KHO:2005:34

Kalastuslaki - Työvoima- ja elinkeinokeskus - Muutoksenhaku - Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta - Valitus - Valituslupa - Viehekalastusmaksu - Varojen jakaminen - Kalastusalue - Vesialueen omistaja - Asian selvittäminen - Maa- ja metsätalousministeriö - Ohje - Kalastusrasitus - Valitusoikeus

Kalavesien omistajille työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksellä jaettavat viehekalastusmaksuina kertyneet varat eivät olleet maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 1 §:ssä (1514/1994) tarkoitettua avustusta, korvausta, palkkiota tai muuta tukea, vaan vastikkeen luonteinen korvaus kalaveden käytöstä viehekalastuksen harjoittamiseen. Varojen jakamista koskevaan päätöksentekoon ei siten ollut sovellettava sanottua lakia. Valittamiseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle ei näin ollen tarvittu mainitussa laissa edellytettyä valituslupaa.

Viehekalastusrasitusta oli selvitetty maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutetussa Suomi kalastaa 2001 -projektissa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisemaan tutkimusraporttiin sisältyvän taulukon mukaan R:n kalastusalueen osuus viehekalastuspäivistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella vuonna 2001 oli 1,88 prosenttia. Työvoima- ja elinkeinokeskus oli antamallaan, viehekalastusmaksuista vesialueiden omistajille jaettavia varoja koskevalla päätöksellä jakanut vuodelta 2001 kertyneet viehekorttivarat kalastusalueittain niin, että R:n kalastusalueen edelleen kalaveden omistajille jaettavat varat olivat 5 716 euroa. Määrä vastasi sitä 1,88 prosentin osuutta työvoima- ja elinkeinokeskuksen jaettavina olleista vuodelta 2001 kertyneistä varoista, joka työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella harjoitetusta viehekalastuksesta mainitun valtakunnallisen selvityksen mukaan oli kohdistunut R:n kalastusaluetta oleviin kalavesiin. Maa- ja metsätalousministeriön ohjeella ei varojen jaon perusteita kalastusalueiden kesken kalastuslain 89 a §:n 3 ja 4 momentti huomioon ottaen ollut voitu sitoa yksinomaan edellä mainittuun selvitykseen. Sellaisia seikkoja ei kuitenkaan ollut ilmennyt, joiden perusteella selvityksen luotettavuutta olisi ollut syytä epäillä tai sen tarkkuutta olisi ollut syytä pitää riittämättömänä, kun otettiin huomioon jakamispäätöksen tarkoitus ja luonne. Oikeudellista perustetta edellyttää jaettavana olevan kokonaisrahamäärän lisäämistä muista varoista ei ollut. Näin ollen päätös oli tehty kalastuslain 89 a §:n 1 ja 3 momentissa edellytetyllä tavalla sekä vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus pykälän 4 momentin mukaisesti huomioon ottaen.

Kalastuslaki 89 a § (1045/1996) 1, 3 ja 4 mom. sekä 123 § 3 mom. (154/2003)
Laki maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta 7 §
Hallintolainkäyttölaki 13 §
Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä

Ks. myös KHO 7.6.2005 T 1359 ja T 1364.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Maa- ja metsätalousministeriö oli työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköille osoittamassaan, ohjeeksi nimetyssä kirjeessään 29.11.2002 dnro 4087/716/2002 lausunut, että vuonna 2001 viehekalastusmaksuista oli kertynyt tuloja valtiolle yhteensä 1 873 098 euroa. Maksun kannosta valtiolle samana vuonna aiheutuneet menot olivat olleet 109 033 euroa. Maa- ja metsätalousministeriö oli kirjeellään päättänyt palauttaa vesialueiden omistajille kalastuslain 89 a §:n nojalla vuoden 2001 viehekalastusmaksutuloista yhteensä
1 764 064 euroa. Määrärahojen palauttaminen suoritetaan työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiden toimialuekohtaisten kertymien perusteella siten, että Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle suoritetaan 304 067 euroa. Kirjeessä on lausuttu, että työvoima- ja elinkeinokeskusten tulee jakaa siinä mainitut määrärahat kalastusalueittain kirjeeseen liitetyn Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen "Kuinka Suomi kalastaa 2001" -tutkimuksen taulukoiden V1-V11 "kalastuspäivien %-jakauma" -sarakkeiden prosenttilukujen perusteella. Jaossa varoja edelleen jaettaessa tulee ottaa huomioon vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus. Jos vesialueen omistajalle palautettava summa on enintään 30 euroa, tätä summaa ei palauteta, vaan se jää asianomaiselle kalastusalueelle. Työvoima- ja elinkeinokeskukset voivat käyttää kalastusalueita apuna jakaessaan määrärahoja vesialueiden omistajille.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöksellään 20.12.2002 jakanut viehekalastusmaksuina vuonna 2001 kertyneet varat kalastusalueittain päätöksestä ilmenevin tavoin niin, että Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen edelleen vesialueen omistajille jaettavat varat ovat 5 716 euroa.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on päätöksellään 30.5.2003 Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen valituksesta kumonnut Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusaluetta koskevilta osin ja palauttanut asian työvoima- ja elinkeinokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Ennen asian ratkaisemista kaikkia kalastusalueita tuli kuulla jakoperusteista.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöksellään 19.9.2003, viitaten kalastuslain 89 a §:ään sekä maa- ja metsätalousministeriön ohjeeseen 29.11.2002 nro 4087/716/2002, jakanut viehekalastusmaksuina vuonna 2001 kertyneet varat kalastusalueittain niin, että Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen edelleen vesialueen omistajille jaettavat varat ovat 5 716 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan päätöksessä eri kalastusalueille määrätyt osuudet perustuvat viehekalastusrasitukseen ja ne on laskettu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Suomi kalastaa 2001 -tutkimuksen taulukosta V7 ilmenevän kalastuspäivien jakauman perusteella. Kalastusalueiden kuuleminen ei ollut antanut lisätietoa, joka olisi tukenut tehdyn päätöksen muuttamista. Perustelujen mukaan mainittu tutkimus on paras ja ajanmukaisin käytettävissä oleva tieto viehekortista aiheutuneen viehekalastusrasituksen määrittämiseksi.

Päätöksessä on lisäksi lausuttu, että kalastusalueiden tulee jakaa varat edelleen kalaveden omistajille ottaen huomioon viehekalastusrasitus. Jako-osuudet voidaan laskea esimerkiksi arvioimalla kunkin vesialueen viehekalastusrasitus (asteikko 0-6) ja kertomalla se alueen pinta-alalla. Kalavesien hoitoa tai valvonnan tarpeita ei oteta huomioon jakoon vaikuttavina tekijöinä.

Jos palautus on enintään 30 euroa, sitä ei jaeta vesialueen omistajalle, vaan varat jäävät kalastusalueen käyttöön. Mikäli palautus ylittää 30 euroa, mutta osakaskunta ei ole järjestäytynyt tai palautukseen oikeutetun tilitietoja ei ole selvillä, voidaan varat tallettaa lääninhallitukseen maa- ja metsätalousministeriön tiedotteen mukaisella tavalla. Viehekalastuskieltoalueille kysymyksessä olevia varoja ei voida myöntää.

Kalastusalueiden tekemät jakopäätökset tai ilmoitus siitä, milloin asia käsitellään kalastusalueen kokouksessa, on toimitettava Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikköön 31.12.2003 mennessä. Jakopäätökseen on liitettävä taulukko, josta käy ilmi varojen jako omistajakohtaisesti yksilöitynä.

Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalue on työvoima- ja elinkeinokeskuksen 19.9.2003 antamasta päätöksestä valituslautakunnalle tekemässään valituksessa vaatinut, että päätös kumotaan ja asia palautetaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Kalastusalue on lausunut muun ohella, että kalastusalueen myymän viehekalastusluvan (kalapassi) myynti on pysynyt ennallaan. Läänikohtaisen luvan myynnin laskua ei voida selittää esimerkiksi kalapassin myynnin nousulla. Kalastusalueella aktiivisesti toimineet valvojat eivät ole havainneet kalastajien vähenemistä. Kalastusalueelle ohjattujen varojen määrän laskiessa huomattavasti osakaskuntien toiminta vaikeutuu. Varojen riittäessä ainoastaan perustoimintaan kalavedet jäävät hoitamatta. Jako-osuuksia laskettaessa on käytettävä liukuvaa keskiarvoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksen soveltuvuus varojen jakoperusteeksi on arvioitava uudelleen.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on kalastusalueen valituksen johdosta valituslautakunnalle antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että viehekorttivarojen jakoperusteena käytetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Suomi kalastaa 2001 -tutkimus on tasapuolisin ja ajanmukaisin käytettävissä oleva tieto viehekortista kalastusalueittain aiheutuneen viehekalastusrasituksen määrittämiseksi.

Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalue on työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunnon johdosta valituslautakunnalle antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella, että Suomi kalastaa 2001 -tutkimuksen pohjana oleva otos on liian pieni ja sattumanvarainen, jotta tutkimus voisi olla ainoana perusteena varojen jaolle. Ei ole uskottavaa, että Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusaluetta oleviin kalavesiin kohdistuva viehekalastusrasitus olisi laskenut kolmessa vuodessa 73 prosenttia, kun samaan aikaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella kokonaisuudessaan rasitus on pysynyt suunnilleen ennallaan. Varojen jaon perustuessa yhteen ainoaan selvitykseen, joka lisäksi heijastuu kaikkien muidenkin varojen jakoon, kalastusalueille, osakaskunnille ja jaettujen vesialueiden omistajille syntyy kohtuuttomia tilanteita taloudenpidossa ja toiminnan suunnittelussa.

Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään muuttanut työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöstä sanotun kalastusalueen osalta niin, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee suorittaa kalaveden omistajille omistajakorvauksena viehekalastusmaksuista vuodelta 2001 Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalta 10 247 euroa.

Muilta osin työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöstä ei ole muutettu. Muiden asianomistajien, oikeastaan kalaveden omistajien, omistajakorvausta ei tullut valituslautakunnan ratkaisun vuoksi alentaa.

Päätöksensä perusteluissa valituslautakunta on viitannut kalastuslain 8, 11 ja 71 §:ään, 88 §:n 2 momenttiin ja 89 a §:ään sekä lausunut muun ohella, että maa- ja metsätalousministeriö on 29.11.2002 antanut ohjeen dn:o 4087/716/2002 vuoden 2001 viehekalastusmaksutulojen jakamisesta vesialueiden omistajille. Ministeriö päätti palauttaa vesialueiden omistajille kalastuslain 89 a §:n nojalla vuoden 2001 viehekalastusmaksutuloista yhteensä 1 764 064 euroa, josta Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen aluekohtaista kertymää oli 304 067 euroa. Edelleen mainitun ministeriön ohjeen mukaan työvoima- ja elinkeinokeskusten tulee jakaa edellä mainitut määrärahat kalastusalueittain Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) "Kuinka Suomi kalastaa 2001" -tutkimuksen taulukoiden V1-V11 "kalastuspäivien %-jakauma" -sarakkeiden prosenttilukujen perusteella.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut tehneensä jaon maa- ja metsätalousministeriön ohjeen ja RKTL:n vuoden 2001 kalastukseen perustuvan tutkimuksen mukaisesti.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen "Suomi kalastaa 2001 - Kalastusrasitus kalastusalueilla" -tutkimus (Kala- ja riistaraportteja nro 266, Helsinki 2002) on tehty tilastotieteellisin menetelmin satunnaisotannalla, jossa Suomi jaettiin kunnittain kahdeksaan ositteeseen ja tutkimuskysely lähetettiin väestötietojärjestelmän maantieteelliseen henkilörekisteriin perustuen 40 177 kotitaloudelle, joista lopulta uusintakyselyjen jälkeen 24 369 lähetti hyväksyttävän vastauksen.

Mainitun tutkimuksen johdannossa sivulla 4 todetaan, että raportin taulukoissa esiintyvä variaatiokerroin kuvaa tulosten luotettavuutta ja aineiston sisältämää vaihtelua. Mitä pienempi variaatiokerroin on, sitä luotettavampi on estimaatti. Epäluotettavia estimaatteja tulee yleensä silloin, jos havaintoja on vähän ja niissä on suuria poikkeamia. Edelleen johdannon mukaan raportissa kaikki estimaatit on kuitenkin ilmoitettu kaikille kalastusalueille niiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi.

Tutkimuksen sivun 47 mukaan tulokset ovat lähes kaikin osin selvästi pienemmät kuin edellisessä "Kuinka Suomi kalastaa" -kyselyssä vuodelta 1997. Tulokset ovat lisäksi vielä kertaluokkaa pienemmät kuin verrattuna vapaa-ajan kalastuksen tilastoihin vuosilta 1998 ja 2000.

"Suomi kalastaa 2001" -tutkimuksen taulukko V7 kuvaa viehekalastuksen rasitusta kalastuspäivinä Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella, josta tutkimukseen on osallistunut 629 vastausta, joita 30:n eri kalastusalueen osalle on tullut 0-72. Taulukossa viehekalastuspäiviin liittyvä variaatiokerroin on kalastusalueittain välillä 16,2-60,5. Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalta vastauksia on ollut 20 variaatiokertoimen ollessa 30,9. Mainitun taulukon V7 mukaan kalastuspäivien prosentuaalinen jakauma on Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalle 1,88 prosenttia Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella.

Aiempi vastaava RKTL:n tutkimus "Kuinka Suomi kalastaa, osaraportti1 - Kalastusrasitukset alueittain" (Kala- ja riistaraportteja nro 121, Helsinki 1998) perustui valtakunnallisilla haastatteluilla ja postikyselyllä hankittuun tietoon. Haastattelun otoskoko oli 4 532 ja sillä selvitettiin kalastusta harrastaneiden kotitalouksien ja kotitalouksien kalastaneiden henkilöiden määrät valtakunnallisesti. Postikyselyllä selvitettiin kotitalouksien kalastuksen määrää, kalastustapoja ja kalastusalueita. Postikyselyn otos oli 40 000 ja vastausprosentti 63,6.

Tämän vuoden 1997 kalastukseen perustuvan tutkimuksen taulukossa 36 on eritelty vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivien jakauma heittovapakalastuksessa ja vetouistelussa eri lupatyypeittäin eriteltynä Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella vuonna 1997. Taulukon 36 mukaan Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osuus viehekalastuksesta lääniluvalla on 6,31 prosenttia ja omistajan tai muiden sellaisten luvalla 4,02 prosenttia Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella. Saman taulukon 36 mukaan kysymyksessä olevan kalastusalueen osuus viehekalastuksesta on 5,12 prosenttia (mikä on myös taulukon 23 mukainen lukema sisältäen sekä lääninluvalla että omistajan luvalla tapahtuneen kalastuksen) työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella, ja läänivuorokausien osuus viehekalastuksesta on 59,47 prosenttia. Saman taulukon mukaisesti läänivuorokausien osuus viehekalastuksesta oli 48,29 prosenttia koko Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella. Edelleen taulukon 36 alaviitteessä todetaan, että läänilupaan perustuvassa heitto- ja vetouistelukalastuksen kalastusvuorokausissa ovat mukana lääniluvan lunastaneiden kotitalouksien kalastusvuorokausien lisäksi kalastusvuorokaudet niistä kotitalouksista, joissa on alle 18-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita henkilöitä, jotka harjoittivat heitto- tai vetouistelukalastusta. RKTL:n vuoden 1997 kalastukseen perustuvaan tutkimukseen liittyy myös RKTL:n 11.6.1998 päivätty lähete, jonka mukaan kalastusvuorokausien tarkastusajo oli kiireessä jäänyt tekemättä ja aineistoon oli jäänyt 20 pääosin liian suurta kalastusvuorokausilukua. Suurin muutos oli alueella 427 Vammalanseutu ja korjaukset aiheuttivat aina muutoksia koko työvoima- ja elinkeinokeskuksen prosenttijakaumiin. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskusta koskevan korjatun taulukon 36 mukaan, joka on ollut liitteenä muun muassa vuotta 1997 koskeneessa Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä 20.10.1998, Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osuus viehekalastuksesta lääniluvalla on 7,99 prosenttia ja omistajan tai muun sellaisen luvalla 4,708 prosenttia. Edelleen korjatun taulukon mukaan kysymyksessä olevan kalastusalueen osuus viehekalastuksesta oli 6,213 prosenttia työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella ja läänivuorokausien osuus viehekalastuksesta oli 58,979 prosenttia ja läänivuorokausien osuus viehekalastuksesta oli 45,66 prosenttia koko työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen aiempien päätöksien mukaisesti vuosilta 1997-2000 viehekalastusmaksuista kalavesien omistajille jaettavat palautukset ovat Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalta olleen seuraavat:

• vuosi 1997: 91 003 mk eli 7,99 % 1 138 964 mk:sta,
• vuosi 1998: 86 626 mk eli 6,73 % 1 287 871 mk:sta,
• vuosi 1999: 92 265 mk eli 6,73 % 1 370 944 mk:sta,
• vuosi 2000: 102 420 mk eli 6,73 % 1 521 836 mk:sta.

Kuten valituslautakunnan aiemmassa asian käsittelypäätöksessä 30.5.2003 on todettu, maa- ja metsätalousministeriön 29.10.2002 antamalla ohjeella ei ole voitu ratkaista sitovasti sitä, että Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee jakaa kyseiset varat toimialueensa kalastusalueille yksinomaan RKTL:n "Kuinka Suomi kalastaa 2001" -tutkimuksen taulukon V7 viehekalastuspäivien prosenttilukujen mukaisesti. Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen kohdalla RKTL:n tutkimushavaintoja on varsin vähän, mitä myös varsin korkea variaatiokerroin kuvaa. Työvoima- ja elinkeinokeskus on valituslautakunnan aiemman päätöksen edellyttämin tavoin kuullut toimialueensa kalastusalueita.

RKTL:n tutkimus "Suomi kalastaa 2001" on tehty tilastotieteellisin menetelmin ja vuoden 1997 viehekalastuksen vastaavaan tutkimukseen verrattuna tarkemmin (alle 18-vuotiaiden ja vähintään 65-vuotiaiden viehekalastuksen huomioon ottaminen) ja se antaa valituslautakunnan mielestä uskottavan kuvan läänikortilla harjoitetun viehekalastuksen suurten linjojen kehityssuunnasta ja kalastuspaineen muutoksista. Tämänlaatuisessa asiassa on myös käytännössä hyvin vaikeaa saada täysin tarkkaa tietoa läänikortin kalastuspaineesta yhdellä kalastusalueella, mikä ei toisaalta estä antamasta ratkaisussa painoarvoa suhteellisille muutoksille tai muille sellaisille erityisille seikoille.

Valittajan esittämän mukaan, minkä myös aiempien vuosien jakopäätökset osoittavat, jako-osuus on laskemassa suhteessa paljon aiempaan perusteeseen verrattuna. Valittajan mukaan, mitä työvoima- ja elinkeinokeskus ei ole kiistänyt, omistajatahon myymän viehekalastusluvan (kalapassi) myynti on säilynyt ennallaan.

Kyseiset varat ovat kalavesien omistajille korvausta heidän alueensa käytöstä viehekalastukseen läänikohtaisella luvalla eli tuen myöntämisestä ei ole kyse. Asiaa ei sen luonne huomioon ottaen voida ratkaista yksinomaan RKTL:n tutkimuksella ilman, että samalla otetaan riittävästi huomioon erityiset seikat eli tapauksessa korvauksen suhteelliset muutokset korvauksen vähentyessä rajusti. Tapauksessa Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen korvaus on laskemassa vuosien 1998-2000 6,73 prosentista 1,88 prosenttiin vuonna 2001. Tällaista runsaan 72 prosentin omistajakorvauksen alenemaa voidaan pitää liian suurena, kun otetaan huomioon RKTL:n tutkimuksen rajalliset mahdollisuudet selvittää tarkka alenema ja se, että muuta näyttöä kalastuspaineen vähenemisestä ei ole esitetty.

Valituslautakunta on pitänyt suhteellisuusperiaatteen mukaisena kohtuullisena ratkaisuna, että valittajan kysymyksessä oleva omistajakorvaus voi näissä olosuhteissa vähentyä enintään puolella edelliseen jakoon verrattuna. Vuodelta 2001 Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalle tulee näin ollen suorittaa viehekalastusmaksujen omistajakorvauksena puolet aiemmasta tasosta eli 3,37 prosenttia eli 10 247 euroa, eikä muiden kalastusalueiden osalle tulevia asianomaisia korvauksia tule tämän valituslautakunnan päätöksen nojalla alentaa. Muilta osin päätösehdot (muun muassa jako vedenomistajille) säilyvät ennallaan. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee huolehtia edellä mainitun määrän suorittamisesta ryhtymällä tarvittavilta osin toimenpiteisiin lisävarojen saamiseksi tarkoitukseen valtion talousarvion kuluvan vuoden vastaavan momentin 30.41.52 määrärahasta taikka talousarviossa lakiin tai asetukseen perustuvien tai edeltä arvaamattomien menojen maksamiseen osoitetuista määrärahoista.

Valituslautakunnan päätöksen mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslautakunta on tältä osin viitannut maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 10 §:n 3 momenttiin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös saatetaan voimaan. Toissijaisesti työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut valituslautakunnan päätöksen muuttamista niin, että Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueelle lisää maksettavaksi määrätty osuus vähennetään muille kalastusalueille vuodelta 2001 jaettavista varoista. Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueelle lisää jaettavaksi summaksi on määrättävä enintään 50 prosenttia Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueelle vuonna 2000 maksetusta viehekalastuskorvauksesta eli 8 612,90 euroa. Vaihtoehtoisesti työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut valituslautakunnan päätöksen kumoamista ja asian palauttamista valituslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Kalastuslain säännökset ja sovellettu jakotapa

Kalastuslain 89 a §:n mukaan läänikohtaisella viehekalastusmaksulla kertyneet varat tulee jakaa vedenomistajille korvauksena heidän omistamiensa vesien käytöstä viehekalastukseen. Samassa pykälässä säädetään, että jaossa tulee ottaa huomioon vesialueeseen kohdistunut viehekalastusrasitus.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen viehekalastusmaksujen jakopäätöksessä on pyritty saamaan aikaiseksi yhtenäinen ja tasapuolinen jakokäytäntö kaikille toimialueen kalastusalueille. Varojen jaossa on käytetty uusinta työvoima- ja elinkeinokeskuksen koko toimialueen kattavaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimustietoa. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös on tehty huolellisesti ja mahdollisimman tasapuolisesti kalastuslain, maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden sekä korkeatasoisen tutkimustiedon perusteella.

Kalastuksen määrän arvioinnin vaikeus kalastuksen valvonnan yhteydessä

Viehekalastus voi perustua useaan erityyppiseen lupaan tai oikeutukseen: omistukseen, omistajan myöntämään lupaan, kalastusalueen yhtenäislupaan kuten Pirkanmaan kalapassiin, läänikohtaiseen viehekalastusmaksuun tai iän mukanaan tuomaan oikeuteen harjoittaa viehekalastusta maksutta tietyin rajoituksin. Kalastusta valvovat sekä omistajien että kalastusalueen asettamat valvojat. Vaikka valvonta olisi aktiivistakin, se ei ole luonteeltaan jatkuvaa. Valvonta ei myöskään kohdistu kalastuksen määrään vaan siihen, onko kalastus luvallista vai ei. Tämänkaltaisten olosuhteiden vallitessa ei ole mahdollista päätellä kalastuksenvalvojien havaintojen nojalla, onko pyydysvuorokausina mitattavan läänikohtaiseen viehekalastukseen perustuvan kalastuksen määrässä tapahtunut vähentymistä.

Kalapassi on useiden kalavedenomistajien yhteislupaan perustuva lupamuoto, ja Pirkanmaalla on useita tällä nimellä markkinoitavia viehekalastuslupa-alueita. Läänikohtaisella viehekalastusmaksulla tapahtuvaan kalastukseen nähden kalapassi on rinnakkainen lupamuoto, eikä sen määristä voida päätellä läänikohtaisella viehekalastusluvalla tai ikään perustuvalla oikeudella tapahtuvan maksuttoman kalastuksen määrää ainakaan sen tarkemmin kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen edellä mainitusta tutkimuksesta.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöstä tehtäessä on otettu kokonaisuutena huomioon kalastusalueiden kuulemisessa saatu tieto siitä, että useilla kalastusalueilla on havaintoja kalapassin luvanmyynnin sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimustulosten samankaltaisuudesta. Työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöstä tehdessään harkinnut, että kalastusalueiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi varojen jakoperusteista ei ole syytä poiketa yhden kalastusalueen kohdalla.

Jaettavien varojen määrä

Valituslautakunnan päätöksen mukaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöstä ei saa muuttaa muiden kalastusalueiden osalta. Viehekalastuksesta vesien omistajille maksettava korvaus perustuu työvoima- ja elinkeinokeskukselle osoitettuun määrärahaan, jonka suuruus on määräytynyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella mitatun viehekalastuksen määrän mukaan. Valituslautakunnan päätöksessä on myös todettu viehekalastuksen määrää mitanneen tutkimuksen antavan uskottavan kuvan läänikortilla harjoitetun viehekalastuksen aiheuttaman kalastuspaineen muutoksista. Myös maa- ja metsätalousministeriön momentin 30.41.52 määräraha määräytyy toteutuneen läänikohtaisten viehekalastusmaksujen myynnin perusteella. Läänikohtaisten viehekalastusmaksujen myynnistä saadut varat maksun kantamisesta aiheutuneilla kuluilla vähennettynä ovat ehdoton yläraja sille, paljonko läänikohtaisia viehekalastusmaksuvaroja voidaan kaikkiaan jakaa.

Jos läänikohtaisten viehekalastusmaksujen maksatuksessa päädytään käyttämään valituslautakunnan esittämää suhteellisuusperiaatetta, tulisi Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueelle määrätty lisäsumma laskea siten, että vuodelta 2001 maksettavaa korvausta verrataan vuodelta 2000 maksettuun korvaukseen. Tällöin 50 prosenttia edellisen jaon (vuoden 2000) mukaisesta tasosta on 8 612,90 euroa. Tämänkaltainen suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ei kuitenkaan ole kalastuslain 89 a §:n mukaista. Kalastuslain 89 a §:n pyrkimyksenä on kunkin vesialueen osalta kertyvän rahan jakaminen korvauksena kyseisen vesialueen omistajille. Jaossa on päästävä mahdollisimman lähelle vesialueella havaittua todellista tilannetta.

Lisämäärärahan saaminen Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueelle ei ole mahdollista, koska kalastuslain 89 a §:n mukaan voidaan jakaa vain läänikohtaisina viehekalastusmaksuina kertynyt määrä kuluilla vähennettynä. Valituslautakunnan määräys, jonka mukaan maksuja voitaisiin suorittaa sanottua enemmän, on lakiin perustumaton. Valituslautakunnan päätöksessä mainittua valtion talousarviossa lakiin tai asetukseen perustuvien tai edeltä arvaamattomien menojen maksamiseen osoitettua määrärahaa ei ole enää olemassa.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on menetellyt päätöstä tehdessään kalastuslain säännösten sekä maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti ja noudattaen maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan kuulemismenettelystä antamaa määräystä. Näin ollen työvoima- ja elinkeinokeskusta ei voida velvoittaa maksamaan lisäkorvauksia omista toimintavaroistaan.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon. Valituslautakunta on viitannut päätöksensä perusteluihin.

Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalue on antanut valituksen johdosta selityksen, uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja vaatinut, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen valitus jätetään valitusoikeuden puuttumisen vuoksi tutkimatta.

Jos työvoima- ja elinkeinokeskuksen valitus tutkitaan, valitus on hylättävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Suomi kalastaa 2001 -tutkimus ei riitä selvitykseksi, kun päätetään kysymyksessä olevasta varojen jaosta. Kun mainitun tutkimuksen tuloksia käytetään usean vuoden ajan ja kun tuloksia lisäksi käytetään onginta- ja pilkintäkorvausten sekä toiminta-avustuksen jakoon, tutkimuksen vaikutus kalastusalueen ja vesialueen omistajien tuloihin muodostuu erittäin merkittäväksi, mikä on kohtuutonta. Kalastusalue on esittänyt liukuvan keskiarvon käyttämistä, jotta tuloksista aiheutuva muutos heikkenisi.

Jos valituslautakunnan päätöstä muutetaan, varojen jaossa on käytettävä tulosten keskiarvoa. Laskettaessa korvaus edellisen vuoden korvauksen perusteella korvaus laskee vuosittain ja on lopulta hyvin lähellä mainitun tutkimuksen mukaista 72 prosentin laskua. Kalastusalueen osuuden on pysyttävä muuttumattomana koko sen ajan, jona Suomi kalastaa 2001 -selvityksen tuloksia käytetään. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen esittämää tapaa käytettäessä Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osuus laskee vuosittain muiden kalastusalueiden osuuksien säilyessä ennallaan.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemää selvitystä, sen luotettavuutta tai soveltuvuutta varojen jakoon ei ole arvioinut mikään ulkopuolinen taho. Selvityksen mukaista laskua kalastajien määrässä ei ole ollut järvillä havaittavissa. Kalastuksenvalvojien lisäksi havainnoijina on ollut lupien myyjiä, aktiivisia kalastajia ja alueen toimitsijoita. Kalastusalueen ja osakaskuntien asettamat valvojat liikkuvat järvellä paljon myös muulloin kuin kalastusta valvoessaan. Osa on ranta-asukkaita ja osa on mukana osakaskuntien toiminnassa. Näin ollen kalastusalueen arvio on luotettava.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut vastaselityksen. Työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut muun ohella, että viehekalastusmaksusta kertyneet varat ja siten myös maksun suorittaneiden määrä on tasaisesti kasvanut Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen läänien alueella vuodesta 1999 lähtien. Määrän kasvu tarkoittaa, että läänikohtaisen viehekalastusoikeuden käyttäjiksi on tullut uusia kalastajia vuoden 1997 jälkeen. Uusien kalastajien siirtyminen läänikohtaisen viehekalastusoikeuden käyttäjiksi voi olla yksi syy sanotusta kalastusoikeudesta aiheutuneen kalastusrasituksen suhteellisiin muutoksiin kalastusalueiden välillä. Koska maksamalla läänikohtaisen viehekalastusmaksun voi eräin rajoituksin kalastaa koko läänin alueella, kalastuspaikat ja kalastuksen määrä eri alueilla voivat vaihdella vuosittain. On ilmeistä, että moni läänikohtaisen viehekalastusmaksun maksanut ei halua sitoutua kalastamaan vain tietyssä vesistössä. Tällaiset kalastajat valitsevat kalastuspaikkansa paikan saavutettavuuden ja saaliin saantivarmuudesta saamiensa tietojen perusteella.

Koska varat jaetaan viehekalastusrasituksen suhteellisten osuuksien perusteella, joidenkin kalastusalueiden osuuden kasvusta seuraa väistämättä osuuden pieneneminen toisilla alueilla. Liukuvan keskiarvon käyttö sitoisi jakopäätöstä huomattavasti menneeseen.

Suomi kalastaa 2001 -tutkimuksen tuloksia on käytetty myös onginta- ja pilkintäkorvauksia sekä toiminta-avustuksia jaettaessa. Jakoperusteina on tuolloin kuitenkin käytetty erityyppiselle kalastusrasitukselle laskettuja lukuja.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Väite työvoima- ja elinkeinokeskuksen valitusoikeuden puuttumisesta hylätään.

2. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen liitetty valitusosoitus, jonka mukaan päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta valittamalla korkeimmalle hallinto-oikeudelle, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, poistetaan ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen kirjelmä käsitellään valituksena.

3. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valituslautakunnan päätös kumotaan ja Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös 19.9.2003 saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Kalastuslain 3 §:n 3 momentin (1355/1993) mukaan valtion kalataloushallintoa hoitaa maa- ja metsätalousministeriö. Kalatalouden piirihallintoviranomaisina toimivat maaseutuelinkeinopiirit, nykyisin työvoima- ja elinkeinokeskukset.

Kalastuslain 123 §:n 3 momentin (154/2003) mukaan kalastuslaissa tarkoitetussa asiassa annettuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätökseen saadaan hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/1992) 7 §:n (621/1998) mukaan muutosta valituslautakunnan päätökseen haetaan valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain 3 §:n 2 kohdan mukaan keskuksen tehtävänä on, sen mukaan kuin erikseen säädetään, rahoitus-, koulutus-, kehittämis- ja muita palveluja tarjoamalla edistää maatilataloutta, kalataloutta ja niihin liittyviä maaseutuelinkeinoja sekä valvoa niitä koskevien säädösten noudattamista.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun asetuksen (93/1997) 11 §:n 1 momentin mukaan keskus kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja virastoissa valtion etua ja oikeutta kaikissa tehtäviinsä kuuluvissa asioissa, jollei asianomaisen ministeriön edustaja niissä esiinny.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Kalastuslain 3 §:n 3 momentti ja 123 §:n 3 momentti, työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain 3 §:n 2 kohta, työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun asetuksen 11 §:n 1 momentti ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentti huomioon ottaen työvoima- ja elinkeinokeskuksella on oikeus valittaa valituslautakunnan tässä asiassa tekemästä päätöksestä.

2. Kalastuslain 123 §:n 3 momentin mukaan kalastuslaissa tarkoitetussa asiassa annettuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätökseen saadaan hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain 7 §:n mukaan muutosta valituslautakunnan päätökseen haetaan valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan laissa säädetään erikseen siitä, milloin hallintolainkäyttölain 7-9 §:ssä tarkoitetun viranomaisen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla tai milloin valittamiseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle tarvitaan valituslupa.

Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 1 §:n (1514/1994) mukaan mainittua lakia sovelletaan lain 2 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten valtion ja Euroopan unionin varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin, jollei muualla toisin säädetä. Lain 2 §:n 1 momentissa on mainittu muun muassa maaseutuelinkeinopiirit, nykyisin työvoima- ja elinkeinokeskukset.

Kalastuslain 89 a §:n (1045/1996) 1 momentin mukaan viehekalastusmaksuina kertyneet varat jaetaan, valtiolle maksun kannosta ja varojen jakamisesta aiheutuneilla kuluilla vähennettynä, kalenterivuosittain jälkikäteen kalavesien omistajille korvauksena heidän omistamiensa kalavesien käyttämisestä viehekalastukseen. Pykälän 2 momentin (1001/2001) mukaan vesialueen omistajalle 1 momentin mukaan tulevan määrän ollessa enintään 30 euroa varoja ei jaeta omistajalle, vaan asianomaiselle kalastusalueelle. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut korvaukset myöntää maa- ja metsätalousministeriön määräämissä rajoissa asianomainen maaseutuelinkeinopiiri, nykyisin työvoima- ja elinkeinokeskus. Kalastusalueita voidaan käyttää apuna jaettaessa varoja vesialueen omistajalle. Pykälän 4 momentin mukaan varojen jaossa on otettava huomioon vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus.

Kuten kalastuslain 89 a §:stä ilmenee, pykälän 1 momentin nojalla kalavesien omistajille jaettavat varat eivät ole maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua, hakemuksen perusteella myönnettävää avustusta, korvausta, palkkiota tai muuta tukea, jonka saamiseen säädetyt edellytykset täyttävällä hakijalla olisi oikeus. Sen sijaan nuo kalavesien omistajille jaettavat varat ovat kalastuslain 88 §:n 2 momentin nojalla suoritettavista viehekalastusmaksuista kertynyt vastikkeen luonteinen korvaus, jonka perusteena on toiselle kuuluvan vesialueen käyttö kalastuslain 8 §:n 1 momentin mukaisen kalastusoikeuden nojalla harjoitettavaan viehekalastukseen ja jonka jakamisen tulee tapahtua kalastuslain 89 a §:n 4 momentissa säädetyin perustein. Näin ollen varojen jakamista koskevaan päätöksentekoon ei sovelleta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia. Kalastuslain 123 §:n 3 momentti, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain 7 § ja hallintolainkäyttölain 13 § huomioon ottaen maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan asiassa tekemästä päätöksestä valittamiseen ei tarvita valituslupaa.

Valituslautakunnan päätökseen virheellisesti liitetty valitusosoitus on näin ollen poistettava.

3. Kalastuslain 89 a §:n 4 momentin mukaan viehekalastusmaksuina kertyneitä varoja kalavesien omistajille jaettaessa on otettava huomioon vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus. Viehekalastusrasitusta on selvitetty maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutetussa Suomi kalastaa 2001 -projektissa. Selvitys on tehty työvoima- ja elinkeinokeskuksittain sekä kalastusalueittain lähettämällä väestörekisteristä systemaattisena satunnaisotantana poimituille 40 177 kotitaloudelle kyselylomake, täyttöohje ja kalastusaluekartta. Vastaajia pyydettiin yksilöimään koko kotitalouden kalastuspäivät ja lajisaaliit kalastuslupatyypeittäin ja kalastusalueittain. Kyselyyn vastaamattomille lähetettiin kaksi uusintakyselyä. Kyselyn vastausprosentiksi tuli 61,1 ja tuloksena saatiin noin 3 200 estimaattia kalastuspäivistä, kalastuspäivien jakautumasta ja kokonaissaaliista sekä niiden variaatiokertoimet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen joulukuussa 2002 julkaisemaan tutkimusraporttiin (Anna-Liisa Toivonen, Pentti Moilanen ja Eira Railo: Suomi kalastaa 2001 - Kalastusrasitus kalastusalueilla. Kala- ja riistaraportteja nro 266) sisältyvän taulukon V7 (Viehekalastuslain aiheuttama kalastusrasitus kalastuspäivinä variaatiokertoimin Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella vuonna 2001) mukaan Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osuus viehekalastuspäivistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella vuonna 2001 oli 1,88 prosenttia.

Maa- ja metsätalousministeriön työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköille osoittaman 29.11.2002 päivätyn ohjeen mukaan vuonna 2001 kertyi viehekalastusmaksuista tuloja valtiolle yhteensä 1 873 098 euroa. Maksun kannosta valtiolle tuona vuonna aiheutuneet menot olivat 109 033 euroa. Ministeriö on päättänyt jakaa vesialueen omistajille kalastuslain 89 a §:n nojalla vuoden 2001 viehekalastusmaksutuloista yhteensä 1 764 064 euroa. Varojen jakaminen on suoritettu työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiden toimialuekohtaisten kertymien perusteella niin, että Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle on jaettu 304 067 euroa. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus huolehtii kalatalouteen liittyvistä tehtävistä Hämeen liiton ja Päijät-Hämeen liiton toimialueista muodostuvan toimialueensa lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain 2 §:n 3 momentin sekä työvoima- ja elinkeinokeskusten kalataloutta koskevien tehtävien hoidosta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (619/1997) 1 §:n nojalla myös Pirkanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä sekä edellä tarkoitetussa Suomi kalastaa 2001 -tutkimuksessa Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen tai sen kalatalousyksikön toimialueella on tarkoitettu edellä mainituin tavoin määräytyvää aluetta, johon myös Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalue kuuluu. Ministeriön osoittaman, edellä mainitun rahamäärän jakaessaan työvoima- ja elinkeinokeskus on toiminut ministeriön määräämissä rajoissa kalastuslain 89 a §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on 19.9.2003 antamallaan, viehekalastusmaksuista vesialueiden omistajille jaettavia varoja koskevalla päätöksellä jakanut vuodelta 2001 kertyneet viehekorttivarat kalastusalueittain niin, että Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen edelleen kalaveden omistajille jaettavat varat ovat 5 716 euroa. Määrä vastaa sitä 1,88 prosentin osuutta Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen jaettavina olevista vuodelta 2001 kertyneistä varoista, joka Hämeen ja Pirkanmaan työvoima- ja elinkeinokeskusten alueilla harjoitetusta viehekalastuksesta edellä mainitun valtakunnallisen selvityksen mukaan on kohdistunut Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusaluetta oleviin kalavesiin. Maa- ja metsätalousministeriön ohjeella ei varojen jaon perusteita kalastusalueiden kesken kalastuslain 89 a §:n 3 ja 4 momentti huomioon ottaen ole voitu sitoa yksinomaan edellä mainittuun selvitykseen. Sellaisia seikkoja ei kuitenkaan ole ilmennyt, joiden perusteella selvityksen luotettavuutta olisi syytä epäillä tai sen tarkkuutta olisi syytä pitää riittämättömänä, kun otetaan huomioon jakamispäätöksen tarkoitus ja luonne. Oikeudellista perustetta edellyttää jaettavana olevan kokonaisrahamäärän lisäämistä muista varoista ei ole. Näin ollen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös on Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen osalta tehty kalastuslain 89 a §:n 1 ja 3 momentissa edellytetyllä tavalla sekä vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus pykälän 4 momentin mukaisesti huomioon ottaen.

Näillä perusteilla valituslautakunnan päätös on kumottava ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Petri Leinonen.