05.05.2003/1098

Arvonlisävero - Käännetty verovelvollisuus - Rahoituspalvelu - Valuutanvaihto

A Oy oli vuosina 1995-1997 ostanut kahdelta ulkomaiselta elinkeinonharjoittajalta, joilla ei ollut Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja jotka eivät olleet Suomessa verovelvollisia, palvelua, jossa asiakkaalla oli mahdollisuus käydä kauppaa valuutalla ja valuuttatermiineillä muiden asiakkaiden kanssa. Palvelu toimi siten, että asiakas antoi ulkomaisen elinkeinonharjoittajan ylläpitämään järjestelmään osto- tai myyntitarjouksen, jolle järjestelmä etsi vastapuolen. Kauppa syntyi, kun järjestelmään annetuista tarjouksista vastakkaiset tarjoukset kohtasivat. Järjestelmä vahvisti kahden osapuolen välille syntyneen kaupan järjestelmään tallentuvalla vahvistuksella, jossa todettiin kaupan osapuolet, vaihdettavat valuutat, valuuttakurssi/hinta, osapuolten maksuyhteydet sekä päivä, jolloin maksut oli suoritettava.

Ulkomaiset elinkeinonharjoittajat eivät olleet valuuttakaupan osapuolia eivätkä näin ollen myyneet eivätkä välittäneet valuuttaa. Arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 5 kohdan valuuttakaupan verottomuutta koskeva säännös ei sen vuoksi sellaisenaan soveltunut ulkomaisten elinkeinonharjoittajien tarjoamiin palveluihin ja niiden perusteella valuuttakaupan osapuolilta perimiin maksuihin. Säännöksen mukainen veroton valuuttakauppa, joko myynti tai välitys, tapahtui kuitenkin ulkomaisten elinkeinonharjoittajien ylläpitämissä kaupankäyntijärjestelmissä. Järjestelmiin annetut osto- ja myyntitarjoukset olivat sitovia ja kauppa syntyi yhteensopivien tarjousten välillä, minkä seurauksena kaupan osapuolien oikeudellinen ja taloudellinen tilanne muuttui. Ulkomaisten elinkeinonharjoittajien tarjoamia palveluja voitiin myös pitää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-2/95 tarkoitetulla tavalla luonteeltaan erillisenä sekä erityisenä ja olennaisena osana valuuttakaupan osapuolten ulkomaisten elinkeinonharjoittajien ylläpitämissä kaupankäyntijärjestelmissä harjoittamaa verotonta valuuttakauppaa. Tämän suhteen ei ollut merkitystä sillä, että valuuttakauppa ulkomaisten elinkeinonharjoittajien ylläpitämissä kaupankäyntijärjestelmissä tapahtui kokonaan sähköisesti. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon direktiivin tulkintavaikutus korkein hallinto-oikeus katsoi, että ulkomaisten elinkeinonharjoittajien A Oy:lle vuosina 1995-1997 tarjoamat palvelut olivat arvonlisäverolain 41 §:n sekä 42 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella verottomia rahoituspalveluja. Tämän vuoksi A Oy:n ei palvelujen ostajana ollut suoritettava niistä veroa arvonlisäverolain 9 §:n käännettyä verovelvollisuutta koskevan säännön nojalla.

Arvonlisäverolaki 9 §, 41 § ja 42 § 1 mom. 5 kohta
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d alakohta 4 alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter)