oli siten tässä tapauksessa otettava huomioon korottavana tekijänä, että ojitus oli edellä sanotuin tavoin toteutettu B:n omistaman tilan alueella ilman siihen oikeuttavaa perustetta. Tämän vuoksi sanotun tilan omistajille maksettavaksi määrättävää korvausta oli korotettava.

Vesilaki 6 luku 4, 6, 8 ja 12 §, 11 luku 8 § 1 mom. ja 20 §, 20 luku 7 §

Ks. myös KHO:1985-A-II-81.