KHO:2003:52

Alueellinen toimivalta - Alueellinen ympäristökeskus - Asiallinen toimivalta - Lietesäiliö - Toimintakokonaisuus - Toimivaltainen lupaviranomainen - Ympäristökeskus

Lounais-Suomen ympäristökeskus oli myöntänyt ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan luvan Someron kaupungin Viuvalan kylässä sijaitsevalla tilalla harjoitetun sikalatoiminnan laajentamiseen 65 emakolla ja 150 siitossialla sekä etälietesäiliön rakentamiseen Nummi-Pusulan kunnan Leppäkorven kylässä sijaitsevalle tilalle. Hakemuksen mukaan lietesäiliö sijoitettiin toiminnanharjoittajan peltojen keskelle. Asiakirjojen mukaan sijoituspaikka oli noin 60 metrin päässä Pajasillanoja-nimisestä uomasta, joka kuljettuaan mainitun tilan alueen läpi laski sen alapuolella Pitkiönjoki- tai Sikanoja-nimiseen uomaan. Toiminnanharjoittajan mukaan säiliön tilavuus vastasi tilalla oleviin peltoihin levitettävän lietteen määrää.

Viimeksi mainittuun tilaan rajoittuvien kahden kiinteistön omistajien valituksesta korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti ympäristökeskuksen ja hallinto-oikeuden asiassa annetut päätökset etälietesäiliön osalta ja siirsi asian tuolta osin Uudenmaan ympäristökeskuksen käsiteltäväksi. Ratkaisunsa perusteluissa korkein hallinto-oikeus lausui muun muassa, että sikalan ja etälietesäiliön osalta kysymyksessä ei ollut ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukainen toimintakokonaisuus. Kun etälietesäiliössä varastoitava liete levitettiin säiliön välittömässä läheisyydessä oleviin peltoihin, säiliö ja pellot muodostivat ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitetun toimintakokonaisuuden. Kun otettiin huomioon sanotun toimintakokonaisuuden sijainti mainittuihin uomiin nähden, toimivallan lupa-asian käsittelemiseen oli katsottava ympäristönsuojelulain 31 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella kuuluvan alueelliselle ympäristökeskukselle. Alueellinen toimivalta asiassa oli ympäristönsuojelulain 34 §:n 1 momentti huomioon ottaen alueellisten ympäristökeskusten toimialueiden rajoista ja toimipaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (909/1997) 1 §:n perusteella Uudenmaan ympäristökeskuksella.

Ympäristönsuojelulaki 28 § 2 mom. 1 kohta, 31 § 2 mom. 2 kohta ja 3 ja 4 mom. sekä 34 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Lounais-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt päätöksellään 6.9.2001 Juha Tiiralle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan luvan Someron kaupungin Viuvalan kylässä sijaitsevalla tilalla Alppila RN:o 3:77 harjoitetun sikalatoiminnan laajentamiseen 65 emakolla ja 150 siitossialla sekä etälietesäiliön rakentamiseen Nummi-Pusulan kunnan Leppäkorven kylään tilalle Sore RN:o 9:16. Laajentamisen jälkeen sikalassa tulee olemaan 140 emakkoa, 150 siitossikaa ja 480 lihasikaa. Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä.

Lupamääräykset 2, 3, 4 ja 8 kuuluvat seuraavasti:

2. Rakennettava etälietesäiliö on sijoitettava kiinteistölleen siten, että lietelannan pääsy ojiin estyy myös mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Lietesäiliö tulee perustaa kantavalle pohjalle. Säiliö on rakennettava teräsbetonirakenteisena. Rakenteissa käytetyn betonin tulee olla vähintään lujuusluokkaa K 30 ja rakenne luokaltaan 2.

3. Rakennettavassa lietesäiliössä tulee olla säiliön alta päin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet. Lisäksi lietesäiliö on katettava esimerkiksi styrox-, lecasora- tai muulla sellaisella kelluvalla katteella ja varustettava riittävän korkealla ja tiheällä suoja-aidalla. Sade- ja sulamisvesien valuminen lannan säilytystiloihin on estettävä.

4. Lantavarastot on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkastettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi.

8. Lannan kuormaaminen ajoneuvoon tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja. Lannan kuljetukseen käytettävät tiet on pidettävä siisteinä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Kanervojen ja eräiden muiden ympäristökeskuksen päätöksestä tekemät valitukset.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut siltä osin kuin nyt on kysymys:

Hakemuksen mukaisesti sijoitettavat etälietesäiliö ja sikala eivät tule samalle toiminta-alueelle. Sikala on Somerolla ja etälietesäiliö Nummi-Pusulassa noin 6 kilometrin päässä sikalasta. Kysymys ei siten ole ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukaisesta toimintakokonaisuudesta. Päätös sisältää näin ollen kaksi erillistä lupaa: sikalaluvan ja etälietesäiliöluvan.

Koska sikalaluvassa on laskennallisesti kysymys 1 106 lihasian eläinsuojasta, toiminnan laajentaminen vaatii ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentti ja ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 10 a kohta huomioon ottaen alueellisen ympäristökeskuksen luvan.

Lannan käsittely ja varastointi muualla kuin tuotantorakennuksen yhteydessä ei pääsääntöisesti ole luvanvaraista toimintaa. Soren tilalle suunnitellun etälietesäiliön lähin naapuri on noin 200 metrin päässä ja suunnilleen samalla etäisyydellä on muitakin naapureita. Lyhyen välimatkan johdosta säiliöstä saattaa aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Etälietesäiliö vaatii näin ollen ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 3 kohta ja ympäristönsuojeluasetuksen 7 § huomioon ottaen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen luvan.

Alueellisen ympäristökeskuksen lupatoimivaltaa määrittävässä ympäristönsuojelulain 31 §:n 2 momentissa säädetään muun ohessa, että ympäristökeskus ratkaisee hankkeen sijaintikuntaa laajemmalle ulottuvia ympäristövaikutuksia aiheuttavan lupahakemusasian ja muunkin asian, jos sen ratkaiseminen ympäristökeskuksessa on perusteltua.

Luvan hakija on pannut sikalan laajentamista ja etälietesäiliötä koskevan hakemuksen yhtenä asiana vireille ympäristökeskuksessa. Ympäristölupamenettelyuudistuksen tavoitteena on ollut lupakäsittelyn yhtenäistäminen eli niin sanottu yhden luukun -periaate. Sikalatoimintaan tarpeellista etäsäiliötä koskevan asian käsittely yhdessä sikalatoiminnan laajennusluvan käsittelyn kanssa on tarkoituksenmukaista ja hakijan edun mukaista. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että alueellinen ympäristökeskus on ylempänä viranomaisena tässä tapauksessa voinut tutkia ja ratkaista myös ympäristönsuojelulautakunnalle muuten kuuluvan etälietesäiliötä koskevan lupa-asian.

Ympäristönsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä asianomaisten kuntien ilmoitustaululla. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen. Ympäristönsuojelulain 38 §:n 2 momentin mukaan kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Tiedoksianto on suhteutettava hakemuksen mukaiseen toimintaan ja sen vaikutuksiin. Erityistiedoksianto koskisi tässä tapauksessa lähinnä toiminnan sijoituspaikan naapureita ja päästöjen kuormitusalueiden asukkaita.

Ympäristölupahakemuksen vireilletulosta on kuulutettu Someron kaupungin ilmoitustaululla 1.6.2001 - 1.7.2001. Kuulutusta koskeva ilmoitus on julkaistu Somero -nimisessä paikallislehdessä 29.5.2001. Asiakirjat ovat olleet nähtävänä kuulutuksen ajan Someron kaupunginvirastossa ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa Turussa. Päätöksen mukaan hakemuksesta on erikseen lähetetty tieto yhteensä kymmenelle sikalan ja etälietesäiliön rajanaapurille. Someron kaupunginhallitukselta, Nummi-Pusulan kunnanhallitukselta ja Uudenmaan ympäristökeskukselta on pyydetty lausunnot. Lisäksi etälietesäiliön neljää rajanaapuria on kuultu 10. ja 11.6.2001, jolloin kaksi teki asiassa muistutuksen. Kanervoja ei ole kuultu.

Kun asiassa on kysymys kahdesta erillisestä luvasta, joihin liittyvä toiminta tapahtuu eri kunnissa, hakemuksesta olisi tullut kuuluttaa kummassakin paikassa eli Somerolla ja Nummi-Pusulassa. Hakemusta ei ole kuulutettu Nummi-Pusulan kunnan ilmoitustaululla, vaikka etälietesäiliö sijaitsee siellä. Tältä osin asiassa on menetelty virheellisesti.

Kanervojen kiinteistöt sijaitsevat 250-500 metrin päässä etälietesäiliöstä kiinteistön Sore RN:o 9:16 rajanaapureina, joten hakemuksesta olisi etälietesäiliötä koskevalta osalta tullut antaa erityistiedoksianto Kanervoille. Koska näin ei ole tapahtunut, asiassa on myös tältä osin menetelty virheellisesti.

Koska kaikki asiassa tehdyt 28 muistutusta koskevat etälietesäiliötä ja ovat tulleet Nummi-Pusulan Leppäkorven kylän asukkailta, paikkakuntalaisilla on ollut tieto asiasta. Myös Kanervot ovat toimittaneet yhdessä Harry ja Ritva Häggin kanssa muistutuksen ympäristökeskukselle. Näin ollen Kanervot ovat saaneet hakemuksesta tiedon ja voineet valvoa asiassa etuaan.

Kanervojen vaatimus päätöksen kumoamisesta kuulemisvirheen vuoksi tarkoittaisi asian palauttamista. Ottaen huomioon mainitut kuulemiseen liittyvät seikat sekä päätöksen antamisen johdosta tapahtunut kuuluttaminen hallinto-oikeus katsoo, ettei asian käsittelyssä ympäristökeskuksessa ole etälietesäiliön osalta tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi asia tulisi kumota ja palauttaa ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ilma Kanervo ja Leo Kanervo ovat vaatineet hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen päätösten kumoamista.

Kanervot ovat muun ohella esittäneet, että Harry Hägg oli puhelimitse tiedustellut heiltä, voitiinko heidän nimensä liittää asiassa tehtyyn muistutukseen. Kanervot olivat antaneet suostumuksensa sanottuun liittämiseen. Häggin yhteydenotto oli ainoa ja täysin epävirallinen tieto, jonka Kanervot asiasta saivat. Hallinto-oikeuden mukaan Kanervojen, jotka ovat 85-vuotiaita, olisi tullut olla asiassa aktiivisia ja käydä naapurikunnan ilmoitustaululla tarkkailemassa ilmoittelua tai tilata naapurikunnassa ilmestyvä lehti saadakseen tiedon mahdollisesta katselmuksesta. Lain mukaan hakemus olisi tullut antaa Kanervoille tiedoksi erikoistiedoksiantona. Myös hallinto-oikeus on todennut, ettei asiassa ollut noin menetelty. Tosiasia on, ettei Kanervoille ole annettu mahdollisuutta lausua kantaansa asiassa.

Kanervojen vedenottamo sijaitsee noin 150 - 200 metrin päässä notkelmassa, jonka yläpuolelle lietevarasto saadaan lupapäätöksen mukaan sijoittaa.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut lausunnon. Ympäristökeskus on muun ohella lausunut, että Harry ja Ritva Häggin 25.6.2001 päivätyssä muistutuksessa on myös Ilma ja Leo Kanervon allekirjoitukset. Näin ollen ympäristökeskus on katsonut Kanervojen tienneen hakemuksen vireilläolosta. Koska muistutuksessa vastustetaan etälietesäiliön rakentamista Soren tilalle esitettyyn paikkaan, ympäristökeskus on katsonut Kanervojen esittäneen myös kantansa asiasta. Asiassa ei järjestetty katselmusta eikä kuulemistilaisuutta, vaan ympäristökeskuksen edustaja tutustui sikalan ja etälietesäiliön suunniteltuihin rakennuspaikkoihin hakijan edustajan kanssa.

Lupapäätöksessä on otettu huomioon etälietesäiliön sijainti Pajasillanojan läheisyydessä ja mahdolliset päästöt pohjavesiin. Lupamääräyksillä 2, 4 ja 8 varmistetaan, ettei rakentaminen ja käyttö aiheuta terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista.

Tiira on antanut selityksen. Tiira on lausunut muun muassa, että lietevaraston ja Kanervojen kaivon välissä on pieni oja, joka laskee Pajaojaan. Kaivo on seuraavalla peltoaukealla ojan toisella puolella. Ensimmäisessä muistutuksessa 15.6.2001 kohdassa 4 mainittu kaivo on ollut lupaviranomaisen tiedossa.

Kanervoille on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin ne koskevat etälietesäiliötä. Asia siirretään tuolta osalta Uudenmaan ympäristökeskuksen käsiteltäväksi.

Muilta kuin etälietesäiliötä koskevilta osilta päätökset jäävät voimaan.

Perustelut:

Sovellettavat säännökset:

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentissa säädetään tapauksista, joiden osalta ympäristölupavirasto ratkaisee ympäristölupahakemuksen. Pykälän 2 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus ratkaisee muun kuin pykälän 1 momentin perusteella ympäristölupaviraston toimivaltaan kuuluvan asian, jos

1) toiminnan ympäristövaikutukset kohdistuvat huomattavassa määrin toiminnan sijaintikuntaa laajemmalle alueelle tai asian ratkaiseminen alueellisessa ympäristökeskuksessa on muusta syystä perusteltua;

2) lupa on tarpeen ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella; tai

3) lupa on tarpeen ympäristönsuojelulain 29 §:n perusteella.

Pykälän 3 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee muun kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitetun lupahakemuksen.

Mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista säädetään sen 4 momentin mukaan tarkemmin asetuksella. Ympäristönsuojeluasetuksen 5-7 §:ssä on luettelot laitoksista, joita koskevat lupa-asiat käsitellään mainituissa viranomaisissa.

Alueellisten ympäristökeskusten toimialueiden rajoista ja toimipaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (909/1997) 1 §:n 1 kohdan mukaan Uudenmaan ympäristökeskus muodostuu Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton toimialueista. Pykälän 2 kohdan mukaan Lounais-Suomen ympäristökeskus muodostuu Varsinais-Suomen liiton ja Satakuntaliiton toimialueista.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan ympäristölupa on oltava toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.

Ympäristönsuojelulain 34 §:n 1 momentin mukaan lupahakemuksen ratkaisee se 31 §:n mukaan toimivaltainen lupaviranomainen, jonka toimialueelle toiminta sijoitetaan. Jos toiminta on alueen käyttämistä ja sitä harjoitetaan useamman kuin yhden lupaviranomaisen toimialueella, lupahakemuksen ratkaisee se viranomainen, jonka toimialueella merkittävin osa päästöjä aiheuttavasta toiminnasta sijaitsee.

Toimivaltainen lupaviranomainen:

Sikala on Someron kaupungin alueella, etälietesäiliö taas Nummi-Pusulan kunnan alueella noin kuuden kilometrin päässä sikalasta. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, tältä osin kysymyksessä ei ole ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukainen toimintakokonaisuus.

Hakemuksen mukaan lietesäiliö sijoitetaan Nummi-Pusulan kunnan Leppäkorven kylässä sijaitsevalle tilalle Sore RN:o 9:16, toiminnanharjoittajan peltojen keskelle. Asiakirjojen mukaan sijoituspaikka on noin 60 metrin päässä Pajasillanoja-nimisestä uomasta, joka kuljettuaan mainitun tilan alueen läpi laskee sen alapuolella Pitkiönjoki- tai Sikanoja-nimiseen uomaan. Toiminnanharjoittajan mukaan säiliön tilavuus vastaa tilalla oleviin peltoihin levitettävän lietteen määrää. Kun säiliössä varastoitava liete levitetään säiliön välittömässä läheisyydessä oleviin peltoihin, säiliö ja pellot muodostavat ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitetun toimintakokonaisuuden.

Lietesäiliötä ei mainita ympäristönsuojeluasetuksen 5-7 §:n laitosluetteloissa. Näin ollen ja ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 31 §:n 3 momentti toimivaltainen käsittelemään lietesäiliötä koskevan lupa-asian olisi lähtökohtaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, tässä tapauksessa siis Nummi-Pusulan kunnan sanottu viranomainen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu säiliön ja peltojen muodostamasta kokonaisuudesta ja sen sijainnista mainittuihin uomiin nähden, toimivallan lupa-asian käsittelemiseen on tässä asiassa katsottava ympäristönsuojelulain 31 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella kuuluvan alueelliselle ympäristökeskukselle.

Asiassa alueellisesti toimivaltainen lupaviranomainen määräytyy ympäristönsuojelulain 34 §:n 1 momentti huomioon ottaen lietesäiliön ja sitä ympäröivien peltojen sijainnin perusteella. Tähän nähden alueellinen toimivalta asiassa on mainitun valtioneuvoston päätöksen (909/1997) 1 §:n perusteella Uudenmaan ympäristökeskuksella.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen asiassa tekemät päätökset on kumottava edellä ratkaisuosassa sanotulta osin. Korkein hallinto-oikeus siirtää asian tuolta osin Uudenmaan ympäristökeskuksen käsiteltäväksi. Sikalaa koskevilta osin lupapäätöksestä ei ole valitettu ja tuolta osin hallinto-oikeuden päätös on siis lainvoimainen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Olli Nykänen, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Niilo Jääskinen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Ilkka Hirsto. Asian esittelijä Petri Leinonen.