31.05.2005/1304

Metsätaloustuki - Tuensaaja - Kunta - EY-oikeus - EY:n asetus - Kansallinen lainsäädäntövalta

R:n metsäkeskus hylkäsi V:n kaupungin hakemuksen saada kestävän metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa (1094/1996) tarkoitettua rahoitusta tehdylle nuoren metsän hoidolle, koska sanotun lain 2 §:n mukaan rahoitusta voidaan hakemuksesta myöntää vain yksityiselle maanomistajalle.

Hallinto-oikeus kumosi V:n kaupungin valituksesta metsäkeskuksen päätöksen. Koska V:n kaupunki oli hakenut tukea toimenpiteelle, joka kuului Euroopan unionin kansallisen rahoituksen ohella rahoittamaan ohjelmaan, oli tukea myönnettäessä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 25 §:n mukaan noudatettava sen estämättä, mitä sanotussa laissa säädetään, mitä Euroopan yhteisöjen säädöksissä säädetään. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdan mukaan metsätaloustukea myönnetään muun ohella kestävään metsänhoitoon, metsätalouden kehittämiseen ja metsävarojen ylläpitämiseen ja parantamiseen metsille ja aloille, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä tai kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa. Hallinto-oikeuden mukaan metsäkeskus ei ole siten voinut mainitsemallaan perusteella hylätä V:n kaupungin hakemusta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan R:n metsäkeskuksen päätöksen. Perusteluinaan korkein hallinto-oikeus lausui muun ohella, että kysymys oli nyt taloudellisen tuen myöntämisestä metsätaloustoimenpiteisiin, jotka perustuvat jäsenvaltioiden metsäohjelmiin. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 on siten jätetty jäsenvaltiolle harkintavaltaa tuen kohdentamisessa, eikä metsänomistajalle perustu suoraan asetuksen nojalla oikeutta tukeen.

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 4 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot voivat säätää maaseudun kehittämiseen tarkoitetun yhteisön tuen myöntämiselle täydentäviä ja tiukempia edellytyksiä, joiden on oltava johdonmukaisia asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden ja vaatimusten kanssa. Vaikka kysymyksessä olleen kehittämisohjelman asianomainen kohta tuensaajista oli jossain määrin epätäsmällinen, on siitä ilmennyt kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 2 §:n säännös. Komissio on päätöksessään 20.7.2000, tutkittuaan ohjelma-asiakirjojen asetuksen mukaisuuden, hyväksynyt nämä asiakirjat. Asiassa ei ole ilmennyt, että kuntien sulkeminen pois kansallisella lailla tuen saajien piiristä ei olisi asetuksen 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla johdonmukaista asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden ja vaatimusten kanssa.

Edellä esitetyn johdosta Rannikon metsäkeskus oli voinut hylätä Vantaan kaupungin hakemuksen sillä perusteella, että kaupunki ei ollut kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu tuen hakija.

Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta 1, 2 ja 25 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 29 artiklan 3 kohta ja 37 artiklan 4 kohta