26.11.2002/3077

Ulkomaalaisasia - Virheellinen valitusosoitus - Valituskirjelmän toimittaminen - Menettely hallintolainkäytössä

Hallinto-oikeus oli hylännyt B:n ja hänen Turkissa olevan aviopuolisonsa A:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä, jolla oli hylätty A:n perhesiteen perusteella tekemä oleskelulupahakemus. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan sen päätökseen sai hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen kirjallisella valituksella, jos korkein hallinto-oikeus myöntäisi valitusluvan. Valitus oli tehtävä 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden tiedoksiantopäivästä, sitä päivää lukuunottamatta. Valituskirjelmä, johon oli sisällytettävä valituslupahakemus, oli valitusosoituksen mukaan toimitettava valitusajassa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus oli sovellettuna oikeusohjeena muutoksenhaun osalta maininnut ulkomaalaislain 57 §:n 4 momentin.

A ja B olivat toimittaneet valituslupahakemuksen hallinto-oikeudelle 24.5.2002, mutta olivat myös toimittaneet sen korkeimmalle hallinto-oikeudelle telekopiona 23.5.2002.

Korkein hallinto-oikeus poisti hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn virheellisen ilmoituksen valituskirjan toimittamisesta hallinto-oikeudelle ja tutki valituslupahakemuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle valitusajan kuluessa jätettynä.

Perustelut: Hallintolainkäyttölain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan lainkäyttöön yleisissä hallintotuomioistuimissa. Lain 9 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja 26 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa valitusviranomaiselle. Lain 3 §:n mukaan jos muussa laissa tai ennen tämän lain voimaantuloa annetussa asetuksessa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta.

Ulkomaalaislain 61 §:n 1 momentin (639/1993) mukaan valituskirjelmä on annettava päätöksen tehneelle viranomaiselle, jonka on toimitettava asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat oman lausuntonsa ohella viipymättä valitusviranomaiselle. Turvapaikka-asiassa valituskirjelmän saa antaa myös paikallispoliisille. Ulkomailla valituskirjelmän saa antaa myös Suomen edustustolle, jonka on viipymättä toimitettava se päätöksen tehneelle viranomaiselle. Säilöön otettu saa kuitenkin antaa valituskirjelmänsä säilytyspaikan esimiehelle tai laitoksen johtajalle, jonka on toimitettava se edelleen päätöksen tehneelle viranomaiselle. Mainittu ulkomaalaislain säännös on tullut voimaan 15.7.1993 eli ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa 1.12.1996.

Ulkomaalaislain muutoksella 19.12.1997 (1369/1997), joka tuli voimaan 1.1.1998, valitus Ulkomaalaisviraston ulkomaalaisasioissa antamasta päätöksestä osoitettiin tehtäväksi joko Uudenmaan lääninoikeuteen (nyttemmin Helsingin hallinto-oikeus) tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Uudenmaan lääninoikeuden päätökseen sai hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan. Sittemmin 1.5.1999 voimaan tulleella ulkomaalaislain muutoksella 22.4.1999 (537/1999) valitus Ulkomaalaisviraston päätöksestä osoitettiin tehtäväksi asianomaiseen toimivaltaiseen lääninoikeuteen (1.11.1999 lukien hallinto-oikeuteen), jonka päätökseen sai hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan.

Ulkomaalaislain 61 §:n 1 momentin valituskirjelmän toimittamista koskevaa säännöstä ei ole muutettu edellä mainittujen muutosten 19.12.1997 ja 22.4.1999 yhteydessä. Sanotun ulkomaalaislain 61 §:n 1 momentin sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että sinä päätöksen tehneenä viranomaisena, jolle valituskirja on säännöksen mukaan annettava, on tarkoitettu asian ensi asteena ratkaissutta tai muuta säännöksessä erikseen mainittua hallintoviranomaista. Säännös ei siten koske valittamista hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan valituskirjelmä, johon oli sisällytettävä valituslupahakemus, oli toimitettava valitusajassa sanotulle hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden olisi edellä lausutun mukaisesti kuitenkin tullut osoittaa päätökseensä tyytymättömän toimittamaan valituskirjelmänsä hallinto-oikeuden sijasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen niin kuin tästä on säädetty hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentissa. Tämän vuoksi mainittu virheellinen osoitus valituskirjelmän toimittamisesta oli poistettava.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan valitus oli tehtävä, niin kuin tästä on hallintolainkäyttölain 22 §:ssä säädetty, 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaantipäivästä, sitä päivää lukuunottamatta. Asiakirjojen mukaan A:n ja B:n asiamies C oli saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen 23.4.2002. C:n olisi siten päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan tullut toimittaa A:n ja B:n valituskirjelmä hallinto-oikeudelle viimeistään torstaina 23.5.2002, mutta se oli saapunut sinne postitse vasta perjantaina 24.5.2002 eli myöhässä. Kun valituskirjelmä oli kuitenkin toimitettu telekopiona torstaina 23.5.2002 ennen viraston aukioloajan päättymistä myös hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin mukaiselle valitusviranomaiselle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle, valituslupahakemus oli jätetty säädetyn määräajan kuluessa, minkä vuoksi se tutkittiin. Valituslupahakemus hylättiin.

Hallintolainkäyttölaki 1 § 1 mom., 3 §, 9 § ja 26 § 1 mom.

Ks. myös KHO 26.11.2002 T 3078.