KHO:2003:96

Ulkomaalainen - Käännyttäminen - Oleskelulupa - Asian palauttaminen uudelleen käsiteltäväksi

Ulkomaalaisviraston hylättyä ulkomaalaisen turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen muun ohella ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin nojalla hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumotessaan ulkomaalaisen käännyttämisen jättää palauttamatta asiaa oleskeluluvan osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 20 § 1 mom., 37 § 2 mom. ja 38 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 20.5.2002 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana sekä määrännyt hänet käännytettäväksi kotimaahansa. Ulkomaalaisvirasto on muun ohella katsonut, ettei A ollut esittänyt ulkomaalaislain 20 §:ssä tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseen eikä oleskeluluvan epäämistä voitu pitää ilmeisen kohtuuttomana, koska hän voi saada tarvitsemansa hoidon omassa kulttuuriympäristössään kotimaassaan. Samalla Ulkomaalaisvirasto on määrännyt A:n kahden vuoden maahantulokieltoon. Kielto saapua maahan ilman erityistä lupaa koskee myös saapumista muuhun Schengen-valtioon.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on 26.11.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n tekemän valituksen turvapaikan ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta, joista enää ei ole kysymys, mutta käännyttämisen osalta hallinto-oikeus on kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen.

Perustelut:

Käännyttämisen osalta hallinto-oikeus on katsonut, ettei A:n terveydentilaa koskevien lausuntojen ja selvitysten perusteella häntä voitu sillä hetkellä käännyttää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kun siinä ei ole lausuttu mitään enempää jatkotoimien tai oleskeluluvan suhteen terveydellisistä syistä tapahtuneen käännyttämismääräyksen kumoamisen yhteydessä. Vastaavasta kysymyksestä ei ole ennestään korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa, joten lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Valituksessaan A on katsonut, ettei hallinto-oikeus ole voinut määrätä käännyttämistä kumottavaksi ilman, että se samalla lausuu asian palauttamisesta Ulkomaalaisvirastolle oleskelulupa-asian käsittelemistä varten taikka itse määrää kumoamispäätöksensä johdosta oleskelulupa-asiasta.

Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen johdosta lausunnon ja A lausunnon johdosta vastaselityksensä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa muutoin kuin että asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle käsiteltäväksi oleskeluluvan osalta.

Perustelut:

Ulkomaalaislain 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Ulkomaalaislain 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa mutta jolle sitä ei ole myönnetty.

Ulkomaalaisvirasto on asiaa käsitellessään katsonut, ettei A ollut esittänyt ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ja ettei oleskeluluvan epäämistä voitu pitää ilmeisen kohtuuttomana. Ulkomaalaisvirastolle esitetyn lääkärinlausunnon mukaan psykoterapian antaminen on mahdotonta A:n puutteellisen kielitaidon vuoksi. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että hän voi saada tarvitsemansa hoidon omassa kulttuuriympäristössään ja että A voidaan käännyttää kotimaahansa.

Hallinto-oikeudessa A on esittänyt kolme lääkärintodistusta ja muun ohella vaatinut, ettei häntä tule käännyttää ja että käännyttämisestä arvioitaessa on virheellistä lähteä siitä, että hän voisi saada hoitoa tilanteeseensa kotimaassaan.

Hallinto-oikeus on A:n terveydentilaa koskevien lausuntojen ja selvitysten perusteella kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen käännyttämisen osalta, mutta ei ole päätöksessään ottanut kantaa oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiin taikka palauttanut asiaa Ulkomaalaisvirastolle oleskeluluvan edellytysten harkitsemiseksi.

Edellä kerrotun johdosta A on hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen tilanteessa, jossa hän oleskelee maassa oikeuden kumoaman käännytyspäätöksen jälkeen ilman oleskelulupaa, mikä ulkomaalaislain 37 §:n 2 momentin mukaan luo perusteen käännyttää hänet maasta. Ulkomaalaisvirasto ei myöskään voi myöntää A:lle oleskelulupaa viran puolesta ilman erillistä hakemusta. Hallinto-oikeuden olisi kumotessaan käännyttämisen tullut palauttaa asia Ulkomaalaisvirastolle ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun oleskeluluvan käsittelemiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Heikki Jukarainen. Asian esittelijä Kai Träskelin.