KHO:2004:46

Poliisimies - Hakemus - Järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen - Järjestyksenvalvojakoulutuksen suorittaminen - Toimivaltuudet

Kihlakunnan poliisilaitos on voinut hylätä poliisilaitoksen vanhemman konstaapeli X:n, joka oli esittänyt todistuksen Sisäasiainministeriön vahvistaman järjestyksenvalvojakoulutuksen suorittamisesta, hakemuksen järjestyksenvalvojaksi hyväksymisestä, koska X:ää ei voitu pitää hoitamaansa virkaan perustuvien järjestyksenvalvojan tehtäviä laajempien toimivaltuuksiensa vuoksi järjestyksenvalvojan tehtävään sopivana henkilönä. Häntä ei myöskään voitu katsoa asetetun poliisilaitoksen päätöksellä eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Suomen perustuslaki 6 § 2 mom.
Poliisilaki 7 § 1 mom. ja 9 § 3 mom.
Laki järjestyksenvalvojista 2 § ja 10 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian käsittely Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitoksessa

Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitos on 18.5.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin X:n hakemuksen, johon on liitetty todistus Sisäasiainministeriön vahvistaman järjestyksenvalvojakoulutuksen suorittamisesta 1.4.2001, järjestyksenvalvojaksi hyväksymisestä ja järjestyksenvalvojakortista ja evännyt järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen.

Päätöksen perusteluissa on lausuttu, että järjestyksenvalvojista annetun lain (533/1999) 10 §:n mukaan hakijan kotikunnan paikallispoliisi hyväksyy järjestyksenvalvojan tehtävään sopivan täysivaltaisen henkilön, joka on saanut sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön hyväksymän koulutuksen. Sisäasiainministeriö on antanut lain 13 §:n nojalla määräyksiä järjestyksenvalvojalain soveltamisesta (27.8.1999 SM-1999-611/Tu-53). Määräyksessä ei ole otettu tarkemmin kantaa järjestyksenvalvojalta vaadittavista edellytyksistä.

Järjestyksenvalvojista annetussa laissa ja kokoontumislaissa (530/1999) on useita säännöksiä, joissa poliisin ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet menevät ristiin (esim. järjestyksenvalvojista annetun lain 2 §:n 3 momentti, 4 §:n 2 momentti, 5 §:n 4 momentti, kokoontumislain 15 §, 19 § ja 22 §). Jos poliisimies olisi järjestyksenvalvojana, ei aina olisi helppoa todeta, milloin ollaan kummassakin tehtävässä. Poliisilain 9 §:n nojalla poliisimies on velvollinen ilman eri määräystä ryhtymään kiireellisiin toimiin koko maassa ja vapaa-aikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi taikka milloin se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen. Vastustamistilanteessa kansalaisella täytyy olla mahdollisuus tietää, vastustaako hän poliisia vai järjestyksenvalvojaa. Rangaistusasteikossa rikoslain 16 luvun 1 §:n ja 17 luvun 6 §:n välillä on huomattava ero. Poliisilla on myös kokoontumislain mukaan velvollisuus valvoa järjestyksenvalvojien toimintaa.

Valtion virkamieslain 18 § rajoittaa myös virkamiehen oikeutta sivutoimiin. Varsinkin poliisimiehen kohdalla luottamuksellisuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset edellyttävät korostettua varovaisuutta. Yleisesti on katsottu, että sivutoimilupia ei voida myöntää sellaisiin tehtäviin tai ammatteihin, joita poliisi valvoo (taksinkuljettajat, vartijat, myymäläetsivät, vahtimestarit).

Sisäasiainministeriö on antanut 1.7.1999 suosituksen poliisihallinnon virkamiesten sivutoimista (Diaarinumero 4/011/99).

Koska poliisin ja järjestyksenvalvojan toimivallat ovat osittain päällekkäisiä ja poliisin valvontavelvollisuudesta johtuen myös ristiriidassa keskenään, lupaa ei voida myöntää.

Asian käsittely Oulun hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitoksen päätös on kumottava ja hänet on hyväksyttävä järjestyksenvalvojaksi hakemuksen mukaisesti.

X, joka hoitaa päätoimisesti vanhemman konstaapelin virkaa, on todennut toimivansa vapaa-aikanaan asuinpakkansa nuorisoseuran puheenjohtajana. Nuorisoseuran toimintaan kuuluu muun ohella huvien ja erilaisten yleisötilaisuuksien järjestäminen. Näihin tilaisuuksiin liittyy olennaisena osana järjestyksen valvonta, josta X vastaa seuran puheenjohtajana.

Edelleen X on kertonut käyneensä järjestyksenvalvojakurssin voidakseen toimia nuorisoseuran järjestämissä tilaisuuksissa järjestyksenvalvojana ilman korvausta. X on todennut, että poliisin ja järjestyksenvalvojan toimivallat ovat tosin osittain päällekkäiset, mutta toisaalta valvontatilanteessa järjestyksenvalvojalla on lain edellyttämät ulkoiset tunnusmerkit, joiden perusteella tilaisuuteen osallistuvat tunnistavat henkilöt, jotka vastaavat heidän turvallisuudestaan. Jos X toimisi järjestyksenvalvojan tehtävissä siviilipukuisena poliisina, kukaan läsnäolijoista ei välttämättä tietäisi hänen vastaavan tilaisuuden turvallisuudesta. X ei näkemyksensä mukaan toimisi järjestyksenvalvojana sillä tavoin, että kysymyksessä olisi valtion virkamieslaissa tarkoitettu sivutoimi.

Vielä X on viitannut kansalaisten yhdenvertaisuuteen lain edessä ja todennut, että joidenkin kihlakuntien poliisipäälliköt ovat myöntäneet poliisin virassa olevalle henkilölle oikeuden toimia järjestyksenvalvojana. Hänen mukaansa olisi kohtuutonta, jos poliisin virka veisi oikeuden toimia vähempiarvoisessa järjestyksenvalvontatehtävässä.

Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitos on antanut lausunnon.

X on antanut selityksen.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on perustuslain 6 §:n 2 momentin, poliisilain 7 §:n 1 momentin ja 9 §:n 3 momentin sekä järjestyksenvalvojista annetun lain 2 §:n ja 10 §:n 1 momentin nojalla hylännyt valituksen.

Poliisilain 7 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on tehtäväänsä suorittaessaan koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Hallituksen eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi antaman esityksen (HE 57/1994 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on edellä mainitun säännöksen osalta todettu muun ohella, että poliisin henkilöstöön kuuluvalla on asemansa perusteella poliisivaltuudet vain, jos hän palvelee jossakin poliisiasetuksessa luetelluista poliisimiehen viroista. Poliisimiehellä on virka-asemansa mukaiset poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt toimivaltuudet koko maassa riippumatta hänen toimialueestaan, jolla tarkoitetaan hänen toimiyksikkönsä virka-aluetta. Poliisivaltuudet ovat poliisin tehtävien hoitamista varten voimassa koko sen ajan, jonka hän toimii poliisimiesvirassa. Poliisivaltuuksia käyttäessään poliisimies on mahdollisesta vapaa-ajastaan tai vuosilomasta riippumatta virantoimituksessa. Virkatehtävät on tällöinkin suoritettava noudattaen tarkoin kaikkia niitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Myös poliisiorganisaation mukaiset johtosuhteet ovat voimassa näissä tapauksissa. Poliisivaltuuksien käyttö tapahtuu samasta syystä aina virkavastuulla, eikä poliisimiehen vapaa-aikanaan tai vuosilomansa aikana suorittaman virkatoimen pätevyys myöskään riipu siitä, olisiko virkatoimen suorittamiseen ollut toimivaltuuksien lisäksi lakiehdotuksen 9 §:n 3 momentissa mainittu velvollisuus. Poliisilain 9 §:n 3 momentin mukaan poliisimies on ilman eri määräystä velvollinen ryhtymään kiireellisiin toimiin koko maassa myös toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi taikka milloin se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen.

Hallituksen eduskunnalle laiksi järjestyksenvalvojista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi antaman esityksen (HE 148/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 1 §:n osalta muun ohella, että lakia sovellettaisiin yksityishenkilöön, joka on asetettu valvomaan järjestystä ja turvallisuutta tietyssä kohteessa sellaisin oikeusvaikutuksin, että hänellä on tässä tehtävässään toisaalta jokamiehenoikeuksia pitemmälle menevät toimivaltuudet puuttua hänen toimialueellaan olevien henkilöiden käyttäytymiseen ja toisaalta tähän tehtävään liittyvä erityinen toimimisvelvollisuus. Järjestyksenvalvojista annetun lain 2 §:n mukaan järjestyksenvalvojaksi saadaan asettaa tehtävään suostuva henkilö, jonka poliisi on hyväksynyt järjestyksenvalvojaksi siten kuin lain 10 §:ssä säädetään. Järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia siinä tilaisuudessa tai sillä alueella, jonne hänet on lain 1 §:n 1 momentissa mainitun säädöksen nojalla asetettu järjestyksenvalvojaksi (toimialue). Järjestyksenvalvojan on toimittava laissa ja asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti ja noudatettava poliisin sekä pelastus- ja muiden viranomaisten etukäteen tai tilaisuuden aikana antamia käskyjä ja määräyksiä. Järjestyksenvalvojista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan järjestyksenvalvojaksi saadaan hyväksyä tehtävään sopiva täysivaltainen henkilö, joka on saanut sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön hyväksymän koulutuksen. Järjestyksenvalvojan hyväksyy hänen kotikuntansa paikallispoliisi enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

X hoitaa vanhemman konstaapelin virkaa, johon kuuluvat toimivaltuudet julkisen vallan käyttöön ovat edellä mainitut poliisilain 7 ja 9 §:n säännökset huomioon ottaen voimassa ja voivat tulla käytettäviksi myös hoidettaessa järjestyksenvalvojan tehtäviä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että järjestyksenvalvojan on noudatettava muun ohella poliisin antamia käskyjä ja määräyksiä, X:ää ei voida pitää hoitamaansa virkaan perustuvien järjestyksenvalvojan tehtäviä laajempien toimi- valtuuksiensa vuoksi järjestyksenvalvojan tehtävään sopivana henkilönä. Poliisilaitos on siten voinut päätöksessä mainitsemillaan perusteilla hylätä X:n järjestyksenvalvojaksi hyväksymistä koskevan hakemuksen.

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Koska vanhemman konstaapelin viran hoitoa on pidettävä hyväksyttävänä perusteena hylätä X:n hakemus, häntä ei voida myöskään katsoa asetetun valituksenalaisella päätöksellä eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut Oulun hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja ensisijaisesti hyväksymistään järjestyksenvalvojaksi ja Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitoksen määräämistä antamaan hänelle järjestyksenvalvojakortti taikka toissijaisesti asian palauttamista Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi X on vaatinut Suomen valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa liittämänsä laskelman mukaisesti laillisine viivästyskorkoineen.

X on uudistanut valituksessa hallinto-oikeudelle esittämiään perusteluja ja esittänyt lisäksi muun ohella tiedossaan olevan, että poliisimiehille on myönnetty järjestyksenvalvojakortteja ainakin Oulussa noin 30-40 kappaletta, Helsingissä, Lahdessa ja Hämeenlinnassa. Rovaniemellä lupa myönnettäneen, mikäli sitä haetaan. Hänen tiedossaan ei ole, että muuhun ammattiin kuin poliisin ammattiin kuuluvien henkilöiden hakemuksia olisi hylätty ammatin vuoksi. Oulun läänin poliisipäälliköiden kanta poikkeaa muualla Suomea pääasiassa noudatetusta käytännöstä, jolla poliisimies on hyväksytty järjestyksenvalvojaksi.

Lukuisat poliisimiehet eri puolilla Suomea toimivat erilaisissa järjestöissä, yhdistyksissä ja seuroissa, joiden varainhankintaan kuuluu yleisötilaisuuksien järjestäminen talkoovoimin yhteisöjen jäsenten antaessa lähinnä työpanoksensa. Yhteisöjen jäsenten yhdenvertaisuus vaatii, että niihin kuuluvat poliisimiehet, joilla on valmiudet tehtävän hyvään hoitoon, voivat myös osallistua tilaisuuksien järjestyksenvalvontaan samalla tavalla kuin muutkin yhteisöjen jäsenet.

Poliisimiesten sulkeminen pois järjestyksenpitotehtävistä niissä yhteisöissä, joissa he toimivat, muuttaisi merkittävästi lukuisien, jopa satojen yhdistysten, seurojen ynnä muiden taloudellisia edellytyksiä järjestää valvontaa vaativia yleisötilaisuuksia ilman kustannuksia aiheuttavaa ulkopuoliselta ostettavaa järjestyksenvalvontaa. Tämä ei olisi tarkoituksenmukaista eikä järkevää potentiaalisen valvojareservin käyttöä.

X:ltä hyväksyminen on evätty yksinomaan hänen poliisimiehen asemansa takia. Sisäasiainministeriö on antanut 27.8.1999 järjestyksenvalvojalain soveltamisesta määräyksen, jonka kohderyhmänä on poliisi ja järjestyksenvalvojat. Määräyksen kohdassa 1 on säännelty järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen edellytyksistä. Määräyksessä ei mainita mitään siitä, etteikö poliisimieskin voisi tulla hyväksytyksi ja saada järjestyksenvalvojan kortin. Sisäasiainministeriö on antanut 1.7.1999 poliisihallinnon virkamiesten sivutoimia koskevan suosituksen. Siinä ei ole suositettu, että poliisimies ei voisi toimia järjestyksenvalvojista annetun lain mukaisena järjestyksenvalvojana, vaikka kyseisen lain voimaantulo ja sisältö on ollut suositusta annettaessa ministeriön tiedossa. Näin ollen poliisimiestä ei ole haluttukaan asettaa eri arvoiseen asemaan ammattinsa perusteella arvioitaessa sopivuutta järjestyksenvalvojaksi.

Toimiminen niissä tehtävissä, joihin lainsäätäjä on katsonut poliisin soveltumattomaksi, on poliisilta kielletty lain tai vähintään asetuksen tasoisin säännöksin. Hallinto-oikeuden johtopäätökset ovat virheelliset. Mikäli järjestyksenvalvojista annetussa laissa olisi tarkoitettu rajata poliisimiehet virka-asemansa vuoksi kelpaamattomiksi toimimaan järjestyksenvalvontatehtävissä, olisi tästä säädetty ja tullut säätää lailla. Säädöstasolla ei ole määräystä, että poliisimies olisi sopimaton toimimaan järjestyksenvalvojana.

Ennen järjestyksenvalvontalakia vallinneessa oikeudellisessa tilanteessa ja hyväksymiskäytännössä ei ole asetettu estettä poliisimiehen toimimiselle järjestysmiehenä. Käytännössä poliisimiehet ovat toimineet myös virka-ajan ulkopuolella laajalti esimerkiksi erilaisissa urheilutilaisuuksissa järjestysmiehinä.

X on viitannut hallituksen esityksen (HE 148/1998 vp) lain 10 §:ää koskeviin yksityiskohtaisiin perusteluihin henkilön sopivuuteen liittyvistä syistä. Sopivuutta ei voida ratkaista, ainakaan yksinomaan, hakijan ammatin perusteella.

Hallinto-oikeuden päätös asettaa X:n eriarvoiseen ja huonompaan oikeudelliseen asemaan muiden järjestyksenvalvojiksi hyväksyttyjen poliisimiesten kanssa. Vaikka hallinto-oikeus ei ole perustanut ratkaisuaan väitettyyn poliisimiehen ja järjestyksenvalvojan toimivaltuuksien ristiriitaisuuteen, Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitos on päätöksensä perusteluina vedonnut poliisin ja järjestyksenvalvojan toimivaltuuksien ristiriitaan asiaa kuitenkaan tarkemmin yksilöimättä. Perustelu on virheellinen. Poliisin ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet eivät ole miltään osin ristiriidassa keskenään.

Hallinto-oikeus on viitannut ratkaisunsa perusteluissa järjestyksenvalvojan ja poliisin toimivaltuuksien päällekkäisyyteen. Yleisesti ottaen pitää paikkansa, että järjestyksenvalvojalla ja poliisilla on samankaltaisia muun muassa turvallisuuden varmistamiseen, sivullisten ja ympäristön turvallisuuteen, henkilön liikkumisvapauden rajoittamiseen, henkilön poistamiseen ja kiinniottamiseen sekä voimakeinojen käyttöön oikeuttavia toimivaltuuksia. Poliisimiehen toimivaltuudet ovat kuitenkin järjestyksenvalvojan valtuuksia laajemmat, vaikka kummankin toimialueellaan tekemien toimien tavoitteet ja syyt toimintaan saattavat olla samankaltaisia.

Järjestyksenvalvojista annetun lain mukaisena järjestyksenvalvojana poliisimies voi toimia vain vapaa-ajallaan. Pääsääntöisesti poliisimieskään ei ole velvollinen poliisitoimintaan vapaa-aikanaan. Sen sijaan poliisimies on velvollinen toimimaan vakavissa vaara- ja rikostilanteissa ja vapaa-aikanaankin ryhtymään toimintaan riippumatta siitä, onko poliisimies esimerkiksi tilaisuudessa läsnä pelkästään yleisönä. Tämän vuoksi viitatulla toimivaltuuksien eroavaisuudella ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Vapaaehtoinen omalla ajalla korvauksetta hoidettava satunnainen järjestyksenvalvojan tehtävä ei nyt haettavassa muodossa ole valtion virkamieslain kieltämä sivutoimi.

Järjestyksenvalvojaa vastustavan henkilön oikeussuojaa ei loukata sillä, jos poliisimies kelpuutetaan toimimaan järjestyksenvalvojan tehtävissä.

Haukiputaan kihlakunnan poliisilaitos on lausunnossaan katsonut valituksen perusteettomaksi ja vaatinut sen hylkäämistä. Poliisilaitos on esittänyt muun ohella, että poliisilaitoksen poliisipäällikön käytäntö hylätä poliisimiehen hakemus järjestysmieskortista ei ole vallitsevasta käytännöstä poikkeava.

Säännösten mukaan järjestyksenvalvojakorttia ei voida myöntää toimialueellaan rajoitettuna. Kortti on voimassa koko valtakunnan alueella, ja kortin haltija voidaan nimetä mihin tahansa tilaisuuteen järjestyksenvalvojaksi ilman uutta viranomaisen hyväksyntää.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, poliisimiehen ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat osittain päällekkäisiä. Ne ovat myös ristiriidassa keskenään siltä osin, että poliisilla on velvollisuus valvoa, että järjestyksenvalvojat hoitavat tehtävänsä. Järjestyksenvalvojat ovat velvollisia noudattamaan muun muassa poliisin antamia käskyjä ja määräyksiä. Järjestyksenvalvoja on myös velvollinen ilmoittamaan tietyistä asioista poliisille (laki järjestyksenvalvojista 2, 4 ja 5 § ). Päällekkäisistä ja osin ristiriitaisista velvoitteista aiheutuu jääviystilanteita valtion virkamieslain 18 §:n tarkoittamalla tavalla.

Toisin kuin vartioimisliikelaissa ei lainsäätäjä ole erikseen ottanut kantaa poliisimiehen sopivuuteen järjestyksenvalvojana. Tämä saattaa johtua pelkästään asian olemisesta niin selvä, ettei sitä ole huomattu lakia säädettäessä. Jos olisi tarkoitettu, että poliisimiehet voivat saada hyväksymisen järjestyksenvalvojiksi, heidät olisi todennäköisesti vapautettu järjestyksenvalvojakurssin suorittamisesta.

Nykyisten säännösten mukaan järjestyksenvalvojilla on itsenäinen järjestäjästä riippumaton toimivalta ja myös sangen laaja sanktioitu vastuu toiminnastaan.

Kysymyksessä ei ole Suomen perustuslain perusoikeuksiin kuuluvaan yhdenvertaisuuteen liittyvä asia. Poliisilla on oikeus harkita järjestyksenvalvojan sopivuus tehtävään. Poliisimiehen lakiin perustuva asema ja toimivalta tekevät hänestä sopimattoman tähän tehtävään, ja se muodostaa tässä asiassa hyväksyttävän syyn asettaa hänet eri asemaan kuin muut kansalaiset.

Säännökset eivät sinänsä kiellä poliisimiesten osallistumista yhdistystoimintaan ja tilaisuuksien järjestämiseen. Mikäli huvitilaisuudesta tehtävässä ilmoituksessa näkyy, että paikalla yleisötilaisuudessa on järjestystehtävissä toimitsijan tai muulla nimikkeellä yksi tai useampi poliisimies, se varmasti otetaan huomioon järjestyksenvalvontatarpeita harkittaessa. Pienimuotoisissa tilaisuuksissa, joissa poliisimies on mukana, ei ole syytä epäillä järjestyshäiriöitä, ja ilmoitus voidaan usein jättää kokonaan tekemättä (kokoontumislaki 14 §:n 2 momentti).

X on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, Oulun hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole syytä. Päätös jää siis pysyväksi.

Asian näin päätyessä ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset korkein hallinto-oikeus hylkää X:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ismo Talikka, Tuulikki Keltanen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Raimo Viitasaari.