KHO:2005:28

Toimeentulotuki - Terveydenhuoltomenot - Lääkekustannukset - Vammaistuki

X:lle oli myönnetty korotettu vammaistuki hänen etenevästä silmäsairaudestaan johtuvasta toimintakyvyn alenemisesta aiheutuvan haitan ja avun tarpeen perusteella. X oli hakenut toimeentulotukea muun ohella reseptilääkkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin menoihin. Asiassa ei ollut ilmennyt, että X olisi hankkinut kysymyksessä olevat lääkkeet etenevään silmäsairauteensa liittyen, vaan kysymyksessä olevat lääkkeet oli hankittu X:n muiden sairauksien hoitamista varten. Tämän vuoksi kysymyksessä olevia reseptilääkkeiden hankkimisesta aiheutuneita terveydenhuoltomenoja ei voitu X:n toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä pitää toimeentulotuesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettuina hänen korotetulla vammaistuellaan korvattavina menoinaan, vaan niitä oli pidettävä toimeentulotuella katettavina menoina.

Laki toimeentulotuesta 6 §, 7 §, 8 §, 11 § 1 mom. ja 2 mom. 4 kohta
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 2 §

Kort referat på svenska

Asian käsittely sosiaali- ja terveyslautakunnassa

L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija oli 21.12.2001 tekemässään päätöksessä X:n anottua toimeentulotukea muun ohella terveydenhuoltomenoihin lausunut tältä osalta, että toimeentulotuen määrää laskettaessa ei oteta vammaistukea tulona huomioon eikä sairauskuluja oteta menona huomioon 177 euroa 24 senttiä kuukaudessa alittavalta osalta. Päätös oli voimassa 1.1.-30.6.2002.

X oli tehnyt 6.3.2002 päivätyn oikaisuvaatimuksen, joka oli kohdistunut edellä mainittua päätöstä soveltaen 21.2.2002 tehtyyn normilaskelmaan.

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli päätöksellään 16.4.2002 hylännyt oikaisuvaatimuksen. Lautakunnan päätöksen selvitysosassa oli lausuttu muun muassa, että X oli tyytymätön saamaansa toimeentulotukipäätökseen, jossa hänen sairauskulujaan ei ole otettu toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa huomioon. X oli ilmoittanut sosiaaliasemalla saamastaan vammaistuesta. Päätöksessä oli viitattu toimeentulotukilain 11 §:n 4 momenttiin ja 8 §:ään. X:n toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa oli katsottu, että hän saa vammaistukea sairauksiensa perusteella. Sairauksista aiheutuvat lääkekustannukset katsotaan tulevan korvatuksi vammaistuella 177 euron 24 sentin määrään asti kuukaudessa. Sen yli menevät sairauskulut otetaan huomioon toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

X valituksessaan hallinto-oikeuteen oli vaatinut, että sosiaali-ja terveyslautakunnan päätös kumotaan ja sairauskulut hyväksytään toimeentulolaskelmalla takautuvasti 58 euron 85 sentin suuruisina. Nämä sairausmenot eivät olleet X:n mukaan aiheutuneet vammaistuella katettavan sairauden hoitamisesta. X sai vammaistukea silmänpohjan rappeuman perusteella. Nyt kysymyksessä olevat reseptilääkkeet oli kuitenkin kirjoitettu hänelle astman hoitoon liittyen. Lääkkeet oli tarkoitettu lihasjännityksen laukaisemiseen ja kivun lievitykseen. Hänen vaatimansa lääkekulut on jatkossakin hyväksyttävä toimeentulotukeen oikeuttaviksi.

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli lausunnossaan esittänyt X:n valituksen hylkäämistä. X oli antanut asiassa selityksen.

Kansaneläkelaitos oli antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

X ei ollut käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausua käsityksensä Kansaneläkelaitoksen antamasta lausunnosta.

Hallinto-oikeus on päätöksellään, sikäli kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut kysymys, hylännyt X:n valituksen.

Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta perustellut päätöstään seuraavasti:

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä.

Toimeentulotuen määrä on toimeentulotuesta annetun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenen käytettävissä olevat tulot. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon muun muassa vammaistukilain (124/1988) mukaista vammaistukea. Edellä olevien lainkohtien mukaan X:n tuloina ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa hänen vammaistukena saamaansa rahamäärää.

Edellä mainitun lain 8 §:n mukaan menoja ei oteta huomioon toimeentulotukeen oikeuttavina siltä osin kuin ne korvataan tai niitä vastaava etuus saadaan muulla perusteella. Kun X on saanut korotettua vammaistukea 177 euroa 24 senttiä, sairauskuluja ei voida lukea toimeentulotukeen oikeuttavaksi kuin 177 euroa 24 senttiä ylittävältä osalta. Valitus on tästä syystä hylättävä.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeuden päätöksessä on tältä osin mainittu toimeentulotuesta annetun lain 1, 2, 6, 8 ja 11 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja sosiaali-ja terveyslautakunnan päätösten kumoamista siltä osalta, kuin hänen hakemuksensa ja valituksensa oli hylätty. X on vaatinut, että hänen sairauskulunsa hyväksytään 58 euron 85 sentin osalta toimeentulotukeen oikeuttaviksi.

X on viitannut hallinto-oikeuden päätöksen eriävään mielipiteeseen ja sen perusteluihin. X:n hankkimat reseptilääkkeet oli tarkoitettu X:n astman hoitoon, lihasjännityksen laukaisemiseen ja kivun lievitykseen. X:n vammaistukea ei ollut tarkoitettu kattamaan pelkästään sairauskuluja vaan muitakin kustannuksia. X:n kysymyksessä olevat sairausmenot eivät olleet aiheutuneet vammaistuella katettavan sairauden, siis silmänpohjan rappeuman, hoitamisesta. X oli käynyt L:n sosiaalivirastossa 26.4.1996, jolloin hän oli ilmoittanut kirjallisessa toimeentulotukianomuksessaan saamastaan vammaistuesta sosiaalivirkailijalle. Tämä oli myös kirjattu toukokuun 1996 toimeentulotukipäätökseen.

L:n sosiaali- ja terveyslautakunta on selityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle viitannut asiassa sosiaali- ja terveyslautakunnan puolesta aiemmin lausuttuun.

X on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan siltä osalta kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on ollut kysymys toimeentulotuen myöntämisestä X:lle lääkärin määräämien lääkkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin menoihin ja on tutkinut tuolta osalta X:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on sanotulta osalta kumonnut hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston päätökset sekä palauttanut asian lautakunnan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on toimeentulotuesta annetun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) ja tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat menot (lisäosa). Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat pykälän 2 momentin perusteella muun ohella vähäiset terveydenhuoltomenot. Lisäosalla katetaan 3 momentin perusteella tarpeen mukaan muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot.

Toimeentulotuesta annetun lain 8 §:n mukaan menoja ei oteta huomioon toimeentulotukeen oikeuttavina siltä osin kuin ne korvataan tai niitä vastaava etuus saadaan muulla perusteella.

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenen käytettävissä olevat tulot. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon muun muassa vammaistukilain (124/1988) mukaista vammaistukea.

Vammaistukilain 2 §:n nojalla henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman johdosta arvioida olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut, maksetaan haitan, tarvittavan avun, palvelusten ja erityiskustannusten korvaamiseksi vammaistukea.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kansaneläkelaitos on 15.3.1996 antamallaan päätöksellä myöntänyt X:lle korotetun vammaistuen 1.2.1996 alkaen. Päätökseen liittyvän, 17.1.1996 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan X:n toimintakykyä alentaa pysyvästi perinnöllinen silmäpohjarappeuma (H35.5 Dystrophia maculae o.a.). L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan viranhaltijan päätöspöytäkirjaan on 26.4.1996 merkitty vammaistuen myöntäminen huomautuksin, ettei sitä oteta huomioon tulona. X:n korotetun vammaistuen määräksi on ilmoitettu 177 euroa 24 senttiä kuukaudessa ajalla 1.1. - 30.6.2002.

Kansaneläkelaitoksen eläke-ja toimeentuloturvaosaston hallinto-oikeudelle antaman, 4.9.2003 päivätyn lausunnon mukaan X:lle on myönnetty korotettu vammaistuki 1.2.1996 alkaen hänen etenevästä silmäsairaudestaan johtavasta toimintakyvyn alenemisesta aiheutuvan haitan ja avun tarpeen perusteella. Silmäsairaudesta johtuvia erityiskustannuksia ei ole tuolloin esitetty. Lausunnon mukaan vammaistukea korotetaan tai pienennetään, jos muuttuneet olosuhteet sitä edellyttävät. Olosuhteiden muutokset, esimerkiksi vammaistuen myöntämisen jälkeen ilmenneestä uudesta sairaudesta johtuvat, eivät välttämättä kuitenkaan ole riittävät vammaistuen korottamiseksi. X:lle myönnettyä korotettua vammaistukea ei voitaisi astmasta johtuen korottaa erityisvammaistuen suuruiseksi. Vammaistukea määrättäessä huomioon otettavien erityiskustannusten ei tule liittyä tiettyihin sairauksiin. Erityiskustannusten on kuitenkin liityttävä hakijan toimintakykyä alentavaan sairauteen tai vammaan. Jos henkilöllä on kustannuksia johtuen sellaisesta sairaudesta tai vammasta, joka ei alenna toimintakykyä, niitä kustannuksia ei voida ottaa huomioon erityiskustannuksina.

Korkein hallinto-oikeus on pitänyt edellä kerrotun perusteella selvitettynä, että X:n korotettu vammaistuki on myönnetty hänen silmäsairaudestaan johtavasta toimintakyvyn alenemisesta aiheutuvan haitan ja avun tarpeen perusteella.

X on hakenut toimeentulotukea muun ohella hänelle määrättyjen reseptilääkkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin yhteensä 58,85 euron menoihin, joista astman hoitoon tarkoitetusta lääkkeestä oli aiheutunut 25,85 euron meno, lihasjännityksen laukaisemiseen tarkoitetusta lääkkeestä 9,20 euron meno ja kivun lievitykseen tarkoitetusta lääkkeestä 23,80 euron meno. Asiassa ei ollut ilmennyt, että X olisi hankkinut nyt kysymyksessä olevat lääkkeet hänen etenevään silmäsairauteensa liittyen, vaan kysymyksessä olevat lääkkeet oli hankittu X:n muiden sairauksien hoitamista varten. Tämän vuoksi kysymyksessä olevia reseptilääkkeiden hankkimisesta aiheutuneita 58,85 euron terveydenhuoltomenoja ei voitu X:n toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä pitää toimeentulotuesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettuina hänen korotetulla vammaistuellaan korvattavina menoina, vaan niitä oli pidettävä toimeentulotuella katettavina menoina.

Koska hallinto-oikeudella ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostolla on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston päätökset on tältä osalta kumottava ja asia palautettava sanotulta osalta lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Matti Halén ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.