KHO:2005:11

Maaperän pilaantuminen - Hallintopakko - Maaperän ja pohjaveden puhdistamisvastuu - Puhdistamisesta määrääminen - Puhdistamiskustannusten jaosta määrääminen - Alueellisen ympäristökeskuksen toimivalta

Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu ympäristönsuojelulain 77 ja 79 §:n nojalla antaa lainkohdissa tarkoitettuja määräyksiä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevalle. Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu tällaisten määräysten antaminen myös silloin, kun vastuussa olevia on useita. Milloin kysymys on erillisistä toiminnoista aiheutuneen pilaantumisen synnyttämästä puhdistamisvastuusta, ympäristökeskuksen toimivaltaan sisältyy siitä päättäminen, missä suhteessa erilliset aiheuttajat ovat vastuussa puhdistamista edeltävistä selvityksistä ja itse puhdistamisesta. Koska puhdistamisvastuu sisältää vastuun puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista, ympäristökeskuksen päätökseen kuului määräys myös siitä, miten vastuu puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista jakautuu.

Ympäristönsuojelulaki 75 § 1 mom., 77 § ja 79 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian käsittely ympäristökeskuksessa

A-yhtiö on toimittanut ympäristökeskukselle 13.8.2001 ympäristönsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen öljyvahingon seurauksena pilaantuneen maaperän puhdistamisesta B:n puolisoiden hallinnassa olevalla R:n kaupungissa olevalla tontilla. Ilmoitusta on täydennetty 22.11.2001 päivätyllä kirjeellä, jossa on vaadittu, että ympäristökeskus asiaa koskevassa päätöksessään ottaa kantaa puhdistamiskustannusten jakautumiseen, koska yhtiön mukaan oli ilmennyt, että yhtiö on vastuussa ainoastaan pieneltä osin maaperän pilaantumisesta.

B:n puolisot ovat, ympäristökeskuksen varattua heille tilaisuuden tulla kuulluksi ilmoituksen johdosta, vastustaneet sitä, että ympäristökeskus ottaisi kantaa tapahtuneen vahingon kustannusten jakautumiseen.

Ympäristökeskuksen päätös

Ympäristökeskus on 15.3.2002, R:n kaupungin ympäristölautakunnan ja R:n seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän valvontaosaston annettua asiassa lausunnon, antanut päätöksen ilmoituksen johdosta.

Ympäristökeskus on päätöksen mukaan tarkastanut ilmoituksen.

Ympäristökeskus on hyväksynyt ilmoituksessa tarkoitetun alueen puhdistamisen ilmoituksessa esitetyllä tavalla suoritetuksi, ellei määräyksissä muutoin määrätä. Ympäristökeskus on antanut päätöksessään kiinteistön haltijoita koskevia määräyksiä ja ilmoituksen tekijää koskevia määräyksiä, ottanut kantaa maaperän puhdistustyön toteutukseen maaperäsaneerauksen loppuraportin mukaan sekä antanut täydentäviä lisämääräyksiä.

Ympäristökeskuksen ratkaisun perustelut

Se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantuminen, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Jos maaperä on ilmeisesti pilaantunut eikä pilaantuneeksi epäillyn maan puhdistamisvastuussa oleva ryhdy selvittämään pilaantuneen alueen laajuutta ja puhdistamistarvetta vapaaehtoisesti, alueellisen ympäristökeskuksen velvollisuus on määrätä vastuussa oleva selvittämään pilaantuneen alueen laajuus ja puhdistustarve.

Jos pilaantuneen maan puhdistusvastuussa olevat eivät ryhdy puhdistustoimenpiteisiin vapaaehtoisesti, alueellisen ympäristökeskuksen velvollisuus on määrätä maaperä puhdistettavaksi.

Työmaakokouksessa 13.8.2001 ympäristökeskuksen edustaja on pyytänyt A-yhtiötä suorittamaan maaperän puhdistamisen loppuun asti, jonka jälkeen kustannusten jakautumista voidaan selvittää. Seuraavassa kokouksessa 21.8.2001 A-yhtiö ja ympäristökeskuksen edustajat sekä kiinteistön haltijat ovat keskustelleet kustannusten jaosta. Katsottiin, ettei tässä kokouksessa ole mahdollista päättää kustannusten jakautumisesta.

A-yhtiö on 20.11.2001 lähettämässään kirjeessä B:n puolisoille ilmoittanut, että mikäli maaperän puhdistamiskustannusten jaossa ei päästä sovinnolliseen ratkaisuun, avoin yhtiö joutuu viemään asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Kiinteistön haltijat ovat vastineessaan pyytäneet, ettei ympäristökeskus ottaisi päätöksessä kantaa A-yhtiön ja B:n puolisoiden kesken maaperän puhdistamisesta syntyvien puhdistamiskustannusten vastuun jakoon.

A-yhtiö on vastineessaan pyytänyt, että ympäristökeskus tekisi päätöksen vastuun jaosta tähän mennessä maaperän puhdistamisesta syntyneistä puhdistamiskustannuksista.

Vastineensa lopussa A-yhtiö toteaa, että jos ympäristökeskus ei tee päätöstä maaperän puhdistamiskustannusten vastuun jaosta, on päätöksen perusteluissa mainittava, miksi vastuun jakoa ei ole tehty.

Vastuu maaperän puhdistamisesta on pilaajan. Pilaaja on tässä tapauksessa A-yhtiö ja mahdollisesti kiinteistön haltijat. Alueen haltijoiden on puhdistettava pilaantuneen alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijoita ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistustarve ja puhdistettava maaperä.

Käräjäoikeudessa asia voisi olla vireillä myös esimerkiksi onnettomuuteen perustuvana korvausvaatimuksena, koska pilaantuminen ei siis liity luvalla säänneltyyn pilaamiseen.

Ympäristökeskus katsoo, että A-yhtiön aiheuttaman äkillisen öljyvahingon seurauksena pilaantuneen maaperän puhdistamiskustannusten jakoa A-yhtiön ja kiinteistön haltijoiden kesken vaadittaisiin kanneteitse käräjäoikeudessa, koska maaperän pilaantumista on voinut aiheutua myös kiinteistön haltijoiden aiheuttaman öljyvahingon seurauksena.

Lisäksi ympäristökeskus katsoo, että vastuun jako eri osapuolten kesken on yksityisoikeudellinen asia eikä ympäristökeskus näin ollen anna päätöstä maaperän puhdistamisesta syntyneiden puhdistamiskustannusten vastuun jaosta eri osapuolten kesken.

Asiassa soveltaminaan oikeusohjeina ympäristökeskus on maininnut muiden ohella ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanemisesta annetun lain (113/2000) 19 ja 22 §:n, ympäristönsuojelulain (86/2000) 75, 77, 78 ja 79 §:n, ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 25, 26 ja 27 §:n, jätelain 77 §:n (1072/1993 ja 63/1995) sekä jätehuoltolain (673/1978) 21 a §:n, 32, 33 ja 40 §:n.

Valitus Vaasan hallinto-oikeudessa

A-yhtiö on valituksessaan hallinto-oikeudelle, paitsi muuta, mistä ei ole enää korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, vaatinut, että ympäristökeskuksen päätös kumotaan siltä osin kuin ympäristökeskus ei ole ottanut kantaa vahingon aiheuttamissuhteisiin jo syntyneiden puhdistamiskustannusten osalta tiedossa olevien vahingon aiheuttajien, A-yhtiön ja B:n puolisoiden kesken, ja että ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan A-yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut ympäristökeskuksen päätöksen siltä osin kuin ympäristökeskus ei ollut tehnyt päätöstä maaperän puhdistamisesta syntyneiden puhdistamiskustannusten vastuun jaosta A-yhtiön ja kiinteistön haltijoiden kesken sekä tältä osin palauttanut asian ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on määrännyt, että ympäristökeskuksen tulee palautetuilta osin asian ratkaistessaan samalla ympäristökeskuksen päätöksen määräyksessä 1 tarkoitetun selvityksen saatuaan mainitun määräyksen mukaisesti päättää B:n puolisoiden asuinrakennuksen rakennusalueen maaperän puhdistamiseksi mahdollisesti tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

Päätöksessä on annettava myös ratkaisu puhdistamis- ja kustannusvastuun jakautumisesta kaikkien A-yhtiön sekä B:n puolisoiden asiassa jo suorittamien selvitysten ja toimenpiteiden sekä edellä mainittuun määräykseen 1 mahdollisesti vielä perustuvien uusien puhdistusvelvoitteiden tai muiden jatkotoimenpiteiden osalta.

Hallinto-oikeus on vielä määrännyt, että ympäristökeskuksen tulee ottaa asia palautetuilta osin uudelleen käsiteltäväksi viipymättä sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman sekä että palautettua asiaa käsiteltäessä on ympäristönsuojelulain säännösten lisäksi otettava huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä ja sen perusteluissa lausuttu.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön vaatimuksen ympäristökeskuksen velvoittamisesta korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan, sikäli kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B oli 18.7.2001 havainnut kiinteistönsä asuinrakennuksen kellarikerroksessa sijainneen öljysäiliön olleen rikki ja pyytänyt A-yhtiötä korjaamaan öljyvahinkoa. A-yhtiö oli 19.7.2001 toimittanut kiinteistölle 11 kappaletta öljytynnyreitä, joihin A-yhtiö on samana päivänä tyhjentänyt talon öljysäiliön ja poistanut öljysäiliöhuoneen lattialle kertyneen öljykerroksen. Seuraavana päivänä 20.7.2001 B oli ilmoittanut A-yhtiölle, että öljytynnyreistä yksi on rikki ja tynnyristä maahan vuotanut öljy on imeytynyt maaperään.

Ympäristönsuojelulaki on tullut voimaan 1.3.2000, joten asiaan sovelletaan ympäristönsuojelulain 12 luvun säännöksiä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta sekä selvittämis- ja puhdistamisvastuun että menettelyn osalta. Ympäristönsuojelulain soveltamisessa otetaan huomioon myös jätelain säännökset. Koska ympäristökeskuksen päätöksessä on ympäristönsuojelulain säännösten lisäksi viittauksia myös jätehuoltolakiin, hallinto-oikeus toteaa vielä selvyyden vuoksi, että 1.1.1994 voimaan tulleella jätelailla kumottuja jätehuoltolain säännöksiä ei asiassa voida soveltaa.

Aiheuttamis- ja vastuusuhteiden määräämistä koskevat ympäristönsuojelulain säännökset

Ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä vaaraa tai haittaa ympäristölle. Mainitun säännöksen mukaan puhdistamisvastuu kuuluu siten ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalle. Saman pykälän 2 ja 3 momenteissa säädetään toissijaisesta puhdistamisvastuusta muun muassa tilanteessa, jossa maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että nyt kyseessä olevassa asiassa ei ole kysymys mainitusta niin sanotusta toissijaisesta vastuusta. Hallituksen esityksessä 84/1999 ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi lausutaan, että 75 §:n 2 momentissa edellytetään, että viranomainen on pyrkinyt selvittämään pilaantumisen aiheuttajan. Saman lain 77 §:n mukaan jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, alueellinen ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistustarpeen. Saman lain 79 §:n 1 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on määrättävä pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, jollei puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa oleva ryhdy siihen.

Ympäristönsuojelulaissa ei ole säännöstä puhdistusvastuun jakautumisesta eri aiheuttajien kesken. Ympäristönsuojelulain 75 §:stä ilmenevä aiheuttamisperiaate huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että tilanteessa, jossa aiheuttajia on useita, puhdistamisvastuu on jaettava aiheuttajien vastuuosuuksien suhteessa. Siten myös kustannusvastuu on jaettava aiheuttajien kesken heidän aiheuttamisosuuksiensa mukaisesti, vaikka ympäristönsuojelulaissa ei tältä osin nimenomaista määräystä olekaan. Hallinto-oikeus toteaa vielä, että aiheuttamisperiaatteen mukaisessa kustannusten jaossa ei ole kysymys korvausten määräämisestä toisen aiheuttajan tai toisten aiheuttajien maksettavaksi eikä se seikka, että asianosaiset voivat joko sopia kustannusten jakamisesta tai riidellä kustannusten jakautumisesta käräjäoikeudessa, oikeuta ympäristönsuojelulain nojalla maaperän tai pohjaveden puhdistusvelvoitteen antavaa viranomaista jättämään ottamatta kantaa kustannusvastuun jakautumiseen tilanteessa, jossa pilaantumisen aiheuttajia on useampia kuin yksi.

Aiheuttamis- ja vastuusuhteiden jakaminen A-yhtiön ja B:n puolisoiden kesken

A-yhtiön 200 litran öljytynnyrin rikkoutumista ja siitä aiheutunutta öljyvahinkoa oli edeltänyt kiinteistön kellarissa sijaitsevan öljysäiliön rikkoutuminen, josta oli asiakirjojen mukaan valunut öljyä öljysäiliöhuoneen lattialle. Asiakirjoissa olevan C Oy:n maaperäsaneerauksen loppuraportin mukaan 10.8.2001 kiinteistön autotallin luota kaivettaessa talon alta valui punertavaa nestettä, joka vaikutti puhtaalta polttoöljyltä. Myöhemmin mainitusta nesteestä otetun näytteen mukaan kyse oli normaalista kesälaatuisesta polttoöljystä. Raportin mukaan polttoöljyllä pilaantunutta maata oli muun ohessa autotallin edustalla ja talon alla. Saman raportin mukaan kiinteistöltä on maiden mukana viety öljyhiilivetyjä noin 600 kilogrammaa. C Oy:n edustaja on 21.8.2001 päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan arvioinut, että kiinteistöltä on maan mukana viety 500-1 000 litraa öljyä.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että maaperän pilaantumista on aiheutunut paitsi A-yhtiön toiminnan seurauksena myös B:n puolisoiden omakotitalon öljysäiliön rikkoontumisen seurauksena.

Hallinto-oikeus katsoo asiakirjoissa oleva selvitys huomioon ottaen, että aiheuttamis- ja kustannusvastuu on jaettavissa A-yhtiön ja B:n puolisoiden kesken ympäristönsuojelulain 75 §:stä ilmenevän aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Näin ollen ympäristökeskus on A-yhtiön vaadittua kustannusvastuun jakamista menetellyt virheellisesti jättäessään antamatta ratkaisun kustannusvastuun jakautumisen osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on sekava ja tulkinnanvarainen eikä oikeudenkäynnin hallinto-oikeudessa voida katsoa johtuneen ympäristökeskuksen sellaisesta virheellisestä menettelystä, jota tarkoitetaan hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa. Asiassa ei ole kohtuutonta, että A-yhtiö pitää oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin päätöksessä on kysymys pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevasta kustannusten jaosta.

Vaatimuksensa tueksi ympäristökeskus on esittänyt, että ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu ympäristönsuojelulain 79 §:n 1 momentin mukaan määrätä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta. Sen sijaan ympäristönsuojelulain säännökset eivät edellytä, että ympäristökeskus määräisi puhdistamiskustannusten jaosta puhdistamiseen velvollisten kesken. Mikäli puhdistamiseen velvolliset eivät keskenään sovi kustannusten jaosta, kysymys käsitellään ja ratkaistaan yleisessä alioikeudessa.

2) A-yhtiö on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A-yhtiön vaatimus ympäristökeskuksen velvoittamisesta korvaamaan yhtiölle asian käsittelystä hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut on hylätty ja että ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan A-yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 3 001,20 eurolla laillisine korkoineen. Lisäksi A-yhtiö on vaatinut, että ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 834,40 eurolla laillisine korkoineen.

A-yhtiö on vaatimustensa tueksi esittänyt, että hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, vaikka hallinto-oikeus on ratkaissut pääasian pääosin yhtiölle edullisesti ja sen vaatimalla tavalla. Ottaen huomioon ympäristökeskuksen päätöksen olennaisen muuttumisen sekä tapahtumien kulun ja viranomaisen virheellisen menettelyn kokonaisuudessaan asiassa olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuu vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa.

3) B:n puolisot ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on palauttanut asian ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi kustannusvastuun jakamista varten. Lisäksi B:n puolisot ovat vaatineet, että A-yhtiö velvoitetaan korvaamaan heille asian käsittelystä korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

B:n puolisot ovat vaatimustensa tueksi esittäneet, että asiassa on kysymys A-yhtiön aiheuttamien kustannusten jakamisesta, koska A-yhtiö katsoo, että B:n puolisot on velvoitettava hallintoprosessissa osallistumaan sen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. B:n puolisot eivät ole velvollisia korvaamaan A-yhtiön aiheuttamien vahinkojen kustannuksia.

Ympäristökeskuksen päätös on perustunut ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin oikeaan soveltamiseen. Päätös sisältää tosiasiassa kannanoton myös vastuun jakautumiseen eli, että A-yhtiö yksin on vastuussa aiheuttamastaan öljyvahingosta ja että B:n puolisot eivät ole vastuussa A-yhtiön aiheuttaman öljyvahingon kustannuksista.

Ympäristökeskuksilla ei ole ympäristönsuojelulain nojalla toimivaltaa ratkaista puhdistamiskustannusten jakamista puhdistamiseen velvollisten välillä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A-yhtiö on ympäristökeskuksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä, uudistaen asiassa aikaisemmin lausumansa, vaatinut valituksen hylkäämistä ja ympäristökeskuksen velvoittamista korvaamaan A-yhtiölle selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 244 eurolla laillisine korkoineen. A-yhtiö on korostanut, että ympäristökeskus on, ottamatta kantaa kustannusten jakamiseen, määrännyt A-yhtiön yksinään vastaamaan kaikista puhdistuskustannuksista, vaikka ympäristökeskus on asian ratkaistessaan tiennyt myös kiinteistön haltijain, B:n puolisoiden, aiheuttaneen maaperän pilaantumista.

B:n puolisot ovat antaneet ympäristökeskuksen valituksen johdosta selityksen.

Ympäristökeskus on antanut A-yhtiön ja B:n puolisoiden valitusten johdosta selityksen ja samalla vastaselityksen A-yhtiön ja B:n puolisoiden ympäristökeskuksen valituksesta antamien selitysten johdosta.

A-yhtiö on B:n puolisoiden valituksen johdosta antamassaan selityksessä ja samalla vastaselityksessään A-yhtiönvalituksesta hankitun ympäristökeskuksen selityksen johdosta uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatimansa ja vaatinut ympäristökeskuksen ja B:n puolisoiden valitusten hylkäämistä ja B:n puolisoiden velvoittamista korvaamaan A-yhtiölle tämän selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 272,10 eurolla korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. A-yhtiö on korostanut, ettei se ole asian käsittelyn missään vaiheessa pyrkinyt sälyttämään B:n puolisoiden vastattavaksi sitä vahinkoa, joka on aiheutunut A-yhtiön toimenpiteistä, vaan että B:n puolisoiden tulee vastata pelkästään siitä vahingosta, jonka he ovat asuinkiinteistönsä ja sen rikkoutuneen öljysäiliön haltijoina aiheuttaneet. Asiassa on kysymys kahdesta ympäristövahingosta. A-yhtiö on nimenomaisesti riitauttanut puhdistamisvastuunsa siinä vaiheessa, kun oli ilmennyt A-yhtiön joutuvan puhdistamaan kustannuksellaan maaperää enemmän kuin sen aiheuttama vahinko edellytti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Korkein hallinto-oikeus ei tutki ympäristökeskuksen valitusta.

Korkein hallinto-oikeus on A-yhtiön sekä B:n puolisoiden valituksista tutkinut asian.

2) B:n puolisoiden valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siltä osin kuin B:n puolisot ovat valittaneet päätöksestä muuteta.

3) A-yhtiön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siltä osin kuin A-yhtiö on valittanut päätöksestä muuteta.

4) A-yhtiön sekä B:n puolisoiden puolin ja toisin esittämät oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut:

1) Valitusoikeudesta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuissa asioissa on säädetty mainitun lain 97 §:ssä. Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaan valitusoikeus on:
4) alueellisella ympäristökeskuksella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; ja
5) muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella.

Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan muun muassa alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen.

Ympäristökeskus on valittanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on kumonnut ympäristökeskuksen päätöksen sillä perusteella, että ympäristökeskus ei ole tehnyt päätöstä maaperän puhdistamisesta syntyneiden puhdistamiskustannusten vastuun jaosta. Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut sekä ympäristökeskuksen esittämä vaatimus ja ympäristökeskuksen valituksensa tueksi esittämät perustelut, ympäristökeskus ei ole tehnyt valitusta yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi. Ympäristökeskuksella ei näin ollen, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 97 §:n 2 momentti, ole oikeutta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

2) Hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 22 §:n 1 momentti, asiassa sovelletaan ympäristönsuojelulain säännöksiä.

Ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Saman lain 77 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen, jos maaperä on ilmeisesti pilaantunut.

Lain 78 §:n 1 momentin mukaan pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn on oltava ympäristölupa, mutta 2 momentin mukaan maaperän puhdistamiseen pilaantuneella alueella tai pilaantuneen maaperän aineksen poistamiseen toimitettavaksi muualla 1 momentin mukaisesti käsiteltäväksi voidaan kuitenkin ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle, jos 1) pilaantuneen alueen laajuus ja maaperän pilaantumisen aste on riittävästi selvitetty; 2) puhdistamisessa noudatetaan yleisesti käytössä olevaa hyväksyttävää puhdistusmenetelmää; ja 3) toiminnasta ei aiheudu ympäristön muuta pilaantumista. Pykälän 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen, jossa voidaan antaa tarvittavia määräyksiä toiminnan järjestämisestä ja valvonnasta.

Lain 79 §:n 1 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on määrättävä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta, jollei puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa oleva ryhdy siihen.

Asiassa on kysymys maaperän puhdistamisesta B:n puolisoiden hallinnassa olevalla omakotitalokiinteistöllä sen jälkeen, kun maaperään oli joutunut öljyä.

Saadun selvityksen mukaan B oli 18.7.2001 havainnut omakotitalonsa kellarissa sijaitsevan öljysäiliön olevan rikki. Öljyä oli valunut säiliöstä sen alle betonilattialle. B:n pyynnöstä A-yhtiö oli 19.7.2001 kerännyt kellarin lattialla ja öljysäiliöissä olleen öljyn kiinteistön piha-alueelle tuomiinsa tynnyreihin. Seuraavana päivänä oli havaittu, että yksi tynnyreistä oli rikki ja että tynnyristä valunut öljy oli imeytynyt maaperään. A-yhtiön toimeksiannosta C Oy oli 30.7.2001 tehnyt kunnostussuunnitelman ja saastunutta maaperää oli sen jälkeen ryhdytty puhdistamaan. A-yhtiö oli maksanut puhdistamisen kustannukset.

A-yhtiö on kiinteistöltä poistetun maaperän ominaisuuksien ja määrän perusteella päätellyt, ettei maaperän sisältämä öljy ollut peräisin yksinomaan rikkoutuneesta öljytynnyristä, vaan että maaperän pilaantumista oli aiheutunut myös B:n puolisoiden toiminnasta. B:n puolisot eivät ole suostuneet osallistumaan A-yhtiön vaatimalla tavalla maaperän puhdistamisesta aiheutuvien kustannusten maksamiseen. A-yhtiö on vaatinut, että ympäristökeskus asiaa koskevassa päätöksessään ottaa kantaa puhdistamiskustannusten jakautumiseen, koska A-yhtiön mukaan oli ilmennyt, että se on vastuussa ainoastaan pieneltä osin maaperän pilaantumisesta.

Asiassa ei ole kysymys A-yhtiön toiminnasta aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta johtuvien puhdistamiskustannusten määräämisestä B:n puolisoiden maksettavaksi, vaan siitä, ovatko B:n puolisot mahdollisesti vastuussa osasta puhdistamiskustannuksia sillä perusteella, että maaperän pilaantuminen on aiheutunut osittain heidän toiminnastaan.

Ympäristönsuojelulaissa ei nimenomaisesti säädetä puhdistamisvastuun jakautumisesta silloin, kun maaperän pilaantuminen on ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaisesti aiheutunut useamman kuin yhden tahon erillisistä toiminnoista. Koska säännös koskee sanamuotonsa perusteella jokaista, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, ei säännökseen perustuvaa vastuuta voi poistaa se seikka, että pilaantumista on aiheutunut myös jonkin toisen tahon toiminnasta. Säännökseen perustuvaa vastuuta eivät erilliset aiheuttajat voi poistaa keskinäisin sopimuksin.

Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu ympäristönsuojelulain 77 ja 79 §:n nojalla antaa lainkohdissa tarkoitettuja määräyksiä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevalle. Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu tällaisten määräysten antaminen myös silloin, kun vastuussa olevia on useita. Milloin kysymys on erillisistä toiminnoista aiheutuneen pilaantumisen synnyttämästä puhdistamisvastuusta, ympäristökeskuksen toimivaltaan sisältyy siitä päättäminen, missä suhteessa erilliset aiheuttajat ovat vastuussa puhdistamista edeltävistä selvityksistä ja itse puhdistamisesta. Koska puhdistamisvastuu sisältää vastuun puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista, ympäristökeskuksen päätökseen kuuluu tällöin määräys myös siitä, miten vastuu puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista jakautuu.

Ympäristökeskuksen ei edellä olevan perusteella olisi tullut jättää ottamatta kantaa puhdistamisvastuun jakautumiseen A-yhtiö ja B:n puolisoiden kesken. Hallinto-oikeuden on tullut kumota ympäristökeskuksen päätös ja palauttaa asia ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

3) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden antaman päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet, ympäristökeskusta ei ole tullut velvoittaa korvaamaan A-yhtiön oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa.

4) Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, asiassa puolin ja toisin esitetyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Juha Kämäri. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.