KHO:2005:21

Vammaispalvelu – Taloudellinen tukitoimi – Henkilöauton hankinta

A oli saanut vammaispalvelulain nojalla taloudellista tukea asuntoauton nostolaitteen hankintaan. Asuntoauto oli varustettu A:n tarvitsemalla nostolaitteella ja WC:llä. Asiassa ei ollut osoitettu, ettei asuntoauto enää vastannut A:n vamman tai sairauden edellyttämää tarvetta liikkumisessa, eikä myöskään asuntoauton kunto edellyttänyt uuden auton hankkimista. A oleskeli lisäksi ulkomailla ja kesämökillä useita kuukausia vuodesta ja käytti tuolloin asuntoautoa. Asuntoauton lisäksi hankittavaa henkilöautoa ei pidetty näissä oloissa vammaisen päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen kannalta tarpeellisena kulkuvälineenä.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 § 1 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 17 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Muuramen sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija on 13.6.2003 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen henkilöauton hankintakustannusten korvaamisesta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) nojalla. A:lle oli keväällä 2001 myönnetty vammaispalvelulain mukainen avustus nostolaitteen hankkimiseen perheen tuolloin ostamaan asuntoautoon. Asuntoauton katsottiin hyvin palvelevan myös A:n tarpeita (WC autossa ja lepomahdollisuus). Asuntoauto oli edelleen perheen käytössä, eikä toisen auton kustannusten korvaamiseen nähty erityisiä perusteita.

Muuramen sosiaalilautakunta on, A:n saatettua asiaa lautakunnan käsiteltäväksi, 2.9.2003 tekemällään päätöksellä päättänyt, ettei viranhaltijan päätöstä muuteta.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut Muuramen sosiaalilautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti.

Säännökset

Vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentin mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 17 §:n 1 momentin mukaan korvausta muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvien välineiden, koneiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin suoritetaan sellaiselle vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa johdosta liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa.

Sosiaalilautakunnan ratkaisun perusteet

Viranhaltijan päätöstä on perusteltu sillä, että perheellä on jo käytössään asuntoauto, joka lisälaitteineen palvelee myös A:n tarpeita. Tässä tilanteessa toisen auton hankinta perheeseen ei ole perusteltua.

Pysyttäessään viranhaltijan päätökseen sosiaalilautakunta on todennut, että oikaisuvaatimuksen mukaan perheellä oli asuntoauton lisäksi käytössä vanha henkilöauto. Ei ollut kohtuullista avustaa perhettä kahden auton kuluihin.

Edelleen sosiaalilautakunta on lausunnossaan todennut, että auton hankintakustannuksia määriteltäessä voidaan vähennyksenä ottaa huomioon myös se todennäköinen hinta, mikä vanhasta autosta olisi saatu, vaikka autoa ei olisikaan myyty. Mikäli perhe luopuisi myös asuntoautosta, riittäisi sen arvo kattamaan uuden auton hankinnasta syntyneet kustannukset.

Johtopäätös

Asiassa on riidatonta, että A on sellainen vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 17 §:ssä tarkoitettu henkilö, jolle voidaan myöntää korvausta auton hankkimisesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Valituksessa on kysymys pelkästään siitä, onko asiassa vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla selvitetty A:n vamman edellyttämä uuden auton hankintatarve.

A on perustellut uuden henkilöauton hankintaa sillä, että lomakäyttöön hankittu asuntoauto soveltuu suuren kokonsa takia huonosti jokapäiväiseen käyttöön. Sosiaalilautakunta on puolestaan katsonut, ettei valituksessa tarkoitettua henkilöautoa tarvita A:n päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen, kun otetaan huomioon perheen käytössä oleva asuntoauto, johon on asennettu nostolaite. Yleisen elämänkokemuksen perusteella on kuitenkin pidettävä selvänä, ettei lähinnä vapaa-ajanviettotarkoituksiin valmistettu asuntoauto kokonsakaan puolesta sovellu samalla tavalla jokapäiväiseen asiointiin kuin henkilöauto. Henkilöautoa on siten pidettävä A:n päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen kannalta tarpeellisena kulkuvälineenä. A:n hakemusta ei siten ole voitu hylätä sillä perusteella, että perheessä on jo ennestään nostolaitteella varustettu asuntoauto. Koska sosiaalilautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys, asia palautetaan lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muuramen sosiaalilautakunta on pyytänyt lupaa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Sosiaalilautakunta ei näe erityisiä perusteluita sille, että vammaispalvelulain mukaista avustusta tulisi myöntää perheen käytössä olevaan kahteen autoon. Tällä ratkaisulla olisi ennakkopäätösarvoa myös muiden kuntien vammaispalvelupäätöksiin nähden.

A on halvaantunut 12.5.1999 aivoinfarktin seurauksena. Hän pystyy liikkumaan kepin avulla lyhyen matkan, mutta tarvitsee avustajan koko ajan. A ei ole halunnut käyttää vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua, koska ei luota vieraisiin kuljettajiin ja puoliso on tottunut toimimaan avustajana. A ei pysty itse ajamaan autoa, vaan puoliso B toimii kuljettajana. Perhe on hankkinut asuntoauton keväällä 2001. Perhe on katsonut, että asuntoautolla liikkuminen on A:n kannalta helpompaa etenkin pitemmillä matkoilla, koska asuntoautossa on mahdollisuus levätä ja siinä on myös wc.

Vammautumisen seurauksena A joutuu tavallista useammin käymään wc:ssä (noin puolen tunnin välein), eikä tämä onnistu muilla kulkuneuvoilla liikuttaessa. Perheellä ei ole Muuramessa omaa vakinaista asuntoa, vaan heillä on käytössään huone tyttären talossa. Viikonloput sekä koko kesäajan, toukokuusta syyskuuhun, he viettävät omistamallaan vapaa-ajanasunnolla Hankasalmella. Talven 2003–2004 syyskuusta toukokuuhun A ja B ovat oleskelleet Espanjassa, koska A pystyy siellä liikkumaan paremmin. Näillä matkoilla asuntoauto on ollut välttämätön.

Asuntoautolla liikuttaessa ongelmia on tullut muun muassa siitä, että sillä ei ole päässyt A:n käyttämän yksityisen fysioterapeutin luo ahtaan pihan vuoksi. Sosiaalilautakunta avusti nostolaitteen hankintaa 7.8.2001, ja silloin A ja B ilmoittivat, että asuntoauto on ainoa perheen käytössä oleva auto. Syksyllä 2003 A ja B hankkivat uuden nostolaitteen, koska vanha ei toiminut kunnolla, ja hakivat avustusta sosiaalilautakunnalta 5.1.2004. Sosiaalilautakunta avusti myös uuden nostolaitteen hankintaa. Hakemuksessa ilmoitettiin perheen asuvan asuntoautossa Espanjassa, hakemus tuli Fuengirolasta.

A haki 13.5.2003 vammaispalvelulain mukaista avustusta henkilöauton hankintaan. Perheeseen oli hankittu uusi henkilöauto, jonka tarvetta perusteltiin kodin ulkopuolisella asioinnilla ja sillä, ettei A ollut halunnut kuljetuspalvelua, koska puolison piti olla aina saattajana mukana. Hankintaa perusteltiin myös sillä, että henkilöautolla pääsee helpommin tiettyihin paikkoihin ja että paikoitus sujuu asuntoautoa helpommin. Kyseessä oli ensimmäinen A:n nimiin hankittu auto, johon saatiin autoveronpalautus. B oli myynyt omissa nimissään olleen vanhan henkilöauton ja antanut myyntihinnan käsirahaksi vaimon autoon. Nykyaikana myös käyttöautoiksi yleistyneet asuntoautot toimivat usein perheen ainoana autona. Niiden ajo-ominaisuudet ovat hyvät, ja paikoitus onnistuu yleensä kaupungin liikenneympäristössä.

Perheen käytössä oleva asuntoauto palvelee A:n tarpeita myös muuten kuin lomaillessa, esimerkiksi kuljettaessa Hankasalmella sijaitsevan vapaa-ajanasunnon ja Muuramen välillä. Vapaa-ajanasunto on vuonna 1978 rakennettu omakotitalo, jota voi käyttää myös talvisin. Perheellä ei ole Muuramessa eikä muualla omaa vakituista asuntoa.

Asuntoautolla pystyy liikkumaan moniin paikkoihin, eikä uuden hissin käyttö aiheuta ongelmia myöskään parkkipaikoilla, koska se ei vie paljoa auton ulkopuolista tilaa ja on B:n mukaan osoittautunut luotettavaksi. Asuntoauto on täyttänyt hyvin A:n liikkumistarpeet, eikä hakemuksessa ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden johdosta uuden henkilöauton hankkiminen olisi välttämätöntä hänen liikkumistarpeidensa vuoksi. A on myös kieltäytynyt kuljetuspalveluista, koska hän on kokenut ne itselleen sopimattomiksi.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on antanut selityksen, jossa hän on todennut pyytäneensä avustusta vain tämän 16.7.2003 hankitun henkilöauton osalta. Tähän asti B on kuljettanut häntä autollaan, joka myytiin vanhentuneena. Auton koko hankintahinta tulee korvata, eikä siitä tule vähentää A:n B:ltä saamaa lainaa. Myös auton hankintaan otetun pankkilainan korko on otettava huomioon korvausta määriteltäessä.

B on ostanut asuntoauton eläkepäivien iloksi keväällä 2001. Muuramen kunta on myöntänyt avustusta tähän asuntoautoon hankittuun apuvälineeseen, nostolaitteeseen. Kunnan kuuluukin avustaa apuvälinehankinnoissa.

A:n fyysinen kunto ei ole enää hyvä, ikä ja halvaantuminen vaikeuttavat entisestään liikkumista. Asuntoauto ei todennäköisesti ole enää kovin pitkäaikainen liikkumisväline, joten henkilöauto on tulevaisuudessa ainoa ja välttämätön apu kodin ulkopuoliseen liikkumiseen. Omaishoitajana toimiva mies ei pysty käyttämään asuntoautoa ilman nostolaitetta, jota A tarvitsee päästäkseen autoon. Espanjassa he käyttivät paljon taksia, koska sielläkään asuntoauto ei sovellu kaikkeen ajoon.

A:ta on kahdeksan kuukauden aikana kuljetettu henkilöautolla yli 7 500 kilometriä. Lisäksi häntä on kuljetettu myös sukulaisten autoilla, esimerkiksi tyttären autolla. Väite, että asuntoauto yksin riittää A:n tarpeisiin, on virheellinen. Hän tarvitsee henkilöautoa muun muassa fysioterapiakäynteihin.

Muuramen sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen.

Asiassa on riidatonta, että A on sellainen vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 17 §:ssä tarkoitettu henkilö, jolle voidaan myöntää korvausta auton hankinnasta aiheutuneisiin kustannuksiin. A ei ole esittänyt selvitystä asuntoauton soveltumattomuudesta hänen kuljetustarpeisiinsa. A:n selityksen mukaan perheen käytössä oli talvikauden Espanjassa vain asuntoauto.

Ei ole ollut kohtuullista avustaa uuden henkilöauton hankintaa, koska perheellä on käytössään asuntoauto. Asuntoauton käytettävyyttä A:n tarpeisiin on lisätty siten, että autoon hankittiin 5.1.2004 nostolaite, johon sosiaalilautakunta myönsi vammaispalvelulain mukaisen avustuksen.

Mikäli asiassa katsottaisiin, että asuntoauto ei sovellu A:n käyttöön ja hän tarvitsee vammansa vuoksi henkilöauton jokapäiväiseen käyttöön, tulisi harkita korvauksen myöntämistä henkilöauton hankkimisesta aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin. Vammaispalvelulain mukainen avustus auton hankintaan on taloudellinen tukitoimi, joka voidaan myöntää, mikäli auto on välttämätön päivittäisistä toiminnoista selviytymiseksi. Hankittavan kulkuneuvon tulee olla kohtuuhintainen. Vähennyksenä auton hankkimisesta aiheutuneista todellisista kustannuksista vähennetään autoveropalautus, vanhasta autosta saatu hyvitys ja mahdolliset muut avustukset.

A ja B ovat avioliitossa, ja autoavustusasiaa käsiteltäessä otetaan huomioon perheen käytössä olevat kaikki autot, sekä B:n vaihtoautona antama Mazda-merkkinen henkilöauto että B:n vuonna 2001 hankkima asuntoauto.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii Muuramen sosiaalilautakunnan valituksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Muuramen sosiaalilautakunnan päätöksen.

Perustelut

Vammaiselle henkilölle korvataan vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentin mukaan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat tämän lain toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset korvataan siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Korvausta muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvien välineiden, koneiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin suoritetaan vammaispalveluasetuksen 17 §:n 1momentin mukaan sellaiselle vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa johdosta liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaaajan toiminnoissa.

Muuramen sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija on myöntänyt A:lle edellä mainittujen säännösten nojalla taloudellisena tukitoimena korvausta vuonna 2001 ostetun asuntoauton nostolaitteen hankinnasta aiheutuneisiin kustannuksiin sekä myöhemmin hankitun uuden nostolaitteen hankinnasta aiheutuneisiin kustannuksiin. A:lle on tarjottu myös vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisia kuljetuspalveluja.

Asuntoauto on varustettu A:n tarvitsemalla nostolaitteella ja WC:llä. Asiassa ei ole osoitettu, ettei asuntoauto enää vastaisi A:n vamman tai sairauden edellyttämää tarvetta liikkumisessa, eikä myöskään asuntoauton kunto edellytä uuden auton hankkimista. Kun lisäksi otetaan huomioon, että asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A oleskelee sekä ulkomailla että Hankasalmella useita kuukausia vuodesta ja käyttää tuolloin asuntoautoa, asuntoauton lisäksi hankittavaa henkilöautoa ei voida pitää näissä oloissa vammaisen päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen kannalta tarpeellisena kulkuvälineenä.

Tämän vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Muuramen sosiaalilautakunnan päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Marita Liljeström, Ilkka Pere, Matti Halén ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.