02.07.2004/1634

Koulukuljetus - Lähikoulu - Toissijainen koulu - Koulumatkan pituus - Toimivalta - Koulukuljetusperusteita koskeva periaatepäätös

A:n perustusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu kaupungin osoittama lähikoulu lukuvuonna 2002-2003 oli ollut X:n koulu, jonne hänen koulumatkansa olisi ollut noin 15 kilometriä. Huoltaja oli kuitenkin hakenut A:lle koulunkäyntioikeutta Y:n koulun 7. luokalle. Y:n koulun rehtori oli myöntänyt A:lle pyydetyn koulunkäyntioikeuden.

B:n kaupungin koulutustoimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan hallintopalvelukeskuksen järjestelypäällikkö oli 28.6.2002 hylännyt huoltajan hakemuksen maksuttomasta koulumatkaedusta. Päätös oli perustunut koulukuljetushakemuslomakkeen kääntöpuolelle kopioituna olevaan koulutuslautakunnan 11.12.1997 tekemään peruskoulun oppilaiden koulukuljetusperusteita koskevaan päätökseen. Päätöksen mukaan koulukuljetus oli maksuton 1.-10. luokan oppilaille, jos matka oman alueen kouluun oli yli viisi kilometriä. Koulukuljetus oli päätöksen mukaan maksuton myös oppilaille, jotka kouluviranomaisen määräyksestä käyvät muuta kuin oman alueensa koulua koulumatkan ollessa yli viisi kilometriä. Lisäksi tuettiin niiden oppilaiden koulumatkoja, jotka opetussuunnitelmallisin painotuksin olivat tulleet valituksi muuhun kuin oman alueensa kouluun tai jotka kävivät tällaista koulua musiikki- ja kuvaamataidon luokilla sekä kieli- ja valinnaisainevalintojen vuoksi. Koulutuslautakunta ei ollut päättänyt, että oppilaan yli viiden kilometrin pituinen koulumatka oli maksuton, mikäli oppilas huoltajan toivomuksesta käy muuta kuin oman alueensa koulua.

A:n lähikoulu lukuvuonna 2002-2003 oli ollut X:n koulu. Kunta oli siten huolehtinut velvollisuudestaan järjestää A:lle perusopetusta. Hän oli kuitenkin huoltajan tekemästä hakemuksesta hakeutunut perusopetukseen muuhun kuin lähikouluun. Koulutuslautakunta oli voinut sille perusopetuslain mukaan kuuluvan harkintavallan nojalla jättää päättämättä, että oppilaan kuljetus koulumatkan ollessa yli viiden kilometrin pituinen oli maksuton, mikäli oppilas huoltajan toivomuksesta käy muuta kuin oman alueensa koulua. A:ta ei ollut valittu tuohon muuhun, hänelle niin sanottuun toissijaiseen kouluun eli Y:n kouluun koulutuslautakunnan päätöksessä mainituin opetussuunnitelmallisin painotuksin. B:n kaupunki ei siten ollut velvollinen korvaamaan A:n koulumatkoista Y:n kouluun aiheutuvia kustannuksia matkan pituuden tai muunkaan perusopetuslaissa säädetyn perusteen nojalla. Kaupungilla ei ollut korvausvelvollisuutta myöskään sillä perusteella, että A:lla olisi ollut oikeus saada maksuton koulukuljetus tai korvaus koulumatkakuluistaan lähikouluunsa X:n kouluun siksi, että matka tuohon kouluun ylitti viisi kilometriä. Tämän vuoksi ja kun koulutuslautakunta oli erikseen tehnyt perusopetuksen oppilaiden koulukuljetusperusteita koskevan periaatepäätöksen ja koulukuljetuksesta tai koulumatkakustannusten korvaamisesta päättäminen oli kuulunut järjestelypäällikön toimivaltaan, hallinto-oikeuden ei olisi näissä oloissa tullut kumota järjestelypäällikön päätöstä ja palauttaa asiaa hänelle uudelleen käsiteltäväksi sillä perusteella, että Y:n koulun rehtori ei ollut asettanut A:n oppilaaksi ottamisen edellytykseksi sitä, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta aiheutuvista kustannuksista. Koulumatkaetua koskeva päätös oli voitu tehdä erikseen.

Perusopetuslaki 6 §, 28 § 2 mom., 32 § 1 mom.