19.06.2002/1533

Varainsiirtovero - Kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirja - Rakennus - Vuokra- ja lunastussopimus - Lunastusehto - Rakennuksen lunastaminen - Veronlisäys

Yhtiön ja kaupungin tekemien alkuperäisten vuokra- ja lunastussopimuksiksi otsikoitujen sopimusten, jotka koskivat kolmea varastorakennusta, ehtojen mukaan yhtiöllä oli oikeus vuokramiehenä lunastaa rakennukset joko maksamalla koko vuokra-ajalta sopimuksen mukainen vuokra tai maksamalla haluamanaan ajankohtana vuokra-aikana sopimusten mukaisen lunastushinnan jäljellä oleva pääoma. Molemmissa tapauksissa rakennusten omistusoikeus siirtyi sopimusten mukaan vuokramiehelle eri luovutuskirjalla. Sopimuksia oli täydennetty 27.5.1997 siten, että vuokramiehellä oli velvollisuus lunastaa rakennukset aikaisemman lunastusoikeuden asemesta. Yhtiö ja kaupunki olivat tehneet 26.2.1999 lunastussopimukseksi otsikoidun sopimuksen, joka koski varastorakennusten lunastusta ja sen ehtoja, muun muassa omistusoikeuden siirtymistä.

Alkuperäisten sopimusten ei niihin lunastusvelvollisuutta koskevien täydennysten jälkeenkään katsottu merkinneen varastorakennusten omistusoikeuden luovuttamista sopijapuolia sitovasti kaupungilta yhtiölle lykkäävin tai muunlaisin ehdoin, koska omistusoikeuden siirron oli sovittu tapahtuvan eri luovutuskirjalla niin kuin oli myöhemmin tapahtunutkin. Sillä seikalla, että alkuperäiset sopimukset täydennyksineen olivat olleet sopijapuolia velvoittavia lunastamisen suhteen ja että ne olivat sisältäneet lunastamista koskevia ehtoja, ei katsottu olleen merkitystä omistusoikeuden siirtymisen suhteen. Tämän vuoksi vasta 26.2.1999 tehty lunastussopimus oli sellainen varainsiirtoverolaissa tarkoitettu varastorakennusten omistusoikeuden luovutusta koskeva luovutussopimus, jonka mukaan määräytyi varainsiirtoveron suorittamisajankohta. Yhtiön ajalta 28.11.1997 - 20.4.1999 suorittama veronlisäys oli näin ollen ollut aiheeton.

Varainsiirtoverolaki 4 § 1 mom., 5 § 1 mom. 3 k., 7 § ja 28 § 1 mom.