KHO:2002:33

Julkinen hankinta - Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä - Ostopalvelu - Hankinnan käsite - Ostopalvelujen hankkiminen ilman tarjouskilpailua

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tekonivelleikkauksien hankinta ostopalveluna oli julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu hankinta, jossa olemassa olevat kilpailumahdollisuudet oli käytettävä hyväksi ja jonka sai järjestää ilman tarjouskilpailua vain erityisistä syistä.

Laki julkisista hankinnoista 4 ja 5 §

Kort referat på svenska

1. Asian käsittely kilpailuneuvostossa

1.1. Kilpailuneuvostolle tehty hakemus

Lääkäriasema Pulssi Oy, Pirkanmaan Kirurgipalvelu Oy, Porin Lääkärikeskus Oy, Sairaala Botnia Oy, Eira Sjukhus Ab, Sairaala Laseri Oy, Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen, Savon Sydänpalvelu Oy, Seinäjoen Lääketieteellinen Tutkimuslaitos Oy, Tampereen Lääkärikeskus Oy ja Tohtoritalo 41400-Sairaala Oy ovat 21.12.2000 kilpailuneuvostolle saapuneessa hakemuksessaan vaatineet, että kilpailuneuvosto

1) poistaa Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksen 20.9.2000 tekemän päätöksen, jonka mukaan kuntayhtymän operatiivinen tulosyksikkö saa hankkia päätöksessä mainitut tekonivelleikkaukset Invalidisäätiön Sairaala Ortonista tai muista sairaaloista,

2) määrää kuntayhtymän maksamaan hakijoille hyvitysmaksua siltä osin, kuin kuntayhtymä on jo tehnyt sopimuksia kyseessä olevan hankinnan täyttämisestä ja

3) velvoittaa kuntayhtymän korvaamaan hakijoille asian käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

1.2. Vastineet ja lausunnot kilpailuneuvostossa

Kuntayhtymä on hakemuksesta antamassaan vastineessa lausunut muun ohella, että tekonivelleikkauksia ei kilpailutettu, koska kyseessä ei ollut erillismääräraha, vaan käynnissä olevan toiminnan tilapäinen lisääminen. Lisäksi ostettavien leikkausten lukumäärä oli selvillä vasta lokakuun lopussa, joten tarjouskierrokseen ei olisi ollut aikaa. Ylimääräiset leikkaukset ostettiin Ortonista voimassa olevan sopimuksen mukaisesti.

Tekonivelleikkauksessa ostetaan vain yksi osa potilaan hoitoketjusta. Potilaan jatkohoidosta huolehtivan terveyskeskuksen on tiedettävä ja osattava potilaan jatkohoito kuntoutuksineen. Sekä lonkka- että polvileikkausten jälkeen jatkohoito ja kuntoutus riippuvat oleellisesti leikkausmenetelmästä. Alueen terveyskeskukset osaavat hoitaa Etelä-Karjalan Keskussairaalassa ja Ortonissa leikatut tekonivelpotilaat. Muissa sairaaloissa leikattujen potilaiden kohdalla ei näin useinkaan ole.

Invalidisäätiön sairaala Orton on antanut kilpailuneuvostolle vastineen hakemuksesta.

Lääkäriasema Pulssi Oy asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kilpailuneuvostolle lausunnon, josta kuntayhtymä, Invalidisäätiön sairaala Orton ja Lääkäriasema Pulssi Oy asiakumppaneineen ovat saaneet antaa lausuntonsa.

2. Kilpailuneuvoston päätös 17.9.2001 dn:o 174/690/2000

2.1. Perustelut

Perusteluinaan kilpailuneuvosto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Hakemus koskee lähinnä kuntayhtymän yleistä hankintamenettelyä. Hakijat ovat yksityissairaaloita, jotka olisivat halukkaita osallistumaan tekonivelleikkauksista järjestettävään tarjouskilpailuun.

Asia kuuluu julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) piiriin sellaisena, kuin se on muutettuna 1.3.1998 voimaan tulleella lailla (1247/1997). Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö.

Hankintayksikkö on hankkinut tekonivelleikkauksia sairaala Ortonilta 1.1.-31.12.2000 voimassa olleen hankintasopimuksen perusteella. Sopimuksessa hankittavien ostopalvelututkimusten ja -hoitojen summaksi arvioidaan 1 800 000 markkaa. Näin ollen sopimuksen kattamien hankintojen kokonaisarvo ylittää säädetyn kynnysarvon.

Kirurgiset palvelut sisältyvät tuoteluokituksen mukaan terveydenhuoltopalveluihin, jotka kuuluvat kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) liitteen B, toissijaiset palvelut, pääluokkaan 25: Terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. Toissijaisiin palveluihin sovelletaan asetuksen 3 §:n mukaan kyseistä asetusta vain jälki-ilmoituksen ja teknisiä erittelyjä koskevien säännösten osalta. Näin olleen hankinnasta ei esimerkiksi ole velvollisuutta ilmoittaa asetuksen vaatimalla tavalla Euroopan Unionin laajuisesti. Esillä olevaa hankintaa arvioidaan siten pääasiassa julkisista hankinnoista annetun lain säännösten ja julkisia hankintoja koskevien yleisperiaatteiden perusteella.

Julkisten hankintojen sääntelyn tavoitteena on julkisten varojen käytön tehostaminen ja kilpailun lisääminen julkisissa hankinnoissa. Julkisista hankinnoista annetun lain pääperiaatteena on hankintojen kilpailuttaminen sekä tarjoajien että tarjousten syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu ja avoin hankintamenettely.

Julkisista hankinnoista annetun lain 4 §:n mukaan hankinnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä. Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) 5 §:ssä palveluhankintasopimus on määritelty kirjalliseksi sopimukseksi, jolla on taloudellista arvoa ja joka koskee palveluiden ostamista. Olennaisen tunnusmerkin hankintasäännösten kannalta muodostaa siten palvelun ostamista koskeva sopimussuhde hankintayksikön ja toimittajan välillä. Sitä vastoin julkisia hankintoja koskevat menettelysäännökset eivät koske tilanteita, joissa palvelu tai muu hyödyke tuotetaan hankintayksikön omana sisäisenä työnä. Hankintayksiköllä on siten mahdollisuus päättää siitä, missä määrin palveluja tuotetaan oman organisaation toimesta ja missä määrin käytetään ostopalveluja.

Siltä osin kuin ostopalveluita käytetään, ne tulee kilpailuttaa julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Huomiota tulee myös kiinnittää kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen 9 §:stä ilmenevään hankintasäännösten kiertämisen kieltoon. Kyseisen säännöksen mukaan hankintaa ei saa jakaa eriin, osittaa tai laskea poikkeuksellisin menetelmin tai palveluhankintaa liittää rakennusurakkaan asetuksen soveltamisen kiertämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

1) hoitamalla toiminnan itse;
2) sopimuksin yhdessä muun kunnan taikka muiden kuntien kanssa;
3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntainliitossa; tai
4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntainliitolta tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Lain 4 §:n 3 momentin mukaan hankittaessa palveluja 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulta yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan ja kuntainliiton on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Muutoin terveydenhuollon lainsäädännössä ei ole mainittu, millä tavalla ostopalvelujen hankinta tulee toteuttaa. Näin ollen myös terveydenhuoltopalvelujen hankinnassa tulee noudattaa julkisista hankinnoista annettua lakia, joka on julkisyhteisöjen hankintoihin sovellettava yleinen puitelaki.

Hankintayksiköllä on ollut vuotta 2000 koskeva ostopalvelusopimus sairaala Ortonin kanssa. Se on ollut niin sanottu puitesopimus, jonka perusteella on hankittu yksittäisiä potilaita koskevia hoitopalveluita. Kyseessä on julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu palveluhankintasopimus. Sairaanhoitopiirin selvityksen mukaan kyseisiä ostopalveluita on hankittu sairaala Ortonilta usean vuoden ajan.

Julkisista hankinnoista annetun lain 5 §:ssä säädetään, että hankinnassa on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailumahdollisuudet. Hankinnasta on sen arvosta riippumatta joko ilmoitettava tai tarjouksia on muuten pyydettävä hankinnan kokoon ja laatuun nähden riittävä määrä. Hankinta saadaan tehdä ilman tarjouskilpailua vain erityisistä syistä. Tällaisina syinä voidaan pitää muun muassa hankinnan vähäistä arvoa tai suoran neuvottelumenettelyn käytölle asetettuja ehtoja, joista säädetään kynnysarvon ylittävistä hankinnoista annetuissa asetuksissa.

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen 14 §:n perusteella neuvottelumenettelyyn voidaan siirtyä muun muassa, mikäli avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan tarjouksia tai on saatu täysin tarjouspyyntöä vastaamattomia tarjouksia eikä alkuperäisiä sopimusehtoja olennaisesti muuteta. Asetuksen 13 §:n mukaan neuvottelumenettelyä, josta julkaistaan ilmoitus, voidaan käyttää palveluhankinnoissa myös, jos hankittavan palvelun luonne tai asiaan liittyvät riskit eivät poikkeuksellisesti salli etukäteistä kokonaishinnoittelua tai jos hankittavien palvelujen luonteen vuoksi, kuten niin sanottujen henkisten palveluiden (osaamispalvelut) osalta, sopimuserittelyjä ei voida laatia niin tarkasti, että paras tarjous voitaisiin valita avointa tai rajoitettua menettelyä käyttäen.

Kilpailuneuvosto on todennut, että neuvottelumenettelyn käyttämisen tulee olla poikkeuksellista ja hankintayksikön on pystyttävä se perustelemaan.

Sairaala Ortonilta suoraan tehtyjen palveluhankintojen arvo on noin 2 000 000 markkaa vuodessa, mitä ei ole pidettävä vähäisenä. Hankintayksiköllä on ollut tiedossaan tekonivelleikkausten tarve ja leikkaukseen pääsyä jonottavien ihmisten lukumäärä. Ostopalveluna hankittavista leikkauksista on tehty aikaisemmin puitesopimuksia sairaala Ortonin kanssa, joten vastaavanlainen puitesopimus on mahdollista solmia myös tarjouskilpailun perusteella. Kyseessä ei ole sellainen palveluhankinta, jonka voisi kiireellisyyden vuoksi jättää kilpailuttamatta. Muutoinkaan asiassa ei ole esitetty perustetta tekonivelleikkauspalvelujen kilpailuttamatta jättämiselle. Palvelujen luonne ja hankintaan liittyvät lääketieteelliset vaatimukset hankintayksikön tulee luonnollisesti ottaa huomioon tarjouskilpailua järjestäessään.

Julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:ssä säädetään ehdokkaille ja tarjoajille asetettavista vaatimuksista, joiden perusteella voidaan arvioida näiden kelpoisuus palvelun suorittamiseen. Lainkohta liittyy ehdokkaan ja tarjoajan ominaisuuksien etukäteen tapahtuvaan arviointiin eikä varsinaisten tarjousten vertailuun. Ehdokkaille ja tarjoajille asetettavien kelpoisuusvaatimusten yksityiskohtaisuus vaihtelee muun muassa hankinnan laadun ja taloudellisen arvon mukaan. Vaatimusten asettamisessa, kelpoisuuden arvioinnissa ja myös muissa hankintamenettelyn vaiheissa on aina kiinnitettävä huomiota ehdokkaiden ja tarjoajien tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun. Kaikille ehdokkaille ja tarjoajille on annettava tasapuolisesti oikeaa tietoa arviointiperusteista, perusteiden painotuksesta ja arvioinnin suorittamistavasta (HE 69/1997 vp s. 19).

Julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Säännöksen perustelut (HE 69/1997 vp., s. 20) edellyttävät, että kokonaistaloudellisuuteen liittyvät valintaperusteet ilmoitetaan etukäteen. Velvollisuus ilmoittaa valintaperusteet etukäteen seuraa myös lain 1 §:n avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteesta. Mikäli mahdollista, valintaperusteiden keskinäinen järjestys ja painoarvo tulisi ilmoittaa etukäteen.

Tarjousmenettely on siten kaksivaiheinen. Ennen parhaan tarjouksen valintaa hankintayksikön tulee selvittää, että kelpoisuusehdot täyttyvät. Tämän jälkeen hankintayksikön tulee ratkaista tarjouskilpailu esitettyjen valintakriteerien mukaisesti.

Kilpailutettavan toiminnan edellytysten ja palvelun laadun arviointi kuuluu hankintayksikölle. Tarjouspyynnöstä tulee kuitenkin ilmetä ostopalvelun järjestämisen lähtökohdat, kuten tässä tapauksessa ainakin arvioitu leikkausmäärä sekä palveluntuottajan kelpoisuusvaatimukset. Polvien ja lonkkien tekonivelleikkauspalveluissa on kyse senlaatuisista palveluista, että ainoastaan hinnan käyttäminen palveluntuottajan valintaperusteena ei johda hyvään lopputulokseen, vaan laadun tulee olla määräävä tekijä. Kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden määrittämisessä tulee siten hinnan lisäksi ottaa huomioon leikkauksia koskevat laadulliset ja lääketieteelliset tekijät.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon mukaan huomiota tulisi kiinnittää leikkaavan yksikön kokemukseen ja riittävään määrään leikkauksia laatutason mittarina. Kilpailuneuvosto on todennut, että sekä yksikössä leikkaavien kirurgien asiantuntemusta ja kokemusta että muutoinkin yksikön hoidon järjestämiseen liittyvää kokemusta kuin myös leikkausten määrää voidaan käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointikriteereinä, mutta niitä ei saa soveltaa siten, että ne kohtuuttomasti syrjisivät alalle pyrkiviä uusia, kelpoisuusvaatimukset täyttäviä yrittäjiä tai tarjoajia. Samat kirurgit saattavat leikata eri sairaaloissa. Lisäksi leikkausmäärän osalta asiakirjoista ilmenee, että myöskään Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin keskussairaala ei ole vuonna 1998 yltänyt sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa mainittuun vähintään kahteensataan tekonivelleikkaukseen.

Jos tarjouskilpailussa mahdollistettaisiin sellainen menettely, että aiemmin hankintayksikön työn suorittaneilla olisi automaattinen etusija hankinnan saamisessa, vaikeuttaisi se olennaisesti uusien yrittäjien alalle tuloa, mitä on pidettävä hankintalainsäädännön tarkoituksen vastaisena. Kilpailuttamisella pyritään muutoinkin turvaamaan alan elinkeinonharjoittajien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. Kelpoisuusvaatimuksia ja arviointikriteerejä määritellessään hankintayksikön tulee käyttää asian laadun vaatimaa lääketieteellistä asiantuntemusta.

Hyvitysmaksua koskevan vaatimuksen osalta kilpailuneuvosto on katsonut, ettei asiassa ole edellytyksiä hyvitysmaksun määräämiselle.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa syynä kilpailuneuvostokäsittelyyn on ollut hankintayksikön virheellinen menettely, kun tekonivelleikkauksia koskevat ostopalvelut on jätetty kilpailuttamatta. Hakijat ovat joutuneet saattamaan asian kilpailuneuvoston käsiteltäväksi, mistä on aiheutunut kustannuksia. Sen vuoksi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on velvoitettava korvaamaan hakijoiden tarpeelliset oikeudenkäyntikulut.

2.2. Päätöslauselma

Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuneuvosto on vaatimukset enemmälti hyläten velvoittanut Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestämään 1.1.2002 alkaen ostopalveluna hankittavista tekonivelleikkauksista julkisista hankinnoista annetun lain 5 §:n mukaisen tarjouskilpailun, jossa tulee ottaa huomioon kilpailuneuvoston päätöksessä esitetyt seikat.

Tarjouspyyntö tulee laatia siten, että siitä ilmenevät selkeästi tekonivelleikkauspalveluiden järjestämisen lähtökohdat ja palveluntuottajan valintaperusteet. Tarjouspyynnössä tulee määritellä vaadittava palvelutaso sekä laatukriteerit ja muut yksilöidyt kriteerit. Tarjoukset saatuaan kuntayhtymän tulee tehdä asianmukainen tarjousvertailu ja sen jälkeen hankintapäätös annettujen valintaperusteiden mukaisesti.

Lisäksi kilpailuneuvosto on velvoittanut Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän korvaamaan hakijoiden tarpeelliset oikeudenkäyntikulut 40 000 markalla korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua kilpailuneuvoston päätöksen antamispäivästä lukien.

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Kuntayhtymän valitus

Kuntayhtymä on vaatinut, että kilpailuneuvoston päätös kumotaan kokonaan tai kuntayhtymä ainakin vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta hakijoille. Lisäksi kuntayhtymä on vaatinut, että hakijat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen. Vielä kuntayhtymä on vaatinut, että kilpailuneuvoston päätöksen täytäntöönpano kielletään, kunnes valitus on ratkaistu.

Perusteluinaan kuntayhtymä on lausunut muun ohella, että hakemuksessa kilpailuneuvostolle on vaadittu kuntayhtymän hallituksen 20.9.2000 tekemän päätöksen poistamista ja hyvitysmaksua tämän päätöksen perusteella tapahtuneesta hankinnasta. Hakemuksessa on kysymys ensisijaisesti yksittäisestä hankinnasta. Sen vuoksi kilpailuneuvoston ei olisi tullut tutkia hakemusta sen vaatimuksia laajemmin ja käsitellä asiaa yleisenä hankintasääntöjen vastaisena toimintana.

Kuntayhtymän hallituksen päätös 20.9.2000 ja valtuuston päätös 11.10.2000 eivät kumpikaan ole julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja hankintapäätöksiä, vaan määrärahan myöntämistä koskevia ratkaisuja. Ne eivät ole sellaisia hankintaa koskevia lopullisia ratkaisuja, joita voisi vaatia kumottavaksi edellä mainitun lain nojalla. Valtuuston päätös on lopullinen määrärahan myöntämispäätös. Siinä todetaan, että tekonivelleikkaukset voidaan hankkia Sairaala Ortonista tai muista sairaaloista, mikä myös osoittaa, ettei kyseessä ole vielä lopullinen hankintaa koskeva päätös.

Kyseessä olevien tekonivelleikkausten osalta ei ole tehty kirjallista tai edes suullista ostopalvelu- tai muutakaan hankintasopimusta. Hoitava lääkäri on tehnyt kunkin potilaan kohdalla yksilöllisen hoitopäätöksen, jonka perusteella on katsottu, leikataanko potilas Etelä-Karjalan keskussairaalassa vai muualla ja missä. Tämän jälkeen keskussairaala on antanut maksusitoumuksen esimerkiksi sairaala Ortonille tai jollekin muulle sairaalalle. Ei ole siten olemassa mitään hankintasopimusta.

Sairaala Ortonin kanssa keväällä 2000 solmittu sopimus ei ole julkisista hankinnoista annetussa laissa tai kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetussa asetuksessa (380/1998) tarkoitettu hankintasopimus. Sopimus ei sisällöltään täytä hankintasopimukselta vaadittavia edellytyksiä.

Mikäli katsotaan, että loppuvuonna 2000 muualla kuin Etelä-Karjalan keskussairaalassa omana työnä tehdyissä tekonivelleikkauksissa on ollut kysymys julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesta lähtökohtaisesti kilpailuttamista edellyttävästä hankinnasta, asiassa on lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä tarjouskilpailusta poikkeamiseen.

Hankintaa ei ole voitu toteuttaa eikä hankintamenettelyä aloittaa ennen kuin sitä varten on myönnetty lisämääräraha. Tätä koskeva valtuuston päätös on tehty 11.10.2000. Kokouspöytäkirja on ollut yleisesti nähtävänä 24.10.2000. Tästä on alkanut kulua 30 päivän valitusoikeus. Päätös on tullut lainvoimaiseksi 23.11.2000. Vasta lainvoimaisen rahoituspäätöksen jälkeen olisi ollut mahdollisuus käynnistää tarjouskilpailu. Sitä ennen on täytynyt selvittää omassa sairaalassa tehtävien ja ostettavien leikkausten määrä. Tämän jälkeen olisi pitänyt ryhtyä tarjousten pyyntö- ja ratkaisumenettelyyn, joka olisi edellyttänyt ensin tarjoajien kelpoisuuden selvittämistä ja sitten tarjouskilpailun ratkaisemista esitettyjen valintakriteereiden mukaisesti. Tehtävä olisi ollut vaativa ja aikaa viepä. Jonossa oli runsaasti leikkausta odottavia hyvin kivuliaitakin potilaita. Myönnetty määräraha piti käyttää vuoden 2000 loppuun mennessä. Tarjouskilpailun toteuttaminen näissä olosuhteissa olisi ollut ajallisesti täysin mahdotonta. On myös otettava huomioon palvelun luonne terveyteen liittyvänä sekä toiminnan järkevyys ja kohtuullisuus potilaiden kannalta katsottuna.

Hakijoiden vaatimuksista mikään ei ole menestynyt ja ne ovat olleet selvästi perusteettomat. Kuntayhtymä ei ole hakemuksen kohteena olevassa menettelyssä syyllistynyt virheeseen. Tämän vuoksi kuntayhtymää ei olisi tullut velvoittaa korvaamaan hakijoiden kuluja kilpailuneuvostossa.

Vaikka hyväksyttäisiin kilpailuneuvoston omasta aloitteestaan kuntayhtymälle vastaisen varalle antama menettelyohje, tämä ei ole peruste velvoittaa kuntayhtymää korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikuluja.

3.2. Selitykset ja vastaselitys

Invalidisäätiön sairaala Orton on antanut selityksen.

Lääkäriasema Pulssi Oy ja sen asiakumppaneina kilpailuneuvostossa olleet muut hakijat ovat antaneet selityksen, jossa on vaadittu, että kilpailuneuvoston päätös pysytetään ja kuntayhtymä velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen korkeimmassa hallinto-oikeudessa 13 595,51 markalla lisättynä arvonlisäverolla.

Kuntayhtymä on antanut vastaselityksen.

4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Kilpailuneuvoston toimivaltaan kuuluu, kun otetaan huomioon julkisista hankinnoista annetun lain 9 § (1247/1997), sille tehdyn hakemuksen johdosta tutkia, onko laissa tarkoitettu hankintayksikkö menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien säännösten vastaisesti. Näin ollen kilpailuneuvoston on tullut Lääkäriasema Pulssi Oy:n ja sen asiakumppaneiden hakemuksesta tutkia, onko kuntayhtymä hankkiessaan tekonivelleikkauksia ostopalveluina menetellyt hankintaa koskevien säännösten vastaisesti.

Kilpailuneuvoston päätöksessä mainituilla perusteilla tekonivelleikkausten hankkiminen ostopalveluina on julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu hankinta, jossa on noudatettava julkisia hankintoja koskevia säännöksiä, tässä tapauksessa julkisista hankinnoista annettua lakia ja niin sanottuja toissijaisia eli B-palveluja koskevia kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) säännöksiä.

Kuntayhtymä on hankkinut tekonivelleikkauksia ostopalveluina tarjouskilpailua järjestämättä. Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin kilpailuneuvosto, ettei asiassa ole selvitystä siitä, että olemassa olevat kilpailumahdollisuudet olisi käytetty julkisista hankinnoista annetun lain 5 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla hyväksi tai että hankinnan tekemiseen ilman tarjouskilpailua olisi ollut lain 5 §:n 2 momentissa edellytettyjä erityisiä syitä.

Kuntayhtymä on edellä olevan perusteella menetellyt hankintaa koskevien säännösten vastaisesti tekonivelleikkauksia ostopalveluina hankkiessaan. Kilpailuneuvostolla on näin ollen ollut julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n 1 momentin nojalla toimivalta määrätä säännöksessä tarkoitettu seuraamus. Kilpailuneuvoston päätös, jolla kuntayhtymä on velvoitettu järjestämään 1.1.2002 alkaen ostopalveluna hankittavista tekonivelleikkauksista tarjouskilpailu eli oikeastaan kielletty kuntayhtymää mainitusta ajankohdasta alkaen hankkimasta ostopalveluna kysymyksessä olevissa olosuhteissa tekonivelleikkauksia ilman tarjouskilpailua, ei ole näin ollen tältä osin lainvastainen.

Kilpailuneuvoston toimivaltaan kuuluu julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n nojalla toisaalta tutkia, onko hankintayksikkö hankinnassaan menetellyt hankintaa koskevien säännösten vastaisesti, ja toisaalta määrätä lainvastaisesti menetelleelle hankintayksikölle pykälässä mainittu seuraamus. Tässä asiassa kilpailuneuvosto on sille tehdyn, tekonivelleikkausten hankkimista ostopalveluina ilman tarjouskilpailua koskeneen hakemuksen johdosta ensin todennut, että hankinnassa on hakemuksessa tarkoitetulla tavalla menetelty lainvastaisesti ja sen jälkeen, hyläten tosin hakijoiden hyvitysmaksua koskevan vaatimuksen, 9 §:n 1 momentin mukaisesti kieltänyt hankintayksikköä jatkamasta virheellistä menettelyä. Näistä syistä erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi ollut kohtuutonta, että hakijat olisivat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa kilpailuneuvostossa kokonaan vahinkonaan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että oikeudenkäynti oli johtunut kuntayhtymän virheestä, kilpailuneuvosto päätös ei, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, ole lainvastainen myöskään siltä osin, kuin kilpailuneuvosto on velvoittanut kuntayhtymän korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikulut 40 000 markalla viivästyskorkoineen.

Koska kilpailuneuvoston päätös ei edellä olevan perusteella ole valituksenalaisilta osiltaan lainvastainen, korkein hallinto-oikeus hylkää kuntayhtymän valituksen.

Asian näin päättyessä hylätään kuntayhtymän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei olisi kohtuullista, että Lääkäriasema Pulssi Oy ja sen asiakumppanit joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. Tästä syystä ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentin säännökset, kuntayhtymä velvoitetaan korvaamaan Lääkäriasema Pulssi Oy:n ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikulut 800 eurolla viivästyskorkoineen, joka määräytyy korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian tultua ratkaistuksi raukeaa lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ismo Talikka, Tuulikki Keltanen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Irma Telivuo.