16.04.2003/973

Lastensuojelu - Huostaanoton lopettaminen - Oikeussuojan tarve

Lapsen vanhemmat olivat muuttaneet erilleen tammikuussa 1997 ja lapsi jäi äidin luokse asumaan. Vanhempien 25.6.1997 tekemän ja sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen mukaan lapsen huolto oli uskottu äidille ja sovittu lapsen säännöllinen tapaamisoikeus lapsen isän kanssa. Lapsi oli kuitenkin 22.6.1997 lähtien asunut isänsä luona. Sosiaalilautakunnan päätöksellä 13.11.1997 lapsi oli otettu sosiaalilautakunnan huostaan äidiltään ja sijoitettu sijaishuoltoon isänsä luokse.

Lapsen äidin vaadittua sosiaalilautakunnalta lapsen huostassapidon lopettamista viranhaltija 28.10.1999 päätti, että lapsen huostassapitoa jatketaan, vaikka lastensuojelulain 16 §:n mukaisia huostaanoton edellytyksiä ei enää ollut, mutta huostaanoton lopettaminen on vastoin lapsen etua. Oikeusprosessi lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta oli kesken ja mahdolliset muutokset voivat kuormittaa lasta liikaa. Sosiaalilautakunta päätöksellään 26.1.2000 pysytti viranhaltijan päätöksen.

Lapsen äidin valitettua sosiaalilautakunnan päätöksestä hallinto-oikeus todeten huostassapidon lakanneeksi kumosi lautakunnan päätöksen perusteluna muun ohella, että lapsi oli asunut isänsä luona ja hänen kasvuolosuhteensa ovat vakiintuneet ja hänellä on turvallinen ja kehitystään tukeva kasvuympäristö. Hovioikeuden lainvoimaisella päätöksellä 17.1.2000 lapsen huolto oli uskottu isälle ja äidille yhteisesti, kuitenkin siten, että äidillä oli oikeus yhdessä isän kanssa päättää ainoastaan lapsen sukunimen muuttamisesta ja saada tätä koskevia tietoja, kun taas isä muulta osin vastasi lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä yksin. Lapsi oli myös määrätty asumaan isänsä luona. Päätöksessä on määrätty myös äidin tapaamisoikeudesta, mitä koskeva määräys astui kuitenkin voimaan vasta lapsen huostassapidon lakkaamisesta. Huostassapidon lopettaminen ei muuttanut näitä lapsen olosuhteita. Lisäksi lapsen tapaamisessa oli otettava huomioon, että 12 vuotta täyttäneen lapsen tapaamisen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa.

14-vuotias lapsi vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja vastusti huostaanoton lopettamista. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi lapsen valituksen, vahvisti huostaanoton lakanneen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ja pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Lastensuojelulaki 16 §, 20 §, 35 § 2 mom. ja 37 § 1 mom.