29.04.2003/1065

Ennakkoperintä - Työnantajan sosiaaliturvamaksu - Maksuunpano - Menettely - Luottamuksensuoja

Verovirasto oli, ottamatta kantaa verotarkastuskertomuksessa tehdyn, yhtiön työntekijöilleen maksamista matkakustannusten korvauksista toimittamatta jääneitä ennakonpidätyksiä ja niiden perusteella maksamatta jääneitä työnantajan sosiaaliturvamaksuja koskeneen maksuunpanoesityksen perusteisiin, jättänyt maksuunpanon toimittamatta suoraan verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin perusteella. Veroasiamiehen valituksen johdosta hallinto-oikeus katsoi, ettei yhtiölle voitu antaa kustannusten korvauksia koskevien säännösten tulkinnanvaraisuuteen ja epäselvyyteen perustuvaa luottamuksensuojaa, ja palautti asian verovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että luottamuksensuojan soveltamisen voitiin katsoa edellyttävän, että ensin selvitetään asiaan vaikuttavat tosiseikat ja sovellettavat oikeussäännökset sekä se, miten asia olisi niiden perusteella ratkaistava. Mikäli tämän mukainen ratkaisu olisi verovelvolliselle vastainen, asia on kuitenkin ratkaistava verovelvollisen eduksi, jos lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyvät. Luottamuksensuojalla on niin ollen merkitystä vain tilanteissa, joissa asiassa annettava ratkaisu olisi muutoin verovelvolliselle vastainen. Kun veroviraston päätöksessä oli pelkästään ratkaistu luottamuksensuojaa koskeva kysymys, hallinto-oikeus ei ollut voinut ensi asteena ottaa kantaa maksuunpanoesityksen perusteisiin. Hallinto-oikeuden ei kuitenkaan olisi tässä tilanteessa tullut ratkaista myöskään vasta toissijaisena pidettävää kysymystä luottamuksensuojasta. Veroviraston, jolle asia oli palautettu, tuli ensin tutkia maksuunpanoesityksen perusteet ja vasta sen jälkeen ratkaista kysymys, oliko yhtiölle mahdollisesti ja millä perustein annettava luottamuksensuojaa.

Laki verotusmenettelystä 26 § 2 mom.
Ennakkoperintälaki
Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta