KHO:2002:64

Vesiasia - Vesistöön rakentaminen - Satama - Kulkuväylän perustaminen - Luvan edellytykset - Hyöty-haittavertailu - Kaksivaiheinen menettely - Korvaukset - Natura 2000 -verkosto - Heikentämiskielto - Arviointi- ja lausuntomenettelyn oikeudellinen sitovuus - SCI- ja SPA-kohteen valintaperusteina olleiden luonnonarvojen merkittävä heikentyminen - Hankekokonaisuus - Lintudirektiivi - Luontodirektiivi

Vesioikeus oli päätöksellään 9.7.1998 myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 4 luvun 4 §:n ja 6 §:n 1 momentin mukaisen luvan Vuosaaren satamahankekokonaisuuteen sisältyville vesilain mukaisille vesirakentamistoimenpiteille. Lupa käsitti Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamisen. Lupa koski satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen ja aallonmurtajan sekä luvan ruoppausmassojen läjittämiseen merialueelle. Vesioikeus oli myös myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin vesialueisiin. Lisäksi vesioikeus oli myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan merihiekan ottamiseen merialueilta sataman I-vaiheen rakentamista varten.

Samalla vesioikeus oli myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan vesilain 2 ja 4 luvun mukaisille väylätöille. Lupa käsitti muun muassa Vuosaaren satamaan johtavan meriväylän rakentamisen siihen liittyvine ruoppauksineen, ruoppausmassojen läjittämiseen edellä mainitulle läjitysalueelle sekä pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään ankkurointi- ja odotusalueeseen. Edelleen vesioikeus oli Merenkulkulaitoksen hakemuksesta määrännyt Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi ja vahvistanut sen sijainnin.

Vesioikeus oli jakanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevan ja satamaan liittyvien mainittujen muiden hakemusten käsittelyn kahteen vaiheeseen vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla. Kysymyksessä olleessa ensimmäisessä vaiheessa vesioikeus oli päätöksellään 9.7.1998 ratkaisut lupa-asiat ja toimenpidevelvoitteita sekä määrännyt korvaukset omaisuuden lunastamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä. Vesioikeus oli määrännyt yrityksistä aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset selvitettäväksi vesilain 16 luvun 5 §:n nojalla vesilain 18 luvun mukaisessa katselmustoimituksessa asian käsittelyn toisessa vaiheessa.

Hallinto-oikeus päätöksessään hylkäsi vesioikeuden päätöksestä tehdyt naapureiden valitukset ja pysytti päätöksestään ilmenevin perustein vesioikeuden päätöksen lopputuloksen. Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisessa tarkastelussa hallinto-oikeus otti huomioon vain lupahakemuksen kohteena olevien vesistöhankkeiden vesistövaikutukset.

Korkein hallinto-oikeus naapureiden valitusten osalta muun ohella viittasi luvan myöntämisen edellytysten osalta lausumaansa ja katsoi, että vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa (553/1994) säädetyt edellytykset lupa-asian käsittelemiselle momentissa tarkoitetulla tavalla kahdessa vaiheessa ovat olleet olemassa. Korvattavaksi tulevien menetysten kokonaismäärä oli arvioitavissa etuvertailun nyt edellyttämällä tavalla. Edelleen korkein hallinto-oikeus asiassa jo oleva aineisto huomioon ottaen katsoi, että asian palauttamisella kokonaisuudessaan lupaviranomaiselle vesilain 16 luvun 5 § (553/1994) ja 18 luvun mukaista katselmustoimitusta varten ei voitu arvioida saatavan hankkeen vaikutusten kannalta lupaedellytysten harkintaan olennaisesti asiaan vaikuttavaa uutta selvitystä.

Luvan myöntämisen edellytysten osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevat vesilain mukaista rakentamista koskevat lupa-asiat ratkaistiin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin (553/1994) mukaisen etuvertailun perusteella, joka oli rajattava vain hakemuksen kohteena oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin. Kysymyksessä olevien vesilain mukaisten toimenpiteiden tuottamina hyötyinä voitiin pitää muun ohella niillä saavutettavia yleisinä etuina huomioon otettavia alueellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. Etuvertailussa voitiin merkitystä antaa myös naapurikiinteistöihin kohdistuville melu- ja valaistushaitoille. Kun muun ohella otettiin huomioon asiakirjoista saatava selvitys hakemuksen mukaisen hankkeen vaikutuksista ja menetettävistä eduista, kiinteistöjen arvon alentuminen ja yleiseltä kannalta arvioitavat luonto- ja ympäristöarvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset mukaan luettuina, hankkeesta saatava hyöty oli vesilain säännösten mukaan arvioituna huomattava siitä johtuvaan vahinkoon, haittaa ja muuhun edunmenetyksen verrattuna. Lupien myöntämisen ja julkisen kulkuväylän perustamisen edellytykset olivat olleet olemassa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla vesioikeuden päätös oli pysytetty, ei ollut syytä tältä osin muuttaa.

Vuosaaren satamahankekokonaisuuden osalta oli tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu lokakuussa 1995 valmistunut ympäristövaikutusten arviointi. Uudenmaan ympäristökeskus oli arviointiselostuksesta 13.3.1996 antamassaan edellä mainitun lain 12 §:n mukaisessa lausunnossa muun ohella todennut, että Vuosaaren satamahankekokonaisuuden (satama, meriväylä, maantie- ja rautatieyhteydet) ympäristövaikutukset oli selvitetty arviointimenettelyssä. Lausunnossa oli katsottu, että hankkeen suunnitteluvaihe huomioon ottaen arviointiselostusta oli pidettävä riittävänä. Lausunnossa on kuitenkin todettu, että ympäristöselvityksiä oli tarkennettava myöhemmissä suunnittelu- ja lupamenettelyissä. Asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa arviointi- ja lausuntomenettelyä täydennettiin lisäselvityksillä muun ohella hankkeen vaikutuksista Natura-kohteeseen.

Vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa 9.7.1998 tekemän päätöksen jälkeen valtioneuvosto oli 20.8.1998 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista muun ohella nyt kysymyksessä olleen kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet osalta. Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 14.6.2000 taltio 1367 hylännyt valtioneuvoston päätöksestä kohteen osalta tehdyt valitukset.

Kohde oli ehdotettu otettavaksi Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena ja ilmoitettu lintudirektiivin mukaiseksi SPA-alueeksi. Kohdekokonaisuuden valintaperusteena oli, että se edusti yhdeksää luontodirektiivin liitteessä I mainittua luontotyyppiä, oli yhden luontodirektiivin liitteessä II mainitun lajin elinympäristö, oli yhdentoista lintudirektiivin liitteessä I mainitun lajin elinympäristö ja oli seitsemän lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattoman muuttavan lajin elinympäristö. Nyt kysymyksessä olleiden vesilain mukaisten vesistöllisten toimenpiteiden osalta satamahanke ei ulottunut Natura-kohteen alueelle.

Korkein hallinto-oikeus päätöksessään valituksenalaisessa vesiasiassa muun ohella totesi, että asiassa oli luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikensikö Vuosaaren satamahanke liikenneyhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde oli ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa luonnonarvoilla tarkoitetaan kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta oli tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden kanssa. Tässä yhteydessä huomioon otettiin siten nekin tiedossa olevat satamahankekokonaisuuden osat, joista ei valituksenalaisessa lupa-asiassa muutoin ollut kysymys.

Vaikka luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännökset olivatkin tulleet sovellettaviksi vasta valtioneuvoston tehtyä 20.8.1998 päätöksen, jolla on hyväksytty Suomen kansallinen ehdotus Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä luontodirektiivin mukaisista SCI-alueista ja ilmoitus lintudirektiivin mukaisista SPA-alueista, oli luvista ja suunnitelmista päättävien viranomaisten ja myös vesioikeuden tätä ennenkin 1.1.1995 alkaen ollut asianomaisilta osin noudatettava sanottuihin direktiiveihin perustuvia kansallisen viranomaisen velvollisuuksia.

Edellä mainittu valtioneuvoston päätös oli annettu vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa 9.7.1998 tekemän päätöksen jälkeen. Päätöksessään vesioikeus oli silti ottanut 9.7.1998 tiedossa olleen, 7.4.-6.6.1997 nähtävillä pidetyn Natura 2000 -päätösehdotuksen mukaiset kohteet huomioon, mutta edellä mainitusta syystä vain arvioiden luonto- ja lintudirektiivien vaikutusta asiassa muutoin sovellettavien vesilain säännösten tulkintaan, luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä sitä vastoin soveltamatta.

Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään 24.2.2000 käsitellyt sille tehdyt, muun ohella luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ään perustuneet hallintovalitukset tilanteessa, jossa satamahankekokonaisuuden muita kuin vesioikeudellisia osia ei vielä ollut ratkaistu muissa viranomaisissa. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeuden oli, kun otettiin huomioon myös edellä mainitut luonnonsuojelulain säännökset sekä luonto- ja lintudirektiivien Suomea jo ennen 9.7.1998 sitoneet säännökset ja niistä seuranneet lupaviranomaisen velvollisuudet, tullut sanottuja valituksia tutkiessaan katsoa, että kansalliseen ehdotukseen ja ilmoitukseen sisältyvien Natura-kohteiden luonnonarvojen todennäköinen merkittävä heikentyminen satamahankekokonaisuuden johdosta oli arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arviointi- ja lausuntomenettelyssä ja että sanotunlaista merkittävää heikentymistä ei vastoin luonnonsuojelulain 66 §:n säännöksiä tapahdu.

Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut valituksenalaisessa päätöksessään luvan lainmukaisuutta luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n osalta arvioidessaan ottanut kantaa siihen, heikensikö toteuttava satamahanke edellä mainitulla tavalla kokonaisuutena tarkasteltuna ja yhteisvaikutukset huomioon ottaen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi oli Natura 2000 -verkostoon ehdotettu otettavaksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, vaan päätöksessä tehty tarkastelu oli tältä osin rajoittunut vain nyt kysymyksessä oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin.

Kysymyksessä olevaa vesiasiaa koskeneen valituksen ollessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä korkein hallinto-oikeus oli eri päätöksellään 26.6.2002 taltio 1607 hylännyt ympäristöministeriön päätöksestä tehdyt valitukset Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskeneessa, Helsingin seudun taajama-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet käsittäneessä seutukaavan ja seutukaavan muutoksen vahvistamista koskeneessa valitusasiassa ja pysyttänyt ministeriön 24.1.2002 antaman päätöksen lopputuloksen, jolla mainittu kaava oli vahvistettu. Mainitussa seutukaavassa oli osoitettu Vuosaaren satama-alueelle maa- ja vesialueet käsittänyt liikennealueen aluevaraus (L), varaus tunneliin sijoitettaville maantieyhteyksille ja varaus Porvarinlahden ylittävälle yhdysradalle. Yhdysrata ylitti Natura 2000 -verkostoon sisältyvään neliosaiseen kohteeseen kuuluvan merenlahdesta ja kalliomuodostumasta koostuvan osa-alueen. Maantieyhteydet alittivat osa-alueen tunnelissa. Satamavaraus ei ulottunut Natura-kohteen alueelle.

Korkein hallinto-oikeus oli mainitussa seutukaavaa koskeneessa päätöksessään katsonut, että mainittua satamahanketta koskevassa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa oli otettava huomioon Vuosaaren satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Käytettävissä olleen selvityksen mukaan mainittua kaavaa toteutettaessa tultiin kajoamaan Natura 2000 -verkostoon komissiolle ehdotetun ja ilmoitetun kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet fyysiseen koskemattomuuteen rakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla.

Lisäksi mainittua yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon oli mainitun seutukaavaa koskeneen päätöksen mukaan otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta sekä Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 20.12.1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38-paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus.

Korkein hallinto-oikeus oli edelleen mainitussa seutukaavapäätöksessä katsonut arviointimenettelyn osoittavan, että hanke heikensi alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tämä heikentyminen kohdistuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde oli sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ollut seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voitu pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kysymyksessä olevassa vesiasiaa koskevassa ratkaisussaan, että mainittu seutukaava-asiassa annettu päätös oli luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta otettava myös valituksenalaista vesiasiaa ratkaistaessa huomioon. Muutoin kuin luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta nämä satamahankekokonaisuuteen kuuluvat maaliikenneyhteydet ja siltahanke eivät olleet valituksenalaisessa vesiasiassa ratkaisun kohteena.

Kun korkein hallinto-oikeus oli mainitussa seutukaava-asiassa antamassaan päätöksessä 26.6.2002 taltio 1607 katsonut, etteivät kohteen FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvot heikkene luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävästi Vuosaaren satamahankekokonaisuuden toteuttamisen johdosta yhteisvaikutuksetkin huomioon ottaen, eikä nyt kysymyksessä olevassa vesiasiassa ollut tältä osin ilmennyt muutakaan asiaan vaikuttavaa, ei tältä osin ollut syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla vesioikeuden päätös oli pysytetty.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset ja pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Vesilaki 1 luku 23 c §, 2 luku 6 § 2 mom., 3 §, 7 §, 11 § , 4 luku 1 §, 1 a §, 2 a §, 3 §, 4 §, 5 § ja 6 §, 7 § ja 8 §, 11 luku 3 § ja 6 §, 16 luku 1a §, 5 §, 24 § 2 mom.
Luonnonsuojelulaki 65, 66, 68 ja 69 §
Luontodirektiivi 92/43/ETY 6 artikla

Kort referat på svenska

A. SELOSTUS ASIAAN LIITTYVISTÄ AIKAISEMMISTA PÄÄTÖKSISTÄ

1. NATURA 2000 -KOHTEEN FI0100065 RAJOJEN JA VALINTAPERUSTEIDEN VAHVISTAMISMENETTELY

1.1. Nähtävillä pidetty ehdotus

Ensimmäisen kerran 7.4.-6.6.1997 nähtävillä pidettyyn Natura 2000 -verkostoehdotukseen on sisältynyt muun ohella kohde FI0100065, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Kohde on ehdotettu otettavaksi verkostoon luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (Site of Community Importance, SCI).

Kohdetta koskeva ehdotus on pidetty uudelleen nähtävillä 20.1.- 27.2.1998. Tuolloin kohde ehdotettu ilmoitettavaksi komissiolle myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisena erityisenä suojelualueena (Special Protection Area, SPA).

1.2. Valtioneuvoston päätös Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksesta

Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään Suomen ehdotukseen Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista on sisältynyt kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet.

Kohde on sisältynyt luetteloon komissiolle ilmoitetuista SPA-alueista ja luetteloon komissiolle ehdotetuista SCI-alueista.

Valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvassa tietokannassa SCI-kohteen valintaperusteina mainitaan seuraavien luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintymät (tähtimerkinnällä osoitetut kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin):

7140 vaihettumissuot ja rantasuot
1160 laajat matalat lahdet
9050 boreaaliset lehdot
8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot
6430 kostea suurruohokasvillisuus
9080 *Fennoskandian metsäluhdat
8210 kasvipeitteiset kalkkikalliot
91D0 *puustoiset suot
6510 alavat niitetyt niityt (Alopecurus pratensis, Sanguisorba officinalis)

SCI-kohteen valintaperusteena olevana luontodirektiivin liitteessä II mainittuna lajina mainitaan:

korpihohtosammal (Herzogiella turfacea)

Alueella esiintyviksi SPA-kohteen valintaperusteina olevina lintudirektiivin liitteessä I mainittuina lintulajeina mainitaan:

pikkusieppo(Ficedula parva)
kirjokerttu(Sylvia nisoria)
pyy(Bonasa bonasia)
kalatiira(Sterna hirundo)
pikkulepinkäinen(Lanius collurio)
luhtahuitti(Porzana porzana)
ruisrääkkä(Crex crex)
laulujoutsen(Cygnus cygnus)
suokukko(Philomachus pugnax)
liro(Tringa glareola)
kehrääjä(Caprimulgus europaeus)

SPA-kohteen valintaperusteina olevina kohteessa esiintyvinä säännöllisesti muuttavina lajeina mainitaan:

nuolihaukka(Falco subbuteo)
mustaviklo(Tringa erythropus)
uuttukyyhky(Columba oenas)
punajalkaviklo(Tringa totanus)
harmaahaikara(Ardea cinerea)
heinätavi(Anas querquedula)
jouhisorsa(Anas acuta)

Alue ja sen rajat käyvät tarkemmin ilmi päätöksen asiakirja-aineistoon sisältyvästä kartta-aineistosta. Luonnonarvot, joiden suojelemiseksi kohdekokonaisuus on sisällytetty verkostoehdotukseen, ilmenevät valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvasta Natura 2000 -tietolomakkeesta.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan kohteen toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki, rakennuslaki ja vesilaki. Tarkentavan toteutuskeinokartan mukaan Porvarinlahden suun ja kapeikon toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki/vesilaki, Porvarinlahden pohjukan ja Mustavuoren toteuttamistapana luonnonsuojelulaki ja Labbackan toteuttamistapana rakennuslaki.

1.3. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Natura-kohteen FI0100065 (Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet) osalta tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisulla 14.6.2000 taltio n:o 1367, toimitettuaan kohteessa katselmuksen, antanut ratkaisun muun ohella Peter Fazerin oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin.

Valituksissa oli vaadittu kohdetta laajennettavaksi ja tietolomakkeelle lisättäväksi eräitä lintulajeja. Valitusten mukaan kohteeseen olisi tullut rajata varsinaisen vesialueen ohella rantaniityt ja -pensaikot sekä rantametsät, jotka ovat välttämättömiä monien kosteikkolintujen pesimis- ja ravinnonhankkimisympäristöinä. Tietolomakkeelle vaadittiin lisättäväksi seuraavat lintulajit: ruskosuohaukka, mehiläishaukka, kalasääski, kurki, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka, peltosirkku, kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (kohta 3.4.) on lausuttu rajauksen lainmukaisuudesta ja kohteen lajistosta seuraavaa:

"Vaikka kohteen rajaus Porvoontien itäpuolisella pellolla ja kosteikossa, Österängenissä ja Porvarinlahdella noudattaakin luonnonsuojeluohjelmien ja perustettujen luonnonsuojelualueiden mukaista rajausta, perustuu se luontodirektiivissä tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien sekä lintudirektiivin liitteessä mainittujen lajien esiintymiseen alueella. Kohteen rajaus on perusteltu, ottaen muun ohella huomioon alueen ympäristössä oleva rakennuskanta ja alueeseen kohdistuneet luonnontilaa muuttaneet toimenpiteet."

"Muutoksenhakijoiden lomakkeelle lisättäväksi vaatimista lajeista ruskosuohaukka, kalasääski, mehiläishaukka ja huuhkaja saalistavat kohteen alueella. Varpuspöllö ja helmipöllö ovat linnustonselvitysalueen lajeja, jotka esiintyvät satunnaisesti kohteessa. Harmaapäätikan, palokärjen, pohjantikan ja peltosirkun pesinnästä on satunnaisia havaintoja. Kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta ovat kohteessa esiintyviä muuttavia lajeja, jotka eivät kuitenkaan esiinny kohteessa tietolomakkeen täyttöohjeen edellyttämin tavoin säännöllisesti. Lajit eivät siten täytä tietolomakkeen täyttöohjeessa kohteesta ilmoitettaville lajeille asetettavia vaatimuksia, joskin niistä useat saalistavat kohteessa, ovat pesineet siellä satunnaisesti taikka ovat alueella satunnaisia vieraita."

Korkein hallinto-oikeus on siten 14.6.2000 antamassaan ratkaisussa katsonut, ettei valtioneuvoston, päätös, jolla Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, on sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan päätöksestä ilmenevin tavoin rajattuna, ole lainvastainen. Ratkaisulla vaatimukset alueen laajentamisesta ja varausperusteiden lisäämisestä on hylätty. Ratkaistavaksi ei tullut ehdotetun ja ilmoitun kohteen valintaperusteiden ja rajauksen lainmukaisuus, eli se edustaako kohde luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, onko se mainitun direktiivin liitteen II lajien elinympäristö tai täyttääkö se lintudirektiivin 4 artiklassa säädetyt valintakriteerit. Ratkaisulla valtioneuvoston ehdotus on kuitenkin tullut molemmilta osin lainvoimaiseksi ja siten Natura-kohteen vaikutusta muun ohella seutukaavan laatimiseen on ollut selvitettävä tältä pohjalta.

1.4. Euroopan komission Suomelle toimittama selvityspyyntö

Euroopan komissio on 14.7.2000 päivätyssä Suomelle osoitetussa selvityspyynnössä ilmoittanut saaneensa kantelun, joka koskee valtioneuvoston 2.12.1999 tekemän luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua.

Kantelun mukaan kohteessa pesivät tietolomakkeella ilmoitettujen lajien lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Kantelun mukaan kohde on rajattu niin, että kymmenen lintudirektiivin liitteen I lajin tunnetut pesäpaikat tai reviirien ydinosat jäävät rajauksen ulkopuolelle. Lisäksi kohteesta puuttuu kantelujen mukaan peltoja ja niittyjä sekä reunametsiä. Kantelijat ovat vielä katsoneet, että arvokkaimpien ympäristölaikkujen ympärille ei ole varattu riittävästi tarpeellisia suojavyöhykkeitä.

Ympäristöministeriö on, komission pyydettyä kantelun vuoksi Suomea esittämään näkemyksensä, vastannut selvityspyyntöön kirjeellä 22.9.2000. Kirjeessään ministeriö on lainannut osia korkeimman hallinto-oikeuden edellä selostetusta päätöksestä 14.6.2000 taltio n:o 1367, joka on myös liitetty kirjeeseen.

Euroopan komissio on päättänyt asian käsittelyn päivämäärällä 28.3.2001. Siten tällä kanteluasialla ja sen käsittelyllä ei ole vaikutusta nyt ratkaistavassa asiassa.

1.5. Valtioneuvoston päätös Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä

Valtioneuvosto on, komission kehotettua arviointiseminaarien tulosten perusteella Suomea täydentämään Natura 2000 -verkostoehdotustaan, 8.5.2002 päättänyt täydentää 20.8.1998 ja 25.3.1999 hyväksyttyä Suomen ehdotusta Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista.

Kun valtioneuvoston päätöksessä kohdetta FI0100065 ei ole laajennettu eikä Natura 2000 -tietokantaan ole tehty kyseisen kohteen valintaperusteita koskevia täydennyksiä, myöskään tällä Natura 2000 -verkoston täydentämisellä ei ole merkitystä nyt ratkaistavassa asiassa.

2. POIKKEUKSEN HAKEMINEN LUONNONSUOJELULAISSA SÄÄDETYSTÄ HEIKENTÄMISKIELLOSTA

2.1. Valtioneuvostolle tehty poikkeushakemus ja sen käsittely

Uudenmaan liitto on 26.4.1999 Valtioneuvostolle toimittamassaan hakemuksessa todennut ympäristökeskuksen katsoneen merkittävää heikentymistä aiheutuvan lintudirektiivin liitteen I lajeista vain kirjokertulle, pyylle, pikkulepinkäiselle ja kehrääjälle.

Ympäristökeskus ei ole katsonut laajoille matalille lahdille aiheutuvaa haittaa merkittäväksi. Ensisijaisesti suojelluille luontotyypeille (metsäluhdat ja puustoiset suot) ympäristökeskus ei ole katsonut aiheutuvan edes heikentymistä.

Uudenmaan liitto on todennut, että ympäristökeskuksen arviota merkittävästä heikentymisestä lintudirektiivin liitteen I lajien kannalta ei voida pitää täysin kiistattomana ja loogisena johtopäätöksenä tehdyistä tutkimuksista. Tästä huolimatta liitto on pyytänyt luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä Vuosaaren satamaa koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisen mahdollistamiseksi.

Valtioneuvosto on asian selvittämiseksi pyytänyt täydentäviä asiantuntijalausuntoja. Lisäksi muutoksenhakuvaiheessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty yksi uusi asiantuntijalausunto.

Mainittua lausuntomenettelyä oli täydennetty Lasse J. Laineen lausunnolla 17.8.1999, Markku Mikkola-Roosin lausunnolla 27.10.1999, Heikki Hirvosen lausunnolla 2.11.1999 sekä Lasse J. Laineen täydentävällä lausunnolla 19.9.2000.

Valtioneuvosto on 2.12.1999 antamallaan päätöksellä n:o 104/1999 päättänyt todeta:

– että Vuosaaren sataman seutukaavaehdotusta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että ehdotus ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet (FI0100065) -niminen alue on valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisesti ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon.
– että Uudenmaan liiton hakemus luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen tekemisestä hylätään tarpeettomana.

Valtioneuvosto on päättänyt palauttaa hakemuksen asiakirjoineen Uudenmaan liitolle.

2.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu valtioneuvoston edellä olevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.12.2000 taltio n:o 3307 antanut ratkaisun valtioneuvoston 2.12.1999 antamasta päätöksestä tehtyihin valituksiin. Tällöin korkein hallinto-oikeus on perustellut luonnonsuojelulain sekä kaavoitusmenettelyä ja seutukaavan sisältöä koskevien säännösten ja viranomaisten toimivallan suhdetta muun ohella seuraavasti:

"Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä asetetut rajoitukset tulevat säännönmukaisesti selvitettäväksi ja ratkaistavaksi seutukaavaa koskevassa menettelyssä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa seutukaavan lainmukaisuus on valtioneuvoston 2.12.1999 antaman päätöksen jälkeen tullut alistuksen ja valitusten johdosta ympäristöministeriön ratkaistavaksi. Ympäristöministeriön päätöksestä on edelleen lain mukainen valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa ei ole tarkoitettu sellaista järjestelmää, että poikkeusmenettelyn yhteyteen siirrettäisiin lain 65 §:ssä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä tai myöskään 66 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaiselle taikka suunnitelman hyväksyvälle tai vahvistavalle viranomaiselle säännönmukaisesti kuuluvaa päätösvaltaa.

Valtioneuvosto on tehnyt päätöksensä tilanteessa, jossa ei ole ollut lainvoimaista päätöstä Natura-kohteesta. Samoin valtioneuvoston päätöksen jälkeen on tehty päätös seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisestä. Valtioneuvoston päätös, joka on rajattu koskemaan vain poikkeuksen tarvetta ja jossa ei ole käsitelty poikkeuksen edellytyksiä, on voinut koskea vain kaavan hyväksymistä edeltävää ehdotusta ja siten liittyä kaavan hyväksymismenettelyä koskevaan tuolloiseen vaiheeseen.

Valtioneuvoston valituksenalaisella päätöksellä, jossa on ratkaistu vain tuolloin käytettävissä olleen seutukaavaehdotuksen ja toteuttamissuunnitelman pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaisen poikkeuksen tarve tuolloin vielä valituksenalaiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun kohteeseen nähden, ei voi olla sitovaa oikeudellista vaikutusta seutukaava-asian myöhempään käsittelyyn.

Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon sen, että seutukaavaa koskevassa alistus- ja valitusmenettelyssä selvitetään kohdissa, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi. Samoin korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että edellä lausutuin perustein valtioneuvoston päätöksellä ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia alistus- ja valitusmenettelyssä vireillä olevaan asiaan. Sen vuoksi lausunnon antaminen enemmälti valituksista on rauennut."

Tuossa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä oli siten ratkaistu asioiden lainmukainen käsittelyjärjestys. Sen mukaisesti kysymykset suunnitellun satamahankkeen lainmukaisuudesta ja luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä tarkoitettujen rajoitusten vaikutuksesta tulevat ratkaistaviksi seutukaavaa koskevassa säännönmukaisessa menettelyssä. Asia on siten ollut ympäristöministeriön päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana seutukaavavalitusta koskeneessa asiassa.

3. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VUOSAAREN SATAMAHANKETTA KOSKEVAT KAAVARATKAISUT

3.1. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu seutukaava-asiassa tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on muun muassa Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevassa, Helsingin seudun taajama-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet käsittävässä seutukaavan ja seutukaavan muutoksen vahvistamista koskeneessa valitusasiassa päätöksellään 26.6.2002 taltio 1607, suoritettuaan asiassa 30.5.2002 katselmuksen, hylännyt muun muassa Peter Fazerin oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ympäristöministeriön päätöksestä tekemät valitukset ja pysyttänyt ympäristöministeriön 24.1.2002 antaman päätöksen lopputuloksen, jolla seutukaava ja seutukaavan muutos on vahvistettu.

Mainitun päätöksen kohdasta 8.2.2 ilmenevät luonnonsuojelulain sekä luonto- ja lintudirektiivien säännökset:

Rakennuslain 1§:n 4 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetty arviointimenettely on pantu täytäntöön lain 65 §:llä ja direktiivin 6 artiklan 3 kohdan toinen virke, 6 artiklan 4 kohta sekä 7 artikla lain 66 §:llä. Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on pantu täytäntöön luonnonsuojelulain 68 §:llä. Tähän pykälään otetulla sanonnalla suojelutavoitteita vastaava suojelu on tarkoitettu viitata luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan määräykseen. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta kompensaatiosta säädetään lain 69 §:ssä.

Luonnonsuojelulain säännökset

Hankkeiden ja suunnitelmien arviointivelvollisuutta, heikentämiskieltoa ja poikkeuslupaa siitä, Natura 2000 -verkoston toteuttamista sekä suojelun lakkauttamista ja verkoston heikentymisen korvaamista koskevat luonnonsuojelulain 65, 66, 67 ja 68 §:n säännökset kuuluvat seuraavasti:

65 §. Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000-verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Viranomaisen, jolle laissa tai asetuksessa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes 1 momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu ja 2 momentissa tarkoitetut lausunnot hankittu. Viranomaisen on myös ilmoitettava asiasta alueelliselle ympäristökeskukselle niin hyvissä ajoin, että ympäristökeskus ehtii ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin.

66 §. Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

68 §. Natura 2000 -verkoston toteuttaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Edellä 64 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle.

69 §. Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 66 §:n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin.

Jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan.

Luonto- ja lintudirektiivin säännökset

Luontodirektiivin 6 artikla kuuluu:

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia kehityssuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.

Luontodirektiivin 7 artikla huomioon ottaen direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta lintudirektiivin mukaisilla alueilla, vaan näillä alueilla sovelletaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä. Lintudirektiivin mukaisten alueiden ulkopuolella sovelletaan edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toista lausetta.

Lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Tämän artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

Lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan: "Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun."

Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.

Komission ohjeet

Euroopan komissio on antanut huhtikuussa 2000 tulkintaohjeen, jossa selvennetään muun ohella luontodirektiivin 6 (2) ja (3) artiklojen keskeisimpiä käsitteitä (Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö).

Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Luxemburg 2000). Lisäksi komissio on antanut keväällä 2002 arviointimenetelmiä koskevan ohjeen (Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC, November 2001; Luxembourg 2002). Asiakirjat kuvastavat vain komission yksiköiden mielipidettä, eivätkä ne ole luonteeltaan sitovia.

Korkein hallinto-oikeus on mainitussa asiassa päätöksensä kohdassa 8.4.1 (Rakennuslakiin liittyvät valitusperusteet) muun ohella todennut, että Vuosaaren satamavaraus sijoittuu Helsingin seutukaavan alueelle. Laivaväylä on kuitenkin vain välittömästi satamaan liittyvältä osalta Helsingin seutukaavan alueella ja jatkuu Itäisen Uudenmaan seutukaavan alueelle.

Edelleen mainitun päätöksen kohdassa 8.4.2 (Luonnonsuojelulakiin liittyvät valintaperusteet) on muun ohella todettu, että asiassa on luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikentääkö satamahanke liikenne- yhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde on ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Siten arviointi kohdistetaan valintaperusteina oleviin lajeihin ja luontotyyppeihin. Muilla lajeilla, esimerkiksi tietokannan kohtaan 3.3. merkityillä lajeilla, ei ole arvioinnin kannalta merkitystä. Heikentymistä ei liioin arvioida niiden lajien osalta, joita Natura-asiassa tehdyissä valituksissa vaadittiin lisättäväksi Natura-tietokantaan.

Edelleen päätöksen kohdan 8.4.2. alakohdassa Hanke, jonka vaikutukset arvioidaan on muun ohella todettu, että seutukaavassa on osoitettu aluevaraus satama-alueelle (L), varaus tunneliin sijoitettaville maantieyhteyksille ja varaus Porvarinlahden ylittävälle yhdysradalle.

Seutukaava toteutetaan asemakaavoilla ja hankekohtaisilla luvilla. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti arvioinnissa on otettava huomioon satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Nyt käytettävissä olevan selvityksen mukaan kaavaa toteutettaessa kajotaan kohteen fyysiseen koskemattomuuteen rakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla.

Yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon on otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta. Lisäksi huomioon on otettava Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 20.12.1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38-paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus.

Mainitun päätöksen kohdan 8.4.2. alakohdassa Arviot hankkeen vaikutuksista kohteen luonnonarvoihin on todettu muun ohella, että laatimassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisessa arviossa Biota BD Oy on 15.4.1998 päätynyt siihen, että satamahanke heikentää kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja. Heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä.

Antamassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisessa lausunnossa (19.3.1999) Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut sataman merkittävimmiksi vaikutuksiksi satamatoimintojen ja liikenteen melun, rautatiesillan rakentamisen ja sillan estevaikutuksen.

Arviointi- ja lausuntomenettelyä on täydennetty Lasse J. Laineen lausunnossa 17.8.1999, Markku Mikkola-Roosin lausunnossa 27.10.1999, Heikki Hirvosen lausunnossa 2.11.1999 sekä Lasse J. Laineen täydentävässä lausunnossa 19.9.2000. Lisäksi asiaan on saatu Tapio Solosen lausunnot 15.2.2002 ja 2.5.2002 sekä niiden täydennys 24.6.2002. Asiakirjoissa on myös muuta selvitystä kohteen linnustosta.

Päätöksen kohdan 8.4.2. alakohdassa Ratkaisu tältä osin tehtyihin valituksiin on muun ohella todettu, että luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetään vain sitä, että säännöksessä tarkoitettu arviointi on tehty ja sen jälkeen pyydetty asianomaiset lausunnot. Lupaviranomaisen tulee tehdä päätöksensä arviointi- ja lausuntomenettelyn pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentissa luontoarvoilla tarkoitetaan direktiivin 6(2) artikla huomioonottaen kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä. Heikentymisen on oltava tosiasiallista ja tämän varmistamiseksi lupaviranomaisen tulee tarvittaessa hankkia lisäselvityksiä arvioinnin johdosta.

Luontodirektiivin 6(3) artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan hankkeet, jotka vaikuttavat merkittävästi alueen suojelutavoitteisiin on arvioitava asianmukaisesti. Kohdan toisen virkkeen mukaan viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle vasta varmistuttuaan siitä, ettei hanke vaikuta alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuuden käsite liittyy alueen suojelutavoitteisiin.

Koskemattomuuden käsitettä ei ole sisällytetty luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momenttiin, jolla on pantu täytäntöön direktiivin 6(3) artiklan toinen virke sekä 6(4) ja 7 artiklan. Direktiivin 6(2) artikla otettava huomioon tulkittaessa luonnonsuojelulain säännöstä, jolla mainittu direktiivin kohta on pantu täytäntöön. Näin tulkittuna luonnonsuojelulaki vastaa sisällöltään luontodirektiiviä.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin heikentämiskieltoa koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää kulloinkin elinympäristöjä koskevaa kokonaisarviota. Sen mukaan lintulajien kantojen vuotuisella vaihtelulla ei sinänsä ole sellaista merkitystä, että tuossa lainkohdassa tarkoitettu heikentämiskielto poistuisi asianomaisten populaatioiden heikentyessä tai kadotessa kohteen alueelta. Tarkastelussa on otettava siten kulloinkin huomioon hankkeen vaikutus esimerkiksi kohteen puustoon, pensaikkoon, ruoikkoihin tai muihin kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjen ominaispiirteisiin.

Korkein hallinto-oikeus on mainitussa seutukaavapäätöksessään sen kohdasta 8.4.2. tarkemmin ilmenevin perustein katsonut arviointi- ja lausuntomenettelyn osoittavan, että hanke heikentää alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoita, että tämä heikentyminen kohdistuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ole seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena.

3.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu asemakaava-asiassa tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on niinikään toisella, 54. kaupunginosan (Vuosaari, Keski-Vuosaari, Nordsjön kartano, Uutela-Niinisaari) kortteleiden 54301, 54317 ja 54318, kortteleiden 54316 ja 54152 osien sekä virkistys-, liikenne-, katu-, erityis-, suojelu- ja vesialueiden asemakaavaa sekä 54. kaupunginosan kortteleiden 5410 - 54152 ja katu-, puisto-, vesi- ja venevalkama-alueiden asemakaavan muutosta koskeneella päätöksellään 26.6.2002 taltio 1608 hylännyt muun muassa Peter Fazerin oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ympäristöministeriön 25.1.2002 antamasta päätöksestä tekemät valitukset ja pysyttänyt ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen, jolla asemakaava ja asemakaavan muutos on vahvistettu. Asemakaavalla ja asemakaavan muutoksella muodostuvat uudet korttelit 54300-54318 sekä satama-, vesi-, erityis-, puisto-, virkistys-, luonnonsuojelu-, tie-, katu- ja venesatama-alueet. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut mainitun asemakaavan ja asemakaavan muutosta koskevan asian samanaikaisesti Helsingin seudun seutukaavan taajama-alueita sekä liikenneväyliä ja -alueita käsittävää vaiheseutukaavaa koskevan asian kanssa.

Asemakaavassa on muun muassa varattu kaupungin tarpeisiin Vuosaaren kappaletavarasatamaa varten 172 hehtaarin suuruinen satama-alue (LS-k), josta ohjeellisesti on osoitettu vesialueena säilytettäväksi noin 21 hehtaaria. Kaava-alueen pohjois- ja koillisosassa on virkistys- ja suojelualuevarauksia, suojaviheralueita ja maisemanhoitoaluetta (SL, VL, VR, EM, EV) noin 200 hehtaaria. Lisäksi kaavaan sisältyy muun ohella myös satamaa palvelevien liikenneväylien, tien sekä radan ja satamaratapihan aluevaraukset siltä osin kuin ne sijoittuvat Helsingin kaupungin alueelle, LR- ja LT-varauksina sekä tien maanalaisen osan osalta ma-lt -merkinnällä osoitettuna. Satama ja sen työpaikka-alueet yhdistyvät kaavassa myös kaupungin katuverkkoon kaavassa osoitettujen katujen välityksellä.
Siltä osin kuin asiassa oli kysymys luonnonsuojelulain 10 luvussa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä, korkein hallinto-oikeus on hylätessään valitukset myös tältä osin viitannut saman päivänä antamansa Vuosaaren satamaa ja sen maaliikenneyhteyksiä koskevan seutukaavaratkaisun kohtaan 8.4.2., jossa korkein hallinto-oikeus on katsonut Vuosaaren satamahankkeen johdosta tehdyn luonnonsuojelulain mukaisen lausunto- ja arviointimenettelyn osoittavan, etteivät kohteen FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvot heikkene luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin merkittävästi Vuosaaren satamahankkeen toteuttamisen johdosta ja katsonut, että näin ollen ei ole syytä tämänkään johdosta muuttaa ympäristöministeriön päätöstä, joka siis jää pysyväksi.

B. VALITUKSENALAINEN VESIASIA

4. ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET

4.1. Länsi-Suomen vesioikeuden nyt kysymyksessä oleva päätös 9.7.1998 n:o 48-52/1998/3

4.1.1. Myönnetyt luvat

Satama

Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamiseen. Lupa koskee satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin vesialueisiin.

Vesioikeus on hylännyt hakemuksen sataman II vaiheen osalta ennenaikaisena.

Ruoppausmassojen läjitys

Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamisessa syntyvien ruoppausmassojen läjittämiseen noin 7 kilometriä Itä-Tontusta etelään sijaitsevalle läjitysalueelle. Läjitysalueelle saadaan läjittää myös Vuosaaren sataman johtavan väylän ruoppausmassoja.

Merihiekan ottaminen

Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan noin 8 miljoonaa pr-m³ merihiekan ottamiseen Sora- ja Itä-Tontun alueilta Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamista varten.

Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentaminen

Vesioikeus on myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan ruoppausmassojen läjittämiseen edellä mainitulle läjitysalueelle.

Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustaminen

Vesioikeus on määrännyt Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi ja vahvistanut sen sijainnin. Väylän kulkusyvyys on 11 metriä. Väyläalueen minimileveys on 150 metriä.

Vesioikeus on myöntänyt merenkulkulaitokselle oikeuden sijoittaa linjataulut päätöksessä mainituille tiloille sekä pysyvän käyttöoikeuden taulujen vaatimille alueille. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt luvansaajalle oikeuden poistaa linjataulujen näkyvyyttä estävät puut ja pensaat päätöksessä mainitulta sektorilta ja oikeuden huolehtia näkyvyyden säilymisestä sekä myöntänyt pysyvän käyttöoikeuden tähän alueeseen.

Vesioikeus on myöntänyt pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään Mustan Hevosen länsipuolella sijaitsevaan ankkurointi- ja odotusalueeseen.

Päätökset yhteisesti

Vesioikeus on jakanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevan ja satamaan liittyvien hakemuksien käsittelyn kahteen vaiheeseen vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla. Ensimmäisessä vaiheessa vesioikeus on puheena olevalla päätöksellään ratkaissut lupa-asian ja toimenpidevelvoitteet sekä määrännyt korvaukset omaisuuden lunastamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä.

Asioihin liittyvät vahingonkorvauskysymykset vesioikeus on määrännyt käsiteltäviksi asioiden käsittelyn toisessa vaiheessa katselmustoimituksessa.

4.1.2. Muistutukset Länsi-Suomen vesioikeudelle ja vesioikeuden lausunnot niihin siltä osin kuin nyt on kysymys

1) Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut, että läjitys- ja hiekanottoalueiden sijaintia on YVA-käsittelyn jälkeen muutettu haitattomampaan suuntaan. Läjitysalue sijaitsi alkuperäisessä suunnitelmassa Söderskärin ja Långörenin luonnonsuojelualueiden läheisyydessä. Läjitys- ja hiekanottoalueiden sijainnin muuttuminen ei edellytä uutta YVA-käsittelyä.

Rakennusvaiheessa suurin hankkeesta aiheutuva haitta on kiintoaineen irtoaminen ja veden samentuminen ruoppauksen ja läjityksen yhteydessä. Myös ravinteita ja muita sedimentin sisältämiä aineita vapautuu. Pohjaeläinyhteisö ja kasvillisuus tuhoutuvat tai häiriintyvät rakentamisen alle jäävältä alueelta ja läjitys- ja hiekanottoalueilta lähiympäristöineen. Työt aiheuttavat huomattavaa kalataloudellista haittaa. Rakentamisesta aiheutuvat haitat ovat työn laajuudesta johtuen pitkäaikaisia. Nostettava merihiekkamäärä on merkittävä osuus pääkaupunkiseudun merihiekkavaroista. Käytön aikaisia vaikutuksia ovat muun muassa laivaliikenteen aiheuttaman aallonmuodostuksen ja potkurivirtausten aiheuttama sedimenttien sekoittuminen ja pohjan muuttuminen. Potkurivirtausten on arvioitu aiheuttavan enemmän kiinto-aineen irtoamista kuin ruoppaustöiden. Alusten aiheuttamat takaisinvirtaukset saattavat vaikuttaa voimakkaasti mataliin rantavyöhykkeisiin. Sataman rakentaminen, satamatoiminta ja laivaliikenne aiheuttavat myös rajoituksia vesistön ja rantojen käytölle.

Ympäristökeskuksella ei ole tiedossa sellaisia valtakunnallisia arvokkaita luontokohteita, jotka suoraan tuhoutuisivat sataman tai väylän rakentamisen yhteydessä. Paikallisesti merkittäviä kasvillisuuskohteita jää satama-alueen alle. Läjitysalueen siirtäminen kauemmaksi arvokkaasta Söderskärin luonnonsuojelualueesta on myönteistä, eikä nyt suunnitellusta paikasta ole huomauttamista.

Väylän ja sataman lähistöllä ja ilmeisesti hankkeen jonkinasteisella vaikutusalueella sijaitsee muutamia arvokkaita luontokohteita. Suunnitellun väylän läheisyydessä on kolme Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä rauhoitettua luonnonsuojelualuetta: 1) Pikku Niinisaaren rantaniitty ja vesialue 2) Särkkäniemi ja 3) Pihlajaluodonkupu ja Välikarit ympäröivine vesialueineen. Luonnonsuojelualueisiin saattaa kohdistua haitallisia vaikutuksia lähinnä rantoja kuluttavien ja aaltojen sekä satamamelun kautta. Sataman meluvaikutus ulottuu myös Mustavuoren ja Östersundominlahtien ehdotetulle Natura 2000 -alueelle, vaikka haitalliset vaikutukset eivät sinne todennäköisesti ylläkään.

Suunnitellun väylän länsipuolella sijaitsee Natura 2000 -verkostoon ehdotettu kohde Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet. Vesialueilla suojelun tarkoituksena on säilyttää hiekkapohjat, jotka ovat arvokkaita vedenalaisia luontotyyppejä sekä tärkeitä linnuston ruokailualueita. Hankkeesta ei saisi seurata hiekkapohjan liettymistä tai hiekan joutumista liikkeeseen lähialueiden kaivamisen tai ruoppaamisen tai potkuri- ja muiden virtausten vuoksi.

Kallahden itä- ja kaakkoispuolella oleva alue on linnustoltaan arvokas hieman laajemminkin kuin Natura-alueeseen on rajattu. Esimerkiksi Kajuuttaluodolla, jotka sijaitsevat aivan suunnitellun laivojen ankkurointi- ja odotusalueen läheisyydessä, on vuonna 1996 pesinyt uhanalainen, luonnonsuojelulain mukaan erityisesti suojeltava tiiralaji räyskä (Sterna caspia) ainoalla pesimäpaikallaan Helsingissä.

Ympäristökeskus on katsonut, että hakemusta tulisi täydentää ennen luvan myöntämistä hiekanoton ja läjitysten vaikutusten mallintamisella, satamasta ruopattavien massojen laatua koskevilla selvityksillä sekä laivaliikenteen aiheuttamien virtausten vaikutusalueen täsmentämisellä. HELCOM:in ruoppausjäteohje tulisi ottaa huomioon ruoppausmassojen läjittämislupaa myönnettäessä. Tarkoituksenmukaista on laatia koko hankeryhmälle tarkkailuohjelma, jolla seurataan hankeryhmän vaikutuksia luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Tarkkailua koskeva lupaehto tulisi kirjata annettavien päätösten lupaehtoihin ja tarkkailun tulisi kattaa sekä rakentamisvaiheen että käytön aikaiset vaikutukset ja siinä olisi tarpeen seurata myös vaikutuksia luontoon. Uudenmaan ympäristökeskus on tehnyt hankkeille 1-4 lausunnosta lähemmin ilmenevät lupaehtoesitykset. Hankkeen 5 osalta ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa.

Ympäristökeskus on katsonut, että hankkeelle ei tule myöntää töidenaloittamislupaa, sillä oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entiseksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan.

Vesioikeuden vastaus

Hiekanoton ja ruopattavien massojen läjittämisen mallintamista koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus katsoo, että merihiekanoton ja ruoppausmassojen läjittämisen aiheuttamaa samentumista esiintyy vain melko suppealla alueella. Hakemuksessa ja sen täydennyksessä on esitetty riittävästi selvityksiä. Vesioikeus hylkää siten mallintamista koskevan vaatimuksen.

Satamasta ruopattavien massojen selvittämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus toteaa, että hakija on täydentänyt sedimenttitutkimuksia. Vesioikeus on antanut lisäksi ruoppausmassojen laatua koskevan lupamääräyksen.
EY:n lintudirektiivin (79/409/ETY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) osalta vesioikeus toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskus ei ole esittänyt varsinaisia vaatimuksia EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) edellyttämien erityissuojelualueiden (SPA) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) edellyttämien erityisten suojelutoimien alueiden (SAC) tai niitä koskevien alue-ehdotusten suhteen.

Ympäristökeskus on todennut kuitenkin Kallahden ehdotetun Natura 2000 -alueen osalta, että hankkeesta ei saa seurata hiekkapohjien liettymistä tai hiekan joutumista liikkeeseen lähialueiden kaivamisen tai ruoppaamisen tai potkuri- ja muiden virtausten vuoksi. Natura 2000 -alue-ehdotusten huomioonottaminen tässä vaiheessa, jolloin ympäristöministeriö on antanut esityksen Suomen Natura 2000 -ohjelmaksi mutta valtioneuvosto ei ole antanut siitä päätöstään, voi perustua siihen, että lintu- ja luontodirektiivien säännöksille annetaan niin kutsutun tulkintavaikutuksen kautta merkitystä vesilain tulkinnassa. Luonnonsuojelulain 10 luku, jossa direktiivin aluesuojeluvelvoitteet on täytäntöönpantu, on sovellettavissa vasta valtioneuvoston päätöksen antamisen jälkeen.

Direktiivien huomioonottaminen esimerkiksi vesilain 2 luvun säännösten tulkinnassa edellyttää, että hankkeella on hyvin merkittäviä haitallisia vaikutuksia sellaiseen alueeseen, joka suurella todennäköisyydellä täyttää direktiivien erityissuojelualueen (SPA ja SAC-alue) perustamiskriteerit ja joka siksi tulee hyvin todennäköisesti osaksi Euroopan laajuista Natura 2000 -verkostoa. Koska Kallahden ehdotettu Natura 2000 -alue sijaitsee melko kaukana hankealueesta, vesioikeus katsoo, ettei hankkeesta seuraa ympäristökeskuksen tarkoittamia haitallisia vaikutuksia alueelle.

Laivaliikenteen aiheuttamien virtausten ja muiden haittojen vaikutusalueen täsmentämistä koskeva vaatimus on aiheeton, kun otetaan huomioon muun muassa alusten alhainen nopeus satama-alueen läheisyydessä sekä se, että satamaan pääasiassa liikennöivien roro-alusten aiheuttama aallonmuodostus on vähäistä.

Tarkkailusta vesioikeus on antanut määräykset jäljempänä päätösten lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla.

Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevällä tavalla.

2) Uudenmaan maaseutuelinkeinopiiri, nykyisin Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on painottanut Helsingin ja Sipoon merialueen huomattavaa kalataloudellista merkitystä. Alueen kalasto on erittäin runsas ja monipuolinen, alueella kutee useita taloudellisesti arvokkaita kalalajeja, alue kuuluu Uudenmaan merkittävimpiin ammattimaisen lohirysäpyynnin kohteisiin ja alue on Uudenmaan merkittävin ja samalla koko maan suosituimpia vapaa-ajankalastuskohteita. Hakemusasiakirjoissa on kalataloudellisista vahingoista otettu riittävästi huomioon vesien omistajille koituvat vahingot. Alueen vapaa-ajan- ja ammattikalastukselle ja kalakannoille koituvat vahingot esitetään korvattavaksi ja kompensoitavaksi vasta tehtyjen tarkkailujen jälkeen.

Maaseutuelinkeinopiiri on katsonut, että koska hankkeista syntyy niin merkittävää kalataloudellista haittaa, on ainakin hakemukset 1-3 käsiteltävä katselmustoimituksessa. Mikäli katselmusmenettelyyn ei päädytä, on hakijoiden yhteisvastuullisesti suoritettava vesilain 2 luvun 22 §:n mukaista kalatalousmaksua 200 000 markkaa vuodessa rakennustöiden aikana kalataloudellisten vahinkojen vähentämiseksi hankkeiden vaikutusalueella. Töiden päättymisen jälkeen Helsingin kaupungin on maksettava Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirille kalatalousmaksua 100 000 markkaa vuodessa käytettäväksi maaseutuelinkeinopiirin hyväksymän suunnitelman mukaisesti pitkäaikaisten ja pysyvien kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi hankkeiden vaikutusalueella.

Lisäksi maaseutuelinkeinopiiri on vaatinut, että merihiekan otosta, ruoppauksista ja läjityksistä on aina erikseen ilmoitettava maaseutuelinkeinopiirille. Hankkeiden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin hyväksymällä tavalla. Töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista koskevan hakemusasian osalta maaseutuelinkeinopiiri katsoo, että luvan lykkääntymisestä ei aiheudu hakijoille huomattavaa vahinkoa, koska satamahanke on erittäin pitkäaikainen ja valtavaan hankkeeseen kuuluvia töitä ei voida aloittaa aiheuttamatta välittömästi pysyvää haittaa.

Vesioikeuden vastaus

Katselmustoimitusta koskevien vaatimusten osalta vesioikeus toteaa, että hankkeet on määrätty katselmustoimitukseen edunmenetyksistä aiheutuvien korvausten osalta. Vesioikeus on jo tässä lupaa koskevassa päätöksessä antanut määräykset työnaikaisesta kalatalousmaksusta. Muutoin vesioikeus on ottanut työvoima- ja elinkeinokeskuksen esittämät vaatimukset huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla.

4) Sipoon kunta on muun ohella vaatinut, että ammattikalastajille koituvat haitat on korvattava täysimääräisenä.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus jättää Sipoon kunnan vaatimukset, jotka koskevat ammattikalastajille aiheutuvia haittoja ja niiden korvaamista, kunnan puhevaltaan kuulumattomina tutkimatta.

Edunmenetyksistä johtuvat korvaukset käsitellään katselmustoimituksessa.
–---

11. (A6) 753-417-0001-0052, Kantarnäs I, Fazer Peter, (A7) 753-417-0001-0051, Kantarnäs III, Dreijen Helen, (A8) 753-417-0001-0002, Kantarnäs II, Fazer Peter (muistutus nro 180) (Sipoo, Kärr) Peter Fazer ja Helen Dreijen ovat muistutuksessaan vaatineet, että

1) lupahakemukset ensisijaisesti vesilain 2 luvun 5 ja 6 §:n sekä 2 luvun 11 §:n perusteella hylätään,
2) vesioikeus velvoittaa ennen lupahakemuskäsittelyn jatkamista hakijan toimittamaan vesilain 16 luvun l a §:n perusteella uuden ympäristövaikutusten arvioinnin sekä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin,
3) arviointien jälkeen hakemus on vesilain 16 luvun 5 §:n mukaisesti käsiteltävä luvanmyöntämisedellytysten sekä aiheutuvien haittojen ja vahinkojen selvittämiseksi katselmusmenettelyssä. Muistuttajat ovat vaatineet vahingoista täyttä korvausta.
4) muistuttajien oikeudenkäyntikulut on korvattava 12 624 markalla laillisine korkoineen.

Lisäksi muistuttajat ovat arvioineet töidenaloittamisluvan myöntämisen edellytyksiä. YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia ei ole myöskään laadittu lain vähimmäisvaatimukset täyttävällä tavalla eivätkä arvioidut toteuttamistavat vastaa myöhemmin tehdyssä lupahakemuksessa valittuja ratkaisuja. Merihiekan ottoalueet ja ruoppausmassojen läjitysalueet eivät vastaa YVA-selostuksessa esitettyjä alueita. YVA:ssa ei ole riittäviä selvityksiä satamatoiminnan kilpailutilanteen kehittymisestä, satamakapasiteetin tulevasta tarpeesta tai pääkaupunkiseudun merikuljetustarpeiden kehittymisestä. Uudenaikaisemman tekniikan hyödyntämisellä voidaan nykysatamien toimintaa tehostaa noin 20-30 %. Lähisatamien kuten Kotkan ja Haminan sekä lounaisrannikon satamien, esimerkiksi Rauman ja Porin satamien käyttöä ja kapasiteetin lisäystä ei ole selvitetty. Lisäksi huomiotta ovat jääneet myös Kantvikin sataman käyttömahdollisuudet. Merkittävä osa Helsingin laivaliikenteestä kuten matkustajaliikenne jää edelleen nykyisiin satamiin.

Muistuttajien mukaan hankkeen taloudellisten vaikutusten selvittäminen ei ole riittävää kustannusarvioiden pitävyyden eikä tuottolaskelmien osalta. Muistuttajat ovat viitanneet mm. maa- ja merikuljetuksiin liittyviin onnettomuusriskeihin. Kannattavuuslaskelmissa ei ole otettu huomioon kotimaan, Venäjän ja Baltian satamista kohdistuvaa kilpailua eikä kotimaan satamien tarjoamia mahdollisuuksia ilman lisäinvestointeja.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole myöskään otettu riittävästi huomioon hankkeen meluvaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointi on suoritettu riittämättömin luontotiedoin. Erityisesti puutteita on linnustoa ja kasvistoa koskevissa tiedoissa. Riittävästi ei ole myöskään selvitetty laivaväylän satamanläheisen mutkan jyrkkyyden vaikutuksia vaativissa tuuliolosuhteissa eikä väyläratkaisua testattu allassimuloinnilla. Muina perusteluina muistuttajat ovat käyttäneet maaperä- ja pohjavesiselvitysten puutteellisuutta, radan ja tien yhteisvaikutusten selvittämistä ja haittojen minimoinnin puutteellisuutta, 0-vaihtoehdon liikenteellisten vaikutusten puutteellista tarkastelua. Satama-alueen ja toimintojen kytkeytymistä muuhun maankäyttöön, maisematarkasteluja, virkistystoimintoja ja kevyen liikenteen järjestelyjä on myös tarkasteltu puutteellisesti. Telakan edustalle sedimentoituneiden muun muassa lyijy- ja kadmiumpigmenttien myötä aiheutuu ongelmia telakan edustaa ja sataman aluetta ruopattaessa sekä ruoppausmassoja mereen läjitettäessä. Hankkeen konsulttien suorittamien sedimenttitutkimusten näytteenottopaikat sijaitsisivat kaukana pigmenttien laskeutumisalueesta.

Muistuttajat ovat viitanneet luontodirektiiviin (92/43/ETY) ja lintudirektiiviin (79/409/ETY) sekä EY:n oikeuskäytäntöön (erityisesti C-355/90) ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 2.8.1996 taltio 2353 ja katsoneet, että velvoite Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojeluarvojen turvaamisesta siirtyy viranomaisille jo ennen kuin alue olisi sisällytetty valtioneuvoston esitykseen Natura 2000 -verkostoksi. Lupaviranomaisen on luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisesti turvattava luonnonarvojen säilyminen sellaisilla alueilla, jotka tulevat Natura 2000 -verkoston osaksi. Lupaviranomaisen on edellytettävä luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista poikkeuslupaa ennen vesioikeuden luvan myöntämistä. Satamahanke vaarantaa ympäristöministeriön Natura 2000 -esitykseen otettujen. Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesikokonaisuuden sekä toisaalta Kallahden niitty-, harju- ja vesialueen. Pahimmin satamatoiminnoille altistuu muistuttajan mukaan ensinmainittuun alueeseen kuuluva Porvarinlahden osa-alue.

Edelleen muistuttajat ovat luvanmyöntämisedellytysten osalta katsoneet, että ympäristövaikutusten arviointi ei tarjoa riittävää ja oikeellista tietoa intressivertailun tarpeisiin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen haittojen vähentämisperiaate on olemassa myös vesilain mukaisissa rakentamishankkeissa. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta he toteavat, että korvausvaatimukset perustuvat vesilain mukaisiin edunkorvaus- ja täyden korvauksen periaatteisiin.

Vesioikeuden vastaus

Lupahakemusten hylkäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylkää vaatimuksen. Vaatimuksen uuden ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä vesioikeus hylkää. Vesioikeus katsoo, että YVA-menettelyn yhteydessä tehdyt selvitykset ovat riittäviä luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Selvityksiä on YVA menettelyn jälkeen vielä täydennetty muun muassa uusilla sedimenttitutkimuksilla ja viistokaikuluotaustutkimuksilla.

Hiekanottoalueen ja läjitysalueen sijaintia koskevan huomautuksen osalta vesioikeus toteaa, että läjitys- ja hiekanottoalue on siirretty haitattomampaan paikkaan yhteysviranomaisen Uudenmaan ympäristökeskuksen YVA-selostuksesta antaman lausunnon perusteella. Muistuttajien huomautus on aiheeton.

Satamatoiminnan kilpailutilannetta ja nykyisten satamien kehittämistä on tarkasteltu suunnitelmassa laajasti. Nämä seikat vesioikeus on ottanut huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastellessaan. Vesioikeus viittaa tältä osin luparatkaisuun ja sen perusteluihin.

Riittämättömiä luontotietoja koskevan väitteen osalta vesioikeus toteaa, että tehdyt selvitykset ovat riittävät luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamääräyksiä harkittaessa.

Muistuttajien tarkoittaman jyrkähkön kaarteen vaikutusta navigointiin on hakijan antaman selityksen mukaan selvitetty VTT:n simulaattoritarkasteluilla erilaisissa tuuliolosuhteissa. Näiden tarkastelujen perusteella on kaarteen läheiset matalikot esitetty poistettavaksi. Vuosaaren satamaan johtavan väylän vaihtoehtotarkastelut on tehty VTT:n tietokonesimulaattorilla, jota yleisesti käytetään väyläsuunnittelun apuvälineenä ja luotsien kouluttamisessa.

Maaperä- ja pohjavesiselvitysten puutteellisuutta, radan ja tien yhteisvaikutusten selvittämistä ja haittojen minimoinnin puutteellisuutta, 0-vaihtoehdon liikenteellisten vaikutusten puutteellista tarkastelua, satama-alueen ja toimintojen kytkeytymistä muuhun maankäyttöön, maisematarkasteluja, virkistystoimintaa ja kevyen liikenteen järjestelyjä koskevien väitteiden osalta vesioikeus on todennut, että niitä on käsitelty tämä hakemusasia huomioon ottaen riittävästi. Vesioikeus hylkää vaatimukset osittain tähän asiaan kuulumattomina ja osittain aiheettomina.

Sedimenttinäytteitä koskevien huomautusten osalta vesioikeus toteaa, että selvityksiä on tehty riittävästi. Vesioikeus on lisäksi antanut ruoppausmassojen laatua koskevan lupamääräyksen.

Mitä tulee luonnonsuojelulain 66 §:ään perustuvan vaatimuksen perusteluihin vesioikeus toteaa, etteivät muistuttajien mainitsemien direktiivien aluesuojelusäännökset voi tulla suoraan sovellettaviksi kansallisissa tuomioistuimissa, koska niissä ei ole säädetty kenenkään yksityisen oikeudesta, joka kansallisen tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon. Tulkintavaikutuskaan ei tässä tapauksessa edellytä muuttamaan vesilain 2 ja 4 lukujen säännösten soveltamisratkaisujen sisältöä.

Sikäli kuin on kysymys lintu- ja luontodirektiivin huomioon ottamisesta luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesioikeus viittaa kohdassa 1 antamaansa vastaukseen.

Muistutuskirjelmässä tarkastellaan vesilain 11 luvun korvausjärjestelmän perusteita. Vesioikeus toteaa, että edunmenetyksistä johtuvat korvaukset on määrätty selvitettäviksi katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä tästä päätöksestä ilmenevin perustein. Vesioikeus hylkää muistuttajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

13. (A 11) 753-411-0001-0037, Sundelin Anna ja Thomas (muistutus nro176), Sipoo, Talosaari

Anna Sundelin ja Thomas Sundelin ovat tehneet samansisältöisen muistutuksen kuin on edellä muistutusten kohdassa 11. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa edellä kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimukset vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.

14. (A12) 753-411-0001-0036, Hagelstam Leif (muistutus nro 179), Sipoo, Talosaari

Leif Hagelstam on tehnyt samansisältöisen muistutuksen kuin on edellä muistutusten kohdassa 11. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa edellä kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

24. (A24) 753-11-0001-0055, Koivirinne Ritva (muistutus nro 171), Sipoo, Talosaari

Ritva Koivurinne on tehnyt saman sisältöisen muistutuksen kuin edellä muistutusten kohdassa 11. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.

25. (A25) 753-411-0001-0048, Hagelstam Elisabeth ja Clas (muistutus nro 174), Sipoo, Talosaari

Elisabeth Hagelstam ja Clas Hagelstam ovat tehneet saman sisältöisen muistutuksen kuin edellä kohdassa 11. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikuluja 3 150 markkaa laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.

26. (A28) 753-411-0001-0022, Palmberg Saga (muistutus nro 177), Sipoo, Talosaari

Saga Palmbergin muistutus on saman sisältöinen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

28. 753-411-0001-0040, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, vuokralainen (muistutus nro 169), Sipoo, Talosaari

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on edellä mainitun tilan vuokralaisena tehnyt saman sisältöisen muistutuksen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 2 000 markalla laillisine korkoineen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

44. (C39) 753-406-0001-0101, Seydel Werner (muistutus nro 45), Sipoo, Granö

Werner Seydel on vastustanut luvan myöntämistä, koska hanke aiheuttaa merkittäviä vahingollisia muutoksia ympäristössä ja erityisesti muistuttajan saaressa olevalla kiinteistöllä. Muistuttaja on vastustanut myös töidenaloittamislupaa. Mikäli lupa hankkeelle myönnetään muistuttaja on vaatinut, että sataman rakentamisen ja sen käytön aiheuttamat haitat korvataan hänelle täysimääräisesti. Muistuttaja on luetellut seuraavat hankkeesta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset:

1) kiinteistön arvon aleneminen
2) virkistyskäytölle aiheutuvat haitat
3) vapaa-ajan kalastukselle aiheutuvat haitat
4) rakentamisaikana syntyvä melu ja saaste
5) satamatoiminnasta aiheutuva melu, aallokko ja saastuminen
6) ympäristön viihtyvyydelle aiheutuvat haitat (valo, haju jne.)
7) meressä ja pohjavedessa tapahtuvan veden laadun muutoksen aiheuttamat vahingot
8) saaren käytön vaikeutumisesta aiheutuvat vahingot
9) muut haitat ja vaikutukset, joita on vaikea arvioida etukäteen

Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, mikäli hänen on erityisin toimenpitein osoitettava kärsimänsä vahinko. Muistuttaja on vaatinut lisäksi, että vesioikeus suorittaa puolueettoman katselmustoimituksen ja määrittelee oikeudenmukaiset korvaukset.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus on päätöksen lupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (C39) 753-406-0001-0101 käyttöoikeuskorvauksen. Muistuttajan omistamalle kiinteistölle mahdollisesti aiheutuvat haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Pohjaveden muutoksia koskevan väitteen osalta vesioikeus katsoo, että hanke ei vaikuta pohjaveteen. Muutoin vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen, jossa vesioikeus on luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta viitannut luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja on hylännyt vaatimuksen. Katselmustoimitusta koskevan vaatimuksen vesioikeus on hyväksynyt hankkeesta aiheutuvien vahinkojen osalta. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla.

45. (C40) 753-406-0001-0069, Kunts Simo kuolinpesä, (C41) 753-406-0001-0068, Simons Tom (muistutus n:o 170), Sipoo, Granö

Rut Simons, Maj Simons ja Tom Simons (C41) sekä Majlen Helenius ja Ari Helenius sekä Carola Simons ja Kai Simons (C40) ovat tehneet samansisältöisen muistutuksen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista 2 540 markalla. Lisäksi he ovat vaatineet vesilain 1 luvun 31 §:n nojalla korvausta merenkulkulaitoksen tähän mennessä suorittamasta yhdestä kallioporauksesta 1 000 markkaa.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Muistuttajan kiinteistölle mahdollisesti aiheutuvat haitat selvitetään katselmustoimituksessa. Kallioporausta koskevan korvausvaatimuksen osalta vesioikeus toteaa, että se ei liity tähän lupa-asiaan. Vesioikeus jättää vaatimuksen tutkimatta. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.

46. (C42) 753-406-0001-0070, (C44) 753-406-0001-0071, Estlander Henrik, Westerback Maj-Britt, Estlander-Andersson Ebba (muistutukset nrot 20, 81 ja 102), Sipoo, Granö

Henrik Estlander (muistutus nro 20), Maj-Britt Westerback (muistutus nro 81) ja Ebba Estlander-Andersson (muistutus nro 102) kukin otsikossa mainituista tiloista yhden kolmanneksen omistajina ovat erikseen jättäneet muistutukset. Henrik Estlander on katsonut, että hakijan laskelmat Vuosaaren sataman kannattavuudesta perustuvat kokonaan Venäjälle tapahtuvan liikenteen kasvutoiveisiin. Muistuttaja on viitannut Suomenlahden eteläpuolella Venäjällä suunnitteilla olevaan satamaan. Näiden suunnitelmien toteutuminen osoittaa kannattavuuslaskelmat huonoksi pilaksi. Muistuttaja on viitannut nykyisiin Suomen eteläisiin satamiin ja katsoo, että ne tyydyttävät täysin kotimaan vienti- ja tuontiliikenteen.

Ruoppaukset aiheuttavat kiinteistönomistajille merkittävää haittaa ja vahinkoa. Liejua ja rojua huuhtoutuu luonnonkauniille rannoille ja ajautuu sellaisille merenpohjan alueille, joita ei ruopata. Ruoppaukset ja räjäytykset mitätöivät kalastuksen vuosikymmeniksi. Ruoppausten hyväksymisen ehdoksi tulee asettaa, että luvanhakijat velvoitetaan korvaamaan syntyvät vahingot sekä jatkuvasti puhdistamaan rannat rojusta ja liejusta.

Satamaan johtava väylä on suunniteltu huonosti ja se tulisi siirtää Pikku Niinisaaren länsipuolelle. Suunnitelman mukainen väylä on pidempi, huonosti navigoitavissa ja yksisuuntainen.

Muistuttaja on vastustanut sekä luvan myöntämistä hankkeelle että töidenaloittamislupaa.

Maj-Britt Westerback on katsonut, että satamahanke tulisi hyllyttää ainakin 10 vuodeksi, jona aikana suursataman tarvetta seurattaisiin. Hanke tuhoaa ainutkertaisia alueita kuten Porvarinlahden, Mustavuoren sekä suuren osan saaristoa. Vesillä liikkuminen tulee hengenvaaralliseksi ruoppaus-, läjitys- ja räjäytystöiden vuoksi jopa etäällä Suomenlahdella. Pintaan nousee vanhaa rojua, tukkeja ja lankkuja, jotka tarttuvat veneiden potkureihin ja aiheuttavat suuria onnettomuuksia. Satamaan johtavan väylän tulee olla sama kuin Valmetin telakalle johtavan väylän.

Muistuttaja on vastustanut hakemusta kaikilta osin sekä töidenaloittamisluvan myöntämistä.

Ebba Estlander-Andersson on vastustanut luvan myöntämistä hankkeelle ja töidenaloittamislupaa. Muistuttaja on perustellut vaatimuksiaan samoin perustein kuin Henrik Estlander.

Vesioikeuden vastaus

Luvan epäämistä koskevien vaatimusten osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun perusteluineen ja hylkää vaatimukset. Saaristoympäristön menettämistä koskevan väitteen osalta vesioikeus toteaa, että satama- alueella on jo teollista toimintaa. Satamahankkeesta aiheutuvat haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Laivaväylän siirtämistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Vesioikeus pitää hakemussuunnitelmassa esitettyä väylävaihtoehtoa hyvänä. Telakalle johtava nykyinen väylä on liian matala Vuosaaren sataman tarkoituksiin. Hanke ei vaikuta luonnonsuojelualueisiin tavalla, joka estäisi luvan myöntämisen. Vesioikeus viittaa tältä osin kohdassa 11 esittämäänsä vastaukseen. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein.

47. (C47) 763-406-0001-0074, Halonen Aimo (muistutus nro 29), Sipoo, Granö

Aimo Halonen on tehnyt saman sisältöisen muistutuksen kuin kohdassa 12. Muistutuksessa ei ole kuitenkaan viitattu vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan 2 luvun 6 §:ään. Lisäksi muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

Kohdassa 12 (A9) 753-411-0001-0039, Hortling Sonja, (A10) 753-411- 0001-0038, Hortling Lars kuolinpesä (muistutukset nrot 28, 79 ja 80) Sonja Hortling omasta puolestaan ja Lars Hortlingin edustajana on muistutuksessaan (nro 28) vastustanut luvan myöntämistä, koska hanke aiheuttaa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia muistuttajan kiinteistölle ja perheelle. Lisäksi hanke heikentäisi tulevien linnustonsuojelualueiden suojeluarvoa. Muistuttaja on vastustanut myös töidenaloittamislupaa. Mikäli lupa hankkeelle myönnetään, muistuttaja on vaatinut, että sataman rakentamisen ja käytön aiheuttamat haitat korvataan täysimääräisesti.

Muistuttaja on luetellut ainakin seuraavat hankkeesta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset:

1) kiinteistön arvon aleneminen
2) kalastukselle aiheutuvat haitat
3) virkistyskäytölle aiheutuvat haitat
4) rakentamisaikana syntyvä melu ja saaste
5) valmiista satamasta aiheutuva melu ja saaste
6) ympäristön viihtyvyydelle aiheutuvat haitat
7) muut haitat ja vaikutukset, joita on vaikea arvioida etukäteen

Muistuttaja on vaatinut, että vesioikeus suorittaa puolueettoman katselmustoimituksen ja määrittelee oikeudenmukaiset korvaukset.

Vesioikeuteen myöhemmin (25.6.1997) tulleissa muistutuksen täydennyksissä (nrot 79 ja 80) muistuttaja on viitannut vielä vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan (vesilain 2 luvun 6 §).

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen, jossa vesioikeus on luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta viitannut luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylännyt vaatimuksen. Katselmustoimitusta koskevan vaatimuksen vesioikeus on hyväksynyt hankkeesta aiheutuvien vahinkojen osalta. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla. Vesioikeus hylkää Halosen oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

49. (C56) 753-406-0001-0078, Brunila Helena, (C60) 753-406-0001-0082, Rönnman Kurt kuolinpesä, (C61) 753-406-0001-0083, Anton Britta, (C62) 753-406-0001-0084, Rönnman Axel (muistutus nro 156), Sipoo, Granö

Nena Brunila, Britta Anton ja Märta Rönnman ovat tehneet edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Muistutuksessa ei ole kuitenkaan viitattu vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan 2 luvun 6 §:ään. Muistuttajat ovat lisäksi maininneet valo- ja hajuhaitat, veden laadun muutoksen aiheuttamat vahingot sekä kiinteistön käytön huononemisesta aiheutuvat vahingot. Lisäksi muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, mikäli heidän täytyy ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin vahinkojensa osoittamiseksi.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
–---

51. (C63) 753-406-0001-0085, Bacher Ulla, Sipoo, Granö (muistutus nro 82)
Ulla Bacherin ja Franz Bacherin muistutus on edellä kohdassa Bacherin 49 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöinen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 49 antamaansa vastaukseen.
–---

59. (Dl) 753-406-0001-0251, Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry (muistutus nro 88), Sipoo, Granö

Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry on vastustanut hanketta kokonaisuudessaan sekä nyt että tulevaisuudessa ja katsonut, että töidenaloittamislupaa ei tule missään muodossa myöntää. Mikäli töidenaloittamislupa myönnetään, muistuttaja on varannut itselleen oikeuden hakea vahingonkorvausta omaisuuden käytön estymisestä, sen myyntiarvon alenemisesta sekä vesialueen ja sen rannan käytön estymisestä tai vaikeutumisesta. Lisäksi muistuttaja on vaatinut korvausta kalastusvahingoista seuraavasti:
– vesialueesta luopuminen pakkolunastusteitse
– yhdistyksen ja sen jäsenten kalastusoikeuksien omistajina kärsimät oikeuksien arvon menetykset ja oikeuksien harjoittamisen vaikeutumiset
– veden ja rantojen laadun muutokset, melu, haju, tärinä jne., veden ja pohjan likaantuminen
– saalisvahingot ja muut vahingot.

Muistuttaja on vaatinut saaliin menetyksestä korvauksen, joka määritetään niin sanotun tuottoarvomenetelmän mukaan laskukaavalla 20 x keskimääräinen puhdas tuotto viiden vuoden ajalta, vertailukohtana muistutuksen jättöhetkellä vallinnut tilanne.

Edelleen muistuttaja on varannut itselleen oikeuden vaatia oikeudenkäyntikulujen korvaamista, jos sille syntyy tarvetta ryhtyä erityisen toimenpiteisiin osoittaakseen, että sille aiheutuu hankkeesta vahinkoa.

Vesioikeuden vastaus

Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun perusteluineen ja hylkää muistuttajan vaatimuksen. Vesioikeus on päätöksen lupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (D1) 753-406-0001-0251 käyttöoikeuskorvauksen. Haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Tuossa toimituksessa käsitellään myös kalatalousvahingot. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla.

60. (D2) 753-406-0001-0067, Henning Gitta, (D4) 753-406-0001-0086, Henning Gitta, (D18) 753-406-0001-0057, Henning Birgitta (muistutukset nrot 86 ja 87), Sipoo, Granö

Birgitta Henning (muistutus nro 86) ja Torolf Laxen (muistutus nro 87) ovat jättäneet otsikossa mainittuja kiinteistöjä koskevat muistutukset, jotka ovat samasanaisia edellä kohdassa 59 esitetyn muistutuksen kanssa.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 59 antamaansa vastaukseen.
–---

83. (D83) 753-406-0001-0316, Hjelt Pia, (D98) 753-406-0001-0273, Borgstöm Charlotta, (B85) 753-406-0001-0315, Ramm-Schmidt Hilda, (D96) 753-406-0001-0306, Ramm-Schmidt Henrik, (D97) 753-406-0001-0305, Ramm-Schmidt Hilda, (M5) 753-433-0006-0286, Borgström Charlotta, 753-433-0006-0284, Borgström Carolina, 753-433-0004- 0054, Borgström Carolina, (M6) 753-433-0006-0285 Westermark Mona, (M11) 753-433-0006-0288, Westermark Mona, 753-433-0006-0286, Ramm-Schmidt Henrik, 753-406-0006-0313, Ramm-Schmidt Niklas, 753-406-0006-0227, Ramm-Schmidt Niklas (muistutus nro 56), Sipoo, Granö

Charlotta Borgström, Catharina Westermark, Hilda Ramm-Schmidt, Niklas Ramm-Schmidt, Henrik Ramm-Schmidt, Erik Ramm-Schmidt ja Pia Hjelt ovat muistutuksessaan vastustaneet hakemusta kokonaisuudessaan sekä töidenaloittamislupaa. Muistuttajat ovat varanneet tilaisuuden esittää myöhemmin korvausvaatimuksensa. Satamahanke muuttaa Kalkkisaarenselän aluetta monella tavalla. Hanke vaikuttaa veden laatuun, pohjan olosuhteisiin, yleiseen vesialueen käyttöön, kalatalouteen ja maisemaan. Ruoppausten ja sataman täytön seurauksena koko ekosysteemi vaarantuu ja vaikutukset näkyvät vasta monen vuoden jälkeen. Haitallisia vaikutuksia on huomattavasti vähätelty. Maaliikenneyhteydet häiritsevät Porvarinlahden lintuyhdyskuntaa. Muistuttajat ovat viitanneet EU:n lintudirektiiviin. Hanke on ristiriidassa Natura 2000 -tavoitteiden kanssa. Laaja satama aiheuttaa merkittäviä maisemamenetyksiä Kalkkisaarenselällä, Mölandetissa, Lilla Bastössä ja Granössä sekä jatkuvan 45 dB:n melutason Granössä. Vesilain 2 luvun 5 §:n perusteella hankkeelle on mahdotonta myöntää lupaa.

Vesioikeuden vastaus

Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteisiin ja hylkää vaatimuksen. Korvauksia koskevat asiat selvitetään katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein.
–---

105.(C14) 091-417-0006-00034, (C19) 091-417-0006-0006, Juslén Robert kuolinpesä, (C23) 091-417-0002-0007, Juslén Robert kuolinpesä (muistutus nro 57), Helsinki, Länsisalmi

Carola Juslén, Ingemo Juslén ja Björn Juslén ovat vastustaneet luvan ja työluvan myöntämistä hankkeelle. Muistuttajat ovat vaatineet täysimääräisiä korvauksia vahingoista. Vahinko on vähintään yhtä suuri kuin heidän kiinteistöjensä käypä arvo, joka tulisi kertoa 1,5:llä. Hintojen on perustuttava mantereen käypiin hintoihin. Hanke aiheuttaa vahinkoa ympäristön luonnonoloille ja haittaa vesialueille ja kalastukselle, heikentää vapaa-ajan asumisolosuhteita, vähentää luonnonkauneutta ja viihtyvyyttä sekä kiinteistöjen ja vesialueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Veden puhdistuskyky ja pohjan ja vesiluonnon tila heikkenevät. Hakemuksessa on virhe vesialueen RNro 6:34 osalta. Muistuttajat omistavat mainitun vesialueen. Lupaa ei voi myöntää tälläkään perusteella. Hankkeen taloudelliset selvitykset eivät ole selviä. Hiekanoton ja alusten potkurien aiheuttamien virtausten vaikutukset muistuttajien kiinteistöille on selvitettävä puolueettomien konsulttien toimesta. Väylällä voisi sattua suuronnettomuus ja sen seurauksena öljyvahinkoja. Alusten aiheuttamat aallot saattaisivat vahingoittaa heidän kivilaituriaan. Hankkeen vaikutuksista tulee tehdä uudet ja perusteelliset selvitykset puolueettoman viranomaisen tai laitoksen toimesta.

Vesioikeuden vastaus

Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Omistajaluettelo perustuu hakijalta saatuihin tietoihin. Virheellinen omistusselvityksen tieto ei vaikuta luvan myöntämisedellytyksiin. Uusien selvitysten tekemistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Tehdyt selvitykset ovat riittävät lupaedellytysten arvioimiseksi. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein.
–---

113. (C28) 091-417-0001-0029, Korhonen Pentti, (C29) 091-417-0001-0031, Korhonen Pentti, (C30) 091-417-0001-0004 Korhonen Pentti (muistutus nro 14), Helsinki, Länsisalmi

Pentti W. Korhosen muistutus on samansisältöinen kohdassa 110 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vastustanut luvan ja työluvan myöntämistä. Sen lisäksi mitä edellä kohdassa 110 esitetyssä muistutuksessa on sanottu, muistuttaja on esittänyt, että talviolosuhteet kuten jääsohjo ja jäälohkareet aiheuttaisivat vahinkoa rantaviivalle ja laiturille. Alusten potkurivirroista ja aalloista saattaisi olla haittaa kiinteistön kaivolle, joka sijaitsee melko lähellä rantaviivaa. Kiinteistölle pääsy estyisi talvisin. Hakemussuunnitelman vahinkoarviossa käytetty vesihehtaarin arvo on aivan liian pieni. Ruoppausten, yhteydessä tulee kiinnittää huomiota vedenalaiseen puhelinlinjaan. Korvaukset tulisi määrätä vesilain nojalla 1,5-kertaisina.

Muistutuksessa n:o 110 (Sven Nieminen) on lausuttu, että hankkeesta tehty ympäristövaikutusten arviointi on tehty pintapuolisesti. Hanke aiheuttaa luonnonsuojelulliselta näkökulmalta katsoen vahinkoja muun muassa Porvarinlahdella. Kalkkisaaren selkä on ahdas ja siitä syystä alukset joutuvat kulkemaan välittömästi Pikku Niinisaaren editse. Haitta on muistuttajan vapaa-ajanasunnolle merkittävä. Väylässä on mutkia ja se on ahdas, jolloin alukset ajautuvat pois väylältä ja aiheuttavat öljyvahinkoja ja mahdollista muuta vahinkoa luonnolle. Sataman rakentaminen vaikuttaa merivirtauksiin. Potkurivirtausten vaikutuksia koskevat arvioinnit ovat YVA:ssa puutteellisia. Potkurivirrat ja laivojen aiheuttamat aallot saattavat ulottaa vaikutuksensa myös kiinteistön vedensaantiin. Kiinteistön arvo tulee määritellä ainakin raakateollisuusmaan hintana (yli 400 markkaa/m²). Vesialueiden osalta korvauksen pitäisi olla sama lunastettavilta alueilta kuin niiltä alueilta, joille haetaan vain käyttöoikeutta. Muistuttaja on esittänyt, että hänen kiinteistölleen aiheutuvat vahingot kartoitetaan etukäteen tai vaihtoehtoisesti koko käsittely toimitetaan katselmustoimituksen perusteella. Muistuttaja on vaatinut vahingonkorvausta vähintään 4,87 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja 20 000 markkaa.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 110 antamaansa vastaukseen, jonka mukaan luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylkää vaatimuksen. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla. Ympäristövaikutusten arviointia koskevia selvityksiä vesioikeus pitää riittävinä. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Vesioikeus hylkää muistuttajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. Sataman lunastettaville vesialueille ja niille alueille, joille haetaan käyttöoikeutta, vesioikeus on määrännyt saman yksikköhinnan.

Sen lisäksi vesioikeus on Korhosen muistutukseen lausunut, että vesioikeus on päätöksen lupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (C28) 091-417-001-0029 käyttöoikeuskorvauksen.

Vesioikeus on ottanut puhelinlinjat huomioon lupamääräyksissä.
–---

117. (F2) 753-415-0878-0005, Svarta Hästenin yhteismetsä (muistutus nro 35), Sipoo, Krämarö

Svarta Hästenin yhteismetsä on jättänyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Lisäksi muistuttaja on katsonut, että väylä aiheuttaa riskejä ja haittoja myös pienveneliikenteelle.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.

118. (F3) 753-415-0018-0001, Pekonen Jorma (muistutus nro 30), Sipoo, Krämarö

Peter ja Kristine Rehnström ja Jorma Pekonen ovat tehneet edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.

119. (F4) 753-415-0019-0002, Pekonen Jorma (muistutus nro 31), Sipoo, Krämarö

Jorma Pekonen on tehnyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.

120. (F5) 753-415-0019-0001, Pekonen Eino kuolinpesä (muistutus nro 64), Sipoo, Krämarö

Kalle Airola, Mikael Airola ja Markus Airola sekä Tiina Airola-Siponmaa ovat jättäneet edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.

121. (F6) 753-415-0020-0002, Happonen, Aimo (muistutus nro 137), Sipoo, Krämarö

Aimo Happonen on jättänyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Muistuttaja on lisäksi katsonut, että laivaväylä aiheuttaisi riskejä ja haittaa pienveneilylle.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
–---

125. (F11) 753-415-0011-0008, Kokkila Ilpo (muistutus nro 175), Sipoo, Krämarö

Ilpo Kokkilan muistutus on saman sisältöinen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista 3 150 markkaa.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
–---

130. (F18) 753-415-0012-0004, Bergström Jarl (muistutus nro 36), Sipoo, Krämarö

Jarl Bergström on tehnyt kiinteistön SH 2 omistajana edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa samansisältöisen muistutuksen.

Vesioikeuden vastaus

Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.

131. (F19) 753-415-0012-0003, Novitsky Eugen (muistutus nro 132), Sipoo, Krämarö

Eugen Novitskyn mukaan töidenaloittamislupa voidaan myöntää vain sellaisiin töihin ja toimenpiteisiin, joiden jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, jos varsinainen lupa myöhemmin evätään tai sen ehtoja muutetaan. Korvaukset on suoritettava katselmustoimituksessa. Niitä määrättäessä on otettava huomioon omaisuuden käytön vaikeutuminen, myyntiarvon aleneminen, käyttöarvon väheneminen ja kalastusoikeuden käytön vaikeutumisen.

Vesioikeuden vastaus

Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä tästä päätöksestä ilmenevällä perusteella. Korvaukset arvioidaan katselmustoimituksessa. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein.
–---

4.1.3. Vesioikeuden luparatkaisut

10.4. Luparatkaisu

10.4.1. Satama

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I vaiheen rakentamiseen hakemukseen liitetyn suunnitelman ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti. Lupa koskee satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa.

Vesioikeus hylkää hakemuksen sataman II vaiheen osalta ennenaikaisena.

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin seuraaviin maa-alueisiin Helsingin kaupungissa:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala

Vantaan kaupunki - 1:229 - 29 000 m²
Valmet - 4:117 - 1 058 m²
Ingvall Jan Erik - 7:22 - 3 500 m²
Ingvall Jan Erik - 7:337 - 450 m²

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin seuraaviin vesialueisiin Helsingin kaupungissa:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala

Valmet - 4:117 - 2,38 ha
Yhteinen - 876:3 - 10,60 ha
Wahlman Uno - 4:29 - 0,05 ha
Yhteinen - 876:2 - 4,85 ha
Halmela Eeva - 6:34 - 3,12 ha
Meurman Tuulikki - 8:1 - 4,06 ha
Ljungberg Nils - 8:4 - 2,05 ha

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin seuraaviin vesialueisiin:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala

Helsinki

Yhteinen - 876:3 - 5,61 ha
Wahlman Uno - 4:29 - 9,35 ha
Yhteinen - 876:2 - 5,36 ha
Halmela Eeva - 6:34 - 2,96 ha
Meurman Tuulikki - 8:1 - 5,25 ha
Ljungberg Nils - 8:4 - 8,34 ha
Nyberg Wictor kuolinpesä - 8:2 - 10,48 ha
Korhonen Pentti - 1:29 - 0,60 ha

Sipoo

Seydel Werner - 1:101 - 1,90 ha
Södra Mölandets Fiske- och
Naturskyddsförening rf - 1:251 - 5,46 ha
Lindström Ernest - 1:249 - 22,35 ha

Lunastuksesta ja pysyvästä käyttöoikeudesta on maksettava lupamääräyksessä 4 sanotut korvaukset. Lunastettaville maa-alueille korvaus määrätään vesilain mukaisesti puolitoistakertaisena. Korvaukset on määrätty siten, että maa-alueen korottamattomana hintana on käytetty 100 markkaa/m² ja vesialueen hintana 4 000 markkaa/ha.

Perustelut

Vuosaaren sataman rakentamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetyksiin. Vesioikeus on sataman etuvertailussa ottanut huomioon koko hankekokonaisuuden (satama, väylä, läjitys, merihiekan otto) hyödyt ja haitat, koska muut hankkeen osat liittyvät olennaisesti itse satamaan. Vesioikeus on etuvertailussa ottanut huomioon lisäksi, että hankkeesta aiheutuu myös muita kuin pelkästään merialuehaittoja.

Vuosaareen rakennettava satama on tarpeen Helsingin satamaliikenteen toimivuuden turvaamiseksi ja liikenteen kasvuun varautumiseksi. Satama on taloudellisesti kannattava hanke hakijalle. Satama on myös yhteiskuntataloudellisesti kannattava.

Hankkeista aiheutuvina edunmenetyksinä vesioikeus on ottanut huomioon yksityiseen etuun kohdistuvat vaikutukset mukaan lukien lunastus- ja käyttöoikeudet sekä yleiseen etuun kohdistuvat vaikutukset. Satamasta aiheutuu haittaa kalakannoille, kalastukselle ja rantojen käytölle ja se vaikuttaa merialueen yleiseen viihtyvyyteen ja yleiseen merialueen virkistyskäyttömahdollisuuteen.

Vesioikeus on ottanut etuvertailussa myös huomioon, että alueella on harjoitettu telakkatoimintaa aikaisemmin. Vesioikeus on lisäksi ottanut huomioon, että hankkeesta aiheutuu myös sellaisia hyötyjä, jotka eivät suoraan kohdistu luvan saajaan.

Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia vesiympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Hakija omistaa yli puolet sataman maa- ja vesialueista, joten lunastus- ja käyttöoikeuden myöntämisen edellytykset ovat olemassa.
Hakemusasiakirjoihin on liitetty ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen arviointiselostus.

Lainkohdat

Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti, 7 §, 11 §, 12 § ja 22 §, 11 luvun 3 § ja 6 §, 16 luvun 1 a §

Lupamääräykset

1) Rakenteet

Satama-alueen täytöt, aallonmurtaja ja laiturirakenteet on tehtävä yleissuunnitelmaluonnoksen 4/97 sekä suunnitelmaan liitetyn piirroksen liite 5-5 mukaisesti.

Luiskat on verhoiltava siten, että hienorakeisen aineksen haitallista huuhtoutumista mereen ei tapahdu.

2) Rakentaminen

Rakentaminen on tehtävä siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä.

Vuosaaren voimalaitosten jäähdytysveden samenemista on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, että ruoppaus- ja läjitysalueilla mahdollisesti olevat johdot ja kaapelit säilyvät toimintakelpoisina. Työalue on merkittävä työn ajaksi merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti.

Rakentamisen päätyttyä alue on maisemoitava.

3) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.
Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle.

4) Luvan saajan on maksettava seuraavat korvaukset lunastusoikeudesta ja käyttöoikeudesta:

Sataman alle jäävät maa-alueet:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk

Vantaan kaupunki - 1:229 - 4 350 000
Valmet - 4:117 - 158 700
Ingvall Jan Erik - 7:22 - 525 000
Ingvall Jan Erik - 7:337 - 67 500

Rakenteiden alle jäävät vesialueet:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk

Valmet - 4:117 - 9 520
Yhteinen - 876:3 - 42 400
Wahlman Uno - 4:29 - 200
Yhteinen - 876:2 - 19 400
Halmela Eeva - 6:34 - 12 480
Meurman Tuulikki - 8:1 - 16 240
Ljungberg Nils - 8:4 - 8 200

Sataman liikennöintialueella sijaitsevat vesialueet:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk

Helsinki

Yhteinen - 876:3 - 22 440
Wahlman Uno - 4:29 - 37 400
Yhteinen - 876:2 - 21 440
Halmela Eeva - 6:34 - 11 840
Meurman Tuulikki - 8:1 - 21 000
Ljungberg Nils - 8:4 - 33 360
Nyberg Wictor kuolinpesä - 8:2 - 41 920
Korhonen Pentti - 1:29 - 2 400

Sipoo

Seydel Werner - 1:101 - 7 600
Södra Mölandets Fiske- och
Naturskyddsförening rf - 1:251 - 21 840
Lindström Ernest - 1:249 - 89 400

Korvaukset on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

5) Luvan saajan on niinä vuosina, kun tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 70 000 mk vuodessa käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

6) Luvan saajan on huolehdittava ennen sataman rakentamista satama- alueelle tulevien viemäri-, oja- ja kuivatusvesien pääsystä mereen rakennustyön aikana ja sataman valmistuttua.

7) Luvan saajan on tarkkailtava rakennustyön ja sataman käytön vaikutuksia merialueella Uudenmaan ympäristökeskuksen ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava mainituille viranomaisille vähintäin kaksi kuukautta ennen töiden aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille.

Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen.

8) Luvan saajan on tutkittava ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ennen ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja toimitettava tulokset ympäristökeskukselle ennen ruoppauksen aloittamista.

9) Rakennustyöhön on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Rakennustyö on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

10) Rakennustyön, aloittamisesta on ilmoitettava hyvissä ajoin Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Helsingin ja Vantaan kaupunkien ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille sekä Helsingin Energialle.

11) Rakennustyön valmistumisesta on ilmoitettava 60 päivän kuluessa töiden valmistumisajankohdasta vesioikeudelle sekä edellä mainituille viranomaisille. Valmistumisilmoitukseen on liitettävä toteutettuja rakenteita kuvaavat piirrokset.

10.4.2. Ruoppausmassojen läjitys

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I vaiheen rakentamisessa syntyvien ruoppausmassojen läjittämiseen noin seitsemän kilometriä Itä-Tontusta etelään sijaitsevalle lupahakemussuunnitelman liitteessä 13-1 esitetylle läjitysalueelle. Läjitysalueelle saadaan läjittää myös Vuosaaren satamaan johtavan väylän ruoppausmassoja.

Perustelut

Ruoppausmassojen läjityksestä saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Ruoppausmassojen metallipitoisuus tai PCB-pitoisuus ei analyysitulosten mukaan ole esteenä läjittämiselle. Läjitettävien massojen tarkkailusta vesioikeus on lisäksi antanut erillisen määräyksen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Lainkohdat

Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti ja 4 luvun 6 §

Lupamääräykset

1) Suunnitelman tarkoittamalle alueelle saa läjittää enintään 4,5 milj. m m³ ruoppausmassoja. Läjityksen ylätaso ei saa nousta yli -50 m.

2) Läjittäminen on suoritettava siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä.

Läjitysalue on merkittävä työn ajaksi selvästi havaittavin merkintälaittein merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti.

3) Luvan saaja on vastuussa läjityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

Läjityksestä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle.

4) Luvan saajan on tarkkailtava läjityksen vaikutuksia merialueella Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaehdotukset on toimitettava edellä mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen työn aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille.

Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen.

5) Läjitykseen on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

6) Läjityksen loputtua luvan saajan on vuoden kuluessa selvitettävä läjityksen taso ja toimitettava tulokset karttatietoineen Suomenlahden merenkulkupiirille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

10.4.3. Merihiekan ottaminen

Luparatkaisu

Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan noin 8 milj. pr-m³:n merihiekan ottamiseen Sora-ja Itä-Tontun alueilta Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamista varten hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti (hakemussuunnitelman liite 14 piirustus 1, merikartanote mittakaavassa 1:50 000).
Perustelut

Hiekan ottamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hiekka on tarpeen Vuosaareen rakennettavan sataman rakenteisiin. Hakijalla on hiekan omistajan lupa hiekan ottoon.

Lainkohta

Vesilain 2 luvun 5 § ja 6 §:n 2 momentti

Lupamääräykset

1) Hiekkaa on otettava siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä.

Merihiekan ottoalue on merkittävä työn ajaksi merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti.

2) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle.

3) Luvan saajan on tarkkailtava merihiekan ottamisen vaikutuksia veden ja pohjan laatuun Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaehdotukset on toimitettava edellä mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen työn aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille.

Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen.

4) Merihiekan otto on aloitettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

5) Työn aloittamisesta ja päättymisestä on ilmoitettava kirjallisesti Suomenlahden merenkulkupiirille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Päättymisilmoitukseen on liitettävä kartta, josta ilmenee pohjan syvyys ennen työn aloittamista ja työn päätyttyä.

10.4.4. Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentaminen

Vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen hakemussuunnitelman liitteessä 15-1 esitetyissä kohteissa RK1, RK2, RK3, RK4a ja RK4b hakemussuunnitelman liitteen 15-3 mukaisesti.

Lisäksi vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle luvan ruoppausmassojen läjittämiseen tämän päätöksen kohdassa 10.4.2 tarkoitetulle alueelle.

Perustelut

Väylän rakentaminen on tarpeen Vuosaaren sataman liikennöintiä varten. Rakentamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Lainkohdat

Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti ja 22 §, 4 luvun 4 § ja 6 §

Lupamääräykset

1) Ruoppaukset on tehtävä siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä. Osatyöt on pyrittävä suorittamaan yhtäjaksoisesti.

Luvan saajan on huolehdittava, että ruoppausalueilla mahdollisesti olevat johdot ja kaapelit säilyvät toimintakelpoisina.

Ruoppausalueet on merkittävä työn ajaksi.

2) Ruoppausmassat on pyrittävä sijoittamaan saaren sataman rakenteisiin.

3) Luvan saajan on tutkittava ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja toimitettava tulokset ympäristökeskukselle ennen ruoppauksen aloittamista.

4) Luvan saajan on tarkkailtava ruoppauksen aikana ja sen jälkeen töiden vaikutuksia alueeseen ja pohjaan Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Töiden vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen on tarkkailtava Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi tulee toimittaa mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen töiden aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille.

Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen.

5) Luvan saajan on niinä vuosina, kun tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 5 000 mk vuodessa käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

6) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle.

7) Luvan saajan on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava kirjallisesti kunkin työosuuden aloittamisesta Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille.

Luvan saajan on vuosittain etukäteen tiedotettava ruoppauksen aikataulu. Alueen ammattikalastajille asiasta on ilmoitettava henkilökohtaisesti. Muille asianosaisille tieto voidaan antaa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

8) Luvan saajan on ilmoitettava töiden valmistumisesta kirjallisesti vesioikeudelle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille 60 päivän kuluessa töiden valmistumisesta ja liitettävä ilmoitukseen ruopattujen alueiden sijainnin osoittava kartta.

9) Ruoppaus on aloitettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta.

10.4.5. Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustaminen

Vesioikeus määrää Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi. Vesioikeus vahvistaa väylän sijainnin sellaiseksi kuin se on esitetty lupahakemuksen liitteissä 15-1 ja 15-2.

Väylän kulkusyvyys on 11 metriä. Väyläalueen minimileveys on 150 metriä.

Vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle oikeuden sijoittaa linjataulut Sipoon kunnan Granön kylän Mölandetin saarella sijaitseville tiloille RN:o 1:67 ja 1:62 sekä pysyvän käyttöoikeuden taulujen vaatimille noin 25 m² alueille mainituilla tiloilla. Vesioikeus myöntää luvan saajalle oikeuden poistaa linjataulujen näkyvyyttä estävät puut ja pensaat Sipoon kunnan Granön kylän Mölandetin saarella sijaitsevilla tiloilla RN:o 1:67 (noin 607 m²) ja 1:68 (noin 3186 m²) hakemussuunnitelman täydennyksessä (kohta 5 piirros 5, 18.3.1997) esitetyltä sektorilta ja oikeuden huolehtia näkyvyyden säilymisestä sekä myöntää pysyvän käyttöoikeuden mainittuun alueeseen. Pysyvästä käyttöoikeudesta on maksettava lupamääräyksessä 4 sanotut korvaukset. Korvaukset on määrätty puolitoistakertaisina vesilain mukaan. Korottamattomana neliöhintana on käytetty 20 mk/m² linjataulujen alueella ja taulujen näkyvyyden vuoksi määrättävästä käyttöoikeudesta 10 mk/m².

Vesioikeus myöntää pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään Musta Hevosen länsipuolella sijaitsevaan ankkurointi- ja odotusalueeseen, joka on esitetty hakemussuunnitelman liitteen 15-1 yleissuunnitelmakartassa 2. Luvan saajille kuulumattoman Sipoon kunnassa olevan vesialueen RN:o 876:1 omistajille on maksettava pysyvästä käyttöoikeudesta lupamääräyksessä 5 sanottu korvaus. Korvattavan alueen pinta-alaksi, johon ei ole laskettu mukaan väyläaluetta, vesioikeus on arvioinut 65 ha. Korvauksen perusteena on käytetty hintaa 4 000 mk/ha.

Perustelut

Väylä on tarpeen pitää avoimena yleistä laivaliikennettä varten Vuosaaren satamaan. Kyseessä oleva vesistön osa täyttää kohtuudella ne vaatimukset, jotka vesistössä harjoitettava liikenne huomioon ottaen yleiselle kulkuväylälle voidaan asettaa. Linjataulut ovat tarpeen väylän liikennöitävyydelle ja turvallisuudelle. Ankkurointi ja odotusalue on tarpeen väylän liikennöitävyydelle ja sataman tehokkaalle käytölle.

Lainkohdat

Vesilain 4 luvun l, 1 a, 2 a, 3, 5, 7 ja 8 §, 11 luvun 3 §

Lupaehdot

1) Luvan saajan on pidettävä väylä laitteineen asianmukaisessa kunnossa ja huolehdittava siitä, että väylää käytetään niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa muulle merialueen käytölle.

2) Luvan saaja on vastuussa väylästä ja väylän käytöstä mahdollisesti aiheutuvasta vesilain mukaan korvattavasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

3) Luvan saajan on kirjallisesti ilmoitettava väylän käyttöönotosta vesioikeudelle, Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

4) Luvan saajan on maksettava seuraavat korvaukset linjatauluille ja raivattavalle alueelle tarvittavan alueen pysyvästä käyttöoikeudesta:

Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk

von Hellens Anne - 1:62 - 750
Henning Gitta - 1:67 - 9 855
Simons Tom - 1:68 - 47 790

Korvaukset on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Raivattava puusto jää omistajalle. Raivauksen jäljet on siistittävä.

5) Luvan saajan on maksettava vesialueen RN:o 876:1 (Sipoon kunnassa) omistajille pysyvästä käyttöoikeudesta 260 000 mk.

Korvaus on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Merenkulkuhallitus merkitsee väylän merikarttaan. Vesioikeus merkitsee väylän vesioikeudessa pidettävään vesikirjaan.

10.4.6. Töidenaloittamislupa

Vesioikeus hylkää hakemukset hakijoiden oikeuttamiseksi ryhtymään jo ennen päätösten lainvoimaiseksi tulemista yritysten toteuttamista tarkoittaviin töihin ja töiden suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Perustelu

Vuosaaren sataman rakentaminen on rakennustyönä niin suuri ja laajalle ulottuva, että alueen oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entisen veroiseksi siinä tapauksessa, että lupa valitusasteessa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Läjittämistä, merihiekan ottoa ja satamaan johtavaa väylää koskevat hakemukset liittyvät olennaisesti sataman rakentamiseen eikä niille siten ole tarpeen myöntää erillisiä töidenaloittamislupia.

Lainkohdat

Vesilaki 2 luku 26 §

Tämän päätöksen saatua lainvoiman vesioikeus lähettää vesilain 21 luvun 8 §:n ja vesiasetuksen 84 §:n nojalla jäljennöksen päätöksestä Uudenmaan maanmittaustoimistolle.

Merkitään, että Länsi-Suomen vesioikeuden tilalle on 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto.

4.2. Muutoksenhaku Vaasan hallinto-oikeudessa

4.2.1. Vesiylioikeudelle, sittemmin Vaasan hallinto-oikeus, tehdyissä valituksissa esitetyt vaatimukset siltä osin kuin nyt on kysymys

1) Charlotta Carolina Borgström ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hakijoille on myönnetty lupa Vuosaaren satamahankkeeseen. Edelleen muutoksenhakijat ovat vaatineet, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään Rooman sopimuksen artiklan 177 nojalla ennakkoratkaisua lintu- ja habitaattidirektiivien ja Natura 2000 -ohjelman tulkinnasta ja soveltamisesta tässä hankkeessa. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hakijat velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvausta sataman aiheuttamasta menetyksestä, vahingosta ja arvon alenemisesta.

Muutoksenhakijat ovat muun ohella katsoneet, että vesioikeuden päätös on puutteellisesti perusteltu. Hankkeen hyötyjen ja haittojen vertailu perustuu populistisiin toteamuksiin. Taloudellinen vertailu puuttuu. Vesioikeuden olisi tullut tarkkaan analysoida vesilain 2 luvun 5 §, joka on ensisijainen vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukaiseen intressivertailuun nähden. Mahdollisuuksia jo olevien satamien käyttämiseen ei ole tarkasteltu. Tarkastelun ulkopuolelle on myös jätetty lintu- ja habitaattidirektiivit ja Natura 2000 -ohjelma. Vuosaaren satamahanke on ristiriidassa Natura 2000 -ohjelman tavoitteiden kanssa, joka on otettava asiassa huomioon, vaikka toiminta tapahtuukin Natura-alueiden ulkopuolella. Sataman välittömässä läheisyydessä ovat Mustavuoren lehto, Östersundomin lintuvedet ja Kallahden alue. Sataman maaliikenneyhteydet häiritsevät lintujen elinaluetta Porvarinlahdella. Oleskelu muutoksenhakijoiden suunnitellun sataman välittömässä läheisyydessä olevilla kiinteistöillä käy epäviihtyisäksi, koska ympäristö ja maisema tuhoutuvat täysin. Lisäksi muutoksenhakijat ovat viitanneet toiminnasta aiheutuvaan meluun. Myös hakemukseen liitetyn kalatalousselvityksen mukaan satamahanke muuttaa Kalkkisaarenselän nykytilaa merkittävästi.

2) Pentti W. Korhonen on vaatinut, että vesioikeuden päätökset kumotaan ja hakemukset hylätään. Vesioikeuden olisi tullut varata niille, jotka ovat tehneet huomautuksen, tilaisuus lausua hakijoiden toimittamista lisäselvityksistä. Vesioikeus on joutunut tulkitsemaan Euroopan yhteisöjen määräyksiä ja hakijoiden toimesta on esitetty asiaa koskeva lausunto. Vesioikeuden olisi tullut pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausuntoa määräysten soveltamisesta tai ainakin vastapuolia olisi tullut kuulla lausunnosta.

Korhonen on esittänyt, että Helsingin kaupunki haki Länsi-Suomen vesioikeudelta lupaa Niinilahden täyttämiseen rakennustoiminnasta syntyvillä massoilla. Vesioikeus suostui hakemukseen 15.5.1995. Vesiylioikeus kumosi vesioikeuden päätöksen 16.2.1996. Tämä hakemus koski samaa aluetta kuin nyt valituksen alainen päätös ja suoritettavat työt olivat samat kuin ne, jotka sisältyvät nyt suoritettaviin töihin. Molempiin ratkaisuihin vesioikeudessa on osallistunut samoja jäseniä. Niillä vesioikeuden jäsenillä, jotka ovat olleet hyväksymässä kaupungin hakemusta 15.5.1995 on ollut ennakkokäsitys hakemuksesta ja heidän olisi tullut vetäytyä asian tutkimisesta esteellisinä. Korhonen on vaatinut, jollei vesiylioikeus välittömästi hylkää hakemusta, että asia palautetaan vesioikeuteen käsiteltäväksi esteettömässä kokoonpanossa.

Vesioikeuden päätöksestä ei ilmene, miksi vesioikeus katsoo sataman I-vaiheen yksin täyttävän lupaedellytykset. Muun muassa tällä perusteella Korhonen on vaatinut, että asiat palautetaan vesioikeuteen päätöksen perustelujen täydentämistä varten.

Edelleen Korhonen on vaatinut, että vesiylioikeus määrää katselmuksen suoritettavaksi ennen satamahankkeen ratkaisemista ja asiat palautetaan vesioikeuteen.

Vesioikeus on katsonut, että Helsingin kaupunki omistaa yli puolet sataman maa- ja vesialueista, jolloin lunastus- ja käyttöoikeuden myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Korhonen on esittänyt, että vesioikeus on tehnyt virheitä alueiden omistusoikeuksien osalta ja vaatinut, että vesiylioikeus tutkii tämän edellytyksen olemassaolon.

Korhonen on vaatinut, että asioissa tulee tehdä uusi ympäristöarviointi ennen asian ratkaisemista. Mikäli vesiylioikeus katsoo uuden ympäristöselvityksen tarpeettomaksi tulisi ainakin harkita perusteellisempia selvityksiä veden virtauksista. Samoin tulisi harkita ovatko ehdotetut laituripituudet liian suuria sen takia, että Kalkkisaarenselän vedenpuhdistumiskyky olennaisessa määrin heikentyy. Korhonen on tämän takia esittänyt vaihtoehtoisen vaatimuksen siitä, että laitureiden kokoa olennaisessa määrin pienennetään, jollei ympäristöselvityksin voida varmuudella selvittää, ettei veden laatu tule muuttumaan rakennustöiden jälkeen.

Korhonen on vaatinut, että hakemukset hylätään myös sillä perusteella, että meriväylä satamaan ei ole turvallinen.

Lisäksi Korhonen on vaatinut, että hänen muistutuskirjelmänsä ja hänen valituksensa otetaan huomioon kaikkien hänen omistamiensa kiinteistöjen puolesta. Korhonen on esittänyt, että hän omistaa vesialueita kolme hehtaaria. Tilaa RN:o 1:31, joka on hänen vesitiloistaan suurempi, ei ole määrätty lunastettavaksi eikä sille ole määrätty käyttöoikeutta. Korhosen mukaan Vuosaaren satamahanketta on mahdoton toteuttaa ilman, että molemmat vesialueet olisi joko lunastettu tai niille olisi myönnetty ainakin osittainen käyttölupa. Koska vesiylioikeus ei voi Korhosen valituksesta muuttaa päätöstä hänen vahingokseen ja satamahankeen toteuttaminen siten on mahdotonta hän on vaatinut, että hakemukset myös tällä perusteella hylätään kokonaisuudessaan.

Korhonen on uudistanut vesioikeudelle esittämänsä korvausvaatimuksen.

Vesioikeus on lupaehdoissa määrännyt, että töiden aloittamisesta ynnä muusta on ilmoitettava määrätyille tahoille. Korhonen on vaatinut, mikäli lupa myönnetään, että hänelle, jonka kiinteistöt ja vesialueet sijaitsevat hankeen välittömässä vaikutusalueessa, tulee toimittaa ilmoitus toimenpiteistä.

Korhonen on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan vesiylioikeudessa.

3) Helen Dreijen ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että vesioikeuden päätökset kumotaan EY:n lintudirektiivin (79/409/ETY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisen ennakkoturvaamisvelvoitteen vastaisina ja asia palautetaan vesioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun hakija ovat esittäneet mainittujen direktiivien mukaisen velvoitteen sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaiset kriteerit täyttävän ympäristövaikutusten arvioinnin ja luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ien mukaisen poikkeusluvan Natura 2000 -suojelualueverkostoon sisällytetyn alueen heikentämisestä. Vaihtoehtoisesti on pyydettävä EY:n tuomioistuimen lausunto lintu- ja luontodirektiivien aluesuojelusäännösten välittömästä velvoittavuudesta. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että vesioikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan vesioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi siten, ettei asiaa jaeta vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla kahteen vaiheeseen, vaan asia käsitellään kokonaisuudessaan katselmuksessa korvausasioiden ohella. Edelleen muutoksenhakijat ovat vaatineet, että vesiylioikeus suorittaa katselmuksen todetakseen haittaa kärsivien kiinteistöjen määrän ja arvioidakseen niille aiheutuvien haitallisten vaikutusten suuruutta. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vesioikeudessa ja vesiylioikeudessa asiakirjoista lähemmin ilmenevien vaatimusten mukaisesti.

4) Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry - Södra Mölandets fiske- och naturskyddsförening rf on vaatinut, että vesioikeuden päätökset kumotaan ja hakemukset hylätään. Lisäksi yhdistys on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Yhdistys on valituksensa perusteluiksi muun ohella esittänyt, että lupa-asian käsittelyä kahdessa vaiheessa ei voida pitää asianmukaisena. Hankkeesta on tehtävä uusi puolueeton ympäristövaikutusten arviointi. Erityisesti meluvaikutukset ovat ristiriitaisia ja riittämättömiä. Poikkeuslupamenettelyn käyttäminen ennen Helsingin kaupunginvaltuuston lopullista päätöstä on demokratian vastaista. Helsingin muita satamavaihtoehtoja ei ole riittävästi tutkittu. Hankkeesta aiheutuu vesien muille käyttömuodoille ja vesiluonnolle huomattavaa pysyvää vahinkoa ja haittaa. Vaikeaan paikkaan tehtävät ja vaikeasti navigoitavat väylät lisäävät ympäristövahinkojen riskiä. Hankkeesta aiheutuu yhdistyksen omaisuudelle huomattavaa käyttöarvon alentumista.

5) Ingemo Juslén ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että vesioikeuden päätökset kumotaan ja hakemukset hylätään. Perusteluissa muutoksenhakijat ovat lausuneet, että sataman I vaihe ei ole kannattava ilman II vaihetta. Vesioikeus ei ole perustellut I vaiheen taloudellista ja yhteiskuntataloudellista kannattavuutta. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat lausuneet, että hankkeen vaikutuksista tulisi suorittaa katselmus ja tästä syystä vaatineet, että asia palautetaan vesioikeuteen. Niin ikään muutoksenhakijat ovat vaatineet, että asiassa suoritetaan uusi puolueeton ympäristöselvitys sen jälkeen, kun valtioneuvosto on vahvistanut ehdotuksen Natura 2000 -verkostoon kuuluviksi alueiksi. Lisäksi muutoksenhakijat ovat lausuneet, että Helsingin kaupunki on aikaisemmin hakenut lupaa Niinilahden täyttämiseen rakennustoiminnasta syntyvällä materiaalilla. Vesioikeus hyväksyi hakemuksen 15.5.1995, mutta vesiylioikeus kumosi vesioikeuden päätöksen 16.2.1996. Mainitun asian ja nyt valituksen alaisten päätösten tekemiseen on osallistunut samoja henkilöitä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asettaa tällaisen menettelyn kyseenalaiseksi. Muutoksenhakijoiden mukaan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että tuomarilla, joka osallistuu päätökseen ja käsittelyyn asiassa, jossa hän on jo aikaisemmin tehnyt päätöksen, voi olla ennakkokäsitys asiasta ja hän on sen takia esteellinen. Muutoksenhakijat ovatkin vaatineet, että palautuksen jälkeen vesioikeus käsittelee asian esteettömässä kokoonpanossa.

Muutoksenhakijat ovat edelleen todenneet, että satamaan johtava väylä olisi turvaton ja suuronnettomuuksien riski olisi suuri, joten hakemukset olisi hylättävä myös tällä perusteella.

Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että lunastettavista vesialueista määrätty korvaus korotetaan 1 153 286 markaksi ja että vesialueiden pysyvästä käyttöoikeudesta määrätty korvaus korotetaan 1 094 143 markaksi. Vapaa-ajan kiinteistöjen arvon alenemisesta muutoksenhakijat ovat vaatineet 5 227 538 markan korvausta maa-alueiden osalta ja 2 365 345 markan korvausta vesialueiden osalta. Edelleen muutoksenhakijat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vesiylioikeudessa 12 000 markalla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna siitä, kun vesiylioikeuden päätöksen antamisesta on kulunut yksi kuukausi.

6) Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut, että vesioikeuden päätösten sataman rakentamista koskevan kohdan 10.4.1. lupaehto 5) muutetaan siten, että sataman rakentamisen aikaiseksi kalatalousmaksuksi määrätään 200 000 markkaa vuodessa, että ruoppausmassojen läjitystä koskevaan kohtaan 10.4.2. sisällytetään uusi lupaehto, jonka mukaan luvan saajan on niinä vuosina, joina päätöksen mukaisia läjitystöitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 100 000 markkaa käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi hankkeen vaikutusalueella ja että väylän rakentamista koskevan kohdan 10.4.4. lupaehtoa 5) muutetaan siten, että rakentamisen aikaiseksi kalatalousmaksuksi määrätään 10 000 markkaa vuodessa.

Valituksensa perusteluiksi kohdan 10.4.1. osalta työvoima- ja elinkeinokeskus on muun ohella esittänyt, että hankkeen vaikutusalue ulottuu yhteen Suomen kalataloudellisesti merkittävimpiin alueisiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vesien omistajien lisäksi alueella kalastaa huomattava väkimäärä myös yleiskalastusoikeuksien nojalla. Helsingin kalastusalueella kalasti vuonna 1997 noin 30 000 kotitaloutta ja noin 50 000 henkilöä. Sipoon merialueella kalasti mainittuna vuonna 9 600 kotitaloutta ja noin 19 800 henkilöä.

Kalataloudelliset vaikutukset ovat suurimmat sataman rakentamisen aikana mutta pitkäikäisiä ja jopa pysyviä haittoja syntyy myös sataman käytöstä ja lisääntyneestä laivaliikenteestä. Hakemusasiakirjoissa on vähätelty hankkeen kalataloudellisia vahinkoja. Hakemusasiakirjoissa on esitetty, että työnaikaiset haitat voidaan kompensoida pienillä istutuksilla. Laskelma on hyvin teoreettinen ja vailla pohjaa. Luotettavia tieteellisesti tutkittuja hauen ja kuhan takaisinsaantituloksia ei ole käytettävissä. Ainoastaan meritaimenelle ja siialle on voitu antaa todennäköisiä takaisinsaantituloksia. Näissä laskelmissa on oletettu, että luonnollinen poikastuotanto on suurelta osin estynyt ja että ravinnon määrä ei ole muuttunut. Koska Vuosaaren sataman vaikutukset johtavat muun muassa kalojen ravintokohteiden vähenemiseen, on väärin olettaa, että yksikesäisten poikasten takaisinsaanti olisi samaa luokkaa kuin edellä mainituissa laskelmissa. Ravinnon tarjonnan heiketessä johtaa yksikesäisten poikasten istuttaminen suureen kuolleisuuteen ja huonoon takaisinsaantiin. Vahinkojen kompensoimiseksi täysimääräisesti on istutuspoikasten oltava vähintään 2-vuotiaita, mutta mieluummin 3-vuotiaita. Tällöin nousevat myös istutuskustannukset huomattavasti.

Kohdan 10.4.2. osalta työvoima- ja elinkeinokeskus on muun ohella esittänyt, että Helsingin kalataloudellisissa tarkkailuissa on todettu ruoppausmassojen läjittämisen aiheuttavan kalataloudellista vahinkoa. Sukellustutkimusten perusteella on muun muassa todettu, että läjitysalueen läheisyydessä silakan mätimunia esiintyy vähemmän kuin vertailualueilla. Vaikutusmekanismi voi olla välillinen tai välitön. Luvan saajalta voidaan täten perustellusti vaatia kalatalousmaksua, jolla työnaikaisia vahinkoja voidaan kompensoida. Hankkeen laajuudesta johtuen on ilmeistä, että läjittäminen on suoritettava jatkuvasti avoveden aikana. Läjittämisen ajoittaminen myöhäissyksylle ja alkutalveen on käytännössä ainoa keino millä kalataloudelliset haitat voidaan vähentää. Täten on ilmeistä, että läjittäminen aiheuttaa edellä kuvattua vahinkoa.

Kohdan 10.4.4. osalta työvoima- ja elinkeinokeskus on muun ohella esittänyt, että väylän rakentamisen yhteydessä suoritettavat läjitykset aiheuttavat samanlaisia kalataloudellisia vahinkoja kuin satamamassojen läjityksissä. Vesioikeuden päätöksessä määrätyn kalatalousmaksun mahdollistamilla toimenpiteillä ei pystytä kompensoimaan edes väylän rakentamisen aikana syntyviä kalatalousvahinkoja.

4.2.2. Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Helsingin satama ja Merenkulkulaitos ovat antaneet vastineen valitusten johdosta. Ne ovat muun muassa oheistaneet meluselvityksen (Melumittaukset Vuosaaren sataman ympäristössä 1997. Akukon Oy. Helsingin sataman julkaisu C 1997:9) sekä Biota BD Oy:n (Sami Kurki ja Sakari Mykrä) 15.4.1998 päivätyn, Helsingin sataman toimeksiannosta tehdyn luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisen arvioinnin "Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, Vuosaaren sataman vaikutukset Natura 2000 -alueeseen".

Vesiylioikeus on suorittanut asiassa 18.-19.8.1999 tarkastuksen.

Muun muassa Helen Dreijen ja hänen myötäpuolensa, Helsingin Satama ja Merenkulkulaitos sekä Helsingin kaupungin ympäristökeskus ovat valitusajan päättymisen jälkeen toimittaneet hallinto-oikeuteen kirjelmiä ja lausuntoja.

Tarkastuksessa on muun ohella Helen Dreijenin ja asiakumppaniensa puolesta jätetty vesiylioikeudelle maatalous- ja metsätieteiden maisteri Mika Rahikaisen 27.7.1999 päivätty lausunto "Vuosaaren satamahankkeen kalatalousselvitysten käyttökelpoisuus".

Peter Fazerin oikeudenomistajat olivat muun ohella toimittaneet täydennyksenä valitukseensa melualuekartan ja Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.3.1999 päivätyn luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetun, Uudenmaan liitolle antaman lausunnon edellä mainitun Biota BD Oy:n (Sami Kurki ja Sakari Mykrä) 15.4.1998 päivätyn arvion johdosta Vuosaaren satamahankkeen vaikutuksista Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien ehdotettuun Natura 2000 -alueeseen koskien laadittavana ollutta seutukaavaa ja seutukaavan muutosta, joiden tarkoituksena oli luoda kaavoitukselliset edellytykset Vuosaaren sataman ja sen maaliikenneyhteyksien toteuttamiselle.

Uudenmaan ympäristökeskuksen mainitussa, 19.3.1999 päivätyssä lausunnossa on muun ohella todettu, että Vuosaaren sataman ja sen vaatimien liikenneyhteyksien vaikutuksia luonnonympäristölle on selvitetty asianmukaisesti luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaista arviointi- ja lausuntomenettelyä varten. Lausunnossa on katsottu, että seutukaavaan sisältyvän Vuosaaren satamahankkeen vaikutukset heikentävät alueen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luontotyypin laajat matalat lahdet luonnonarvoja. Luontotyypin laajat matalat lahdet suojelun suotuisan tason heikentymistä ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä, ottaen huomioon luontotyypin edustavuus, luonnontilaisuus ja pinta- ala suhteessa luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomen ehdotetussa Natura 2000 -verkossa. Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi lintudirektiivin liitteen I lajien kirjokerttu, pyy, pikkulepinkäinen ja kehrääjä elinympäristöjä alueella. Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi myös tämän kansainvälisesti arvokkaan lintuvesialuekokonaisuuden suojeluarvoa.

Hallinto-oikeus on pyytänyt tarpeellisiksi katsomansa vastaukset.

4.2.3. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

1) Pelastetaan Vuosaari! -kansanliikkeen, Vuosaari-Seura ry:n, Juuso Pesolan, Ritva Pesolan, Christina Ekholmin, Mikko Pesolan, Martti Sandströmin ja As.Oy Helsingin Rantahiekan valitukset jätetään tutkimatta. Valitukset otetaan huomioon vesilain 16 luvun 7 a §:n tarkoittamina lausuntoina.

2) Vaatimukset ennakkoratkaisun pyytämisestä EY-tuomioistuimelta hylätään.

3) Vaatimukset uudesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja asioiden palauttamisesta vesioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi siten, ettei asioita jaeta vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan kahteen vaiheeseen, vaan ne käsitellään kokonaisuudessaan katselmustoimituksessa korvausasioiden ohella, hylätään.

4) Hankkeesta aiheutuvien muiden kuin lunastus- ja käyttöoikeuksista johtuvien vahinkojen, haittojen ja muiden edunmenetysten johdosta suoritettavia rahakorvauksia koskevat vaatimukset jätetään tutkimatta.

5) Väitteet asian ratkaisseiden vesioikeuden jäsenten esteellisyydestä ja vaatimukset asioiden palauttamisesta vesioikeuteen tällä perusteella hylätään.

6) Pentti W. Korhosen sekä Lauri ja Aino Tornivuoren viittaus menettelyvirheeseen sillä perusteella, ettei vesioikeus ole varannut heille tilaisuutta antaa lausuntoa vesioikeuteen muistutusten tekemiselle asetetun määräajan jälkeen toimitetun kirjallisen materiaalin johdosta, ei anna aihetta toimenpiteisiin.

7) Vaatimukset asioiden palauttamisesta vesioikeuteen vesioikeuden päätösten perustelujen täydentämistä varten hylätään.

8) Hallinto-oikeus tutkii asiat vain vesilain säätämän toimivallan rajoissa ja vain siinä laajuudessa kuin asiat ovat tulleet lupahakemusten myötä vesioikeudessa vireille. Hallinto-oikeus ei tutki
– hankkeen aiheuttaman melun mahdollisia ympäristövaikutuksia
– hankkeen aiheuttamien valaistusolosuhteiden muutosten mahdollisia ympäristövaikutuksia
– suunnitellun sataman aiottujen maaliikenneyhteyksien mahdollisia ympäristövaikutuksia.

Perustelut:

1) Vesilain 16 luvun 7 a §:n mukaan yrityksen vaikutusalueen asukkailla, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin yrityksen toteuttaminen saattaa selvästi vaikuttaa, ja heitä edustavilla yhteisöillä on oikeus antaa vesioikeudelle lausuntonsa hakemuksen johdosta. Tällöin ei ole kysymys asianosaispuhevallasta ja tämän takia mainituille eturyhmille ei ole annettu valitusoikeutta.

Hanke ei muutoinkaan koske muutoksenhakijoiden oikeutta tai etua sillä tavalla että heillä olisi asianosaispuhevalta asiassa.

2) Rooman sopimuksen 234 (ent. 177) artiklan mukaan EY-tuomioistuimelta on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohessa yhteisön toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

Oikeuskäytännössä EY-tuomioistuin on laajentanut toimivaltaansa mainitun artiklan sanamuodon ulkopuolella. Tällöin tuomioistuin on katsonut, että sillä on valta tutkia myös yhteisön oikeuden valtionsisäisiä oikeusvaikutuksia sekä ottaa kantaa siihen, ovatko kansallisen lain säädökset yhteisön oikeuden mukaisia. Sen sijaan varsinaisia näyttökysymyksiä EY-tuomioistuin ei tutki.

Yhteisön säätämät lintu- ja luontodirektiivit on pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla. Sen 65 §:n ja 66 §:n mukaisia menettelytapoja on ryhdyttävä soveltamaan, jos esillä oleva hanke merkityksellisesti heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman alueen luonnonarvoja. Hallinto-oikeus on jäljempänä pääasiaratkaisun perusteluissa arvioinut, ettei nyt esillä olevilla hankkeilla ole sellaisia vesistövaikutuksia, että ne heikentäisivät suojeltaviksi ehdotettujen alueiden suojeltaviksi tarkoitettuja luonnonarvoja. Kun tosiasiakysymysten ratkaisemisessa on tältä osin päädytty mainittuun tulokseen, myöskään EY-oikeudelliset kysymykset eivät tule tältä osin ratkaistaviksi. Näin ollen asiassa ei ole aihetta pyytää ennakkoratkaisua EY-tuomioistuimelta.

3) Vesilain 16 luvun 5 §:n mukaan jos hakemuksessa tarkoitetun yrityksen vaikutusten ja siitä aiheutuvien edunmenetysten yksityiskohtainen selvittäminen havaitaan välttämättömäksi eikä tarvittavaa selvitystä voida saada vesilain 16 luvun 6 ja 11 a §:ssä säädetyllä tavalla, vesioikeuden on määrättävä hakemusasia käsiteltäväksi katselmustoimituksessa. Vesilain 16 luvun 24 §:n mukaisin edellytyksin asia voidaan myös määrätä katselmustoimitukseen osittain ja ratkaista muilta osin kuulutusmenettelyn jälkeen.

Kun otetaan huomioon asiassa oleva selvitys ja että satamahankekokonaisuudesta on tehty ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi, hallinto-oikeus katsoo, että asian käsitteleminen kokonaisuudessaan katselmustoimituksessa ei ole ollut välttämätöntä. Vesioikeuden kuulutusmenettelyllä ja myös muulla tavoin saamaa selvitystä on pidettävä riittävänä lupakysymyksen sekä lunastus- ja käyttöoikeuskorvausten ratkaisemiseksi. Uusi ympäristövaikutusten arviointimenettely ei myöskään ole tarpeen eikä asiassa ole tarpeen tehdä laajempaa selvitystä väylän turvallisuudesta eikä väitetyistä liettymisriskeistä.

4) Kun hankkeesta aiheutuvia vahinkoja, haittoja, ja muita edunmenetyksiä koskevat korvauskysymykset lunastus- ja käyttöoikeuskorvauksia lukuunottamatta on määrätty selvitettäviksi asian käsittelyn toiseen vaiheeseen kuuluvassa katselmustoimituksessa, näitä kysymyksiä ei voida nyt ratkaista, vaan ne tulevat ratkaistaviksi toisen vaiheen jälkeen annettavassa lupaviranomaisen päätöksessä.

5) Nyt kysymyksessä olevien päätöksien tekemiseen osallistuneista vesioikeuden jäsenistä vesioikeustuomari Hölttä sekä vesioikeusinsinöörit Helenius ja Kovanen ovat osallistuneet myös Niinilahden täyttämistä koskevaan päätökseen. Hölttä ja Helenius hyväksyivät Helsingin kaupungin hakemuksen. Kovanen esitti äänestyslausunnossaan hakemuksen hylkäämistä.

Helsingin kaupunki pyysi hakemuksessaan lupaa Niinilahden täyttämiseen rakennustoiminnassa syntyvillä ylijäämämassoilla ja muilla täyttörakenteen vahvistamiseksi tarvittavilla maa- ja louhemassoilla. Kaupunki katsoi, että Niinilahden täyttöalue olisi usean vuoden ratkaisu Helsingin rakennustoiminnassa syntyvien ylijäämämassojen sijoittamiseksi. Etenkin kaupungin itäsuunnassa tapahtuvan rakentamisen osalta Niinilahden täyttöalue olisi sijainniltaan edullinen. Kaupungin mukaan aluetta voitaisiin täyttötyön jälkeen käyttää satamatoimintaan tai muihin käyttötarkoituksiin ja sen arvo kaupungille olisi käyttötarkoituksesta riippuen useita kymmeniä miljoonia markkoja. Kaupunki ilmoitti, että täyttötyön tekeminen ei merkinnyt sataman rakentamista, vaan päätös satamasta tehtäisiin sataman perustamissuunnitelman käsittelyn yhteydessä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina tai päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Lainkohta ei sanamuotonsa mukaan koske samassa oikeudessa asian aikaisemmin ratkaissutta tuomaria. Sitä on kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty yleisenä ilmauksena säännöstä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä asiasta.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännössä puolueettomuusvaatimuksen on katsottu merkitsevän subjektiivista ja objektiivista puolueettomuutta. Subjektiivinen puolueettomuus tarkoittaa sitä, ettei tuomarilla tosiasiallisesti ole ennakkokäsitystä asiassa tai halua edistää toisen osapuolen etuja. Objektiivista puolueettomuutta arvioitaessa on ratkaisevaa se, miltä tuomioistuimen toiminta näyttää ulospäin.

Hallinto-oikeus katsoo, että kysymys ei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta esteellisyystilanteesta eikä myöskään voida katsoa, että Höltälle, Heleniukselle ja Kovaselle, heidän osallistuttuaan Niinilahden täyttämistä rakennustoiminnasta syntyvillä massoilla koskeneen asian ratkaisemiseen, olisi syntynyt sellainen ennakkokäsitys asiasta, että he olisivat esteellisiä käsittelemään nyt kysymyksessä olevaa asiaa. Heidän osallistumisensa asian ratkaisemiseen ei myöskään ole antanut ulospäin sellaista vaikutelmaa että objektiivisesti arvioiden olisi kysymys esteellisyystilanteesta. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan seikkoja, jotka osoittaisivat Höltän, Heleniuksen ja Kovasen puolueettomuuden olleen vaarassa.

6) Vesioikeuteen on muistutusten tekemiselle varatun määräajan jälkeen toimitettu kirjelmiä, lausuntoja ja muuta kirjallista materiaalia. Kysymyksessä oleva materiaali on sellaista, ettei sen johdosta ole ollut tarpeen varata Korhoselle ja muille asianosaisille erikseen tilaisuutta tulla kuulluksi. Korhosen ja Tornivuorten erikseen mainitsema lausunto on hakijan muistutusten johdosta antamaan selitykseen liittyvä asiakirja. Vesilain 16 luvun 11 §:n mukaan voidaan, milloin erityistä syytä siihen on, hakijan selityksen johdosta asianosaiselle varata tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Mainittu lausunto koskee asiaan liittyvien oikeussäännösten sisältöä ja tulkintaa eikä se tuo uutta selvitystä asian tosiasiapuoleen. Tuomioistuimen on tunnettava asian ratkaisulle relevantit oikeussäännökset ja sovellettava niitä omasta aloitteesta. Hallinto-oikeus pitää asianosaisten kaikinpuolista kuulemista tärkeänä. Kun otetaan huomioon vesilain 16 luvun 11 §:n ja 25 §:n 1 momentin säännökset sekä hakemusasioissa noudatettava virallisperiaate, vesioikeuden ei ole ollut tarpeen varata Korhoselle tai muillekaan asianosaisille tilaisuutta vastaselitysten ja muiden lausuntojen antamiseen.

7) Vesioikeuden päätösten perusteluissa ei ole sellaisia puutteita, joiden nojalla asiat tulisi palauttaa vesioikeuteen.

8) Vesituomioistuinten toimivaltaan kuuluu pelkästään vesilaissa tarkoitettujen vesiasioiden käsittely sekä niihin liittyvien ennakkoluonteisten kysymysten käsittely. Nyt käsillä olevissa asioissa on kysymys vesilain 2 luvussa tarkoitetusta vesistörakentamisesta ja lain 4 luvussa tarkoitetusta julkiseksi kulkuväyläksi määräämisestä. Vesistörakentamista koskevan hankkeen luvan tarve määräytyy vesilain 1 luvun 15 §:n mukaan. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan vesiluvan tarve on olemassa silloin, kun aiotusta toimenpiteestä ovat seurauksena lainkohdassa erikseen mainitut vesistövaikutukset. Näiksi vaikutuksiksi ei ole luettava hankkeesta johtuvia melu- ja valaistusvaikutuksia. Kun otetaan lisäksi huomioon eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 ja 18 §:n sekä melutorjuntalain 12 §:n säännökset, melu- ja valaistusvaikutusten arviointi ei kuulu vesituomioistuinten toimivaltaan.

Niin ikään vesituomioistuinten toimivaltaan ei kuulu tutkia muita kuin lupahakemuksen kohteena olevasta vesistöhankkeesta johtuvia kysymyksiä. Maaliikenneyhteyksien järjestämiseen mahdollisesti liittyvät siltahankkeet eivät ole nyt lupahakemuksen kohteina.

Pääasiaratkaisu

Vesioikeuden päätöksiä ei muuteta muulla tavoin kuin että vesioikeuden ruoppausmassojen läjitystä koskevaan päätökseen (10.4.2.) lisätään näin kuuluva lupamääräys 3a:

3a) Luvan saajan on niinä vuosina, kun päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 30 000 markkaa käytettäväksi kalataloudellisiin hoitotoimenpiteisiin hankkeen vaikutusalueella.

Muulta osalta vesioikeuden päätösten lopputulosta ei muuteta.

Perustelut kalatalousmaksun osalta

Hallinto-oikeus toteaa, että sataman rakennustöistä, sataman massojen läjityksestä ja väylän ruoppaustöistä aiheutuu työnaikaisia kalataloudellisia haittoja. Näiden haittojen kompensoimista tarkoittavien toimenpiteiden asemesta on vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen syytä määrätä kalatalousmaksu.

Kalatalousmaksun määrää harkitessaan hallinto-oikeus toteaa, ettei työvoima- ja elinkeinokeskus ole valituksessaan yksilöinyt niitä toimenpiteitä, joiden asemesta kalatalousmaksu on määrättävä. Sataman rakentamisen ja väylän ruoppauksen osalta määrättyjä kalatalousmaksuja hallinto-oikeus pitää riittävinä kun otetaan huomioon, että edunmenetykset arvioidaan toisen vaiheen katselmustoimituksessa.
Ruoppausmassojen läjityksestä ei ole määrätty kalatalousmaksua lainkaan. Edellä mainitun mukaisesti kalatalousmaksu on kuitenkin määrättävä. Koska läjitysalue sijaitsee saariston ulkopuolella, missä laimenemisolosuhteet ovat paremmat kuin sataman rakentamispaikalla, läjityksestä aiheutuu pienempi vahinko kuin sataman ruoppauksesta. Tältä osin hallinto-oikeus arvioi vuosittaisen kalatalousmaksun määräksi 30 000 markkaa.

Perustelut muilta osin:

Natura 2000

Vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava muun ohessa, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Suunnitellun sataman läheisyydessä sijaitsee aluekokonaisuus Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Valtioneuvosto on päätöksellään 20.8.1998 ehdottanut näiden alueiden sisällyttämistä Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Valtioneuvoston päätös perustuu luonnonsuojelulakiin, jolla on osaltaan pantu täytäntöön Euroopan yhteisön luontodirektiivi ja lintudirektiivi. Natura 2000 -verkostoon ehdotettujen alueiden luettelo on tullut toimittaa Euroopan yhteisön komissiolle viimeistään 5.6.1995, joten direktiivien toimeenpano on tältä osin tapahtunut myöhässä.

Kun otetaan huomioon direktiivien tavoitteet ja niiden toteuttamiseksi asetetut vaatimukset sekä se, ettei Suomi ole määräajassa toimeenpannut direktiivejä, luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä on tulkittava direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi siten, ettei direktiivien perus-teella suojeltavaksi edellytetyn alueen läheisyyteen suunnitelluilla hankkeilla merkityksellisesti heikennetä alueen luonnonarvoja.

Kysymyksessä olevan satamahankkeen osalta on tehty ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiselostus on valmistunut lokakuussa 1995 ja yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus on antanut siitä lausuntonsa 13.3.1996. Arviointimenettelyllä hankkeen vaikutukset ovat tulleet arvioiduksi luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentista ilmenevien vaatimusten mukaisesti.

Arviointiselostuksesta on pääteltävissä, ettei nyt lupahakemuksen kohteina olevilla vesistöhankkeilla ole sellaisia vesistövaikutuksia, jotka heikentäisivät Natura 2000 -verkostoon ehdotettujen alueiden suojeltaviksi tarkoitettuja luonnonarvoja. Kysymyksessä olevien asioiden lupakäsittelyssä ei ole myöskään tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden nojalla tästä johtopäätöksestä olisi syytä poiketa. Hallinto-oikeus katsoo, että luvan kohteina olevat hankkeet eivät siten oh ristiriidassa kysymyksessä olevien direktiivien ja luonnonsuojelulain tavoitteiden kanssa.

Etuvertailu

Vesioikeus on mainitsemillaan perusteilla päätynyt siihen että hankkeesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Sataman osalta vesioikeuden suorittama etuvertailu koskee ainoastaan hankkeen niin kutsuttua I-vaihetta. Hakemuksen sataman niin kutsutun II-vaiheen osalta vesioikeus on hylännyt ennenaikaisena ja näin ollen II-vaihetta ei ole otettu huomioon etuvertailussa. Hallinto-oikeus hyväksyy vesioikeuden päätöksen perustelut ja katsoo, ettei se seikka, että sataman II-vaihetta ei ole otettu etuvertailussa huomioon, aiheuta sitä, että hakemus olisi hylättävä. Kun otetaan huomioon hankkeen kokonaisuus ja osapäätökset, hankkeesta ilman sataman II-vaiheen toteuttamistakin saatava hyöty on vesilain säännösten mukaan arvioituna huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hankkeen rakentamiskustannuksia ja taloudellista kannattavuutta ei oteta etuvertailua tehtäessä huomioon.

Lunastus- ja käyttöoikeudet ja niistä määrättävät korvaukset

Hallinto-oikeus katsoo, että lunastus- ja käyttöoikeuksien myöntämisedellytykset ovat olleet olemassa.

Hallinto-oikeus pitää vesioikeuden määräämää pysyvää käyttöoikeutta Pentti W. Korhosen 0,60 hehtaarin vesialueeseen asianmukaisena. Sataman liikennöintialuetta varten ei ole tarpeellista käyttää suurempaa osaa Korhosen vesialueista kuin mihin vesioikeus on määrännyt käyttöoikeuden.

Vesioikeuden määräämiä korvauksia lunastusoikeudesta ja käyttöoikeudesta ei ole syytä korottaa. Hallinto-oikeus katsoo, että vesioikeus on arvioinut maa- ja vesialueiden hinnat oikein.

Mahdollisia muita edunmenetyksiä koskevat kysymykset, jotka tarkoittavat korvausta muusta kuin myönnetystä lunastus- ja käyttöoikeudesta, ratkaistaan asian käsittelyn toisessa vaiheessa.

Sipoon kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Vesilain 2 luvun 22 §:n mukaan jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, vesioikeuden on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Sama on voimassa kalastuslaissa tarkoitetusta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta.

Sipoon kalastusalue on vaatinut, että asia palautetaan vesioikeuteen uutta käsittelyä varten ja että käyttö- ja hoitosuunnitelma otetaan huomioon uudessa käsittelyssä. Kun asiaa ei palauteta vesioikeuteen ja ottaen huomioon, että luvan saaja on kalatalousvelvoitteen asemesta määrätty suorittamaan kalatalousmaksu ja että nyt on kysymys rakentamisaikaisista kalatalousmaksuista, kalastusalueen vaatimus ei tässä vaiheessa anna aihetta toimenpiteisiin. Kalatalousvelvoitteen määrääminen tulee uudelleen harkittavaksi asian käsittelyn toisessa vaiheessa.

Väylän turvallisuus

Hallinto-oikeus katsoo, että suunniteltu kulkuväylä, sen jälkeen kun se on rakennettu, täyttää ne vaatimukset, jotka vesilain 4 luvun 3 §:n 1 momentissa julkiselle kulkuväylälle asetetaan.

Toimenpiteistä tiedottaminen

Satamaan johtavan väylän rakentamisen yhteydessä suoritettavien ruoppausten osalta vesioikeus on määrännyt, että luvan saajan on vuosittain hyvissä ajoin etukäteen tiedotettava ruoppauksen aikataulu. Alueen ammattikalastajille asiasta on ilmoitettava henkilökohtaisesti. Muille asianosaisille tieto on annettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Hallinto-oikeus pitää vesioikeuden määräämää tiedottamista riittävänä.

Töiden aloittaminen

Hallinto-oikeus toteaa, ettei vesioikeus ole antanut luvan saajille oikeutta töiden aloittamiseen ennen päätösten lainvoimaiseksi tulemista. Näin ollen toimenpiteitä ei ole voitu aloittaa vesioikeuden päätösten nojalla. Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanosta määrätään jäljempänä.

Muut perustelut:

Muutoin hallinto-oikeus on ratkaissut asian vesioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla.

Oikeudenkäyntikulut:

Vesioikeuden osalta

Vesioikeuden päätöstä ei muuteta. Hallinto-oikeus viittaa vesioikeuden päätöksen perusteluihin.

Hallinto-oikeuden osalta

Koska Helen Dreijen ja hänen myötäpuolensa, Lars Winberg, Kaj-Erik Winberg, Else Winberg, Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry - Södra Mölandets fiske- och naturskyddsförening rf, Kiinteistöyhtymä Laxén Torolf ja Henning Birgitta, Ingemo Juslén ja hänen myötäpuolensa, Pentti W. Korhonen, Lauri Tornivuori, Aino Tornivuori ja Sakari Häkkinen eivät ole voittaneet muutoksenhaussa he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lainkohta

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano:

Hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon ennen kuin päätös on saanut lainvoiman.

Perustelut:

Kysymys on suuresta, laajakantoisesta ja monitahoisesta hankkeesta. Hallinto-oikeuden päätös koskee toimenpiteitä, joiden toteuttaminen sillä tavoin muuttaa vallitsevia oloja, että muutoksen hakeminen päätökseen olennaiselta osalta menettäisi sen johdosta pääasiallisen merkityksensä.

Lainkohta

Vesilaki 21 luku 6 § 3 momentti

5. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

5.1. Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Pia Hjelt ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätökset kumotaan ja Helsingin sataman hakemus kokonaan hylätään tai että asia käsitellään uuden, 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristölainsäädännön mukaisena uutena hankkeena, ja että ympäristöseurausten arviointi myös suoritetaan uutta lainsäädäntöä ja menettelyä noudattaen, tai että asia palautetaan vesioikeudelle, nykyisin ympäristölupavirasto, uudelleen käsiteltäväksi.

Valituslupahakemuksensa ja valituksensa perusteiksi he ovat muun ohella esittäneet, että vesioikeudessa kysymyksessä olevan asian käsittelyyn on osallistunut samoja tuomareita, jotka ovat osallistuneet aikaisemmin Helsingin kaupungin hakemaa lupaa Niinilahden täyttämiseen koskeneen vesioikeuden 15.5.1995 antaman päätöksen tekemiseen. Tämä hakemus koski samaa aluetta kuin nyt valituksenalainen päätös. Vesiylioikeus on sittemmin päätöksellään 16.2.1996 kumonnut mainitun vesioikeuden myöntämän luvan. Koska samoja tuomareita on osallistunut mainitun asian ja nyt valituksenalaisen asian käsittelyyn, on epäiltävissä, että aikaisemman asian käsittely on saattanut vaikuttaa heihin valituksenalaisessa asiassa. Vaasan hallinto-oikeus on tältä osin valitukset hylätessään perustanut näkökantansa luvan hakijan omaan ilmoitukseen, että aikaisemman hakemuksen tarkoittama täyttö ei ole käsittänyt sataman rakentamista, vaan siitä päättäminen tapahtuisi myöhemmin. Satamaa koskeva hanke on kuitenkin ollut selvitysten kohteena jo vuodesta 1994 ja sitä koskeva ympäristövaikutusten arviointiselvitys on tehty samaan aikaan kuin mainittu aikaisempi vesioikeuden päätös ja ennen kuin vesiylioikeuden kumosi mainitun aikaisemman vesioikeuden päätöksen.

Vaatimukset subjektiivisesta ja objektiivisesta puolueettomuudesta eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan molempien vaatimusten tulee samanaikaisesti täyttyä. Vaasan hallinto-oikeuden perustelu tuomareiden subjektiivisen puolueettomuuden osalta ei vastaa tosiasioita, eikä perustelu vastaa sitä vaikutelmaa, jonka mainittujen kahden asian käsittely samassa tuomioistuimessa samojen tuomareiden toimesta ulospäin antaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen objektiivista puolueettomuutta koskeva perustelu ei myöskään poista epäilyä mahdollisesta subjektiivisesta puolueettomuudesta mainitun aikaisemman asian käsittelyn johdosta. Hallinto-oikeuden päätöksen tulkinta on vastoin yleisesti hyväksyttyjä ja lakiin perustuvia tai tuomarin jääviyttä koskevia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintoja. Yleinen luottamus oikeuslaitoksen toimintaan vaatii valitusluvan myöntämistä ja hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätösten kumoamista.

Hallinto-oikeuden päätös sataman rakentamisesta on kumottava myös, koska päätös on tehty väärässä järjestyksessä ja kestämättömin perustein. Hallinto-oikeus on päätöksensä perustelujen 7) kohdassa katsonut, että vesioikeuden päätöksen perusteluissa ei ole sellaisia puutteita, joiden johdosta asiat tulisi palauttaa vesioikeuteen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perustelujen 8) kohdassa katsonut, että vesituomioistuinten toimivaltaan kuuluu pelkästään vesilaissa tarkoitettujen vesiasioiden ja niihin liittyvien ennakkoluonteisten kysymysten käsittely. Siitä syystä hallinto-oikeus on katsonut, että sataman melu- ja valaistusvaikutusten sekä maaliikenneyhteyksiä koskevien kysymysten tutkiminen ei kuulu tämän asian yhteyteen. Tästä huolimatta vesioikeuden päätöksen perusteluina on kuitenkin tekijöitä, joihin hallinto-oikeuden edellä mainittujen perustelujen mukaan päätöstä ei voida perustaa.

Vesioikeuden päätöksen pääperusteena sataman rakentamisluvalle on, että rakennettava satama on tarpeen Helsingin satamaliikenteen toimivuuden turvaamiseksi ja liikenteen kasvuun varautumiseksi. Nyt kysymyksessä olevan luvan tarkoittama sataman I-vaihe merkitsee jo olevien Länsisataman ja Sörnäisten sataman korvaamista. Koska sataman toimivuus ei kuitenkaan eroa millään tavalla jo olevista satamista, ei I-vaiheessa sataman toimintaa voida pitää sellaisena hyötynä, että se ohittaisi todetut haitat. Suunnitelman mukaan satamaa on tarkoitus II-vaiheessa laajentaa, mikäli liikenteen kasvu sitä edellyttää. Valituksenalaisessa asiassa kysymyksessä olevassa I-vaiheessa ei voida ottaa hyötynä huomioon myöskään liikenteen kasvuun varautumista, kuten vesioikeus on päätöksessään tehnyt. Niin ikään vesioikeuden päätöksen perustelua, jonka mukaan satama on taloudellisesti kannattava hanke, on pidettävä hakijan subjektiivisena arviona, jolla ei ole vesilain kannalta merkitystä kokonaisarvioinnissa. Myös perustelu, että satama on yhteiskuntataloudellisesti kannattava, on perusteeton. Mikäli näin ei olisi, asiassa tulisi kiinnittää huomiota myös muihin yhteiskuntataloudellisiin seikkoihin kuin Helsingin kaupungin tarpeeseen toisaalta sataman tuloihin ja toisaalta tonttimaan tarpeeseen nykyisiltä, satamakäytöstä vapautuvilta alueilta. Tällaisia muita yhteiskuntataloudellisia seikkoja olisivat siten myös hankkeen melu- ja valaistusvaikutukset, liikennejärjestelyt sekä kysymys muista mahdollisista satamavaihtoehtoista Helsingissä ja muualla Suomen etelärannikolla.

Hallinto-oikeus on päätöksessään myös katsonut, että kun otetaan huomioon luonto- ja lintudirektiivien tavoitteet ja niiden toteuttamiseksi asetetut vaatimukset sekä se, ettei Suomi ole määräajassa toimeenpannut direktiivejä, luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä on tulkittava siten, ettei direktiivien perusteella suojeltavaksi edellytetyn alueen läheisyyteen suunnitelluilla hankkeilla merkityksellisesti heikennetä alueen luonnonarvoja. Hallinto-oikeuden päätöksen mainittu perustelu, jossa on sidottu toimenpiteen vaikutus luonto- ja lintudirektiivien implementoinnin ajankohtaan, on kestämätön.

Vesioikeuden päätökselle jakaa asian käsittely kahteen vaiheeseen vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla asian kiireellisyydestä johtuen ei ole riittäviä perusteita. Käsitys asian kiireellisyydestä perustuu vain luvan hakijan omaan ilmoitukseen. Hakijan käytössä on tosiasiassa kaksi hyvin toimivaa satamaa, Länsisatama ja Sörnäisten satama. Hakija ei ole esittänyt perusteita, miksi nämä satamat pitäisi korvata kiireellisesti uudella satamalla, josta ei ole nyt kysymyksessä olevassa I-vaiheessa ole saatavissa mitään hyötyä verrattuna jo mainittuihin oleviin satamiin. Vesioikeuden päätöksen perustelu on siten kestämätön. Myös sen vuoksi hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätökset on kumottava.

Muutoksenhakijat ovat myös viitanneet hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn äänestyslausuntoon.

Vesioikeus on sataman luvan osalta päätöksensä perusteluissa viitannut muun muassa liikenteen kasvuun varautumiseen. Kuitenkin vesioikeus on toisaalta ennenaikaisena hylännyt sataman toista vaihetta koskevan hakemuksen, jossa kysymys olisi muun muassa tulevasta lisäliikenteestä. Suunnitelman mukaan satama on tarkoitus rakentaa kahdessa vaiheessa siten, että ensin rakennetaan Länsisatama ja Sörnäisten satamia vastaava uusi satama ja tämän jälkeen satama laajennetaan, mikäli liikenteen kasvu sitä edellyttää. Muutoksenhakijat ovat katsoneet, että mahdollinen tuleva liikenne ei valituksenalaisessa asiassa voi olla vesilaissa tarkoitettu luvan peruste, koska sataman mahdollinen II-vaihe ei ole nyt lupamenettelyn kohteena.

Vesioikeuden päätöksessä on otettu huomioon kaikki luvan hakijan ilmoittamat hyödyt, kun taas haitat vahvistetaan vesioikeuden päätöksen mukaan vasta myöhemmässä katselmuksessa. Siitä huolimatta vesioikeus on arvioinut hankkeen hyödyt suhteessa siitä aiheutuviin haittoihin. Hallinto-oikeus on myös päätöksessään pitäytynyt tässä tarkastelutavassa. Epäselväksi jää, miten vesioikeus on voinut arvioida hankkeesta saatavia hyötyä haittoihin nähden, kun haittojen laajuus vahvistetaan vasta myöhemmässä katselmuksessa. Vesioikeuden ja hallinto-oikeuden menettelytapa ei tältä osin täytä asian eri osapuolten osalta tasapuolisuuden ja puolueettomuuden vaatimusta.

Vesioikeus on jättänyt Sipoon kunnan vaatimukset, jotka koskevat mainitussa kunnassa asuville ammattikalastajille aiheutuvia haittoja ja niiden korvaamista, kunnan puhevaltaan kuulumattomina tutkimatta. Muutoksenhakijat ovat katsoneet, että kunnassa asuvien ammattikalastajien toimeentuloa koskeva kysymys kuuluu kunnan toimivaltaan sekä kunnan verotulojen että sosiaalitoimen kannalta ja että kysymys siten koskee kunnan oikeutta ja etua. Ammattikalastajien elinkeinotoiminnalla on myös saariston elinkeinorakenteessa merkitystä väestöpulan uhkaamissa kunnissa.

Vesioikeus on päätöksensä perusteluissa myös todennut, että uudella väylällä alukset käyttävät niiden ohjauskyvyn sallimissa rajoissa mahdollisimman alhaisia nopeuksia. Tätä johtopäätöstä laivojen alhaisista nopeuksista ei ole päätöksessä tarkemmin perusteltu. Toisaalta vesioikeus on katsonut, että kysymys nopeusrajoituksista ei kuulu tähän asiaan. Toisaalla vesioikeus taas on katsonut, että uudella väylällä laivojen alhaiset nopeudet huomioon ottaen laivojen potkurivirtojen vaikutus pohjasedimenttiin tulee rajoittuman ruoppauskohteisiin ja sitä kautta niiden välittömään läheisyyteen. Vesioikeuden päätös laivojen nopeusrajoitusta koskevalta osalta on epäjohdonmukainen.

2) Pentti W. Korhonen on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätökset sekä hylkää kaikki hakemukset. Mikäli hakemuksia ei välittömästi hylätä, korkeimman hallinto-oikeuden on pyydettävä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausunto luonnonsuojeludirektiivin 6 artiklan tulkinnasta. Toissijaisesti Korhonen on vaatinut, että hakemukset palautetaan ympäristölupavirastoon uudelleen käsiteltäväksi ja että asianmukainen, useampia vaihtoehtoja sataman sijainnille sisältävä ympäristövaikutusten arviointiselvitys määrätään samalla suoritettavaksi. Lisäksi Korhonen on vaatinut, että Helsingin Satama ja Merenkulkulaitos velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa molemmissa muutoksenhakuasteissa.

Valituslupahakemuksensa ja valituksensa perusteiksi Korhonen on muun ohella lausunut, että Vuosaaren satamahanke on erityisen merkittävä siitä ympäristölle aiheutuvien laajojen ja huomattavien pysyvien muutosten vuoksi ja koska asiassa joudutaan soveltamaan luonnonsuojelua koskevia direktiivejä ilman aikaisempaa oikeuskäytäntöä. Asian käsittelyssä on myös tapahtunut sellaisia oikeudenkäyntivirheitä, että ratkaisu olisi jo niiden takia purettava ja poistettava.

Natura 2000 -ehdotuksen osalta valtioneuvosto on 2.12.1999 päättänyt todeta, että Vuosaaren sataman seutukaavaehdotusta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että ehdotus ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet -niminen alue on valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisesti ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon. Molempien edellä mainittujen valtioneuvoston päätösten osalta on aikanaan valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sataman rakentamislupaa ei tule ratkaista ennen kuin Natura-alueen rajat on lopullisesti määrätty. Aiheutuvien vahinkojen laajuutta ja merkitystä suojeltaville arvoille ei voida sitä ennen edes selvittää. Edellä mainittu valtioneuvoston päätös koskee sananmukaisesti luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua. Epäselvää on, koskeeko päätös valmistelua vai onko se valituskelpoinen. Koska hallinto-oikeus on päätöksessään siihen nojautunut, kyseessä on ratkaisu, johon voidaan puuttua valituksenalaisen asian yhteydessä.

Vuosaaren satamahanketta koskevaan ympäristöarviointiin olisi niin sanotun nollavaihtoehdon ja Vuosaareen perustettavan sataman lisäksi tullut ottaa mukaan myös jokin kolmas vaihtoehto, esimerkiksi Helsingin kaupungin nykyisin omistama maa-alue Kirkkonummen kunnan alueella. Luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus päättää suunnitelman hyväksymisestä tai vahvistamisesta vain sillä edellytyksellä, ettei kysymyksessä olevalle hankkeelle ei ole toista vaihtoehtoa. Neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdasta ilmenee sama edellytys, koska siinä puhutaan vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttumisesta. Sataman sijoittaminen Vuosaareen ei ole välttämätöntä, vaan satama voi hyvin toimia jopa Helsingin kaupungin aluerajan ulkopuolella. Siten esimerkiksi Kirkkonummen kunnan alueella toimiva satama täyttäisi vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa hyväksymät edellytykset ja turvaisi satamaliikenteen toimivuuden ja kasvun.

Jos kysymyksessä olevalle Natura-alueelle aiheutuu vahinkoa, ei satamahankkeelle saa antaa lupaa, mikäli hanke voidaan toteuttaa muualle. Asiassa suoritetussa ja hakemuksen liitteenä olevassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on todettu sataman kaikkine järjestelyineen aiheuttavan vahinkoa muun muassa Porvarinlahden linnustolle. Asiassa ei ole riitaa siitä, etteikö Natura-alueelle syntyisi haittaa, vaan vain haitan määrästä ja laadusta. Edellä tarkoitettujen luonnonsuojelulain säännösten ja artiklan soveltamisen yhteydessä ei voida ottaa huomioon muita kuin luonnonsuojelullisia arvoja nyt kysymyksessä olevia lupia myönnettäessä. Tulkintaa tukee Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamies Legerin ratkaisuehdotus asiassa C-371/98 (Bristolin satamahanke), vaikka hän ratkaisusuosituksessaan puhuu vain kyseisen direktiivin 4 artiklasta. Kuitenkin 6 artiklan tulkinnassa nojaudutaan samoihin periaatteisiin, mikä ilmenee suosituksen tekstistä. Mikäli direktiivin tulkinnasta on epäselvyyttä, korkein hallinto-oikeus on velvollinen hankkimaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausunnon asiasta.

Hallinto-oikeus on katsonut, etteivät sen toimivaltaan ole kuulunut muun muassa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 ja 18 §:ssä tarkoitetut seikat. Helsingin kaupungin ympäristölautakunnassa on ollut vireillä Vuosaaren satamaa koskeva ympäristölupahakemus muun muassa mainitun lain perusteella aiheutuvista haitoista. Tarkoituksenmukaista ja järkevää ottaen huomioon myös vesilain 1 luvun 23 c §:n säännös olisi jo tässä vaiheessa ottaa hakemukset kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ympäristösuojelulain (86/2000) ja sen perusteena olevien EY-direktiivien, muun muassa vuoden 1999 lokakuusta voimaan tulleen Neuvoston direktiivin 96/61/EY edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn äänestyslausunnon mukainen kanta Helsingin kaupungin ja Merenkulkulaitoksen hakemuksiin on ainoa oikea.

Vesioikeus on ottanut vastaan käsittelyn aikana jatkuvasti uutta selvitystä. Menettely kuitenkin edellyttää sitä, että uudesta selvityksestä, jolla on merkitystä asian ratkaisun kannalta, varataan vastapuolelle tilaisuus antaa lausuntonsa. Tämä koskee myös viran puolesta esille otettuja seikkoja. Tältä osin hallinto-oikeus on päätöksessään päätynyt virheelliseen ratkaisuun. Hallinto-oikeus on myös menetellyt asiassa virheellisesti, kun se on itsekin omasta aloitteestaan ottanut asiassa huomioon valtioneuvoston 2.12.1999 tekemän päätöksen varaamatta asianosaisille ennen päätöksen tekemistä tilaisuutta antaa sen johdosta lausuntoaan. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava ympäristölupavirastoon uutta asianmukaista käsittelyä varten. Oikeuskäytännön kannalta on erityisen tärkeää, että vesioikeuden ja hallinto-oikeuden menettely tältä osin todetaan virheelliseksi.

Lisäksi Korhonen on katsonut, että satamalaitureiden pituudesta aiheutuu hänelle kohtuutonta haittaa. Laitureiden pituutta voitaisiin lyhentää puoleen, jolloin myös veden vaihtuminen satama-altaassa ja Kalkkisaarenselällä olisi parempi. Korhonen on vaatinut, että lupaehtoja muutetaan edellä sanotulla tavalla.

Vesioikeus on päätöksessään määrännyt Korhoselle suoritettavaksi korvausta 2 400 markkaa. Korhoselle syntyvä vahinko on suurempi kuin mahdollinen vesialueen erillinen myyntihinta. Korhonen omistaa alueella neljä eri maarekisteriyksikköä, joita käytetään yhdessä. Yhdelle näistä kiinteistöistä myönnetty käyttöoikeus alentaa jo välittömästi tämän kokonaisuuden arvoa siitä huolimatta, että Korhoselle mahdollisesti myöhemmin muilla perusteilla myönnettäisiin korvausta satamahankkeen aiheuttamista vahingoista. Kyseiset vesialueet on aikanaan hankittu nimenomaan tällaista yhteiskäyttöä silmälläpitäen. Korhonen on uudistanut vesioikeudelle tekemänsä korvausvaatimuksen käyttöoikeuden osalta ja vaatinut hänelle määrätyn korvauksen korottamista.

Lisäksi Korhonen on vaatinut, että hänelle tiedotetaan henkilökohtaisesti ainakin Pikku Niinisaaren välittömässä läheisyydessä tapahtuvista toimenpiteistä, niin ruoppauksista kuin räjäytystöistä.

3) Peter Fazerin oikeudenomistajat ja heidän asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristölupavirastoon uudelleen käsiteltäväksi sitten kun luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi on lainvoimaisesti suoritettu. Vaihtoehtoisesti he ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Helsingin Sataman ja Merenkulkulaitoksen hakemukset hylätään vesilain 2 luvun 5 tai 6 §:n nojalla, tai asia palautetaan ympäristölupavirastolle käsiteltäväksi kokonaisuudessaan vesilain 16 luvun 5 §:n perusteella saman lain 18 luvun mukaisessa katselmustoimituksessa. Lisäksi he ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista tämän valituksen osalta laillisine korkoineen 36 600 markalla (6 155,68 euroa), mihin sisältyy arvonlisävero. Lisäksi he ovat vaatineet heille vesioikeuden ja hallinto-oikeuden käsittelyistä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista laillisine korkoineen näiden prosessien yhteydessä esitettyjen yksilöityjen vaatimusten mukaisesti. Lisäksi he ovat esittäneet, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi Vuosaaren sataman ja sen välittömien liikenneliittymien alueella tarkastuksen alueen olosuhteiden toteamiseksi.

Valituslupahakemuksen ja valituksen perusteiksi muutoksenhakijat ovat muun ohella esittäneet, että valitusasian käsittelylle korkeimmassa hallinto-oikeudessa on erityisiä perusteita ensinnäkin käsiteltävän hankkeen laajuuden ja sen ympäristöllisten vaikutusten merkittävyyden vuoksi sekä lain soveltamisen ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta vastaavanlaisissa asioissa. Lisäksi hallinto-oikeuden ratkaisu on perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen siltä osin kun luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa ei ole tarkastelu koko satamahankeen kaikkia vaikutuksia Natura 2000 -ohjelmaan ehdotetulle kohteelle.

Hanke on vesistöllisesti ja erityisesti vesistöön liittyvien toimintojen kannalta merkittävä. Koko hankkeen vaikutusalue muuttuu virkistys- ja loma-asuntoalueesta jatkuvan raskaan vesiliikenteen ja laajamittaiseen teolliseen toimintaan rinnastettavien satamatoimintojen monien ympäristöhaittojen kohdealueeksi. Esimerkiksi kauttaaltaan loma-asuntokäytössä oleva Mölandetin saari muuttuu alueeksi, jolla satamatoimintojen melutaso ylittää jatkuvasti terveydelliset ohjearvot. Rahassa laskettavat menetykset rantakiinteistöjen arvonalennuksina ovat kokonaisuudessaan erittäin suuria.

Vesilain 16 luvun 24 §:n säännös lähtee siitä, että luvan myöntävän viranomaisen on oltava täysin varma vesilain mukaisten luvan myöntämisedellytysten olemassaolosta, jotta säännöksessä tarkoitettua poikkeuksellista menettelyä voidaan noudattaa. Vuosaaren sataman osalta tämä merkitsee sitä, että käsillä olevien selvitysten valossa hankkeen ei voida arvioida ensinnäkään olevan vesilain 2 luvun 5 §:n ehdottoman luvan myöntämisesteen vastainen. Lisäksi luvan myöntäjällä on oltava varmuus siitä, etteivät luonnonsuojelulliset säännökset muodosta vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaisesti estettä hankkeen hyväksymiselle. Lisäksi pitää olla täysin selvää, että vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukainen intressivertailu osoittaa hankkeesta saatavien hyötyjen olevan haittoihin verrattuna huomattavan. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyssä äänestyslausunnossa on katsottu, että saatavissa olevan tiedon valossa ei ole ollenkaan selvää, että esimerkiksi intressivertailu antaisi hankkeen hyväksyttävyyden osalta positiivisen tuloksen.

Muutoksenhakijat ovat viitanneet muistutuksessaan vesioikeudelle ja valituksessaan vesiylioikeudelle, nykyisin hallinto-oikeus, esittämäänsä asiantuntijanäyttöön siitä, että satama- ja väylähankkeesta tehdyt ympäristölliset selvitykset ovat puutteellisia ja ettei niiden perusteella voida saada luotettavaa tietoa hankkeen luvan myöntämisedellytyksistä, joten tälläkään perusteella ei voida ilman täydellistä katselmustoimitusta olla millään tavoin varmoja hankkeen hyväksyttävyydestä. Nämä väitteet ja asiantuntijalausunnot on sivuutettu hallinto-oikeuden perusteluissa ainoastaan sillä, että hankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaiseen menettelyyn ei myöskään sisälly minkäänlaista velvoittavaa kontrollimekanismia siitä, että selvitykset olisivat kattavia tai riittäviä.

Lisäksi ainakin kaikki ne vahingot ja haitat, jotka vesilain 11 luvun mukaan muutenkin tulevat korvattaviksi, ovat myös vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen luvan myöntämisen kannalta huomioon otettavia. Vesilain 11 luvun 3 §:n korvaussäännökset lähtevät varsin monipuolisesta hankkeen kokonaishaittojen korvaamisesta. Selvänä on pidettävä sitä, että suoranaisen omaisuuden fyysisen vahingoittumisen lisäksi korvattaviksi tulevat esimerkiksi rantakiinteistöjen arvon aleneminen vesistöllisen virkistyskäytön estymisen tai vaikeutumisen myötä sekä suoranaiset immissiotyyppiset haitat kiinteistöille. Jo kiinteistöille aiheutuvaa pelkkää arvonalennusta hakijan itse määrittelemien 85 kiinteistön osalta voidaan pitää satamahankkeen kokoonkin nähden merkittävänä taloudellisena tekijänä, jonka tuleva suuruus on lupahakemusta käsiteltäessä täysin sivuutettu, kun näiden vahinkojen määrää ei ole intressivertailun tarpeisiin vielä lainkaan selvitetty. Voidaan pitää selvänä sitä, että vesilain mukainen intressivertailu toteutettuna pääsäännön mukaisesti korvausharkinnan kanssa samanaikaisesti ei antaisi minkäänlaisella varmuudella lopputulokseksi hankkeen sallittavuutta vesilain 2 luvun 6 §:n nojalla.

Niin vesioikeuden kuin hallinto-oikeudenkin virheellisestä vesilain 16 luvun 24 §:n tulkinnasta on seurannut se, ettei kohtuuttoman viivyttämisen oikeudellista edellytystä ole päätösten perusteluissa millään tavoin perusteltu. Myöskään hakija ei ole hakemuksessaan esittänyt minkäänlaisia perusteluja sille, että Vuosaaren satamahanke viivästyisi erityisesti juuri korvausten käsittelyn vuoksi. Vuosaaren satamahanke ei ole todellisuudessa ollut aikataulustaan myöhässä luvan myöntämisen tai valituksen tekemisen aikaan vesiluvan käsittelystä johtuen. Vesioikeuden tiedossa on lupapäätöstä tehtäessä ollut, että hanke on ollut kaavoituksellisesti alkuvaiheessaan, kun hanketta koskenut seutukaava palautettiin uuteen käsittelyyn kesällä 1997. Kaavoituksen etenemistä ovat myös estäneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävinä olleet Natura 2000 -ohjelmaa koskeneet valitukset, joten vesilupa on ollut tuolloin pisimmälle oikeudellisessa käsittelyssä edennyt myönteinen ratkaisu. Kun kaavoituksellisten päätösten ja myös ympäristöluvan lainvoimaisuus on edellytys hankkeen toteutukselle, ei hakijoilla ole ollut mitään perusteita esittää koko vesilupahankkeen käsittelyn "kohtuuttomasti viivästyvän" korvausasioiden samanaikaisesta käsittelystä luparatkaisun kanssa. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus on soveltanut vesilain 16 luvun 24 §:n säännöstä virheellisesti, kun se ei ole ottanut huomioon sitä, ettei lainmukaisia edellytyksiä tämän poikkeuksellisen menettelyn käyttämiselle ole olemassa.

Hallinto-oikeus on katsonut päätöksensä perusteluissa, että intressivertailussa, joka suoritetaan vesilain 2 luvun 6 ja 11 §:n perusteella, ei voida ottaa huomioon muun muassa hankkeesta aiheutuvia meluhaittoja, koska lupaharkinnan alaa rajoittaa vesilain 1 luvun 15 §:n mukainen niin sanottu muuttamiskieltosäännös, jonka perusteella taas arvioidaan hankkeen vesioikeudellista luvantarvekynnystä. Esimerkiksi vesilain 2 luvun 11 §:ssä ei kuitenkaan vertailun alaa ole rajoitettu koskemaan vain vesilain 1 luvun 15 §:n tarkoittamia vesistövaikutuksia. Vesilain säännöksiä on tosin perinteisesti pyritty tulkitsemaan ahtaan muodollisesti. Nykyinen ympäristöoikeudellinen sääntely lähtee kuitenkin selkeästi siitä, että hankeen ympäristövaikutuksia tarkastellaan mahdollisimman täydellisenä kokonaisuutena, joten intressivertailun lopputulos ei hallinto-oikeuden tulkitsemin tavoin rajoitettuna anna missään määrin oikeaa kuvaa hankkeen todellisista haittavaikutuksista, eikä siten ole tämänhetkisen lainsäädännön mukainen.

Merkittävänä korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa vaativana kysymyksenä on pidettävä hallinto-oikeuden nimenomaista toteamusta siitä, ettei vesioikeudellisessa lupaharkinnassa oteta huomioon toteutettavasta hankkeesta aiheutuvia meluhaittoja. Jos toisaalla vesilain mukaan korvattavana pidettävää meluhaitasta aiheutuvaa vahinkoa ei nyt oteta huomioon intressivertailussa arvioitaessa saman lain perusteella hankkeen luvan myöntämisedellytyksiä, joudutaan varsin ristiriitaiseen lainsoveltamismalliin, varsinkin kun vesilain 2 luvun 11 §:ssä ei ole nimenomaisesti rajattu mitään vahinkolajia intressivertailun ulkopuolelle. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi ottaa selkä kanta siihen, että intressivertailu toteutetaan ottaen huomioon hankkeen kaikki haitalliset ympäristövaikutukset. Tärkeää on myös käsiteltävänä olevan hankeen kannalta määritellä, millä tavoin maisemalliset vahingot ja niiden aiheuttamat kiinteistöjen arvojen alennuksen otetaan huomioon lupaharkinnan yhteydessä tehtävässä intressivertailussa. Kannanotolla on Vuosaaren satamahankkeen osalta erityinen merkitys, koska on selvää, että alueen rantakiinteistöjen arvo käytännössä romahtaa, jos satamahanke muuttaa aiemmin koskemattoman merellisen maisemakuvan lähinnä teollisuuslaitoksen takapihalle avautuvaan näkymään verratavaksi maisemaksi.

Hallinto-oikeus on soveltanut siinä määrin ilmeisen virheellisesti luonnonsuojelulain velvoitteita Natura 2000 -ehdotukseen kuuluvien alueiden huomioon ottamisesta lupaharkinnassa, että kysymys on jo purkuperusteeseen rinnastettavasta virheestä. Asiasta olisi saatava oikeuskäytäntöä ohjaava korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisu.

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että ympäristövaikutusten arvioinnissa on suoritettu riittävä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen selvitys siitä missä määrin satamahanke heikentää Natura 2000 -ohjelmaan ehdotetun alueen luonnonarvoja. Vaikka luonnonsuojelulain 65 §:n sanamuodon mukaisesti ympäristövaikutusten arviointi näyttäisikin korvaavan erillisen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin, saman lainkohdan mukaan edellytetään, että tällainen arviointi on suoritettu "asianmukaisella tavalla". Vuosaaren satamahankkeesta tehty, jo lokakuussa 1995 päättynyt, eli paljon ennen valtioneuvoston vuonna 1998 tehtyä Natura 2000 -ehdotuksen hyväksymispäätöstä suoritettu ympäristövaikutusten arviointimenettely ei anna asianmukaista ja riittävää tulosta luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen harkinnan tarpeisiin. Ympäristövaikutusten arviointi hankkeen linnustollisista vaikutuksista on perustunut ilmeisen puutteellisiin lähtötietoihin. Varsinaisesti luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia Vuosaaren satamahankkeesta on tehnyt Uudenmaan liitto seutukaavoituksen yhteydessä. Tällöinkin liiton ja Helsingin sataman toimesta tehtiin lisäselvityksiä "asianmukaisen arvioinnin" suorittamiseksi ja samoin ympäristöministeriö pyysi vielä haitta-arviointeja täydentäviä asiantuntijalausuntoja ennen kuin esitteli asian valtioneuvostolle. Siis hankkeen toteuttajaa myöten kaikki muut toimijat hallinto-oikeutta lukuunottamatta eivät ole pitäneet suoritettua ympäristövaikutusten arviointia riittävänä luonnonarvoille koituvien mahdollisten haittojen arvioinnissa.

Vuosaaren sataman Natura 2000 -ehdokasalueille aiheuttamien haittojen arviointi ja siihen liittyvän luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen luvan myöntämisesteen olemassaolon toteaminen on vielä muutoksenhaun aikaan ollut vailla lainvoimaista päätöstä ja valtioneuvoston ratkaisu on ollut myös vailla täytäntöönpanokelpoisuutta. Jos hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, mikä sekin on lainvastaista, että se on voinut tehdä edellä mainitun asian keskeneräisestä käsittelystä huolimatta jonkinlaisen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen osatarkastelun vain vesilupahakemuksen alaan kuuluvista asioista ja vain ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalta, on se tässäkin tapauksessa menetellyt väärin, kun se ei omasta arvioinnistaan ole pyytänyt luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisia pakollisia lausuntoja muun muassa Uudenmaan ympäristökeskukselta.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on tarkasteltu Vuosaaren satamahankeen vaikutuksia Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura-alueelle vain siltä osin, kun kysymys on ollut lupahakemuksen kohteena olevasta vesistöhankkeesta ja vain vesistövaikutusten osalta. Hallinto-oikeuden tekemässä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa ei ole otettu huomioon sataman maaliikenneyhteyksien haitallisia vaikutuksia Natura-kohteelle. Arviointikokonaisuus on siten varsin paljon suppeampi kuin luonnonsuojelulain 65 §:n sanamuoto edellyttää. Lainkohdan mukaisesti lupaviranomaisen on huolehdittava siitä, että Natura-arviointi käsittää kaikki samanaikaisesti vireillä olevat alueeseen mahdollisesti haitallisia vaikutuksia kohdistavat hankkeet. Velvoite kattaa siis myös täysin erillisten hankkeiden yhteisvaikutuksen selvittämisen, kunhan ne vain voivat kohdistaa vaikutuksensa samalle Natura-alueelle. Kun hallinto-oikeus ei ole arviointikokonaisuuteen sisällyttänyt edes saman hankkeen sellaista välttämätöntä osatoimintoa eli ratalinjausta, joka aiheuttaa vakavimmat yksittäiset haitat Natura-alueen luonnonarvoille, on luonnonsuojelulain 65 §:n velvoitetta sovellettu täysin virheellisesti.

Hankekokonaisuuden lainvastaisen määrittelyn lisäksi hallinto-oikeus on pitäytynyt haitta-arvioinnissaan vain hankkeen vesistövaikutuksiin, jotka se on itse määritellyt vesilain 1 luvun 15 §:stä lähtien. Tällöin siis tarkastelusta on jätetty pois muun muassa sataman aiheuttamat melu- ja valaistushaitat esimerkiksi Porvarinlahden pesimälinnustolle. Tämän rajoittavan vaikutuksen ulottaminen jopa luontodirektiivistä suoraan johtuvaan luonnonsuojelulain 65 §:n sääntelemään luonnonsuojelulliseen haitta-arviointiin on jo sen laatuinen lain soveltamisvirhe, että sen voidaan tulkita muodostavan päätöksen purkuperusteen olemassaolon.

Jos tällainen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia rajoittava tulkinta jää lainvoimaiseksi, ei missään lupamenettelyssä voida saada todellista kokonaiskuvaa Natura-alueelle ulottuvien haitallisten vaikutusten laadusta ja laajuudesta. Myös hallinto-oikeuden päätökseen liitetyssä äänestyslausunnossa on katsottu, ettei Vuosaaren sataman vaikutuksia ole enemmistön toimesta tarkasteltu luonnonsuojelulain edellyttämänä hankekokonaisuutena.

Lisäksi vesioikeus on myös sivuuttanut kokonaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisen haitta-arvioinnin sillä perusteella, että päätöstä Suomen ehdotukseksi ei ollut vielä lupa-asian ratkaisuhetkellä tehty. Tämä tulkinta taas on korkeimman hallinto-oikeuden toimesta useissa viimeaikaisissa ratkaisuissa todettu virheelliseksi, joten Natura-säännösten soveltamisen osalta kyseessä on eräällä tavalla ketjussa toteutunut lainvastainen tulkintakokonaisuus.

Hakemus on ensisijaisesti hylättävä, koska se on siinä määrin puutteellinen, ettei sen perusteella voida arvioida luvan myöntämisen edellytysten olemassaoloa. Lupahakemus on sen tarkoittaman hankkeen erittäin merkittävien haitallisten vaikutusten ja kyseenalaisten hyötyjen vertailun lopputuloksena hylättävä.

Myöskään uuden ympäristönsuojelulain säätämisen jälkeen vesilakiin tehdyt muutokset eivät ole millään tavoin muuttaneet sitä vesilain 16 luvun 21 §:n mukaista pääsääntöä, että korvauskysymykset on viran puolesta käsiteltävä lupa-asian yhteydessä, ellei saman luvun 24 §:n mukaisia poikkeusedellytyksiä ole olemassa. Myöskään lainmuutoksen myötä ei ole sisällöltään muuttunut vesilain 16 luvun 5 §:n säännös, jonka perusteella lupa-asia on käsiteltävä katselmusmenettelyssä. Muutoksenhakijat ovat myös erityisesti korostaneet lupahakemuksessa olevia selvityspuutteita, joita on käsitelty heidän toimittamissaan asiantuntijalausunnoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi vesistövaikutusten selvittämisen osalta Merenkulkulaitoksen ja Mika Rahikaisen lausunnoissa todetut puutteet, meluvaikutusten osalta uusimmissa Erkki Björkin lausunnoissa esitetyt näkökohdat sekä sataman teknisten ratkaisujen virheellisyyksien osalta Anders Mattssonin ja Erik d'Hondtin lausunnoissa esitetyt perustelut. Kaikilla asiantuntijoiden esittämillä puutteellisesti selvitetyillä satamahankkeen "riskitekijöillä" on myös oma vaikutuksensa toimitukseen jo määrättyjen kiinteistövahinkojen arvioinnin kannalta. Myöskään kokonaisvahinkoa ei voida tietää, jos arvio perustuu puutteellisiin selvityksiin hankkeen haitallisista ja vahingollisista vaikutuksista kiinteistöille.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen on hallintolainkäyttölain 74 § huomioon ottaen kohtuutonta, että muutoksenhakijoiden tulisi pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

4) Ingemo Juslén ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätökset kumotaan ja hakemukset hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että heille lunastettavista vesialueista ja vesialueiden pysyvästä käyttöoikeudesta maksettavaksi määrätyt korvaukset korotetaan ja muut korvaukset määrätään heidän hallinto-oikeudelle tekemästään valituksesta ilmenevällä tavalla. He ovat uudistaneet kaikki aikaisemmin asiassa tekemänsä vaatimukset.

Valituslupahakemuksensa ja valituksensa perusteiksi he ovat muun ohella esittäneet, että laajaa satamahanketta koskevalla ratkaisulla on merkitystä lain muissa samanlaisissa tapauksissa soveltamisen ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta. Hallinto-oikeus ja vesioikeus eivät ole kiinnittäneet asiassa riittävästi huomiota hankkeen vaikutuksiin ympäristöön ja asutukseen eikä luonnonsuojelulain säännöksiin. Myös luonnonsuojelulaki on otettava asiassa huomioon erityisesti ottaen huomioon hankkeesta muun muassa aiheutuva melu, sen valaistusvaikutukset, hankkeen vaatimat tie- ja rautatieyhteydet siltoineen ja se, että suunniteltu satama ja sinne johtava väylä sijaitsevat ehdotetuilla Natura-alueilla.

Vesioikeuden ja hallinto-oikeuden hyötyjen ja haittojen arviointi perustuu virheellisiin ja puolueellisiin, Helsingin sataman itsensä tekemiin kannattavuuslaskelmiin. Hankkeen vaikutuksiin ympäristölliseltä ja yksityisten kiinteistönomistajien kannalta ei ole kiinnitetty huomiota. Pääpaino on ollut yksittäiselle kunnalliselle taholle mahdollisesti tulevassa taloudellisessa voitossa, eikä valtiolle ja veronmaksajille aiheutuviin kustannuksiin ole kiinnitetty huomiota. Hankkeesta aiheutuvat ympäristövahingot ja muutoksenhakijoiden vapaa-ajankiinteistöjen virkistysarvon aleneminen on vaikeasti rahassa arvioitavissa.

Vesioikeus on päätöksessään perustellut lupaa satamalle muun muassa sillä, että rakennettava satama on tarpeen Helsingin satamaliikenteen toimivuuden turvaamiseksi ja liikenteen kasvuun varautumiseksi. Muutoksenhakijat ovat pitäneet näitä perusteita virheellisinä. Kysymyksessä oleva sataman I-vaihe korvaisi Helsingin nykyistä satamakapasiteettia. Lisäkapasiteetista ei kuitenkaan ole kysymys, eikä luvan hakijat ole esittäneet selvitystä, että sataman I-vaihe olisi kannattava ilman sen II-vaihetta. Lisäksi satamaa koskevissa selvityksissä on käsitelty vain kahta vaihtoehtoa, jotka koskevat joko satamahankkeen jättämistä toteuttamatta tai sen toteuttamista nyt kysymyksessä olevalle paikalle. Sataman sijoitukselle olisi vaihtoehtoisiakin sijoituspaikkoja, esimerkiksi Helsingin kaupungin omistamalla alueella Kirkkonummella nykyisin toiminnassa olevan sataman vieressä. Yleinen etu ei vaadi kysymyksessä olevan sataman rakentamista esitetyn suunnitelman mukaisesti, koska sille on vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Muutoksenhakijoiden kivilaituri tulisi olemaan 500 metrin päässä sataman aallonmurtajasta. Vesioikeus ei ole selvittänyt eikä ottanut huomioon heidän kiinteistöjään ympäröivälle luonnolle aiheutuvia vahinkoja. Laivojen potkurivirtauksista rannoille ja laitureille, ilman ja veden saastumisesta, satamasta aiheutuvasta jatkuvasta melusta sekä sataman valonheitinten ympärivuorokautisista valoista aiheutuvat vahingot ja haitat on selvitettävä.

Lunastettavista vesialueista ja vesialueiden pysyvästä käyttöoikeudesta muutoksenhakijoille maksettavaksi määrätyt korvaukset ovat kohtuuttoman pieniä. Heidän tiloihin kuuluvat vesialueet korottavat niiden virkistysarvoa, minkä vuoksi korvauksia on korotettava.

5) Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut päätöksen muuttamista seuraavalla tavalla:

Vesioikeuden päätöksen kohdan 10.4.1. (sataman rakentaminen) lupaehtoa 5 on muutettava siten, että luvan saajan on niinä vuosina, joina tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 200 000 markkaa (33 637, 59 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. Ensimmäisen vuoden maksu on maksettava kuukauden kuluessa töiden aloittamisesta. Lisäksi luvan saajan on maksettava töiden päättymisen jälkeen, siihen saakka kunnes hankkeen korvauskysymyksistä saadaan lainvoimainen päätös, vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 100 000 markkaa (16 818,79 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

Hallinto-oikeuden päätöksellään kohtaan 10.4.2. (ruoppausmassojen läjitys) lisäämää lupaehtoa 3a on muutettava siten, että luvan saajan on niinä vuosina, joina tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 100 000 markkaa (16 818,79 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. Ensimmäisen vuoden maksu on kuitenkin maksettava kuukauden kuluessa töiden aloittamisesta. Lisäksi luvan saajan on maksettava kolme vuotta töiden päättymisen jälkeen, tai siihen saakka kunnes hankkeen korvauskysymyksistä saadaan lainvoimainen päätös, vuosittain tammikuun loppuun mennessä työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 50 000 markkaa (8 409,40 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

Vesioikeuden päätöksen kohdan 10.4.4. (satamaan johtavan väylän rakentaminen) lupaehtoa 5 on muutettava siten, että luvan saajan on niinä vuosina, joina tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 10 000 markkaa (1 681,88 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. Ensimmäisen vuoden maksu on kuitenkin maksettava kuukauden kuluessa töiden aloittamisesta.

Lisäksi luvan saajan on maksettava kolme vuotta töiden päättymisen jälkeen, tai siihen saakka kunnes hankkeen korvauskysymyksistä saadaan lainvoimainen päätös, vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 5 000 markkaa (840,94 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

Vesioikeuden päätöksen kohdan 10.4.3. (merihiekan ottaminen) lupaehtoa 5 on muutettava siten, että luvan saajan on niinä vuosina, joina tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 30 000 markkaa (5 045,64 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. Ensimmäisen vuoden maksu on kuitenkin maksettava kuukauden kuluessa töiden aloittamisesta.

Lisäksi luvan saajan on maksettava kolme vuotta töiden päättymisen jälkeen, tai siihen saakka kunnes hankkeen korvauskysymyksistä saadaan lainvoimainen päätös, vuosittain tammikuun loppuun mennessä työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 15 000 markkaa (2 522,82 euroa) käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella.

Valituslupahakemuksensa ja valituksensa perusteiksi työvoima- ja elinkeinokeskus on muun ohella esittänyt, että valitusluvan myöntäminen on perusteltua asian erityisen merkittävyyden sekä ratkaisun ennakkotapausluonteen perusteella. Lisäksi vuonna 1999 on käynyt ilmi seikkoja, jotka antavat perustellun syyn olettaa hallinto-oikeuden päätöstä tehdessään käytettävissä olleen tiedon alueen kalataloudesta olevan merkittävässä määrin puutteellista.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on tyytymätön päätöksen asiakohdissa 1-4 määrättyjen kalatalousmaksujen määräämisen perustana käytetyn, ilmeisen epävarmaan tietoon perustuvan vahinkoarvion suuruuteen. Kalatalousmaksuja määrätessä ei voi tukeutua ainoastaan hakemusasiakirjoihin liitettyyn kalatalousselvitykseen (Nurmi ym. 1996) ja sen arvioon satamahankkeen kalataloudellisista vaikutuksista. Hankkeen vaikutusalueelta viimeaikaisten selvitysten perusteella saatava informaatio on osin kalatalousselvityksen kanssa selkeästi ristiriidassa. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen heinäkuussa 1999 käyttöönsä saamassa arviossa (Rahikainen 1999) hakemukseen liitetystä kalatalousselvityksestä todetaan siinä tehdyt johtopäätökset hyvin epävarmoiksi ja osin jopa virheellisiksi. Pääsääntöisesti selvityksessä aliarvioidaan hankkeesta odotettavissa olevia kalataloushaittoja. Erityisesti arviossa todetaan selvityksen aliarvioivan hankkeesta vapaa-ajankalastukselle aiheutuvia haittoja.

Merkittävä ristiriita eri lähteissä on satamahankkeen vaikutuspiirissä kalastavien määrän ja saaliin arvioinnissa. Väestörekisteriotantaan perustuneen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion (Leinonen 1999) mukaan Helsingin kalastusalueella kalasti vuonna 1997 arviolta 30 000 kotitaloutta. Nurmen ym. (1996) kalatalousselvityksen otantakehikkona on käytetty Helsingin kaupungin tai puolustusvoimien kalastusluvan lunastaneita ruokakuntia, jolloin arvioksi Helsingin merialueella kalastaneiden ruokakuntien määrästä saadaan 5 588 (vuonna 1994). Käytetystä otantamenetelmästä seuraa, että kalatalousselvityksessä esitetyt arviot Vuosaaren satamahankkeen vaikutuspiirin kalastajamääristä ja saaliista ovat melkoisia aliarvioita. Suurin selvityksen ulkopuolelle jäänyt kalastajaryhmä on yleiskalastusoikeuksilla kalastaneet pilkkijät ja onkijat. Samoin osa Sipoon merialueella kalastaneista (vuonna 1997 noin 19 800 henkilöä) ja yleisvesialueella tapahtuva vapaa-ajankalastus on jäänyt tarkastelun ulkopuolelle. Leinonen ym. (1999) ovat havainneet arvion Helsingin kalastusalueen kalastajamääristä poikkeavan toisistaan noin seitsemänkertaisesti verrattaessa Helsingin kalataloudellista tarkkailututkimusta vuonna 1997 ja valtakunnallista kalastuskyselyä samana vuonna. Kalastajamäärä valtakunnallisessa kyselyssä oli suurempi. Sama ilmiö on havaittavissa saalismäärien arvioinnissa 2,6 kertaisena. Mikäli satamahankkeen vaikutusalueen todellinen saalismäärä on kalatalousselvityksessä esitettyyn nähden 2,6 kertainen, seuraa siitä arvioidun kalataloushaitan nousu lähes kolminkertaiseksi 258 000 markasta (43 392,49 euroa) 702 000 markkaan (118 067,92 euroa) (Rahikainen 1999).

Vapaa-ajankalastuksessa saaliin lisäksi keskeinen hyödyke on kalastusmahdollisuus. Kallahden-Skatanselkä on Helsingin edustan vesialueista tärkeimpiä vapaa-ajankalastusalueita. Vuonna 1997 alueella kalasti 23,5 % Helsingin edustalla kalastaneista ruokakunnista (Vesihydro 1998). Toteutuessaan Vuosaaren satamahanke vähentää kalastusmahdollisuuksia Itä-Helsingin merialueella. Tämä heijastunee muiden alueiden kalastuspaineen kasvuna, mikä lisää varsinkin yleiskalastusoikeuksin tapahtuvaa vapakalastusta haitta-alueiden ulkopuolella. Koska kalastusmahdollisuuksien lisäksi osa lisääntymis- ja poikastuotantoalueista on menetetty, tulee kalastuspaineen kasvu muilla alueilla kompensoida tuki-istutuksilla. Haitta-alueen kutu- ja poikastuotantoalueiden kartoitus on Rahikaisen (1999) arvion mukaan puutteellinen ja ilmeisesti näitä alueita on arvioitua enemmän.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen näkemyksen mukaan viimeaikaisten selvitysten perusteella yleiskalastusoikeuksilla kalastaville satamahankkeesta aiheutuva haitta on aiemmin arvioitua suurempi. Sen kompensoimiseksi hakijalle määrättyjä kalatalousmaksuja tulee korottaa vastaamaan alueen todellista kalataloudellista merkitystä.

Merihiekan nostaminen Itä-Tontun alueelta edellyttää savikerrostumien ruoppaamista, mikä itse hiekan noston lisäksi aiheuttaa ympäröivän vesialueen kiintoainespitoisuuden nousua. Itä-Tonttu on pääkaupunkiseudun tärkeimpiä lohenuistelualueita, ja vuonna 1999 Suomenlahden lohisaalispäiväkirjan mukaan uistelijat saivat Helsingin alueelta 151 lohta, joista ainakin kymmenen saatiin Itä-Tontun läheisyydestä. Hakemuksen mukainen alueen käyttö läjitysalueena ja merihiekanottoalueena väistämättä vähentää sen soveltuvuutta lohenkalastukseen ja erityisesti uisteluun. Lisääntyneet kiintoainespitoisuudet saattavat lisäksi karkottaa lohia alueelta. Hiekannostosta, ruoppauksesta ja läjityksestä aiheutuu väistämättä pohjaeläimistön kuolemista, joista seuraa pohjaeläimiä syövien kalalajien, kuten siian ja kampelan ravintotilanteen heikkeneminen. Lisäksi kiintoaines ja hiekkapöly peittävät vesikasvillisuutta, mikä häiritsee silakan lisääntymistä alueella. Koska Rahikaisen (1999) arvion perusteella on käynyt ilmeiseksi, että hakemusasiakirjojen liitteenä oleva kalatalousselvitys on puutteellinen muun muassa yleisvesien kalastaja- ja saalismäärien arvioinnin osalta, työvoima- ja elinkeinokeskus katsoo, että myös merihiekan otto Itä-Tontun lähistöltä aiheuttaa yleiselle kalatalousedulle haittaa, joka on aiemmin arvioitua suurempi. Täten myös merihiekan nostolle tulee määrätä edellä ilmenevällä tavalla kalatalousmaksu.

Satamahankkeesta aiheutuvan haitan kompensointi kalatalousmaksulla on tarkoituksenmukaista, koska osa aiheutuvista haitoista on luonteeltaan sellaisia, ettei niitä pystytä toimenpidevelvoitteella kompensoimaan (esimerkiksi silakan lisääntymisalueiden menetys tai kalastusmahdollisuuksien menetys yleiskalastusoikeuksilla kalastavien kohdalla). Kalatalousmaksu antaa kalatalousviranomaiselle lisäksi mahdollisuuden sovittaa yhteen Vuosaaren satamahankkeen kompensaatiot Helsingin edustan muiden kalatalousmaksujen kanssa tarkoituksenmukaisella tavalla. Koska on mahdollista, että lainvoimaisen päätöksen saaminen hankkeen korvauskysymyksille saattaa tapahtua sataman valmistumisen jälkeen tulee kalatalousmaksu määrätä myös hankkeen ja osahankkeiden valmistumisen jälkeiselle ajalle jäljempänä esitetyllä tavalla. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen käsityksen mukaan satamahankkeen työaikaiset haitat ovat alueen kalatalousselvityksen vahinkoarviota selkeästi suuremmat. Lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskus on viitannut myös muistutuksissaan esittämäänsä.

5.2. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ympäristöministeriö on antanut valitusten johdosta 5.6.2001 päivätyn lausunnon. Lausunnon valmistelua varten ympäristöministeriö on pyytänyt asiaan liittyvän Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon. Lisäksi ympäristöministeriö on pyytänyt Vuosaaren sataman meluselvityksiin liittyvän suullisen lausunnon valtion teknillisen tutkimuskeskuksen johtavalta tutkijalta, dosentti Juhani Parmaselta. Sähköpostitse saatu vastaus on ympäristöministeriön lausunnon liitteenä.

Saadun selvityksen perusteella ympäristöministeriö on todennut, ettei Vuosaaren sataman ympäristömelusta Peter Fazerin oikeudenomistajien puolesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle lähetetty lisäselvitys anna aihetta uudelleenarviointiin.

Sen sijaan ympäristöministeriön käsityksen mukaan Vuosaaren satamalle myönnetyissä lupapäätöksissä etuvertailut on tehty puutteellisesti. Vesioikeus on korostanut päätöksensä perusteluissa ottaneensa huomioon koko hankekokonaisuuden, koska muut hankkeen osat liittyvät olennaisesti itse satamaan. Perustelujen mukaan muun muassa satama on taloudellisesti kannattava hakijalle ja se on myös yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Tarkemmin yksilöity haittatarkastelu rajoittuu kuitenkin vain hankkeen vesistövaikutuksiin.

Hallinto-oikeus on päätöksellään 24.2.2000 pitänyt vesioikeuden päätöksen voimassa lisättyään ainoastaan ruoppausmassojen läjitystä koskevan kalatalouskorvauksen, oikeastaan kalatalousmaksun. Etuvertailussa hallinto-oikeus on viitannut vesioikeuden päätöksen perusteluihin kuitenkin niin, ettei hankkeen rakentamiskustannuksia ja taloudellista kannattavuutta ole otettu huomioon. Perusteluissa Natura 2000 -otsikon alla todetaan YVA-menettelyllä hankkeen vaikutukset arvioiduksi luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ilmenevien vaatimusten mukaisesti. Hallinto-oikeuden tarkennuksen mukaan arviointiselostuksesta on pääteltävissä, ettei lupahakemuksen kohteina olevilla vesistöhankkeilla ole sellaisia vesistövaikutuksia, jotka heikentäisivät Natura 2000 -verkostoon ehdotettujen alueiden suojeltavaksi tarkoitettuja luonnonarvoja. Ministeriön käsityksen mukaan näyttäisi siltä, että etuvertailussa hyötyinä on tarkasteltu satamahankkeen kokonaisuuden hyötyjä, mutta haittoina vain vesistövaikutusten haittoja.

Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyy eriävä mielipide, jossa on tarkasteltu hankekokonaisuutta myös haittojen osalta. Haitoiksi on yksilöity muun muassa sataman ja maaliikenneväylien rakenteet ja niiden käytöstä aiheutuva melu ja valo sekä näiden aiheuttama häiriö linnustolle samoin kuin muutos Porvarinlahden maisemalle. Eriävässä mielipiteessä pidetään todennäköisenä, että satamahanke kokonaisuutena heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Mustavuoren lehto - Östersundomin lintuvedet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Eriävän mielipiteen mukaan hyötyjä ei kokonaisuutena voida pitää huomattavina verrattuna aiheutuviin edunmenetyksiin.

Ympäristöministeriön käsityksen mukaan vesilain mukaisessa intressivertailussa satamahanketta tulee tarkastella kokonaisuutena. Vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään. Luonnonsuojelulain mukainen tarkastelu on olennainen osa arvioitaessa Vuosaaren sataman hankekokonaisuuden hyötyjä ja haittoja yleiseltä kannalta katsottuna. Vuosaaren sataman rakenteisiin, ruoppauksiin, vesistön täyttöihin ja väyliin liittyvän hankkeen lupaedellytykset voidaan ratkaista vasta vireillä olevassa luonnonsuojelulain mukaisessa erillisessä menettelyssä tehdyn ratkaisun jälkeen.

Ympäristöministeriössä on käsiteltävänä Vuosaaren satamaa koskeva seutukaavan vahvistamisasia valituksineen. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan kaavan laadintaan ja käsittelyyn liittynyt lausunto- ja arviointimenettely osoittaa Vuosaaren satamahankkeen heikentävän merkittävästi Mustavuoren-Östersundomin Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. Seutukaava voidaan tällöin vahvistaa vain, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että satamahanke on toteuttava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Asian luonnonsuojelulain mukaista käsittelyä varten ympäristöministeriö on pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön lausunnot. Ennen valtioneuvoston käsittelyä ympäristöministeriö tulee pyytämään asiasta vielä Euroopan komission lausunnon.

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut valitusten johdosta 11.4.2001 päiväytyn lausunnon. Hankkeiden vaikutuksista luontoarvoihin erityisesti Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueilla ympäristökeskus on todennut, että Valtioneuvosto on hyväksynyt Suomen ehdotuksen Natura 2000 -verkostoksi 20.8.1998. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut 19.3.1999 Uudenmaan liitolle luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon Vuosaaren satamahankkeen vaikutuksista Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien ehdotettuun Natura 2000 -alueeseen liittyen seutukaavaan ja seutukaavan muutokseen.

Vesioikeudellisessa käsittelyssä on arvioitu hankkeiden vaikutuksia muun muassa lähistöllä oleviin suojelualueisiin, jona ovat 1) Pikku Niinisaaren rantaniitty ja vesialue, 2) Särkänniemi ja 3) Pihlajaluodonkupu ja Välikarit ympäröivine vesialueineen sekä Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet. Lupakäsittelyssä on lisäksi arvioitu, ettei nyt puheena olevilla hankkeilla ole merkittäviä vaikutuksia kauempana oleville suojelukohteille.

Maaliikenneratkaisuilla on nyt käsiteltäviä hankkeita suurempi vaikutus luonnonarvoihin. Näihin maaliikennekysymyksiin ei voida vielä tässä vaiheessa ottaa tarkasti kantaa, koska maaliikenneyhteyksien suunnittelu on kesken. Maaliikenneyhteyksien yleissuunnitelmat ovat valmistuneet vuonna 1997. Tarkempia maaliikenneväyliä koskevia suunnitelmia laaditaan parhaillaan päätöksenteon pohjaksi ja niiden on määrä valmistua keväällä 2001.

Vuosaaren sataman liikennejärjestelyjen vesioikeudellisista luvista on vireillä myös hakemus rautatiesillan rakentamisesta Porvarinlahden yli. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle 20.11.2000 siltaa koskevan lausunnon, jossa on katsottu, ettei hakemusta tulisi ratkaista ennen kuin saadaan lainvoimainen ratkaisu seutukaavan ja siltahankkeen vaikutuksista Natura-alueen luontoarvoihin. Uudenmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Vuosaaren satamahankkeita koskevat hakemukset on voitu käsitellä erillisinä.

Ympäristökeskus on pitänyt Vuosaaren satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn sisältyvää arviointiselostusta riittävänä. Vuosaaren satamahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa samanaikaisesti tehtiin myös ympäristövaikutusten arviointi Kirkkonummen Pikkalanlahden satamahankkeesta. Ympäristökeskus pyrki ohjaamaan kummankin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointia niiden sisällön saamiseksi mahdollisimman vertailukelpoiseksi. Hankkeiden arviointiselostuksissa suoritettiin myös hankkeiden vertailua.

Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut edelleen, että melu- ja valaistuskysymykset kuuluvat käsiteltäviksi sataman ympäristöluvan yhteydessä. Näin ollen ne eivät ole vesioikeudellisia asioita. Mikäli ne katsottaisiin vesioikeudellisiksi asioiksi, voidaan ne käsitellä jo määrätyssä vesilain 16 luvun 24 §:n mukaisessa toisessa vaiheessa yhdessä korvauskysymysten kanssa.

Ympäristökeskus on katsonut, että asiassa on ollut perusteita määrätä asia käsiteltäväksi sen laajuuden vuoksi vesilain 16 luvun 24 §:n mukaisesti kahdessa vaiheessa. Näin voidaan menetellä, koska korvausten täsmällisellä suuruudella ei arvioida olevan ratkaisevaa merkitystä intressivertailua tehtäessä.

Kalatalousmaksujen suuruutta sekä tarvetta määrätä kalatalousmaksu myös hiekanotolle koskevien Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimusten johdosta ympäristökeskus on todennut, että sataman rakentamistöiden aikana hakijan on maksettava kalatalousmaksua 70 000 markkaa (11 773,15 euroa) vuodessa ja ruoppausmassojen läjityksen osalta 30 000 markkaa (5 045,64 euroa) vuodessa. Lupapäätöksissä, jotka koskevat rakentamista on tarkkailuvelvoite, joka koskee hankkeen vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Mikäli tarkkailun tulokset osoittavat, että vahingot ovat olleet arvioitua laajemmat, voidaan tarkkailun perusteella panna vireille hakemus kalatalousmaksun tarkistamiseksi. Lisäksi hankkeista aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset vesioikeus on määrännyt selvitettäväksi katselmustoimituksessa. Uudenmaan ympäristökeskus on pitänyt lupaehtoja tältä osin riittävinä.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on tänne 27.2.2002 saapuneessa lisäkirjoituksessaan pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus palauttaisi Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi Helsingin Sataman kysymyksessä olevan hankkeen ottaa Vuosaaren sataman täytössä tarvittava merihiekka merestä. Metsähallitus on hakenut lupaa nostaa Helsingin edustalla olevista Itä-Tontun ja Sora-Tontun merihiekkaesiintymistä yhteensä 4 miljoonaa kuutiometriä maa-aineksia eli hiekkaa ja soraa. Maa-ainesten oton motiivina on pääkaupunkiseudun rakennushankkeiden ja erityisesti Vuosaaren suursataman synnyttämä kysyntä. Samoille merihiekan esiintymäalueille on Helsingin Satama saanut Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksestä tehtyjen valitusten jälkeen Vaasan hallinto-oikeuden 24.2.2000 tekemässä päätöksessä 8 miljoonaa kuutiometriä käsittävän maa-aineksen ottoluvan. Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että kysymyksessä olevat hankkeet on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. Yleisen edun, erittäin suurten luontoarvojen ja huomattavien kalataloudellisten vahinkojen johdosta mainittujen merihiekan nostohankkeiden haitat ovat selvästi hyötyjä suuremmat eikä niille tule myöntää lupaa. Yhdessä Metsähallituksen hakemuksen kanssa Tonttujen merenalaisiin harjuihin kohdistuisi 12 miljoonan kuutiometrin suuruinen mittava nostohanke, jonka kalataloudellisten haittojen kompensointia ei voida pitää enää tarkoituksenmukaisena. Sen vuoksi Helsingin Sataman hanke on palautettava Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon käsiteltäväksi ja arvioitavaksi yhdessä Metsähallituksen hakemuksen kanssa.

Helsingin Satama on antanut valituslupahakemusten, valitusten ja lausuntojen johdosta selityksen. Helsingin Sataman mukaan valituslupahakemukset on hylättävä, valitukset on jätettävä tutkimatta jäljempänä esitetyiltä osin tai hylättävä ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset on hylättävä.

Pia Hjeltin ja hänen asiakumppaneidensa valituslupahakemuksen ja valitusten johdosta Helsingin Satama on katsonut, että valittajat ovat vasta tässä yhteydessä vaatineet asian käsittelemistä uuden, 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristölainsäädännön mukaisena uutena hankkeena, ja että ympäristöseurausten arviointi myös suoritetaan uutta lainsäädäntöä ja menettelyä noudattaen, tai että asia palautetaan vesioikeudelle, nykyisin ympäristölupavirasto, uudelleen käsiteltäväksi, joten ne tulee ensisijaisesti liian myöhään tehtyinä jättää tutkimatta tai toissijaisesti lakiin perustumattomina hylätä.

Muutoksenhakijoiden esteellisyysväitteen osalta Helsingin Satama on muun ohella todennut, että Niinilahden täyttöhankkeessa oli kysymys eri maanrakennushankkeiden ylijäämämaamassojen sijoittamisesta vesialueelle. Näin syntyvää aluetta olisi myöhemmin voitu käyttää joihinkin hyödyllisiin tarkoituksiin, jotka eivät kuitenkaan olleet tuolloin nimettävissä. Vuosaaren satamahankkeessa on kysymys määrätyistä satamatoiminnoista ja satamaan johtavasta meriväylästä. Kyseessä olevia hankkeita ei yhdistä muu kuin se, että ne ovat vesialueeseen kohdistuvia ja mittakaavaltaan lupakynnyksen ylittäviä ja siten vesioikeudellisen luvan varaisia. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n säännöksen tarkoituksena ei ole edellyttää, etteikö tuomioistuin saattaisi käsitellä saman hakijan samansisältöisiä hakemuksia samassa kokoonpanossa. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan säännöksestä (oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus eli Fair Trial -sääntö) ei johdu mitään sellaista, jonka perusteella vesioikeuden jäseniä voitaisiin pitää esteellisinä sillä perusteella, että he ovat aiemmin käsitelleet Helsingin kaupungin hakemusta toisessa hakemusasiassa. Ihmisoikeussopimuksen kysymyksessä olevan säännöksen soveltamiskäytännössäkin on edellytetty objektiivista näkökulmaa esteettömyysarviointiin. Mikä tahansa liityntä ei tee tuomaria esteelliseksi, vaan esteellisyysepäilyn tulee perustua objektiivisesti hyväksyttävään perusteeseen, jotta sitä voitaisiin katsoa esiintyvän. Tässä asiassa ei edes väitetä, että epäilyksen tueksi olisi esitettävissä joitain perusteita. On myös selvää, että Helsingin kaupunki ja Helsingin Satama ovat sen kaltaisia toimijoita, jotka olosuhteiden pakosta esiintyvät usein kyseessä olevien lupien hakijoina. Ei voida ajatella, että lupaviranomaisten esteellisyys muodostuisi pelkästään tällä hakijayhteydellä. Näin ollen valittajien esteellisyyttä koskeva väite on hylättävä selvästi perusteettomana eikä kysymykseen liity mitään ennakkoratkaisuluonnetta. Voidaan myös kysyä, onko lupaviranomaisen väitetyllä esteellisyydellä mitään merkitystä nyt, kun hallinto-oikeus on tutkinut asian valittajienkin mielestä esteettömässä kokoonpanossa.

Vesilain 2 luvun 6 §:n ja 2 luvun 11 §:n säännösten tulkinta sen suhteen, kuinka yleinen etu otetaan huomioon intressivertailussa, on täysin vakiintunutta. Ylipäätään voidaan todeta, että intressivertailua koskevaa oikeuskäytäntöä on vuosikymmenien aikana muodostunut melkoisesti. Näin on asian laita myös valittajien ilmeisesti tarkoittamien rahassa mittaamattomien etujen ja haittojen osalta (2 luvun 11 §:n 3 momentti). Valittajien käsitys intressivertailussa huomioonotettavista seikoista on lakiin perustumaton. Valittajat eivät esitä mitään hyväksyttävää syytä vakiintuneelle vesilain 2 luvun 6 §:n ja 2 luvun 11 §:n tulkinnasta poikkeamiselle, ja heidän vaatimustaan on pidettävä lakiin perustumattomana.

Hallinto-oikeus lienee tarkoittanut päätöksensä perusteluissa Natura 2000 -kohdan osalta viittauksellaan direktiivien toimeenpanossa esiintyneeseen määräaikalaiminlyöntiin, että siitä huolimatta direktiivillä on tietty tulkintavaikutus, joka asiassa on otettava huomioon. Kyseiset säännökset oli täytäntöönpantu (implementoitu) luonnonsuojelulailla, mutta Natura 2000 -verkostoa (SCI- ja SPA-alueita) koskevaa täydellistä luetteloa ei ollut toimitettu Euroopan komissiolle, koska valtioneuvoston päätös ei ollut lainvoimainen. Kaikkien viranomaisten on tullut noudattaa luonnonsuojelulain 65-66 §:ää Natura-ehdotukseen sisältyvillä alueilla ja niihin vaikuttavissa hankkeissa valtioneuvoston Natura-päätöksen silloisesta lainvoiman puuttumisesta huolimatta. Näin hallinto-oikeus on asiassa vesioikeuden tavoin menetellyt molempien päätyessä siihen, ettei valitusluvan ja valituksen kohteena olevan hankkeen vesilain nojalla arvioitu heikennys Natura 2000 -alueelle ole merkittävää. Hallinto-oikeuden päätöksestä nimenomaan ilmenee, että Natura 2000 -kohde on otettu huomioon luonnonsuojelulain 65-66 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaikka sitä koskeva päätös ei vielä tuolloin ole ollut lainvoimainen. Näin ollen hallinto-oikeuden toteamuksella direktiivien toimeenpanemattomuudesta ei ole mitään merkitystä arvioitaessa päätöksen laillisuutta. Joka tapauksessa kysymys on menettänyt väitetynkin merkityksensä valtioneuvoston Natura-päätöksen saavuttaessa lainvoiman Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -kohteen osalta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 14.6.2000 taltio 1376.

Valittajat eivät myöskään ole osoittaneet vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä lainvastaiseksi, eikä siihen viittaavia muitakaan perusteita esiinny. Suoritettu intressivertailu osoittaa hankkeesta johtuvat edut niin tuntuvasti haittoja suuremmiksi, ettei katselmuksen tuloksena syntyvä yksityiskohtainen haitta-arvio saattaisi muuttaa intressivertailun lopputulosta. Hankkeesta johtuvat vahingot ja haitat on voitu arvioida ennakolta varsin kattavasti johtuen vesioikeudellisten arviointiperusteiden, etenkin niin sanotun fyysisyysvaatimuksen vakiintuneisuudesta (kun korvattava vahinko ja haittaa kytkeytyy hankkeeseen välittömästi liittyviin kiinteistöihin, niin arvio on varsin kattavasti etukäteen tehtävissä). Vesioikeuden päätöksen kertoelman kohta 2.2.2., joka koskee suunnitelman selostusta, ei myöskään sisällä mitään vesioikeuden kannanottoa hankkeen II-vaiheeseen.

Pentti W. Korhosen valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta Helsingin Satama on muun ohella todennut, että valittajan Natura 2000:n ja Euroopan yhteisöjen ympäristösäädösten vaikutuksen osalta esittämät seikat ovat menettäneet merkityksensä kyseessä olevan Natura 2000 -kohteen rajauksen tultua lainvoimaisesti vahvistetuksi. Toiseksi valittaja on kiinnittänyt huomiota luonnonsuojelulain 66 §:n soveltamiseen ja luontodirektiivin 6 artiklan vaikutukseen asiassa. Hakemuksessa tarkoitetulla satamalla ja väylällä ei ole havaittu luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettuja merkittäviä vaikutuksia Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet -kohteeseen, kuten hallinto-oikeuskin päätöksessään on todennut. Luonnonsuojeluin 65 §:ssä tarkoitettu arviointi suoritetaan hankekohtaisesti, hakemusten rajatessa arvioinnin ulottuvuuden. Näin ollen mainittu arviointi tulee tehtäväksi sataman maaliikenneyhteyksien osalta erikseen käsiteltäessä ratahallintokeskuksen ja tiehallinnon vesiasetuksen 3 luvussa tarkoitettuja hakemuksia. Vastaava arviointi on sisältynyt myös ympäristöministeriön 24. ja 25.1.2002 antamiin päätöksiin, joilla on vahvistettu alueen seutu- ja asemakaavat. Näin ollen kyseessä oleviin seikkoihin ei liity ennakkoratkaisun tarvetta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, saati Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Luonnonsuojelulain 66 §:n edellytysten käsittelyyn ei edellä esitetyillä perusteilla ole asiassa ollut tarvetta. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu oikein ja riittävästi sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain että luonnonsuojelulain nojalla.

Menettelyvirheiden osalta Helsingin Satama on muun ohella lausunut, että lupa- tai valitusviranomaiselle on jätetty laaja harkintavalta sen suhteen, mistä asiakirjoista asianosaisia on tarpeen erikseen kuulla. Kontradiktorista periaatetta ei siis noudateta samalla ankaruudella kuin yleisissä tuomioistuimissa.

Lisäksi valittajalla on viimeistään korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtävän valituksen yhteydessä ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen asiassa kertyneeseen aineistoon ja lausua siitä valituksessaan.

Helsingin Satama on katsonut, ettei laitureiden suunnitellusta pituudesta aiheudu valittajalle sellaista haittaa, joka olennaisesti vähenisi laitureita lyhentämällä. Ylipäätään valittajalle ei aiheudu laitureista sellaista haittaa, joka voisi tulla vesilain mukaan korvattavaksi, ja siten valittajan puhevalta tämän kysymyksen osalta on kyseenalainen.

Valittajalle määrätyt korvaukset ovat määräytyneet selvästi vertailukelpoisissa vesialueiden kaupoissa suoritettuja hintoja korkeamman perusteen mukaan (korotuksen ollessa noin 120 euroa/ha), ja muutoinkin on noudatettu vallitsevassa oikeuskäytännössä noudatettuja perusteita, muun muassa korvattavan kohteen ulottuvuuden suhteen.

Peter Fazerin oikeudenomistajien ja heidän asiakumppaneidensa valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta Helsingin Satama on muun ohella todennut, että hankkeen haitalliset ympäristövaikutukset eivät ole erityisen laajoja ja ne rajoittuvat ajallisesti pääsääntöisesti rakennusvaiheeseen, joten niitä ei edes voida pitää pysyvinä. Suunnitellun satama- ja väylähankkeen ympäristövaikutukset ovat tulleet lupa-asian käsittelyn eri vaiheissa sekä hankkeeseen liittyvissä ympäristö- ja luontovaikutusten arvioinnissa, ympäristölupamenettelyssä sekä erityisesti kaavoituksessa ja niihin liittyvissä oikeudenkäynneissä monipuolisesti käsitellyiksi. Melun on muun muassa ympäristölupaharkinnassa, johon sen käsittely varsinaisesti kuuluu, katsottu olevan hyväksyttävissä puitteissa. Samoin ympäristöministeriö on vahvistanut hanketta koskevat seutu- ja asemakaavat hankkeen aiheuttamasta vähäisestä melusta huolimatta. Mainituissa kaavapäätöksissä hankkeen kokonaisvaikutukset Natura-kohteelle Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on asianmukaisesti arvioitu ja päädytty katsomaan, ettei heikennys kokonaisuudessaan eli nyt puheena olevaa vesilain mukaista lupa-asiaa laajemmin tarkasteltuna ole merkittävää. Mainitut kaava-asiat ovat korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä, missä yhteydessä heikennyksen merkittävyys kokonaisuutena tulee asianmukaisesti ratkaistuksi lopullisesti. Lupa on voitu vesioikeudessa myöntää luonnonsuojelulain estämättä.

Vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu luvan ja katselmuksen erottaminen ei edellytä luvanmyöntämisedellytysten käsillä olon täyttä varmuutta, niin kuin valittajat väittävät, vaan korkea-asteista todennäköisyyttä, ilmeisyyttä. Hakijan kiireellinen tarve satamatoimintojen uudelleenjärjestämiseen ja keskustan maa-alueiden vapauttamiseen muuhun käyttöön on tullut asian käsittelyn eri vaiheissa monipuolisesti selvitetyksi. Asiassa suoritettu lupakäsittelyn ja katselmuksen erottaminen vastaa vakiintuneessa oikeuskäytännössä hyväksyttyä linjausta.

Intressivertailun osalta Helsingin Satama on todennut, että hakemuksessa tarkoitettu hanke rajaa intressivertailun ulottuvuuden. Eri toiminnanharjoittajia ei voida velvoittaa hakemaan lupaa samalla hakemuksella mitä erilaisimpiin luvanvaraisiin toimenpiteisiin. Asialliselta ulottuvuudeltaan lupaharkinta rajoittuu hakemuksessa tarkoitetun hankkeen vaikutuksiin vesiympäristöön ja vesitaloudellisiin seikkoihin. Lainsäädäntö on ennen ympäristönsuojelulain säätämistä rakentunut korostuneesti sektorikohtaisille luville. Ympäristönsuojelulain säätäminenkään ei ole poistanut eroa vesilain vesirakentamishankkeiden ja ympäristöluvassa tarkoitetun toiminnan lupakäsittelyissä. Vesilain mukaisissa hankkeissa luvan myöntämisessä ratkaisevassa asemassa on edelleen vesilaki.

Erityisesti valittajat ovat vedonneet siihen, että meluhaittoja, maisemallisia haittoja ja rantakiinteistöjen arvonalennusta ei ole otettu huomioon täysimääräisesti. Kiinteistökohtaiset haitat olleet varsin hyvin arvioitavissa etukäteen. Niillä on kuitenkin ollut intressivertailussa suhteellisen vähäinen painoarvo verrattuna yleisempiin vaikutuksiin ympäristössä, koska vesilain mukaan korvattavat vahingot rajautuvat olennaisesti kapeammin kuin mitä valittajat käsityksenään esittävät. Vesilain 11 luvun säännösten tulkinnalla ei tässä yhteydessä myöskään ole edes merkitystä, sillä korvausasiat tulevat käsiteltäväksi katselmuksessa.

Ingemo Juslénin ja hänen asiakumppaneidensa valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta Helsingin Satama on muun ohella lausunut, että valittajien mukaan asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa ei olisi lainkaan otettu huomioon luonnonsuojelulain säännösten vaikutusta. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee selvästi, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen harkinta on suoritettu vesilain 1 luvun 23 c §:ssä edellytetyllä tavalla. Määrätyt korvaukset ovat perusteidensa osalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia ja määriltään jossain määrin käypiä arvoja korkeampia. Muilta kuin määrätyiltä osiltaan korvaukset käsitellään katselmustoimituksessa, joten valittajien vaatimukset ovat osittain ennenaikaisia.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta Helsingin Satama on lausunut, että vaatimukset kalataloudellisten vahinkojen korvausten korottamisesta ja uusista korvauskategorioista on jätettävä tutkimatta niiltä osin kuin vaatimukset ylittävät vesioikeudessa ja Vaasan hallinto-oikeudessa valittajan esittämät vaatimukset tai laajentavat niiden perustetta. Valittajan keskeinen perustelu uusille vaatimuksille on luvan myöntämisen kalastukselle ja kalakannalle aiheutuvia haittoja rasittava epävarmuus, johon perustuen valittaja esittää korkeimmassa hallinto-oikeudessa uusia vaatimuksia. Uusien vaatimusten esittäminen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei vallitsevan oikeuskäytännön mukaan ole hyväksyttävää.

Lisäksi Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimus nyt kysymyksessä olevan ja Metsähallituksen maa-ainesten ottamishakemusten yhdistämisestä ja hylkäämisestä on jätettävä tutkimatta. Alkuperäisessä valituksessa valittaja on vaatinut ainoastaan uutta korvauskategoriaa ottamisesta aiheutuvalle kalataloushaitalle. Lupien yhdessä käsittelemistä ja hylkäämistä koskeva vaatimus on siten täysin uusi ja valitusajan jälkeen korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettu. Ei voida ajatella, että vuosia myöhemmin vireille tullut hakemus yhdistettäisiin nyt käsillä olevaan hakemukseen. Tämä olisi täysin aikaisemmin vireille tulleen hakemuksen hakijan oikeussuojan vastaista. Jos hankkeilla on kielteinen "yhteisvaikutus", niin tämän haitan tulee koitua myöhemmin vireille tulleen hakemuksen hakijalle.

Helsingin Satama on annetuista lausunnoista muun ohella todennut, että ympäristöministeriön lausunnon väite, jonka mukaan hankkeen haittoja ja hyötyjä on tarkasteltava kokonaisuutena, tarkoittaisi sitä, että lupaviranomainen ottaisi lupa-asiaa käsitellessään huomioon sellaisia seikkoja, jotka liittyvät muihin hankkeisiin kuin varsinaisesti hakemuksen kohteena olevaan hankkeeseen. Tällä ministeriö tarkoittanee Vuosaaren sataman tapauksessa sitä, että käsiteltäessä sataman ja meriväylän rakentamislupia olisi intressivertailussa otettava huomioon myös liikenneyhteyksien aiheuttamat haitat. Tällainen intressivertailu ei kuitenkaan ole vesilain vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista. Myöskään ministeriön mainitsema vesilain 1 luvun 23 c §:n viittaussäännös luonnonsuojelulakiin ei merkitse muutosta tässä suhteessa.

Vesilain mukaisen lupaharkinnan rajat määräytyvät kulloisenkin hakemuksen mukaan. Vesilakiin ei sisälly säännöstä, joka vaatisi luvan hakijaa hakemaan lupaa hankkeelleen yhdellä hakemuksella. Vuosaaren sataman kaltaisissa suurhankkeissa, joissa hankkeen toteuttaminen edellyttää useiden eri lakien mukaisten muun muassa lupien, kaavojen ja tiesuunnitelmien hyväksymistä, olisi käytännössä mahdotontakin hakea vesilain mukaista lupaa yhdellä hakemuksella koko hankkeelle. Eri luvanvaraisten hankkeiden toteutusvastuu kuuluu lisäksi tässä tapauksessa useille eri tahoille (Tielaitos, Ratahallintokeskus, Helsingin Satama, Merenkulkulaitos), jotka kukin hakevat vesioikeudellisia lupia luvanvaraisille hankekokonaisuuden osille. Näin ollen on selvää, että lupaharkinta rajautuu lähtökohtaisesti kuhunkin vesioikeudelliseen hakemukseen. Hankkeen haitat tulevat arvioiduiksi kunkin hakemuksen aiheuttamien haittojen kautta siinä lupaharkinnassa, joka tehdään kyseistä hakemusta käsiteltäessä. On kuitenkin selvää, että tällaisessa suurhankkeessa hankkeen hyötyjä tarkastellaan koko hankkeen hyötyjen näkökulmasta, koska esimerkiksi maaliikenneyhteyksien hyödyt ovat sidoksissa sataman hyötyihin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että haittoja ei otettaisi huomioon, vaan haitat arvioidaan kunkin hakemuksen mukaisen hankkeen haittoina. Edellä lausuttu huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätöksen kohtaa 8, jonka mukaan hallinto-oikeus tutki asiat vain siinä laajuudessa kuin ne ovat tulleet hakemusten yhteydessä vireille, on pidettävä täysin vesilain mukaisena, oikeana tulkintana.

Helsingin Sataman näkemyksen mukaan hankkeen haittojen arviointi kokonaisuutena jo sataman ja meriväylän rakentamislupaa harkittaessa ei kuitenkaan merkitsisi muutosta päätöksen lopputulokseen. Miten tahansa haittoja käsiteltäisiinkin, hanke täyttää intressivertailussa luvan myöntämisen edellytykset.

Hakemuksen ja valitusluvan kohteina olevista rakennushankkeista ei myöskään aiheudu häiritseviä melu- ja valovaikutuksia linnustolle. Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa ei myöskään voida ottaa näitä vaikutuksia huomioon. Tämä perustuu vesilain soveltamisalaan, luvanvaraisuuden perustavaan vesilain 1 luvun 15 §:ään ja nyt puheena olevien hankkeiden lupaharkintaa koskeviin vesilain 2 ja 4 luvun säännöksiin. Tämä on selkeästi ja yksiselitteisesti todettu hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa 8 ja kyseisen kohdan perusteluissa. Helsingin Sataman käsityksen mukaan tämä tulkinta vesilain mukaisen lupaharkinnan alasta on kiistattomasti oikea. Muunlainen tulkinta johtaisi samojen asioiden käsittelyyn useammissa lupaviranomaisissa, mahdollistaen ristiriitaiset johtopäätökset samojen seikkojen merkityksestä. Melu- ja valoilmiöt ja niiden merkityksen arvioiminen kuuluu ympäristölupaharkintaan, joka nykyisin perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000). Mainittua lakia ei kuitenkaan Vuosaaren sataman tapauksessa sovelleta hankkeen tultua myös ympäristölupa-asiana vireille ennen uuden lain säätämistä. Melu- ja valovaikutusten huomioon ottaminen kuului ympäristölupaharkinnan piiriin myös kumottujen säännösten mukaan. Merkitystä kyseisille seikoille annetaan myös aluetta koskevissa kaavoitusprosesseissa. Näin ollen ei ole mitään tarvetta ottaa näitä tekijöitä huomioon vesilain mukaisessa lupaharkinnassa. Päinvastoin tuolloin voisi syntyä mahdollisuus ristiriitaisiin lupamääräyksiin, mistä saattaa seurata vaikeita tulkinnallisia ongelmia lupamääräysten valvonnassa. Päätöksen lopputulokseen näiden häiriöiden huomioon ottamisella ei olisi mitään vaikutusta, ja intressivertailussa luvan myöntämisen edellytykset täyttyisivät näistä väitetyistä haitoista huolimatta. Melu- ja valohäiriötä linnustolle ei lisäksi ole millään tavalla edes pyritty todistamaan aiheutuviksi, vaan näin on ainoastaan väitetty.

Helsingin Satama on katsonut, että vesilain 1 luvun 23 c §:n johdosta luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi tulee tehdä niissä vesilain mukaisissa hankkeissa, joissa hankkeen vesilaissa säädellyt vesistövaikutukset ovat sillä tavoin merkittäviä Natura 2000 -lajistolle kuin luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetään. Ottaen huomioon edellä esitetyt tulkinnat vesilain soveltamisalasta, lupaharkinnan rajautumisesta vesistövaikutuksiin sekä hakemuksen mukaiseen hankkeen vaikutuksiin on todettava, ettei vesilain 1 luvun 23 c §:stä tai luonnonsuojelulain 65 §:stä seuraa muutosta näihin seikkoihin. Luonnonsuojelulain säätämisellä ainoastaan tehtiin viittaukset muihin ympäristölakeihin tarkoituksena taata, että luonnonsuojelulain tavalla tai toisella suojaamat alueet tai lajit otetaan huomioon eri lakien mukaisessa lupaharkinnassa. Luonnonsuojelulain säätämisen yhteydessä ei muutettu vesilain soveltamisalaa, lupaharkinnan kynnyksiä tai lupaharkintaa ohjaavia, tässä tapauksessa merkityksellisiä vesilain 2 luvun tai 4 luvun säännöksiä. Siten vesilain 1 luvun 23 c §:n viittaussäännöksestä ja sitä kautta esimerkiksi ministeriön mainitsemasta luonnonsuojelulain 65 §:stä ei seuraa sitä, että vesilain lupaharkinnassa voitaisiin ottaa huomioon hakemusta laajempia (muiden hakemusten kohteina oleviin hankkeisiin liittyviä) haittoja tai melu- taikka valohäiriöitä. Viittaussäännös ja sitä kautta luonnonsuojelulaki saavat merkitystä lupaharkinnassa vain, jos hakemuksen kohteena olevasta hankkeesta aiheutuu sellaisia vesilaissa säänneltyjä vesistövaikutuksia, joiden nojalla luonnonsuojelulain jokin säännös tulee asiassa sovellettavaksi.

Luonnonsuojelulaki tai sen Natura 2000 -alueita koskeva 10 luvun normisto ei siten edellytä muuttamaan eri ympäristöllisten lakien soveltamisalaa, lupaharkinnan alaa tai siinä huomioonotettavia vaikutuksia. Siten luonnonsuojelulain kannalta on riittävää, että vaikutukset tulevat otetuiksi huomioon sen lain nojalla, joka kyseisiin vaikutustyyppeihin soveltuu. Muunlainen tulkinta johtaisi sekaviin tilanteisiin, joissa samoja asioita tarkasteltaisiin yhtaikaa eri prosesseissa rikkoen kunkin viranomaisen toimivaltaan ja samalla erityisosaamiseen liittyvät rajat ja rajoitukset. Näin ollen esimerkiksi kaavoitus kokonaisvaltaisena maankäytön suunnittelun prosessina tarjoaa useimmissa tapauksissa ensisijaisen keinon ottaa huomioon luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointi ja sen tulokset. Vuosaaren sataman tapauksessa seutukaavoituksen yhteydessä onkin ollut vireillä kyseinen arviointiprosessi, mihin ympäristöministeriökin lausunnossaan viittaa.

Ympäristöministeriön käsitys siitä, että vesilaissa tarkoitettu lupa voitaisiin evätä, vaikka hankkeesta ei aiheudu sellaisia vesistövaikutuksia, jotka olisivat siten merkittäviä kuin luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetään, ei perustu lain vakiintuneeseen tulkintaan. Asiassa ei ole mitään perustetta edellyttää, että nyt puheena oleva asia ratkaistaisiin vasta ministeriön mainitseman, erillisen valtioneuvoston lupakäsittelyn saati sen lainvoimaisuuden jälkeen. Ministeriön tarkoittama kytkös käsittelyjärjestyksiin olisi mahdollinen vain, mikäli nyt puheena olevasta hankkeesta aiheutuisi sellaisia vesistövaikutuksia, jotka olisivat luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittäviä Natura 2000 -lajistolle tai luontotyypeille.

Helsingin Satama on ilmoittanut yhtyvänsä Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa kysymyksessä olevasta hankkeesta esitettyihin seikkoihin. Helsingin Satama on katsonut, ettei valituslupahakemuksissa tai asiassa muutoinkaan ole esitetty mitään perustetta, joka edellyttäisi myöntämään valitusluvan.

Merenkulkulaitos on antanut valituslupahakemusten, valitusten ja lausuntojen johdosta selityksen, joka koskee Vuosaaren satamaan suunniteltua meriväylää. Merenkulkulaitos on ilmoittanut hyväksyvänsä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön esittämän meriväylän rakentamista koskevan kalatalousmaksun. Muilta osin Merenkulkulaitos on katsonut, ettei Vuosaaren sataman meriväylän rakentaminen aiheuta haittaa tai vahinkoa, jonka perusteella hanketta koskeva hakemus olisi hylättävä. Merenkulkulaitos on katsonut myös, että hanketta koskevat selvitykset ovat riittävät lupapäätöksen tekoa varten eikä hakemuksen käsittelyn aikana ole tapahtunut muotovirheitä, joiden takia lupahakemus tulisi palauttaa ympäristölupaviraston käsittelyyn. Merenkulkulaitos on esittänyt valitusten hylkäämistä aiheettomina.

Pia Hjelt ja hänen asiakumppaninsa, Pentti W. Korhonen, Peter Fazerin oikeudenomistajat ja heidän asiakumppaninsa, Ingemo Juslén ja hänen asiakumppaninsa sekä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus ovat antaneet lausuntojen ja selitysten johdosta vastaselityksensä, jossa he ovat uudistaneet vaatimuksensa.

Pia Hjelt ja hänen asiakumppaninsa ovat lisäksi ilmoittaneet, että heidän valittajakumppaneistaan Charlotta Carolina Borgström on kuollut 28.5.2002.

Peter Fazerin oikeudenomistajat ja heidän asiakumppaninsa ovat lisäksi vastaselityksessään pyytäneet, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi paikalla tarkastuksen. Lisäksi he ovat pyytäneet myös samassa yhteydessä mahdollisuutta kuulla suullisessa käsittelyssä asiantuntijoita satamahankkeen haitoista. He ovat myös vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vastaselityksen osalta 2 000 eurolla laillisine korkoineen. Vielä he ovat esittäneet lisäselvityksiä asiaan.

He ovat aikaisemmin esittämänsä lisäksi muun ohella esittäneet, että satamahankkeen riskit muodostuvat paitsi merikuljetusonnettomuuksien riskeistä myös maaliikenteen riskitekijöistä, joiden osalta he ovat viitanneet tänne 8.5.2002 toimittamaansa, satamahankkeen seutu- ja asemakaavoitusta koskeneeseen valitusasiaan liittyneeseen vastaselitykseen, jossa on viitattu Porvarinlahden tietunnelin yleissuunnitelmaan 30.4.2001. Yleissuunnitelman riskiarvion mukaan tunnelissa kuljetettaisiin vaarallisia lastiyksiköitä 37 000 kappaletta vuodessa. Tunnelissa tapahtuisi omaisuusvahinko noin kolmen kuukauden välein ja autopalo 11 vuoden välein. Varsinkin autopaloihin liittyy suuri ympäristövahingon riski. Arvion mukaan onnettomuusaste on 2,5 kertainen 50-100 metriä ennen tunneliaukkoa eli tunneliin mentäessä ja sieltä tultaessa. Sen vuoksi tietunneli suojelualueen yhteyteen sijoittuvine tunneliaukkoineen muodostaa Natura-alueen suojeluarvoille huomattavan riskin, joka toistaiseksi suoritetussa ja valituksenalaisessa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa on jäänyt ottamatta huomioon. Kun otetaan huomioon velvoite tarkastella vaikutuksia pitkällä aikavälillä, 11 vuoden onnettomuusfrekvenssiä on pidettävä korkeana luonnonsuojelullisia vaikutuksia arvioitaessa.

Lisäksi he ovat viitanneet luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin puutteiden osalta muutoin muun muassa Vuosaaren sataman seutukaavaa ja asemakaavaa koskeneisiin valituksiinsa ja vastaselitykseen. He ovat muun ohella katsoneet, että kysymyksessä olevan Natura-kohteen osalta tulee ottaa huomioon myös Porvoon tien levennyksen sekä Östersundomin kauppakeskussuunnitelman vaikutukset. Uudenmaan ympäristökeskus ei ole vielä antanut lausuntoa Itä-Uudenmaan maakuntakaavaan (2000) ehdotetun, Kapellvikenin viereen sijoittuvan kauppakeskuksen vaikutusarvioinnista. Kauppakeskusvaraus on valituksenalainen Sipoon kunnan valitettua ympäristöministeriön jätettyä aluevarauksen vahvistamatta. Hanke on suunnittelullisesti valmis ja täyttää yhteisvaikutusarviointia koskevan vaatimuksen edellytykset.

He ovat lisäksi täsmentäneet valituksessaan tekemänsä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksen kohdistamista ja todenneet, että heidän oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksensa on kohdistettu vesioikeuskäsittelyssä vesilain 16 luvun 27 §:n 3 momentin perusteella luvan hakijoihin. Hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyissä aiheutuneiden kulujen osalta korvausvaatimus kohdistetaan hallintolainkäyttölain 74 §:n perusteella luvan hakijoihin sekä nykyiseen Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon, jonka he katsovat tehneen lainvastaisen päätöksen.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on myöhemmin vielä täydentänyt valituslupahakemustaan ja oheistanut muun muassa 24.5.2002 päivätyn Vesihydro Oy:n laatiman tutkimusraportin Helsingin merialueen kalataloudesta vuodelta 2000-2001.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on vielä myös viitannut hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 24.6.2002 päätöksestä d:no 01223, joka koskee Metsähallitukselle myönnettyä lupaa muun muassa merihiekan nostamiseen Helsingin merialueelta.

6. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

6.1. Ratkaisu valituslupahakemuksiin

Korkein hallinto-oikeus myöntää kaikille muutoksenhakijoille luvan valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

6.2. Käsittelyratkaisut

1. Pia Hjeltin ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus jätetään tutkimatta siltä osin kuin heidän valituksensa kohdistuu siihen, että vesioikeus on päätöksessään jättänyt Sipoon kunnan ammattikalastajille aiheutuvia haittoja ja niiden korvaamista koskevat vaatimukset kunnan puhevaltaan kuulumattomina tutkimatta.

2. Pia Hjeltin ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus jätetään tutkimatta niin ikään siltä osin kuin heidän vaatimuksensa kohdistuu siihen, että vesioikeus on jättänyt huomiotta heidän vaatimuksensa laivojen nopeusrajoituksista.

3. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimus kalatalousmaksun määräämisestä myös kolme vuotta töiden päättymisen jälkeen tai siihen saakka kunnes hankkeen korvauskysymyksistä saadaan lainvoimainen päätös sekä vaatimus kalatalousmaksun lisäämisestä myös merihiekan ottamista koskevaan lupaan jätetään tutkimatta.

4. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimus hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätösten kumoamisesta ja asian palauttamisesta merihiekan ottamista koskevan luvan osalta Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä Metsähallituksen tuolloin vireillä olleen erillisen merihiekan ottamista koskeneen hakemuksen kanssa jätetään tutkimatta.

5. Vaatimus, että asiaan pyydettäisiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu, hylätään.

6. Vaatimus suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut:

1. Sipoon kunta ei ole valittanut asiassa puheena olevan kysymyksen osalta. Mainittu kysymys ei myöskään koske Pia Hjeltin ja hänen asiakumppaneidensa oikeutta ja etua sillä tavoin, että heillä olisi oikeus valittaa tällä perusteella. Tämän vuoksi heidän valituksensa on tältä osin jätettävä tutkimatta.

2. Pia Hjelt ja hänen asiakumppaninsa eivät ole tällä perusteella tehneet valitusta hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi ja kun laivojen nopeuksien rajoittaminen ei muutoinkaan kuulu vesiasiassa ratkaistaviin kysymyksiin, valitus on jätettävä tältä osin tutkimatta.

3. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus ei ole hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut mainittuja kalatalousmaksuja, eikä hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessään ole työvoima- ja elinkeinokeskuksen vahingoksi muuttanut vesioikeuden päätöstä kalatalousmaksujen osalta. Työvoima- ja elinkeinokeskus ei myöskään ole hallinto-oikeudessa esittänyt vaatimusta luvan epäämisestä kokonaan tai osittain, eikä hallinto-oikeus ole muiltakaan kuin edellä mainittujen maksujen osalta muuttanut vesioikeuden päätöstä työvoima- ja elinkeinokeskuksen vahingoksi. Tämän vuoksi mainitut kalatalousmaksuja koskevat uudet vaatimukset on jätettävä vasta täällä tehtyinä tutkimatta.

4. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kysymyksessä oleva vaatimus on esitetty vasta valitusajan päättymisen jälkeen korkeimmalle hallinto-oikeudelle 27.2.2002 toimitetussa lisäkirjoituksessa. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

5. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan (entinen 177 artikla) mukaan voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu pyytää sellaisessa kysymyksessä, joka on välttämätön asian ratkaisemiseksi ja koskee toimielimen säädöksen pätevyyttä tai tulkintaa. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ennakkoratkaisuissaan tulkitse kansallista oikeutta eikä sovella luomaansa yhteisöoikeudellista ohjetta tai sääntöä tapauksen tosiseikastoon, vaan se kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle. Kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella merkittäviä vaikutuksia valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena ehdottaman tai lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena ilmoittaman alueen luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen samalla huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset. Vaikka asiassa siten osin sovelletaan myös Euroopan yhteisön oikeutta, siinä ei, jäljempänä pääasiaratkaisun perustelujen kohdassa 1.7. lausuttu huomioon ottaen, ole kysymys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden normin tulkinnasta. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta on siten hylättävä.

6. Asian selvittämiseksi voidaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa tarvittaessa järjestää suullinen käsittely ja katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava laaja selvitys, suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen ei hallintolainkäyttölain 37 ja 41 §:n säännökset huomioon ottaen ole asian ratkaisemiseksi tarpeen.

6.3. Pääasiaratkaisu

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Perustelut:

1.1. Vesioikeuden jäsenten esteellisyyttä koskevat valitusperusteet

Vesilain 16 luvun 29 a §:n (590/1996) ja hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan asiassa lupaviranomaisena toimineen vesioikeuden jäsenen esteellisyyteen on sovellettava oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä sellaisena kuin ne olivat ennen lain 441/2001 voimaantuloa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n (1734) mukaan tuomari on esteellinen muun muassa silloin, kun hän on toisessa oikeudessa ollut samassa asiassa tuomarina tai hän on oikeuden käskyläisenä päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Lainkohta ei sanamuotonsa mukaan koske asian aikaisemmin samassa oikeudessa ratkaissutta tuomaria.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990, jäljempänä ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa vahvistetaan muun ohella, että jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä. Sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomareiden suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on ensinnäkin tarkastellut niin sanotun subjektiivisen testin valossa, onko tuomari yksittäisessä tapauksessa oikeudenmukaisen menettelyn sijasta toiminut puolueellisesti ja suosinut tai syrjinyt jotakin asianosaista.

Toiseksi ihmisoikeustuomioistuin on punninnut niin sanotun objektiivisen testin valossa, onko tuomioistuimen organisaatiossa, kokoonpanossa ja toiminnassa sellaisia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa objektiivisiin syihin perustuvaa epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tällöin ei tarkastella sitä, onko tuomari tosiasiallisesti menetellyt puolueellisesti, vaan sitä, näyttääkö tuomioistuinmenettely siihen liittyvine järjestelyineen asiaa objektiivisesti tarkastelevan ulkopuolisen silmissä perustellusta syystä puolueettomuutta vaarantavalta.

Valituksenalaisen asian käsittelyyn lupaviranomaisena toimineessa vesioikeudessa ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan liity sellaisia erityisiä piirteitä, että olisi perusteltua syytä epäillä asian ratkaisemiseen osallistuneiden vesioikeuden jäsenten puolueettomuuden vaarantuneen. Jäseniä ei tee esteelliseksi pelkästään se seikka, että he ovat aikaisemmin osallistuneet päätöksen tekemiseen osittain samaa aluetta käsittäneessä Niinilahden täyttämistä koskeneessa hakemusasiassa. Näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla Hölttä, Helenius ja Kovanen eivät ole asiassa sovellettavat esteellisyyttä koskevat säännökset huomioon ottaen olleet esteellisiä ratkaisemaan vesioikeudessa nyt kysymyksessä olevaa lupa-asiaa.

1.2. Menettelyvirheitä koskevat valitusperusteet

Mitä tulee siihen valitusperusteeseen, että vesioikeus on ottanut asian käsittelyn aikana vastaan Korhosen tarkoittamaa luvan hakijan esittämää uutta selvitystä varaamatta asianosaisille tilaisuutta sen johdosta antaa vastaselitystään, niin vesilain 16 luvun 11 §:n (467/1987) mukaan voidaan, milloin erityistä syytä siihen on, hakijan selityksen johdosta asianosaiselle varata tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Kun otetaan huomioon Korhosen tarkoittaman vesioikeudelle toimitetun aineiston sisältö ja myös kysymyksessä olevan asian laajuus, asianosaisten lukumäärä sekä muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä lausutut perustelut Korhosen hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa nimenomaan esille ottaman asiantuntijalausunnon osalta, asiaa vesioikeudessa käsiteltäessä ei vesilain 16 luvun 11 §:n säännös huomioon ottaen ole tapahtunut menettelyvirhettä, jonka vuoksi päätös olisi kumottava ja asia palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaasan hallinto-oikeus on 24.2.2000 tekemänsä valituksenalaisen päätöksensä kertoelmassa kohdassa "Merkintä" viitannut kertoelmasta tarkemmin ilmenevään valtioneuvoston 2.12.1999 n:o 104/1999 tekemään, poikkeusta Natura 2000 -kohteen heikentämiskiellosta koskevaan päätökseen. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin antanut ratkaisun mainitusta valtioneuvoston päätöksestä tehtyihin valituksiin päätöksellään 20.12.2000 taltio 3307. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon, että Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevaa seutukaavaa ja seutukaavan muutosta koskevassa alistus- ja valitusmenettelyssä selvitetään, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi. Samoin korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että edellä lausutuin perustein valtioneuvoston päätöksellä ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia alistus- ja valitusmenettelyssä tuolloin vireillä olleeseen seutukaava-asiaan. Sen vuoksi lausunnon antaminen valtioneuvoston mainitusta päätöksestä tehdyistä valituksista on rauennut.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksensä perusteluissa nimenomaisesti nojautunut mainittuun ratkaisuun. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan hallintolainkäyttölain 33 § ja 51 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole menetellyt virheellisesti sen johdosta, että se mahdollisesti ottaessaan mainitun valtioneuvoston päätöksen päätösharkinnassaan huomioon ei ole varannut sen johdosta valittajille erikseen tilaisuutta antaa selitystä. Tämän vuoksi ja kun mainitulla valtioneuvoston päätöksellä ei edellä kerrotun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen johdosta muutoinkaan ole merkitystä valituksenalaisen asian lopputuloksen kannalta, hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiseen ei ole tämän vuoksi aihetta.

1.3. Vesiasian suhde ympäristönsuojelulainsäädäntöön

Eräissä valituksissa on vaadittu, että valituksenalainen asia käsitellään uuden, 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisena hankkeena tai että valituksenalainen vesiasia on käsiteltävä yhdessä satamahanketta koskevan ympäristölupahakemuksen kanssa. Kysymyksessä oleva vesilain mukaista rakentamista koskeva lupa-asia on tullut vesioikeudessa vireille 10.1.1997 saapuneella hakemuksella. Satamaa koskevaan vesiasiaan ei ole ollut sovellettava 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain (86/2000) säännöksiä, vaan hakemus on vesilain ja ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) mukaan tullut ratkaista siihen soveltuvien aiempien vesilain säännösten mukaan, kuten asiassa on meneteltykin. Helsingin ympäristölautakunnassa 31.3.1999 vireille tullut satamahanketta koskeva ympäristölupahakemus on sittemmin ratkaistu eri menettelyssä asianomaisessa ympäristölupaviranomaisessa ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain mukaan. Valituksenalaisen vesiasian ratkaiseminen ei ole edellyttänyt sen ja ympäristölupahakemuksen käsittelemistä yhdessä, eikä valituksenalaista asiaa ole tällä perusteella palautettava ympäristölupavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

1.4. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja selvitysten riittävyyttä koskevat valitusperusteet

Mitä tulee siihen valitusperusteeseen, että ympäristövaikutusten arviointimenettely on suoritettu asiassa virheellisesti sen vuoksi, ettei siinä ole tarkasteltu riittävästi eri satamavaihtoehtoja tai että ympäristölliset selvitykset asiassa ovat puutteellisia, niin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Vesilain 16 luvun 1 a §:n mukaan hakemusasiakirjoihin on liitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointiselostus, jos hakemus koskee luvan myöntämistä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitetulle hankkeelle.

Kysymyksessä olevan satamahankekokonaisuuden osalta on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiselostus on valmistunut lokakuussa 1995. Yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus on 13.3.1996 arviointiselostuksesta antamassaan, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa lausunnossaan pitänyt arviointiselostusta riittävänä. Samanaikaisesti on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tehty ympäristövaikutusten arviointi myös Kirkkonummen Pikkalanlahden satamahankkeesta. Kun otetaan huomioon myös se, että vesilain mukaisessa lupaharkinnassa lähtökohtana on ratkaisun antaminen vain lupahakemuksen kohteena olevan hankkeen luvan myöntämisen edellytyksistä, ei uutta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tällä perusteella ole pidettävä asiassa tarpeellisena.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen asiassa on sen myöhemmissä vaiheissa esitetty täydentäviä selvityksiä satamahankkeen vaikutuksista ympäristöön.

Hakemusta on täydennetty muun muassa uusilla sedimenttitutkimuksilla ja Vuosaaren satama-alueen viistokaikuluotaustutkimuksilla. Läjitys- ja hiekanottoalue on siirretty haitattomampaan paikkaan ympäristökeskuksen arviointiselostuksesta antaman lausunnon perusteella. Asiassa olevia satama- ja väylähankkeesta tehtyjä selvityksiä on vesilain mukaisen lupaharkinnan kannalta pidettävä riittävinä. Kun otetaan huomioon myös vesioikeuden päätöksen lupaehdoissa luvansaajalle asetut velvoitteet, päätöstä ei ole kumottava selvitysten puutteellisuutta koskevien valitusperusteiden johdosta.

Mitä tulee siihen valitusperusteeseen, että päätöksessä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukainen tarkastelu on tehty vain lokakuussa 1995 valmistuneen ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella, ennen valtioneuvoston 20.8.1998 tekemää päätöstä, jolla on hyväksytty Suomen ehdotus ja ilmoitus Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista muun ohella kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet osalta, tai muuten puutteellisten luontoselvitysten perusteella, niin tältä osin korkein hallinto-oikeus viittaa luonnonsuojelulakiin liittyviä valitusperusteita koskevan ratkaisunsa perusteluihin jäljempänä kohdassa 1.7.

1.5. Vaatimus vesilain mukaisen katselmustoimituksen toimittamisesta ja asian määrääminen käsiteltäväksi kahdessa vaiheessa

Korkein hallinto-oikeus viittaa luvan myöntämisen edellytysten osalta lausumaansa ja katsoo, että vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa (553/1994) säädetyt edellytykset lupa-asian käsittelemiselle momentissa tarkoitetulla tavalla kahdessa vaiheessa ovat olleet olemassa.

Edelleen korkein hallinto-oikeus asiassa jo oleva aineisto huomioon ottaen katsoo, että asian palauttamisella kokonaisuudessaan lupaviranomaiselle vesilain 16 luvun 5 §:n (553/1994) ja 18 luvun mukaista katselmustoimitusta varten ei voida enää arvioida saatavan asiaan hankkeen vaikutusten kannalta lupaedellytysten harkintaan olennaisesti vaikuttavaa uutta selvitystä.

Nämä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä lausutut perustelut huomioon ottaen ei ole syytä tältä osin muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

1.6. Luvan myöntämisen edellytykset

Valituksenalaisessa asiassa on kysymys luvista Vuosaaren satama- hankekokonaisuuteen sisältyville vesioikeuden päätöksestä tarkemmin ilmeneville vesirakentamistoimenpiteille ja eräille muille vesilain 2 luvun mukaisille toimenpiteille sekä vesilain 2 ja 4 luvun mukaisille väylätöille samoin kuin vesilain 4 luvussa tarkoitetusta julkiseksi kulkuväyläksi määräämisestä. Vesilain 4 luvun 6 §:n 1 momentin (1416/1994) mukaan ruoppausmassan sijoittamista vesialueelle koskevan luvan myöntämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä saman lain 2 ja 10 luvussa säädetään. Vesilain 4 luvun 1 ja 2 a §:n mukaan julkiseksi kulkuväyläksi määräämisestä on, jollei tässä laissa muuta säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta ja siihen annettavasta luvasta säädetään. Kysymyksessä olevat vesilain mukaista rakentamista koskevat lupa-asiat ratkaistaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin (553/1994) mukaisen etuvertailun perusteella. Momentissa tarkoitettu etuvertailu on rajattava valituksenalaisessa asiassa vain luvan kohteena oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin, jolloin ainoastaan niistä johtuvat edut ja haitat on otettava huomioon. Hyöty on määrättävä siten kuin saman luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7-9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva menetys myös otettava huomioon.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tai muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyväksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Mainitun pykälän 2 momentin (750/1996) mukaan vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon muun muassa yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna muun ohella se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Milloin vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa mainitun pykälän 3 momentin mukaan verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Lisäksi lupaharkinnassa on otettava huomioon vesilain 2 luvun 3 §:n säännökset.

Hankkeen kannattavuudella ei ole lupaharkinnassa merkitystä, koska sen kustannukset otetaan etuvertailussa huomioon vain vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa säädetyiltä osin. Rakentamiskustannukset on siten jätettävä huomiotta.

Oikeuskäytännössä on yksityisen edun loukkauksiksi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisessa etuvertailussa katsottu muun ohella hankkeeseen kuuluvien rakenteiden käytöstä naapureille aiheutuvat immissiotyyppiset haitat ja häiriöt, jolloin muun muussa mainituista syistä aiheutuville melu- ja valaistushaitoille voidaan etuvertailussa antaa merkitystä. Myös vesilain mukaisesta rakentamisesta aiheutuvat maisemalliset haitat ja ympäristön viihtyisyyden väheneminen on etuvertailussa osaltaan otettava huomioon. Muutoin esimerkiksi melusta johtuva terveyshaitta ja se, aiheutuuko hankkeesta naapureille eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua rasitusta, ratkaistaan eri menettelyssä ympäristölupa-asiassa. Siten myös se seikka, aiheutuuko hankkeen valaistusolosuhteista naapureille sanotunlaista rasitusta, ratkaistaan mainitun ympäristölupa-asian yhteydessä. Saadun selvityksen mukaan Helsingin ympäristölautakunta on 23.6.2002 tekemällään päätöksellä siitä tarkemmin ilmenevin lupaehdoin myöntänyt Helsingin Satamalle ympäristölupamenettelylaissa (735/1991) tarkoitetun ympäristöluvan, joka sisältää terveydensuojelulain 9 §:n mukaisen sijoitusluvan ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 §:ssä (581/1977 ja 736/1991) tarkoitetun sijoitusratkaisun. Mainitusta päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Satamahankkeesta johtuvat vesilain mukaiset vahingonkorvauskysymykset ratkaistaan erikseen vesilain mukaisen katselmustoimituksen jälkeen annettavassa lupaviranomaisen päätöksessä siten kuin vesilain 16 luvun 24 §:ssä säädetään. Korvattavaksi tulevien menetysten kokonaismäärä on kuitenkin arvioitavissa etuvertailun nyt edellyttämällä tarkkuudella.

Vesioikeuden lupapäätöksessä tarkoitettujen vesilain mukaisten toimenpiteiden tuottamina hyötyinä voidaan pitää muun ohella niillä saavutettavia yleisinä etuina huomioon otettavia alueellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys hakemuksen mukaisen hankkeen vaikutuksista ja menetettävistä eduista, kiinteistöjen arvon alentuminen ja yleiseltä kannalta arvioitavat luonto- ja ympäristöarvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset mukaan luettuina, korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että luvan mukaisesta hankkeesta saatava hyöty on vesilain säännösten mukaan arvioituna huomattava siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetyksen verrattuna. Kun otetaan huomioon vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n sekä muilta osin vesioikeuden lupapäätöksestä tarkemmin ilmenevät säännökset, edellytykset kysymyksessä olevien lupien myöntämiseen ja julkisen kulkuväylän perustamiseen ovat olleet olemassa. Näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla ei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä tältä osin muuttaa.

1.7. Luonnonsuojelulakiin liittyvät valitusperusteet

Vesilain 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta päätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi, mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä muun muassa luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Asiassa sovellettavien luonnonsuojelulain säännösten sekä niihin liittyvien luonto- ja lintudirektiivien säännösten sisältöä on selostettu tarkemmin edellä tämän päätöksen kohdassa 3 selostettaessa korkeimman hallinto-oikeuden Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevassa seutukaava-asiassa antaman päätöksen 26.6.2002 taltio 1607 sisältöä.

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoja, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan katsottava, että pykälän 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.
Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman heikentävän valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai siihen sisällytetyn alueen luonnonarvoja.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta on tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden kanssa. Tässä yhteydessä huomioon otetaan siten nekin tiedossa olevat satamahankekokonaisuuden osat, joista ei valituksenalaisessa vesilain mukaisessa lupa-asiassa muutoin ole kysymys.

Korkein hallinto-oikeus on mainitussa seutukaavaa koskeneessa valitusasiassa tekemässään päätöksessä 26.6.2002 taltio 1607 katsonut, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa on otettava huomioon satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Käytettävissä olleen selvityksen mukaan mainittua kaavaa toteutettaessa kajotaan kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet fyysiseen koskemattomuuteen rakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla. Muutoin kuin luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta nämä hankekokonaisuuteen kuuluvat maaliikenneyhteydet ja siltahanke eivät ole valituksenalaisessa vesiasiassa ratkaisun kohteena.

Yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon on mainitun päätöksen mukaan otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta. Lisäksi huomioon on otettava Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 20.12.1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38-paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus. Mainittu seutukaava-asiassa annettu päätös luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta on otettava myös valituksenalaista vesiasiaa ratkaistaessa huomioon.

Kysymyksessä olevan satamahankekokonaisuuden osalta on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu edellä selostettu ympäristövaikutusten arviointi. Uudenmaan ympäristökeskus on arviointiselostuksesta 13.3.1996 antamassaan edellä mainitun lain 12 §:n mukaisessa lausunnossa muun ohella todennut, että Vuosaaren satamahankekokonaisuuden (satama, meriväylä, maantie- ja rautatieyhteydet) ympäristövaikutukset on selvitetty arviointimenettelyssä. Lausunnossa on katsottu, että hankkeen suunnitteluvaihe huomioon ottaen arviointiselostusta on pidettävä riittävänä. Lausunnossa on kuitenkin todettu, että ympäristöselvityksiä on tarkennettava myöhemmissä suunnittelu- ja lupamenettelyissä.

Valtioneuvosto on sittemmin 20.8.1998 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista muun ohella kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet osalta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 14.6.2000 taltio 1367 hylännyt päätöksestä tehdyt valitukset mainitun kohteen osalta. Natura 2000 -kohteiden rajauksen siten tultua kysymyksessä olevien alueiden osalta lainvoimaisesti ratkaistuksi ei Natura-asian käsittelyn keskeneräisyyteen kohdistuneilla valitusperusteilla ole asiassa enemmälti merkitystä.

Asiassa on mainittujen ympäristövaikutusten arvioinnin, arviointiselostuksen sekä ympäristökeskuksen lausunnon jälkeen esitetty asiakirjoista tarkemmin ilmenevää täydentävää selvitystä hankkeen vaikutuksista muun muassa Natura-kohteen luontoarvoihin.

Biota BD Oy on lisäksi muun muassa laatinut 15.4.1998 luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisen arvion, jossa on päädytty siihen, että satamahanke heikentää kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja. Heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä.

Uudenmaan ympäristökeskus on sen johdosta seutukaavaan ja seutukaavan muutokseen liittyen antanut 19.3.1999 Uudenmaan liitolle luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisen lausunnon Vuosaaren satamahankkeen vaikutuksista Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien ehdotettuun Natura 2000 -alueeseen. Mainitussa lausunnossa, joka on ollut hallinto-oikeuden käytettävissä sen ratkaistessa valituksenalaista asiaa, ympäristökeskus on muun muassa katsonut satamahankkeen merkittävimmiksi vaikutuksiksi satamatoimintojen ja liikenteen melun, rautatiesillan rakentamisen ja sillan estevaikutuksen.

Asiassa on luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikentääkö satamahanke liikenneyhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde on ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetään, että tätä koskeva arviointi on tehty ja sen jälkeen hankittu asianomaiset lausunnot. Lupaviranomaisen tulee tehdä kohteen luonnonarvojen merkittävää heikentymistä koskeva päätöksensä arviointi- ja lausuntomenettelyn pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentissa luonnonarvoilla tarkoitetaan luontodirektiivin 6(2) artikla huomioon ottaen kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä.

Lintudirektiivi ja luontodirektiivi ovat 1.1.1995 tulleet Suomea velvoittaviksi perustuslainsäätämisjärjestyksessä voimaan saatetulla Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994). Euroopan unionin jäsenenä Suomi on siten velvoittautunut panemaan täytäntöön myös Euroopan yhteisön direktiivit. Tämä velvoite on ilmaistu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 249 (ent. 189) artiklassa. Sen mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. Vaikka luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännökset ovatkin tulleet sovellettaviksi vasta valtioneuvoston tehtyä 20.8.1998 päätöksen, jolla on hyväksytty Suomen kansallinen ehdotus Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä luontodirektiivin mukaisista SCI-alueista ja ilmoitus lintudirektiivin mukaisista SPA-alueista, on luvista ja suunnitelmista päättävien viranomaisten ja siten myös vesioikeuden tätä ennenkin 1.1.1995 alkaen ollut asianomaisilta osin noudatettava sanottuihin direktiiveihin perustuvia kansallisen viranomaisen velvollisuuksia.

Edellä mainittu valtioneuvoston päätös on annettu vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa 9.7.1998 tekemän päätöksen jälkeen. Päätöksessään vesioikeus on silti ottanut 9.7.1998 tiedossa olleen, 7.4.-6.6.1997 nähtävillä pidetyn Natura 2000 -päätösehdotuksen mukaiset kohteet huomioon, mutta edellä mainitusta syystä vain arvioiden luonto- ja lintudirektiivien vaikutusta asiassa muutoin sovellettavien vesilain säännösten tulkintaan, luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä sitä vastoin soveltamatta.

Hallinto-oikeus on käsitellyt sille tehdyt, muun ohella luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ään perustuvat hallintovalitukset 24.2.2000 tilanteessa, jossa hankekokonaisuuden muita kuin vesioikeudellisia osia ei ollut vielä ratkaistu muissa viranomaisissa. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeuden on, kun otetaan huomioon myös edellä mainitut luonnonsuojelulain säännökset sekä luonto- ja lintudirektiivien Suomea jo ennen 9.7.1998 sitoneet säännökset ja niistä seuranneet lupaviranomaisen velvollisuudet, tullut sanottuja valituksia tutkiessaan katsoa, että kansalliseen ehdotukseen ja ilmoitukseen sisältyvien Natura-kohteiden luonnonarvojen todennäköinen merkittävä heikentyminen satamahankekokonaisuuden johdosta on arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arviointi- ja lausuntomenettelyssä ja että sanotunlaista merkittävää heikentymistä ei vastoin luonnonsuojelulain 66 §:n säännöksiä tapahdu.

Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole valituksenalaisessa päätöksessään luvan lainmukaisuutta luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n osalta arvioidessaan ottanut kantaa siihen, heikentääkö toteutettava satamahanke edellä mainitulla tavalla kokonaisuutena tarkasteltuna ja yhteisvaikutukset huomioon ottaen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi on Natura 2000 -verkostoon ehdotettu otettavaksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, vaan päätöksessä tehty tarkastelu on tältä osin rajoittunut vain nyt kysymyksessä oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin.

Kun korkein hallinto-oikeus on sittemmin kuitenkin mainitussa seutukaavaa koskeneessa asiassa antamassaan päätöksessä 26.6.2002 taltio 1607 katsonut, etteivät kohteen FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvot heikkene luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävästi Vuosaaren satamahankekokonaisuuden toteuttamisen johdosta yhteisvaikutuksetkin huomioon ottaen, eikä nyt kysymyksessä olevassa vesiasiassa ole tältä osin ilmennyt muutakaan asiaan vaikuttavaa, ei tältä osin ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

1.8. Muut vaatimukset

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut muutoin, ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla vesioikeuden päätöksestä tehdyt valitukset on hylätty.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaaman toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että Peter Fazerin oikeudenomistajat asiakumppaneineen ja Korhonen saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Pertti Eloranta. Asian esittelijä Irene Mäenpää.