11.12.2003/3222

Arvonlisävero - Palvelun myynti - Kuljetuspalvelu - Yhteisökuljetus - Yhteisökuljetukseen välittömästi liittyvä jäsenvaltiossa suoritettu kuljetus - Yhteisökuljetuksen liitännäispalvelut

1. Yhtiö A myi hollantilaiselle yhtiölle X informaatioteknologian logistiikkapalveluja. Myytävät palvelut liittyivät ulkomaisten yritysten valmistamiin laitteisiin, jotka palautuivat suomalaisilta loppukäyttäjiltä laitteiden valmistajille. Kun A sai X:ltä tiedon palautuvan laitteen suomalaisesta osoitteesta, A:n alihankkijana toimiva kuljetusliike nouti tavaran A:n varastoon. Kun laite saapui varastoon, A lähetti siitä tiedon X:lle. A:n varastossa palautuneet tavarat lajiteltiin ja kuormattiin kuljetuslavalle odottamaan kuljetusta Hollantiin tai Saksaan. X nouti laitteet yhtiön varastosta kerran viikossa. Kuljetuksesta toiseen jäsenvaltioon A:lle jäi jäljennös joko pakkauslistasta tai rahtikirjasta. A laskutti X:ää kerran kuukaudessa palautuvien laitteiden kotimaankuljetus-, varastointi-, kuormaus- ja informaatiopalvelusta. Ostossa X käytti Hollannissa saamaansa arvonlisäverotunnistetta, joka on myös mainittu A:n laskussa. Koska loppukäyttäjiltä laitteiden valmistajille palautuvat tavarat jäivät A:n varastossa tapahtuvan lajittelun ja kuormaamisen jälkeen varastoon odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kuljetusta toiseen jäsenvaltioon, A:n itsenäiseltä yhtiöltä ostaman palautuvien tavaroiden kotimaan kuljetuspalvelun ei voitu katsoa liittyvän arvonlisäverolain 66 a §:ssä tarkoitetulla tavalla välittömästi jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tapahtuvaan kuljetukseen siten, että tätä kotimaan kuljetuspalvelua olisi pidettävä mainitussa lainkohdassa määriteltynä yhteisökuljetuksena. Kyseessä oli siten arvonlisäverolain 66 §:n 1 momentin mukainen Suomessa suoritettu kuljetuspalvelu, jonka myynnistä A:n oli suoritettava arvonlisäveroa. Myöskään A:n suorittaman palautuneisiin tavaroihin kohdistuvan informaatio-, kuormaus- ja varastointipalvelun ei voitu katsoa liittyvän näiden tavaroiden myöhemmin X:n toimesta tapahtuvaan yhteisökuljetukseen siten, että näitä palveluja olisi pidettävä arvonlisäverolain 67 a §:ssä tarkoitettuina palveluina. Suomessa suoritettu palautuneisiin laitteisiin kohdistuva informaatio-, kuormaus- ja varastointipalvelu oli siten arvonlisäverolain 67 §:n 2 kohdassa tarkoitettua Suomessa suoritettua palvelua, jonka myynnistä A:n oli suoritettava arvonlisäveroa.
2. A:n vaihtotavaroihin liittyvät palvelut koskivat suomalaisille loppukäyttäjille rikkoutuneiden laitteiden tilalle toimitettavia uusia laitteita. X kuljetti toisesta jäsenvaltiosta A:n varastoon kuljetuslavallisen uusia atk-laitteita, joista jokainen laite oli yksilöity toimitusnumerolla. Todistukseksi toisesta jäsenvaltiosta tapahtuvasta kuljetuksesta A:lle jäi jäljennös rahtikirjasta. A:n varastossa kuljetuserä purettiin pienempiin toimituskokonaisuuksiin ja laitteet toimitettiin laitekohtaisen toimitusnumeron ja X:ltä saadun tiedon perusteella loppukäyttäjille. Laitteiden toimitus loppukäyttäjille tapahtui pääosin viimeistään vuorokauden sisällä varastoon saapumisesta. Osa laitteista voi viipyä A:n varastossa pitempäänkin odottaen tietoa lopullisesta toimitusosoitteesta. Kuljetuksen loppukäyttäjille suoritti itsenäinen kuljetusliike, joka laskutti kuljetuksesta A:ta. A laskutti uusien laitteiden purku-, varastointi- ja kuljetuspalvelut X:ltä kerran kuukaudessa. Ostossa X käytti Hollannissa annettua arvonlisäverotunnistetta. A:n varastossa tapahtuvat vaihtolaitteiden purku- ja varastointipalvelut eivät liittyneet kyseessä olevien tavaroiden X:n toimesta tapahtuneeseen yhteisökuljetukseen sillä tavoin, että mainittuja palveluita voitaisiin pitää arvonlisäverolain 67 a §:ssä tarkoitettuina yhteisökuljetuksen liitännäispalveluina. Palveluita oli siten pidettävä arvonlisäverolain 67 §:n 2 kohdan mukaisina Suomessa suoritettuina palveluina. A:n oli suoritettava arvonlisäveroa vaihtolaitteiden purku- ja varastointipalvelun myynnistä X:lle. Koska vaihtolaitteet varastoitiin A:n varastossa, A:n vaihtolaitteiden kotimaan kuljetus ei liittynyt välittömästi toisesta jäsenvaltiosta Suomeen tapahtuneeseen kuljetukseen eikä se siten ollut arvonlisäverolain 66 a §:ssä tarkoitettu yhteisökuljetus vaan lain 66 §:n 1 momentin mukainen Suomessa myyty kuljetuspalvelu, jonka myynnistä A:n oli suoritettava arvonlisäveroa.

3. A myi tietokoneiden logistiikkapalveluita hollantilaisyhtiölle Y. Suomalaiset kuluttajat toimittivat omalla rahdillaan rikkoutuneet tietokoneet A:n varastoon. A syötti tiedon tietokoneen saapumisesta varastoon Y:n tietojärjestelmään ilmoittamalla rikkoutuneen tietokoneen tilaus- ja sarjanumeron. Tiedot tulostuivat kahdelle tarraetiketille. A pakkasi tietokoneet erillisiin muovipusseihin ja sinetöi ne tietokonekohtaisella tarraetiketillä. Toinen tietokoneen tarraetiketeistä liimattiin tietokoneet varastosta noutavan yhtiön Z rahtikirjaan, josta jäi jäljennös A:lle. Z nouti tietokoneet A:n varastosta kerran viikossa ja toimitti ne Iso-Britanniaan korjattavaksi. Z veloitti kuljetuksesta muuta osapuolta. A:n Y:lle myymä Suomessa suoritettu tietokoneiden varastointi-, pakkaus- ja informaatiopalvelu ei liittynyt sillä tavoin myöhemmin tapahtuvaan, Z:n suorittamaan tietokoneiden yhteisökuljetukseen, että palveluita olisi pidettävä arvonlisäverolain 67 a §:n mukaisina yhteisökuljetuksen liitännäispalveluina. Palvelua oli siten pidettävä arvonlisäverolain 67 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna Suomessa myytynä palveluna, jonka myynnistä A:n oli suoritettava arvonlisäveroa.

Arvonlisäverolaki 64 § 1 mom., 66 § 1 mom., 66 a § 1 ja 2 mom., 67 § 2 kohta ja 67 a § 1 mom.