KHO:2005:48

Liikennelupa - Taksilupa - Luvan myöntämisen edellytykset - Liikenteestä vastaava henkilö - Sopivuus - Ammattiajolupa - Ikä

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain mukaan joukkoliikenteen myöntämisen edellytyksenä on muun ohella, että hakija tai, jos hakijana on oikeushenkilö, liikenteestä vastaava henkilö on ammattitaitoinen ja muutoinkin sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Lupaviranomaisena toimivan lääninhallituksen harkintavaltaan katsottiin kuuluvan, että oikeushenkilön liikenteestä vastaavan henkilön sopivuutta arvioitaessa hänen voitiin edellyttää itse toimivan taksiluvan saaneen yhtiön autonkuljettajana, mikä edellytti henkilöltä voimassa olevaa ammattiajolupaa. Tämän vuoksi lääninhallitus oli voinut, uusiessaan yhtiön taksiluvan, määrätä luvan päättymään sinä päivänä, jona yhtiölle myönnetyn taksiluvan lupaehtojen mukaan liikenteestä vastaavaksi nimetty henkilö täytti 70 vuotta ja hänen ammattiajolupansa päättyi.

Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 9, 9 b ja 10 §
Tieliikennelaki 82 b ja 82 d §
Ajokorttiasetus 36 ja 37 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on hakenut yhtiölle 21.1.1998 voimassaoloajaksi 21.1.1998 - 20.1.2003 myönnetyn taksiluvan LII134 uusimista. Luvan mukainen asemapaikka oli Kuopio ja lupa oli voimassa vain ehdolla, että B omistaa määräämisvallan yhtiössä ja hän tosiasiallisesti ja jatkuvasti toimii yhtiön liikenteestä vastaavana henkilönä.

Itä-Suomen lääninhallitus on 20.9.2002 tekemällään päätöksellä nro 197135 myöntänyt yhtiölle uuden taksiluvan 21.1.2003-27.8.2004 väliseksi ajaksi lupanumerolla 171729. Lupa on voimassa vain ehdolla, että B omistaa määräämisvallan yhtiössä ja hän tosiasiallisesti ja jatkuvasti toimii yhtiön liikenteestä vastaavana henkilönä. Lupa on myönnetty siihen saakka, kun B:llä on voimassa oleva ammattiajolupa.

A Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että lääninhallituksen päätöstä muutetaan siten, että taksiliikennelupa myönnetään yhtiölle henkilöliikennelain 10 §:n sallimaksi enimmäisajaksi, viideksi (5) vuodeksi 21.1.2003 lukien.

Perusteluinaan yhtiö on lausunut, että taksiliikennelupa nro 62408 L08-LII134/21.1.1998 on myönnetty yhtiölle, A Oy:lle. Liikenteestä vastaava henkilö on ollut ja on edelleen B. Jatkoluvan voimassaolo on rajoitettu liikenteestä vastaavan henkilön eli B:n ammattiajoluvan voimassaoloaikaan. Henkilöliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole määräyksiä siitä, että yhtiön liikenneluvan voimassaoloaika tulee sitoa tai rajoittaa liikenteestä vastaavan henkilön ammattiajoluvan voimassaoloon. Henkilöliikenneasetuksen 11 §:ssä on määräykset siltä varalta, että liikenteestä vastaava henkilö ei täytä säädettyjä vaatimuksia. Yhtiön on tällaisessa tapauksessa esitettävä säädetyt ammattitaitovaatimukset täyttävä uusi henkilö uhalla, että lupa peruutetaan. Henkilöliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole määrätty liikenteestä vastaavan henkilön vaatimuksiksi, että hänellä tulee olla ammattiajolupa. Käytännössä esimerkiksi suuremmissa taksiyhtiöissä liikenteestä vastaava henkilö ei itse osallistu ajotoimintaan, vaan suorittaa yhtiössä tehtäviä, jotka mainitaan henkilöliikennelain 2 §:n 7 kohdassa.

Yhtiö täyttää liikenteestä vastaavan henkilön osalta henkilöliikennelain 9 b §:ssä asetetut edellytykset. Lääninhallitus ei ole esittänyt lakiin perustuvia syitä sille, että B ei voisi tämän hetken tiedon perusteella toimia edelleen seuraavan viiden vuoden jaksoa taksiliikennettä harjoittavan yhtiön liikenteestä vastaavana henkilönä, vaikka hän menettää ikänsä perusteella ammattiajoluvan. Mikäli B:n olosuhteissa tapahtuu taksiluvan voimassaoloaikana muutos, jonka vuoksi hän ei enää voisi toimia liikenteestä vastaavana henkilönä, yhtiön velvollisuutena on hoitaa kulloinkin tarvittavat toimenpiteet säilyttääkseen liikennelupansa.

Itä-Suomen lääninhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jonka mukaan lääninhallitus on 20.9.2002 uusinut A Oy:n liikenneluvan nro 62408 ajalle 21.1.2003-27.8.2004 ja hyväksynyt hakemuksen mukaisesti liikenteestä vastaavaksi henkilöksi B:n. B:n ammattiajolupa on voimassa 27.8.2004 saakka, jolloin B täyttää 70 vuotta. Näin ollen lääninhallitus myönsi liikenneluvan B:n ammattiajoluvan viimeiseen voimassaolopäivään 27.8.2004 saakka.

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 10 §:n mukaan taksilupa on voimassa enintään viisi vuotta. Korkein hallinto-oikeus on 2.9.1999 antanut ennakkopäätöksen taltionumero 2253, jossa se saattoi voimaan lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen, jonka mukaan lääninhallitus oli voinut määrätä taksiluvan päättymään hakijan täyttäessä 70 vuotta. Korkein hallinto-oikeus on perusteluissaan muun muassa todennut, että luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 §:n 1 momentissa oli erääksi luvan saamisen edellytykseksi asetettu, että hakija tai, jos hakijana on oikeushenkilö, liikenteestä vastaava henkilö oli ammattitaitoinen ja muutoinkin henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Korkein hallinto-oikeus on näin ollen katsonut, että lupaa hakevan oikeushenkilön liikenteestä vastaavan henkilön on täytettävä samanlaiset kelpoisuusvaatimukset kuin lupaa hakevan luonnollisen henkilön.

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 §:ssä ja 9 b §:ssä taksiluvan hakijalle ja liikenteestä vastaavalle henkilölle on asetettu samanlaiset kelpoisuusvaatimukset, eikä vaatimus "muutoinkin henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä" tee tästä poikkeusta. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että henkilö ei ole ollut luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain tarkoittamalla tavalla henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä, kun hän ei täyttänyt ammattiajoluvan myöntämisen edellytyksiä täytettyään 70 vuotta. Ammattiajoluvan myöntämisen edellytyksenä on edelleen ajokorttiasetuksen 37 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan, että hakija ei ole täyttänyt 70 vuotta.

Lääninhallitus ei ole päätöksessään ottanut kantaa siihen, tuliko liikenteestä vastaavalla henkilöllä B:llä olla ammattiajolupa, vaan on lupaehtona lausunut taksiluvan päättyvän samana ajankohtana, kun B:n ammattiajoluvan voimassaolo iän perusteella päättyy. Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen 11 § ei sovellu tähän tapaukseen, vaan se koskee ennalta arvaamattomia tapahtumia. Lääninhallituksen mukaan valitus tulisi hylätä.

A Oy on antamassaan vastineessa todennut, että lääninhallituksen tulkinta mainitsemansa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on virheellinen. Päätöksen mukaan henkilökohtaisia taksilupia koskeva järjestelmä rakentuu sen periaatteen varaan, että luvanhaltijan edellytetään voivan toimia taksinkuljettajana itse. Päätöksestä ei sitä vastoin ilmene, että sama periaate koskisi taksiyhtiöiden lupia. Korkein hallinto-oikeus tulkitsee päätöksessään henkilöliikennelain 9 §:ää siinä suhteessa, että henkilökohtaisen liikenneluvan ja ammattiajoluvan voimassaoloajat ovat toisiinsa sidoksissa. Taksiyhtiön lupa ei tuon päätöksenkään mukaan ole sidottu siihen, että liikenteestä vastaavalla henkilöllä tulisi olla ammattiajolupa. Liikenteestä vastaavan henkilön kelpoisuusedellytykset ja yhtiön liikenneluvan voimassaoloaika ovat eri asioita muun muassa siinä mielessä, että yhtiöllä on oikeus vaihtaa liikenteestä vastaava henkilö henkilöliikennelain 11 §:ssä säädetyin edellytyksin. Mikäli liikenteestä vastaava henkilö menettää kelpoisuutensa, yhtiö voi asettaa uuden pätevän henkilön tilalle.

Erikseen on vielä tarkasteltava sitä, voiko henkilö pätevästi toimia ilman voimassa olevaa ammattiajolupaa liikenteestä vastaavana henkilönä. Henkilöliikennelain 2 §:n 7 kohdan mukaan liikenteestä vastaavan henkilön tulee tosiasiallisesti ja jatkuvasti johtaa yrityksen kuljetustoimintaa ja edustaa yritystä liikenneluvan myöntävän ja valvovan viranomaisen kanssa asioitaessa. Mainitun lain 9 b §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan ammattitaitovaatimuksena liikenteestä vastaavalta henkilöltä edellytetään, että hänellä on käytännön kokemusta taksinkuljettajana. Tämä ammattiajokokemus ei katoa, kun iän tai muun syyn vuoksi ammattiajolupa lakkaa olemasta voimassa.

Lääninhallituksen asiassa esittämä tulkinta on kestämätön siinäkin suhteessa, että sama henkilö voi olla yhtäaikaa liikenteestä vastaavana henkilönä useammassa henkilöliikenneyhtiössä. Näissä yhtiöissä on lupien voimassaoloaika yhtiökohtainen eikä lupia nykyisen käytännön mukaan peruuteta ja myönnetä liikenteestä vastaavan henkilön ammattiajoluvan voimassaoloajan mukaisina.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut lääninhallituksen päätöksen siltä osin kuin taksilupa on määrätty päättymään 27.8.2004 ja palauttanut asian tältä osin lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Yhtiöllä on oikeus harjoittaa luvanmukaista liikennettä lupaehtojen mukaisesti, kunnes lääninhallitus on käsitellyt asian uudelleen tai määrännyt toisin.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 b §:n 1 momentin mukaan taksilupa voidaan myöntää hakijalle, joka täyttää 9 §:n 1-3 momentissa säädetyt edellytykset. Viimeksi mainitun pykälän 1momentin mukaan joukkoliikennelupa on myönnettävä hakijalle, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan, on vakavarainen, hyvämaineinen, ammattitaitoinen sekä muutoinkin henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Jos lupaa hakee oikeushenkilö, luvan myöntämisen edellytyksenä on, että se on vakavarainen ja että sen liikenteestä vastaava henkilö hallitsee itseään ja omaisuuttaan ja kykenee asianmukaisesti vastaamaan velvoitteistaan sekä on hyvämaineinen, ammattitaitoinen ja muutoinkin henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä.

Mainitun lain 2 §:n 7 kohdan mukaan tuossa laissa tarkoitetaan liikenteestä vastaavalla henkilöllä henkilöä, joka on oikeushenkilön tähän tehtävään esittämä ja lupaviranomaisen hyväksymä ja joka tosiasiallisesti ja jatkuvasti johtaa yrityksen kuljetustoimintaa sekä edustaa yritystä liikenneluvan myöntävän ja liikennettä valvovan viranomaisen kanssa asioitaessa.

Lain 10 §:n 3 momentin mukaan taksilupa on voimassa enintään viisi vuotta. Lupaan voidaan liittää muun muassa liikenteen asianmukaista hoitoa koskevia ehtoja.

Lupa on myönnetty vain siksi ajaksi kuin B:llä on voimassa oleva ammattiajolupa ja vain sillä ehdolla, että B omistaa määräämisvallan yhtiössä ja hän tosiasiallisesti ja jatkuvasti toimii yhtiön liikenteestä vastaavana henkilönä.

Kun lupa myönnetään oikeushenkilölle, taksilupa ei perustu henkilökohtaisia taksilupia koskevaan järjestelmään, jossa liikenteestä vastaavan henkilön edellytetään voivan itse toimia autonkuljettajana, vaan autonkuljettajana voi toimia muu kuljettajalta vaadittavat edellytykset täyttävä henkilö.

Taksiluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole säädetty, että oikeushenkilön liikenteestä vastaavalla henkilöllä olisi oltava henkilöauton ammattiajolupa. Kun taksilupa myönnetään normaalisti viideksi vuodeksi, lääninhallitus ei ole voinut ilman lakiin perustuvaa säännöstä rajoittaa A Oy:n taksilupaa päättymään 27.8.2004 eli silloin, kun liikenteestä vastaava henkilö B täyttää 70 vuotta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lääninhallituksen määräämä asiamies on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lääninhallituksen päätös saatetaan voimaan. Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 §:n 1 momentissa on erääksi luvan saamisen edellytykseksi asetettu, että hakija tai, jos hakijana on oikeushenkilö, liikenteestä vastaava henkilö on ammattitaitoinen ja muutoinkin henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Lupaa hakevan oikeushenkilön liikenteestä vastaavan henkilön on täytettävä samanlaiset kelpoisuusvaatimukset kuin lupaa hakevan luonnollisen henkilön. Henkilö ei ole luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain tarkoittamalla tavalla henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä, kun hän ei täytä ammattiajoluvan myöntämisen edellytyksiä täytettyään 70 vuotta.

Lääninhallitus ei ole päätöksessään ottanut kantaa siihen, onko liikenteestä vastaavalla henkilöllä B ammattiajolupa, vaan lupaehtona on lausuttu taksiluvan päättyvän samana ajankohtana, kun B:n ammattiajoluvan voimassaolo iän perusteella päättyy. Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain periaatteena on, että liikenneluvan hakija voi vapaasti valita, harjoittaako hän taksiliikennettä henkilökohtaisella luvalla tai yhtiömuodossa. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhtiöllä tulee olla määrättynä liikenteestä vastaava henkilö. Tämä periaate ei voi johtaa siihen, että luvanhakijoita tai -haltijoita voitaisiin kohdella eriarvoisesti riippuen siitä, harjoitetaanko taksiliikennettä henkilökohtaisella luvalla tai yhtiömuodossa.

A Oy on antanut valituksen johdosta selityksen. Henkilöliikenteen lupien käsittely on osittain erilainen riippuen siitä, onko lupa yhtiön nimissä vai henkilökohtainen. Yhtiömuotoista liikennettä harjoitettaessa voidaan säännösten puitteissa liikenteestä vastaava henkilö vaihtaa. Olipa kyse henkilökohtaisesta tai yhtiön luvasta voidaan lupa myöntää riippumatta siitä, onko hakijalla tai liikenteestä vastaavalla henkilöllä käytännön kokemusta taksin kuljettajana vai ei.

Yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 500 eurolla.

Lääninhallituksen määräämä asiamies on antanut selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 b §:n (662/1994) mukaan taksilupa voidaan myöntää hakijalle, joka täyttää 9 §:n 1-3 momentissa säädetyt joukkoliikenneluvan myöntämisen edellytykset. Lain 9 §:n (662/1994) 1 momentissa on luvan saamisen edellytykseksi asetettu muun ohella, että hakija tai, jos hakijana on oikeushenkilö, liikenteestä vastaava henkilö on ammattitaitoinen ja muutoinkin sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Luvan saamisen nimenomaiseksi edellytykseksi ei sitä vastoin lain 9 §:n 1-3 momentissa tai muuallakaan ole asetettu, että hakijana olevalla yksityishenkilöllä tai oikeushenkilön liikenteestä vastaavalla henkilöllä on voimassa oleva ammattiajolupa, eikä tämä sisälly myöskään lain 9 b §:n 2 momentissa määriteltyyn taksiluvan hakijan ja liikenteestä vastaavan henkilön ammattitaitovaatimukseen.

Takseja koskeva henkilöliikennelupajärjestelmä on alunperin perustunut henkilökohtaisiin lupiin ja luvanhaltijan on edellytetty voivan itse toimia autonkuljettajana. Nykyisin tämän seikan katsotaan liittyvän luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetussa laissa tarkoitettuun edellytykseen henkilön sopivuudesta harjoittaa henkilöliikennettä, minkä suhteen lupaviranomaisena toimivalla lääninhallituksella on harkintavaltaa.

Tieliikennelain 82 b §:n (676/1990) mukaan henkilöauton kuljettaminen ammattimaisessa henkilöliikenteessä edellyttää voimassa olevaa ammattiajolupaa. Ajokorttiasetuksen 37 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ammattiajoluvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija ei ole täyttänyt 70 vuotta. Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa myönnetään määräajaksi, joka päättyy henkilön täyttäessä 70 vuotta. Edellä esitetyn mukaisesti henkilökohtaisen taksiluvan saamisen samoin kuin luvan voimassaolon jatkumisen edellytykseksi voidaan katsoa, että hakijalla tai luvanhaltijalla on voimassa oleva ammattiajolupa. Luvanhaltijan ammattiajoluvan päättyessä hänen täytettyään 70 vuotta voidaan niin ikään katsoa, että hän ei enää ole henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Autorekisterikeskuksen ajoneuvohallinnon yksikkö voi kuitenkin tieliikennelain 82 d §:n (989/1992) ja ajokorttiasetuksen 37 §:n 4 momentin (1404/1992) mukaan myöntää poikkeuksen ammattiajolupaa koskevasta ikävaatimuksesta.

Henkilökohtaisen luvan hakija ja, oikeushenkilön ollessa luvanhakijana, sen liikenteestä vastaava henkilö on asetettu luvan myöntämisen edellytysten osalta samaan asemaan siinä suhteessa, että kummankin on oltava henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä. Tätä samankaltaista kohtelua tulee soveltaa myös sen suhteen, että kummaltakin edellytetään voimassa olevaa ammattiajolupaa ja että ammattiajoluvan päättyessä 70 vuoden iän johdosta myöskään oikeushenkilön liikenteestä vastaavan henkilön ei enää katsota olevan henkilönä sopiva harjoittamaan henkilöliikennettä.

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 10 §:n (662/1994) 3 momentin mukaan taksilupa on voimassa enintään viisi vuotta ja lupaan voidaan liittää liikenteen asianmukaista hoitoa koskevia ehtoja. Lääninhallituksen A Oy:lle myöntämä nyt kysymyksessä oleva lupa on päätöksen mukaan voimassa vain ehdolla, että B omistaa määräämisvallan yhtiössä ja hän tosiasiallisesti ja jatkuvasti toimii yhtiön liikenteestä vastaavana henkilönä. Lupa on myönnetty 21.1.2003 - 27.8.2004 väliseksi ajaksi ja lupa on näin ollen tosiasiallisesti voimassa siihen asti, kun B täyttää 70 vuotta ja hänen ammattiajolupansa päättyy. Sen perusteella, mitä edellä tässä päätöksessä on esitetty, lääninhallitus on voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla päättää, että yhtiön taksilupa on voimassa vain 27.8.2004 asti. Lääninhallituksen päätös ei näin ollen ole lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa lääninhallituksen päätöksen voimaan.

Asian näin päättyessä ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 § ei ole kohtuutonta, että yhtiö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Matti Metsäranta.